Johtaja vai johtaja

Kun katson englanti-suomi -sanakirjasta sanoja manager ja leader, molempien suomennos on johtaja. Molemmat ovat johtaja suomeksi, vaikka noissa on vinha ero.

Ei ole kuitenkaan yllättävää, että molemmat tarkoittavat suomeksi samaa. Meillähän suurin osa johtajista ovat managereita, jo pelkästään tittelinsä perusteella. Jos jonkun johtajan käyntikortissa lukee managerin tai johtajan sijaan leader tai liideri, hän on keksinyt jotain hienoa, varsinkin jos on sisäistänyt toiminnassaan noiden kahden eron. 

Koripallovalmentaja Henrik Dettmann on tajunnut eron. Hän vaihtoi Suomen koripallomaajoukkueessa tittelinsä, kilven toimistonsa ovenpielessä, muodosta Valmennuksen päällikkö, muotoon Palvelija. Dettmann on leader.

Pikaruokaketjut eivät koskaan etsi liidereitä. He eivät voi etsiä. Pikaruokalassa tulee noudattaa sääntöjä. Siellä ei voi soveltaa ja keksiä uusia ratkaisuja paistaa pihvi ja tarjoilla se asiakkaille. Manager noudattaa sääntöjä. Manager huolehtii, että hänen alaisensa noudattavat sääntöjä. Manager ja hänen tiiminsä ovat tehtäväkeskeisiä.

Leader soveltaa ja antaa henkilökunnalle vapauksia. Leader näkee metsän puilta ja häntä kiinnostaa vain lopputulos, asiakaskokemus, johon hän antaa alaisilleen vapaat kädet tehdä siitä mahdollisimman hyvän. Itse asiassa hän motivoi tekemään siitä erinomaisen, nimen omaan antamalla vapauksia. Leaderiä ei kiinnosta, miten erinomaiseen burgeriin päästiin, jos asiakas oli burgeriinsa erittäin tyytyväinen.

Suomessa toimivat kuntokeskusketjut ovat menossa samaan muottiin, osan jo ollessa siellä vahvasti. Liidereillä ei ole enää tilaa ketjuissa, joissa erinomaista asiakaspalvelukokemusta tärkeämpää on noudattaa yhdenmukaisia sääntöjä ja manuaaleja. Kuntokeskusburgerinkin pitää olla jokaisessa ketjun paikassa samanlainen ja samanlaisilla välineillä ja metodeilla paistettu. Parempiin metodeihin ei saa lupaa eikä saa anteeksi, vaikka pääsisi parempaan lopputulokseen ketjun manuaaleista poikkeavilla toimilla. Parempaa ei saa tehdä, vaikka osaisi ja pystyisi.

Manager ei saavuta tiiminsä kanssa koskaan ennätyksiä. Se voi tehdä tasaistakin tulosta, mutta kaikki ennätykset jäävät kauas saavuttamattomiin. Leader taas takoo tiiminsä kanssa ennätyksiä toisensa perään, koska leader ja hänen tiiminsä ovat tuloskeskeisiä. Positiivinen asiakaskokemus ajaa sääntöjen edelle ja positiiviset asiakaskokemukset tuovat tulosta, poikkeuksetta.

Managerilla on alaisia, leaderillä seuraajia. Olennainen ero työyhteisön hengessä. Alaiset tekevät, kuten manager sanoo, tai ainakin yrittävät näyttää tekevänsä. Seuraajat taas tekevät, kuten asiakkaille on parasta ja he todellakin tekevät niin, kuten parhaimmaksi näkevät, koska leader uskoo heidän pystyvän siihen. Manager tarvitsee manuaalipatteriston tuekseen, kun leader nojautuu vain arvostukseen ja luottamukseen tiiminsä panoksesta.

Pikaruokaravintola ei koskaan tarjoa gourmet-aterioita ja siihen on juurikin syy säännöissä ja manuaaleissa. Gourmet-annoksia ei tehdä keittokirjasta. Toki on ymmärrettävää, että pikaruokapaikka ja kuntokeskusketju etsii vain managereita, koska molemmat tavoittelevat vain hyväksyttävän hyvää asiakaskokemusta, mahdollisimman laajalla rintamalla, ei niinkään niitä yksittäisiä uskomattoman hyviä gourmet-kokemuksia. Managereita on tavattoman paljon helpompi löytää, kuin liidereitä. Ja halvempi. Manager suostuu manuaalin vahtijaksi halvemmalla, kun liideri ei suostu eikä taivu siihen mistään hinnasta.

Management ja leadership ovat siis täysin kaksi eri asiaa, vaikka molemmat kääntyvät suomeksi johtajuuteen. Ymmärrätkö sinä noiden eron? Jos et ymmärrä, älä nosta rimaa turhan ylös. Se tippuu kuitenkin.

Leader näyttää tien, manager liikennemerkit

Älä ole tavallisen tylsä

Tavallinen on helppo olla. Tavallinen saattaa tuntua turvalliselta, mutta bisneksessä se on kaikkea muuta kuin turvallinen. Kuka tahansa voi ja osaa olla tavallinen. Vaatii asennetta olla erilainen ja erikoinen. Tavallinen on helppo päihittää kilpailutilanteessa. Erikoista ei ole, koska erikoisuudet ovat harvassa.

Tavallisuus on huono asia palvelubisneksessä. Kuka tahansa osaa palvella tavallisesti. Tavallista palvelua odotetaan yrityksiltä, ei epätavallisen hyvää - tai huonoa. Tavallisuus ei erotu joukosta. Se on oikeasti vain hieman parempi, kuin huono. Itse asiassa erinomaisen palvelun vastakohta ei ole huono palvelu, vaan tavallinen palvelu. Sitähän tarjoavat kaikki, joten huonokin palvelu erottuu joukosta. Huononkin palvelun voi kääntää eduksi ja puheenaiheeksi, jopa someilmiöksi, mutta ei koskaan tavallista.

Tavallinen ei käänny koskaan yrityksen eduksi. Ei tavallista kukaan mainosta ja kehu. Ei kukaan kerro kysymättä toiselle, että jossakin saa tavallista palvelua. Moni kertoo, jos palvelu on huonoa tai erinomaista. Molemmissa tapauksissa yritys saa mainosta, hyvää tai huonoa. Ja sanotaan, että ei ole olemassa huonoa julkisuutta. Miten sinä kerrot ystävillesi tavallisesta palvelusta? Vai kerrotko lainkaan, koskaan?

Mieti, yksi ainoa asiakas voi olla merkittävä yrityksesi tulevaisuudelle, joko sen menestymiseen tai epäonnistumiseen. Yksi ihminen. Yksi asiakas. Yksi palvelutilanne. Yksi asiakas voi tuoda yrityksellesi seuraavan miljoonan. Ei välttämättä varsinaisesti itse, mutta suosittelemalla yritystäsi. Yksi asiakas voi olla se, joka aivastaa yrityksesi maineen lentoon, hyvässä tai pahassa.

Mistä sitten tietää, kuka tuollainen aivastava asiakas on?

Ei mistään. Et voi palvella kaikkia asiakkaita hyvin jatkuvasti, mutta voit palvella jokaista asiakasta erinomaisesti, joka kerta. Jokainen palvelutilanne voi olla seuraavan miljoonan arvoinen. Oikeasti. Jokaisella palvelutilanteella on hintalappunsa. Paljonko olet valmis menettämään, tarjotessasi vain tavallista palvelua?

Itse asiassa monella alalla on varsin helppo tarjota erinomaista palvelua ja asiakaskokemusta. Se on helppoa, koska asiakkaat osaavat odottaa enintään tavallista palvelua. Rima on aika alhaalla, joten erinomaisuus on täysin omissa käsissäsi. Tai ainakin henkilökuntasi käsissä. Miten sinä odotat alaistesi palvelevan asiakkaita? Riittääkö tavallinen palvelu? Vai ohjaatko heitä erinomaisuuteen?

Erinomaisuus johtaa väistämättä ansaittuun arvostukseen ihmisten puheissa ja somekäyttäytymisessä. Miksi siis et valjastaisi asiakkaitasi mainosvälineiksi, pelkästään palvelemalla heitä erinomaisesti? Erinomaisenkin jälkeen on vielä yksi taso, uskomattoman hyvä palvelu. Se on taso, jolla saat asiakkaistasi faneja.

Kestää kuukausia löytää asiakkaita ja sekunteja menettää niitä

Valvottaako pomosi?

Mieli ja aivot tarvitsevat unta. Tarvitsemme unta uuden oppimiseen ja muistamiseen sekä tietysti väsymyksen poistamiseen. Meistä jokainen tietää väsymyksen ja pirteyden eron, työelämässäkin.

Aivot käsittelevät unen aikana edellisen päivän tapahtumia, lajittelevat niitä ja tallentavat tapahtumia pitkäkestoiseen muistiin. Unen aikana käsitellään myös päivän aikana läpikäytyjä tunteita, myös niitä, jotka jäivät huomiotta päivän aikana, joihin ei ollut aikaa tai muita resursseja käsitellä.

Mitä, jos pomosi kummittelee unissasi? 

Jos pomo on reilu, alainen nukkuu paremmin, kertoi Helsingin Sanomat. Työstressi ja epäoikeudenmukainen johtaminen todella lisäävät unihäiriöitä, selviää Työterveyslaitoksen tutkimuksesta:

Jos esimies kohtelee alaisiaan tasapuolisesti ja reilusti, he nukkuvat paremmin.

Jos työntekijöillä taas on työstressiä ja tunne epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, uni alkaa kärsiä.

Oliko tämä yllätys jollekin?

Me vietämme keskimäärin kolmanneksen päivästämme töissä. Jos saamme siellä epäreilua kohtelua, se vaikuttaa väistämättä kahteen muuhun päivän kolmannekseen, uneen ja vapaa-aikaan, kummassa tahansa järjestyksessä ja varmasti yhtä aikaa.

Ajaudumme siis oravanpyörään, jossa emme saa nukutuksi, kun pomo on piilossa unissamme. Emme jaksa herätä töihin, kun emme ole nukkuneet. Emme jaksa töissä sitä pomoa, joka on kummitellut jo koko yön, emmekä oikein sen vuoksi sitä työtäkään. Emme jaksa vapaa-aikaakaan, perhettä, läheisiä, mitään, koska pomo valvottaa öisin.

Kaikki työyhteisön ongelmat – työstä johtuva unettomuuskin – ovat seurausta johtamisen ongelmista, huonoista johtajista. Tätä ei pysty selittämään kauniiksi. Eikä sitä voi laittaa työntekijöiden syyksi.

Johtajat saavat aina ansaitsemansa alaiset. Huonot johtajat eivät vain ymmärrä tuota faktaa.

Unen tehtävät pähkinänkuoressa Mielenterveysseuran mukaan:

• Palauttaa elimistön voimatasapainon ja lataa akut.
• Ehkäisee stressiä, ylläpitää vastustuskykyä ja torjuu sairauksia.
• Ylläpitää aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan tasapainoa.
• Palauttaa henkisen voiman ja vireyden.
• Auttaa käsittelemään tunteita.
• Ylläpitää muistin ja oppimisen edellytyksiä.

Mitä unta sinä näit viime yönä? Menikö se näin:

... Silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa, kaikkien kanssa vehtaan ...

Vai oliko pomo sittenkin unesi kapellimestari?

Uni on parasta meditaatiota

Kyykky, näpy, näpy, selfie, kyykky

Pohdin kirjaa kirjoittaessani, että voisiko kuntokeskus, ja erityisesti sen liikuntatilat, olla täysin matkapuhelinvapaita vyöhykkeitä. Olen pohtinut sitä harjoitellessani nuorten aikuisten suosimassa kuntokeskuksessa, kun olen ihmetellyt mielessäni, että miksi pitää räplätä kännykkää jokaisen sarjan ja välillä jopa toistonkin välissä. Itsellä kun on tapana jättää kännykkä pukukaappiin. On itsestään selvyys minulle, että puhelinta ei oteta häiritsemään harjoitusta. Sen räpläämiseen ei vaan ole aikaa kuntoillessa.

