Vapaaherra

Tai ehkä sittenkin vapaa herra. Tosin voisin olla paronikin. Eihän paroni Hurme kuulosta yhtään hullummalta. 

Ensimmäinen lomaviikko takana. On outoa olla lomalla, kun ei lähde mihinkään. Ennen loma tarkoitti sitä, että lentokone lähti johonkin. Tuli tehtyä töitä viimeiselle mahdolliselle minuutille, jotta ehti vielä koneeseen. Ja jos kone laskeutui takaisin Suomeen päivällä, tuli mentyä vielä samana iltana aina töihin. En ole koko tuon työrupeaman aikana ollut kertaakaan kesällä lomalla. Nyt aion olla. Ihmettelin joskus ääneen, miksi pitäisin kesälomaa. Ja vielä viime kesänä kerroin, kuinka kesällä on mukava tehdä töitä. Tänä kesänä purjehdin ajatusten vastavirtaan ja opettelen uutta.

Suurin haasteeni tällä hetkellä on se, että maltan olla lomalla. Ensimmäiset työtarjoukset tupsahtivat eteen käytännössä välittömästi vapautusilmoitukseni jälkeen. Joku olisi halunut tavata jo heti maanantaina. Päätin olla sopimatta mitään ainakin pääsiäisen yli. No nyt on tiistai ja tänään on palaveria. Yhä on kuitenkin tavoitteena olla lomalla syksyyn asti. Saa nähdä, onnistunko.

Olen aina puhunut, kuinka en kokenut olevani lainkaan töissä, kun sain olla M&M:llä. Sain tehdä mitä halusin. En koskaan kokenut lähteväni töihin, kun nousin sängystä. Sain vain toteuttaa. Niin koin asian olevan. Nyt kun tuota on peilannut viikon päivät, niin mieleen on hiipinyt ajatus, että olinkohan sittenkin töissä? Työ on vain siitä kummallinen otus, että se viekoittelee salaa. Se kertoo antavansa, vaikka todellisuudessa se ottaa.

Olin aina sitä mieltä, että työ tulee ensin. Se menee kaiken edelle. Tuota mantraa hoin jopa läheisille. Olin oikeasti sitä mieltä. Työ on se, jonka kuvittelin mahdollistavan kaiken muun. Mutta nyt ymmärrän, että se mahdollistaa vain kulissit, julkisivun, jolla ei tee oikeasti yhtään mitään. Oikeissa olosuhteissa muiden asioiden tulee mennä työn edelle. Läheisten ja perheen tulee mennä työn edelle. Työllä ei ole tunteita. Se ei rakasta. Sillä ei ole empatiaa. Se ei ole vierelläsi vaikeuksissa. Se ei auta, kun oikeasti tarvitset apua. Sinusta välittävät ihmiset tekevät kaiken tuon.

Tästä huolimatta tulen aina tekemään töitä. Nyt saan olla vedenjakalla ja valita, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Sitoudunko pitkään projektiin vaiko lyhyisiin, jotta voin halutessani hypätä oravanpyörästä taas hetkeksi pois. Kerroin kolmekymppisenä, kuinka ajattelin tekeväni vielä kymmenisen vuotta töitä niska limassa ja sitten hölläisin. Näin näytti myös käyvän. Tuo ajatus muistui yhtenä päivänä mieleen. Huomasin hymyileväni.

Elämä on suloista ja iloista sille, jolla on joku jota rakastaa ja puhdas omatunto. 

~ Leo Tolstoi

Seuraavakin kortti tuli katsottua

Tulihan tämä perjantai. Lähetin alla olevan tiedotteen tänään rakkaille asiakkaille ja samankaltaisen kunnioittamalleni henkilökunnalle.

On muutosten aika. Yhtiömme hallitus on tänään vapauttanut minut toimitusjohtajan tehtävästä.

Haluan kiittää kaikkia asiakkaita näistä rikkaista vuosista, joita olen saanut kokea kanssanne. Surullisin mielin jätän nämä kaikki vuosien aikana rakentuneet henkilösuhteet tältä osin taakse. Toivon teille kaikille mahdottoman hyvää tulevaisuutta. Jään syvästi kaipaamaan teidän energiaanne, jota olen saanut ammentaa eri muodoissa.

Oma tulevaisuuteni on valoisa. Tämä kohta polusta käytiin nyt päätepisteeseensä näin. Kaikella on aina tarkoituksensa ja tämänkin muutoksen on tarkoitus tehdä minun elämästäni entistä parempaa. Toivottavasti myös teidän elämästänne. 

Minun henkilökohtaisen elämäni muutosprosessi alkoi marraskuussa 2010 ja prosessiin on mahtunut paljon, tämän työn päättymisen lisäksi. Osa muutoksista ovat olleet kivuliaita, osa helppoja, mutta jokainen muutos on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Uskaltakaa muuttaa sellaisia asioita elämästänne, jotka tekevät elämästä ikävää. Muutoksessa on suuri voima. 

Oma muutosprosessini ei suinkaan ole ohi. Kirjoitan tätä joogakoulutuksen tauolla. Oloni on vapautunut ja lähden iloisena kohti tulevaisuutta.

