Joulu on rauhoittumisen aikaa. Just joo. Katsokaa ympärillenne. Ihmiset ravaavat paikasta toiseen, pari askelta koko ajan jäljessä, jotta voivat rauhoittua pienen hetken - unelmissaan. Kirjoitin kesällä 2009, Mihin aika katoaa. Se katoaa varmaan yhä samaan paikkaan. Ja jostakin pitäisi vielä löytää se 10.000 tuntia, jotta tulisi edes jossakin hyväksi. Ja pitäisi vielä trendikkäästi hidastaakin.
Ihmeellistä hössötystä ajan takia. Perustuuko sittenkin kaikki - siis koko elämä - vain aikaan?
Ihmettelen ainakin kerran viikossa, kuinka aika lentää siivillä. Kirjoitin juuri kaverille Facebookissa, kuinka katosin itse koneeseen jokin aika sitten. Kaveri kertoi olleensa viikon ilman internettiä. Voisi tehdä meille kaikille hyvää. Internet voisi nyt kaatua pyhien ajaksi, heti huomenna, ja avautua vasta toinen päivä seuraavaa vuotta.
Tosin ensin pitäisi selviytyä tuosta Mayojen kalenterijupakastakin. Sekin tulee vielä kaiken tämän kiireen keskelle. Voisiko siitä selviytyä ilman internettiä? Mistä me sitten tietäisimme, loppuiko tämä maailma vai ei? Moni lehtikin ilmeistyisi vasta aikaisintaan seuraavan viikon torstaina, pitkien pyhien vuoksi. Olisimme melkein viikon täysin tietämättömiä siitä, että maailmanloppu tuli sittenkin. Ehkä se olisi hyvä niin. Siis olla tietämättä, ei maailmanloppu.
Miten ihmeessä sitä ehtii nyt saamaan kaiken - koko maailman - valmiiksi perjantaihin mennessä? Lauantaina voi olla turha enää yrittää mitään. Luin juuri Nasan tutkimuksesta, jossa ollaan lähes 100 % varmoja siitä, että 21.12.2012 tulee pimeää, jokaisessa maailman kolkassa. Taidan siirtää joululahjojen oston lauantaille, ettei tule ostettua turhaan.
Vaikka yleisin päivä aloittaa jotain onkin huomenna, paras aika tehdä jotain on eilisen ja huomisen välissä. Huomenna sinua harmittaa, että et tehnyt sitä tänään.
Aika on ilmaista, mutta se on korvaamatonta.
Et voi omistaa sitä, mutta voit käyttää sitä.
Et voi säästää sitä, mutta voit tuhlata sitä.
Kun olet kadottanut sen, et voi koskaan saada sitä takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti