Jenkkilä on muuttunut

Olen käynyt Yhdysvalloissa säännöllisesti, vähintään kahdesti vuodessa jo kymmenkunta vuotta. Olen nähnyt erilaisia paikkoa, erilaisia osavaltioita ja ennen kaikkea erilaisia ihmisiä. Pienemmistä paikoista suuriin kaupunkeihin, kuten Detroit ja Atlanta sekä Vegasin valojen kautta aurinkoiseen Floridaan.

Jälkimmäisessä on tullut rampattua jo todella monta kertaa. Voin vain kuvitella, miten Detroit on muuttunut, kun Floridakin on muuttunut olennaisesti. Ei välttämättä mitenkään huonompaan suuntaan, mutta erilaiseen suuntaan. Kaikki ei ole enää vain suurta ja hienoa. Suosittu sanontakin on nyt Small is more.

Kulutusjuhlat ovat ohi, tai ainakin tauolla. Sunrise Avenueta kurvaillessa vieressä oli ennen poikkeuksetta jokin järjettömän iso katumaasturi; Hummer, Lexus, Lincoln tai vastaava. Nyt full size -vuokra-auto, yksi Yhdysvaltojen myydyimmistä autoista, Toyota Camry, alkaa olemaan keskivertoa suurempi. Vieressä on poikkeuksetta jokin vähäruokaisempi ja edullisempi Kia tai joku muu ulkomainen kulkupeli.

Suzukikin mainostaa televisiossa olevansa kätevämpi ja taloudellisempi kuin Mini. Honda taas mainostaa olevansa käyttökustannusten suhteen markkinoiden taloudellisin auto. Myyntivaltti on nyt mahdollisimman pieni mpg, miles per gallon. Ei ollut pari vuotta sitten, jolloin auton kuutiotilavuus oli merkittävin valtti.

Etelä-Floridan liikenteessä on myös toinen silmiin pistävä muutos. Limusiinit ovat kadonneet kokonaan. Kun niitä ennen näki vähintään kymmenen jokaisella kauppareissulla, nyt näin niitä kokonaiset viisi kappaletta kahden viikon aikana. Yksikään niistä ei ollut enää Hummer.

Liikkeistä ovat hävinneet Now Hiring-kyltit. Tyhjiä liiketiloja on vaikka kuinka. Hyllyt liikkeissä ovat jopa tyhjiä. Varsinkin vaatekaupoissa on huomattavasti aikaisempaa vähemmän myytävää, vaikka väkeä näyttäisi parveilevan ostoskeskusten käytävillä entiseen malliin. Ehkä ne ovat turisteja, joilla on nyt hyvät markkinat, tai sitten paikallinen väki on alkanut harrastamaan näyteikkunaostoksia.

Hotellissa oli aikaisempia vuosia hiljaisempaa, vaikka huoneen hinta oli tippunut 40% vuoden takaiseen hintaan ja 60% sitä edelliseen. Ruokaravintoloissa oli selvästi hiljaisempaa. Ei tarvinnut kertaakaan jonottaa pöytää ulkona.

Yleiset näkymät näyttävät Yhdysvalloissa siltä, että trendi jatkuu. Kulutus vähenee selvästi ja IKEA on keksinyt markkinraon, että kohta jenkkikin haluaa näyttävän keittiön sijaan toimivan keittiön. Kohta kotien keittiöissä tehdään myös ruokaa ja siinä IKEA tuo pöytään toimivan konseptin, edullisesti.

Kilpailu on nyt kovempaa kuin koskaan. Autotehtaat taistelevat olemassa olostaan. Tuntui oikein pahalta kuunnella Bill Fordin ajatuksia menneestä ja tulevasta, kun eivät ottaneet tukipakettia vastaan. Chrysler on liipasimella. GM on syvällä suossa. Lentoyhtiöt taistelevat verisesti koko ajan laskevista matkustamääristä. Taksit ovat laskeneet hintojaan. Asuntojen hinnat ovat romahtaneet. Hotellit ja kaupat jo mainittiin. Taistelu asiakkaista on todella kovaa.

Presidentti joutuu puuttumaan luottokorttiyhtiöiden mielivaltaiseen korkojen nostoon, kansalaisten luottokorttivelan ollessa triljoona taalaa, samalla kun maksuhäiriöt ovat korkeimmillaan. Kun lisätään siihen amerikkalaisten autolainat, summa nousee 2,2 triljoonaan. Monta nollaa on odottamassa tuon kuplan puhkeamista.

Ainoa viihteen ala, jolla näyttäisi menevän kuluttajamäärissä entistä paremmin on urheilu. Ehkä sieltä haetaan nyt onnistumisia mahdolliseen epäonniseen elämään ja vastoinkäymisiin. Siitä huolimatta tuntuu tuolta, vaikka Yankees laski lippujensa hintoja 50%. Nyt parhaille paikoille ei tarvitse enää maksaa 2.500 taalaa peliä kohden, vaan parhaille penkeille pääsee erittäin edulliseen 1.250 taalan taantumahintaan. Siis yhteen peliin!

Halpahallit vetävät nyt väkeä. Elin- ja taloustarvikkeet haetaan nyt Wal-Martista, josta Paris Hiltonin ei ehkä tarvitse vieläkään tietää mitään.

Ai niin... Yhdysvalloissa kuolee keskimäärin 36.000 ihmistä vuodessa tavalliseen flunssaan. Siis keskimäärin 100 ihmistä päivässä. Vähän erilaista perspektiiviä sikaflunssakohuun...

[ Aiheeseen liittyen: Sunshine State ]

BTW R.I.P. Pontiac ja Trans Am. Millä Ritari Ässä nyt ajelee? Toiseaalta ehkä nyt kannattaisi ostaa Pontiac, koska ne ovat katoava luonnonvara. Pontiacissa ja varsinkin Trans Amin takapenkissä on kuitenkin jotain seksikästä ja maskuliinista potkua, vai mitä?

Kuka vei mun juuston?

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

Who Moved My Cheese? -kirjassa kysytään tuota kysymystä. Olen usein sanonut eri tilaisuuksissa, että tekisin niin, jos minulla olisi tarpeeksi isot munat. Olen usein miettinyt, että miksi en oikeasti uskalla aina tehdä isoja ratkaisuja, vaikka ne selvästi tuntuvat oikeilta. Kirjan luettuani sama kysymys on taas takaraivossa.

Spencer Johnson kertoo kirjassaan neljästä hahmosta, jotka asuvat labyrintissä, juustoa etsien. Kaksi hahmoista ovat hiiriä, Sniff ja Scurry. Sniff haistelee tiensä juustolle ja Scurry säntää nopeinta mahdollista vauhtia juustolle, joka päivä.

Kaksi muuta hahmoa ovat Haw ja Hem, jotka ovat hiirien kokoisia Pikkuihmisiä. Pikkuihmiset eivät kykene hiirimäisen yksinkertaisiin ratkaisuihin, koska he analysoivat ihan liikaa tilanteita. Haw harkitsee pitkään, ennen kuin on valmis hyväksymään, että juuston paikka on muuttunut. Hem tuskin hyväksyy sitä koskaan ja katkeroituu.

Who Moved My Cheese kertoo, miten nämä eri hamot käyttäytyvät, kun juuston sijainti muuttuu labyrintissä. Meistä jokainen tunnistaa hahmoissa itseään ja varsinkin läheisiään sekä työkavereitaan. Elämme juuri nyt suurten muutosten aikaa, joten hahmojen ominaisuuksia pullahtelee väistämättä esiin ympäristössämme.

Me reagoimme eri tavalla muutoksiin. Osa ymmärtää muuttua muutoksen mukana ja osa ei hyväksy ympäristön muuttumista lainkaan, varsinkaan jos se muutos vaatisi itseltään muutosta. Tarkkaile omaa käyttäytymistä muuttuvassa ympäristössä ja vertaa sitä kirjan hahmoihin. Pystytkö nauramaan itsellesi?

Kun työ- tai muu ympäristö alkaa ottamaan päähän, kannattaa miettiä, täytyykö vaihtaa ympäristöä, vaiko ainoastaan tarkistaa omaa toimintaansa. Jälkimmäinen voi usein olla se oikea vaihtoehto, koska ympäristön vaihto ei aina auta, jos oma toiminta ei muutu. Samat ongelmat tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Mieti vaikka parisuhteita.

Jos joudut tekemisiin muutosten kanssa, suosittelen kirjan lukemista. Siihen ei mene kuin pari tuntia, mutta ne tunnit saattavat maksaa itsensä nopeasti takaisin. Ainakin ne saavat sinut ajattelemaan. Jos ei saa, jatka rauhassa katkeroitumista.

Missä sinä pidät juoksukenkiäsi? Luuletko olevasi viisaampi kuin hiiri?

Kun olet ison päätöksen edessä, kysy itseltäsi,

"Mitä tekisin, jos en pelkäisi?"

[ Aiheeseen liittyen: Post-It / Oletko korvattavissa? / Kuinka hyvä haluat olla? ]

BTW Perin amerikkalainen ohje naisille, joita aviomies on pettänyt, ja jotka haluavat "muuttaa juustonsa", tulee Ivana Trumpin suusta:

"Don't get mad, get everything."

Jep...

BTW2 Ei ole flunssaisia sikoja aivastellut. EU:ssa mahdollisesti isompi haloo, kuin USA:ssa. Ainakin eilen suositeltiin Meksikoonkin matkaamista... Ja tosiaan muistutetaan kansaa, että flunssa ei tartu sikaa syömällä, ei edes aivastellutta sikaa...

Hire the American Dream

Miten matalapalkkaisen alan työntekijöiden vaihtuvuus saadaan kuriin?

David A. Brandon liittyi Domino's pizzaketjun johtoon 10 vuotta sitten. Tuohon aikaan työntekijöiden vaihtuvuus oli 158% vuodessa. Vaikka luku oli alan keskiarvoa parempi, Brandon oli tottunut johonkin muuhun, siirtyessään Domino'siin yhtiöstä, joka oli listattu 100 parhaimman työpaikan joukkoon Yhdysvalloissa.

Piti tapahtua muutos, jos haluttiin menestyä yhdellä kilpailummilla aloilla. Ensimmäisenä tuuletus kävi henkilöstöjohdossa, jonka mielestä prosenttiin piti vain tottua, kun se oli alan keskivertoa parempikin.

Nykyään luku on alle 80%.

Esimerkki otettiin Dave Meltonin luotsaamasta Domino's -ketjusta, New Yorkista. Meltonin tuntityöntekijät ovat olleet keskimäärin kahdeksan vuotta yrityksen palveluksessa ja muut vielä pidempään. Jokainen toimipisteiden vastaavista on aloittanut pizzalähettinä. Osalla Meltonin entisistä läheteistä on jo oma Domino's franchising.

Hire the American Dream kertoo, miten herra Melton sen tekee. Kirja kertoo, miksi Meltonin Domino's hastaa maailmankuulun New York Pizza -ketjun sen omalla maallaan ja miksi Meltonilla on lista henkilöistä jotka haluavat hänelle töihin, heti kun jokin paikka vapautuu.

Ensimmäinen askel on päästä eroon huonoista työntekijöistä, jotka eivät joko työpanoksensa tai henkilökemioidensa puolesta sovi joukkoon. Kylmää, mutta tehokasta ja mahdollisesti ainoa oikea metodi hyvän tiimin rakentamiseen. Tuon jälkeen pitää ymmärtää, että rekrytointi on yrityksen tärkein investointi.

Meltonin periaatteisiin kuuluvat myös työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu, uskominen asiakaslähtöiseen työhön ja siihen, että jokainen myytävä tuote on paras mahdollinen sekä menestyksen jakaminen työntekijöille. Meltonin mukaan moni yrittäjä allekirjoittaa samat lainalaisuudet, mutta kuitenkin toimii toisin.

Ei siis mitään mullistavaa tai uutta. Jokainen yrittäjä on ainakin lukenut noista asioista, mutta eivät vain jostain syystä pysty toteuttamaan yhtäkään. Periaatteet on siis saatettava toiminnaksi ja siinä Meltonin Domino's on onnistunut.

Domino'sin perustaja, Tom Monaghan on sanonut:

"You can succeed if You can do all the little things well. And the biggets little thing You can do is simply be nice to people."

Tuon vuoksi Melton palkkaa ainoastaan ihmisiä, jotka osaavat olla ystävällisiä asiakkaille. Hän palkkaa ihmisiä, jotka hymyilevät.

Hymyn ja positiivisen asenteen vaikutusta ei kannata väheksyä. Varsinkin tällaiseen aikaan, ne henkilöt, jotka esiintyvät edukseen, saavat pitää työpaikkansa, tai palkataan. Negatiivisuudestaan joutuu yleensä vastaamaan, tavalla tai toisella. Kukaan ei pidä työkaverista, joka valittaa koko ajan jostakin.

Kirja tarjoaa muutamia hyviä työkaluja työnohjaukseen. Ainakin minä poimin muutaman mallin omaan organisaatiooni. Vaikka kirjan sanoma toistaa kaikkia asiakaspalvelualaan liittyvien opuksien sanomaa, se myös auttaa niiden toteuttamisessa, mallien kautta. Yleensä ne työkalut puuttuvat kirjoista.

Poimitaan kirjasta lause, johon on taas hyvä päättää teksti:

"Asiakkaan palveleminen ei ole rangaistus, se on etuoikeus."

[ Aiheeseen liittyen: Asiakaspalvelu ]

BTW Dodgeball, polttopallo, yritetään kieltää nyt kaikissa yhdysvaltalaisissa kouluissa. Osassa kouluja se on jo kielletty, kuten jalkapallokin. Oikeudessakin on tietysti jo taisteltu. Kieltoa ajava ryhmä pitää kyseistä perinteistä lajia nöyryyttävänä ja väkivaltaisena. Se on ryhmän mielestä nöyryyttävää, kun lajissa voi väkivaltaisesti hävitä pehmeän pallon osumasta. Just joo... Kohta meillä on sukupolvi, joka ei ole koskaan hävinnyt tai voittanut mitään, tai kokenut takaiskuja ja onnistumisia, ennen aikuisikää. Pitäisiköhän kaikki kokeetkin kieltää koulusta, koska onhan se nöyryttävää, kun kaveri saa paremman numeron?

250 taalan pizza

Amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin kuuluu olennaisesti se, että mitä tahansa pystyy myymään ja mihin hintaan tahansa. Aina löytyy joku, joka ostaa. Mahdollisesti siis kapitalismia parhaimmillaan.

Amerikkalaisuutta on myös se, että kaiken pitää suurinta ja kauneinta sekä tietysti kalleinta. Taantuma on tietysti vähän jo muokannut tuota ajattelumallia, sillä pienet autot ovat jo tulleet katumaastureiden tilalle liikenteeseen.

Boca Ratonissa on kuitenkin pizzeria, Coal Mine Pizza, jota taantuma ei heiluttele. Heillä käy yhä asiakkaita, jotka maksavat pizzastaan jopa 250 taalaa. Eihän se ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Kaikkien ei aina tarvitse myydä samalle asiakaskohderyhmälle, edes pizzaa.

Tuohon hintaan pizzan päällä on luonnollisesti jotain muutakin kuin kinkkua ja juustoa. Päällä voisi olla hinnan perusteella kultaa ja timantteja, mutta siinä on kuitenkin valkoista tryffeliä, joka on melkein kullan arvoisia.

Valkoista tryffeliä sisältävä pizza pitää tilata erikseen, etukäteen, jotta tryffelit voidaan tilata erikseen pizzaa varten, Italiasta. Ihan satunnaisesta lounasruuasta ei siis ole kyse. Hinta riippuu tryffelien markkinahinnasta. Yhden pizzan hinta saattaa kivuta jopa yli 250 taalan.

Mustaa tryffeliä sisältävän pizzan saattaa saada hetken mielijohteesta, jopa lounasaikaan, kohtuulliseen 40 taalan hintaan.

Pizzeriassa ei sinällään ole mitään erikoista. Perinteisen pizzerian oloinen paikka, joskin he tekevät itse mozzarellansa ja makkaransa. Me emme kuitenkaan syöneet siellä, tällä kertaa.

[ Aiheeseen liittyen: Isojen poikien lelut ]

BTW Paras pizza löytyy Papa John'sin listalta. Hawaiian BBQ Chicken on mahdollisesti parasta pizzaa, jota olen koskaan syönyt, eikä siitä joudu maksamaan pikkusormea. Vaikka Dennis tekeekin loistavia pizzoja, amerikkalainen pizza on aavistuksen parempaa. Ehkä pizzan paksuus ja juuston määrä auttaa maussa. Juuston ystäville Papa John's tarjoaa XL-X-treme -pizzaa, jossa on lähes pauna (450g!) juustoa! Siis kokonaisen Oltermannin verran! Kevyt välipala...

Susan Boyle - Ilmiö!

"Never judge a book by its cover"

Aina, kun kaiken maailman kykyohjelmat alkavat kyllästyttämään, ne vetävät puolihuolimattomasti jonkin ässän hihastaan.

Britain's Got Talent -ohjelma nykäisi ensimmäisessä jaksossaan todellisen herttaässän hihastaan. Kilpailu voitaisiin jo nyt julistaa päättyneeksi, heti ensimmäiseen osaan. Eihän tuota voi voittaa.

Lähes viisikymppinen vanhapiika, Susan Boyle, on saanut elää ihan rauhassa kissansa kanssa Skotlannissa. Kukaan ei ole ollut vähääkään kiinnostunut hänestä, tai hänen tekemisistään. Susan ei ole kertomansa mukaan koskaan edes päässyt tutustumaan suuteloiden saloihin.

Kohta on sulhaskandidaatteja jonoksi asti kotioven edessä. Toimittajia ja faneja on oven takana jo naapurien häiriöksi asti.

Susan Boyle on ylittänyt kaikkien uutismedioiden uutikynnyksen, ja korkealta. Julkkisblogi Perez Hiltonkin ylistää tätä uutta ilmiötä. Herttaista tätiä haastatellaan jatkuvalla syötöllä CNN:stä alkaen. Kaikki keskusteluohjelmatkin, Larry King ja Oprah mukaan lukien, haluavat nyt osansa tästä todella nopeasta tähdenlennosta.

Joku losilainen barbimokuli suunnitteli jo, miten Susan saadaan edustuskelpoiseksi. Veikkaan kuitenkin, että herra Simon "can't sing" Cowell ymmärtää olla koskematta ässänsä herttaisuuteen, joka ei voi ärsyttää ketään.

Täti osaa kyllä laulaa, vai mitä?



Meitä kyllä huijataan usein aika isolla kädellä, mutta tuskin niin isolla, että tuo olisi suunniteltu juttu. Jos tuo olisi ollut etukäteen lavastettu, joka voisi olla mahdollista, ilmiöhän olisi esitelty vasta viimeisessä jaksossa, ei heti ensimmäisessä.

Aika varmasti Susan esiintyy kaikissa haastatteluissa. Ehkä se on kuitenkin viatonta vilpittömyyttä, tai totaalista ammattitaitoa, joka nyt puhkeaa kukkaan. Susan Boyle ei kuitenkaan esiinny ihan ensimmäistä kertaa, vaan on jopa laulanut hyväntekeväisyyslevyllä 1999...

Niin tai näin, Yhdysvallat on polvillaan! Amerikkalaista unelmaa parhaimmillaan.

[ Ei todellakaan aiheeseen liittyvää ]

BTW Pari talousanalyytikkoa heitti ilmoille, että YouTube voitaisiin sulkea. Tuubin pyörittäminen maksaa Googlelle tällä hetkellä arviolta 470 miljoonaa taalaa, siis kaikkien tuottojenkin jälkeen. YouTuben pyörittäminen maksaa vuositasolla arviolta 711 miljoonaa taalaa. Googlehan maksoi tuubista 1650 miljoonaa taalaa, joskin osakkeina, mutta ei ainakaan vielä ole löytänyt ostokselleen tuottavaa formaattia, yltiöpositiivisista odotuksista huolimatta. Saa nähdä, millaiseksi YouTube muuttuu, vai vedetäänkö töpseli seinästä, pyytämättä ja yllättäen, kuin sijoitusohjelmalta konsanaan.

Burger King romahti

Tähtiliput puolitankoon! Ensimmäinen matkauutinen ei yllättänyt. Olin vuosikausia todellinen Burger King -fani. En siksi, että BK on Miamista, vaan siksi että mielestäni BK teki ehdottomasti maailman parhaimmat hampurilaiset, Hesburgerin jälkeen.

Stacker oli yksi parhaista hampurilaisista, joita olin koskaan syönyt. Siinä ei ole mitään ylimääräistä. Ainoastaan pihvit ja pekonit. Loistavaa! Jos halusin kasviksia, Double Whopper juustolla oli sen päivän valinta, tai Stackerin kaveri.

Tasan vuosi sitten, täällä ollessa, BK:n tuotteet eivät maistuneet enää niin hyville kuin aikaisemmin. Pihvi tuntui ja maistui erilaiselta, jotenkin vetiseltä, ehkä entistä rasvaisemmalta. Pekoninkin maku oli muuttunut.

Marraskuun reissulla kävin enää vain kerran Burger Kingissä. Sekä Whopper että Stacker olivat niin huonoja, että en käynyt toista kertaa. Vaihdoimme Sunrise Avenuen toiselle puolelle, Arby'siin, vaikka tuotteet maksavatkin siellä selvästi enemmän.

Aamulla MSNBC haastatteli Mc Donald'sin edustajaa BK:n romahtaneen myynnin ja BK:n osakkeen ennätyksellisen laskun johdosta. Mäkkäri on tyytyväinen kehitykseensä, joten he eivät allekirjoittaneet väitettä, että pikaruokaketjutkin kärsivät taantumasta.

Samaa mieltä. Muut ovat ajaneet BK:n ohi, kun BK räpiköi omiaan, jostain syystä. Mitä ihmettä siellä on tapahtunut? Aivan kuin Hese ennen Salmelan takaisinostoa.

Burger Kingin myynti on yllättäen romahtanut nopeasti. Se kertonee siitä, että muutkin ovat huomanneet sen, minkä minäkin.

Mc Donald'sin edustaja kertoi, että Mäkkärille ei ole enää itsetarkoitus olla suurin, vaan he keskittyvät jatkossa olemaan parhaita. Uuden strategian vuoksi ravintoloiden määrä laskee tänä vuonna, vaikka uusiakin pisteitä perustetaan.

Ehkä se on parempi toimintasuunnitelma, varsinkin tällaisessa taloustilanteessa, jossa tuotteen arvoon ja laatuun pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ehkä Burger Kingin olisi kannattanut pysyä tuotteiden laadussa entisellään, eikä aliarvioida asiakkaidensa makunystyröitä.

Mäkkäri käytti haastattelun jälkeen tietysti product placement -tuotepromootiomahdollisuuden hyväksi ja toimitti uutistoimitukselle Yhdysvaltojen syödyimmän aamiaisen, selvänä kuittina BK:lle, joka yritti syrjäyttää Mäkkärin aamiaismarkkinoilta...

[ Aiheeseen liittyen: Hesburger rules! ]

BTW Arby's on vähän erilainen burgeripaikka, jos tuotteita voi edes sanoa burgereiksi, koska ne eivät sisällä jauhelihapihvejä. Pihvien tilalla on täyslihaleikkeitä, jotka tekevät leivästä erinomaisen makuisen. Arby'sin jalopeno poppersit ja mozzarellatikut ovat myös maistamisen arvoisia. Suosittelen tutustumaan, jos poikkeat Yhdysvalloissa.

Hanoi Rocks, KIITOS!

I know that this love of ours will last forever,
Cos we feel it, keep it, hold it and believe it,
You need me like I need you,
I know you do, I'm sure you do...

Piti pyhien aikana kirjoittaa jotain oikein syvällistä siitä, mitä Hanoi Rocks on merkinnyt minulle. Ei pystynyt. Ei pysty vieläkään. Yritän uudelleen aurinkotuolista, ensi viikolla.

I was forcing myself just walk through the day,
When all I really wanted to do was curl up in a corner and cry,
Nothing had any meaning...

Oliko se nyt oikeasti tässä? Jos oli, niin syvä kumarrus, Mike & Andy. Ainoat oikeat rokkistarat Suomessa. Hanoi Rocks elää ikuisesti!

And I just think let's give it another day and see if anything happens,
Then you came along, like my own ray of sunshine,
Made me feel warm, safe and alive again...

Hanoilla on niin monta parasta biisiä, että en edes yritä laittaa niitä järjestykseen. Alla oleva on ollut vaikuttavin. Siihen liittyy niin monta hyvää juttua...


[ Aiheeseen liittyen: Mike Monroe @ M&M Kuntotalo]

BTW Jokaisesta lehdestä voi nyt lukea Hanoi Rocks'n tarinaa. Lukekaa huolella ja kuunnelkaa, mitä Mikellä ja Andyllä on sanottavaa.

Futisjoukkueen arvot

Tovi sitten kirjoitin, kuinka monen yrityksen määrittelemät arvot ovat pelkkää sanahelinää, joiden tarkoitus on vain näyttää hyvältä ulospäin. Arvoilla on yllättävän harvoin mitään merkitystä ja vaikutusta jokapäiväiseen toimintaan. Erittäin harva yrityksistä tai yrittäjistä peilaavat tekemisiään arvojen mukaan, vaikka he olisivatkin määritelleet niitä.

Palloseuran futisjoukkueella oli tiistaina Turun Sanomissa jo ehkä perinteeksi muotoutunut nelisivuinen ottelumainos. Etusivulla Pasi Rautiainen pitää kädessään huonetaulua, jossa lukee "Perinteikäs" Sen alla lukee

"Voitonnälkä on jotain sellaista, mitä on tai ei ole! Ei sitä kenellekään opeteta!"

