Eiliset iltapäivälehdet, muiden medioiden vanavedessä kysyivät yhteen ääneen, miksi? Miksi sitä ja miksi tätä ja miksi se ja hän.
Jatkan tuota aihetta kysyen:
Miksi me olemme ase-, rikos-, itsemurha-, alkoholismitilastojen kärkimaita?
Miksi me valitamme asioista yhä enemmän, koskivat ne sitten kuluttaja-asioita tai naapurien tekemisiä?
Miksi meitä kiinnostavat naapurien asiat, siis vain ne asiat, joista voimme olla kateellisia tai sanoa olevamme parempia?
Miksi meitä ei oikeasti kiinnosta naapurien tai läheisten asiat, siis tunteet ja mielipiteet sekä niiden muutokset?
Miksi koulussa ei saa pitää kuria yllä?
Miksi omalle lapselle ei saa antaa tukkapöllyä, jos puhuminen ei oikeasti riitä. Jos puhuminen riittäisi jokaisessa tilanteessa, myös aikuisten kanssa, meillä ei olisi rikollisia eikä vankiloita.
Miksi ajokortin voi ottaa pois helpommin kuin aseen?
Miksi tavallisella suomalaisella pitää olla ase? Mihin tavallinen suomalainen tarvitsee yleensäkään asetta?
Miksi poliisi ei voi käyttää voimaotteita, jos mielenosoittaja ei suostu tottelemaan poliisin kehotuksia?
Miksi ministeri olisi vastuussa yksittäisen hörhön toilailuista?
Miksi me opetamme nuorille, että he eivät ole mistään vastuussa, vaan kaikkeen on aina syyllinen joku muu?
Miksi emme opeta nuoria ottamaan vastuuta itsestään ja ympäristöstään?
Miksi?
[Aiheeseen liittyen: Mikään ei tunnu miltään / Patriotismia / Hookie Spirit!]
BTW Koulu suljettiin Maskussa aseuhkailujen takia, Pommiuhkaus tyhjensi koulun Keuruulla, Kajaanin poliisi otti kiinni kaksi koulu-uhkailijaa, Seinäjoen poliisi pyytää tietoa uhkausviesteistä, Poliisi ottanut useita koulu-uhkailijoita kiinni ja valtakunnassa on kaikki hyvin...
18 kommenttia:
Syitä on varmaan monia ja toisaalta kaikkeen ei aina pysty vastaamaan perustellusti.
Yksi tärkeä asia on varmasti naisten työelämään siirtyminen jo vuosikymmeniä sitten. Tutkimustulokset osoittavat kiistattomasti, että kotiäitien jälkikasvulla menee henkisesti paremmin kuin avainkaulalapsilla. Tämä on tietysti vain yksi tekijä. Elintasokiipeily kuitenkin vaatii kahta palkansaajaa perheeseen, joten ratkaisua tähän asiaan tuskin tullaan saamaan.
Käsiaseiden kontrolli on varmasti tervetullut asia, mutta sekin on lopulta vain oireiden hoitamista - tauti jää. Jos nämä eniten sekaisin olevat nuoret eivät saa jostain laittomia aseita haltuunsa, niin he voivat edelleen käyttää teräaseita, räjähteitä jne.
Nykymaailma on aika sairas ja ikävä kyllä Suomi sairaampi kuin moni muu maa.
Nykyään on niin, että vanhemmat sysäävät kasvatuksen kouluille. Kun koulu vähän yrittää kasvattaa sitä omaa kullannuppua, vanhemmat tulevat linjoja pitkin kouluun. Meidän kullannuppuhan on maailman rauhallisin ja onnellisin lapsi, joka ei tee kellekkään pahaa.
Onko ihan arkinen lähimmäisen rakkaus uhanalaisena? Mistä kumpuaa tämä käsittämätön viha ihmiskuntaa vastaan? Kyse on muutamasta vinoon kasvavasta ja kasvaneesta nuoresta. Miten heidät tunnistaa ja kuka heitä voi auttaa? Vai onko rakenteissamme jotain joka suojelee vinoon menevää käyttäytymistä - tai jopa hyväksyy sen?
Anonyymi 25. syyskuuta 2008 18:51 : Tekstistä päätellen sinulla ei ole omia lapsia vai onko ? Koulut pyrkivät pitämään yhteistyötä oppilaan vanhempien kanssa. Eri asia onko vanhemmilla siihen aikaa. Luokkakokojen kasvaessa resurssit jäävät pienemmiksi. Maailma on pienentynyt ja lapset saavat vaikutteita joka ikisestä mediasta. Mennäänpä kolme vuosikymmentä taaksepäin ja puhutaan musiikista. Mitkä silloin nuorisoa kauhistutti ? Pahimmillaan KISS ja Alice Cooper mutta kuka otti touhun vakavasti ? En minä eikä kukaan lähipiiristäni. Pirun hyvää viihdettä. Entäpä viime vuosikymmen ? Kahden lapsen isänä en juurikaan arvosta Ganstaa tms. edes muusiikillisesti. Slipknot, ihan rankkaa kamaa mutta visuaalisesti pelottavaa. Jos alaikäistä se ei pelota niin ihannoiko hän sitä ? Oli media hyvää tai pahaa, se on kaikkien saatavilla. USA:ssa tähän ollaan herätty jo vuosia sitten varoitustarroilla levyjen kannessa. Kuka suomessa otti asian vakavasti, ei kukaan. Lähinnä naureskeltiin asialle. Mietipä tätä: Jos vanhemmat ovat olleet samanikäisiä kaksi vuosikymmentä sitten, ovatko he enää ajantasalla nyt lastensa kanssa ? Kehitys on nopeaa ja musiikki leviää mantereelta toiselle yhteyden avautuessa. Itse en pysy perässä mutta nähtyäni ja kuultuani voin vain kommentoida. Lasten ruumilliseen kuritukseen minulla on mielipide. Pitkällä aika välillä saattaa syrjäyttää vanhempien kunnioituksen pelolla. Silloin ongelmista jutellaan muiden kuin vanhempien kanssa. Ja jos ei jutella mihin se kanavoituu. Purkautumiskanava löytyy jos ei itse keksi niin mediasta. UGH !
Profiloitko, Anonyymi 9:43, minut lapsettomaksi siksi, kun uskallan kritisoida vanhempien toimia? Taidat olla yksi niistä, jotka soittelevat minulle kouluun, kun yritän ojentaa sinunkin kullannuppuasi. Kahden pojan kanssa on ollut hauska elää, kun on saanut jatkaa omaa lapsuuttaan ja aktiivisuuttaan, ilman että vaimo ihmettelee. Saa nähdä, miten tytöt ovat erilaisia kasvattaa, kun meille pullahtaa sellainen tammikuussa. Kai siitä tulee äitin tyttö, kun nyt meillä on isin pojat.
P.S. Ne varoitustarrat ovat meitä aikuisia varten, jotta tiedämme, mistä tuotteesta tai musiikista kannattaa jutella sen lapsen kanssa.
Täällähän keskustellaan. Ei pysy ihan livenä mukana, kun en enää pidä sähköpostia aktiivisena koko ajan.
Tähän sopii Eppu Normaalin biisi, jonka Kotiteollisuus lämmitteli uudelle levylleen:
Rääväsuita ei haluta Suomeen.
Mä olen anarkian uhoaja
Ja lapsienne tuhoaja
Mä rääyn ja heitän herjaa vaan
Ja lyön nenää lattiaan
Pioneereille olen fascisti
Ja fascisteille pioneeri
Kaikki pikku runkkarit huutaa lokeroistaan:
”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!”
Mitä enemmän nostatte kohua
Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua
Mitä enemmän nostatte kohua
Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua
Mutta Mikko on siisti ja turvallinen
Mikko on yhteiskuntakelpoinen
Systeemin vartija se Mikon on työ
Lapset oman vallankumouksensa syö
Pioneeri-idolit ne MTV:ssä
Esiintyvät Marionin vanaveessä
Ja ihmettelee, miksei lapset tahdo kuunnella
Vaikka ne on eliittiä sekä taidetta
Mitä enemmän nostatte kohua
Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua
Mitä enemmän nostatte kohua
Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua
Nuorten mielenterveysongelmien hoitoon vaaditaan lisää rahaa samalla, kun vanhempia rangaistaan tukkapöllyn antamisesta. 1+1=2?
Vitsa ja vyö, jollei käytettynä niin ainakin näytettynä, olisivat yhä edelleen parasta ennaltaehkäisyä.
Missä ovat nykyään ne lapset, joilta aikoinaan jo kotona otettiin luulot pois? Iltapäivälehtien lööpeissä? Tuskin.
Lapsen kurittaminen on tuomittavaa siksi, että kunkin ihmisen oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen on syytä aina ylittää oikeus väkivallan käyttöön. Ei se sen vaikeampaa ole.
Ennen kaikki oli tietenkin paremmin, ja varsinkin sotien jälkeen. En tiedä, missä ovat ne tyypit, joita kotona kuritettiin, mutta veikkaan niiden olevan samoja, jotka ovat kännipäissään ottaneet sekä perheensä että itsensä hengiltä. Ero on varmaankin siinä, että koulumurhan konsepti oli nuorella iällä vielä tuntematon... tai sitten ei jaksanut viedä isän haulikkoa kouluun, kun sinne piti hiihtää monta kilometriä.
Eivät nuorten pahoinvointi, luonnehäiriöt ja kurittomuus ole pelkästään "koulun" (ei ole resursseja), "vanhempien" (ei ole aikaa, halua tai kykyä) tai kurittamisen kieltäneiden "kukkahattujen" syy. Se on Sinun syysi. Ja minun. Me olemme luoneet tällaisen maailman, jokainen yksin ja yhdessä päättäen, tai päättämättä jättäen (koulujen, perheiden tai muiden tukiverkkojen resursseista). Oireita on turha ihmetellä, syihin pitäisi puuttua.
Tämän sanottuani on todettava, ettei minulla ainakaan ole helppoa, pariin kappaleeseen tiivistettävää reseptiä. Riittää mietittävää omankin elämän kasaamisessa. Siitä olen kuitenkin melko varma, että lasten kurittaminen ei enää muuta maailmaamme yhtään paremmaksi.
Yksi tyyppi, jota kotona kuritettiin, kirjoittaa tätä blogia. Tässä suhteessa veikkaus siitä, että ne olisivat niitä samoja, jotka ovat kännipäissään ottaneet sekä perheensä että itsensä hengiltä, meni aika pahasti metsään.
En juo juuri lainkaan alkoholia tai käytä muitakaan päihteitä. Ei ole tullut edes mieleen ottaa omaa tai jonkun muun henkeä tarkoituksella tai edes ilman tarkoitusta.
En tunne minkäänlaista vihaa ihmiskuntaa tai ihmisrotua kohtaan, vaan elämä on jokaiselle suotu lahja, josta jokaisella on oikeus ja jopa velvollisuus nauttia.
Jokainen kuritus tuli aina aiheesta ja uhoamalla tuota auktoriteettia vastaan tiesi saavansa lisää kuritusta. Siitä huolimatta niitä rajoja tuli aika ajoin testattua, ihan tietoisesti.
Olen ikuisesti kiitollinen isälle ja isoisälle, että näyttivät rajat ja opettivat oikean sekä väärän. Se opettaa nöyryyttä, kun Mietoisten metsästä hakee itse vitsan. Aika usein tuo pelkkä haku riitti ottamaan luulot pois ja asettamaan asiat oikeaan järjestykseen.
Aina välillä, kun jostain syystä oli saanut kokeesta kasia huonomman numeron, sitä mietti koko kotimatkan, että olisikohan pitänyt lukea edes vähän tuohon kokeeseen. Ilman noita ajatuksia minulta olisi jäänyt monta asiaa oppimatta.
Ihmisiä on erilaisia, mutta omalla kohdalla voin sanoa varmuudella sen, että mikäli kotona ei olisi ollut tuota auktoriteettia, minä en kirjoittaisi tätä tekstiä. Sen verran altis tuli oltua kaikille kielletyille houkutuksille.
Vaikka auktoriteetteja olenkin aina uhmannut, olen sitä mieltä, että ne ovat toimivan yhteiskunnan kivijalka. Ilman auktoriteetteja, ja niitä uhmaavan rangaistuspelkoa, yhteiskunta ja jopa ihmiskunta tuhoutuu. Me olemme niin itsekäs laji, että jonkun pitää kertoa meille, mitä me saamme tehdä ja mitä me emme saa tehdä.
En tiedä, olisiko maailma parempi, jos lapsia saisi kurittaa, mutta ei se ehkä hirveästi huonompikaan olisi.
Sairaalahoitoon johtava väkivaltainen käytös lasta tai ketä muuta tahansa vastaan, on asia erikseen.
Minua henkilökohtaisesti ottaa suuresti päähän tuon kaltainen yleistys, jossa kuritettu lapsi lokeroidaan väkivaltaiseksi juopoksi psykopaatiksi, ilman parempaa tietoa. En usko, että olen ainoa luonnon oikku.
Voisin samalla tavalla heittää oletuksen, että niissä lapsissa on suhteessa enemmän rikollista käyttäytymistä, joita ei ole kuritettu silloin, kun on ollut oikeasti aihetta kuritukseen, kuin niissä kuritetuissa lapsissa.
Ja muistutuksena, että minulla ei ole lapsia, koska meillä ei ole tässä elämäntilanteessa niille tarpeeksi aikaa. Meillä on koira, jonka sai koulutettua ilman väkivaltaa talouteemme sopivaksi.
Oliko se sittenkin kuritus/väkivalta, mikä oli ajamassa näihin pahoihin houkutuksiin? Senkin olettamuksen voisi tehdä.
Sami, osoitit esimerkeilläsi pointin aika hyvin. Heittämäni älytön yleistys kuritettujen lasten mielenlaadusta on ihan pätevä kuin älytön yleistys siitä, että lapsista kasvaa joukkomurhaajia, koska heitä ei ole kuritettu kunnolla.
Samaten totesit itse sen, että ihmisrotu on perusluonteeltaan sellaista, ettei mihinkään luontaiseen hyvyyteen voi luottaa. Se on juuri se syy sille, että lapsiin kajoamista ei voi sallia "sopivissa" rajoissa - koska osa urpoista menee kuitenkin yli siitä rajasta. Palaa vielä ekan kommenttini ekaan kappaleeseen.
Kuten sanottu, ei tähän ole mitään helppoa ratkaisua. Mielenvikaisia on ja tulee riippumatta siitä, lyödäänkö heitä kotona. Aina. Jostain syystä tuntuu vaan nykyään tulevan enemmän. Parannuskeinoa en tiedä, mutta toivon, että joku muukin keino olisi kuin poliisivaltioon siirtyminen.
Jos ollaan avautuvinaan, niin avaudutaan ihan oikeasti. Isäni joi liikaa, kunnes lopetti. Mites teillä bloggaajilla?
Tiedän toki vastauksen, mutta ihan vain testinä. Onko merkitystä vai ihan vain irrallinen asia suomalaisessa yhteiskunnassa?
Kyllä tällainen "nykyisessä yhteiskunnassa on vikaa" tyylinen lässytys on ihan hanurista. Ei yhteiskunnassa mitään vikaa ole. Vikaa on monissa perheissä siellä neljän seinän sisällä.
Viime viikolla oli lehdessä juttua, että nykyään enää 65% prosenttia miehistä per ikäluokka suorittaa asepalveluksen. Noin 20% putoaa pois kutsunnoissa ja loput keskeyttää palveluksen. Pää ei kestä. On se rankkaa, voi hellan tuutelis sentään. Jollei kotona ole koskaan vaadittu mitään, eikä ole ollut mitään sääntöjä, niin vaikea niitä on 20-vuotiaana alkaa opetella. Sekin varmaan johtuu yhteiskunnasta, siis meistä kaikista.
Entä mitä ne nuorten mielenterveysongelmat sitten ovat? Ei sellaisia tässä mittakaavassa ennen ollut, vaikka aina on ollut koulukiusaamista, eikä ennen pihapeleissä kaikki aina välttämättä jakoihin päässeet mukaan. Jollain saattoi olla paha mieli hetken aikaa, mutta so what. Ei niitä jääty märehtimään. No, nykyään tietty ei enää ole mitään pihapelejäkään, eli se siitä.
Tässä vaiheessa lienee jo selvää, että itsekin kuulun heihin, jolta kotona otettiin luulot pois. Tukkapöllyt, luunapit ja nurkassa seisominen tuli tutuksi. Vitsassa riitti pelkkä näyttäminen, veljeeni sitä joskus taidettiin jopa käyttää. Se esimerkki, ja keittiön oviaukon päällä valmiudessa ollut vitsa pitivät meikäläisenkin temppuiluhalut kurissa.
Joku kirjoitti, että fyysisellä kurituksella pelko saattaa syrjäyttää kunnioituksen. Ainakin itselle kävi ihan päinvastoin. Lapsuuden pelko muuttui myöhemmin kunnioitukseksi. Huomasin, että isä oli sittenkin oikeassa, vaikka niitä rajoja piti luonnolisesti ajoittain kokeilla.
Olen miettinyt, miten vanhempani oikein loivat sen ilmapiirin, jossa toteltiin, mitä sanottiin.
Ei meillä tarvinnut nostaa joulukoristeita tai mitään muutakaan kirjahyllyn ylähyllylle. Koska niihin ei saanut koskea, niin niihin myöskään koskettu. Kaupassa kuljettiin kiltisti ostoskärryjen vieressä, eikä säntäilty sinne tänne ja manguttu kaikenlaista.
Joku voi pitää tuollaista rajoittavana kasvuympäristönä lapselle. Minun mielestäni se oli kuitenkin hemmetin hyvä ja turvallinen ilmapiiri kasvaa.
Piti käydä välillä mökillä latauksessa...
"Oliko se sittenkin kuritus/väkivalta, mikä oli ajamassa näihin pahoihin houkutuksiin?"
=> Oliko? En ole ainakaan lukenut mistään niin.
"Senkin olettamuksen voisi tehdä."
=> Millä tiedoilla?
Olen Karhuherran kanssa samaa mieltä, että poliisivaltioon siirtyminen ei ole mukava asia. Siitä huolimatta se tekisi ainakin oman olon ja elämän turvallisemman tuntuiseksi.
Tätä samaa on jauhettu lentokentillä 9/11 jälkeen. Vaikka turvatarkastukset ja aseistetut miehet porteilla ja kulmilla ei olekkaan kivaa, lentäminen tuntuu turvallisemmalta. Turvatarkastukset ja poliisit eivät ole minua vastaan, vaan ne ovat turvaamassa tällaisen tavallisen tallaajan arkea.
Minulla ei ole mitään rikollista salattavaa eikä rikollisia aikeita, joten minun puolestani poliisi saa tutkia minua niin paljon kuin haluaa, jos se sillä toiminnallaan pystyy tarjoamaan minulle turvallisemman ja sitä kautta mukavamman ympäristön.
Kurituksella ja väkivallalla on hienoinen ero, kuten myös nöyryytyksellä. Ongelmahan on tuossa se, että osalta porukasta rajat hämärtyvät. Surullista tuossa on se, että oikeuslaitos ei mahdollisesti tunne rajoja tai miellä niiden olemassaoloa lainkaan.
En tiedä, onko isien tekemisillä yleensä merkitystä missään yhteiskunnassa. Sanotaan, ettei omena putoa kauas puusta, mutta joskus voi myös ottaa oppia isien virheistä, joten onhan se mahdollista, että isien tekemisillä on suurikin merkitys.
Vaatii todellista luonteen lujuutta, jos pystyy sanomaan ei alkoholille tai mille tahansa asialle, jota on kuluttanut liikaa. Monen ehkä kannattaisi tuossa suhteessa ottaa oppia isiensä tekemisistä.
Samoilla linjoilla edellisen Anonyymin kanssa, vaikka me ihmiset olemme iso osa yhteiskuntaa, joten ehkä sitä yhteiskuntaa voi osoittaa sormella.
Jos tuli roikuttua kauppakärryssä, edes kerran kauppareissun aikana, sai odottaa aika monta kauppareissua kotona, ennen kuin yritettiin uudelleen...
Ihminen, niin kuin moni muukin eläin, tarvitsee rajoja, jotta psyyke pysyy kunnossa ja mieli rauhallisena.
"Oliko se sittenkin kuritus/väkivalta, mikä oli ajamassa näihin pahoihin houkutuksiin?"
Jos kommentoija ajoi tällä takaa sitä, että kuritus olisi ollut syy siihen, että kielletyt asiat houkuttelivat minua, hän meni syvälle metsään oletuksessaan.
Houkutuksille altisti enne kaikkea seura, joka ei aina ollut parhaasta päästä sekä tietysti nuoren pojan kokeilemisen halu kaikkea uutta kohtaan. Jos kotona ei olisi välitetty minun tekemisistä, olisin nyt jossain toisella tiellä tai se matka olisi jo päättynyt.
Hyvän ja pahan, oikean ja väärän ja jälkimmäisistä koituvan rangaistuksen pelko opetti olemaan hyppäämättä kaivoon, vaikka joku käski tai muut hyppäsivät. Jos tuota pelkoa ei olisi ollut, niin mikään ei olisi estänyt tekemästä vaikka mitä.
Ei se ollut aina ihan helppoa poikaporukassa selittää, miksi oli ainoa, joka ei tuprutellut kovana röökiä. Nyttemmin on välillä vaikeaa selittää, miksi ei juo aina silloin kun muutkin juovat. Ei kai poikkeava käytös ole koskaan helppoa.
Onko tämä muuten avautumista vai normaalia, julkista keskustelua?
Padot avautuivat, kun tuli yksi kysymysmerkki.
Olettamuksia ei tehty muilla kuin yliopistossa vinkattujen tietojen mukaan, mutta se ei ole pointti, sillä tämä "olettamus" oli vastaus blogin pitäjän olettamuksiin, joissa ei ehkä ole mitään mutua suurempaa takana.
"Voisin samalla tavalla heittää oletuksen, että niissä lapsissa on suhteessa enemmän rikollista käyttäytymistä, joita ei ole kuritettu silloin, kun on ollut oikeasti aihetta kuritukseen, kuin niissä kuritetuissa lapsissa."
Näin eivät alan asiantuntijat ajattele, mutta toki jokaisella on omat kokemuksensa, eikä niitä pysty millään tuhansien ihmisten antamalla datalla tyrmäämään.
Esimerkiksi pedofiilien lasten ja ei-pedofiilien lasten vertauksessa on todettu jonkinlainen jopa tieteellinen yhteys siihen itse koettuun.
Sama koskee väkivaltaa kotioloissa, alkoholisimia kotioloissa...
Mutta jokaisessa asiassa on poikkeuksia, jopa ääripään kontrasteja, kuten alkoholistin jälkeläisen tipattomuus jne.
Omia mielipiteitä ei oikein ole, koska lapsuus ja nuoruus oli sen verran HMV. Ketään ei hakattu, kukaan ei ryypännyt, houkutuksia ei ollut.
Koulu piti hoitaa. Itse näen koulun isona osana tätä kokonaisuutta. Siellä on mahdollista oppia, vaikka olettamuksen englannin versio "assume" merkitys.
Never assume because you will make an ass out of you and me. Ass-U-Me. Ei huono. Löytää googlettamallakin.
"Padot avautuivat, kun tuli yksi kysymysmerkki."
=> Tuo meni ohi...
Heittämässäni esimerkissä ei ollut edes mutua takana, vaan sehän oli kärjistys yhtä älyttömään vastakkaiseen olettamukseen.
Minulla ei ole edes vinkattua tietoa siitä, onko kurittaminen tai kurittamatta jättäminen tehnyt enemmän parempia vai huonompia ihmisiä.
Ymmärtääkseni lapsia on erilaisia ja joihinkin saa paremmin kontaktin kuin toisiin, taustoista riippumatta. Voisiko olla niin, että kurittamista vastaan puhuvat lapsettomat sekä sellaiset, jotka eivät ole koskaan törmänneet vaikeasti saavutettavaan lapseen?
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, meillä ei olisi rikollisuutta lainkaan, jos kaikki ymmärtäisivät puhetta ja toimisivat yhteisönsä sääntöjen mukaan. Mitä sitten tehdään, kun lapsen kanssa on kaikki puhumisen keinot jo käytetty? Teljetään tyrmään?
Voisi olla ihan mielenkiintoinen galluppi, jos asiaa kysyttäisiin vaikka yritysten johtajilta, urheilussa menestyneiltä, muusikoilta, tai keneltä tahansa ja vielä anonyymisti, koska kaikki eivät roolistaan johtuen varmaankaan uskalla vastata omalla nimellä.
Kysyttäisiin siis status ja että onko kuritettu, oliko mahdollinen kuritus aiheellista ja asiallista ja oli siitä hyötyä vai haittaa, näin jälkikäteen ajateltuna.
Ymmärtääkseni yksi yleisimmistä rikollisuuteen johtavan käytöksen taustatekijöistä on auktoriteetin puuttuminen, oli se sitten isähahmon tai minkä muun tahansa hahmon tai instanssin muodossa.
Ihminen on laumaeläin. Jotta lauma voisi muodostua ja toimia se tarvitsee lauman johtajan. Jos johtajaa ei ole, lauman jäsenet ajautuvat joko erilleen tai taisteluun lauman johtajuudesta.
Yksinäiset sudethan ovat aina olleet hieman arvaamattomia.
Meillä harrastettiin aresteja. Ei telsua illalla tai koko viikkoon. Ei puhelimen käyttöä tai kavereita. Piti olla huoneessa vankina. Se oli nöyryyttävää. Kaverit pilkkasivat asiasta koulussa. Traumat jäi ahtaanpaikan ja suljetun paikan kammoista alkaen. Terapeutin mukaan arestit aiheuttivat ne kammot ja vihani vanhempiani kohtaan. En ole nähnyt vanhempiani kohta 15 vuoteen.
Lähetä kommentti