2020 - Hyvä vuosikerta

Millainen mahtaa olla viinien vuosikerta 2020? Millainen viinivuosi tämä on ollut eri puolilla maailmaa? Aikamoinen vuosi alkaa lähestyä päätöstään. Monelle erilainen ja jopa epätodellinen vuosi. Joulukin saattaa olla tyystin erilainen, mitä se on koskaan ollut. Korona on muuttanut paljon asioista, osan jopa pysyvästi. Se on tehnyt sitä myös ihmisille - minullekin.

Vuosi 2020 on ollut melkoinen vuoristorata, tunteiden myrskyä, niistä kaikkein kipeimmistä ja ikävimmistä tunteista ihan huippufiiliksiin, jälkimmäisiä olleen loppua kohden koko ajan enemmän. Minä olen muuttunut, mutta pysynyt myös samana. Sydänkin on revitty niin kappaleiksi, että sen parsimiseen on mennyt ja menee vielä paljon parsinlankaa. Mutta siitäkin tulee hyvä, entistä vahvempi. Nyt se toimii jo tasaisesti, ilman lääkkeitä, jota se ei ole tehnyt vuosiin.

Kaiken tämän vuoden kipuilun, kaiken sen itkun ja tuskan, epäonnistumisen tunteiden, yrittämisessä ja elämässä yleensä ja vaikeuksien jälkeen voin paremmin kuin vuosiin. En edes muista, koska olen ollut näin tasapainoinen, rauhallinen, murheeton ja ennen kaikkea läsnä elämässä. Olen yhä enemmän tässä ja nyt. En eilisessä. En huomisessa, vaan tässä hetkessä. Ja siinä on nyt varsin hyvä olla.

Tännekin on tullut kirjoitettu elämän tämän vuoden oivalluksista. Instagramissa vielä enemmän, hetken fiiliksiä ja tuntemuksia, joihin palata nyt joulunakin. Instagram on aina ollut minulle päiväkirja itselleni. Julkaisen siellä asioita pääasiassa itselleni, itseni vuoksi, muistutuksena hetkistä ja kokemuksista sekä elämyksistä ja matkoista, joihin palata, joita kelata, kun menee hyvin ja kun menee huonosti. Kelata, jotta ymmärtää elämän arvon ja sen, että tottavie, ihan kaikesta voi selvitä, kaikesta mistä haluaa sekä sen, kuinka etuoikeutettu sitä on, kokeakseen kaikkea tällaista. Toki siihen on tarvittu myös sitä hulluutta, että sanon enemmin hupsista, kuin että olisinpa silloin tehnyt.

Olen kiitollinen elämäni ihmisistä. Niistä, jotka ovat siinä ja niistä jotka ovat vain käyneet, poistuakseen kuka mistäkin syystä. Tämä vuosi on pitänyt sisällään ihan huikeita kohtaamisia, uusia tuttavuuksia, maailman paranatmista ja elämän parantamista. Kaikki ovat opettaneet minulle asioita, joista saan nyt nauttia, juuri tässä hetkessä, jouluaattona, joka sekin on erilainen, jollaiseksi sen ajattelin vuosi sitten. Oli tarkoitus toimia pukkina vähävaraisille perheille, pelkästä auttamisen ja lasten ilosta. Toivottavasti sen pystyn toteuttamaan ensi vuonna. Jostakin syystä sen ei ollut tarkoitus vielä tapahtua. Viime joulu oli kyllä tuskainen. Olin kyllä mörön perseessä, kun vertaa tämän vuoden fiilikseen. Ja kyllä siellä Virkkalan korvessa, järven rannalla olikin kuin mörön perseessä, pimeää jottei eteensä nähnyt.

Merkittävintä tässä vuodessa on ollut huomata tyttären kasvu. Hänestä on ollut tähänkin vuoteen enemmän kuin iloa ja positiivisuutta. Hänen jokainen päivä on ollut elämänsä paras ja mitä kuuluu -kysymykseen tulee aina vastauksena, että hyvää tietenkin. Mitäpä muutakaan. Aivan uskomaton tyyppi, vaikka omaa kehunkin. Vuoteen on mahtunut paljon kirjoja, ihan tajuttoman hyviä kirjoja, Elämän tarkoituksesta, kuinka emme taida kuunnella, hyvän historiaa ja tietysti se, kun kaikki on hyvin. Monta muutakin voisi mainita, elämän iloa ja oppia siitä, miten tätä elämää kannattaa lähestyä, löytyy noista opuksista riittämiin.

Elämähän on loppuunsa varsin yksinkertaista. Meillä on vain taipumus tehdä siitä ihan hiton haastavaa, kun annamme mielikuvitukselle, pelolle ja häpeälle vallan. Mitä sinä pelkäät juuri nyt? Onko ne pelkosi ihan oikeasti aiheellisia? Antaisitko niiden oikeasti tapahtua? Entä mitä häpeät? Voiko sille tehdä jotain vai onko se vaan historiaa, jota ei pysty muuttamaan, jonka voi vain hyväksyä? Jos voi muuttaa, muuta, jos se on pysyvää historiaa, anna olla.

Pysähdyin tänään yhteen twiittiin, jossa kansalainen kertoi, että ne ja nuo ruuat tehty ja tyttäret tuovat loput, kunhan joku vielä silittäisi joululiinan.... Ei siinä mitään, ihan normaali joulutwiitti, kunnes katsoin hästägit, #viimeinenjoulu #syöpä... Pala kurkkuun välittömästi ja harmiton ja ylimalkainen twiittien selailu pysähtyi kuin seinään. Sanojen merkitys on välillä valtava.

Mitä jos tietäisit juuri tämän joulun olevan viimeisesi? Mikä siinä muuttuisi ja miksi? Muista nauttia hetkistä, ajasta ja ihmisistä. Ne ovat loppuunsa katoavaisia ja korvaamattomia.

Eilinen, huominen vai nyt - Missä sinä haluat olla? Entä missä pystyt olemaan?