Kunnioitan äärimmäisen paljon niitä epäinhimillisiä suorituksia, joita polkijat nytkin tekevät Ranskan ympäriajossa. Suoritusten epäinhimillisyys on kuitenkin lajin ongelma.Joku kysyi minulta pari päivää sitten, että miksi en ohjaa spinningissä jotain Ranskan ympäriajon henkistä tuntia. Yksinkertainen vastaus: En voi koskaan tietää, kuka asiakkaista saa/voi polkea tunnin loppuun, jos noudatetaan pyöräilykilpailujen henkeä. Pyöräilykilpailut ovat menneet pelkäksi arpapeliksi. Se voittaa, joka ei jää kiinni.
Dopingin käyttö on pyöräilyssä jo niin laajaa, että näyttää siltä, että jokainen käyttää jonkinlaista
lisäpotkua. Jokaisella tuntuu ainakin olevan vähintään astma. Jopa niin paha astma, että sen vuoksi saa armeijastakin vapautuksen, mutta Ranskan ympäriajon läpiviemistä se ei estä. Outoa...Ainoa ratkaisu näyttäisi olevan se, että doping sallitaan pyöräilyssä. Suoritukset ovat niin epäinhimillisiä, että ei ole muuta keinoa kuin käyttää vahvistavia aineita. Me katsojat haluamme aina vain kovempia suorituksia ja parempia aikoja, joten miksi sitten estää niitä? Jos joku haluaa pelleillä terveydellään, se on, (ainakin nykyään,
muurien kaaduttua,) oma valinta. Jos doping hyväksyttäisiin tietyissä lajeissa, se olisi mahdollisesti tällöin kontrolloidumpaa, eikä mitään harrastelijoiden puuhastelua.Onko dopingin hyväksyminen moraalisesti oikein, jääköön jokaisen omaan harkintaan. En missään nimessä halua tukea tai suositella dopingin käyttöä, vaan olen varmasti loppuun asti puhtaan urheilun puolesta puhuja. Joskus täytyy kuitenkin vahvemman edessä taipua. If You can´t beat them, join them. Olen aina miettinyt, miltä tuntuisi seistä korkeimmalla pallilla, jos tietäisi käyttäneensä vilppiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti