tiistai 19. heinäkuuta 2011

Oikea loma

Tällä viikolla taitaa olla eniten suomalaisia lomalla. Minä en ole. Olen mielelläni kesällä töissä, kun muut lomailevat. Katkaisen vuoden mieluummin aina marras- ja huhtikuussa, pidemmällä auringonpalvonnalla.

Kalenterin ollessa tyhjä, ehtii tekemään Oikeita Töitä sekä myös arjesta poikkeavia töitä. Nyt ole maalannut kuntosalin taljojen painopakkoja. Sekin on tietynlaista lomaa. Muuna aikana harvoin saa tehdä jotain sellaista, jossa näkee heti kätensä jäljen. Se on palkitsevaa ruudun edessä tuhraamisen seassa.

Taloussanomatkin kirjoitti, kuinka
Asiantuntijoiden mukaan keskikesä voi olla kaikkein parasta ja tehokkainta työaikaa.
Allekirjoitan artikkelin oletukset täysin. Meidän alalla alkaa vuoden kuumin sesonki heti lomien jälkeen. Me olemme aina valmiita tuohon sesonkiin, kun olemme kesän suunnitellet sitä. Monella muulla alan yrittäjällä on työpöytä täynnä rästejä ja sähköposti tukossa jo valmiiksi, kun mennään vuoden tärkeimpään ajanjaksoon.

Vaikka olenkin kesän töissä, tarvitsen lomaa. Tajusin aikoinaan loman merkityksen Bora Boralla. Siellä ei toiminut kännykkä. Nettiin ei päässyt. Tai pääsi jostain, mutta se maksoi maltaita. Faksiyhteys oli ainoa, joka oli siedettävä, joten päätin jättää senkin hyödyntämättä.

Runsas kaksi viikkoa ilman mitään kontaktia omaan arkeen. Ensimmäinen viikko oli helvettiä. Toinen viikko paratiisia myös mielentilan suhteen. Oikea loma. Akut latautuivat oikeasti ja huomasin tarvitsevani lomaa. Huomasin myös osaavani lomailla, olla tekemättä mitään, kun ympäristö pakotti siihen. Sitä ennen luulin olevani lomaa kaipaamaton teräsmies, kaikessa uhrautuvuudessani ja tehokkuudessani.

Myös henkilökunta piti tilanteesta. Joutuivat ratkomaan itse ongelmat. Olen huomannut poissaolojen nostavan henkilökunnan ratkaisukykyä ja jopa työmotivaatiota. Nyt en edes enää tiedä kaikesta, mitä talossamme tapahtuu. Joskus tiesin. Aivan kaiken. Harrastin mikrojohtamista. Onneksi olen pääsemässä tuosta hulluudesta eroon.

Jos et ole lomaillut viikkoa kauempaa, kokeile nyt ainakin sitä ensin. Vuosilomalain määräämä kaksi, tai työntekijöillekin lain sallima neljä viikkoa putkeen voisi tehdä ihmeitä. Se vaatii vain sen, että menee niin kauas, ettei yllä työpöydälle edes virtuaalisesti, vaikka se voikin olla muotia. Tosin virkamiehen 11 viikon lomaputki voisi saada ainakin minut hermoraunioksi.

Joskus jätin henkilökunnalle monisivuisia ohjeita. Nykyään henkilökunnalle jää yksi ohje:
Jos tulee ongelmia, soittakaa - jollekin muulle.
[Aiheeseen liittyen: Lomaltapaluupaha / Miksi pitäisin kesälomaa? / Arki kuin lomaa]

BTW Suosin minilomia varsinkin näin kesällä. Kun kalenteri on tyhjä, arki on hieman helpompi rikkoa. Miniloman ei tarvitse olla mitään suurta ja mullistavaa. Riittää, kun arkiset askareet rikkoontuvat. Pyrin pitämään näin kesällä muutaman miniloman joka viikko. Viime torstaina se oli illallinen Pippurimyllyssä. Veljeni ja vanhempani laukkaavat tuolla syömässä säännöllisesti. Vaikka he tekevät niin ja Pippurimylly on ollut olemassa jo vuodesta 1974, olin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Se teki siitä poikkeuksellisen miniloman. Jatkossa suuntaan Pippurimyllyyn useasti minilomalle. Ruoka ja palvelu olivat kerrassaan mainioita. Ruokalistankin olisin voinut ottaa mukaan iltalukemiseksi. Yksi parhaita ensimmäisiä ravintolakokemuksia ikinä.

8 kommenttia:

Jari Nikkola kirjoitti...

