Maanantain Hesarissakin oli juttu pesulan kadottamista housuista. Onhan se ikävää, kun haet puvun pesulasta ja saat pelkästään takin takaisin. Jos pesula on kadottanut housut, niin oikeuteenhan siitä pitää mennä. Onhan 
se nyt aivan luonnollista, että muutaman sadan taalan housujen kadottamisesta pitää saada 65 miljoonaa korvausta. Itse asiassa vahinko on tarkalleen 65.462.500,00 Yhdysvaltain dollarin arvoinen.
USA on tunnetusti aggressiivisten asianajajien luvattu maa ja siellä on kaikki mahdollista. Kun oikeusjutun eteläkorealaista pesulayrittäjäperhettä vastaan on nostanut washingtonilainen hallintoasioiden tuomari, kyseinen korvauspyynti luonnollisesti vastaa täysin aiheutetun vahingon suuruutta, sadan taalan tarkkuudella. Chungin perhe löysi housut viikon kuluttua, mutta tämä järjettömän suuri vahinko oli jo päässyt tapahtumaan ja ei kun oikeuteen vaan puolustamaan rahojaan.
se nyt aivan luonnollista, että muutaman sadan taalan housujen kadottamisesta pitää saada 65 miljoonaa korvausta. Itse asiassa vahinko on tarkalleen 65.462.500,00 Yhdysvaltain dollarin arvoinen.USA on tunnetusti aggressiivisten asianajajien luvattu maa ja siellä on kaikki mahdollista. Kun oikeusjutun eteläkorealaista pesulayrittäjäperhettä vastaan on nostanut washingtonilainen hallintoasioiden tuomari, kyseinen korvauspyynti luonnollisesti vastaa täysin aiheutetun vahingon suuruutta, sadan taalan tarkkuudella. Chungin perhe löysi housut viikon kuluttua, mutta tämä järjettömän suuri vahinko oli jo päässyt tapahtumaan ja ei kun oikeuteen vaan puolustamaan rahojaan.
Miten tuomari Pearson oli päätynyt runsaaseen 65 miljoonaan taalaan? Kyse ei ole, tällä kertaa, kivusta, särystä ja mielipahasta, vaan kyseisen tuomarin mukaan paikallinen kuluttajasuojalaki antaa hänelle oikeuden kyseiseen summaan, ilman mitään kohtuuttomuutta. Joskus 60-70 -luvulla laaditun lain mukaan Pearsonilla näyttäisi olevan oikeus 1.500 taalan korvaukseen per rikkomus per henkilö per päivä. Kun Chungin yrittäjäperheessä on kolme jäsentä, ovat kaikki velvollisia maksamaan kyseisen summan 12 rikkomuksesta, 1.200 päivän ajalta, koska tämä veret seisauttava tapahtuma sattui toukokuussa 2005 ja asia puidaan oikeudessa 11.6.2007. Laskekaa siitä...
Kuuluu summaan tietysti myös yksi 15.000 taalaa, koska tuomari ei enää halua käyttää naapuripesulan palveluja, vaan hän joutuu nyt vuokraamaan auton joka viikonloppu, 10 seuraavan vuoden ajan, jotta voi viedä pyykkinsä kauempana sijaitsevaan pesulaan. Reilua vai mitä?
Olemme, ikävä kyllä, menossa Suomessa samaan suuntaan, kun vahinkoja ei ole enää olemassa. Joskus, jos lapsi tippui kaivoon, se oli onnettomuus, mutta nyt kaivetaan kaivon omistaja esiin ja saatetaan edesvastuuseen, vaikka poika olisi itse kaivon kannen aukaissut. Sähköyhtiökin joutuu varmasti edesvastuuseen, kun pari päivää sitten uutisoitiin Iltasanomissa parin pojan repineen peltiseen sähkömuuntamon seinään aukon, josta pääsi sisään ja onnettomuudekseen toinen pojista sai vakavan sähköiskun. Täytyyhän vika olla sähköyhtiön, kun rakentaa muuntamoja, joihin pääsee väkivalloin murtautumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti