Olin lauantaina koko päivän Länsikeskuksen Citymarketissa mittaamaassa rasvaprosentteja ja tietysti markkinoimassa palvelujamme ja järjestämässä arvontaa. Ei tuo esittely ollut muuttunut miksikään, vaikka aikaa onkin kulunut.Esittelyständillä voi yhä jakaa arvontalippuja jokaiselle vastaantulijalle tai vain niille, jotka näyttävät olevan kiinnostunut plakaateistamme tai muusta ärsykkeestä. Olen jälkimmäisen kannalla, joskin toinenkin tapa on toimiva. Harrastan haulikolla ampumisen sijaan pientä tarkkuusammuntaa, koska tähän aikaan myynnissämme on joka tapauksessa ruuhkaa.
Kaupassa, lauantaina, ei välttämättä kannata lykätä kuponkia ihan jokaisen naaman eteen. Ständiä lähestyvän ilme kyllä kertoo, milloin kaupassa käyminen ei ole ollut viihdyttävää ja rentouttavaa.
Onneksi valtaosa ihmisistä olivat kuitenkin mukavia. Itse asiassa kaupassa käyvät ihmiset olivat rennompia, kuin muistin, tai sitten se johtui viikonlopusta. Muutaman asiakkaan kanssa päädyttiin jopa maailmaa huomattavasti parantaviin keskusteluihin, jotka eivät kuitenkaan välttämättä koskeneet palvelujamme lainkaan. Siitä huolimatta saatamme herätä huomenna parempaan maailmaan.
Jotta pystyy ohjaamaan myyntiä, tai mitä tahansa työtehtävää, pitää välillä itse kokeilla sitä. On huomattavasti helpompi evästää muuta henkilökuntaa, kun tietää, mistä puhuu. Kun laittaa itsekin välillä haalarit niskaan, kukaan ei pysty sanomaan, että et voi tietää, mitä siellä tapahtuu, kun et ole koskaan ollut siellä.
Hands on -johtaminen on mielestäni parasta mahdollista johtamista, ehkä juuri tuon edellisen asian vuoksi. Suosittelen myös muille johtajille ja "johtajille", että kannattaa välillä kavuta alas norsunluutornista, jotta näkee, mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu ja jää tapahtumatta.
Nyt täytyy laittaa taas toisenlaiset haalarit päälle ja mennä jatkamaan salin aulan mattojen vaihtoa. Senkin asennuksen olisi voinut ostaa, tai teettää työntekijöillä, eikä tehdä itse lauantai-iltana, mutta...
BTW Kuinka moni omakotitalon tai mökin omistaja tietää, että täytyy pyytää jokin lupa, että saa kaataa puun tontiltaan? Istutukseen ei tarvitse tietääkseni kysyä mitään lupaa, eli voin lätkiä vaikka koko tontin täyteen puita. Jos kuitenkin haluan kaataa niistä jonkun, pitää kysyä lupa. Miksi se on niin? Ehkä se on siksi kun joku rakennusvalvoja on tätä mieltä, julkisesti, lehdessä:
... Pääsee kuin koira veräjästä, mutta saapa ainakin ajattelemisen aihetta poliisin kanssa asioidessaan. ... Onkohan niin, että kun rahaa on määrättömästi, katsoo, että voi tehdä mitä lystää, millään ei ole väliä?Miksi minusta tuntuu, että jollakin on jotain juuri kiekkoilijoita vastaan?
9 kommenttia:
Kipperillä on näköjään sama tilanne kuin Ruisrockilla Ruissalossa. Osa alueen puustosta oli hengenvaarallista yleisölle mutta myös suojeltua arvotavaraa. Hallintobyrokraatti oli kieltoineen tyytyväinen mutta kansa (syystäkin) kauhuissaan. Ruissalon ongelma on nyttemmin ratkaistu, onneksi.
Hauskaa Kipperin jutussa (toisessa, oliko Tussarin?) oli se, kun hienon otsikon ja näpäkän jutun loppuvaiheilla joku byrokraatti totesi, että "on näistä joskus sakkoja jaettu". Onkohan 8M taalaa tulevasta kaudesta tienaavalla Kipperillä varaa nuo (mahdolliset) sakot maksaa?
Kyllähän Sakun, Jampan ja Kipperin tapauksissa voi olla jotain kateuttakin, mutta samanlaisia tapauksia saattaa olla muitakin - ei vain Teppo Tahvanaisen nimi riitä otsikoihin.
Tässä maailmassa elämme. Nuoren ihmisen kuolema nakkarijonon tappelussa saa yleensä vähemmän palstatilaa kuin Kimin uusi vene tai Kipperin metsurin ura.
Teillä Turkkusess osataan kotiseuturakkaus. Viranomaisen haastattelukin saadaan näköjään lehteen seuraavana päivänä tapahtuneesta.
Meillä rakennusvalvojaa ei saa koskaan kiinni, kun on oikeaa asiaa.
Miten rakennusvalvoja voi olla noin ammattitaidoton ja päästää suustaan tuollaisia lauseita, vaikka olisikin tuota mieltä?
Hän siis olettaa ihmisten olevan tietoisesti rikollisia vain sen vuoksi, että heillä on rahaa. Kateuttako? Ei kai? Suomessa?
Pahinta maailmassa on virkamies, jolla on ennakkoasenne.
Lueskelin tuota Iltiksen juttua päivällä töissä ja mietin, että taivaat repeäisivät, jos teksti olisi mennyt näin: "Onkohan niin, että kun on maahanmuuttaja/tummaihoinen/vasenkätinen/ruotsalainen/nainen/tms, katsoo, että voi tehdä mitä lystää, millään ei ole väliä?"
Tuo kommentti on ihan selvää tulorasisimia. Virkamiehen voisi jopa saada tilille ennakkoasenteestaan ja siitä, että ainakin epäsuorasti syyttää metsuria rikolliseksi, ennen kuin edes tutkinta on aloitettu, tai syyte luettu.
Blogin tekstit olisivat pitäneet olla toisinpäin. Eihän sinun työsi ketään kiinnosta, mutta puiden kaato omalta tontilta - se on uutista parhaimmillaan.
Bloggauksissa käy aika usein niin, että keskustelua aiheuttaa tuo BTW-osio, ei niinkään itse bloggaus.
Ai tulorasisimi? En ole ennen kuullutkaan, mutta ei kai sillä ole väliä, mikä ennakkoasenteen aiheuttaa, etteikö sitä voisi kutsua jonkinlaiseksi rasismiksi. Mikä tahansa ennakkoasenne voi vaikuttaa päätöksiin ja asian käsittelytapaan.
Onhan tuo aika jännää, että puutalkoista on juttu lehdessä noin nopeasti. Joku jossakin näkee aiheelliseksi tiedottaa asioista aika hätäisesti.
Olisihan tuo mielenkiintoista tietää, miten sitä tavallista Tahvanaista käsitellään eri virastoissa, esimerkiksi vastaavissa asioissa. Onko käsittelyillä eroja puoleen tai toiseen?
Yksi ero on ainakin se, että tavallisen Tahvanaisen tapauksesta ei anneta haastatteluja viranomaisen toimesta, vaikka Tahvanaisen naapuria asia kiinnostaisikin...
Luonnon suojeleminen lain avulla on tietysti hyväkin asia, mutta Kiprusoffinkin kohdalla pitäisi miettiä myös tätä: Miksi kukaan tuhoaisi omistamaansa?
Tässä ei nyt ole kysymys mistään ilkivallasta. Naapurin puiden kaatamisesta olisikin jo aihetta otsikoita repiä. Miksei oikein superotsikko "Maalivahdit tappelivat - Hurme kaatoi Kiprusoffin puita ja Kiprusoff rakensi Hurmeen tontille liian ison saunan!"
Istutin isäukon kanssa pihalle koivun runsas 30 vuotta sitten. Pitihän meilläkin pihakoivu olla. Isäukko asustaa yhä samaa torppaa ja alkoi tulemaan huonojalkaiseksi. Pihkoivulla oli ikävä tapa näin syksyisin ravistaa lehdet talon katolle, joka aiheutti sadevesikourujen tukkeutumisen. Isäukkoni ei enää pystynyt kiipeämääm tikkaille parin päivän välein puhdistamaan kouruja, joten hän haki oikeaoppisesti lupaa puun kaatoon. Ei saanut, koska puu oli hortonomin mielestä ihan kunnossa. No puu kaatui joka tapauksessa seuraavan syksyn "myrskyssä", joten tervetuloa sakottamaan. Maksan mieluummin sakon, kuin katson isäni roikkuvan tikkailla, kävelykeppi seinään nojaten. Kantokin kaivettiin ylös maasta, juuri siitä kohdasta, johon sen puun istutimme. Ihan järjetöntä, että joku muu voi päättää, häiritseekö omalla tontilla oleva puu asukasta vai ei.
Jumala antaa, Jumala ottaa.
Jos itse istutat, niin sen saat myös itse kaataa. Jumalauta!
Pian big brother tulee katsomaan, mitä teet kukillesi. "Huippukiekkoilijan veljen kummin kaima talloi neilikan!"
Luonnon suojelu on tietysti hyvä asia, mutta kuka ottaa vastuun, jos kaatolupa on evätty puulle, joka kaatuu talon tai ihmisen päälle?
Lähetä kommentti