Pippurimylly on ehdottomasti paikallisklassikoita, kuten myös Tähtibaari ja vastaavat. Ja tietenkin omalla tavalla Denniksen pizzeria. Suomessa saisi olla lisääkin näitä paikkoja.

Sami Hurme kirjoitti...

Mikä tuo Tähtibaari on? Siihenkin törmää ajoittain.

Pitäisikö oikein listata tuollaiset legendaariset turkulaiset ruokapaikat? Laittakaahan ehdotuksia ja arvioita.

Jari Nikkola kirjoitti...

Tähtibaarista saa vinkkejä esimerkiksi täältä. Hilu Tolmusen viimeinen paikka Turussa kaiketi.

Tolmunen olisi koska tahansa kirjan/dokumentin arvoinen toimija Turussa, todellinen yrittäjyyden grand old lady.

Hans kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ja kaltaiseeni yrittäjään voisi sanoa, että "osui ja upposi"...
Tähtibaari on legendaarinen kuppila, hyvää kotiruokaa osoitteessa Puutarhakatu 15.
Toinen mainitsemisen arvoinen lounaskuppila, ei kylläkään vielä mitenkään legendaarinen, on Energia Lounasravintola Pansiontie nelosesa. Hyvää kotiruokaa ja aitoa yritystä busineksen pyörittämisessä.

Jussi kirjoitti...

Tähtibaari ei kuulemma työpaikkana ole miellyttävä, siis tuuraajana, vakutuisista en tiedä. Työpaikan vieressä, mutta lista on aivan liian 70-lukulainen ja kotiruokamainen minulle. Syön mieluummin kiinalaista tai Torressa.

Anonyymi kirjoitti...

"Me voisimme vilpittömin mielin luvata ihmisille pidemmän ja terveemmän elämän, jos lyöttäytyisivät meidän kanssa yhteen."

Ette kai te sentään sitä luvata voi, ainakaan pidempää elämää. Vai onko kuntosaliyrittäjillä valta ja voima päättää ihmisten elämän pituudesta?

Suomi on pian uusi Amerikka, jossa kaikki lupaukset luetaan pilkun tarkasti. Jos siis sitä pidempää ja terveempää elämää ei lupauksenne mukaisesti teidän kanssa yhteenlyöttäytyjälle tulekaan, niin onko siitä mahdollisuus saada korvauksia? Jollei itselle, niin ainakin omaisille.

Sami Hurme kirjoitti...

Kommenttisi lienee nyt väärän tekstin alla, mutta miksi emme voi luvata?

Jokaista sellaista tutkimusta vastaan, jossa kerrotaan kuntoilun lyhentävän eliniän odotusta, lupaan vastata tutkimuksella, jossa kerrotaan kuntoilun pidentävän eliniän odotusta.

Kuntosaliyrittäjällä ei ole valtaa puuttua yksilön elämäntapoihin. Ainoastaan yksilöllä itsellään on tuo valta. Meillä on kuitenkin valta, mahdollisuus ja oikeus kertoa yksilölle niistä toimista, jotka vaikuttavat elämän pituuteen.

Ameriikkaan liittyvä kommenttisi ei ole ihan loppuun asti ajateltu. Mistä me koskaan tietäisimme, onko jäsenyys esimerkiksi meidän kuntokeskuksessamme pidentänyt vaiko lyhentänyt menehtyneen henkilön elämää? Voitaisiinko yksilön elämä aloittaa uudelleen ilman tuota valintaa kuntoilusta ja verrata näitä kahta erilaista elämänpolkua?

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tuossa käytyä Pippurimyllyssä pihvillä, ekaa kertaa pitkään aikaan.
Lounaalla olen käynyt vuosi pari sitten, pihvillä 2000-luvun vaihteessa.
Töykeä henkilökunta yläkerrassa pilasi kokemuksen, erityisesti sellainen hieman vanhempi pienikokoinen tumma nainen. Sapuskassa liikaa maustetta. Asiakkaan "yleistilannetta" eli esim juomien loppumista tai yleistä huomiointia ei ollut. Sai huitoa ihan tosissaan ja kauan, että sai puolityhjän ravintolan henkilökunnan ottamaan tilauksen vastaan.
Sen jälkeen tarjoilija mielenosoituksellisesti luki lehteä ja notkui tiskin takana, eikä tehnyt elettäkään tuodakseen olutta. PIti mennä sanomaan asiasta jonka jälkeen oluet tuotiin kuin hidastetussa filmissä pöytään.
Menenkö uudelleen? En taatusti.
Alakerran pubissa henkilökunta oli kuin toiselat planetalta, avuliaita ja ystävällisiä.