DBTL on siinä mielessä kesän päättävä festivaali tällaiselle lätkäjannulle, koska yleensä tämän jälkeen suurin osa kiekkoilijoista katoaa katukuvasta. Osa painuu nakkikattilan syövereihin, osa näyttää passiaan lentokentällä.
Monelle taviksellekin tämä festari päättää varsinaisen kesän. Festarin jälkeisellä viikolla aika monen työpiste kutsuu tekijäänsä.
Esimakua tulevasta ja festarin rakentumisesta voi käydä tirkistelemässä Rumista Kuvista.
Passit tuli päivällä noudettua. Kohta treenin ja suihkun kautta jokirantaan. Tulkoon hieno festivaali.
Keskiviikko
Aloitamme keskiviikon hieman aikaisemmasta poikkeavalla tavalla ja olemme hommaneet oikein pöytävarauksen porukallemme. Tai itse asiassa pöydät taitavat olla varatun koko festivaalin ajaksi.
18.00 Tumppi Varonen & Problem
Problems heitteli hienoja punk-covereita, vaikka en itse musisointia nähnytkään. Passibaarissa ruokaillessamme tuota vähän harmittelin, kun en nähnyt bändiä.
19.30 Pelle Miljoona Oy
Pelle oli punk, ei niinkään siististi cool. Hieno setti, vielä hienompi kokoonpano. Antaa videon kertoa.
Tahdon rakastella sinua
21.30 Raappana & Jukka Poika & Sound Explosion Band
Suomalainen reggae ei vaan tipahda. Pöytäseurueemmekin kertoi tuntevansa jotain biisejä. Silkki-niminen biisikin alkoi seurueemme mukaan ainakin viidesti, kunnes jossakin biisin vaiheessa totesivat, ettei tämä nyt ollutkaan se Silkki. Saatan tosin muistaa tuon biisin nimen ihan väärin, mutta ymmärtänette pointin.
23.15 Jare & VilleGalle
Olipa pojilla lyhyt setti. Ehkä hyvä niin.
Keskiviikon Rumia Kuvia voit selata tästä. Valot, ääni, Ferrari, Andy!
Torstai
18.00 Stam1na
En ehtinyt näkemään tahtiakaan, ikävä kyllä. Kuulin keikasta vain ylistäviä sanoja. Katso Stam1nan Rumat Kuvat.
20.00 W.A.S.P.
Puolisen tuntia myöhässä, mutta hyvää kannatti odottaa. WASP oli jälleen kerran ihan hemmetin kova. WASP vaan toimii tuollaisessa intensiivisessä areenassa. Videoita on muutama latauksessa. Alla olevan lisäksi latailen jotain sunnuntaina.
L.O.V.E. Machine / Wild Child /
WASP:sta on saanut myös Rumia Kuvia.
22.30 Kilpi
Kilpi pisteli ihan käyvän setin. En taas muistanutkaan, kuinka monta hyvää biisiä heillä onkaan. Täytyy varmaan verestää muistia taas jossakin vaiheessa. Niitä tuli spinningissäkin taannoin soiteltua oikein urakalla. Muutama hyvä biisi tallentuikin, mutta tietysti juuri siinä omasta mielestäni Kilven parhaassa biisissä tuli muistikortti täyteen. Ei kuitenkaan hätää, sillä onhan meillä Rumat Kuvat.
Nerokasta ikävää / Savuna ilmaan
Torstaista voisi poimia vielä Apollon jatkon, klo 24.00 The 69 Eyes achoustic plays Elvis, Doors, Ramones etc.
Jumankekka! Mietin siinä Kilven jälkeen, että hipsinkö vain kotiin, kun pitää taas aamuysiltä olla Kuuvuoren portaissa. Hetken jahkailtuani suunnistin Apolloon. Onneksi! Vaisto taisi taas olla oikeassa, sillä sain kokea Laituria parhaimmillaan. Mahdollisesti, ellei jopa todennäköisesti paras DBTL-akti ikinä, mitä olen todistanut.
Ikävä kyllä, kävi niin vanhanaikaisesti, että olin unohtanut tyhjätä Maidenin jälkeen toisen muistikortin, jonka vaihdoin Kilven aikana, enkä saanut tallennettua kuin pari biisiä. Niistä kuitenkin saatte tekin käsityksen menosta. Tuollainen sekametelisoppa, jota 69 tarjosi, on sitä Laituriperinnettä parhaimmillaan. Erikoisia, normaalista poikkeavia vetoja. Nyt se oli sellaista mannaa, että hehkutan sitä kauan.
Tuosta vielä Perfect Skin. Taitaa kortilla olla vielä yksi hyvä otos ekan levyn materiaalista. Muistaakseni se oli Juicy Lucy. Tutkin sisältöjä tarkemmin sunnuntaina. Tuuppasin Twitterissäkin 69:lle kehuvaa viestiä encoretta odotellessa, mutta encore vasta räjäyttikin pankin. Rockerin ja Lost Boysin lisäksi pisteltiin menemään mm. Light My Fireä, LA Womania ja Heart Break Hotelia. Täydellinen setti, muuta ei voi sanoa!
Toivottavasti saan itseni aamulla ylös...
Kas, Live Nation kuuntelee Twitteriä. Hienoa markkinointia!
Perjantai
Perjantain anti on myös kerrassaan hieno. Popeda, Suurlähettiläät ja Apulanta. Välissä olevat jäänevät vähemmälle huomiolle, mutta mainitut ovat suurta herkkua. Popeda on aina hyvä, kuten myös Apulanta. Suurlähettiläiltä odottelen silti illan suurinta yhteislaulua.
Tuossa välissä taidan suunnata katsomaan Kaupunginteatterin suurelta näyttämöltä viihdyttävää Sir Elwoodin Hiljaset Värit -poppoota. Ilmeisesti tämä tilaisuus on jo ennakkoon loppuunmyyty, joten saattaa jäädäkin siis minulta väliin. Onnittelut järjestäjälle loppuunmyynnistä!
Kaupunginteatterin ala-aulassa olevaan Hanoi Heritage - Maailman laajin Hanoi Rocks -levykokoelmaan tulee tarkistettua ja samalla myös arvioidaan McCoy hits canvas - Andy McCoyn kuvataidetta.
Jokilava jää koskematta.
Olin paikalla hyvissä ajoin, juuri kun taivas syöksi vettä niskaan ämpäreittäin. Pasikin näytti huolissaan vilkuilevan taivaalle. Onneksi ilma selkiintyi ja ilmeisesti loppuunmyyty alue nautti hienosta kesäillasta. Enikinä uskaltaisi ottaa tällaista riskiä, jonka festarijärjestäjät ottavat. Säälle kun et koskaan voi itse yhtään mitään ja se voi pilata tuotoksesi kokonaan ja viedä talosi mennessään. Vähän sama juttu, kun en koskaan lyö vetoa asioista, joihin en itse pysty varmuudella vaikuttamaan.
18.00 Popeda
Popeda on ihan hemmetin kova festaribändi. Tai miksei muutenkin, mutta varsinkin fetareille poppoo sopii mainiosti. Voisivat heitellä tuntikaupalla hittejä toisensa perään. Ja vielä kansan syviin riveihin uppoavia hittejä. Ei mitään elitististä taidehapatusta, vaan puhdasta rokkia. Siis niinkuin "tultiin tänne teidänkin mestaan rokettia rappaamaan, matkalla se jo päätettiin, että tästä tulee mahtavaa..."
On näköjään yhä monta syytä olla kateellinen Costello Hautamäelle, jota jo pikkupoikana katselin ylöspäin.
Kun mies unelmoi -vetoonkaan ei koskaan näköjään kyllästy, varsinkin kun nyt lavalle marssitetaan Costellon poikaa. Aika huikealta täytyy tuntua, kun katsoo poikansa taputtelevan bassoa vieressä ja vielä Popedan riveissä. Olisihan sekin hienoa, että bändi siirtyisi isältä pojalle, siinä kuin jokin muukin yritys.
Popedan musiikin tipahtaa meikäläiseen kyllä niin vahvasti. Yksi parhaita suomalaisia bändejä kautta aikojen. Kummasti niitä hittejä tippuu jokaisesta levystä. Sellaisia biisejä, jotka jäävät oikeasti elmään, eivätkä vanhene koskaan. Moni niistä itse asiassa paranee vanhetessaan. Ehkä kaikki hyvät ja arvokkaat asiat tekevät niin.
