The Breakthrough Company

- How everyday companies become extraordinary performers

Jos olet jo lukenut Good To Great [Hyvästä Paras] ja Blue Ocean Strategy [Sinisen Meren Strategia] sekä Built To Last [En tiedä, onko suomeksi] kirjat, seuraava opus on The Breakthrough Company, joka ilmestyi tänä vuonna. [En tiedä, onko jo suomeksi.] Jos et ole lukenut edellä mainittuja, lue ne, mainitussa järjestyksessä.

TBC käsittelee 7.000:n The Inc. 500* listan yrityksen tietoja vuosilta 1982-2004. Iso osa yrityksistä oli ostettu pois isompien toimesta ja osa oli lopettanut toimintansa tuolla aikajänteellä. Kirja keskittyy listan selviytyjiin, jotka tietyillä muuttujilla rajattiin yhdeksään poikkeuksellisen suuren kasvun saavuttaneeseen yritykseen. Lukujen lisäksi analysoitiin haastatteluja, joita käytiin kaikkien näiden yritysten eri tason työntekijöiden kanssa.

Osa vertailluista yrityksistä** saattavat olla hieman tuntemattomia suomalaisille, mutta sillä ei ole tässä kohtaa merkitystä, joten jätetään ne mainitsematta. Merkitystä on vain kirjan viestillä.

Menestymisen avaintekijöitä ovat kirjan mukaan mm. verkostoituminen ja kyseenalaistajat sekä Pahojen Aikojen Yliopisto.

Verkostoitumalla (itseä viisaampien) johtajien kanssa antaa paljon hyviä näkulmia omaan tekemiseen. Pyörää ei kannata keksiä aina uudelleen. Joku on jossakin kokenut jo saman, jota käyt läpi, joten kysy neuvoa verkostoltasi. Minä myös olen sitä mieltä, että aina kannattaa kysyä, miten hyviin (tai huonoihin) saavutuksiin on päästy.

Kirja nimittää henkilöitä, työntekijöitä jotka kyseenalaistavat yrityksen toimintamallia, nimellä "insultants". Ehkä vahva sana, ainakin suomeksi, mutta toimiva. Menestymisen taustalla näyttäisi poikkeuksetta olevan yrityksen tahto kehittää toimintaansa rohkaisemalla työntekijöitä kyseenalaistamaan kaiken. (Kuulostaako tutulta? Varmasti, jos olet M&M:llä töissä)

Pahojen Aikojen Yliopistoa tulee itsekin arvostettua aika paljon. Pahat ajat opettavat paljon. Pahoina aikoina joutuu keskittymään olennaisiin asioihin ja silloin tulee usein ravistelleeksi ne kuivat lehdet puista. Kaikki, tai ainakin valtaosa menestyneistä yrityksistä ovat kokeneet pahoja aikoja. Vahvat nousevat niistä entistä vahvempina.

Osa tutkimustuloksista ovat erittäinkin yllättäviä. Jopa yrittäjien persoonallisuus saatetaan tulosten pohjalta hieman uudenlaiseen valoon. Yrittäjiä pidetään yleensä todellisina riskien ottajina, mutta kirjoittajan mukaan tuo saattaa olla ainakin osittain harhaa. Toiseaalta suurin yrittämisen riski on usein siinä, että ei uskalla ottaa riskiä.

Lukujen ja tilastojen ystävänä täytyy kaivaa hieman lukuja esiin. Tiesitkö, että 73% Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavista yrityksistä aloittavat alle 100.000 taalan budjetilla? No entä että ainoastaan 12% niistä aloitetaan täysin uudella, ennennäkemättömällä tuotteella tai palvelulla? 88% yrityksistä kertoo vain lähestyneensä tuttua tuotetta tai palvelua uudesta näkökulmasta.

Se Sinisen Meren Strategiasta? No, lue mainitut kirjat, mainitussa järjestyksessä ja tee sitten oma johtopäätöksesi.

Kirjassa oli hyvä toteamus:

Voit palvella yksittäistä asiakasta erinomaisesti joka kerta, mutta kaikkien asiakkaiden palveleminen erinomaisesti koko ajan, on jokseenkin mahdotonta.

