sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Avoin joulukirje Elämälle

Kiitos Elämä, että olet olemassa.

Vaikka heitteletkin minua välillä paikasta toiseen, rakastan sinua. Rakastan juuri tuota yllätyksellisyyttä, jota asettelet eteeni. Mistä tiesit, että ne oudoimmilta tuntuvat muutokset voisivat toimia ja tuoda rikkautta elämään?

Kiitos siitä, että Elämässä on ylä- ja alamäkiä. Tasaisuudesta ei ole niin väliä. Voin aina itse päättää, onko vastaan tuleva ylä- tai alamäki huono vaiko hyvä asia. Ylämäkeen tarpominen vahvistaa aina ja jos elämä on jyrkässä luisussa, sitä toivoo eteensä ylämäkeä. Holtiton alamäkilaskettelukaan ei aina ole mukavaa. Kiitos, että saan itse päättää Elämäni mäkien mielikuvallisen suunnan.

Kiitos näistä kaikista ihmisistä, joita olet tiputellut Elämäni tielle. Osa pysyy samalla polulla, osa ei. Osa erkanee polulta omasta tahdostaan, osa minun tahdosta, joku saattaa vain eksyä - polulle tai siitä pois. Jokainen polulla tarponut on kuitenkin tehnyt Elämästäni rikkaan. Jokaisella on ollut merkityksensä ja tarkoituksensa. Arvostan jokaista.

Olen oppinut nauttimaan sinusta eri tavalla. Kun luen sinun aikeitasi avoimin mielin, löydän sinusta uusia mielenkiinnon kohteita. Löydän niitä paikoista, joista en ole koskaan osannut etsiä. Kiitos, että olet osoittanut minulle nuo paikat. Tiedän, että sinulla on niitä yhä takataskussa. Ymmärrän, että kaikkea ei kannata näyttää heti. Siksi jaksan olla kärsivällinen kanssasi.
This is the story of my life. And I write it everyday. I know it isn't black and white And it's anything but grey. I know that no I'm not alright, but I feel ok 'cos Anything can, everything can happen. That's the story of my life.
Suurin lahja tässä elämässä on Elämä itse. Sinua on helppo tuhlata. Käyttää väärin. Pitää itsestään selvänä. Olla arvostamatta. Olla kunnioittamatta.Sinua on helppo pitää jopa täysin arvottomana, kun asennoituu vastoinkäymisiin negatiivisesti. Olen oppinut nauttimaan sinusta enemmän pelkästään sillä, että olen opetellut vaihtamaan asenteen aina positiiviseksi, tapahtumastaan huolimatta. Se ole tehnyt minusta paremman ihmisen. Ihmisen, jonka kanssa viihdyn joka päivä paremmin.

Lupaan tulevalle vuodelle vain yhden asian. Lupaan käyttää sinua, Elämä, kaikin mahdollisin keinoin.
Elät vain kerran, mutta jos teet sen oikein, se riittää. ~ Mae West

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja ajatuksia ja rohkeaa sanoa ne näin blogissa. Ehkä kuitenkin osin itsekkäitä - tai se on liian jyrkkä sana. Mietin kuitenkin, että se Sami H. jonka olen tiennyt 10v. - niin hän on kyllä muuttunut viime vuoden aikana täysin. Mikä siihen ajoi? Mihin kyllästyit? No kuitenkin, toivon että sinusta tulee pian isä ja kerrot miten se muuttaa ajatuksiasi ja tekemisiäsi. Uskon että sinusta tulee hyvä isä, parempi kuin jos nuorena olisi tullut, jolloin vaikka purit jotta voitit - lajista välittämättä. Eikös kuitenkin meidän olemassaolon tärkein tehtävä ole suvun jatkaminen ja lapselle opettaa välittämisen merkitys toisia kohtaan ja niinkuin sinäkin sanot elää elämää ja nauttia aina ilon hetkistä. H J.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Muuttunut viimeisen vuoden aikana? Millä tavalla?

Ei kai kyse ole kyllästymisestä mihinkään. Elämän virta vain välillä muuttaa suuntaansa. Olen ehkä aina ollut rohkea valitsemaan omia, uusia polkuja elämässäni.

Isyydestä olen samaa mieltä. Olin jo ehtinyt luovuttamaan tuon ajatuksen suhteen, kunnes se tuli vahvasti mieleen. Haluan kokea tuon. Mielestäni olemassaolon tärkein tehtävä ei ole suvun jatkaminen, vaan elämästä nauttiminen. Ei sukua kannata jatkaa, jos siitä ja sen seurauksista ei voi nauttia.