Joulu lähestyy. Lahjojen hankkiminen lienee todella monelle työtä ja tuskaa. Täytyykö sen olla niin? Miksi lahjoja pitää antaa vain siksi, että on tapana? Eikö olisi järkevämpää antaa niitä tarpeeseen?
Ihan varmasti. Tosin tässä on pieni sudenkuoppa. Minulta kysyttiin, mitä haluan joululahjaksi. Ennen kuin ehdin edes ajattelemaan, suusta tuli sanat "en mitään, en tarvitse mitään." Kun mietin asiaa tovin, totesin mielessäni, että minulla ei ole ollut tarvetta saada tai hankkia yhtään mitään enää pitkään aikaan. Pärjäisin varmasti lopun elämäni näillä vaatteilla ja vempaimilla. Kattokin on pään päällä. Ainoa asia, jota ihan oikeasti joudun hankkimaan, on ravinto. Uskoisin monen päätyvän samaan ajatukseen.
Mutta muista, jos nainen sanoo, että hän ei halua lahjaa, se tarkoittaa oikeasti, että meidän miesten tulee tajuta silloin hankkia jotain ihan erityistä. Onhan meitä onnistanut, kun naisemme ei halua mitään. Tuo kerrottiin elokuvassakin, jota katsoin sivusilmällä lentokoneessa tätä kirjoittaessani.
Me emme tarvitse lahjoja. Me haluamme lahjoja. Me haluamme aina jotain vähän enemmän, vaikka emme suinkaan tarvitse. Suurin osa asioista, joita ostamme, ostamme halusta, emme tarpeesta. Halussa ei sinänsä ole mitään pahaa. Itse asiassa halu saa markkinatalouden pyörimään. Halun vuoksi meillä monella on työpaikka. Ilman halua maailmassa ostettaisiin ja myytäisiin ja sitä kautta valmistettaisiin paljon vähemmän. Huomattavan paljon vähemmän. Siksi on hyvä haluta.
Halusta annettavat lahjat lienevät ihan yhtä hyviä kuin tarpeesta annetut lahjat. Usein ehkä jopa parempia. Siinä pehmeässä paketissahan olivat aina ne villasukat, jotka toki tulivat tarpeeseen, mutta halua ne eivät hirveästi tyydyttäneet. Kova paketti oli jotain. Tarvitseeko lahjan kuitenkaan olla jotain konkreettista, käsin kosketeltavaa? Yhteinen aika on usein arvokasta. Sitä pystyy harvoin rahalla ostamaan, mutta sitä voi antaa lahjaksi ihan ilmaiseksi. Myös oma aika voisi olla monelle arvokas lahja. Pieni hetki pois arjesta. Voisiko sitä antaa itselleen lahjaksi? Olisiko se itsekästä?
Mitä jos tänä jouluna vietettäisiinkin arvokasta lahjattomuutta? Anna lahjaksi avoin kuponki, jossa lupaat lahjan saajalle yhteisen ajan tai vaikka minkä tahansa palveluksen. Kun läheisesi haluaa lunastaa sen lahjakortin, lupaat löytää ajan ja keinot. Ei selityksiä. Ei vapautuksia. Todellinen veriveljen lahjakortti. Tuollainen lahja voisi tulla tarpeen ihan jokaiselle. Arki on usein niin kiireistä, että läheiset unohtuvat ja nyt joulun aikaan sitä menetettyä aikaa korvataan lahjoilla, niillä kovilla paketeilla.
Mieti, mikä on ollut arvokkain lahja, jonka olet koskaan saanut. Onko se ollut kallein lahja, jonka olet saanut?
Moni saattaa juuri nyt toivoa joululahjaksi tuota 7.3 miljoonan euron lottopottia. Pienen empiirisen tutkimukseni perusteella aika moni sijoittaisi isonkin osan tuosta potista. Onko se ahneutta vai mitä? Kyllähän tuotakin saa jonkin aikaa tuhlata. Miksi sen pitäisi tuottaa entistä enemmän?
Mitä sinä tekisit, jos voittaisit tuon potin?
[ Aiheeseen liittyen: Antamisen lahja ]
BTW Meneekö S-ryhmä ihan väärään suuntaan asiakaspalvelussaan, kun vessoihin pääsee ainoastaan S-etukortilla? Voisiko olla niin, että kalleimpia ostoksia tekevät eivät välitä kerätä bonuksia? Heidän ei välttämättä tarvitse. Nyt he eivät kuitenkaan pääse käymään vessassa, vaikka jättävät bonuksensa kaupan omaan käyttöön. Jotenkin ristiriitaista, mutta ei lainkaan yllättävää suomalaisessa asiakaspalvelussa. Joku fiksumpi voisi ihan oikeasti selittää tuon palvelulogiikan minulle. Tällaisenaan se ei aukea. Jos vessoissa on ollut epäsiistiä, niitä pitää yksinkertaisesti siivota enemmän ja paremmin.