Punaista ja makeaa / 20 senttiä / Synnyimme lähtemään /
Popeda on ihan hemmetin kova festaribändi. Tai miksei muutenkin, mutta varsinkin fetareille poppoo sopii mainiosti. Voisivat heitellä tuntikaupalla hittejä toisensa perään. Ja vielä kansan syviin riveihin uppoavia hittejä. Ei mitään elitististä taidehapatusta, vaan puhdasta rokkia. Siis niinkuin "tultiin tänne teidänkin mestaan rokettia rappaamaan, matkalla se jo päätettiin, että tästä tulee mahtavaa..."
On näköjään yhä monta syytä olla kateellinen Costello Hautamäelle, jota jo pikkupoikana katselin ylöspäin.
Kun mies unelmoi -vetoonkaan ei koskaan näköjään kyllästy, varsinkin kun nyt lavalle marssitetaan Costellon poikaa. Aika huikealta täytyy tuntua, kun katsoo poikansa taputtelevan bassoa vieressä ja vielä Popedan riveissä. Olisihan sekin hienoa, että bändi siirtyisi isältä pojalle, siinä kuin jokin muukin yritys.
Popedan musiikin tipahtaa meikäläiseen kyllä niin vahvasti. Yksi parhaita suomalaisia bändejä kautta aikojen. Kummasti niitä hittejä tippuu jokaisesta levystä. Sellaisia biisejä, jotka jäävät oikeasti elmään, eivätkä vanhene koskaan. Moni niistä itse asiassa paranee vanhetessaan. Ehkä kaikki hyvät ja arvokkaat asiat tekevät niin.
Punaista ja makeaa / 20 senttiä / Synnyimme lähtemään /
19.45 Finnish Hockey Mafia
Ihan oikeastiko olivat yrittäneet saada vielä pelaajia pokaalin kanssa lavalle?
20.30 Ressu & Jussi feat. Aino -kuoro
Meni aika pitkälti sivukorvakuunteluksi, mukavassa seurassa. Ressu näytti juhlivan viisikymppisiään. Onnittelut lienevät paikallaan. Ressun ja Jussin hittireppuun mahtuu myös aika paljon tavaraa. Tosin niiden biisien ei voi sanoa paranevan vanhetessaan, vaan niiden kohdalla tulee ennemmin muisteltua sitä aikaa, jolloin kyseiset biisit olivat in. Eivät ehkä ihan sellaisenaan, ainakaan ilman niitä muistoja, sovellu ihan päivittäiseen tarkasteluun. Toisin kuin tuo edellä mainittu Popeda, joka rokkaa koska tahansa.
20.30 Ressu & Jussi feat. Aino -kuoro
Meni aika pitkälti sivukorvakuunteluksi, mukavassa seurassa. Ressu näytti juhlivan viisikymppisiään. Onnittelut lienevät paikallaan. Ressun ja Jussin hittireppuun mahtuu myös aika paljon tavaraa. Tosin niiden biisien ei voi sanoa paranevan vanhetessaan, vaan niiden kohdalla tulee ennemmin muisteltua sitä aikaa, jolloin kyseiset biisit olivat in. Eivät ehkä ihan sellaisenaan, ainakaan ilman niitä muistoja, sovellu ihan päivittäiseen tarkasteluun. Toisin kuin tuo edellä mainittu Popeda, joka rokkaa koska tahansa.
22.15 Suurlähettiläät 20 vee juhlakuosi
Ei ehkä ollut niin vetovoimainen, kuin alkuun kuvittelin. Hyvä setti kuitenkin. Näytti siltä, että kovempaa laulantaa oli screenin edessä. Iso screen pöytien tuntumassa on hyvä juttu. Ensi vuodeksi sen kohdan äänentoistoa voisi vähän parantaa, niin siinä on vallan mainio biletyspaikka juomatarjoiluista nauttiville.
24.00 Apulanta
Oliko Apiksella vähän sellainen punkmaisen rosoinen ja tumma veto? Taidettiin taas hakea vähän sellaista autotallibändihenkeä, mikä sinällään on hyvä vastapainoa esimerkiksi Ruisrockin vetoon verraten. Kuten jo Ruisrockin tekstissä kirjoitin, mikäli järjestäisin mitä tahansa festaria, Apulanta olisi aina ensimmäinen kiinnitys. Se vaan toimii, vuodesta toiseen.
Teltassa oli kyllä hikinen tunnelma, varsinkin kun Apulannan aikana tuli oltua alussa ihan yleisömeren keskellä. Oli pakko siirtyä väljemmille vesille myöhemmässä vaiheessa. Kuvaamisestakaan ei tullut yhtän mitään vellovan yleisön seassa.
Tuli illan päätteksi mentyä vielä Vegasiin katsomaan siellä pyörivää Pianowar-konseptia. Siinä tuntui olevan vinha ajatus. Ehkä yritämme saada setin salin joulujuhliimme. Meni niin pikkutunneille, että en jaksanut yöllä enää päivittää päivän kuulumisia. Kun vielä edellisen yön vain muutaman tunnin unet painoivat pohkeissa, päätin sukeltaa suoraan suihkun kautta pahnoille. Toivottavasti tekin olitte väsyneit, ettekä ole odotelleet tätä.
Ei ehkä ollut niin vetovoimainen, kuin alkuun kuvittelin. Hyvä setti kuitenkin. Näytti siltä, että kovempaa laulantaa oli screenin edessä. Iso screen pöytien tuntumassa on hyvä juttu. Ensi vuodeksi sen kohdan äänentoistoa voisi vähän parantaa, niin siinä on vallan mainio biletyspaikka juomatarjoiluista nauttiville.
24.00 Apulanta
Oliko Apiksella vähän sellainen punkmaisen rosoinen ja tumma veto? Taidettiin taas hakea vähän sellaista autotallibändihenkeä, mikä sinällään on hyvä vastapainoa esimerkiksi Ruisrockin vetoon verraten. Kuten jo Ruisrockin tekstissä kirjoitin, mikäli järjestäisin mitä tahansa festaria, Apulanta olisi aina ensimmäinen kiinnitys. Se vaan toimii, vuodesta toiseen.
Teltassa oli kyllä hikinen tunnelma, varsinkin kun Apulannan aikana tuli oltua alussa ihan yleisömeren keskellä. Oli pakko siirtyä väljemmille vesille myöhemmässä vaiheessa. Kuvaamisestakaan ei tullut yhtän mitään vellovan yleisön seassa.
Tuli illan päätteksi mentyä vielä Vegasiin katsomaan siellä pyörivää Pianowar-konseptia. Siinä tuntui olevan vinha ajatus. Ehkä yritämme saada setin salin joulujuhliimme. Meni niin pikkutunneille, että en jaksanut yöllä enää päivittää päivän kuulumisia. Kun vielä edellisen yön vain muutaman tunnin unet painoivat pohkeissa, päätin sukeltaa suoraan suihkun kautta pahnoille. Toivottavasti tekin olitte väsyneit, ettekä ole odotelleet tätä.
Ehkä käyn tovin kyttäämässä Lovexia. Ehtii hetken heilumaan Jokilavan tuntumassa ennen Kotiteollisuutta.
Lovexilta näin pari biisiä, kun starttasivat sen verran myöhässä. Ei jäänyt siitä lyhyestä virrestä paljon jälkipolville veisattavaa.
16.45 Vaavi
Vaavia en kuullut tahtiakaan. Kuolasin vielä kotona päiväunilla.
18.15 Kotiteollisuus
Näiden keikat ovat aina varsin hauskoja. Kun vielä musiikkikin tipahtaa tällaiseen yksinkertaiseen mieheen kuin kerroshampurilainen, salaatti on valmis. Välillä tulee mietittyä, että onko nuo Hynysen kohelluksetkin suunniteltuja. Kuka muuten katkoo kielen kahdesta kitarasta käytännössä saman biisin aikana? Kohellusta on hauska seurata, kun se vielä höystetään hauskoilla välispiikeillä. Pidän kovasti bändin aikaansaannoksista. Kieli poskella hyvää tavaraa.
Kadonneet / Kivireki / Soitellen Sotaan / Tuonelan koivut
20.15 Sunrise Avenue
Näiden festarien suurin yllättäjä, kädet alhaalla. SA sai minusta uuden fanin pelkästään lavaesiintymisellään. Jos 69 veti Apollossa parhaan setin ikinä DBTL:ssä, niin tämä oli yksi huippuesityksistä ikinä varsinaisella alueella. Toki bändillä on pari ihan loistavaa hittiä, mutta muuten levyjen sisältö on ollut vähän hissimusaa. Jos edes 32% tuosta lavailmeestä saisi siirrettyä levylle, bändin arvo nousisi tarkalleen 73%. Uskomattoman energinen ja yleisöä viihdyttävä setti. En edes löydä riittävän paljon kehusanoja tähän. Lisätkää te loput mielessänne. Kun taas nurkilla pyörivät, niin nyt menen varmasti katsomaan.
I don't dance / Hollywood Hills / Fairytale gone bad
22.00 Dingo
Festarien kovimmat yhteislaulut kuultiin (taas) Dingon keikalla. Helppoa festarimusaa, jota jokainen osaa laulaa vähintään kertsin verran. Uppoaa viikonlopun yleisöön täydellä kympillä.
24.00 Paula Koivuniemi
Katsoin ensimmäistä kertaa festarin historiassa Paulaa oikein teltan liepeillä. Tosin vain muutaman kappaleen, kun alkoi Paula pelottamaan. Peltirummun raiskausta kuuntelin ja ihan hyvää versiota Rakkautta ja Piikkilankaa -biisistä. Mitä muuten Uniklubille kuuluuu? Teltan liepeillekin eksyin, kun kaveri tarvitsi seuraa. Uhrauduin. Paula kyllä jotenkin sopii päättämään tämän festarin. Ehkä hänen kuuluu tehdä se jatkossakin.
Kertokaa myös te kommenteissa, mitä aiotte tehdä tai teitte ja koitte. Pidetään hauskaa, ihan kaikki.
Uskaltaisinko sanoa tämän vuoden festarin olleen oman kokemukseni mukaan kaikkein onnistunein paketti. Vaikka unohtaisin erityisjärjestelyt, joita ryhmällemme oli jälleen suotu, uskoisin kaikkien viihtyneen mallikkaasti. Joku monena muunakin vuonna paikalla olleista ihmetteli, miksi aina pitää olla samat bändit. Minä en ihmettele. Sanoin näille, että mene kuuntelemaan sitä Dingoa, Apulantaa tai mitä tahansa toistuvasti festareilla viihdyttävää ja mieti, miksi ne kannattaa buukata tuleviksikin vuosiksi. Ne vain toimivat.
Konsepti tällaisenaan on erittäin toimiva. Maailman parhain festivaali! Ei enempää, eikä vähempää. Keskustan sykkeessä, leppoisa ja rento, mukava yleisö, yleisöön menevät bändit. Siinä oli tiivistettynä meidän ulkomaanvieraiden ensivaikutelma Laiturista.
Toivottavasti jaksan sunnuntaina vielä ladata loput muistikortin sisällöt etteeriin ja selata sekä oikolukea tekstin vielä läpi, jotta saamme tälle festivaalikerralle pisteen. Oli mukava olla viihdytettävänä.
Kiitos, Pasi, Kari, Heini ja muut, jotka mahdollistavat tällaisen riekuntamahdollisuuden meille.
[Aiheeseen liittyen: DBTL 2010 / DBTL 2009 / DBTL 2008]
BTW Tämän vuoden mielenkiintoisin uudistus on tässä:
Tämänvuotisena uudistuksena on keskellä DBTL-aluetta sijaitsevan Kaupunginteatterin käyttöönotto, jonka suurella näyttämöllä järjestetään konsertit perjantaina ja lauantaina. Viikonloppuna myös teatterin aulatilat palvelevat DBTL:in laadukkaana Vip-tilana.Todella jännä nähdä, miten tuo tila soveltuu festariin. Uskon sen toimivan vallan loistavasti ja tarjoavan hieman erilaisen ympäristön rokkaamiselle. (En sitten ehtinyt käymään täällä kertaakaan.)
