DBTL 2009

Tässä nyt toinen jokavuotinen DBTL "liveblogi". Viime vuonna tapahtui DBTL:ssä tällaista.

Tämän vuoden ohjelma oli taas mielenkiintoinen. Alla olevassa ohjelmassa on kirjattuna kaikki varsinaisella festarialueella suoriutuneet orkesterit. Osasta iskettiin tarinaakin festivaalin edetessä.

Tiistai 28.7. Foster´s Pääteltta

Siitä se festari alkoi. Rannassa oli taas ihan mukavasti porukkaa näin tiistai-illaksi. Kyllä näyttää olevan ihan perusteltua aloitta DBTL jo tiistaina.

Gangster Of Love jäi näkemättä, kun en millään ehtinyt ajoissa spinningistä rantaan. Toivottavasti en menettänyt mitään suurta ja mullistavaa.

New York Dolls oli kuin paluu New Yorkin tai Losin klubeihin. Hieman kaunistelematon show, joka vedetään nähtävästi aika lonkalta, fiiliksen pohjalta, mahdollisesti kohtalaisessa myötälaitaisessa. Hyvää tavaraa, kerta kaikkiaan. Esityksestä pitää kuitenkin poimia alla oleva encore, jossa Mike Monroe jammaa Sammy Yaffan kanssa lavalla. Jälleensoittamisen riemu näytti olevan rajatonta.

Yhtä hyvin olisin voinut esittää teille Pillerit-biisin tai Gotta get away from Tommyn tai uudelta levyltä 'Cause I Sez So, mutta täytyihän Miken päästä tänne. Näytti niin hienolta...Yaffa päivän Hesarissa.

"Olen härmäläinen ja pysyn härmäläisenä. En diggaa pesiksestä, en ole läski ja tiedän muun maailman asioista."

Kannattaa lukea juttu, jossa mm. kerrotaan, kuinka Yaffa kertoi vanhemmilleen lähtevänsä viikon lomalle Tukholmaan ja Hanoi Rocksin matkassa menikin tovi...

Keskiviikko 29.7. Foster´s Pääteltta

Tänään sitten olikin häkki täynnä, liepeitä myöden. Tiivis ja lämmin tunnelma oli käsin kosketeltava ja muillakin aistimuksilla havaittavissa. Hieno homma. Hieno keskiviikko.

Nikkola teki palveluksen ja kertoo kommenteissa, miten Wrum: Takapihojen rocktähtiä! onnistui keskiviikon setissään. Tuo ja Paratiisin Pojat J.Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää jäi minulla väliin, kun hikoilin siihen aikaan sijaisena vielä pyörän selässä. Jälkimmäisestäkin joku voi halutessaan kertoa meille kaikille.

Apulanta pisteli sitten menemään taattua tavaraa. Tietää mitä saa, kun teltan ovesta astuu sisään. Jonkun mielestä se on yllätyksetöntä, toisen mielestä taas Apiksen suosio perustuu siihen.

Molemmat varmasti oikeassa, mutta kyllä teltta taas raikasi yhteislaulun merkeissä. Sitä on aina hieno kuunnella, vai mitä?

Jos tuo ei vielä vakuuttanut telttaretkeläisten lauluinnosta, niin katso, miten ne huusivat Vasten Mun Kasvojani. Ei tuokaan ollut Pahempi Toistaan, eihän?

Don Johnson Big Band ei oikein avaudu minulle, joten jos joku keksii jotain mukavaa kerrottavaa bändistä, niin kommenttipoksi on auki.Väkeä oli tosiaan ranta täysi. Tästä on hyvä jatkaa pilvettömään torstaihin.

Jos et ole vielä ehtinyt mukaan, niin huomenna Fostersin kellukkeet käteen ja laiturille mars. Code Bluekin kiittää järjestävää tahoa luvasta ja kiinnittyy laituriin huomenna...

Torstai 30.7.Foster´s Pääteltta

Nätti torstai ja apinatarha oli ihan tukossa. Teltassa heilui taas kaikenlaisia lomalaisiakin, näemmä.

Nikkola ehtikin jo kommenttipoksiin kertomaan, miten Kilpi suoriutui urakastaan. Iso kiitos! Harmittaa vietävästi, että en ehtinyt tuota urakkaa näkemään. On se vaan kumma, että työt häiritsevät välillä harrastuksia. Ne pääsevät häiritsemään, kun on tapana tehdä työt ennen huveja.

Olen Jarin kanssa samaa mieltä, että Kilpi mahdollisesti tarvitsisi taas yhden radiohitin keikkamyynnin tueksi.

Opettelin taas tykkäämään CMX:stä. Harmi vain, että se jäi taas opetteluksi. Aina välillä innostun jostakin CMX:n biisistä, kuten nyt viimeksi Kivinen Kirja -rallista, mutta sitten taas vierastan tuota apaattista melankoliaa. Toinen asia, josta en aina pidä, on melankolinen apatia, jota monessa CMX:n biisissä on.

Karhuherra kuitenkin pitää CMX:stä, joten katsotaan, josko häneltä irtoaisi jotain luettavaa aiheeseen liittyen, ilman mitään paineita suoriutumisesta.

Illan kohokohtana oli taas Kotiteollisuus, joka antoi sen mitä taas odotin. Joku oikea toimittaja saisi Kotiteollisuuden keikasta hyvän arvion, koska siellä jos missä tehdään virheitä. Voisi kirjoittaa aukeaman jutun pelkästään niistä. Se on kuitenkin niin, että Kotiteollisuus ei olisi Kotiteollisuus ilman niitä. Kyllä äijät virheitä saa tehdä, vaikka vaimot olisivatkin muuta mieltä.

Jos muuten kääntyy Helvetistä Itään, niin mitä siellä on?

Kotiteollisuutta joko Rakastaa Tai Ei Rakasta. Minä, jos en nyt rakasta, niin ainakin pidän.

Tuomari Nurmiota en jaksanut jäädä tihrustamaan. Minulla ei ole koskaan oikein sujunut asiat tuomarien kanssa, kun ne vasta virheitä tekevätkin. Tuomari olisi kuitenkin ajanut minut teltasta, joten päätin lähteä suosiolla.

Perjantai 31.7. Foster´s Pääteltta

Perjantain päivitys jäi näin myöhään lauantaille, kun aamuviideltä pärähti M&M Kuntotalon hälyttimet soimaan ja piti käydä hätistelemässä murtovarkaita pihalle. Laman merkit näkyvät nyt siis myös meillä, vaikka en uskonut laman koettelevan meitä lainkaan. Jos teille myydään asiakaskäytössämme olleita miniläppäreitä tai muita kannettavia, niin ilmoittakaahan siitä poliisille tai minulle. Aamu ja päivä onkin mennyt tuota hoidellessa.