Muistakaa, että
"Maailmassa on monta asiaa, joita et voi muuttaa, mutta yhtä asiaa voit muuttaa aina. Se on oma asenteesi." 

Sydämellinen kiitos kaikille yhteisesti ja jokaiselle erikseen. Varsinkin sinulle!

Rakkaudella,

Sami Hurme

Tämä blogi herännee nyt täysin uudenlaiseen eloon. Katsotaan yhdessä, mitä elämä tuo tullessaan. Nautitaan yhdessä elämästä!

En ole kadonnut koneeseen

Enkä muuallekaan. Tulen vielä takaisin. Pieni hengähdystauko on nyt ollut vain paikallaan.

Apulanta tulkitsee ylhäällä, että

Koneeseen kadonnutta ei voi takaisin saada.

Minä olin aika pahasti jo kadonnut koneeseen, kunnes tajusin, että elämässä on muutakin kuin virtuaalisuutta. Esimerkiksi television katsominen on jäänyt oikeastaan kokonaan. En edes muista, koska katsoin sitä viimeksi. Samoin on käynyt tämän sosiaalisen median kanssa. Jäänyt taustalle. Elämästä löytyy muutakin sosiaalisuutta.

Luotettu ehkä liikaa siihen että aika korjaa sen minkä vuoksi nähtiin niin kovin paljon vaivaa. Että hajalle saatiin se mikä kauniiksi tarkoitettiin.

Silti tulen vielä tänne takaisin. En kuitenkaan uppoudu niin syvälle kuin aiemmin, koska elämän voi elää ihan livenäkin. Aikeissa olisi, että kirjoittaisin tänne aina perjantaisin, kun teen töitä pois toimistolta.

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen, ettei mikään ole varmaa.

Kun on tehnyt toista kymmentä vuotta seitsemänpäiväisiä viikkoja, olen nyt päättänyt pitää viikonloput vapaata ja tehdä perjantain etätöinä. Ihan vinkkinä, että saa tuhottomasti enemmän aikaan, kun siirtyy pois toimistosta ja keskittyy vain työhön. Kannattaa kokeilla.

Joku meistä on onneton, palanut mutta tunnoton, katuva mutta uskoton, enemmän kuin rauhaton. Periaate on ehdoton,  perustelu on aukoton, yhtälö ehkä mahdoton.
Miten niin muka armoton?

Olen viimeaikoina kirjoitellut paljon muutoksista, koska elämä on tuonut niitä paljon eteen. Muutokset ovat tuoneet tarpeen myös heivata elämästä pakko-oireita, koukuttavia juttuja, koska niillä on taipumus häiritä elämän laatua. Kun nyt saan tämän elämäni taas takaisin itselleni, niin saatte uusia tekstejä tännekin. Ehkä jo ensi perjantaina...

Fitness trendit 2012

Perinteinen vuoden aloitus tulee siis tässä. Viimeisin tekstini käsitteli meidän uudistuksia M&M Kuntotalossa. Nyt paneudutaan tämän vuoden fitness trendeihin, jotka tavan mukaan lainataan ACE'n trendiennustuksista. Vaikka ne koskevatkin amerikkalaista liikunta-alaa, voimme taas vetää ne sellaisenaan suomalaiseen tarkasteluun.

Tietoisuus ylipainosta
Olen samaa mieltä, että ihmiset alkavat kasvavassa määrin hakemaan apua paino-ongelmiinsa henkilökohtaisista ohjaajista. Mekin toimme kaksi uutta tuotetta tähän vuoteen, Fustra ja X-Method, joista molemmista saa apua nimen omaan painonhallintaan. Ihmiset kyllästyvät laihdusvalmisteisiin ja jopa erilaisiin laihdutusryhmiin, koska niiden apu tuntuu jäävän jojoiluun, eli kaikki karisseet kilot palaavat nopeasti. Toki onnistujiakin aina on, mutta henkilökohtaisella tasolla toimiessa tuloksia vaan tulee paremmin. Jos et usko, kokeile.

Elämäntapavalmennus
Tämä nostaa varmasti päätään myös Suomessa. Me tulemme Suomessa tässä hieman Yhdysvaltojen markkinoita jäljessä, joten olen itsekin ajoittanut tähän sektoriin panostamisen vasta ensi vuodelle. Tämän vuoden aion haistella ja kartoittaa mahdollisuuksia puuttua ihmisten elämään syvemmin. Ajatuksia toteutuksesta on jo paljon. Ehkä jopa keväällä alkava espanjankielen kurssimme liittyy jo osaltaan tähän osa-alueeseen. Ravintovalmennuksestakin on jo suunnitelmat olemassa. CMS klubeille olemme suunnitelleet ja tuotteistamassa tähän sektoriin osuvaa kokonaisuutta, josta kerromme kevään aikana lisää.

Käyttäytymismallien muokkaaminen 
Tämä liittyy erittäin vahvasti kahteen edelliseen kohtaan. Ei tarjota enää pikatietä onneen, vaan tarjotaan elämäntapamuutoksia. Ei tarjota parin kerran pikakursseja tai muutamaa tapaamista personal trainerin kanssa, vaan tarjotaan muutosta elämäntapaan. Tämä vaatii esimerkiksi kuukausien säännöllisen sitoutumisen personal trainerin, tai sen elämäntapavalmentajan kanssa. Puhutaan kertojen sijaan kuukausista, kun tuotteistetaan uusia ryhmiä ja palveluja, kuten Fustra ja X-Method. Tehdään ihmisille heti alussa selväksi, että tuote vaatii sitoutumista. Vain sillä saa pysyviä tuloksia.

Yhteisöjen mukaantulo 
Huoli ihmisten rappeutumisesta tavoittaa yhä enemmän päättäjiä ja yritysjohtajia. Suomessakin aletaan odottamaan yhä enemmän, että johtajat osaavat huolehtia itsestään, jotta voivat huolehtia yhteisistä asioista. Kirjoitin jo jokin aika sitten Johtajan painoarvosta. Tänä vuonna tuo kirjoitus osunee kohdalleen aiempaa enemmän. Eipä tarvitse katsoa kuin presidentinvaaleja. Niinistö on varmasti yksi keulahahmoista tällä rintamalla. Yhteisöt kantavat korsiaan entistä enemmän kekoon jäseniensä hyvinvoinnin hyväksi. Kuntokeskuksien kannattaa ehkä alkaa tavoittelemaan yhteistyötä erilaisten yhteisöjen kanssa. Enkä tarkoita suinkaan alennuksia, vaan oikeaa, kahdensuuntaista yhteistyötä, jossa myös mitataan tuloksia.

Teknologian vaikutus
Kuten jo viime vuonna ennustettiin ja todettiin, teknologia tulee olemaan entistä vahvemmin mukana kuntoilussa. Veikkaan, että tänä vuonna saamme tutustua lukuisiin uusiin aplikaatioihin, jotka toimivat sosiaalisen median välineissä ja joissa ihmiset hehkuttavat aktiivisuuttaan. Toki meillä on jo Trainer.fi, Suunnon Movescount, kaikkien heijojen lisäksi, mutta nämä kehittyvät ja tuovat mukanaan mitä mielenkiintoisempia uusia viritelmiä. Näemme varmasti ensimmäiset palkkiojärjestelmätkin, joihin on haettu sponsoreita tukemaan ihmisten kuntoilua. Suuri  apu näistä välineistä saataneen keskusteluun asiakkaiden ja trainereiden välillä. Interaktiivisuus lisääntyy asiakaskommunikaatiossa.

Seniori- ja nuorisopalvelut
Vaikka nämäkin ovat kuuluneet jo kuluneen vuoden spesiaaleihin monissa keskuksissa, odottaisin tämän räjähtämistä vielä tämänkin vuoden. Joku saattaa onnistua näissä spesiaaliryhmissä jo nyt, mutta en laittaisi näitä ihan ykkösprioriteetiksi ihan vielä omassa työlistassani. Jos ei löydy muuta kehitettävää, niin sitten kannattaa panostaa näihin jo nyt ja olla ensimmäisten onnistujien joukossa. Minä aion vielä tämän vuoden tarkkailla ja hakea sitä omaa lähestymistäni näihin sektoreihin.

Erityisosaaminen
Personal trainereillä pitää olla jatkossa erityisosaamista. Asiakkaat eivät enää tyydy siihen monistettuun harjoitusohjelmaan ja ylipirteän jumppakärpäsen ylimalkaiseen ohjaukseen. Asiakkaat tulevat haastamaan trainereitä entistä enemmän, koska tietoa ja mielipiteitä on helposti saatavilla. Asiakkaat olettavat trainerinsä olevan nettiä viisaampia - ihan aiheesta. Trainer valitaan jatkossa yhä useammin hänen erityisosaamisensa vuoksi. Jos ihmisellä on sairaus, hän hakeutuu mieluummin erikoislääkärin kuin yleislääkärin vastaanotolle. Trainerien kohdalla tapahtuu vastaava kehitys. Näin tapahtuu myös kuntokeskusten kohdalla. Erityisosaamistaan kannatta tuoda esiin, mutta vain silloin, jos sitä on oikeasti.

Työhyvinvointi
Yritysten tietoisuus henkilöstönsä hyvinvoinnin vaikutuksesta työtulokseen jatkaa kasvuaan. Yritykset haluavat kuitenkin jatkossa etujen alennusten sijaan seurattavuutta. Tuloksen tekeminen on yritykselle koko ajan tärkemämpää, joten tuloksen pitää olla mitattavissa myös kuntoiluun panostuksessa. Kuntokeskuksilla on tässä kohtaa mahdollisuus päästä eroon iänikuisista alennuksista ja tarjota kattavampaa palvelua hieman korkeampaan hintaan. Yrityslippuvirityksiä tuskin juurikaan tulee nykyistä enempää. Tai jos tulee, tulijalla pitää olla syvät taskut, jos haluaa saavuttaa jonkinlaista markkinaosuutta.

Hittitunnit
Zumba pysyy vielä hetken pinnalla. Sen suosio tasoittuu hiljalleen perinteisten tuntien tasolle ja se jäänee vakiotunniksi keskuksiin. Se jäänee jo siitä syystä, että Zumba-ohjaajia on niin tolkuttoman paljon. Sitä on helppo tarjota. Bootcamp tulee, kuten jo kerroin. TRX, Kinesis, tasapaino, keskivartalo... Siinä on hittisanoja täksi vuodeksi. Nuo kannattaa painaa mieleen, uusien tuotteiden varalle.

Mielenkiintoinen vuosi on alkanut. Omat odotukseni ovat erittäin korkealla. Ala muuttuu hurjaa vauhtia ja monen uuden yrittäjän on jatkossakin vaikea hypätä vauhtiin mukaan. Vanhoillakin yrittäjillä voi olla vaikeuksia, jos eivät osaa uudistua tai haukkaavat liian isoja kakkuja. En maalaile piruja seinille, vaan ainoastaan totean, kokemuksesta.

Henkilökohtaisesti aion olla tänä vuonna paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Myös töissä. Mitä sinä aiot tehdä siellä sohvalla tänä vuonna? Yle uutisoi eilen kuntoilijoiden verukkeiden viikkojen alkaneen. Yhdyn tähän toteamukseen:

Ihminen on lajityypillisesti luonnostaan laiska.

Minäkin olen, mutta taistelen laiskuutta vastaan. Yhdyn myös näkemykseen, pelkän asiakaspinnasta tulleen kokemuksen vuoksi, että

Yksi suurimmista syistä, miksi liikunta ei jatku, on se, että puoliso tai perhe ei tue.

Miten teillä?

[Aiheeseen liittyen: 2011 fitness trendit / Osuivatko vuoden 2010 ennustukset / Top 10 fitness trendiä vuodelle 2010] 

BTW MTV3 otti aiheellisesti esiin menneellä viikolla kuntokeskusten tammialet. Kysyvät aiheellisesti, unohtuivatko vanhat kävijät. Kuntokeskusala lienee ainoa ympärivuotinen ala, joka myöntää suurimmat alennukset silloin kun kysyntä on suurinta. Olen yli kymmenen vuotta kysynyt, mitä järkeä siinä on. M&M Kuntotalo ei harrasta tammialetta. Meille on tärkeämpää se, että meiltä löytyy treenipaikat niille olemassa oleville asiakkaillemme, jotka hekin aktivoituvat aina vuoden alussa. Mitä järkeä on pissata pakkasella housuihin? Alennusta on taas tarjouksessa ja Halvimmaksi pääsee aina.

Meidän vuotemme 2012

Avaamme tämänkin blogivuoden ehkä jo perinteisellä trendikatsauksella, mutta vasta loppuviikosta. Ensin kerron teille hieman omista uudistuksistamme. Odotan henkilökohtaisesti vuodelta 2012 erittäin paljon, myös ammattimielessä. Olemme tehneet ja suunnitelleet paljon uudistuksia, joista asiakkaamme saavat varmasti entistä parempaa apua. Minä haluan olla parempi tänä vuonna ja sitä haluaa olla myös edustamani yritys. Ryhtiliike on nyt paikallaan.

Teimme M&M Kuntotalossa aika mittavan uudistuksen ryhmäliikuntatiloihimme nyt vuodenvaihteessa. Rakensimme uuden sisäpyöräilysalin ja toisen ryhmäliikuntasalin lattiatunneille. Molemmista saleista tuli paljon parempia, mitä uskalsin kuvitella. Kun saamme vielä viimeistelyt valmiiksi, niin voimme olla ihan aiheesta ylpeitä. Hyvää lähdimme tekemään, mutta väkisin tuli näköjään priimaa. Kiitos tekijöille. Minähän join vain kahvia, hyväksyin ja vastasin kysymyksiin. Ehkä niistä siksi tulikin niin hyviä, kun älysin pysyä taustalla ihailemassa suoritusta. Mikäli haluat tulla testaamaan sisäpyöräilysaliamme, tulosta kuponki tästä ja tulosta sellainen myös kaverillesi.

Personal training, henkilökohtainen valmennus, on vasta alkamassa Suomessa. Sitä on toki ollut jo pitkään tarjolla. Ongelmana on ollut, että tarjonta on erittäin vaihtelevaa, todellista sekametelisoppaa, jota voi kokata oikeasti ilman mitään koulutusta ja ammattitaitoa. Suurin osa palveluista on silkkaa rahastamista. Ei oikeasti osata auttaa asiakkaita. Me halusimme muuttaa tämän ja toimme kaksi uutta tuotetta, joista asiakkaamme voivat valita, tietäen, että ne perustuvat ammattitaitoon.

Koulututin ohjaajiamme FUSTRA trainereiksi loppuvuodesta. Fustralla saat sinäkin ryhtiä elämääsi. Voin henkilökohtaisesti luvata, että tuote toimii ja voit silmin nähden paremmin jo parissa viikossa. Olin erittäin skeptinen tuotteelle, mutta yksi tunti Lösösen Topin ohjattavana muutti mieleni täysin. Tiesin heti Fustran olevan minulle oikea tuote ja tiesin sen olevan oikea kaikille niille, joilla on vähänkään ongelmia selän, hartioiden, liikkuvuuden tai yleisen toiminnallisuuden kanssa. Loistava tuote ihan jokaiselle. Minun ohjelmaani tuo kuuluu kerran viikossa. Kolmesti viikossa olisi hyvä, mutta kerron myöhemmin tekstissä, miksi teen sitä vain kerran viikossa.