16 kommenttia:
Eikös Vaavi ole turkulainen punkbändi, tunnettu ex-jääkiekkoselostaja Iku Viitasesta?
Lauantain musiikillisesti mielenkiintoisin anti on ehdottomasti Petteri Sariolan ja Felix Zengerin liittoutuminen. Petteri on erikoisin kitaristi päällä Suomen maan ja Felix taas maailmanluokan rumpukone, joten jotain hyvin erilaista lienee tulossa.
Toki siinä poppoossa vierailee myös yksi Aamulehteen palautetta lähettänyt MC, mutta tuo ei häirinne ketään.
W.A.S.P. tulee varmaan tarkistettua, pitää sitten vertailla Manowarin kanssa, että kummalla jäi 80-luku pahemmin päälle. Manowarissa on kyllä rima korkealla.
Vaavi on tosiaan niitä alkuperäisiä punk-sotien veteraaneja, Salosta tosin äijät alkujaan, mutta annettakoon se heille anteeksi. Ja kai siellä Ikukin nähdään.
Teltan ohjelmistossa on samat nimet, joilla on myyty kaljaa hyvin jo useita vuosia, joten ei siitä sen enempää. Perjantai-iltaan ehdottaisin kuitenkin, ties monettako kertaa, Jokilavalta klo 20.45 (muistaakseni) Jätkäjätkät. Takuuvarmasti hullunhyvät tanssiaiset, jollei rytmimusiikki-ihottumaa pode.
Miehistä hienoimpiin lukeutuva Zengerin Felix heitti Ruisrockissa uskomattoman keikan Sariolan ja Lindgrenin kanssa. Samaa mieltä oli yleisö, jota oli enemmän kuin siihen pienimmän lavan tienoille olisi mahtunut. Sariolan kitaransoitto on melkein yhtä suuri ihme kuin Felixin inhimillinen äänikone.
Niin, ja blogiperinteitä kunnioittaen pitänee todeta taas kuuroille korville, että viikon parhaat kinkerit ovat Klubilla Indie-iltamissa: lauantaina Sweatmasterin jäähyväiskeikka, No Shame, Kakkis ja pari muuta kovaa. Lienee ikimuistoinen ilta.
Rumpukonetrubaduurit eivät oikein iske musiikkimakuuni. Samoin Karhuherra voi pitää inkkarinsa ja jätkänpätkät.
WASP ja Manowar samassa lauseessa. Hmmm...
Teltan ohjelmisto on tosiaan aika perinteinen, mutta miksi rikkoa toimivaa? Tarkoitus on kuitenkin viihdyttää ihmisiä, ei tarjota marginaalikokemuksia. Tosin klubithan hoitavat tuotakin sektoria.
Näytti Martinakin olleen kirjatun ohjelmistoon...
Niin, kyllähän näillä zengereillä ja sarioloilla saadaan muutama kulttuuritoimittaja ja elitisti kiinnostumaan festareista, mutta ei niillä nimillä kaljaa myydä.
Sitä varten on ihan muut esiintyjät, kuten esim. tänään Petri Nygård Vegasissa.
RIP maksa, goodbye aivosolut...
Niin, kyllä tämäkin elitisti ymmärtää, että DBTL:n ensisijainen tarkoitus nykyään on juuri kaljan myyminen. Zenger tuntui kuitenkin Ruissalossa kelpaavan kaikille, jotka kuuloetäisyydelle mahtuivat, meininki on tsekkaamisen arvoista. Tykkäähän sitä ihmiset progestakin.
Juu, kyllä suuret kansanjoukot pystyvät useimpia artisteja festareilla kuuntelemaan, kunhan ensin ne joukot on saatu jollain esiintyjänimillä houkuteltua paikalle.
En ole yhtään festivaalia järjestänyt, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että monilla se musiikki on nykyään ikään kuin sivuseikka.
Olisiko taas hyvä aika aloittaa se jokavuotinen kaihoisa muistelu DBTL:n jokilavoista, puistokornserteista sun muista asioista silloin vanhaan hyvään aikaan, kun ne vielä olivat oikeat kaupunkifestarit.