Seuraavalla sivulla kerrotaan, kuinka

"TPS jalkapallon arvoiksi on määritelty perinteikäs, kasvattava, edelläkävijä, menestyvä, kunnioitettu ja voitonnälkäinen."

Oliko miltään osin yllättävä listaus? Miten näihin arvoihin on päästy? Ovatko ne mainostoimiston luomia ja määrittelemiä, vai onko seura ihan oikeasti tutkinut toimintaansa ja päätynyt tuollaisiin määreisiin? Jos on, mitä se tarkoittaa seuran jokapäiväselle toiminnalle?

Kaikkihan haluavat olla edellä mainittuja, mutta aika harva kuitenkaan koskaan saavuttaa edellä mainittuja määreitä - Ainakaan niin vahvasti, että voivat kertoa omaavansa mainitut arvot.

Perinteikäs on varmasti ihan perusteltu jo pelkästään perustamisvuoden, 1922, perusteella. Miten tämä perinteikkyys näkyy seuran toiminnassa, muuten kuin logossa? Kunnioittaako Palloseuran jollain tavalla poikkeuksellisen paljon perinteitään, esimerkiksi vanhoja pelaajiaan? Saavatko esimerkiksi seuran wanhat legendat kausikortin parhaille paikoille katsomoon? Miten perinteikkyyttä hyödynnetään toiminnassa ja markkinoinnissa?

Kasvattava on myös perusteltu, koska junioritoiminta on kohtalaisen laajaa, ihan valtakunnallisestikin mitattuna. Voidaan tietysti kysyä, miten ja mitä junioritoiminnan on tarkoitus kasvattaa? Onko sen tarkoitus kasvattaa pelaajia vai kasvattaa ihmisiä? Pelaajia kannattaa kasvattaa, koska niistä voi saada rahaa. Miten seurassa hoidetaan ihmisten kasvattaminen ja miten se näkyy seuran toiminnassa nyt tai tulevaisuudessa? Miten se näkyy edustusjoukkueen toiminnassa?

Edelläkävijäkin voi olla monella tavalla. Sitä voi olla kentällä, markkinoinnissa, yhteistyöperiaatteissa, mediasuhteissa ja vaikka missä. Valmentajien pelilliset ratkaisut voivat olla ennen näkemättömiä. Rautiaisen kohdalla voi hyvinkin olla niin. Markkinointitempauksissa ja välineissä voidaan olla tulevaisuuden tekijöitä. Suhteet mediaan ja yhteistyökumppaneihin voidaan hoitaa paremmin kuin kukaan koskaan. Voi olla, että niin onkin. Edelläkävijän haasteet ovat kuitenkin monasti paljon suuremmat, kuin perässä hiihtäjien, joten sinällään edelläkävijän arvo yritykselle on vaikuttava, jos se toteutuu.

Menestyvä on arvona jo hieman hankalampi määre. Onko tavoite menestyä, vai onko jo menestytty? Onko menestytty taloudellisesti, pelillisesti vai jollain muulla tavalla. Vai onko tarkoitus menestyä jollakin osa-alueella, jopa parhaiten, vaiko vain paremmin kuin ennen. Mikä on menestyksen mittari? Milloin seura on oikeasti menestyvä?

Kunnioitettu menee vielä hankalammaksi. Onko jo niin, että vastustaja kunnioittaa, katsoja kunnioittaa, yhteistyökumppanit kunnioittavat? Jos on, niin miksi? Mikä on se oikea arvo, jonka vuoksi seuraa kunnioitetaan? Vai halutaanko tällä arvolla ja sen julki tuomisella saada sitä kunnioitusta? Kunnioitusta ei voi ostaa, vaan se pitää ansaita. Kun kunnioituksen on ansainnut, pitäisi ehkä nimen omaan arvotutkiskelussa etsiä syy kunnioitukseen ja nostaa se esille, ylimalkaisen määreen sijaan.

Voitonnälkä on jätetty viimeiseksi. Sen olisi voinut jättää arvoista kokonaan pois, koska "se on jotain sellaista, mitä on tai ei ole! Ei sitä kenellekään opeteta!" Miten arvona oikeastaan edes voi olla jokin sellainen määre, johon ei pysty vaikuttamaan, ainakaan kyseisen mainoksen mukaan?

[ Aiheeseen liittyen: Yrityksen arvot ]

BTW Miksi mainoksesta ei löytynyt lainkaan kausikorttien hintoja. Oli ainostaan irtolippujen hinnat ja maininta, että kausikortteja voi ostaa netistä vielä tänään (tiistaina). Eikö niitä voi ostaa sen jälkeen? Jos ei voi, niin miksi ei? Onko tarkoitus myydä aina jokainen ottelu erikseen, ilman panostusta kausikorttimyyntiin?

Ei pakkojäsenyyttä

Jos asiakkaan ei oleta sitoutuvan, ei kannata yrittäjänkään tehdä pitkälle vieviä suunnitelmia.

Taas voi sanoa, että onneksi ei ollut pakkojäsenyyttä, koska nyt olisivat asiakkaan mahdolliset vuosimaksut saattaneet jäädä sisään, kun Turun Wellness sulki tänään ovensa, tiettävästi konkurssin vuoksi. Mainostetut kaksivuotissynttärit jäivät siis pitämättä. Aikaisemmin vastaavan ketjun keskukset ovat tietääkseni sulkeneet ovensa ainakin Helsingissä ja Espoossa.

Ehkä pakolliset, tai edes vapaaehtoiset vuosisitoumukset olisivat voineet auttaa tilannetta.

Tätä yritystä ei kannata sekoittaa tähän vanhempaan Wellness-ketjuun, josta Talouselämäkin kirjoitti vuonna 2003. Tuolloisen Wellness'in perustaan rakentui SATS, tullessaan Suomeen.

Kuka on seuraava? Kaksi vuotta on yleensä raja, jonka ajan yritystä pystyy tekohengittämään.

Turkuun avattiin taas uusi liikuntakeskus nyt maaliskuussa, jota pidän yhtenä huonoimpana ajankohtana avata kuntokeskusta. Olen kirjoittanut kuntokeskuksen avaamisen ongelmista täälläkin, muutamaan otteeseen. Tuo viimeksi avattu elättänee itsensä kuitenkin pääasiassa sisäpeleillä, mutta siinäkin on oma haasteensa. Saattaa kestää tovin, ennen kuin turkulaiset ymmärtävät, miksi yksityisen palvelutuottajan tarjoama sählyvuoro maksaa yhtä paljon, tai enemmän kuin kunnallinen jäävuoro.

Viime syksynä kuntokeskuksia tuli Turkuun kaksin kappalein, joskin vain naisille. Niiden tulevaisuuttaa voi vielä vain arvailla, näin lyhyen olemassaolon jälkeen. Parin kesän takainen hydrospinning-yritys kaatui omaan mahdottomuuteensa. Runsas vuosi sitten yksi keskus jäi avaamista vaille valmiiksi. Toinen keskus ajoi taustayrityksensä konkurssiin, jättäen tiettävästi vain velat ja vastuut jälkeensä. Toimintaa jatkettiin kylmästi uudella taustayrityksellä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Me saimme sieltä avaamattomasta keskuksesta edullisesti uudet pukukaapit, joten hyödyimme siitä tilanteesta. Katsotaan, jos nyt pystymme jotenkin hyötymään tästä epäonnisesta tilanteesta ja pystymme parantamaan omaa tuotettamme.

Tämänkään kirjoituksen ei ole tarkoitus missään muodossa ilkkua kenenkään epäonnelle, vaan tuoda esille karua totuutta, joka tälle alalle näköjään olennaisesti kuuluu. Niin moni on valmis kuvittelemaan, että riittää, kun avaa ovet. Sen jälkeen hakataan vain kassakonetta.

Jos se olisi niin helppoa, kaikki edellä mainitut olisivat onnistuneet siinä.

Jokaiseen epäonnistumiseen liittyy kuitenkin yleensä aina henkilökohtaisia tragedioita, joita ei soisi kenellekään. Niistä olen omalta osaltani ja edustamani yrityksen puolesta pahoillani.

[ Aiheeseen liittyen: Miksi yrittäminen on vaikeaa? / Uutta pukkaa taas / Complete - Neurocity / Kuntokeskusala kiinnostaa taas / Kasvun kääntöpuoli / Kuntokeskusten kasvu ]

BTW Pitäisikö valmentaminen ja joukkueen johtaminen kieltää kokonaan? Ainakin sääntöihin pitää saada kohta, jossa mainitaan, että "Joukkueen valmentajan tai joukkueenjohtajan täytyy pitää kypärä päässään tappelun ajan."