Jos haluat tutustua tuotteeseen, tarjoan näytetunnin, kun lähetät sanan KuntoKortilla ja yhteystietosi numeroon 050 5901420. Fustra trainerimme ottaa sinuun yhteyttä sopiakseen ajan näytetunnille. Varoitan, jäät koukkuun. Yö-yhtyeen Olli Lindholm jäi myös.



Toinen tuotteemme on X-Method. Jos haluat laittaa kaikki peliin ja ihan oikeasti olet valmis laittamaan itsesi parempaan kuntoon, X-Method on sinun tuotteesi, tulostakuulla. X-Method lupaa rahasi takaisin, jos kuntosi ei kohene. Voiko parempaa lupausta onnistumisesta antaa? Testailimme ja tuotteistimme tätä syksyn ajan ja painostani katosi kymmenen kiloa rasvaa, eikä sitä nyt niin hirveästi ollut alkujaankaan. Tiedän, että tuo metodi toimii, joten aloitin sen toteuttamisen nyt kolmesti viikossa. Katsotaan kesän kynnyksellä, missä kunnossa olen. X-Methodista saat lisää tietoa täyttämällä tämän lomakkeen. Tuotteen taustalla on varmasti alamme vankinta ammattitaitoa. Siksi tuo lupaus kunnon kohentumisesta on helppo antaa.


Meille on tulossa myös muita toiminnallisen harjoittelun laitteita ja välineitä. Asiakkaamme ovat jo tovin saaneet nauttia Techno Gymin Kinesis One -laitteesta. Tuo laitekategoriamme kasvaa kuudella uutuudella kevään aikana. Kinesis Stations tuo harjoitteluun jälleen uusia ulottuvuuksia ja asiakkaillemme entistä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa kuntoiluaan.



Cardio-osastomme laitekanta kasvaa, kun Techno Gymin Vario Excite ja Crossover löytävät vihdoinkin tiensä klubillemme. Niiden piti tulla jo syksyllä, mutta toimitushässäkän vuoksi niiden toimitus siirtyi myöhäisemmäksi.

Paljon uutta, jotta asiakkaamme saisivat meiltä taas vähän entistä enemmän. Vaikka teemmekin konkreettisia uudistuksia, eniten haluan meidän kehittyvän asiakaspalvelussamme. Haluan jokaisen kuntoilukertasi olevan palvelumme suhteen edellistä parempi. Pyytäisinkin Teiltä hieman apua. Jos mahdollista, voisitteko kommentoida sen verran, kertomalla mitä odotatte kuntokeskukselta ja palvelulta siellä. Miten me voisimme palvella Teitä paremmin?

[Aiheeseen liittyen: Hifistelyä / Anna Omaohjaajan auttaa / Avoimet ovet]

BTW Vuoden 2012 fitness trendejä odotellessanne voitte käydä verestämässä muistianne ja käydä katsomassa, mitä epäilin toteutuvan viime vuonna. Osuin mielestäni aika hyvin kohdilleen. Uskon, että esimerkiksi tämä alkanut vuosi on vasta Bootcamp-tyylisten harjoitteiden esiinmarssin vuosi. Nyt ne tavoittavat myös sen tavallisen kuntoilija, eikä vain aina veren maku suussa treenaavia. CMS klubitkin lanseeravat oman Bootcamp-tunnin ja meillä uskon tunnin kävijämäärien vaan kasvavan.

Yksi parhaista

Blogini on viettänyt hieman hiljaiseloa. Olisi ollut paljon puhuttavaa, kerrottavaa, sanottavaa ja varsinkin kommentoitavaa. Ei ole löytynyt kirjaimia. Sanat ovat jääneet roikkumaan ilmaan.  Olen kuitenkin kokenut suuria asioita hiljaiselonkin aikana. Asioita, joista olisi voinut hyvin kertoa teillekin. Olen saanut kokemuksia ja nähnyt paikkoja sekä elänyt varmasti kaikki ihmiselon tunnekirjon. Tämä vuosi on ollut muutosten vuosi. Yksi parhaista ikinä. Kokemuksista huolimatta ja niiden vuoksi voin hyvin. Erittäin hyvin.

Tämä kirjoitus ei kuitenkaan kosketa nyt minua. Se ei kosketa tätä vuotta. Se koskettaa miestä, joka oli Yksi Parhaista.

Minun piti kirjoittaa tämä jo Floridassa, aurinkotuolissa, kun sain ilmoituksen poismenosta. En vain pystynyt. Minun piti kirjoittaa tämä Karibian risteilyllä, kansituolissa, kun oli hautajaiset. En vain pystynyt. Tänään sain täysin vieraalta henkilöltä aiheeseen liittyvän sähköpostin, joka sai minut kirjoittamaan tämän. Tämä kirjoitus on yhtä paljon sähköpostin kirjoittajalle, kuin se on kaikille muille, jotka tunsivat Maken.

