Kuukausi elinaikaa

En ole yhdeksään kuukauteen tuntenut itseäni näin terveeksi, kuin nyt tunnen. Tai siis en ole ollut terve. Nyt voin sanoa olevani, siitä huolimatta, että viime lauantaina päätä tutkittiin taas magneettituubissa. Päässä on jotain, mikä mahdollisesti pitää poistaa, jos pystyy. Ehkä tiedän jotain ensi viikolla, kun lääkäri soittaa.

Tuli katsottua pitkästä aikaa loistava elokuva, Meet Joe Black. Ajatuksia herättävä raina. Mitä jos saisit tänään tietää, että sinulla on kuukausi elinaikaa. Mitä tekisit?

• Onko sinulla jokin ihmissuhde, jonka korjaisit?
• Viettäisitkö enemmän aikaa läheisten kanssa?
• Matkustaisitko johonkin?
• Hoitaisitko asiasi kuten Janne Niska? Arvostan!

Vai jatkaisitko samalla tavalla kuin nyt? Jos et jatkaisi, miksi et tee edellä listattuja asioita nyt? Mitä jos sinulla on ainoastaan kuukausi elinaikaa jäljellä, mutta et vain tiedä sitä? Mitä jos Joe Black ei tule kertomaan sinulle, että juna on saapumassa päätepysäkille?

Kenen kanssa haluaisit viettää viimeiset päivät? Viimeiset hetket? Olisiko se juuri se kaveri, jonka kanssa hetkikin tuntuu ikuisuudelta?

Eikö olisi hienoa elää niin, että aina kuun alussa kirjoittaisi listan asioista, jotka alkaneen kuukauden aikana tulisi tehdä, jotta voisi lähteä hymyillen ja tyytyväisenä kuun viimeisenä päivänä? Olisiko elämä silloin antoisa? Onnellinen? Tyydyttävä? Olisiko tuollainen elämä mahdollista?

Minä olen säästänyt pahan päivän varalle. Viime syksyn ja kuluneen talven aikana pysähdyin usein miettimään, kuinka paha päivän pitää olla, että tulisi tehtyä säästöillä jotain kivaa ja erikoista? Ei näköjään riittänyt että Elämä pysäytti, että ambulanssi vei pillit soiden Lohjan sairaalasta Meilahden sydänyksikköön. Ei riittänyt, kun Tapaninpäivänä aivoverenvuoto sai vintin himmelit tippumaan. Sehän on ihan arkista. Olisi voinut olla pahemminkin. Olisi.

Bucket List on myös hieno elokuva. Onko sinulla oma bucket list? Mitä siinä on? Olen ollut aikeissa kirjoittaa listan siitä hetkestä asti, kun vuosia sitten - 2007 - näin edellä mainitun elokuvan. En ole kirjoittanut. Olisiko se nyt tässä:

• Nähdä Liverpool - ManU -ottelu livenä, paikan päällä, Anfieldillä. Tai oikeammin haluaisin kokea paikan päällä tämän. Sen jälkeen voisin jopa lähteä stadionilta, katsomatta itse ottelua. Tuo on ehkä parhainta fanikulttuuria, ikinä, missään.
• Laskettele Alpeilla.
• Käy Fijillä ja Malediiveilla.
• Hyppää autotallissa Escaladeen.
• Aja Route 66.
• Matkusta Rovos Raililla Afrikan halki.
• Käy Australiassa, Japanissa, Kiinassa ja Islannissa.
• Tee vuorikiipeilyretki.
• Käy avaruudessa.

Toki listalle voisi kirjoittaa kaikenlaista, perheeseenkin liittyvää, mutta tuo yllä oleva on lähinnä To Do -lista. Ne perheeseen liittyvät asiat tuntuvat niin henkilökohtaisilta, että eivät kuulu tähän tekstiin. NHL finaalit paikan päällä on jo tuolta listalta kuitattu, muutaman muun hienon kokemuksen lisäksi. Bon Jovikin tuli nähtyä kotikentällä, New Jerseyssä. Elämäni matkakin on tehty. Tähän blogiin on päätynyt monia kirjoittamattomalla listalla olleita asioita.

Mitä tuo lista kertoo minusta? Pitääkö aina lähteä jonnekin, kokeakseen jotain? Olenko pinnallinen, jos nuo ovat kirjattavaksi asti päätyviä, tärkeitä asioita? Vai kertooko tuo lista sittenkään minusta yhtään mitään. Ei siihen ole kirjattu niitä oikeasti tärkeitä asioita. Ne löytyvät sydämestä kirjaamattakin. Ja suurin osa niistä on ilmaisia, heti tavoitettavissa.

Veli sanoi joskus aika huonossa hapessa ollessaan, että onneksi oli kokenut kaikenlaista. Sekin jäi mieleen. Netti on tulvillaan tarinoita, mitä ihmiset miettivät ja katuvat kuolinvuoteellaan. Viimeksi törmäsin sellaiseen torstaina Hesarissa. Tuskin kukaan koskaan katuu sitä, että ei ehtinyt tekemään enempää töitä. Eivät varsinkaan ne työhön elämänsä haudanneet.

Vaikka työ on minulle tärkeää ja saan tehdä sellaista työtä, jota oikeasti rakastan, joka ei tunnu työltä, siihen liittyviä asioita ei näytä olevan listalla. Enkä saa niitä edes lisättyä. Olisiko sinulla? Kävisitkö tekemässä rästissä olevat työt valmiiksi? Työkaverit kävisin kyllä moikkaamassa.

Elä, kuin kuolisit huomenna ja kuin eläisit ikuisesti.