Kumarran Applea

Olimme tänään Fort Lauderdalen rannalla, kuten kaikkina muinakin päivinä, jotka olemme täällä henganneet. Aallot löivät rantaan sen verran, että pari ilmeisen selvää aloittelijaa kokeili nousta laudalla aaltojen päälle. Merenkäynti ei kuitenkaan ollut mitenkään epänormaalia. Vesi oli edellisiä päiviä korkeammalla, joten hotellin rantatuolit olivat vähän aiempaa ylempänä rannalla.

Makoilimme rantatuoleissa kuunnellen meren kohinaa. Lueskelin erästä erinomaista kirjaa, josta lisää myöhemmin. Mukana kassissa oli tietysti kaikki tarpeellinen elektroniikka, jota ilman ei rannalla pärjää. Oli iPad, iPod, iPhone, kamera ja Nokian N900. Kaikkia kun tarvitsee aina välillä.

Yht'äkkiä iso aalto pyyhkäisi ylitsemme. Täysin varoittamatta ja erityisesti täysin pyytämättä ja yllättäen. Ehdin sen verran reagoimaan, että nostin pään kirjasta, kun kohina kuulosti erilaiselta. Sitten alkoi tavaroiden kalastus. Sandaalit menivät aaltojen mukana ja kassi oli täynnä vettä. Onneksi kassi ei ehtinyt lähtemään meren mukana, kuten sandaalit. Vaatteet ja pyyhkeet läpimärkiä. Kaikki elektroniikka kastui. Alkoi nopea kuivaaminen.

Kaikki muut laitteet pimenivät, paitsi Nokian puhelin. Merkki jostakin? Tai itse asiassa iPadin tarkistin ensimmäisenä ja se toimi, joten jatkoin muiden laitteiden tarkistusta. Ensimmäisenä kuivattelun jälkeen tokeni iPod, sitten iPhone. Huokaisin jo helpotuksesta, vaikka kamera ei reagoinut mitenkään. Avasin siitä kaikki luukut ja jätin sen aurinkoon kuivumaan. Näpytellessäni iPadia, se ilmoitti hetken kuluttua, että laitteessa ei ole SIM-korttia. Mitä ihmettä? Kastuiko se sittenkin? No kastui. Kohta näytöllä vilkkui omena ilkeästi ja hetken kuluttua sekin elämä sammui. Ravistelin laitetta ja tulihan aukoista vettä. Kiva juttu. Muutama tuleva blogikirjoituskin huuhtoutui meriveden mukana.

Harmittelin asiaa hotelissa ja tutkin jo eri matkavakuutusteni ehtoja. Yllättävä tapahtuma, joten ymmärrykseni mukaan kärsimäni vahinko olisi ainakin kahden vakuutuksen ehtojen mukaan korvattavien joukossa. 50 euron omavastuun jälkeen ei näyttäisi koituvan vaivaa kummempaa tappiota. Hieman siis valoa tunnelissa.

Lähellä olevassa ostoskeskuksessa, Galleria Mall'ssa on Apple Store. Ajattelin suunnata laitteen kanssa sinne. Olen asioinut siellä lukuisia kertoja. Jos vaikka saisivat laitteen herätettyä. Kerroin laitteen kastuneen. Varasivat minulle henkilökohtaisen ajan jollekin nörtille. Kävin välissä ostoksilla. Palattuani tapaamiseen, nörtti kävi tutkimassa laitetta ja kertoi sen tosiaan kastuneen. Kertoi sen olevan aika harvinaista ja laite tuskin enää heräisi unestaan. Ennen kuin ehdin reagoimaan mitenkään, nörtti ilmoitti vaihtavansa laitteen veloituksetta uuteen!


Siis ilmaiseksi? Enkö joudu maksamaan mitään?

Ihan oikeasti sain uuden laitteen tilalle. Piti vain täyttää paperit ja sain uuden laitteen kainaloon. Aivan uskomatonta! Olin varautunut uuden ostoon. Ei tullut edes mieleen, että laite menisi takuuseen, jos kastelen sen. Eihän se ollut mitenkään Applen vika. Applen ei olisi tarvinnut korvata laitetta, mutta he korvasivat sen silti. Sanat loppuvat! Toki olen ostanut juuri tuosta liikkeestä paljon tavaraa ja se näkyy nimelläni heidän rekisterissään, mutta silti.

Mietin jo vakuutusehtoja tutkiessani, että jos en kerrokaan laitteen kastuneen. Kerron sen vain pimentyneen. Unohdin sen kuitenkin samantien, koska minusta ei vain ole siihen. Vahingot kärsitään kuten kuuluu. Ehkä tämä oli taas palkkio rehellisyydestä. Ehkä tämä oli sitä hyvää karmaa.

[ Aiheeseen liittyen: Apple Store palvelee ]

BTW Olettehan nähneet tämän videon, jonka Domino's pizzan tyytymätön asiakas sai, kun ketjun eräs piste mokasi pahasti ja asiakas avautui asiasta Twitterissä. Eräänä myrskyisänä iltana, huhtikuussa 2009, Amy Ravit Korin tilasi pizzan Domino's'lta. Pizzan saapuminen kesti yli tunnin ja toimitettu pizza oli väärä. Hän esitti negatiivisen kehunsa Twitterissä. Some-valveutunut Ramon De Leon, joka omistaa monia Chicagon alueen Domino'seja, vastasi tweettiin tunnin päästä, pahoitellen tapahtunutta. Ramon ei kuitenkaan jättänyt asiaa tuohon, vaan lähetti edellä linkatun videon Amylle sekä vielä myöhemmin tusinan ruusuja. Näin virheen voi korjata voitoksi. Apple tosin korjasi minun virheeni. Se oli vielä hienompi ele.

Mielipiteiden vangit

Jonossa on hyviä juttuja, mutta otetaan silti tähän kohtaan poiminta keskiviikon Aamusetista:

Meistä jokaisella on mielipiteitä. Mielipiteemme muodostuvat kokemustemme ja ennakkoarvioidemme pohjalta.  Mielipiteemme ovat henkilökohtaista omaisuuttamme, pääomaa, jota on syytä opetella käyttämään. Meidän pitäisi esittää mielipiteemme useammin ja vahvemmin. Miksi emme sitten tee niin?

Ympäristömme pitää meitä vankeinaan. Olemme ympäristömme suhteen mielipiteidemme vankeina. Emme uskalla kertoa, mitä mieltä me oikeasti olemme. Kuten Einstein on sanonut: "Vain harva pystyy tyynesti ilmaisemaan lähiympäristön ennakkoasenteista poikkeavan mielipiteen. Moni ei pysty lainkaan muodostamaan eriävää mielipidettä." Pelkäämme ympäristön reaktioita mielipiteisiimme. Miksi?

Varsinkin julkisuuden henkilöt ovat koko ajan mielipiteidensä kanssa suurennuslasin alla. Kaikkia pitäisi pystyä miellyttämään. Hengellisesti elämäänsä suhtautuva ei saa esittää vakaumuksensa mukaisia ajatuksia. Ulkomaalaisvastaisen leiman saa todella nopeasti otsaansa. Kaikilla heteroilla tuntuu olevan homofobia. Ja homoilla heterofobia. Kaikista sanoista saadaan väännettyä mitä tahansa halutaan, kun niitä kohdellaan kuten Tervo Raamattua - tai siis kun luetaan kuin piru Raamattua. Niinhän se meni. Valtavirran vastaisesti ajattelevia katsotaan kieroon suvaitsevaisuuden nimissä. Eikö olekin kieroa?

On paljon helpompi olla jees-mies. Päivästä selviää haavoittumatta, kun on aina kaikkien kanssa samaa mieltä. Ihan sama, mitä mieltä ympäristö on. Jees-miehiä on yllättävän paljon. Moni poliitikkokin on pelkkä jees-mies. Tasa-arvon vuoksi täytyy varmaan mainita myös jees-naiset. Myös ne poliitikot. Jotta oltaisiin korrekteja, niin puhutaan sittenkin jees-henkilöistä. Jees-henkilöiden mielestä kaikki ovat hänen kanssaan aina samaa mieltä. Täytyyhän niiden olla, koska heidän ajatuksensa eivät koskaan ui vastavirtaan. Mielipidekin vaihtuu aina ympäristön mukaan ja pää nyökyttelee hyväksyvästi. He lopettavatkin usein mielipiteensä sanoen, kaikki muutkin ovat tätä mieltä. Vaikka eivät oikeasti ole.

Katselin eräänä iltana ulkomaista ohjelmaa, jossa pohdittiin mitä rauha on. Eri ryhmittymillä oli ainakin omasta mielestään erittäinkin yleviä näkemyksiä ja mielipiteitä rauhasta. Muiden mielipiteet olivat aina vääriä. Talouden nimeen vannovat näkevät rauhan olevan lähes yhtä kuin vapaan kaupan määrä. Voi olla. Naureskelin kuitenkin mielessäni tuota pohdintaa. Miksi rauha on niin vaikeasti käsitettävissä? Minun mielessäni asia on ihan yksinkertainen. Rauha on yksinkertaisesti sitä, kun ei halua vahingoittaa toista. Mitä mieltä sinä olet? Ole nyt edes jotain mieltä.

Ole jotain mieltä. NYT!


[ Aiheeseen liittyen: Mikään ei tunnu miltään / Ajattele kuin Einstein ]


BTW Täytin eilen vuosia. Facebookin kautta tuli jokunen onnittelu. Osassa luki vain HBD. Näin me nykyään toivottelemme toisillemme asioita. Lyhyesti ja ytimekkäästi, netissä. Ajatushan on tärkein, vai mitä? Facebook on siitä mukava, kun se muistuttaa kaverien, tai siis FB-kaverien merkkipäivistä. Olen ottanut omaksi käytännökseni sen, että en juurikaan onnittele FB-kavereita. Saatan satunnaisesti onnitella, mutta onnittelut tuntuvat menevän niille, joita onnittelen muillakin tavoilla. Älkää ymmärtäkö väärin. Onnittelut ovat hieno asia ja FB on oiva välinen onnitteluihin. Minä vain toimin eri tavalla. En lähetä joulukorttejakaan. Olen kuitenkin kiitollinen onnitteluista, ihan jokaisesta. Totesin myös, että CDON.com ja Flying Blue ovat ottaneet tavaksi onnitella asiakkaitaan sähköpostilla. Hieno ele, vaikka se onkin automatisoitu. Tuo automatisointikin on enemmän kuin yksikään muu klubi, johon kuulun, on nähnyt vaivaa. Siitä pisteet edellisille. Mahtoikohan kotiin tulla yhtään perinteistä korttia? Vai onko posti jossakin lakossa taas? Perinteisen kortin voima kasvaa koko ajan, sitä mukaa kun postikortti harvinaistuu. Miten sinä haluaisit onnittelujen tulevan? Vai haluatko niitä lainkaan?

Myydään kivet

Jenkki on kova poika myymään ja rahastamaan. Mummotkin myydään, kunhan hinnasta sovitaan. Kaikki on kaupan. Mitä tahansa voit myydä, koska aina on joku, joka ostaa. Eikä siinä ole mitään vikaa. Kauppa se on, joka kannattaa ja pitää maailman radallaan.

Ostaisitko katukiven? Entä jos sen hinta on 50$? Etkö mistään?

Aika moni on ostanut Fort Lauderdalen Riverwalkilta. Riverwalk (aka Riverfront) on puistoalue Fort Lauderdalen keskustan tuntumassa. Alueella on ulkoilumahdollisuus myös kaupoissa ja baareissa.

Riverwalk Trust myy puistossa luikertelevalta kävelypolulta katukiviä. Hieno idea. Jos tilaat kiven nyt, se asennetaan seuraavan kuun puolessa välissä. Saat vielä erikseen todistuksen ja kartan, jossa kivesi sijainti kerrotaan. Toki voit esittää toiveesi, missä haluaisit juuri sinun kivesi sijaitsevan. Hinta määräytyy sijainnin mukaan. Sinulla on mahdollisuus saada kivestäsi myös kopio, jonka voit asentaa vaikka omalle pihallesi.

Oman katukivesi voit tilata tästä. Mukava yllätys matkakumppanillesi, jos joskus matkustatte Fort Lauderdaleen. Jenkki on keksinyt mitä erikoisempia tapoja kosia. Aika usein rantaviivan tuntumassa lentää lentokone, joka vetää perässään kosintaviestiä. Tämä kivi voisi olla suomalaiselle naiselle hieno yllätys.

Halvimmillaan kivi maksaa 50$ ja kalleimmillan 225$. Ihan kohtuullinen hinta. Kivi on käytännössä ikuinen. Pariskunta voi tuoda myöhemmin lapsensakin katsomaan kosintakiveä. Romanttista?

Jos kivet eivät kiinnosta, samalta alueelta voit näin juhlapyhien lähestyessä adoptoida puun tai valotolpan, jossa voit viestiä asiaasi. Puun adoptoiminen maksaa 150$ ja tolpan 125$.

Olisiko näistä ideoista apua suomalaisille kunnille, jotka taistelevat taloutensa kanssa? Voisiko joku lätkäjengi modifioida näistä itselleen sopivia tuotteita? Voisiko joku fani haluta ostaa katukiven hallin pihalta? Tai jopa hallista? Voisiko hallissa olla The Floor of Fans, Fanikäytävä?

Ilmoittaudun ensimmäisen kiven ostajaksi Turkuhallista.

[ Aiheeseen liittyen: Isojen poikien lelut / 250 taalan pizza ]

BTW Edelliset ostokset voit rahoittaa vaikka Master Kard'lla. Ei tullut kirjoitusvirhettä. Tänään, marraskuun 10. julkaistiin Master Card -luottokorttiyhtiön uusi kortti, jonka markkinoinnissa käytetään Kardashianin perheen tyttöjä. Kyse on pre paid -luottokortista, joka on lähinnä suunnattu teineille. Korttiin voi ladata käyttövaroja jopa puhelimitse, jos perheen Suzy Swipe-a-lot on käyttänyt jo viikkorahansa paikallisessa ostoskeskuksessa. Vanhemmat näkevät laskusta, mihin rahat on käytetty. Pre paid -luottokortti olisi ehkä monelle aikuisellekin se ainoa oikea luottokorttivaihtoehto, myös Suomessa.

Älä lähde sinne!

En ymmärrä amerikkalaisesta jalkapallosta mitään, mutta tämä peli oli hieno temppu:



Vaikka kyse onkin koulun pelistä, vastustajan voi yllättää monella eri tavalla. Ei ehkä menisi läpi ammattilaissarjassa, mutta yllättävä se voisi olla sielläkin. Gleessä oli kuulema jokin vastaavanlainen peli. Ehkä rohkeus tällaiseen peliin haettiin sieltä.

Ei mulla muuta tähän väliin.

Oikea perspektiivi

Jo ensimmäinen blogitekstini 3.3.2007 oli selvästi asenteellinen. Asenteesta on sen jälkeen kirjoiteltu aika usein. Miksei siis nytkin?

Meillä jokaisella on ajoittain vaikeuksia asettaa asioita oikeaan perspektiiviin. Kärpäsestä tulee herkästi härkänen ja pienetkin asiat tuntuvat välillä kaatavan koko maailman. Ehkä elämänkokemus vähän tasoittaa tätä intervallia, mutta silti perspektiivi on välillä kadoksissa.

On totta, että ei ole mitään merkitystä, mitä tapahtuu. Merkitystä on vain sillä, miten suhtaudumme kyseiseen tapahtumaan. Jokaisessa vastoinkäymisessä on opetus. Joskus sitä on mielen myllerryksessä vaikea löytää, mutta se on siellä. Mieti omia kokemuksia. Väitän, että juuri vastoinkäymiset ovat olleet niitä opettavaisimpia kokemuksia.

John C. Maxwell kertoo hyvän tarinan kirjassa The Difference Maker. Opiskelemaan lähtenyt tyttö lähettää äidilleen kirjeen, jossa kertoo kuulumiset opiskelijan elämästä. Kirje kuului näin:

Rakas Äiti,

Olen nyt ollut poissa kotoa kokonaisen vuoden, joten on aika kertoa kuulumiset opiskelijan elämästä. Hieman sen jälkeen, kun tulin opiskelemaan, kyllästyin opiskelija-asuntolaan ja varastin viisikymppisen huonekaverilta.  Tuolla rahalla vuokrasin moottoripyörän, jonka kuitenkin romutin valotolppaan muutaman korttelin päässä. Jalkani murtui onnettomuudessa, mutta minut pelasti nuori lääkäri, joka asuu lähistöllä olevassa talossa. Hän kantoi minut sisään, paketoi jalkani ja hoiti minut kuntoon. Hänen ansiostaan olen taas jalkeilla.

Me halusimme sinun tietävän, että me menemme naimisiin mahdollisimman nopeasti. Ikävä kyllä, meillä on jotain merkillistä verikokeiden tuloksissa. Eivät terveyskeskuksessa vielä tiedä, mitä se on, mutta eiköhän se selviä. Toivottavasti se kuitenkin selviää nopeasti, jotta voimme mennä naimisiin ennen lapsen syntymää. Sen jälkeen tulemme kaikki asumaan sinun ja isän kanssa. Tiedän, että opitte rakastamaan lastamme, vaikka lapsen isä onkin eri uskontokuntaa ja haluaa minunkin kääntyvän uuteen uskoon. Toivon että ymmärrät, että tulemme kotiin vain siksi, että tuleva puolisoni heitettiin ulos lääketieteellisestä, koska hänen koko aikansa meni minun hoitamiseen.

Oikeasti, rakas Äiti, mikään edellä mainituista ei ole totta. Arvosanani eivät vain ole olleet hyviä, joten halusin teidän hyväksyvän ne laittamalla ne oikeaan perspektiiviin.

Niin usein, ellei aina, asiat voisivat olla pahemmin. Iloitse siitä, mitä on - Älä murehdi sitä, mitä voisi olla.

[ Aiheeseen liittyen: Tästä se alkaa / The 50th Law ]

BTW Pomitaan kirjasta toinenkin opiskeluun liittyvä kirjeenvaihto. Se täytyy kertoa lontooksi, koska tähän sopivaa suomalaista vastinetta sanalle prepare oli hankala keksiä. Nuori mies lähetti äidilleen meiliä:

Flunked out of school and coming home tomorrow. Prepare Dad.

Äiti vastasi aika nopeasti:

Dad prepared. Prepare yourself!

Muista käyttäytyä

Mikä voisi olla rentouttavampaa kuin nukahtaa valtameren kohinaan ja herätä meren horisontista nousevaan aurinkoon? Vaikka tulikin taas päivä matkustettua, se kannatti. Yksi yö ja mieli on jo levännyt. Hyvä fiilis.

Olen muutamia kertoja istunut lentokoneen etuosassa pitkillä matkoilla. En ole kertaakaan aikaisemmin ostanut etupään lippuja. Aikaisemmat kerrat ovat olleet lentomailien kautta ansaittuja. Matkustusmukavuus on aina ollut tällaiselle isolle miehelle miellyttävä. Niin nytkin.

Lentoyhtiöt ovat karsineet peruslippujensa sisältöä siihen malliin, että kalliimmat liput alkavat kiinnostamaan. Jo pelkästään matkalaukkujen määrän karsiminen tuo houkuttelevuutta paremman lipun ostamiselle. Olen lentänyt rapakon yli kutakuinkin kaikkien lentoyhtiöiden kanssa, joihin Suomesta on järkevät yhteydet. Finnair, SAS, Lufthansa, Air France/KLM ja British Airways ovat tuleet tutuiksi. Vaikka Virgin Atlantic on vielä kokematta, BA on nyt selvä suosikki.

Vaikka ensimmäinen Lontoon kautta Miamiin suuntautunut reissu keskeytyikin viikoksi Lontooseen, samalla reitillä tuli nytkin livahdettua Sunshine Staten huomaan. British Airways on loistava lentoyhtiö. Hoitivat mukisematta viikon kulummekin Lontoossa, toisin kuin kotimainen yhtiö teki. Koneet ovat monin verroin parempia kuin esimerkiksi AF/KLM:llä, pienemmistä yhtiöistä puhumattakaan. En olisi uskonut, että sanon tätä koskaan, mutta ruoka on BA:lla ihan loistavaa.

Miamin kentälle tultaessa päästään otsikon aiheeseen. Ajelen Hertz'n vuokra-autolla toista kuukautta joka vuosi. Siitä johtuen kuulun Hertzin #1 Club Gold'iin. Esimerkiksi Miamin kentän Hertzissä auto on odottanut nimetyllä paikalla takaluukku avoimena. Ei ole tarvinut kuin ladata laukut autoon ja painaa kaasua. Ei mitään paperihässäköitä tai jonottamisia tiskillä. Käynnistä ja aja.

Eilen kentälle tullessa ei näkynyt nimeä listalla, joka kertoo ruudun, jossa auto odottaa. Club Goldin tiskilläkin oli jonoa. Mitä ihmettä? Ei muuta kuin jonottamaan, muiden vihaisten ihmisten jatkoksi. Seurasin ihmisten kiukkua ja päätin taas lähestyä tilannetta eri tavalla. Muistutin itselleni, että

Muista käyttäytyä!

Kun tuli vuoroni, yritin olla mahdollisimman ymmärtäväinen tilanteelle, jossa virkailija kertoi, ettei heillä ole lainkaan autoja tallissa. Suurin osa jonossa olleista ajautui tiedosta raivon partaalle, joku soccer mom jopa sen ylikin. Jälkikasvunkin pelihousut revittiin. Hillitsin itseni.

Juttelin virkailijan kanssa niitä näitä heidän selvitellessään ongelmia. Kehuin Miamin kentän uutta autonvuokraussysteemiä ja sitä, kuinka hieno Club Gold -palvelu on. Nyt kun joutui pitkästä aikaa jonottamaan, tajusi kuinka hieno palvelu heillä on meille kanta-asiakkaille. Olin varmasti ainoa, joka ei räyhännyt tiskillä.

Lähdimme hallista viimeisen päälle hienolla, valkoisella GMC Yukon -mallilla, muiden jäädessä ihmettelemään tilannetta. Autoa ei ollut millään listalla, mutta virkailija kaivoi sen jostakin, mahdollisesti vain siksi, että älysin ymmärtää, että tilanne ei ollut virkailija vika. On muuten ihan hemmetin hieno kulkupeli, kaikilla mahdollisilla herkuilla. Ja maksamme siitä silti peruskärryn hinnan. Kannatti käyttäytyä. Se kannattaa aina, pitkällä juoksulla, uskokaa pois.

Hotellissa meitä odotti mukava yllätys. Saavuimme hotellille kymmenen aikaan illalla. Vaikka managerin työvuoro oli alkanut jo 12 tuntia aikaisemmin, hän odotti meitä hotellin aulassa. Managerilla ei ollut mitään hajua saapumisajastamme ja hän kertoikin jo epäilleensä, että emme tule lainkaan, mutta hän ei kuitenkaan uskaltanut lähteä kotiin. Oli jo muutamia kertoja soittanut perheelleen, että menee vielä tovi töissä. Tuon vuoksi tämä on nyt 12. kerta tässä hotellissa. Arvostavat rahaamme, jonka voisimme viedä mihin tahansa muuhunkin rannan hotelliin.

[ Aiheeseen liittyen: Muistamisen voima / Turhia kieltoja ]

BTW Päivän todellinen lätkäuutinen on turkulaisittain mielenkiintoinen. Suikkanen taisi kokea juuri Venäjän kiekkoliigan merkillisyyden. Suikkanen ei saanut joukkettaan toista sijaa ylemmäs lohkossaan, joten täytyyhän siitä monoa saada. Vaatimukset ovat rajan takana ihan jotain uskomatonta. Vain voittamalla voi voittaa. Tietysti taustalla voi olla jotain muutakin kuin sijoitus. Turussa tuskin kannattaa odottaa messiaan paluuta. Verottaja pitänee siitä huolen. Herkullinen tilanne olisi toki, kaikin puolin.

Väärin ostettu

Otimme kesällä uuden tuoteryhmän myyntiin - M&M Smoothie. Virkistävät juomat ovat olleet menestys. Olemme myyneet niitä enemmän kuin osasin edes pelätä. Piti oikein ostaa tuplamäärä tehosekoittajiakin tuota varten. Smoothiet olivat hyvä lisä aikaisempaan drinkkitarjontaamme. Tästä innostuneena otamme marraskuun lopussa myyntiin keitot. Siitä lisää myöhemmin.

Koska myymme juomia paljon, eikä tukkumme valikoimissa ole smootheihimme sopivia aineita, käyn hakemassa ne lähistöllä olevasta Prismasta. Suunnistin sinne taas tällä viikolla kahden kylmälaukun kanssa, kuten niin monesti aikaisemminkin.

Kun täytin kylmälaukkuja, jäätelöaltaita täyttänyt työntekijä seurasi puuhiani. Aikansa seurattuaan, hän kysyi minulta:

Aiotko ottaa ne kaikki?

Kyllä aion.

Mutta sitten meillä on se kaappi kaksi päivää tyhjä.

Eikö nämä ole tarkoitettu ostettaviksi?

On, mutta jos otat kaikki, kaappi on sitten kaksi päivää tyhjä.

Mutta eikö se ole hyvä, että myytte kaikki pois? 

On, mutta kaappi on sitten kaksi päivää tyhjä. Voisit ilmoittaa etukäteen, jos tulet ostamaan paljon.

Ahaa. En tiennyt sen olevan mahdollista. Voisin ostaa näitä laatikoissa, jos se on mahdollista. Mihin voin ilmoittaa, kun haluan noutaa laatikot?

No, soita vaikka infoon kaksi päivää aikaisemmin.

Täydellisessä maailmassa tapaus olisi edennyt siten, että työntekijä olisi kysynyt, tarvitsetko usein näitä tuotteita noin paljon? Jos tarvitset, me voisimme toimittaa ne teille. Toimitetaanko säännöllisesti? Kun kyse on hypermarketista, se ei tietenkään toimi noin. Pienempi kauppias saattaisi olla kiinnostunut toimittamaan pakasteita meille säännöllisesti, mutta hypermarketin liikevaihdolle ei sillä ole mitään merkitystä. Suurempi merkitys on sillä, että hylly on tyhjä.

Ymmärrän hyvin pakastevastaavan ärtymyksen. Meneehän se hänen piikkiin, kun hän ei ollut osannut ennustaa jonkun tulevan ostamaan pakasteita kylmälaukut täyteen. Siinä mielessä työntekijän reaktio oli hyvä. Hän oli kiinnostunut siitä, että kaikkia tuotteita on saatavilla koko ajan sekä siitä, miltä hyllyt näyttävät.

Jotenkin tuli vain ostamisesta syyllinen olo. Ostin väärin, kun ostin kaikki. Ei kaikkia tuotteita olisi saanut ostaa.

Meillä kävi jokin aika sitten asiakas, joka osti periaatteessa kaikki superfoodimme. Minua harmitti vain se, että työntekijämme ei ollut tiennyt/muistanut, että pusseja oli lisää vitriinin alla olevassa kaapissa. Olisi saanut myydä nekin, vaikka hyllymme olisivatkin sitten olleet tyhjiä muutaman päivän. Myyntiin olen ne tänne ostanut ja haluan myydä ne mahdollisimman nopeasti, vaikka kaikki kerralla. Sivuhuomautuksena todettakoon vielä, että tämä asiakas ei ollut edes jäsenemme, vaan oli törmännyt aiheeseen kotisivuillamme.

Seuraavaksi kun haen pakasteita, soitan ensin infoon pari päivää aikaisemmin, jos löydän infon numeron jostakin. Odotan jo mielenkiinnolla infon reaktiota, kun kerron, että haluaisin tulla parin päivän päästä ostamaan laatikollisia pakasteita. Mitä veikkaatte, onnistuuko?

[ Aiheeseen liittyen: Ostamisen vaikeus / Miksi yrittäminen on vaikeaa? ]

BTW Ennen tämän iltapäivän spektaakkelia Turkuhallissa, kotijoukkueen pukuhuoneessa pitäisi varmasti pitää tämän henkinen palopuhe ja miksei jopa katsoa kyseinen leffa: 

Let me tell you something you already know. The world ain't all sunshine and rainbows. It is a very mean and nasty place and it will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it. You, me, or nobody is gonna hit as hard as life. But, it ain't how hard you hit; it's about how hard you can get hit, and keep moving forward. How much you can take, and keep moving forward. That's how winning is done. 

Mikä leffa? On muuten ihan järjetön alkamisaika tänään, kello 16. Ihan keskellä päivää. Miksi ihmeessä näitä alkamisaikoja on nyt lauantaille kolme eri aikaa?