Sähköposti alkoi näin:

On vaikeaa kirjoittaa henkilölle ketä ei ole koskaan tavannut, ei liiemmin tiennyt - mutta silti luulee tuntevansa tahi ainaskin tietävänsä.

On ollut yhtä vaikeaa kirjoittaa nyt tänne yhtään mitään, vaikka välillä on tehnyt mieli, kun kohdalle on osunut herkullisia makupaloja. Elämän yllätyksellisyys ja oma onni sekä hyvinvointi on vain nyt ajanut kaiken edelle. Eläminen on tuntunut hyvälle, vaikka se on sisältänyt kärsimystäkin aiheuttavia valintoja. Elämä on elämistä varten, joten pitäkää onnestanne kiinni.

Tiedän, että muutosten vuosi ja prosessini eteneminen tulee muuttamaan tämän bloginkin sävyä. En usko, että löydätte minua enää valittamasta. Mistään. Maailma on positiivinen paikka, jos haluaa sen olevan sellainen. Minä haluan. Uskon pohjimmiltani ihmisten hyvyyteen ja haluun tehdä asioita oikein. Tuon uskon aion kaivaa uudelleen esiin. Ehkä se pääsi hieman katoamaan johonkin kyynisyyteen.

Kun nyt mietin elämän yllätyksellisyyttä ja ajoittaista lyhyyttä, niin kyllä meidän kaikkien täytyy tarttua niihin tilaisuuksiin tehdä itsestämme onnellinen. Elämän hiipuessa ei ehkä kannata joutua katumaan niitä tekoja, jotka jäivät tekemättä. Se voisi olla raskasta. Minä otan ainakin siitä ajatuksesta kiinni ja lähden hakemaan onneani. Tai tuon olin jo päättänytkin, mutta se sai Maken lähdön myötä selvästi viimeisen sinetin. Make varmasti oli onnellinen, vaikka ei aina tanssinutkaan musiikin soidessa. Make osasi valita tanssinsa hyvin. 

Make tapasi valmennusaikana sanoa, että 

Aina ei tarvitse tanssia, kun musiikki soi. 

Olen käyttänyt sitä lausetta monesti ja jopa ajatellut sitä, kun se "musiikki" on joskus soinut ja on tehnyt mieli tanssia. Mietin sitä nytkin, kun uusi elämä houkuttaa. Onko tämä se hetki, jossa nyt kuuluu tanssia, koska musiikki soi niin vahvana? Mitä Make tekisi? Tai tiedän, Makekin tanssisi. Niin teen minäkin. Ja nautin. 

Ajatukset ovat vahvasti kaikissa hetkissä, jotka olen Maken ja Great Skaten kanssa kokenut. Hyviä aikoja ja vuosia. Hyviä opetuksia. Paras valmentaja, mikä minulla on ollut. Paras oppi-isä yrittämiseen, mitä voin kuvitella. Make teki sen, mitä lupasi, eikä luvannut liikoja. Make teki huolella kaiken sen, joka oli omissa käsissä. Jos Maken muki tyhjeni, hän ei murehtinut sitä, vaan uskoi sen taas täyttyvän. Ja niin se täyttyikin. Aina. Olen Makelta saamilleni hetkille paljon velkaa, jos tässä elämässä ollaan kellekään mitään velkaa. Ne ovat minulla ja minussa mukana tällä taipaleellani, aina.

Maken poismeno on iso menetys meille kaikille. Silti Make, jos kuka, toivoisi meidän katsovan eteenpäin ja muistavan ilolla sitä yhteistä aikaa, joka meille suotiin. Minä muistan. Erittäin kiitollisena.

Tiedät, Make, varmasti että olet Yksi Parhaista. Kiitos, että olit vaikuttamassa minuun.

BTW  Saamani sähköposti päättyi sanoihin, jotka saivat minut taas blogini pariin:

Anyway, kiitos Sinulle, että olet olemassa ja jaksat kirjoittaa elävästä asiasta elävin esimerkein.

Kiitos Teille, jotka jaksatte käydä täällä. Ei, blogia ei siis ole lopetettu. Se näköjään vietti vain suruaikaa.

Sairaallakin ihmisellä on oikeus liikkua

Olen aikonut tarttua tähän aiheeseen ennenkin. Ihmiset sairastavat monenmoisia sairauksia. Osa on fyysisiä, osa psyykkisiä, jotkut jopa molempia tai toisen niistä aiheuttamia. Mutta milloin sairaalta ihmiseltä voidaan evätä liikkuminen, yksikseen, ryhmässä, piilossa, näkyvillä, kuntokeskuksessa, kotona, metsässä? Ja kenellä on oikeus tai velvollisuus tehdä päätös kuntoilun eväämisestä, jos kyseessä on oikeustoimikelpoinen ja täysi-ikäinen kansalainen? Tai kenellä on edes oikeus puuttua siihen mitenkään?