Täytyy oikein kehua, että poliisi hoiti edellä mainitun henkilökohtaisen festariohjelmanumeroni loistavasti. Hienoa ja todella ammattimaista toimintaa. Oikein CSI-henkistä. Toivottavasti hessut saadaan tilille teostaan.

Perjantain Suuri Iskelmäpäivä huhuttiin olevan ns. ennakkoon loppuunmyyty. Alkuilta ei siltä ihan vielä näyttänyt, mutta tulihan se häkki täyteen, kun Kupittaaltakin valui väkeä jokirantaan. Iskelmistä saa hyviä rokkibiisejä, mutta nuo alkuperäiset ei oikein jaksa säväyttää. Ainakaan selvin päin.

Kari Tapion suorituksesta en tiedä tuon taivaallista. Tapani Kansan vedon aikana ihmettelin enemmänkin sitä, että miksi vielä siihen aikaan oli anniskelupaikoilla hiljaisempaa. Kansa taisi silti antaa, mitä kansa halusi. R.A.K.A.S. taisi tulla ainakin kahteen kertaan.

Nikkolakin näytti kommenteissa jo kertoneen futisottelun jälkimainigeissa tapahtuneesta ilmiöstä nimeltään Martti Servo & Napander. Käykäähän lukemassa. Ei se kerronta näköjään tuon vaikeampaa ole.

Paula Koivuniemi taisi aiheuttaa monelle tykytyksiä asullaan. Näin ole ymmärtänyt. Suoritus itsessään jäi taustalle, joten jos jollain on jotain kerrottavaa, niin estraadi on sinun.

Perjantai 31.7. The Alue/Jokilava

Jokilava tuli tarkistettua ainoastaan nopealla vilkaisulla. Bass´n Helen meni ohi, Haloo Helsinki! -orkesterin bussin näin, veikkaan, että kuvassa on Pete Parkkonen, Karhuherra kehui taas näkemättä Asa & Jätkäjätkät -nippua ja Jukka Poika sai myös olla minun puolestani ihan rauhassa.

Lätkämatsia tihrustin hetken. Oli aika kuuma tunnelma. Mahtoikohan Jessen hanskat pysyä kädessä?

Lauantai 1.8.Foster´s Pääteltta

Maj Karma avasi lauantain omalta osaltani. Energinen suoritus. En tiedä, tuleeko tuo energia tehtaanjohtajapojan vaikeasta isäsuhteesta tai muiden mahdollisten suhteiden vaikeudesta, joista on jäljellä vain Kauniit Kuvat, mutta mitä sillä on väliä.

Harvoin näkee mikin saavan tuollaista kyytiä, kuin se nyt sai. Montakohan mikkiä bändillä, tai siis Herra Ylpöllä on mennyt rikki? Aikamoinen Attentaatti.

Painostavasta ilmasta huolimatta en nähnyt löikö Salama, mutta kuului ainakin Ukkonen:


Festarien parhaan bändipaidan palkinto menee alla kuvatulle henkilölle. Missäköhän asteessa tuo pitää pestä? Entä kestääkö rumpukuivauksen?


Viikate sekä Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo jäi ruokailun ja koiran ulkoilutuksen vuoksi väliin. Tommi Läntinen loisti lavalla. Muutama liikuttava hetki.


Dingo feat. Nordman tuntui rokkaavan aika hyvin, vaikka konsertin alku menikin Vip-teltassa jutustellessa ja se huilisti yritti latistaa tunnelman.

En tiennytkään, että Tommy Lee on siirtynyt Dingon rumpaliksi. Jos Tommy ei ole sen rumpalin esikuva, niin ei kukaan. Vatsan seudun tatuointikin lienee sama tai ainakin samanlainen. Dingohan kuulosti tuollaisen rumpalin myötä ihan oikealta rokilta. Näiden kisojen suurin yllättäjä.

The Alue/Jokilava

Nämä missasin tyystin, kuten oikeastaan koko Jokilavan: Half Apple, Deuteronomium, Sturm und Drang (olisin halunnut nähdä, mutta oli pahasti Maj Karman kanssa päällekäin), Joensuu 1685, Koop Arponen ja Samae Koskinen ja Hänen Taikabändinsä. Varmaan ihan hyviä, jos niistä piti. Joku taisi pitää jostakin basistista.

Ei nyt ainakaan vielä selvinnyt, mistä tuo Sturm und Drang -nimi tulee? Tuleeko se nyt yksinkertaisesti siitä taiteen suuntauksesta, jonka tarkoitus on herättää huomiota? Minulla on yksi muistaakseni kolmiosainen Nokian historiasta kertova kirjasarja, jonka yhden osan nimi on Sturm und Drang.

Kokiskamera oli taskussa, joten jotain liikkuvaa ja paikallaan olevaa kuvaa saatiin...

Naamariin ja Twitteriin ilmestyi ilmoitukset päivityksistä, joita joku näytti seuraavankin. Maanantaina pitää vielä viimeistellä tämä tarina, jotta voin aloittaa uuden.

Oikealla olevassa äänestyksessä pystyit kertomaan, montako päivää sinä pyörit jokirannassa.

[ Aiheeseen liittyen: DBTL 2008 ]

BTW Saa nähdä, miten tämä Suuri Iskelmäpäivä onnistuu. Minulla on vähän sellainen kutina, että sään salliessa, tuo ilta tulee olemaan myynnillisesti menestys. Tietysti, jos vain niitä myyntipisteitä ja myytävää on tarpeeksi. Mielenkiintoinen uudistus joka tapauksessa. Jostakin luin, että kyseiselle perjantaille olisi ennakossa mennyt kaikkein eniten lippuja. Aika hienoa!

BTW2 TPS Voitti Pitsiturnauksen!

Metallica - Sonisphere - 25.7.2009

MAAILMAN KOVIN LIVEBÄNDI

Taas tuli tuo todistettua. Metallican musiikki on parasta livenä paika päällä. Missään muualla Metallican musiikki ei pääse oikeuksiinsa. Sen näytti taas tietävän Sonispheren 60.000 lipun ostanutta.


Metallica toivotettiin hienosti tervetulleeksi kotiin, kun keikan päätyttyä joku katsoja ojensi heille Suomen lipun, Welcome Home Metallica -tekstillä varustettuna. Hienoa!

Kuinka usein Metallican pitäisi käydä Suomessa, että jokin lippu jäisi myymättä? Tai kuinka iso areenan pitäisi olla?

Konserttiarvioita en tuon enempää harrasta. Voit arvioida ihan itse, kun käyt ostamassa kyseisen konsertin tästä. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että James Hetfield näytti nauttivan esiintymisestä. En muista nähneeni hänen hymyilevän melkein koko keikan ajan. Myös muu bändi näytti olevan vedossa.

Musiikki toimii. Bändi toimii. Yleisö toimii. Parhaimpien keikkojen ainekset ovat siinä.

Linkin Park tuli nyt nähtyä ensimmäisen kerran livenä. Alan hiljalleen selvästi lämmetä Linkin Parkin musiikille. Sonispheren liveveto ei ainakaan jäähdyttänyt tunteita orkesteria kohtaan. Energinen esitys ja avaruusajan teknologiakin toimii ihan hienosti agressiivisen (metalli)musiikin lomassa.


Monelle Anthrax -peruutus oli pettymys. Turisas paikkasi aukon ihan hyvin, vaikka olikin ihan uusi tuttavuus. Täytyy varmaan kaivaa biisejä iTunesista tarkasteluun.

Sonisphere oli mielestäni hyvin järjestetty, vaikka monet järjestelyjä ovat valmiit haukkumaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että kun 60.000 ihmistä ahdetaan vajaan 77.000 asukkaan kaupungin keskellä olevaan saareen, syntyy ruuhkaa. Onneksi suurin osa tuon näytti tajuavan.

Siis olosuhteet huomioiden, konsertti oli hyvin järjestetty ja Kirjurinluoto (joka oli Lamb Of Godin kiertuepaidassa Heinakuuta -niminen paikka) on oivallinen paikka tuollaisten konserttien järjestämiselle. Järjestelyistä kuitenkin huomasi sen, että Suomessa ei vielä osata täydellisesti hallita 60.000-päisiä siviilijoukkoja, kun niitä ei oikein ole ollut.

Metallican poistuminen saarelta aiheutti poistumisteiden sulkemisen, jonka johdosta aiheutuneen väkitungoksen näki jo mielessään kääntyvän katastrofiksi. Ei olisi tarvittu kuin yksi uuno, joka olisi alkanut tunkemaan, niin joku olisi voinut menettää henkensä. Tuo oli selvä virhearviointi järjestäjältä. Onneksi joku älysi kaataa sivuaidan, jotta tulppa aukesi.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että miksi isoilta joukoilta on niin vaikeaa ottaa rahoja pois, vaikka ne tyrkyttävät niitä. Oli kyse sitten lätkämatsista tai festarista, niin myyntipisteitä on aina liian vähän. Sonispheressä olisi myyty kymmenkertainen määrä vanhan lenkkarin pohjasta jyystettyjä kebabannoksia, jos olisi haluttu.

Nähdään järjetön vaiva, että ihmiset ostavat lähes satasen lipun, mutta niiltä ei haluta sitä toista satasta, joka kädessä he tallustelevat pitkin aluetta. Ei jaksa tajuta asiaa...

No suomalainen on joko kohtelias ja fiksu tai sitten tavattoman tyhmä, kun se suostuu jonottamaan joka paikkaan. Ensin jonotettiin sisäänpääsyä, sitten ruokaa, sitten juomaa, sitten vessaan, sitten poispääsyä alueelta, sitten joen yli menevälle sillalle, sitten parkkipaikalle vievälle bussille ja sitten vielä ajettiin jonossa Turkuun. Osan noista jonoista pystyy poistamaan, jos haluaa.

Ruokaa tai juomaa en ostanut jonojen vuoksi ja siksi, että en halunnut jonottaa vessaan. Olin kyllä ajatellut takertua festarin musiikin ulkopuolisiin antimiinkin, mutta ei sitten, kun ei raha kelpaa.

[ Aiheeseen liittyen: Metallica - Death Magnetic / Metallica 15/07/07 ]

BTW Gary Moore oli ihan sontaa perjantaina Konsertti Areenassa, Turun Tall Ship's Racessa. Missä olivat kaikki ne biisit, joiden vuoksi Gary Moore on Gary Moore? Joo, osaa soittaa kitaraa, mutta mitä sitten. Ei tavallinen musiikin kuluttaja jaksa kuunnella lirutuksia yhtä muutaman minuutin sooloa pidempää. Popeda oli kuitenkin hyvä. Pate on selvästi saanut uutta virtaa mahdollisesti elintapamuutoksen johdosta. Melrose sopii ihan hyvin taustamusiikiksi tuollaiseen juomatelttaan. En tiedä, millainen ilma Turussa oli lauantaina, mutta perjantaina kävi taas myyjiä sääliksi. Myyntipisteitä oli, mutta ei asiakkaita.

90-0, paljon vai vähän?

En juurikaan ymmärrä jalkapallosta mitään. Vielä vähemmän ymmärrän amerikkalaisesta jalkapallosta. Ensimmäisestä NFL-pelistä, Monday Night Football -matsista Detroitissa, lähdettiin kesken pois, kun oli niin tylsää. En edes muista vastustajaa.

Veikkaan kuitenkin, että jos kyseisessä lajissa ottaa rotsiin 90-0, on ollut alakynnessä. Porvoon Butchers vei Turku Trojansia noilla lukemilla. Kotisivuilla syytetään liittoa ottelutuloksesta:

Osa kunniasta tosin lankeaa liitolle, joka siirtämällä Trojansin ja Jaguaarien rästiottelun keskelle viikkoa rakensi turkulaisille lajin luonteelle sopimattoman esteradan kolmella ottelulla 7 päivän sisään.

Jep. Ilman tuota peli olisi voinut päättyä hieman siistimpään, esimerkiksi puoliajan tulokseen, 55-0.

Trojans eteni juosten koko ottelussa 15 jaardia ja heittäenkin vain 106, kokonaisjaardien ollessa 121. Porvoon kokonaisjaardimäärä oli tähtitieteelliset 644.

Vaikka laji on vieras, onhan nuo lukemat aika ylivoimaisia. Ottelussa juostiin pisin koskaan Vaahteraliigassa juostu touchdown, 99 jaardia. Siis ihan oikeasti, kukaan ei saanut Josh Brisco'a kiinni koko kentän mitalla?

NFL:ssä Tony Dorsett juoksi vastaavan maalin Minnesota Vikingsin paidassa vuonna 1983. Ei siis ihan yleistä herkkua tuollainen ennätys. Hattu päästä.

Mietin vain, että mikä on kyseisen lajin tasoero sarjaportaiden välillä, jos se Vaahteraliigassakin voi olla näin suuri?

BTW Olen välillä kertonut, kuinka erilaisia M&M-kirjainyhdistelmän yrityksiä on ympäri maailmaa. Viimeksi niistä kirjoitin, kun oli puhe m&m's makeisista. Harvoin kuitenkaan törmää näin vahvaan logon kopioon:
Tämä löytyi Budapestista ja on valuutanvaihtofirma. Jos törmäät M&M:n "haarakonttoreihin", ota kuva ja lähetä se minulle arkistoon. (Kiitos, Hola!)

Se aika Kuusta

Juuri nyt tasan 40 vuotta sitten otettiin pieni askel ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle. Neil Armstrong hyppäsi Kuun pinnalle, Rauhallisuuden mereen, juuri tällä minuutilla, 21.7.1969 kello 04:56 Suomen aikaa. Tai siis näin ainakin väitetään.

(Oikeasti 40 vuotta tulee täyteen vasta tunnin kuluttua, koska olemme olleet kesäajassa vuodesta 1981 alkaen.)

Katselin lauantaina Kuustudiota tuolta kyseiseltä yöltä. Suomen televisio lähetti tuon kuukävelyn suorana suomalaisiin koteihin, tai siis niihin, joissa oli töllötin tuohon aikaan. Kuustudiossa pohjustettiin tarinaa ja puhelintytöt ottivat kysymyksiä vastaan, joihin studion paneeli vastaili tupakin käryn keskeltä.

Jotunihan oli vallan vekkuli kaveri paneelissa. Tuprutteli savukkeitaan melkein ketjussa. Ihmettelin ensin, että syttyikö studiossa joku palamaan, kun kameran kuvaan ilmestyi savua. Ei syttynyt studio, vaan Jotunin rööki. Se oli sitä aikaa, vaikka en voi muistaa.

Studio koukutti kyllä aika hyvin ruudun ääreen vielä näin 40 vuotta myöhemmin. Tai no, miksi ei koukuttaisi, koska ei kai siellä kuun pinnalla aikaisemmin ole kukaan ihmisistä vielä tallustellut, eikä myöskään vuoden 1972 jälkeen. Kaikenlaisia salaliittoteorioita varmasti tukee tuokin, ettei siellä tosiaan olla tuon jälkeen käyty.

Apollo 17 on tällä hetkellä viimeisin Kuuretki. Kuuhun on matkannut kaikkiaan 24 ihmistä, joista Kuun pinnalla on tiettävästi kävellyt 12 ihmistä kaiken kaikkiaan, joten mikään ruuhkaisa lomakohde se ei ole ollut. Kolme näistä kävijöistä on piipahtanut pinnalla kahdesti. Siinä on päässyt sanomaan legendaarisesti, että onhan täällä käyty ennenkin.



Jos Myytinmurtajatkin ovat sitä mieltä, että Kuussa on käyty, siis jo vuonna 1969, niin kai se sitten täytyy uskoa. Vaikka täytyy myöntää, että tällaiset "dokumentit" ovat aika vaikuttavia:



Heinäkuun Tiede-lehdessä avaruuslentämiseen erikoistunut tiedetoimittaja, Jari Mäkinen, on sitä mieltä, että

"Jos tyytyisimme toistamaan Apollo-tyyppiset lennot, homma (Kuuhun paluu) olisi helppo, mutta ruokahalu on kasvanut syödessä."

Saman toimittajan mielestä Kuuhun paluu maksaisi noin 110 miljradia dollaria, kun se nykyrahaan väännettynä maksoi taannoin noin 150 miljardia. Kehitys on siis tuonut hintaa alas. Jos maailman sotilasmenoista laitettaisiin kymmenen vuoden ajan 2,5% sivuun, ihmisiä voitaisiin lähettää Marsiin kymmenen vuoden kuluttua. Hinta-arvio retkelle kun on 250 miljardia dollaria. Sitä voisi hetken pohtia.

Mitä mieltä sinä olet? Käytiinkö Kuussa jo vuonna 1969? Kerro mielipiteesi oikealla olevassa äänestyksessä.

En voi tietää, missä olin, kun Kuuhun hypättiin ensimmäistä kertaa, mutta sinä saatat tietää, missä olit. Kerro se meille kommenteissa.

[ Aiheeseen liittyen: Loose Change ]

BTW Jos Kuujutut eivät kiinnosta, lähetä nimesi Marsiin. Minun nimeni on jo lähdössä...

There's $165 down the shitter

Viikonlopun kevennykseksi katsotaan, miten Hitler reagoi Dany Heatleyn, öh, sanoisinko pelleilyyn:

"$%&*@# the Worlds! I could score a hat trick against Belarus!"

Crocsilla tuskainen taival

Vaikka moni vannookin Crocsien mukavuuden nimeen, niiden ulkonäöstä huolimatta, Crocseilla taivallus on lähellä päätöstään. Näin ainakin jos uskomme Washington Postia ja miksi emme uskoisi. Lehden esittämien lukujen valossa sitä ei ole lainkaan vaikea uskoa.

Muistan kun ihmettelin ensimmäistä kertaa vaahtomaisen pehmeitä muovikalosseja jossakin ostoskeskuksessa Yhdysvalloissa. Mietittiin silloin, että kuinka kauan mahtaa mennä, että nuo ilmestyvät Suomen katukuvaan. Epäiltiin jo silloin, että ne sopivat suomalaisten mielestä tuulipuvun kanssa ihan hyvin keskustan katuvilinään, myös lauantai-iltaisin.

Emme olleet väärässä. Rantautuminen kesti ehkä pari vuotta kauemmin kuin ajattelimme. Se oli kuitenkin siinä mielessä hyvä viive, että ehti käyttämään omia ennen kuin ne joutivat muotivillityksen myötä työkengiksi, kuten kuvasta näkyy. Pihahommissa popot ovat ihan loistavat, mutta en taitaisi niillä kyllä kävellä edes portista ulos, postia hakemaan.

Joka tapauksessa noita saippuakoteloita on jokunen pari tullut raahattua Jenkkilästä, tuliaisiksi niitä pyytäneille. Taitaa niitä halpoja kopioita saada myös Thaimaasta, muiden aurinkorantojen tapaan.

Former president George W. Bush wore them. Aerosmith lead singer Steven Tyler wore them. Your grandma wore them.

Niinpä. Kaikki niitä käyttivät. Crocsien yksi kompastuskivi näyttää nyt olevan niiden kestävyys. Miksi kukaan ostaisi uusia, kun vanhatkin ovat vielä ihan hyvät? Buumi meni ohi ja lama tuli, joten Crocsit lensivät monella komeroon tai sitten tallustellaan yhä niillä samoilla.

Crocs Shoe Company teki jo viime vuonna 185 miljoonan taalan tappion. Mitä se on nyt mahtanut tehdä ensimmäisen vuosipuoliskon aikana? Yhtiöllä on syyskuuhun asti aikaa löytää jostakin varat velkojensa maksuun, samalla kun heidän varastojensa hyllyt notkuvat Crocseja. Kun vielä tiedätte, että ne notkuvat siitä huolimatta, että läpyskät ovat kevyet, niin niitä on hyllyillä paljon.

Crocs näyttäisi nyt olevan aika tyypillinen Yhdysvaltalainen tähdenlento. Ensi rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kuin rakennuksilla, jolloin vauhtisokeus iskee ja tullaan kuolemattomiksi. Yksi kaunis päivä viikatemies heiluukin krokotiilit jalassa ovella, täysin yllättäen ja pyytämättä.

"The company's toast," said Damon Vickers, who manages an investment fund at Nine Points Capital Partners in Seattle. "They're zombie-ish. They're dead and they don't know it."

Antimikrobinen pehmeä muovi, josta Crocsit ovat muotoiltu, on peräisin Kanadalaisesta laboratoriosta. Kolme kaverusta Coloradosta saivat materiaalia käsiinsä vuonna 2002, nimesivät sen Crosliteksi, josta he muovasivat vesiurheiluun tarkoitetut jalkineet nimeltä Beach.

Yhtiö yritti myös jääkiekkovarustemarkkinoille Fury -tuotemerkillä. Älkää kysykö miksi. Furyn hanskat ovat kuitenkin todella kevyet, jos et ole niitä päässyt kokeilemaan. Lätkäpiirien valloitus varustepuolella ei kuitenkaan onnistunut, joten yritys laitettiin lihoiksi viime vuonna. Myös muuhun vaatebisnekseen keskittynyt Croslite Clothing floppasi aika nopeasti, joten jäljelle näyttää jäävän vain jalkineet, velkojen lisäksi.

Crocs kuitenkin uskoo yhä olemassaoloonsa ja mm. George Clooney on lupautunut jonkinlaiseen yhteistyöhön yrityksen kanssa. Saa nähdä, luoko korkotiili nahkansa kokonaan, vai tassutteleeko se kengillään takaisin Coloradon metsiin.

[ Aiheeseen liittyen: Kuka vei mun juuston? / The Breakthrough Company ]

BTW Toinen tarina, Jibbitz, saanee samalla päätöksensä, jos ja kun Crocsit häipyvät villitysten hautuumaalle. Kotiäidistä, joka keksi Crocsien koristeet, ehti kuitenkin tulemaan multimiljonääri, kun he miehensä kanssa ensimmäisenä keksivät jalostaa tyttäriensä kalosseihin tekemät koristeet tuotteiksi ja myymään oikeudet eteenpäin 10 miljoonalla talalla, vuonna 2006, yllätys, yllättys, Crocsille. Sopimukseen sisältyi vielä toinen 10 miljoonaa, tulevista ansioista, joita Crocs saisi koristeista sekä tietysti työpaikat Jibbitzin johdosta. Sheri ja Rich Schmelzer ehtivät valmistaa koristeita ja pyörittää autotallibisnestään kokonaisen vuoden päivät ennen oikeuksien myymistä, joten siinäkin nähtiin todellinen tähdenlento, joskin koristeista kehkeytyi todellinen kultakaivos. Nyt sekin näyttää ehtyvän.

Tuoteasettelua / Adidas

Meillä pyöri kotona Sex And The City-elokuvan kannet. Tai voi olla, että kotelossa oli myös tuo elokuva, en tarkistanut. Kannessa kerrottiin, että elokuva sisältää tuoteasettelua. Jäin taas miettimään, että miksi sekin pitää nykyään mainita. Tuoteasettelua on käytännössä aina, kun tehdään viihdettä. Miksi se on jonkun mielestä niin paha asia, että siitä pitää kuorissa erikseen varoittaa?

Kolmekymmentäluvulla pienessä saksalaisessa Herzogenaurach-nimisessä kylässä asuva Adolph Dassler kuuli amerikkalaisesta sprintteristä nimeltä Jesse Owens, joka oli tulossa Berliinin Olympialaisiin kilpailemaan vuonna 1936.

Lempinimeltään Adi ja hänen veljensä Rudolph tekivät urheilukenkiä pienessä pajassaan. Dasslerit kokeilivat jalkineissaan kaikenlaisia materiaaleja hain ja kengurun nahoista alkaen. Adi päätti tarjota Owensille parin juoksukenkiä, joilla Jesse voisi kilpailla Olympialaisissa. Owens oli erittäin tyytyväinen saadessaan kengät ilmaiseksi ja varsinkin siitä, että hän sattui voittamaan neljä kultamitalia Berliinissä.

Tuosta tapauksesta voitaneen sanoa alkaneen ainakin yhden maailman vahvimman tuotemerkin panostus tuoteasetteluun. "Anna tähdille tuote ilmaiseksi, niin muut maksavat niistä."

Dasslerin veljekset kävivät paljon läpi yhdessä, mutta jotain sellaista tapahtui vuonna 1948, että veljekset eivät puhuneet enää toisilleen. Joku väittää kaiken takana olleen naisen, joku toinen väittää jotain muuta. Joka tapauksessa Rudolph otti puolet kenkien valmistukseen käytettävistä välineistä ja perusti oman pajansa joen toiselle puolelle. Rudolph nimesi pajansa tuotteet nimellä Puma. Adi nimesi oman tuotteensa nimellä Adidas ja vuotta myöhemmin hän rekisteröi nuo kuuluisat kolme raitaa.

Raitojen suhteen käydään tällä hetkellä taistelua suomalaisen kenkäyrityksen kanssa. Adidas on aika vahvoilla jopa neljää raitaa vastaan.

Kyseisillä raidoilla oli alkujaan ihan oikea merkitys. Niiden alkuperäinen tarkoitus ei ollut muodostua varsinaiseksi tuotemerkiksi, vaan niiden nahkaisten raitojen tarkoitus oli tukea jalkaa.

Adin kerrotaan keksineen raidat, myös suomalaisen kenkävalmistajan, Karhun, silloisista malleista. Miten raidat päätyivät Adidakselle, niin siitäkin on monta tarinaa. Yhden mukaan Karhun johto olisi saanut niistä suomalaisittain muutaman alkoholipitoisen juoman sisältävän pullon illanviettoonsa.

Adidas on aina ollut aika vahva merkki jalkapallossa. Suurin syy siihen lienee vuonna 1954 tapahtunut jalkapallokengän mullistanut keksintö, irtonappula, tai siis oikeammin ehkä vaihtonappula. Länsi-Saksan joukkue sai suunnatonta etua tuon vuoden World Cup-finaalissa Unkaria vastaan, koska finaalipäivänä satoi ja Länsi-Saksan joukkue pystyi vaihtamaan sadekeliin paremmin sopivat nappulat pelikenkiinsä. Tuon kerrotaan olevan syyn Saksan ensimmäiseen World Cup -voittoon.

60-luvulla Adidas oli valloittanut urheilumaailman. 75% Olympiatason yleisurheilijoista käytti Adidaksia. Münchenin Olympialaisissa kaikki virkailijat käyttivät Adidaksia. Kun Muhammad Ali ja Jo Frazier boksasivat toisiaan vastaan 1971, molemmat käyttivät Adidaksia.

Tämä oli siis vielä ennen Niken maailmanvalloitusta, jolloin Adidaksen suurin kilpailija oli mahdollisesti Adin veljen Puma. Adin pojan, Horstin, kerrotaan käyttäneen jopa hieman häikäilemättömiä keinoja Pumaa vastaan.

Adi kuoli vuonna 1978 ja Horst 1987, oltuaan vain kaksi vuotta Adidaksen korkeimmalla pallilla. Horstin kuoleman jälkeen avautui Nikelle ja muille valmistajille mahdollisuus, kun Adin tyttäret eivät mahdollisesti osanneet pitää laivaa oikealla kurssilla. Markkinaosuudet laskivat radikaalisti.

Vuonna 1989 ranskalainen Bernard Tapie yritti pelastaa yrityksen ostamalla sen Adin tyttäriltä. Menestys oli kuitenkin huono ja vuonna 1992 Tapien pankki myi yrityksen eteenpäin, koska Tapie ei pystynyt maksamaan edes lainojensa korkoja. Adidas teki tuolloin 100 miljoonaa taalaa tappiota vuodessa. Uusi omistaja oli Robert Louis-Dreyfus, joka oli jo aikaisemmin nostanut yrityksiä vastaavista tilanteista. Toimiva johto sai kenkää, kulut leikattiin minimiin ja markkinointi tuplattiin. Louis-Dreyfusin kerrotaan maksaneen 15% osuudestaan pankille kokonaiset 10.000 dollaria. Nykyään tuon osuuden arvo lasketaan sadoissa miljoonissa dollareissa.

Joku voisi sanoa onnellakin olevan osuutta Adidaksen uuteen tulemiseen, kun retro tuli muotiin 90-luvun puolessa välissä. Adidas lanseerasi vanhoja lenkkarimalleja, Adidas Originals, uudelleen ja niistä tuli tähän päivään asti kestäneitä hittituotteita. Minullakin on Superstareja aika monta paria kaapissa. Veli ei taida muita kenkiä edes käyttää.

Joka tapauksessa urheiluliiketoiminta on yhä ehkä kaikkein merkittävin tuoteasettelua harrastava markkinahaara. Merkin näkymisen vaatimus on aika isossa osassa urheilijoiden sopimuksia. Merkin näkymisen tarkoitus on vain ja ainoastaan olla tuoteasettelua, jolla myydään tuotteita tavalliselle kuluttajalle.

Pitäisikö kaikkiin urheilulähetyksiinkin laittaa jatkossa maininta tuoteasettelusta? Entä urheilulehtiin?

Lähde: 100 Great Businesses

[ Aiheeseen liittyen: Posti It ]

BTW En ihan hirveästi ymmärrä jalkapallosta, mutta eikö eilen ollut aika outoja tuomioita Veritaksella? Vaikka peli jatkuukin, harmittaa Interin puolesta, kun tuollainen pustan pillipiipari voi ratkaisuillaan pilata ottelun. Tai siltä se ainakin näytti ja tuntui. Onhan se jollain tavalla epäreilua, että jalkapallossa tuomari voi ihan oikeasti vesittää mahdollisuuksia noinkin paljon. Lätkässäkin tuomari voi ratkaista pelejä, mutta jalkapallossa esimerkiksi tuollaisen kyseenalaisen rankkarimaalin merkitys voi olla kohtalokas, varsinkin kun vastustaja tekee sillä vierasmaalin. Olikohan ottelun suhteen poikkeuksellista vedonlyöntiä vai jaettiinko voitot jo ennen ottelua?

Niin ja edelläkin linkitetyssä Maikkarin kuvassa vilahtelee M&M-logo kiitettävästi...

Taivaan rantoja maalaillen

En tiedä, olenko täällä koskaan avautunut aiheesta, mutta minulla on korkean paikan kammo. Tai oikeastaan se ei liity korkeisiin paikkoihin sinällään, vaan ehkä enemmänkin telineisiin ja muihin vastaaviin rakennelmiin, joissa pitää olla korkealla.

Ei tuota siis mitään tuskaa olla näkötorneissa, varsinkaan sisällä, tai korkeiden talojen parvekkeilla. Tikkailla kyllä, mutta ei parvekkeella, samassa kerroksessa. Salin telineilläkin, joiden työkorkeus on viitisen metriä, polvet lyövät välillä yhteen.

Välillä pitää ottaa härkää sarvista ja tehdä pelon vastaisia juttuja, varsinkin jos niitä haluaa lievittää.

Moni turkulainen tietää Wärtsilän nosturin. Sen sinisen pukkinosturin, STX Europen telakalla. Enää siinä ei luonnollisesti lue isoilla kirjaimilla WÄRTSILÄ, mutta sininen se on yhä. Kvaernerkin siellä taisi jossain vaiheessa lukea aika isolla. Kuka lienee kesätöissään sen nosturin tekstin maalannut yli.

Nosturin palkin yläreuna on GPS:n mukaan noin sadan metrin korkeudessa. Ihan varmaa korkeutta emme saaneet tietoomme, kuten emme myöskään Koneen valmistaman nosturin painoa. 600 tonnia se kuitenkin nostaa ja telakka kuolee, jos sille sattuu jotain. Telakoita on mennyt nurin sen vuoksi, että nosturi on mennyt nurin.

Hissillä noustiin kolmanteen kerrokseen ja siitä nosturin päädyn ovesta ulos tikkaille, joita pitkin kiivettiin pukin päälle. Voi herranen aika, että tämä äijä jännitti. Meinasin peruuttaa takaisin sisälle, mutta jostain sain sen verran voimaa, että uskalsin kiivetä tikkaille ja niitä pitkin palkille.

Palkin päällä ei ollut mitään ongelmia. Siellä olisin taas seisoskellut vaikka kuinka kauan. Jännäkakka meinasi taas päästä, kun piti laskeutua tikkaita pitkin takaisin hissikerrokselle. Olin varmasti vitvalkoinen. Kädet ainakin tärisivät siihen malliin, että taidan olla vielä yön unissakin niillä tikkailla, jotka ovat tuossa kuvassa, oikealla.

Rohkeus kuitenkin voitti tällä kertaa ja kokemus oli uskomaton. Nyt sinun ei kuitenkaan kannata ruveta suunnittelemaan kiipeilyretkeä nosturiin, koska se ei ole turistikohde. Olemme jo pitkään odottaneet suhteiden kautta mahdollisuutta päästä nosturiin, huoltotöiden yhteydessä ja nyt se onnistui. Ei siis kannata soitella telakalle ja kysyä audienssia.

Tältä sieltä näyttää:


Kuvia lisää naamarissa.

BTW Käytiin samalla reissulla tutustumassa tekeillä olevaan laivaan, Oasis Of The Seas, joka on valmistuttuaan maailman suurin risteilijä. Uskomaton laitos, ei voi muuta sanoa. Telakan teemojen mukaiset evolution ja varsinkin revolution näkyvät jo nyt. Kyllä siellä kerätään leukoja lattialta, kun laiva on valmis ja jenkkituristit ryntäävät laivan käytäville. Ei ole kuvia, kun ei ollut kuvauslupaa, sorry. Kun sitä vajaan 400 metrin purkkia käveli ympäriinsä, ei ihan heti tullut lama mieleen, joskin se tulee mieleen kun miettii, mistä telakka saisi lisää töitä näiden alusten jälkeen.

Minuuttijohtaja

Olen aikaisemminkin nostanut esiin Ken Blanchardin (Raving Fans) ja Spencer Johnsonin (Who Moved My Cheese) kirjoja. Mahdollisesti ensimmäinen, joka olisi jo aikaisemmin pitänyt nostaa esille, on vuonna 1982 julkaistu The One Minute Manager, jota suuret yritykset ja niiden johtajat ovat käyttäneet käsikirjanaan jo kolmatta vuosikymmentä.

Monet kirjan lukeneista ovat kertoneet, kuinka kirjan kolme Minuutin Salaisuutta ovat saaneet heidät nauttimaan työstään enemmän, stressittömämmin. Saattaa olla, että kirjalla on ollut osansa myös omaan stressittömyyteeni, lukuisten muiden opusten ohella.

Minulla on kuitenkin vielä pitkä matka Minuutin Johtajuuteen, mutta uskon ottavani pieniä askeleita joka päivä. Palautteen antamisessa, oli se sitten positiivista tai negatiivista, on aina opittavaa. Tuskin kukaan osaa sitä aina täydellisesti. Oppia voi kuitenkin kuka tahansa, jos haluaa.

Onhan se aina helpompaa huomata alaisensa työssä kaksi virheellistä toimintatapaa kuin kahdeksan oikeaa. Toivottavasti sitä oppii löytämään yhä enemmän niitä hyviä asioita, huonojen sijaan, jotta muistaisi myös kehua.

Kehuminen on vähän vaikeaa, kun itse vaivautuu kehuista ja innostuu toimimaan haukuista. Välillä sitä kuvittelee kaikkien ihmisten olevan samalla tavalla kieroon kasvaneita, mutta harva kuitenkaan on.

Olen saanut aina tehdä töitä pääsääntöisesti erinomaisten työntekijöiden kanssa. Siitä kiitos heille. Moni asia olisi jäänyt kokematta ja saavuttamatta ilman heitä. Välillä on tietysti törmännyt myös omeniin, jotka ovat olleet ihan väärässä korissa, tai jopa mätiä, mutta niistä on onneksi selvinnyt aika vähäisin vaurioin.

Olen vakaasti sitä mieltä, että paska valuu alamäkeen, joten jos joku alaisistani ei osaa/jaksa/viitsi/halua tehdä työtään hyvin, se on minun vikani. En ole osannut ohjata ja motivoida työntekijää oikein, jotta hän ymmärtäisi työpanoksensa merkityksen sekä yritykselle, työkavereilleen että ennen kaikkea asiakkaille, jotka maksavat kaikki yrityksen palkat.

Kuinka kauan sinä viitsisit keilata, jos ei olisi keiloja lainkaan? Tai et tietäisi, montako keilaa sait nurin? Tai katsoa tai pelata lätkää, jos maalit otettaisiin kokonaan pois kentältä?

Työn johtaminen on pohjimmiltaan sitä, että maalit osoitetaan, ne lasketaan ja niistä tuuletetaan, eikä epäonnistumisista tehdä henkilöön kohdistuvia, vaan ne esitetään ja myös otetaan tekemisen virheinä, ei henkilökohtaisuuksina.

Yksinkertaista?

[ Aiheeseen liittyen: Hire The American Dream / Oletko korvattavissa? / Kuinka hyvä haluat olla? / FISH! / 4 Tunnin Työviikko ]

BTW Alli on ihmelääke. Niin nyt lehdissä lukee, mutta lukekaa ne artikkelit kunnolla. Onko laihtumisen syy Allin vai jonkin muun muutoksen yksilön tavoissa? Esimerkiksi päivän Ilta-Sanomissa lääkettä testannut toimittaja kertoo, kuinka "suosiolla jätin lähes kaiken ylirasvaisen pois" ja kuinka "rasvaisten aterioiden määrä putosi tavallisesti yhteen päivässä, iltapalaksi maistui mieluummin mandariini kuin makkaraleipä." Olisiko paino laskenut ilman mitään allejakin, jos vähentää rasvaisen ruuan määrää ja vaihtaa niitä hedelmiin? FDA pitää tuotetta potentiaalisesti haitallisena mahdollisen maksatoksisuutensa vuoksi, joten ehkä kannattaisi ensin kokeilla tuota Timonkin tekemää muutosta ruokavalioon, ilman pillereitä.

Ruisrock 2009

Taas on sen aika. Yksi vuoden kohokohdista jo 30 vuoden ajan. Tämän vuoden Ruisrock on kolmaskymmenes kerta kirjoittajalle.

Ensimmäiset vuodet menivät pelkästään taskurahoja tienaten, pulloja keräillen. Tuohon aikaan pantin sai rokissa jopa pullon kauloista ja pohjista. Sillä tavalla tulivat kaikki rikki menneet pullotkin napattua talteen. Harmi, että nykyään pullojen ja tölkkien kerääjien pitää olla valikoivia kun kaikista ei saa panttia. Hattu päästä niille, jotka keräävät nuo kaikki pullot pihoilta ja pientareilta.

Ensimmäinen bändi, jota tuli oikein fanitettua oli Girlschool, vuonna 1981. Yhdeksänvuotiaana pojan kloppina olin Girlschooliin törmännyt muistaakseni jossain Motörheadin yhteydessä, ehkä se oli jossain videolla lämppärinä, tai jotain, mutta oli iso kokemus rokata todellisen girlpowerin tahtiin.

Vuotta aikaisemmin ihmeteltiin Eppujen keikan peruuntumisesta johtunutta torikokousta, jonka seurauksena kyseisenä vuonna taidettiin pullonkierrätykseen viedä poikkeuksellisen paljon pullon pohjia ja kauloja.

Vuoden 81 jälkeen olikin kuvio sellainen, että kerättiin pulloja sen verran, että sai riittävästi taskurahaa kaikenlaiseen festaririhkamaan, U2:sen paidasta The Alarmin huiviin. (The Alarm oli ja on vieläkin kyllä ihan vieras.) Johnny Rotten taas komistaa Puplic Image Ltd:n paitaa ja moni muu rockhärpäke on kadonnut aikojen kuluessa, tai sitten ne pullahtavat joskus esiin Huhkolan varastoista.

Jossain vaiheessa vietiin enää vain yksi satsi pulloja kierrätykseen, kun sillä tavalla pääsi alueelle ilmaiseksi sisään. Tuota jatkettiin niin kauan, kun se meni läpi. Sosialistiseen aikaan tuli jopa nautittua virvokkeita järjestäjän piikkiin. Niitä sai, kun osasi oikein kysyä, eikä järjestävän tahon kontrolli ollut pettämätön. Ehkä sen vuoksi systeemi ei oikein taloudellisesti toiminutkaan.

Myöhemmin sisään päästiin Ruissalon kesäasukkaiden ilmaislipuilla, koska kesät vietettiin metsän takana mökillä. Tuolla mökillä taas järjestettiin aika moisia Rock-juhlia vielä täysi-ikäisenäkin, futiskentällä telttaillen...

Vaikka Ruisrockissa onkin ollut Parhaita Bändejä; Iron Maidenia, Metallicaa, Bon Jovia, Aerosmithiä, Billy Idolia, niin paras rokki on ehdottomasti ollut vuoden 1992 tapahtuma. Voi sitä yhteislaulun riemua, kun lavalla musisoi Extreme ja Bryan Adams peräkkäin. Se kokemus kaikessa hienoudessaan hieman lievitti edellisen päivän tuskaa, kun Pearl Jam ei mahtunut samalle lavalle Nirvanan kanssa. Oli kyllä kaikkien aikojen kesä...

Perjantaina taas startataan uuteen rokkiin, mahdollisesti ennätysyleisön turvin. Päivittelen tätä blogia aina festaripäivien jälkeen, kun päivän anti on maisteltu. Nikkola teki jo omat poimintansa tarjonnasta, joten tässä minun vastaavat tärpit, jotka sain rehtorilta:

Perjantai: Disturbed nousee esiin listalta. Löysin bändin tuon loistavan Genesis-coverin avulla vasta tuossa viime vuonna, joten kaikki biisit, varsinkaan vanhemmat, eivät vielä ole ihan tuttuja. Se kuitenkin täytyy katsoa. Veikkaan, että Slipknot ja Children of Bodom jää pariin biisiin, ellei liveveto yllätä erityisen positiivisesti. Dead By April tullee myös katsastettua, uutena makuna bänditarjottimella, mutta muut jäänevät satunnaisen vaeltelun tielle.

Joku väitti Slipknotin vieneen Disturbedin 6-0. Makunsa kullakin...
IltaSanomat: Raskas rock jyräsi Ruisrockissa
Turun Sanomat: Slipknot veti paikalle pitkänmatkalaisia
(Iltalehdellä ei tainnut olla toimittajaa paikalla lainkaan...)

Lauantai: Päälistalta poimitaan The Sounds. Vielä vähän vieras, mutta uskoisin livepotentiaalia löytyvän sen verran, että innostun helposti koko tuotannostakin. In Flames hieman tutumpana tulee myös mahdollisesti katsottua. Pikkulistalta pomppaa Eppu Normaali, Tehosekoitin ja Kotiteollisuus. Epun tietää, Teharin tahtiin voi muistella ja Kotiteollisuus on aina täysin arvoitus. Ihan sivuhuomautuksena, Teharien, kuten sunnuntaisen Apulannankin, ja miksei myös Eppujenkin, lontoonkieliset levyt ovat hauskoja.





Sunnuntai: Moni hehkuttaa Faith No More'a festarien ehdottomana pääesiintyjänä. Sitä moni on kehunut menevänsä katsomaan. Olen hauskuuttanut itseäni kysymällä näiltä rockpopulisteilta, että kerro vaikka kaksi FNM biisiä. Ok, kaksi saattaa vielä löytyä, mutta entä kolmas? Vaihtoehtoisesti voit pyytää kertomaan yhden levyn nimen, eikä kokoelmalevy(t) kelpaa. Testaa itse. Aika monella menee sormi suuhun... No se täytyy kuitenkin nähdä, vaikka pitääkin illan spinning käydä polkemassa välissä. Amorphis jää tuon tunnin vuoksi väliin, ikävä kyllä, mutta Volbeatin puoleen väliin ehtii takaisin. Onneksi päivällä on Stratovarius ja Apulanta.

Toivottavasti säät suosivat.

Kokiskamera roikkuu taas mukana, joten kuvaa ja ääntä on luvassa tänne jo festarien kuluessa, jos vain tilanteet ja mieli sallivat. Myös naamarista kannattaa käydä tarkistamassa mialialat ja ylijäämävideot löytyvät myöhemmin perinteiseen tapaan tuubista.

Muistutetaan vielä:

TYHMIN FESTARITEMPPU ON HEITTÄÄ 1½ LITRAN PULLO

(tai mikä tahansa muu esine)

YLEISÖN JOUKKOON.

SE VOI TAPPAA, URPOT!

Jälkilöylyt: Ennätysyleisö, 92.000! Rauhallista. Mike Monroe oli Rantalavalla. Illat kylmiä, väärät asusteet. Joko Tehosekoitin tai minä olimme vanhentuneet. The Soundsin suosio yllätti, kuinka pitkään mahtaa kestää? Ensi vuonna neljä päivää 40-vuotisjuhlien kunniaksi? Suomalainen on kärsivällinen jonottaja. Loistava festari, kerta kaikkiaan...

[ Aiheeseen liittyen: Ruisrock 2008 / DBTL 2008 ]

BTW Isot pisteet järjestäjälle siitä, että tämän vuoden VIP-passi-informaatio oli selkeääkin selkeämpi. Myös tällainen skimmingiä harrastava löysi olennaiset kohdat ohjeista, eikä mitään väärinkäsityksiä, tai yllätyksiä näyttäisi olevan tänä vuonna luvassa. Hienoa homma ja jo etukäteen ISO KIITOS JÄRJESTÄJÄLLE! Hienoa, että joku viitsii riskillään viihdyttää meitä.