tiistai 22. huhtikuuta 2008

4 TUNNIN TYÖVIIKKO

Parikymppisenä puhuin monelle, että en aio tehdä töitä enää 35 ikävuoden jälkeen. Aika moni, ja välillä jopa minäkin naureskelin ajatukselle, kun opiskelun ohessa tein kahta työtä, usein vain parin tunnin yöunella. Olen tehnyt töitä enemmän kuin moni eläkkeelle siirtynyt.

Olen nyt 36 ja olen jo muutaman vuoden ollut tuossa tavoitteessani. En koe tekeväni työtä, vaan saan tehdä sitä, mitä haluan. Voin nukkua pitkään, jos haluan. Voin lähteä matkalle, jos haluan. Voin tehdä lähestulkoon mitä vain haluan, mutta joudun myös itse vastaamaan tekemisistäni, myös taloudellisesti. Vapaudestaan pitää osata ottaa vastuu.

Yrityksen johtajaa voisi verrata laivan kapteeniin. Kun kapteeni saa seisoskella komentosillalla, kahvikuppi kädessä, tekemättä mitään, kaikki on hyvin. Laiva seilaa eteenpäin kohti päämäärää. Jos kapteenin näkee juoksevan edestakaisin laivan käytävillä, on syytä huoleen. Kun henkilökuntani alkaa kyselemään, mitä oikein teen päivät pitkät, olen onnistunut.

Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en pitäisi hands-on -johtamisesta. Päinvastoin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että joukkoja pitää johtaa edestä, omalla esimerkillä. Työntekijältä ei voi vaatia enempää, kuin itseltään. Mutta laivankin tulee pystyä jatkamaan matkaa, vaikka kapteenille sattuisi jotain.

Matkustin joskus 90 luvulla Saksaan ison ro-ro aluksen kapteenin vieraana. Katselimme kapteenin kanssa maisemia komentosillalla, kun laivaan tuli blackout. Kaikki virrat katosivat ja laiva lähti ajelehtimaan. Kapteeni laski kahvikupin rauhallisena ja sanoi, "Anteeksi, mutta nyt minun täytyy mennä töihin".

The 4-Hour Workweek on loistava kirja, jos sinä olet sitä mieltä, että olet tehnyt jo tarpeeksi töitä. Ei todellakaan tarvitse olla miljonääri, nauttiakseen elämästä ja sen pienistäkin asioista. Ihmiset eivät halua olla miljonäärejä. He haluavat asioita, jotka he kuvittelevat saavansa ainoastaan niillä miljoonilla.

Jos saat kerättyä miljoonan pankkiin, etkö halua silloin myös toisen miljoonan? Ensimmäinen miljoona on mahdollisesti vaikein kerätä. Tuossa käy helposti niin, että unohtaa kokonaan sen, mitä sillä miljoonalla oli alun perin tarkoitus hankkia. Tuskin sillä oli ainakaan tarkoitus hankkia lisää miljoonia. Tarkoitushan oli nauttia sen miljoonan tuomista nautinnoista.

Olen antanut monelle ohjeeksi, että hakee muita vaihtoehtoja, jos joka aamu ottaa päähän mennä töihin. Vaihtoehtoja on olemassa, kunhan vain uskaltaa hakea niitä. Kolmasosaa elämästä ei kannata tuhlata asiaan, jota vihaa. Se vaikuttaa negatiivisesti myös loppuun kahteen kolmasosaan elämästä, uneen ja vapaa-aikaan. Siitä kärsivät myös omassa ympäristössäsi elävät henkilöt.

The 4-Hour Workweek on valintojen opas. Timothy Ferris saa sinut väkisin ajattelemaan asioita eri tavalla, vastavirtaan. Ferris saa sinut ajattelemaan omaa ajankäyttöäsi. Miten voisit ulkoistaa itsesi, jotta elämälle jäisi enemmän aikaa? Voisitko jo nyt elää niin kuin kuvittelet miljonäärin elävän? Se on helpompaa, kuin uskotkaan.

Kirja kehottaa sinua yksinkertaisesti hankkimaan elämä.

BTW Joseph Cambell on sanonut, että "Ihmisten sanotaan etsivän elämän tarkoitusta. En usko, että me etsimme sitä. Uskon, että me etsimme kokemuksia, joiden johdosta tunnemme elävämme." Samaa mieltä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy lukea suosittelemasi kirja, sillä meillä täällä Ruissalossa kuuden tunnin työviikko on tuottanut tiettyjä vaikeuksia taseeseen. Kiitos vinkistä!

T: Seppo

Sami Hurme kirjoitti...

Heh...

Mutta kuten kirjassakin ihmetellaan, on se kumma, kun valtaosa ihmisista saa joka paiva tyonsa valmiiksi juuri tuossa kahdeksassa tunnissa.

Miten kaikki alat voivat toimia tuolla tavalla, samassa syklissa?

Totuus on se, etta kun maksat tunneista, saat tunteja. Ihminen kayttaa melkein jokaiseen asiaan aina juuri sen verran aikaa, kun on kaytettavissa.

Jos annat tehtavalle aikaa viikon, se tulee valmiiksi viikossa. Jos olisit antanut samalle tehtavalle aikaa vuorokauden, se olisi todennakoisesti tullut valmiiksi vuorokaudessa...

Miksi aina taytyy tehda toita kahdeksasta neljaan?

Minua pidettiin joskus sairaalassa hulluna, kun halusin lahtea kotiin, kun paivan leikkauslista tuli hoidettua valmiiksi.

Valilla olin kotona puolilta paivin, joskin sain vain tuolloin palkkaakin puolesta paivasta, mutta ei minua huvittanut jaada kahvipoydan aareen puhumaan sontaa moneksi tunniksi, vain siksi, etta saan palkkaa...