Sain nyt vihdoinkin kimmokkeen kirjoittaa tämän tekstin Facebookista, jossa minulta pyydettiin kantaa anoreksiaa sairastavan ihmisen kuntoiluun kuntokeskuksessa. Aiemmat kommentoijat kun pitivät sitä jopa keskukselta edesvastuuttomana. Huutelivat vastuun perään, jos asiakas vaikka saa sydänkohtauksen kuntoillessaan. Porttikieltoja vaadittiin. Joku epäili olevan olemassa kirjoittamaton vastuu. (Ei ole, tietenkään.) Vaadittiin lääkärintodistusta, että kuntoilu ei huononna asiakkaan terveyttä. (Pitäisikö aina vaatia kaikilta, vai kuka päättää, milloin pitää pyytää? Ai niin, silloin kun näyttää pahalta.)

Laura kertoi oman treeninkin menevän tasan pilalle anorektikon seurassa. Mutta toisen parasta ja terveyttä kuitenkin Laurakin ajattelee, ei sitä omaa treeniä ja mielenrauhaansa. Eihän?

Toinen toi esille muiden asiakkaiden ymmärtävän, että anorektikko käännytetään kuntokeskuksen ovelta. Mitä se edes kuuluu niille muille asiakkaille? Ai niin, ei se kuulukaan, se näkyy.

Vastasin edellisille komentoijille ensin näin, kysymyksellä:

Mitä luulette, kumpi on oikeasti suuremmassa terveysriskissä, ylipainoinen vaiko alipainoinen, kuntoillessaan kuntokeskuksessa tai missä tahansa muualla.

Huomaan, että lähestytte asiaa ainoastaan esteettisestä näkökulmasta, ette lainkaan terveyden tai sairauden hoidon näkökulmasta.

Keventäjistä tuttu Terveystalon ravitsemusterapeutti Anette Palssa halusi myös laittaa lusikkansa tähän rasvattomaan ja lihattomaan luusoppaan kommentoimalla näin:

Samin kysymykseen on helppo vastata: anorektikko tai vaikeasti alipainoinen on ehdottomasti suuremmassa välittömässä terveysvaarassa kuin ylipainoinen. Itse kun tapaan anorektikon salilla tai missä tahansa kyse ei todellakaan ole esteettisestä ongelmasta vaan huoleni kohdistuu todella tämän ihmisen terveyteen ja valitettavasti sydänpysähdyksen vaara on todellinen.

No niinhän se pysähdysvaara on sillä selvästi ylipainoisellakin. Paljonko BMI:n pitää olla, että sitä voi verrata anorektikkoon? Mikä on se toinen ääripää? BMI 30 ei ole nykyään vielä mitään, edes kuntokeskusten asiakkaissa. Anette kuitenkin jatkaa, kun pyysin lääketieteellisiä tai muita perusteita väittelleen, että

Ylipainosta tulee suurempi riski vasta kun BMI on yli 30

Niin juuri. Mitä jos se BMI on 40 tai enemmän, kuntokeskuksessa treenaavalla? Väitän välittömän kuolemanriskin olevan näillä anorektikkoa korkeampi tai vähintään yhtä suuri, joten miksi heistä ei kanneta huolta ja ihmetellä sitä pukuhuoneessa tai henkilökunnalle tai Facebookissa? Alla olevasta kuvasta näette, että BMI 40:kään ei ole nykyään tavatonta, edes kuntokeskuksessa.

Maikkarilla oli keväällä juttu aiheeseen liittyvästä haastattelukierroksesta. Eri keskusten edustajat kertoivat siinä näkemyksiään ja toimintatapoja. Hyvä juttu. Muut asiakkaat eivät vain useinkaan tajua, että kuntoilu on saatettu jopa sopia hoitavan lääkärin kanssa. Sitä ei välttämättä tiedä edes koko keskuksen henkilökunta. Ei heidän kuulukaan tietää ihmisten henkilökohtaisista sairauksista ja niiden hoidosta. Ei kuntokeskus voi sitä kommentoida kuin olennaisesti prosessiin liittyville. Ei se muulla tavalla sairaskaan halua, että hänen sairautensa on yleistä riistaa. Edes se ylipainoinen, vaikka hänelläkin olisi selvästi ongelmia painonsa kanssa.

Minä ja sitä myöden edustamani kuntokeskus voi palvella myös sairaita ihmisiä. Me palvelemme heitä varsinkin silloin, kun meistä lienee edes pientäkin apua asiakkaan sairauden tai muiden ongelmiensa hoidossa. Näen, että meillä on jopa vastuu toimia juuri niin. Me olemme olemassa siksi, että ihmiset voisivat paremmin. Anorektikollekin pitää tarjota mahdollisuus voida paremmin ja me voimme hyvinkin auttaa siinä ja vielä valvotusti. Oli sitten kyse ryhmäliikunta- tai Omaohjaajasta, heidän on aika helppo rekisteröidä muutokset, johon suuntaan esimerkiksi anorektinen asiakas on menossa ja näin ollen kuntoilu lienee tuolta osin turvallisempaa kuin siellä metsässä yksinään temppuillessa.


Olennaista puuttumisessa on se, miten se tehdään ja oikeasti miksi. Tehdäänkö se kieltämällä kuntoilu ehdottomasti vai pyritäänkö sitä ohjaamaan oikeampaan suuntaan. Kirsi Alm-Siiran esimerkissä, tuossa Maikkarin jutussa, asiakas mahdollisesti pelästytettiin ja häädettiin keskuksesta, mahdollisesti kohtalokkain seurauksin. Olisiko toisella tavalla lähestymällä pystytty vaikuttamaan kyseisen anorektikon tilaan? Kukaan ei tiedä, kun ei saada vaihtoehtoista kokemusta. Tuota esimerkkiä voi kuitenkin tarkastella monesta näkökulmasta.

Näkemykseni mukaan keskukset, jotka ehdoitta sulkevat esimerkiksi anorektikot ulos keskuksestaan, tekevät sen ainoastaan omaa etuaan ajatellen. He ajattelevat ainoastaan sitä asiakaspalautevirtaa, jonka tällainen ihminen aiheuttaa. He eivät todellakaan tee sitä kyseisen henkilön terveyden vuoksi. Heitä ei kiinnosta se lainkaan, koska ajavat henkilön kuntoilemaan muualle. Eivät varmasti soita koskaan perään ja kysy, miten henkilö voi. Jos he tekisivät sen, he voisivat perustella välittävänsä kyseisen henkilön terveydestä. Alm-Siiran esimerkki on hyvä esimerkki tästä. Ikävä kyllä, pinnallisuus on se, joka vaikuttaa. Anoreksiaa sairastava henkilö ei vain sovi tuollaisen keskuksen asiakasprofiiliin. Kylmä totuus.

Mielestäni on vastuullisempaa ottaa anorektinen henkilö asiakkaaksi ja yrittää sitä kautta vaikuttaa asiakkaan tapaan suhtautua itseensä ja kuntoiluun. Vaikuttaminen ja auttaminen eivät ole tässä suhteessa lainkaan erilaista kuin selvästi ylipainoisen henkilön kanssa touhutessa. Metodit ja toimet ovat hyvinkin samanlaiset, vaikka voivat osaltaan olla myös käänteisiä. Henkilökunnassamme on kuitenkin terveitä esimerkkejä hyväkuntoisuudesta ja hyvinvoinnista, joten miksei anorektikon paranemisprosessi voisi alkaa hyvin kuntosalilta, tai ryhmäliikunnasta, tai Omaohjaajan konsultaatiosta ja kaikista niistä juttutuokioista, joita asiakas kokee keskuksessa. Voisiko samaan aikaan harjoitteleva ottaa tähän henkilöön kontaktin, silmien pyörittelynsä ja henkilökunnalle ihmettelynsä sijaan? Silloin hänkin osottaisi olevan oikeasti kiinnostunut lähimmäisestään, eikä vain siitä, miltä anorektikko näyttää hänen silmissään.

Jos anoreksiaa sairastava suljetaan ulos kuntokeskuksesta terveysriskin vuoksi, vaikka sen uhkaavan sydänkohtauksen vuoksi, eikö meidän tulisi silloin sulkea pois myös ne vahvasti ylipainoiset, sydänvikaiset, verenpainetautiset ja kaikki muutkin terveysriskin omaavat kuntoilijat? Epileptikot? Sädehoidossa olevat? Pitäisikö lista näistä olla keskuksen ulko-ovessa?

Mikseivät nämä anorektikkoja ihmettelevät asiakkaat ole koskaan jättäneet yhtään palautetta esimerkiksi sairaalloisesti ylipainoisen ihmisen kuntoilusta? Terveysriski on kuitenkin ihan vastaava, ellei jopa pahempi, koska selkeästi ylipainoinen on yleensä ylipainonsa lisäksi monioireinen. Tai palautetta niistä kuntoilufriikeistä, jotka selvästi kuntoilevat terveysvaikutuksen äärirajoilla tai niiden yli, mutta eivät ole liian laihoja katsoa? Miksi palaute annetaan ainoastaan anorektikosta? Ai niin, tiedän vastauksen. Anorektista ihmistä ei ole kiva katsella. Pois silmistä, pois mielestä -prinsiippi toimii tuossa.

[Aiheeseen liittyen: Miehet kuntoon / Doping kuntourheilussa / Ternimaito toimii]

BTW Milloin treenaa liikaa? Mikä on se viikoittainen tai päivittäinen tuntimäärä, jolloin treenaaminen on sairasta tai terveysriski. Onko se sitä silloin, kun se tekee unettomaksi, nostaa leposykettä, aiheuttaa päänsärkyä, aiheuttaa ruokahaluttomuutta, aiheuttaa motivaation laskua, aiheuttaa suorituskyvyn laskua, aiheuttaa nivel- ja muita kipuja? Milloin tähän pitää jonkun ulkopuolisen puuttua? Jokainen kuntokeskuksen työntekijä ja asiakaskin on törmännyt näihin friikkeihin anorektikkoja enemmän, mutta puututaanko niihin? Ja pitäisikö edes puuttua? Sinunkin salillasi on niitä, jotka luuhaavat kaikki illan ryhmäliikuntatunnit läpi ja käyvät sen jälkeen vielä salilla ja juoksevat kotiin tekemään vatsalihaksia. Huolestuttaako heidän terveytensä sinua?