Alkuperäisen DBTL:n paluu on suunnitelmissa, ainakin paperilla!
Nelivuotinen projekti sisältää seuraavat uskomattoman mielenkiintoiset teemat: DBTL 1.0, DBTL 3.1., DBTL 95 sekä DBTL Vista.
Kaksi ekaa kertaa haetaan vauhtia, kolmannella osutaan häränsilmään ja kuten nimikin kertoo, neljännella kerralla tehdään "hallittu" konkurssi.
Been there, done that.
PS. Puutori Blues on kelpo osoite viikonloppuna jos roots ja klassinen rock maistuvat. Mukana myös turkulainen progelegenda Kaamos.
Taitaa olal parempi, että Andy keskittyy kitaraan enemmän kuin siveltimeen. Eivät nuo teokset taida ihan sensaatiotasoa olla edes Japanissa tai Kaliforniassa kuten vapaaherran musiikilliset tekeleet.
Wanhassa on aina vara parempi, kunnes kokeilun kautta tajuaa, ettei wanha sittenkään toimi.
En ole koskaan ymmärtänyt Palmunkaan tekeleiden suosiota. Andyn tauluissakin arvokkainta lienee tällä hetkellä signeeraus. Sehän monessa taideteoksessa sen arvon määrittelee.
Andy on muistaakseni taidekoulun käyneitä miehiä (tai ainakin taidekoulussa käynyt), joten ei visuaalinen/kuvallinen lahjakkuus ihan tyhjän päällä ole. Hanoin look oli McCoy-tuotantoa retrohenkisesti, Kallion Kill Cityssä taisi nuorena kloppina tehdä mainoksia paikalle jne. Silti keppi ennen pensseliä, pliis.
WASP oli hemmetin kova!
Milläköhän matematiikalla Suurlähettiläät juhlivat 20-vuotisjuhliaan? Bändihän voitti Auran Aaltojen bändikisan jo 1988 ja taisi levyttääkin palkintona voitosta jo 1988-89? Lasketaanko tuo 20-vee siis ekasta albumista, kuka mitä häh?
No, toisaalta DBTL juhli omaa 20-vuotistaivaltaan jo 19 vuoden kohdalla, joten ehkä tämä kummajainen menee läpi myös.
Oliko tämä tosiaan paras festari ikinä?
Surkea esitys, joskin perus viikonlopuksi ok.
Rantala kehui päätöstiedotteessaan, että ennätyksiä tehtiin ja brändi on paremmassa kunnossa kuin ikinä. Niin kai sitten. DBTL:n on edelleen kirkkaasti viiden kiinnostavimme kaupunkifestivaalin joukossa - siis Turussa. Brändin nerokkuus on - Samin kuvailemalla tavalla - siinä, että vaikka minä ja joku muu ehkä olisi nähnyt tai kuullut jokavuotiset pääaktit riittävän monta kertaa, aina riittää keskivertokansaa, joka läksii viettämään ok-tason "perus viikonloppua" jokirantaan.
Brändi oli muuten kunnossa myös Indie-iltamissa. Klubin tj Sepi totesi lauantai-iltana, ettei ole ikinä nähnyt yläkerran salissa niin paljon jengiä, lämpötila oli huonon uimahallisaunan lukemissa ja sekä aktit että yleisö hurmion huipulla. Sitä kuviota ja niitä nimiä ei vaan edes kannattaisi siirtää kaljatelttaan soittamaan, menisi meininki pilalle. Ja hyvä niin.
Anonyymi voisi vähän raottaa pettymystään enemmän. Mikä tänä vuonna ei toiminut? Mikä vuosi oli parempi? Mikä siitä teki paremman?
Kuten Karhuherrakin tuossa toteaa, klubit tuovat aina pikantin lisänsä tarjontaan ja niiden aktien lieneekin tarkoitus tyydyttää peruskauraan tyytymättömien tahtotiloja.
Koko Laiturin viehätys on juuri yksinkertaisessa peruskaurassa, joka sopii kuvaelman mukaiseen festivaaliin parhaiten. Peruskaura vaan vetää väkeä.
Lähetä kommentti