tiistai 25. elokuuta 2020

Minä olin materialisti

Tuntuupa hyvältä kirjoittaa minä olin materialisti. Se tuntuu hyvältä kahdesta syystä, ensimmäinen on se, että pystyn tuon myöntämään ja toinen on lauseen imperfekti. Minulla on ollut suuria vaikeuksia myöntää tuo asia, vaikka läheiset siitä ajoittain kysyivätkin. Miksi kirjoitan siitä tänään? Miten se liittyy tähän ajankohtaan? Odottakaapas....

Istun takapihan terassilla, tätä kirjoittaessani, auringonpaisteessa, vaikka ennusteen mukaan piti sataa. Musiikki soi kaiuttimesta, huomasin lauleskelevani mukana, hyvä fiilis, kun aamupala tuli juuri nautittua. Kirjoitin tovi sitten sosiaaliseen mediaan näin:

Kuppi kahvia kivassa kahvilassa 5 €

Smoothie 6 €

Pari voileipää 8 €

Aamupala omalla terassilla, auringonpaisteessa, PRICELESS

Jonnet eivät muista vanhoja Master Cardin mainoksia, mutta katsokaa vaikka tämä YouTubesta, niin saatte kopin. Elämässä on tolkuton määrä mahtavia asioita, joita ei rahalla saa. Luulin, että vain rahalla ja materialla on väliä, että se tuo hyvää oloa ja että sitä saadakseen pitää uppoutua töihin, olla aina töissä, kuten tunnollisen yrittäjän kuuluu. Niin maailma makasi ja kompensoin materialla sitä puutetta, jota sillä materialla ei korvaa. Se ei tuonut onnea, onnellisuutta eikä hyvää oloa, vaan päinvastoin, teki ne mahdottomaksi.

Nykyään, kun minulta kysytään, mitä teen työkseni, lähes poikkeuksetta vastaan ensimmäiseksi, että mahdollisimman vähän. Itse asiassa tuotahan minä koulutan, kuinka päästä mahdollisimman vähällä tavoiteltuun tulokseen. Kuinka tehdä oikeita asioita - niitä joilla on suurin merkitys tavoitteeseen nähden. Laiskuus on tässä kohtaa hyve. Olen hyvä keksimään, miten tehdä asioita nopeammin, tehokkaammin ja ennen kaikkea vähemmällä vaivalla. Se ei tarkoita, etteikö saisi silti paljon aikaiseksi. Uskoakseni saan sitä enemmän aikaiseksi, mitä vähemmän osaan tehdä.

Korona on pysäyttänyt paljon asioita - myös minut. Huomasin esimerkiksi, että onneksi kaikki yrittämisen suunnitelmani eivät menneet, kuten olin suunnitellut. Olisin hukkunut töihin ja elämä olisi jäänyt elämättä. En olisi koskaan saanut tietää, miltä tuntuu viettää viikonloppu siten, ettei edes mieti töitä. Ei ole tietokonetta mukana minilomalla eikä työpuhelimessa ääniä päällä. On ollut mahtavaa elää välillä, nauttia, olla läsnä juuri siinä missä sillä hetkellä on ja nauttia ihmisistä ympärillä. Nauttia niistä hetkistä ja ihmisistä, joita ei rahalla voi ostaa ja jotka voivat kadota iäksi, jos niitä ei arvosta. Samaan kohtaan virtaa voi astua vain kerran.

Keskustelin viime viikolla yhden kuntokeskusyrittäjän kanssa, joka soitti kysyäkseen neuvoa, sulkeako toinen keskuksista. Kysyin ensimmäisenä, miten elämänlaatusi muuttuisi, jos lopettaisit sen huonommin menestyvän keskuksen. No se elämä muuttuisi olennaisesti helpommaksi. No sitten kysyin talousnäkökulmasta, että miten oma tulotaso muuttuisi. Sekin paranisi. Mikä meitä estää tekemästä näitä kivuliaita päätöksiä luopua jostakin sellaisesta, mistä todellakin tulee luopua? Ensi viikolla lounastamme ja teemme uskoakseni ensimmäiset askelmerkit kohti parempaa elämää.

Minulle viimeisin luopumisen päätös oli jo helppo, koska tiesin, kuinka paljon elämäni helpottuisi päätöksen jälkeen. Ja sen se teki. Nyt saan taas tehdä sitä, mitä oikeasti haluan, auttaa ihmisiä samassa tilanteessa tai estää sitä tilannetta konkretisoitumasta. Se on minun elämäntehtäväni työn saralla juuri tässä hetkessä, enkä osaisi sitä tehdä, jos en olisi itse tehnyt niitä päätöksiä. Pari viikkoa sitten sain kiitosmeilin yhdeltä yrittäjältä, joka viimeinkin oli uskaltanut lopettaa kannattamattoman yrityksensä ja alkaa toteuttaa unelmiaan...

En edes muista, koska olisin ostanut mitään, jonka voisin liittää materialismiin. Kellosta ranteessa luovuin muutama kuukausi sitten. Pidin itseäni kelloharrastajana. Joku teistä on nähnyt kellokokoelmani. Toki suurella osalla niistä kelloista on tarinansa, mutta nyt ne jäävät tarinoihin. Muistan ne tarinat kun kävelen kellolaatikoiden ohi. Saatan ehkä vielä jopa kellonkin laittaa ranteeseen, kun on jokin juhla, mutta silloin se kello tulee valittua sen tarinan vuoksi, ei sen kellon arvon tai ulkonäon vuoksi.

Älä pelkää luopua asioista, jotka eivät ole sinulle hyväksi. Äläkä pelkää pyytää apua luopumisprosessiin. Muista kuitenkin, että kukaan ei tee sitä prosessia puolestasi, sen kivun joudut käymään itse läpi, mutta järjestelyissä on apua aina saatavilla. Luopumiset kannattaa tehdä oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Pakottamalla tehdyt rikkovat helposti kaiken.

Joskus on onnenpotku, kun et saa, mitä haluat

8 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Todella hyvä !

Miten muutos näkyy sinun elämässä materian suhteen? Onko merkkivaatteet taakse jäänyttä elämää? Ostat vaatteet mistä halvimmalla saa? Onko auto kenties vaihtunut polkupyörään vai halvempaan ? Entä asutko nykyään "vaatimattomammin" mihin aikaisemmin olit kenties panostanut. Oletko nykyään tarkempi rahankäytön suhteen kuin ennen....

Kirjoittele jatkossakin kun siihen taitoa löytyy.

Ramse

Kunto Kortilla kirjoitti...

Moikka Ramse!

Hyvä kysymys. En edes muista, milloin olisin ostanut mitään vaatetta, jos ei lasketa kymmentä paria mustia sukkia, jotka ostin muutama viikko sitten LIDL:stä. Sukkienkin piti ehdottomasti olla Calvin Kleiniä.... Tässä kohtaa voisi toki sanoa, että onneksi on joskus tullut ostettua merkittävissä määrin laadukkaita merkkivaatteita, kun nyt voi käydä shoppailemassa varastossa. Todella paljon olen vienyt vaatetta kirpparille.

Auton vaihto ei ole käynyt mielessä. Sen vaihtaminen ei edes kannata tällä hetkellä ja sekin on yhä ihan käypä peli, sellainen aiempien unelmien auto, jolla on ihan kiva ajaa. Kyllä, nyt kun taas asuntoa vaihdoin, niin eri asiat merkitsevät siinäkin. On tullut etsittyä taloudellisesti niitä järkevimpiä vaihtoehtoja, vaikka toki selkeät asumismukavuuden toiveet onkin ollut.

Rahankäytön suhteen pidän kirjaa kaikista menoista. Minulla on puhelimessa sovellus, johon kirjaan kategorisesti kaikki ostokset, jotta näen, mihin rahaa elämässä kuluu. On kyllä vaikuttanut olennaisesti ostokäyttäytymiseen.

Nimetön kirjoitti...

Tervehdys Sami

Puolisoni käyttää mielestäni liikaa rahaa vaatteisiin ja siitä tulee kitkaa
välillä kotona. Mielestäni kuukaudessa ei voi mennä 700e vaatteisiin kun kaapit on ennestään jo täynnä vaatteita....

Paljonko sinulla meni esimerkiksi vaatteisiin rahaa kuukaudessa? ja minkä hintaisia
paidat ja housut yleensä olivat ? Jos saisi vähän ymmärrettyä että mieheni ostaa 300e t-paitoja.

Miten pääsit tästä materialismista eroon jos miestäni vähän yritän valistaa.

Tsemppiä sinulle

Tiina

Kunto Kortilla kirjoitti...

Kiitos, Tiina, kommentista.

Täysin omiin kokemuksiin pohjautuen, en lähtisi sitä kumppania valistamaan millään tavalla. Mikäli harrastaa tuota omilla rahoillaan, niin antaisin olla, kun ei ole minulta pois. Jos taas tekee sitä sinun tai yhteisillä rahoilla, eikä se ole suotavaa, on kyse jostakin muusta kuin valistamisesta...

Olen yhden lähiaikojen muuton yhteydessä vienyt yli sadat farkut kirpparille, joten vaatetta on ollut ja niitä on tullut osteltua. Ei tuota voi toinen ymmärtää, kun sitä ei siinä kohtaa ymmärrä itsekään. Ymmärrys aukeaa vasta, kun siihen ymmärrykseen on valmis.

Nimetön kirjoitti...

Morjasta Hurme

Mitkä ovat sun lempi vaate/kenkämerkkejä ? mitä suosit ja mitä käytät eniten?

Aijemmista kirjoituksista käy ilmi että olet myös vaatteita tuonut maahan myyntiin.

Kunto Kortilla kirjoitti...

No morjasta vaan...

Lempimerkkejä... No ei nykyään kyllä ole enää mitään, mutta suurin osa farkuista, joita käytän, ovat Dieseliä, suuri osa tennareista Adduja ja sukat ja kalsarit olleet CK:ta, mutta muuten ei kyllä mitään erityistä tule mieleen.

Ja totta, jopa tuo maahantuonti tuli joskus tutuksi. Se vasta hurjaa puuhaa onkin. Rättibisnes ei käy kateeksi.

Nimetön kirjoitti...

Moi,

Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe.

Sami voit silti olla huoletta. CK on vielä merkkinä todella halpa ja
niiden tuotteet melko edullisia..... Toki sukkia ja kalsareita kuluu,mutta
uuudet maksavat melko vähän verrattuna moneen muuhun merkkiin.

Hyvä ystäväni käyttää paljon Guccia,Louis vuittonia, givechyä, Fendiä ja jne...
Mutta hän arvostaa laatua ja tiedostaa myös olevansa vähän turhamainen. Mikä parasta miestä luonteena raha ei ole muuttanut yhtään siitä ajasta kun sitä ei ollut.

Kaveri ei tosin polta ja juo mihin monet rahat menevät ja sitä yhteiskunnassa ei pidetä turhana monenkaan mielestä.

Hyvää syksyn jatkoa ja kirjoittele vaikka joskus kelloharrastuksesta kun itse olen siitä alkanut innostumaan,Sulla on kynä hallussa.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Totta, olet oikeassa, on olemassa tolkuttomasti kalliimpia merkkejä kuin CK. Tuon otin lähinnä esimerkiksi siksi, kun kyse oli sukista ja kalsareista. Ne eivät yleensä näy muille. Ja tämä onkin minun materialismissa se mielenkiintoinen piirre. En koe koskaan ostaneeni mitään, näytteeksi muille, pröystäillekäsni, vaan itselleni, koska mä voin. On ollut aina kiinnostavampaa, jos se materialismi ei näy ulospäin. Vaihdoin viimeksi autonkin mahdollisimman paljon samanlaiseen, jotta kukaan ei tajua minun vaihtaneeni autoa.

Nuo mainitsemasi merkit ovat aina olleet minulle no no. Ne ovat merkkejä, jotka yhdistän pröystäilyyn. Kuositkin ovat aina hirveitä, vanhoille ihmisille enkä mä ole vanha. Ostin kerran nipun Lagerfeldin paitoja vain siksi, kun niiden logo oli niskassa, samalla värillä paidan kanssa, joten sitä ei juuri näkynyt.

Tuosta kelloharrastuksesta.... Joo, postailin itsekin hetken kuvia kelloistani Facebookin harrastajaryhmään, kunnes totesin sen typeräksi ja koin koko palstan pröystäilyksi. Ei ollut minun maailmaani, vaikka kellolaatikosta löytyy uniikkia Sarpanevaa, Rolexia, Breitlingiä, nyt jotain mainitakseni... Ehkä siitä harrastuksesta ei tämän enempää...