Noinhan se on. Kahdenkeskisissä palvelutilanteissa on helppo päästä yhteisymmärrykseen. Sopiiko tuo yhteisymmärrys kaikille asiakkaille, on taas toinen juttu.

CEO Scott Cook kertoo, että

kasvuun on vain kaksi syytä; tyytyväiset asiakkaat ja tuottavat asiakkaat

Yhdyn tuohon mielipiteeseen. Kaiken toiminnan pohja on tyytyväinen asiakas, joka maksaa riittävästi.

Tässäkin "kirjasarjassa" on mielenkiintoista se, että kukaan ei ole koskaan väärässä, eikä myöskään oikeassa. Jos lukee kirjoista vain yhden, saa yksipuolisen näkökulman, johon on helppo tukeutua. Kun lukee kaikki, ymmärtää, että tieto lisää epätietoisuutta.

Samalla tieto lisää tarvetta omaan ajatteluun, omiin johtopäätöksiin, joita jokainen tarvitsee kehittyäkseen. Käsitykseni kaiken kyseenalaistamisesta vahvistuu entisestään. Löytyykö "sininen meri" sieltä, mihin muut eivät uskalla mennä? Vai voisiko sininen meri olla punaisen meren keskellä?

Kirjoista on helppo opetella asioita. Oivaltaminen luetun pohjalta on paljon vaikeampaa.

Odotan jo mielenkiinnolla seuraava, näistä mainituista kirjoista ponnahtavaa opusta. Suosittelen sitäkin jo nyt.

* Inc. Magazine on julkaissut vuodesta 1982 alkaen listaa 500:sta Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavasta yrityksestä.
**ADTRAN, Chico's FAS, Express Personnel, Fastenal, Intuit, Paychex, Polaris, SAS, The Staubach Company.

BTW Näyttäisi siltä, että jääkiekko on amerikkalaisessa televisiossa hieman entistä suuremmassa osassa. Luistimen piirto ei ole ehkä vielä niin syvä, kuin se joskus taannoin oli, mutta se näyttäisi olevan edellisiä kausia syvempi. Olenkohan arvioinut oikein viikon seuraamisella...

Muistamisen voima

Ihmisten muistaminen on tärkeää. Nimien muistaminen on tärkeää. Niissä piilee suuri voima, jota me suomalaiset emme oikein osaa hyödyntää. Muistamisen voima pääsee aina välillä yllättämään.

Amerikkalaisille muistamisen voima ja taito tulee jo äidinmaidossa. Vaikka olisit tavannut jonkin henkilön vain kerran elämässä, amerikkalainen olettaa sinun muistavan henkilön nimen ja tapaamispaikan sekä ajan, jolloin on tavattu. Jos et muista, se saattaa jopa loukata kyseistä henkilöä.

Kuinka moni meistä suomalaisista edes kuuntelee nimiä, joita meille esitellään? Ainakin minulla on miestyövuosia edessä tuon suhteen, vaikka olenkin yrittänyt opetella nimien muistamista, huonoin tuloksin.

Olemme olleet jo aika monta kertaa tässä samassa hotellissa, jonka aurinkotuolissa kirjoitan tätä. Hotelli oli ainakin alkujaan yksityisen perheen omistama hotelli, vaikka onkin ihan Ft Lauderdalen rannassa. Hotelli ei ole mikään ketjujätti, vaan kotoisa ja hyvin hoidettu, miellyttävä paikka rentoutua.

Kun saavuimme hotelliin, pysäköintipalvelun kaveri toivotti meidät nimellämme tervetulleeksi. Samoin tehtiin vastaanotossa. Ajattelimme, että onpa hienoa, vaikka epäilimmekin heillä varmasti olevan jokin järjestelmä, jolla tuo on etukäteen suunniteltu.

Olen lukenut jonkin verran hotellien tarinoita. Kaikilla hyvillä hotelleilla on jokin konsti, jolla palaavia asiakkaita käsitellään. Tarkoitus on nimen omaan saada asiakas tuntemaan itsensä tärkeäksi, kun hänet muistetaan.

Eräs hotelli toimii siten, että kassipoika kysyy saapuvalta, oliko hän ollut hotellissa aikaisemmin. Kun asiakas saatetaan vastaanottoon, kassipoika pitää lakkia tietyllä tavalla päässä. Tästä vastaanoton virkailija osaa toivottaa asiakkaan tervetulleeksi uudelleen. Helppoa?

Tuollaisen systeemin ajattelin täälläkin toteutuvan. Nyt alkaa jo oikeasti tuntumaan siltä, että meidät muistetaan. Jokainen vastaanotossa puhuttelee nimellä, eikä kysy huoneen numeroa, kun selvittelimme laukkujen kohtaloa. Pyyhepoika muistavat, altaan tarjoilijat muistavat, huoltomiehet muistavat, siivoojat muistavat...

Ihan uskomatonta! Vaikka tämä yhä perustuisi johonkin hotellissa käytössä olevaan järjestelmään, nosta heille hattua. Nostan myös tuolle järjestelmälle hattua. Nostan hattua myös sille, että saamme aina parhaan huoneen, vaikka olisimme varanneet huoneen autotallista.

Tuon aina reissulta jotain kotiin. Nyt mukaan tarttui taas asiakkaiden muistamisen tärkeys asiakaspalvelussa. Tätä täytyy taas muistaa korostaa uusille työntekijöillemme - Muista asiakas ja ennakoi hänen tarpeensa.

[ Aiheeseen liittyen: Floridaan? / Sunshine State ]

BTW Mukaan tarttui myös ajatus Cardio Cinemasta. Täytyy vähän selvittää, miten tuollaisen pystyisi toteuttamaan Suomessa. Veikkaukseni on, että se on taloudellisesti mahdotonta jo pelkästään Teoston ja Gramexin vuoksi, vaikka ovatkin artistien hyvällä asialla.

Musta aurinko nousee

Juice Leskinen lauloi taannoin:

Ja sinä hymyilet ja katsot noin. Viet minut aamuun uuteen kuin kevään ensimmäiseen sateeseen. Sinun sieluusi kiinni päästä voin. Viet meidät tulevaisuuteen. Ja jonakin aamuna, ennen sarastusta, huomaat että musta aurinko nousee.

Vaikka herasimmekin uuteen aamuun ja uuteen Ameriikkaan, aurinko oli yha aamulla punaisen oranssin keltainen, kun se nousi palmujen valista parvekkeelle.

Kun Obama ilmoitti osallistuvansa ralliin, aika moni nauroi ihan oikeasti ja vilpittomasti. Ensimmainen reaktio oli monelle tahtomatta se, etta eihan tummaihoisesta voi tulla Yhdysvaltain presidenttia. Ajatus oli monelle suvaitsevaisellekin ihmiselle taysin mahdoton.

Martin Luther King, Jr, aloitti puheensa, I have a dream, sanoilla:

I am happy to join with you today in what will go down in history as the greatest demonstration for freedom in the history of our nation.

Vaalitulos on vaistamatta amerikkalainen unelma maan vahemmistoille. Tuo mahdoton tulos tuo uskoa moneen perheeseen. Nyt tummaihoinenkin voi sanoa lapselleen, etta kaikki on tosiaan mahdollista. Sinustakin voi tulla Yhdysvaltojen presidentti.

Odotukset Obamaa aanestaneilla ovat suuret. He aanestivat muutosta, joten he myos odottavat muutosta. Sotastrategian tulee muuttua ja talouden odotetaan kohentuvan seka yleisen ilmapiirin odotetaan muuttuvan.

Katso ulos. Näätkö sen: toiset tappaa toisiaan. Alla veristen vaatteiden, loiset tappaa loisiaan. Ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan. Rakasta minua, minä rakastan sinua.

Yhdysvallat ovat yha kaksijakoinen yhteiskunta, monessakin mielessa. Vaalituloksesta huolimatta tuo kaksijakoisuus jatkunee hamaan tulevaisuuteen. Vaikka jossakin jotkut vetavat nyt valkoisia kaapuja ylleen, toivotaan, etta jonkinlainen uusi aika koittaa. Ehka tuolle muutokselle ja laajemmalle avoimuudelle on tarvetta, vaikka katsonkin asiaa turistin silmin.

Ja minä hymyilen, kun sinut nään. Mä uskon aikaan toiseen: ei liput liehu sotaa julistain. Sinun kanssasi nousen hellimpään aamuun aurinkoiseen, ja jonakin aamuna ennen sarastusta huomaat että musta aurinko nousee.

BTW Matkalaukut ovat yha Pariisissa. Yleensa ne jaa Pariisiin vain kotiin tullessa, mutta nyt kavi taas nain pain. Vaikka onkin mukavaa, kun ei tarvitse raijata laukkuja kentalla ja saa kayda ostamassa pari vaatekertaa toisen piikkiin, matkalaukkujen jaamisesta matkalle on oma vaivansa. Saa nahda, koska laukut tulevat...

Twisting by the pool

Oletko korvattavissa?

YT-neuvottelut jääkiekkojoukkueessa? Kyllä, se on nykyaikaa. YT-neuvottelut koskevat nyt siis myös urheiluseuroja.

Malmö Redhawks ilmoitti YT-neuvotteluista jokin aika sitten. Neuvottelut tiettävästi johtivat seitsemän toimistohenkilön irtisanomiseen. Redhawks siirtyy marraskuussa uuteen halliin, joten jää nähtäväksi, vaikuttaako se herra Nilssonin kukkaron nyöreihin, vai pitääkö yhä tulla toimeen omillaan. Tiettävästi ottelukohtaista hallivuokraa on ainakin tarkistettu aiotusta.

Nyt paikallinen Palloseura ilmoitti myös toimistohenkilökuntaa koskevista YT-neuvotteluista. Ilmoitus vetää hieman hiljaiseksi, vaikka se onkin lukujen valossa ihan ymmärrettävää. Tuo on tietysti se tie, joka yrityksessä täytyy käydä, jos toimiston ja hallinnon väkeä halutaan vähentää. Marssijärjestyksessä tuo on se ensimmäinen askel. Vaikuttaako tuo hallivuokriin tai jonkun kukkaron nyöreihin on myös mahdollisesti kohta nähtävissä.

Kuka sitten on korvattavissa tai lomautettavissa? Jos joku voi olla töistä pois yhden kuukauden, miksi se ei voi olla kahta kuukautta, tai kolmea? Jos joku henkilö voidaan laittaa sohvalle kuukaudeksi, mitä hän on tehnyt työyhteisön hyväksi? Miten hän on korvattavissa? Ja jos on korvattavissa, olisiko hän voinut tehdä asialle jotain?

Kirjoitin joskus omaan liiketoimintaan liittyvän artikkelin alan arvostuksesta ja työn tekemisestä yleensä. Siitä tämä lainaus:

Olet yksi liikuntapalveluja tarjoavan yrityksen työntekijöistä. Olet merkittävä osa noin miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävää yritystä, johon omistajat ovat laittaneet kiinni melkein koko omaisuutensa. Olet erittäin suuri osa tätä noin 40 hengen työyhteisöä ja vaikutat yrityksen menestymiseen päivittäisellä työlläsi.

Yrityksen osakkaat toivovat myös Sinun panoksesi olevan joka päivä mahdollisimman suuri palvelutarjonnan onnistumisessa. Vaikutat työlläsi noin 3000 ihmisen vapaa-aikaan viikoittain. Asiakkaat uhraavat Sinuun vapaa-aikaansa, joten myös he odottavat sinulta omistautumista heidän vapaa-ajanviettomahdollisuuteensa. Vaikutat työlläsi myös kansantalouteen, koska olet erittäin merkittävä tekijä sairauskulujen ehkäisyssä.

Edellä mainittu ote sopii aika moneen liikuntapalveluja tuottavan yrityksen työntekijään. Pienillä muutoksilla teksti saadaan sopimaan mihin tahansa yritykseen. Pohdin taannoisessa artikkelissa myös seuraavaa:

Seuraavat kysymykset sopivat kenelle tahansa, mihin tahansa alalle, mutta niihin liittyvät vastaukset korostuvat liikuntapalvelujen tuottamisessa. Jokaisen kannattaa välillä miettiä, että
Miksi olet töissä kyseisessä yrityksessä?
Oletko hyvä työntekijä?
Oletko korvattavissa helposti?
Viihdytkö työssäsi?
Pidätkö työtovereistasi?
Miksi edustamasi yritys on olemassa?
Onko se olemassa siksi, että sinulla olisi töitä?
Onko se olemassa siksi, että sinä voit tehdä töitä silloin, kun sinulle sopii?
Onko se olemassa siksi, että sinä voit tehdä vain ne työsuoritukset, jotka sinulle sopii?
Onko se olemassa siksi, että se pystyisi palvelemaan yrityksen asiakkaita mahdollisimman hyvin?
Onko se olemassa siksi, että osakkaat saisivat sijoittamalleen pääomalle tuottoa?
Onko asiakkailla vaatimuksia juuri Sinua kohtaan?
Täytätkö ne vaatimukset aina, kun olet työvuorossa?
Miksi et?

Jäljelle jää vain lisää kysymyksiä.

Mitä Sinä, asiakas, työntekijä tai yrityksen johtaja, voisit tehdä tänään toisin, jotta sinä olisit vaikeammin korvattavissa?

Mitä Sinä voisit tehdä tänään, jotta korvaamista ei tarvitse huomenna miettiä?

Mitä minä, asiakkaana, työntekijänä tai yrityksen johtajana, voisin saada Sinulta juuri tänään?

[Aiheeseen liittyen: Miksi yrittäminen on vaikeaa / Liigaa lukuja / Budjetti / Mitä tarvitaan liigajoukkueen pyörittämiseen? / Jotain ihan muuta / Kaikki hyvä loppuu aikanaan]

BTW Mikäli tuleva viikonloppu on niin kiireinen, kuin miltä se näyttää, eikä maailmassa tapahdu mitään järjettömän mullistavaa, seuraava bloggaus tulee ties mistä, jos siellä on internet. En tosiaan tiedä, mistä blogataan, mutta lämmintä siellä ainakin on. Muistakaa, että ei tämä jatkuva vesisade niin paha ole...

Vilpittömät onnittelut, FC Inter!

FIILISTÄ EI VOI FILMATA!

Suomen paras kuntokeskus

Vuonna 2001, kun lähdimme omistajina mukaan kuntokeskusliiketoimintaan ja päätimme rakentaa uuden kuntokeskuksen Itäharjulle, päätimme samalla, että siitä tulee jollain aikavälillä Suomen paras kuntokeskus. Kuten pari bloggausta sitten sivusin, ei ole kyse siitä kuinka hyvä olet, vaan kuinka hyvä haluat olla.

Tuo tavoite on yhä takaraivossa, koko ajan, kun teemme päätöksiä ja suunnittelemme tulevaa. Ihmisiä on erilaisia. Tarpeita on erilaisia. Makuja on erilaisia. Tämän vuoksi myös kuntokeskuksia on erilaisia. Jokainen niistä voi tietysti osaltaan olla vaikka Suomen paras. Mittarit voidaan aina kyseenalaistaa.

Kiersimme taas eilen erään laitetoimittajan kanssa satoja kilometrejä ympäri Etelä-Suomea, erilaisissa kuntokeskuksissa. Olen kiertänyt lukemattoman määrän erilaisia kuntokeskuksia Suomessa ja ulkomailla, varsinkin Yhdysvalloissa. Ehkä juuri tuon vuoksi aika moni pitää meitä amerikkalaistyylisenä keskuksena. Vaikutteilta ei ole tietystikään voinut välttyä - Onhan Yhdysvallat meitä vieläkin jonkin verran edellä tässä kulttuurissa.

Meidän pääkäyttäjäryhmämme on muuttunut selkeästi jo näiden ensimmäisten seitsemän vuoden aikana. Me mainostimme aluksi olevamme Fitnesskansan kohtaamispaikka. Me saatamme yhä olla sitä, mutta Fitnesskansa on vain muuttunut. He ovat ikääntyneet, lopettaneet opiskelunsa, menneet töihin ja tehneet lapsia. Keskus on muuttunut ja muuttuu heidän mukanaan.

Eilisen kierroksen jälkeen aloin taas ajattelemaan syvällisemmin, että mitä Suomen parhaimmassa kuntokeskuksessa pitäisi olla. Miksi joku keskus voisi olla Suomen paras?

Vaikka teemmekin tutkimuksia asiakkaillemme ja entisille asiakkaillemme sekä kohta myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ole asiakkaitamme, pyytäisin taas hieman lukijoiden apua.

Mitä Suomen parhaimmasta kuntokeskuksesta täytyy löytyä?

Minun mielestäni ensisijainen asia on salin yleinen ilmapiiri, siis henki. Jos se puuttuu, sitä ei voi ostaa rahalla. Ilmapiiriin vaikuttaa tietysti moni asia, henkilökunnasta alkaen. Ilmapiiriin voi vaikuttaa jokainen yksittäinen salin asiakas ja työntekijä. Ihmiset luovat ilmapiirin, joten sitä ei saa rahalla, vaan se pitää luoda ja kehittää. Yrityksen johdolla on tässä kohtaa kaikkein suurin merkitys.

Keskus voi olla vaikka kuinka hieno ja monipuolinen, mutta samalla niin tavattoman hengetön.

Minun top10 -listani on seuraava, tässä järjestyksessä, jonka pohjalta voitaisiin valita Suomen paras kuntokeskus:

1. Ilmapiiri
2. Ilmapiiri
3. Ilmapiiri
4. Sijainti ja liikenneyhteydet
5. Laitteiden ja välineiden kunto ja huolto (Ei siis valmistaja)
6. Siisteys
7. Pysäköintimahdollisuus
8. Palveluvalikoima
9. Ulkoasu - Kalusteet, pintamateriaalit, ym.
10. Hinta-laatu -suhde

Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen tunteeseen, kun astun ensimmäistä kertaa ovesta sisään. Mitä näen, kun astun sisään? Mitä asiakaspalvelussa sanotaan tai tehdään, kun tulen sisään? Millainen fiilis keskuksessa on? Ensivaikutelman voi antaa vain kerran.

Aina ei vain yksinkertaisesti riitä, että on hienoa ja tyylikästä.

[Aiheeseen liittyen: Laadunseuranta 2008 / Sturebadet / Luvut eivät valehtele ]

BTW Petteri Lehto otti blogissaan esiin tärkeän asian. Tuollainen laite, jota maallikkokin osaa ja saa käyttää, pitäisi tosiaan löytyä jokaisesta hallista. Se pitäisi löytyä myös jokaisesta kuntokeskuksesta.

Selviteltyäni asiaa, sain kuulla, että SM-liiga on antanut nyt tehtäväksi kilpailuttaa laitetarjoajat, jotta kaikkiin SM-liigahalleihin saadaan puoliautomaattinen defibrillaattori. Tällä hetkellä kaikissa halleissa ei ole edes ambulanssia paikalla otteluissa. Turussakin sellainen joskus oli. Toivottavasti tuo laitteiden hankinta ei jää kilpailutuksen asteelle. Kuten Petteri mainitsi, tuohon löytyy kyllä heti ulkopuolinen rahoitus, jos liiga ei katso asiaa rahan arvoiseksi sijoitukseksi.

Lähden ajamaan asiaa eteenpäin kuntokeskuksiin. Jokaisesta nykyaikaisesta kuntokeskuksesta pitää löytyä asialliset elvytysvälineet ja vastaanoton ja ryhmäliikunnan sekä kuntosaliohjauksen, tai itse asiassa minkä tahansa roolin omaavan henkilökunnan jäsenen, tulee osata ensiapu. Sen voisi jopa lisätä tuohon top10 -listaan. Ainakin me hommaamme nyt laitteen ja jatkamme säännöllistä ensiapukoulutusta henkilökunnallemme.

Ensihoito on siitä jännä asia, että se kiinnostaa ihmisiä yleensä vain jälkikäteen. 112