10 kommenttia:
Sami, hienoa lukea juttuja ameriikasta ja vähän hockeystä. Edelleen odottelen juttuja kuntosalien tai hoivalaitosten tilanteesta ja kehityssuunnista rapakon takana. Yleensähän ne rantautuvat tänne sieltä viiveen kautta. ERITYISESTI kiinnostaa näkemyksesi hoivalaitosten menestysmismahdollisuuksista Suomessa seuraavan 10 vuoden aikana kun iso joukko eläkeläisiä, vieläpä maksukykyisiä, tulee potentiaalisiksi asiakkaiksi.
Onko esim. teillä ajateltu vanhuksille suunniteltuja kuntoilulaitteita? Hyvää Joulua Kaikille lukijoille!
Kyseinen vuosikatsaus on tulossa tämän vuoden puolella. Draft on jo valmiina.
Määrittele ensin hoivalaitos?
Sen jälkeen kysyn, mitä eroa on nuorelle, keski-ikäselle ja eläkeläiselle suunnatuilla kuntosalilaitteilla? Oma kantani on, että niillä ei ole eroa. Ihmisen toiminnallisuus ei juurikaan muutu, jos kropastaan pitää jonkinlaista huolta.
Varttuneemmille aikuisille suunnatuissa palveluissa täytyy keskittyä muihin asioihin kuin laitteisiin.
Miksi niistä tulee potentiaalisia asiakkaita vasta 10 vuoden päästä tai eläkkeelle siirtyessä? Meillä on jo nyt yli 10 vuotta kestäneitä jäsenyyksiä. Nekin ihmiset ovat kymmenen vuotta vanhempia kuin aloittaessaan.
Sali varttuu asiakkaidensa mukana. Meillä tuntuu käyvän niin.
Retirement homes/condos erilaisilla palveluilla joko samassa rakennuksessa tai aivan välittömässä läheisyydessä on iso juttu Pohjois-Amerikassa, kun babyboomerit ovat jo jääneet eläkkeelle ja ovat jäämässä yhä sankemmin joukoin.
Babyboomerit ovat ensimmäinen omaisuutta kerännyt ikäluokka, joten heillä on varaa kunnon palveluihin. Florida on eläkeläisten eldorado, kun löytyy lämpöä, kosteutta ja golfia.
Varmaan bisnes, joka tulee Suomessakin olemaan hottia. Jonkinlaisia 55+ kerrostaloja, missä on allas, kuntosali, parturi-kampaaja, lääkäriasema, hammaslääkäri jne. tulee nousemaan varmasti vuosi vuodelta enemmän.
Edellinen kirjoittaja määritteli hyvin tarkoittamani "hoivalaitoksen".
Eläkeläiset voivat kuntoilla ja hoidattaa tarpeitaan myös aamupäivisin ja iltapäivisin,
ei vain ruuhka-aikoina (illat, aamut himokuntoilijoilla) mikä on varmasti merkittävä asia jatkossa "hoivalaitoksille" tai kuntosaleillekin, joka on yksi osa "hoivalaitosta". Käyttäjiä voi päiväsaikaan olla jopa enemmän kuin nykyisinä ruuhka-aikoina. Ruokailupaikat ja kahvilat lisääntyy myös, uskoisin.
Ihan realistinen ajatus on myös hooters-hampurilaispaikkojen tyylinen hoivalaitos eli kilpaillaan/houkutellaan juuri omaan paikkaan niistä hyvinkin maksukykyisistä eläkeläisistä kaikin mahdollisin keinoin, kuten nykyään on tapa, alasta riippumatta. Palkataan jopa hyvännäköisiä naisia/miehiä "olemaan paikalla" hoivalaitoksessa, riippumatta mihin aikaan sinne asiakas tulee. Kilpailu on vaan niin raakaa.
Vai olenko aivan väärässä, Sami?
Veikkaan, että meillä on vielä aika pitkä matka mainittuihin amerikkalaistyylisiin "pikkukaupunkeihin". Turussahan oltiin siinä mielessä aikaa reilusti edellä kun Verkahovissa pyrittiin luomaan eläkeläisten taloa, josta ei tarvitse poistua kuin kerran.
Meidän babyboomerit ovat eläneet niukkaa ja säästäväistä elämää. Aika harva oppii käyttämään rahaa edes eläkkeelle siirryttyään. Pahanpäivänvarat kertyvät jälkeläisten taisteltaviksi ja verottajan iloksi. Amerikkalainen taas on tottunut kuluttamaan ja asumaan varojaan leveämmin. Siinä mielessä maaperä on tuolla otollisempaa.
Kuka aktiivinen eläkeläinen haluaa tuntea itsenaä niin vanhaksi, että muuttaisi hoivakylään vaikka sillä olisi kuinka seksikäs nimi? Tuo ihmismielen kynnys pitäisi ensin pystyä madaltamaan.
Mahdollista tuo kehitys on ja jopa todennäköinen, mutta ei ehkä ajankohtainen.
Mikähän mahtaa olla Suomessa baby boomerin ikä?
Maailmalla buumereita ovat yleensä vuosien 1946 ja 1961/1962/1963/1964 välissä syntyneitä.
Tuolla buumereiden loppupäässä löytyy kyllä Suomestakin rahaa runsaasti käyttäviä, joten "hoivakodeille" tullee kysyntää ja sitä kautta myös tarjontaa.
Palvelujen lähellä oleminen ei ole ainoa syy moiseen paikkaan muuttaa, sillä suuri prosentti vanhemmasta väestöstä ovat myös yksinäisiä.
Eikä ikinä pidä unohtaa myös vanhempien eläkeläisten jälkipolven elävän korkeammalla elintasolla ja varmasti haluavat vanhempansa "ykkösluokan vanhainkotiin" perinteisen kasvihuoneen sijaan.
Suomessahan syntyvyys lähti selvään laskuun jo 50-luvulle tultaessa, vaikka 60-luvun alkupuoliskolle asti syntyvyys olikin myöhempiä vuosikymmeniä selkeästi suurempaa. Näin muistelisin jostain alamme luennolta.
Kuulun itse 70-luvun alussa syntyneisiin ja väitän meidänkin olevan vielä pääsääntöisesti varovaisia rahankäytössä, joskaan emme suinkaan vanhempiemme tavalla. Oman empiirisen havannointini perusteella uskoisin vasta 80-luvun lasten omaksuneen amerikkalaisen kulutusmallin, jossa ovesta menee enemmän kuin ikkunasta tulee.
90-luvun lapset eivät enää edes aio maksaa velkojaan.
Huomauttaisin, että yksinäisten osuus vanhemmasta väestä saattaa laskea, koska elinvuodet lisääntyvät. Ihmiset pysyvät myös parempikuntoisina pidempään, kiitos myös meidän kuntokeskusten.
Hoivakodit ja -kylät tulevat, mutta koska. Minun tuntumani mukaan niiden aika ei ole vielä, edes välttämättä minun sukupolvelleni.
Tähän sopii hyvin sanonta:
Ole kiltti lapsillesi. He valitsevat viimeisen asuinpaikkasi.
Rokkihommissa suuret ikäluokat huomioidaan osin jo, eli classic rockia, klassista progea, klassista poppia isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. 2010 tilanteessa ei tunnu pahastikaan ahdistavan se tosiseikka, että sukupolvien välillä ei välttämättä ole makutottumuseroja takavuosikymmenien tyyliin (äärityylit tietenkin poissulkien yhtälöstä). Oletan, että suuret ikäluokat siis rynnivät terveyspalveluissakin areenalle hetikohtapian. Etujoukot ensin, sitten laajempi yleisö. Näinhän se menee muuallakin.
Verkahovin lisäksi Saga-konsepti taitaa kuulua hoivatalojen viiteryhmään Turkkusessa.
Saga-konseptikin on ymmärtääkseni suunnattu enemmän apua tarvitseville vanhuksille, ei niinkään omatoimisesti esimerkiksi kuntosaleilla laukkaaville. Vaihtoehto perinteiselle vanhainkodille siis.
Näkisin kuitenkin tuollaisen floridalaisen kommuunin erilaisena. Sellaiseen kerääntyvät eläkeläiset, jotka eivät kuitenkaan ole missään nimessä toimintakyvyttömiä tai välttämättä edes -rajoitteisia.
Meillä on eläkeläisiä koko ajan enemmän, joten toki meidänkin tulee huomioida varttuneempiakin. Olemme olleet Itäharjulla nyt kymmenettä vuotta ja asiakkaidemme keski-ikä nousee ainakin samaa vauhtia. Omatkin ajatukset kuntoilusta ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa aika paljon. Tämä ei voi olla näkymättä myös asiakaspinnassa, jo pelkästään taustamusiikissakin.
Totta, Sagaan mennään 10-15 vuotta myöhemmin kenties kun käytettäisiin tälläistä uutta palvelua. Eli siinä vaiheessa kun omatoimisuus on jo alentunut.
Oli miten oli, Hirvensalossa tätä uutta kohderyhmää pukkaa jo vastaan. Hyväkuntoisina kuusikymppisinä eläköityneitä firmanomistajia jne. hölkkäreleet tai fillarointitamineet päällä lenkille menossa. Ei ajatus uudesta palvelukonseptista ihan mahdoton ole, yläluokastahan trendeillä on taipumus laskeutua ennemmin tai myöhemmin myös keskiluokan eli suuren enemmistön harrastuksiksi.
Lähetä kommentti