torstai 3. syyskuuta 2009

Liikuntasetelit (Kunto) kortille

Verottaja nosti ihan aiheesta liikuntasetelien väärinkäytön pöydälle. Aihe taisi saada kimmokkeen viime viikon Kauppalehden artikkelista. Verottaja haluaa korvata liikuntasetelit sirukortilla, jotta setelien väärinkäyttö vähenisi. Veroedun ehdothan olivat nämä.

Olen verottajan kanssa siinä samaa mieltä, että liikuntasetelien väärinkäyttö pitää saada kuriin. Se ei missään nimessä ole marginaalinen ilmiö. Olen todistanut sitä liian usein.

Maikkarin toimittajan mielestä seteliä käytetään rehellisesti, vaikka nettikyselyssä lähes 30% kertoo käyttäneensä muiden setelejä. Tässä pitää vielä huomioida, että ihminen luonteensa mukaan esittää rehellisempää kuin on, myös anonyymisti. Mielestäni tuo luku on iso ongelma. Prosenttiluku vastaa omia arvioitani, joita olen täälläkin esittänyt.

Työnantajilla menee oletettavasti vuositasolla miljoonia euroja hukkaan rahaa, jonka he kuvittelevat sijoittavansa työntekijän fyysiseen hyvinvointiin. Tuosta olen muutaman kerran täällä kirjoitellut. Linkit ovat alhaalla.

Nyt kun vielä kulttuuriin on oma setelinsä, setelien viihdekäyttö perheenjäsenien tai ystävien hyväksi on varmasti kasvanut.

Liikuntaseteli ja sen kaltaiset maksuvälineet ovat kuntokeskusalalle hyvä asia. Sitä en usko, että kukaan voi kieltää. Setelien suurin etu on siinä, että työntekijä saa itse valita paikan, jossa setelin hyödyntää. Setelien määrän kasvusta päiväkassassamme voin päätellä valinnan vapauden olevan ainakin M&M Kuntotalon edun. Myyjämme on samaa mieltä. Meille tulee aika paljon asiakkaiksi sellaisia, jotka ovat setelien myötä päässeet eroon kuntoilupakosta jossain tietyssä kuntokeskuksessa, jonka työnantaja on syystä tai toisesta valinnut.

Ongelmaksi näen ainoastaan setelien väärinkäytön. Sitä pystytään hillitsemään, jos halutaan. Setelien tuottajat eivät halua, koska se saattaisi vaikuttaa setelien menekkiin, käyttäjämäärien vähentyessä. Käyttäjämäärät vähenisivät, koska ainoastaan seteliin oikeutettu voisi käyttää seteliä.

Liikunta- tai kulttuuripalvelujen tuottajat eivät halua hillitä väärinkäyttöä, koska kylmä totuus on se, että miksi minua yrittäjänä kiinnostaisi, mistä asiakkaani on kyseisen maksuvälineen saanut. Pääasia, että hän maksaa ostamastaan palvelusta.

Ainoa, joka asiasta nyt on kiinnostunut, on verottaja, jolla ei kuitenkaan ole resursseja valvontaan.

Se jonka pitäisi olla aiheesta kiinnostunut, on työnantaja, joka mahdollisesti joutuu kustantamaan myös muiden kuin työntekijöidensä kuntoilua. Oletettavasti 20-30 senttiä jokaisesta eurosta menee joko hukkaan tai sen käyttää joku muu kuin työntekijä. Setelit ovat voimassa vain tietyn ajan, joten on täysin selvää, että niitä jää käyttämättä.

Ei tarvitse kuin käydä eniten Suomessa kertakortteja myyvän kuntokeskusketjun sivuilla ja todeta ilmoitus,

Jos kertakorttisi voimassaoloaika menee umpeen, osta lisää ja saat vanhoihin kertoihinkin lisäaikaa.
Näitä kertakortteja ja lippuja jää vuositasolla käsittämätön määrä käyttämättä.

Onko sirukortti oikea suunta? En tiedä. Voihan sen sirukortinkin antaa naapurin kultakalan käytettäväksi?

Ensimmäinen kysymys, joka tulee mieleen, on kuka maksaa sirukorttijärjestelmän? Edustamalleni yritykselle on ainakin ihan turha vierittää kuluja. Kyseisistä maksuvälineistä maksetaan jo nyt poikkeuksellisen suurta provisiota, verrattuna muihin maksuvälineisiin.

Aihe on mielenkiintoinen. Saa nähdä, mihin suuntaan tässä tullaan menemään. Minulla ei ole tässä kohtaa parempaa ehdotusta, mutta kerron, jos keksin.

[ Aiheeseen liittyen: Kulttuuri ja liikunta henkilökuntaetuna / Kulttuuriseteli / Liikuntasetelit - TS 14.1.2008 ]

BTW Syksy on täällä. Tänään illalla ensimmäiset lätkätreenit. Ensin alle 50 minuuttia Mountain Spinningiä ja 50 minuuttia Cardio Spinningiä ja sitten bambina jäälle, uudet putket jalassa ja uudet lavat mailoissa. Tästä se taas alkaa. Illalla hockeytalkia pukuhuoneessa, foliot käteen ja kiekko keskelle.