Osuivatko vuoden 2010 ennustukset?

Tammikuussa pohdin kohta kuluneen vuoden fitness trendejä, joita ACE ennusti tälle vuodelle. Saattaa olla, että osuin väärään jo heti ensimmäisessä kohdassa. Vai ostitteko aikaisempaa enemmän kotiin erilaisia kuntoilulaitteita? Ehkä taantuma ei näkynyt kuntokeskuksissa niin vahvana, kuin osa yrittäjistä epäili. Tai se ei ainakaan näkynyt meillä.

Ryhmäliikuntakin jatkoi entiseen malliin, mutta ihmiset ovat selvästi alkaneet kaipaamaan lyhyempiä ja ehkä jopa tehokkaampia harjoituksia, myös ryhmäliikunnassa. Ainakin ylipitkät, yli 60 minuuttia kestävät harjoitteet ovat kadonneet ihmisten toiveista oikeastaan kokonaan. Jopa tunnin treeniä pidetään jo pitkänä. Tämä näkyy selvästi melkein kaikkien keskusten aikatauluissa. Aina tietysti löytyy joku poikkeus, mutta selvästi halutaan enemmän lyhyemmällä ajankäytöllä.

Kuntoilupelejä annettiin varmasti tänä jouluna ennätysmäärä lahjaksi. Mekin hommasin Wii-laitteistot kahvioomme. Emme ehkä ole saaneet ihmisiä innostumaan peleistä niin paljon kuin oletin. Syynä tuohon on tietysti markkinointimme laiskuus. Emme ole osanneet/jaksaneet/viitsineet innostaa asiakkaita pelaamaan. Ehkä nuo toimivat paremmin kotioloissa ja siksi olemme itsekin vierastaneet ajatusta. Olisiko teillä ehdotuksia, miten pelit saisi houkuttelevimmiksi ja jopa asiakkaat kisaamaan keskenään?

Elintasosairausryhmissä on hurja potentiaali. Taas tänään keskustelin pitkän tovin aiheesta toisen alan yrittäjän kanssa. Löimme tänään M&M:llä kevään laihdutus- ja selkäryhmien aloituspäivät lukkoon. Pienryhmät ovat iso juttu. Ainakin me tulemme panostamaan niihin entisestään. Ryhmät ovat oikeastaan kuntokeskus 2.0 -sarjaa. Ennen tehtiin kuntokeskus ja ajateltiin asiakkaita isona ryhmänä. 2.0 -versiossa ajatus kohdennetaan ison ryhmän sisällä oleviin pienempiin ryhmiin ja tehdään heille tuotteet. Tästä tulen varmasti kirjoittamaan vielä paljon.

Funktionaalinen harjoittelu löi selvästi läpi tänä vuonna. Kahvakuulia alkaa olemaan monen sängyn alla. Meidänkin asiakkaamme löysivät Funktionaalisen harjoittelun ryhmän kalenteristamme. Omaohjaajamme tekevät koko ajan kahvakuulilla ja muilla vastaavilla välineillä toteutettavia ohjelmia. Me lisäsimme kahvakuulien määrää salilla, josta tulikin mieleen, että uusin kahvakuulatoimituksemme onkin unohtunut johonkin. Kuulia tarvitaan lisää käyttäjämäärän kasvaessa.

Asiakkaiden tietoisuus terveydestään ja henkilökunnan ammattimaisuus korostuu yhä. Meidän Omaohjaajamme palkittiin Suomen parhaina. Omaohjaajamme käyttävät selvästi yhteistä aikaansa sparratakseen toisiaan asiakkaiden ongelmien kanssa. Se palkitaan asiakastyytyväisyydellä.

Kuntoilun seurantavälineet löivät myös läpi. Me ostimme asiakkaillemme Trainer.fi -palvelun Suunnon seurantajärjestelmän lisäksi. Varsinkin Facebookin käyttäjät ovat varmasti huomanneet seurantapalvelut, koska kaverien statuksissa vilisee eri palvelujen kuntoilumerkintöjä.

Loppupeleissä ennustuksethan pitivät aika hyvin paikkaansa.

Perjantaina käymme läpi vuoden 2011 trendit.

[ Aiheeseen liittyen: Top 10 Fitness Trendiä Vuodelle 2010 / Mikä on minun Fran? ]


BTW Kuntokeskuskartta muuttuu taas hieman ensi vuoden aikana Turussa. Sen johdosta YLE kävi haastattelemassa minuakin. Toimittaja oli kovasti sitä mieltä, että kilpailu kiristyy. Olen ihan eri mieltä. Haastattelun voit katsoa tästä, kohdasta 6:45 alkaen ja pidempänä kuunnella tästä. Sellaisella keskuksella on aina vaikeaa, joka ei ole hoitanut suhdettaan asiakaspintaan. Esimerkiksi keskuksen avauksen viivästyminen ei aina ole omissa käsissä, mutta asiakaspintaan informointi on.


BTW2 Pakko lisätä toinen btw: Coregasmi. Onko sinulle tuttu?

Vapaa-ajalla töissä

Pöydälleni oli tuotu palautelappu asiakkaaltamme:

23.12. on tavallinen työpäivä muillekin. Iltaan olisi pitänyt jättää jokin jumppatunti edes. Ja tapanina olisi illalla ollut kiva sulatella kinkkua hyvässä seurassa.

T: Jumpassakävijä

Piti kirjoittaa tänään jotain muuta, mutta tartutaan tähän asiaan.

Muiden vapaa-aika on meidän työaikaa. Kuntokeskuksissa työssä olevat ovat pääsääntöisesti aina silloin töissä, kun heidän kaikki muut ystävänsä ovat vapaalla. He ovat töissä iltaisin. He ovat töissä viikonloppuisin. He ovat töissä yleisinä vapaapäivinä.

Perinteisemmässä työssä käyvät ihmiset tulevat meidän työpaikalle silloin, kun he haluavat rentoutua omasta työstään. Siinä ei ole mitään vikaa. Me kaikki alalla olevat tajuamme sen, kun haluamme kuntokeskukseen töihin. Me tarjoamme vapaa-ajan palvelua. Asiakas ei aina ymmärrä, että hänen ollessaan viettämässä vapaa-aikaa kuntokeskuksen henkilökunta ei ole. Eikä asiakkaan tarvitsekaan ymmärtää. Hän maksaa siitä, että ei tarvitse ymmärtää.

Me M&M Kuntotalossa hiljennymme joulun viettoon näin aaton aattona jo klo 13. On totta, että tämä on muillekin normaali työpäivä. Tämä on myös meille normaali työpäivä, mutta vain aamuvuoromme osalta. Iltavuoroa ei enää viedä läpi. Päästämme henkilökuntamme perheidensä pariin, nauttimaan siitä normaalista vapaa-ajasta. Olemme toimineet näin aina ja veikkaan, että toimimme näin niin kauan kuin minä saan määrätä asiasta.

Tähän on yrityksessämme kaksi merkittävää syytä. Ensimmäinen on henkilökohtainen. Pidän joulua niin tärkeänä (perhe)juhlana, että en koe minulla olevan oikeutta viedä sitä henkilökunnaltani. Joulu on minulle rahoittumisen aikaa ja perheiden parissa oloa, joten se saa olla sitä myös henkilökunnalleni.

Toinen syy liittyy edelliseen. Kunnioitan henkilökuntaamme niin paljon, että en halua pakottaa ketään töihin, silloin kun ei ole pakko. Olen toki sitä mieltä, että silloin tehdään töitä, kun on töitä. Olen myös sitä mieltä, että silloin ei tehdä töitä, kun ei ole ihan pakko. Meidän keskuksemme on joka tapauksessa auki 06-24, myös kaikkina pyhinä, joten asiakkaamme pääsevät kuntoilemaan ilman henkilökuntaammekin.

Asiakkaankaan ei tarvitse tuijottaa kelloa, vaan hän voi tulla kuntoilemaan silloin, kun parhaiten aikatauluun sopii. Ei joulunviettoa kuulu keskeyttää jonkin jumpan vuoksi. Kuntoilla voi vaikka perheen tai muiden läheisten kanssa ulkoilemalla, lumiukkoja rakentamalla tai muuten vain nauttimalla yhdessäolosta. Jos ei ole ketään, jonka kanssa viettää joulua, voi tulla kuntosalille ja laittaa sielä saunan lämpimäksi. Kyllä täällä joku toinenkin on, melkein mihin aikaan tahansa.

Tiedän, että henkilökuntamme on tyytyväinen ratkaisuuni. Olen niin monta kertaa kuunnellut heidän kertomuksiaan, kuinka toisissa keskuksissa on tapeltu pyhien työvuoroista. Johto on joutunut irtisanomisuhalla pakottamaan henkilökuntaa töihin ja se ei ole ainakaan minun jouluni hengen mukaista. Yrityksen johto kuitenkin lähtee perheidensä pariin hyvissä ajoin, pois työntekijöiden jaloista. Ei sovi minulle. Olen mahdollisesti tänäkin jouluna se, joka sammuttaa toimistostamme valon.

Rauhallista joulua kaikille!

[ Aiheeseen liittyen: Jouluna auki ]

BTW Murre kiittää jälleen kaikki perinteiseen joulukeräykseen osallistuneita. Saimme ennätysmäärän lahjoituksia Turun Eläinsuojeluyhdistykselle. Kiitos!

Arvokasta lahjattomuutta

Viimeinen lauantai ennen joulua. Monelle liikkeelle vuoden kiireisin päivä. On liikkeitä, jotka tekevät suurimman osan vuoden liikevaihdostaan joulukuussa. Eikä siinä ole mitään vikaa. Hyvä, että ihmiset ostavat. Ajankohtaan sopiva kolumni keskiviikon Aamusetista:

Joulu lähestyy. Lahjojen hankkiminen lienee todella monelle työtä ja tuskaa. Täytyykö sen olla niin? Miksi lahjoja pitää antaa vain siksi, että on tapana? Eikö olisi järkevämpää antaa niitä tarpeeseen?

Ihan varmasti. Tosin tässä on pieni sudenkuoppa. Minulta kysyttiin, mitä haluan joululahjaksi. Ennen kuin ehdin edes ajattelemaan, suusta tuli sanat "en mitään, en tarvitse mitään." Kun mietin asiaa tovin, totesin mielessäni, että minulla ei ole ollut tarvetta saada tai hankkia yhtään mitään enää pitkään aikaan. Pärjäisin varmasti lopun elämäni näillä vaatteilla ja vempaimilla. Kattokin on pään päällä. Ainoa asia, jota ihan oikeasti joudun hankkimaan, on ravinto. Uskoisin monen päätyvän samaan ajatukseen.

Mutta muista, jos nainen sanoo, että hän ei halua lahjaa, se tarkoittaa oikeasti, että meidän miesten tulee tajuta silloin hankkia jotain ihan erityistä. Onhan meitä onnistanut, kun naisemme ei halua mitään. Tuo kerrottiin elokuvassakin, jota katsoin sivusilmällä lentokoneessa tätä kirjoittaessani.

Me emme tarvitse lahjoja. Me haluamme lahjoja. Me haluamme aina jotain vähän enemmän, vaikka emme suinkaan tarvitse. Suurin osa asioista, joita ostamme, ostamme halusta, emme tarpeesta. Halussa ei sinänsä ole mitään pahaa. Itse asiassa halu saa markkinatalouden pyörimään. Halun vuoksi meillä monella on työpaikka. Ilman halua maailmassa ostettaisiin ja myytäisiin ja sitä kautta valmistettaisiin paljon vähemmän. Huomattavan paljon vähemmän. Siksi on hyvä haluta.

Halusta annettavat lahjat lienevät ihan yhtä hyviä kuin tarpeesta annetut lahjat. Usein ehkä jopa parempia. Siinä pehmeässä paketissahan olivat aina ne villasukat, jotka toki tulivat tarpeeseen, mutta halua ne eivät hirveästi tyydyttäneet. Kova paketti oli jotain. Tarvitseeko lahjan kuitenkaan olla jotain konkreettista, käsin kosketeltavaa? Yhteinen aika on usein arvokasta. Sitä pystyy harvoin rahalla ostamaan, mutta sitä voi antaa lahjaksi ihan ilmaiseksi. Myös oma aika voisi olla monelle arvokas lahja. Pieni hetki pois arjesta. Voisiko sitä antaa itselleen lahjaksi? Olisiko se itsekästä?

Mitä jos tänä jouluna vietettäisiinkin arvokasta lahjattomuutta? Anna lahjaksi avoin kuponki, jossa lupaat lahjan saajalle yhteisen ajan tai vaikka minkä tahansa palveluksen. Kun läheisesi haluaa lunastaa sen lahjakortin, lupaat löytää ajan ja keinot. Ei selityksiä. Ei vapautuksia. Todellinen veriveljen lahjakortti. Tuollainen lahja voisi tulla tarpeen ihan jokaiselle. Arki on usein niin kiireistä, että läheiset unohtuvat ja nyt joulun aikaan sitä menetettyä aikaa korvataan lahjoilla, niillä kovilla paketeilla.

Mieti, mikä on ollut arvokkain lahja, jonka olet koskaan saanut. Onko se ollut kallein lahja, jonka olet saanut?

Moni saattaa juuri nyt toivoa joululahjaksi tuota 7.3 miljoonan euron lottopottia. Pienen empiirisen tutkimukseni perusteella aika moni sijoittaisi isonkin osan tuosta potista. Onko se ahneutta vai mitä? Kyllähän tuotakin saa jonkin aikaa tuhlata. Miksi sen pitäisi tuottaa entistä enemmän?


Mitä sinä tekisit, jos voittaisit tuon potin?


[ Aiheeseen liittyen: Antamisen lahja ]


BTW Meneekö S-ryhmä ihan väärään suuntaan asiakaspalvelussaan, kun vessoihin pääsee ainoastaan S-etukortilla? Voisiko olla niin, että kalleimpia ostoksia tekevät eivät välitä kerätä bonuksia? Heidän ei välttämättä tarvitse. Nyt he eivät kuitenkaan pääse käymään vessassa, vaikka jättävät bonuksensa kaupan omaan käyttöön. Jotenkin ristiriitaista, mutta ei lainkaan yllättävää suomalaisessa asiakaspalvelussa. Joku fiksumpi voisi ihan oikeasti selittää tuon palvelulogiikan minulle. Tällaisenaan se ei aukea. Jos vessoissa on ollut epäsiistiä, niitä pitää yksinkertaisesti siivota enemmän ja paremmin.

Californication - Honda Center

Neljä päivää, neljä peliä, joista viimeinen todella hienoa viihdettä. Yksi parhaimpia näkemiäni runkosarjamatseja. Tutkin hieman sarjaohjelmaa ja tällaisen neljän pelin paketin löytäminen viikonvaihteeseen ei ole lainkaan harvinaista Kaliforniassa. Joukkueille on usein järjestetty pelit molempia joukkueita vastaan, kun kerran länsirannikolle saapuvat. Pakettiin saa helposti myös koripalloa. Suosittelen.

Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, Losin halli on ehkä hienoin, jossa olen tähän mennessä käynyt. Anaheimin Honda Center jää varjoon jo pelkästään mediakuutionsa kanssa. Tosin ikäeroakin on melkein kymmenen vuotta ja Staples Centerin jakaa kaksi NBA-jengiäkin. Toinen Kingsien otteluista tuli katsottua vielä Luxury Suitesta. Aika hienoa. Se mukava heppu ulkoa hommasi nämäkin tiketit pientä korvausta vastaan.

Honda Center on toki toimiva halli. Hyvät palvelut ja voin kuvitella, että siinäkin kattilassa on tunnelmaa kuten nykyisellä teurastamolla Turussa. Siis jos joukkue on finaalissa. Penkit ovat hieman ahtaammat kuin Staplesissa, jos näitä nyt oikein alkaa fyysisesti vertaamaan. Yleisön käytös on erilaista. Kuten kerroin, Losissa elettiin pelissä mukana koko ajan. Huokailtiin ja pompittiin ylös penkeistä. Anaheimin yleisö on selkeästi vaisumpaa, jopa viimeisessä, 6-2 päättynessä ottelussa.

Oli muuten silmiinpistävää, kuinka paljon molemmissa halleissa näkyi Calgary Flamesin paitoja heidän ollessa vierailulla. Minnesota Wildin paitoja oli vastaavasti vain muutamia.

Teemua ei nähty kaukalossa. Sakukin oli pois toisen pelin kokoonpanosta. Ei mennyt, kuten suunnittelimme. Kuten jo Twitterissä pari päivää sitten mainitsin, Lydmanin suoritukset jäävät turhan paljon huomiotta Suomessa. Tuollaiset minuutit ilman ylivoimia ja niitäkin saisi pelata, jos se olisi enää mahdollista kuormituksen suhteen. Mikko Koivun mailalla tehty maali aiheutti pienen polemiikin poikasen. Olisiko Suomessa edes ollut mahdollista, koska vastustajan mailasta kiinni pitäminen on rangaistuskirjassa? Tuon perusteellahan vastustajan mailalla ei voisi tehdä maalia.

Taas tuli mietittyä, kuinka pelaajat kasvavat koko ajan. Enkä tarkoita mitään viiksi-Parroksen kaltaisia puujalkoja, vaan tuollaiset Getzlafin tyyliset karjut alkavat olemaan kovaa valuuttaa. Kaksi metriä ja sata rasvatonta kiloa. Siinä on loistava aihio kiekkoilijalle. Jos vielä liikkuvuttaa piisaa ja kädet on kunnossa, niin paketti on siinä. Minä tilaisin sellaisen kiekkoilijan.

Minusta tulisi ihan yhtä hyvä kalifornialainen kuin floridalainen, mutta jos joutuisin valitsemaan, Florida voittaisi selkeästi. Kun en juurikaan pidä ympäriinsä pyörimisestä, niin Kalifornia ei tarjoa mitään sellaista kiinnostavaa, jota en löytäisi Etelä-Floridasta. Ruuhkat ovat ihan tolkuttomia. Matkakin on Kaliforniaan pari tuntia pidempi. Kohde sopii ilmeisen mainioksi parin päivän välilaskuksi, jos on menossa Havaijille tai vaikka Boralle. Ennemmin L.A. kuin Las Vegas. Minä majoittuisin matkan syystä riippumatta Santa Monicaan. Tuntui hyvältä valinnalta kaikin puolin.

Pitkä viikonloppu riitti ihan hyvin tarjoamaan jonkinlaisen käsityksen Kaliforniasta. Legendan maineessa olevat paikat eivät sittenkään vakuuttaneet. Pelkästään Rodeo Drive oli kuvittelemaani latteampi. Enemmän glamouria on Havaijillakin. Marilynin talokin olisi ollut mielenkiintoisempi, jos Marilyn olisi ollut kotona.  Universalin studiot ovat vähän kertakäyttökamaa. Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka samanlaisia ne ovatkaan Orlandon vastaavan kanssa ja siitä on jo kuitenkin vuosia, kun Orlandossa tuli piipahdettua. Hauska paikka silti.

Hollywoodin kyltti kuvattu. Hollywood boulevardin tähtiä bongattu. Oscaria saatu Kodak-teatterissa ja hampurilaista mussutettu Hootersissa. Josta tulikin mieleen, että tiesittekö, että ainoastaan 2% paikallisen näyttelijäliiton jäsenistä saa toimeentulonsa näyttelemällä. Kilpailuko kovaa? Asettaa parin suomalaisen pyrkimykset tuohon kahteen prosenttiin ihan uuteen valoon. Kova suoritus nousta härmästä tuonne.

Väittivät, että kaikki Kalifornian palmut on tuotu sinne jostain muualta. Eivät lisäänny siellä itsenäisesti. Vaikea uskoa. On niitä sen verran paljon. Nyt niissä on vielä joku tauti, joten palmut häviävät kokonaan. Mitä on Kalifornia ilman palmuja?

Venice Beach, Muscle Beach - aika tavallisia hiekkarantoja. Erityistä niissä oli vain kyltit. Chopper-mallisen fillarin vuokraaminen on ihan cool. Tai rullaluistelu rantabaanalla. Forrest Gumpin kengissäkin tuli istuttua. Muuten Santa Monica Pierkin oli vain kaarensa arvoinen. Glamour on vain glamouria - utopiaa ja mielentilaa. Yksi neula lisää kartassa. Been there, done that.


Tässä ensimmäinen video. Antaa Bosen äänentoistojärjestelmän laulaa Nickelback'iä:




[ Aiheeseen liittyen: Californication - Staples Center / Aloha! / Bora Bora / Sunshine State ]

BTW Meillä oli takaisin tullessa ruhtinaallinen seitsemän tunnin välilasku Lontoossa. Ei mikään lasten juttu lainkaan. Lentokenttäkuoleman välttääkseni piti ensin suunnistaa luotijunalla keskustan sykkeeseen. Jäi kuitenkin väliin. Lounas TGIF:ssä ja sen jälkeen loungeen lepuuttamaan. Onneksi löytyy sellainenkin kortti. Kotimatka hotellilta kotiovelle kesti kevyet 28 tuntia. Reissu oli silti sen matkan arvoinen.

Californication - Staples Center

En ole aikaisemmin ollut Los Angelesissa muuta kuin lentokentällä. Enkelten kaupunki. Glamour. Rock. Sunset Strip, Mötley Crüe - The Dirt. Whisky a Go-Go. Hollywood, Venice Beach. Mielikuvia tulee vaikka kuinka. Saa nähdä, mitä niille mielikuville nyt tapahtuu.

Aloitimme Staples Centeristä, jonka olen kuullut monessakin yhteydessä nostetun yhdeksi hienoimmaksi NHL-areenaksi. Monen olen kuullut kehuvan sitä kaikkein hienoimmaksi. Ehkä ihan aiheesta. Veimme vain matkatavarat hotelille Santa Monicaan ja lähdimme suoraan hallille. Liput saimme "mukavalta hessulta ulkoa". Hyvät paikat, hyvä hinta.

Olen ollut siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että olen päässyt tutustumaan aika monen eri NHL-joukkueen areenaan. Täytyy myöntää, että Staples Center on yksi hienoimmista, ellei jopa se hienoin. Halleissa on erityispiirteensä, mutta tämä areena oli tyylikäs. No ei ehkä ihme. Ollaanhan glamourin sydämessä ja hallissa pelaa joku Lakers-niminen pallon pomputtelujengikin. Ja Clippers. Itse asiassa lauantaina Clippers pelaa ensin hallissa koripalloa klo 12.30 alkaen ja Kings lätkää klo 19.30 alkaen.

Tämä oli ainakin toistaiseksi ensimmäinen halli, jossa en ole ollut jäällä. Muissa vierailemissani halleissa olen aina päässyt jäälle. Ehkä tuonkin pystyy vielä järjestämään. Siinä on aina jotain hienoa, kun pääsee katselemaan hallia jään pinnasta ja piirtämään omat kuvionsa jään pintaan. Voin vain kuvitella, miltä pelaajasta tuntuu kiertäessään ensimmäistä kertaa kutakin NHL-kaukaloa ottelun alussa.

Ottelu, Flames @ Kings, oli aika peruskiekkoilua, siis änärimittarilla. Joulukuiset SM-liiganyhjäykset tämä löi mennen tullen. Ei mikään älykkäin ottelu, mutta pari hyvää nahistelua näimme. Kaliforniassa ollaan kanssani näköjään ihan samaa mieltä. Tappelut ovat ottelujen suola. Ihmiset pomppivat muutenkin ylös penkeiltään merkittävän usein. Enkä tarkoita ruokaa hakemaan, vaan jokaisessa tilanteessa noustaan seisomaan. Jännää...

OJ teki maalin. Kipperi oli vahva, kakkostähden arvoinen. Yksi aivan maaginen mailatorjunta. Ei voinut maaleille mitään. Hakki näytti polkevansa täysillä, tapansa mukaan. Muuten Flames oli 55 minuuttia huono. Iginlakin oli ihan varjoissa. Pelasivat vain viimeisen vitosen. Ei riittänyt.

Huomenna pääsen tutustumaan taas uuteen areenaan, kun menemme Ankkojen kotiareenalle Anaheimissa, Flames vs. Ducks. Nyt nukkumaan. Huomenna aloitetaan klo 9.

[ Aiheeseen liittyen: Sunshine Hockey / Mediakuutio hyötykäyttöön / We are the C of red ]

BTW Miksei lentokoneessa voi tehdä upgradea koneessa? Olisin halunut upgradeta lippuni BA:n World Traveller Plus -luokkaan. Se ei onnistunut Suomessa, kun lähdimme. Eivät osanneet kertoa hintaa, vaikka tiskiltä soittelivat ympäriinsä. Lontoossa kävin kysymässä uudelleen palvelutiskiltä. Päätin käydä vessassa ensin. Se oli virhearvio. Kun pääsin helpottuneena tiskille, ystävällinen virkailija kertoi paikkoja olevan vapaana. Hän kertoi myös hinnan, joka minun tulisi maksaa paremmasta penkistä. Oli vain yksi ongelma. Lento oli suljettu kaksi minuuttia sitten. Lippua ei voinut enää vaihtaa. Paikanvaihto paremmaksi pitäisi olla mahdollista myös koneessa. Eikö olisi järkevää, että kuuluttaisivat koneessa tai edes hetki ennen boardingia, jos parempia paikkoja on vapaana? Samalla voisivat heittää niistä paikoista jonkin last change -tarjouksen. Saisivat lennosta enemmän rahaa. Jäykkyyden vuoksi heiltä jäi minun rahani saamatta. Onneksi sain järkättyä Redneck Business -paikan itselleni. 

Liikuttavaa

Olemme viettäneet jo aika monta vuotta putkeen keskuksemme joulujuhlia joulukuun ensimmäisenä perjantaina. Niin taas tänä vuonna. Arviolta pari sataa juhlijaa nauttivat tarjoiluistamme tällä kertaa. Ensimmäisissä joulujuhlissamme väkeä oli kourallinen. Pidimme juhlat keskuksemme Golden Clubissa. Mahduimme sinne hyvin. Nytkin oli yhä mukana niitä ensimmäisissä juhlissa olleita. Se on liikuttavaa.

Parhaimmillaan väkeä on ollut kolmisen sataa. Silloin opimme juhlien järjestämisestä paljon olennaista. Kaikki räjähti käsiin. Asiakkaamme muistavat nuo jonotusjuhlina. Muistan kuinka kävin illan alkutaipaleella sanomassa keittiöön, että

nyt tarvitaan kaikilta kärsivällisyyttä. Asiakkaat tulevat olemaan ihan hiilenä, emmekä me pysty tekemään asialle enää mitään. Voimme vain oppia.

Me opimme. Henkilökuntamme teki silloinkin parhaansa. He keksivät tehdä booliakin, jota kävivät jakamassa jonoon. Pieni lohtu. Selvisimme kuitenkin ilman yleistä mellakkaa. Se oli liikuttavaa.

Itse asiassa näiden vuosien aikana ei ole ollut yhtään järjestyshäiriötä. Portsarimme ei ole joutunut ottamaan kertaakaan kiinni muusta kuin ovenkahvasta. Kaikki ovat aina juhlissa erityisen positiivisella mielellä. Sekin on liikuttavaa.

Olemme oppineet juhlien järjestämisestä aika paljon. Nyt ne sujuvat. Tänä vuonna ne tuntuivat sujuvan taas aikaisempia paremmin. Katselin oikeasti kyyneleet silmissä, kun asiakkaamme olivat järjestäneet ohjaajamme johdolla tanssiesityksen. Pyytämättä ja täysin yllättäen he ovat uhranneet omaa aikaansa muiden viihdyttämiseksi. Se oli liikuttavaa.

Juhlien järjestäminen ei onnistuisi koskaan, jos en saisi johtaa tällaista henkilökuntaa. Heidän joustavuutensa juhlien onnistumiseksi on sanoin kuvailematonta. Eräs asiakas tuli sanomaan minulle illan aikana, että

ne pienet asiat, te hoidatte ne pienetkin asiat.

Kun kysyin, mistä on kyse, asiakas vastasi,

joku käy illan aikana siivoamassa vessatkin.

Pyytämättä ja yllättäen. En tiedä, kuka työntekijöistämme tuota teki, mutta arvostan sitä suuresti. Sitä ei ole ohjeistettu, mutta muistamme sen jatkossa. Opimme. Se on liikuttavaa.

Lupasin ensi vuoden joulujuhliin tehdä yhden pitkän pöydän, johon tulee lappu

Varattu

Siihen voivat istua ne, jotka kokevat olevansa siihen oikeutettuja. M&M Kuntotalo on asiakkaidensa klubi. Se ei ole minua varten. Se ei ole omistajia varten. Se ei ole henkilökuntaamme varten. Se on Teitä varten. Sekin on liikuttavaa.

Kumarrus.

[ Aiheeseen liittyen: Suomen paras kuntokeskus / Joulu tulee... ]

BTW Olemme Itäharjulla nyt kymmenettä vuotta. Ensi vuoden elokuussa tulee 10 vuotta täyteen. M&M on perustettu 1987. Aloitimme jäsenyyksien myymisen kymmenen vuotta sitten. Tässä kuussa tulee ensimmäisille asiakkaille kymmenen vuotta jäsenyyttä täyteen. Osa on ollut asiakkaana pidempäänkin, mutta nyt tulee ensimmäiset kympit täyteen jäsenenä.  Palkitsimme heitä juhlissa. He saivat ensimmäisinä kultaiset jäsenkortit. Niitä ei voi ostaa. Ne voi vain ansaita ja sen kortin edut tietävät vain sen ansainneet. Uskomattoman pitkä asiakassuhde. Kunnioitan heitä erityisen paljon. Se on todella liikuttavaa!

Uhkailua ja kiristystä

Koulukaverini kuuluu toisen puheenaiheena olevan lentoyhtiön matkustamohenkilökuntaan. Päivän Facebook-statuksessa hänellä luki

Uhkailua ja kiristystä. 

Oletin tuon liittyvän meneillään olevaan epäselvyyteen työsuhteiden sisällöistä ja korvausperusteista, joten kommentoin statusta sanoilla

 Sitähän lakkoilu on. 

En usko kommentin piristäneen, mutta eipä sen ollut tarkoituskaan. Se on vain toinen näkökulma.

En pysty ottamaan juurikaan mutu-pohjaa kummemmin kantaa työehtoihin tai korvausperusteisiin enkä mahdollisiin työnantajan uhkailuihin tai kiristyksiin, mutta lakkokin on uhkailua ja kiristystä. Ensi lakolla uhkaillaan ja sitten sillä kiristetään. Siitä huolimatta, että on lakko-oikeus.

Luen mielestäni paljon uutiskirjoituksia. Olen alkanut lukemaan niitä selvästi enemmän, kun aloin käyttämään Twitteriä. Pidän Twitteriä parhaana uutisvälineenä, kun vain valitsee seurattavansa niiden annin mukaan. Luen yleensä myös uutisten perässä olevat keskustelut, silloin kun niitä on. Ne ovat aina mielenkiintoisia, koska niistä saa jonkinlaisen käsityksen, mitä kahvipöydät ovat mieltä kyseisestä aiheesta.

Olen pannut merkille, että Suomessa on kaksi lakkoilevaa työntekijäryhmittymää, jotka eivät saa juuri lainkaan tukea touhuilleen kahvipöydistä - paperityöntekijät ja lentohenkilöstö. Niiden lakkoilua pidetään poikkeuksetta asiattomana. Ahneen loppu osuu tuulettimeen. Melkein mikä tahansa muu ryhmittymä kun lakkoilee, valtaosa kansasta on tukemassa lakkoilijoiden tavoitteita.

Tämä kuluva taistelu taitaa olla kolmas vuoden sisään, joka koskettaa kotimaista lentoyhtiöttämme. Jo pelkästään siksi voisi kuvitella lakon olevan tuomittavaa. Välissä käytiin vielä tuhkaepisodi, jossa asiakkaan taskuun pissattiin nauramatta. Näkemykseni on kuitenkin se, että lakko tuomitaan kansalaisten keskuudessa siksi, että lentohenkilöstön lakoissa kärsijöinä ovat ainoastaan asiakkaat. Ensin kärsimme, kun jäämme kentälle, lennon peruuntuessa ja sen jälkeen korkeampina lippujen hintoina, koska lakon vaikutukset siirtyvät suoraan lippujen hintoihin. Me asiakkaat maksamme osapuolten mahdolliset kärsimykset.

Ilmeisen selvästi suurin haaste ovat toipumisvapaat, joista matkustamohenkilökunta ei haluaisi luopua. Ymmärrettävää. Kuka eduistaan haluaisi luopua? Ovatko ne kohtuullisia muuttuvassa maailmassa ja muuttuvissa kilpailutilanteissa, jääköön jokaisen omaan harkintaan. Minäkin haluaisin toipumisvapaan jokaisesta työpäivästä. Kuka ei haluaisi? Onko muilla aloilla paljon reissaavilla toipumisvapaita? Edes silloin, kun reissataan aikavyöhykkeiden yli?

Yrittäjänä tuntuu oudolta, että 100 tuntia töitä kuukaudessa voi tuoda 3.320 euron tulot. Tällä tuntimäärällä, mitä toimitusjohtajana saa tehdä, luulisi pääsevän tuollaisiin ansioihin jo viikossa, mutta luulo on turha - kuukausitasollakin.

Toki jostakin oli kaivettu se palkkahaitarin ääripää, joka kertoo kituuttavansa 1.500 euron palkalla. Tässäkin olisi syytä muistaa, että aika moni työntekijä tekee töitä tuolla palkalla ihan joka kuukausi, 11 kuukautta vuodessa. Taitaa itse asiassa olla niin, että tuon luokan palkkakuitteja löytyy Suomesta eniten. Pitäisikö muidenkin hävetä? Muut tekevät sentään sen 160 tuntia kuukaudessa töitä ansaitakseen saman.

Tottakai on helppo selitellä työnkuvalla pienen tuntimäärän korrelaatiota palkkaan. Joutuu olemaan paljon pois kotoa, vaikka ei töissä olisikaan. Tosin tuon pitäisi olla jo selvää alalle hakiessa. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä. Ja aina voi hakeutua muihin hommiin, jos ei nappaa.

Tätä kirjoitettaessa Blue1 lienee päässeen sopuun, mutta Finnair ei. En voi sanoa olevani yllättynyt. Olen lentänyt useammin Blue 1:lla kuin Finnairilla. Itse asiassa olen lentänyt aika monella yhtiöllä useammin kuin Finnairilla, eikä aina ole ollut syy pelkästään hinnassa.

Matkustamohenkilökunta tekee varmasti pääsääntöisesti hyvää työtä, eikä se olisi mukavaa, että koneita alkaa tippumaan sen vuoksi, että joku vetää väsyneenä väärästä kahvasta tai lähtee nousuun väärästä paikasta. Olen pahoillani, mikäli kaverini otti lukua kommentistani hänen Facebook-sivullaan. Siitä huolimatta nämä lakot johtavat siihen, että kohta emme enää lennä täältä sinivalkoisin siivin yhtikäs mihinkään. Joku muu hoitaa lennot.

{Edit klo 21:26}
P.S. Montako naulaa vielä tarvitaan? Taasko on pissattu asiakkaiden taskuun?

Helsinki-Vantaan lentokentän myymälät ovat sopineet hinnoista laittomasti, MTV3 uutisoi. Finnairin Cateringin entinen työntekijä kertoo MTV3:lle, että Finnair Catering ja Finavia olisivat sopineet useiden tuotteiden hinnoista.

[ Aiheeseen liittyen: Lentoyhtiö(t) kriisissä / London Calling / Tuhkasta nousuun ]

BTW Jos duunit alkavat muuten ahdistamaan, niin voi aina alkaa väsämään tällaisia. Saa ne päivät näinkin kulumaan.