Olin jokin aika sitten joogassa, jossa eräällä miehellä oli kännykkä mukanaan joogatunnilla. Hän sattui olemaan tunnilla minun vieressä ja häiriinnyin siitä, että mies vilkuili kännykkäänsä vähän väliä. Kyllä, en ole vielä niin valaistunut joogi, etten pysty sulkemaan koko ulkomaailmaa pois, harjoittaessani mielen ja kehon temppeliäni. Sitten se kännykkä tietysti soi, värisi ja vilkkui kesken tunnin ja mies lähti joogasta hätäisesti, jättäen maton ja palikat toisten pois korjattavaksi. En saanut tuosta joogasta sitä, mitä lähdin hakemaan. Asiakaspalvelussa asiaa ihmetellessäni, sain kuulla, että mies oli joku päivystävä lääkäri - siis Erittäin Tärkeä Ihminen - ja siksi puhelin oli hänellä mukana. Ja sekö antoi hänelle luvan häiritä minun tuntia? Oikeuden huonontaa minun kokemustani tuosta joogatunnista? Hänen ammattinsa oli siis niin tärkeä, että hän saa toimia noin? Ihanko oikeasti?

Kuka määrittelee tuon tärkeyden, kuka saa joogassa vastata puhelimeen ja kuka ei? Tai missä tahansa? Ja miksi lääkärin pitää edes päästä joogaan, jos hän päivystää ja tietää, että hän voi joutua häiritsemään muiden tuntia? 

Samaa voi kysyä pienten lasten vanhemmilta, että oikeastiko se puhelin täytyy kantaa mukana joka paikkaan, vain siksi, että se oma pieni timoterttu voi soittaa ja kertoa näkkileivän tippuneen väärinpäin lattialle kotona? En minäkään voinut lapsena sitä kertoa vanhemmilleni kännykässä, eikä minusta tämän hullumpaa ja vaikeampaa tapausta tullut. Kyllä, ymmärrän, että tekniikka kehittyy, olen sen kehityksen suuri hyödyntäjä. Ja kyllä, minulla on pieni lapsi. Tosin vasta kaksi ja puolivuotias, joten hänellä ei ole vielä kännykkää. Tai ei siis toimivaa sellaista.

Olenko erikoinen vai vanhanaikainen vaiko jopa itsekäs, jos haluaisin kuntokeskusten - ja erityisesti ryhmäliikuntatuntien - olevan matkapuhelimista vapaita? Eikö tuo lääkäri ole itsekäs, kun hän kokee oikeudekseen saada häiritä muita joogatunnilla? Tai kuka tahansa, joka kokee mistä tahansa syystä oikeudekseen altistaa muut oman ammattinsa varjopuoliin tai mihin tahansa elämänsä hallinnan menettämisestä aiheutuneeseen oikkuun?

Kirjaan tätä pohtiessani tulin siihen lopputulokseen, että ehkä ei ole syytä kieltää kännykkää kuntosalilta, koska:

• Yksikään kuntoilusuoritus ei ole olemassa, jos siitä ei ole somemerkintää, Facessa, Instassa, Snapissä, Twitterissä ja kaikissa muissakin portaaleissa, johon sen vain jotenkin saa tuupattua.
• Kuntoilija saattaa kuunnella siitä musiikkia, joka taas osaltaan vähentää kuntokeskuksessa soitettavan musiikin tuottamaa asiakaspalautevirtaa.
• Harjoitusohjelma saattaa olla kännykässä.
• Harjoituspäiväkirja saattaa olla kännykässä.
• Jokainen somepäivitys on asiakkaan valjastamista markkinointikanavaksi.

Mutta siellä voi kieltää kovaäänisen puhumisen, tai yleensäkin puhumisen kännykkään. Siellä voi kieltää kuvaamisen tai ainakin kanssakuntoilijoiden kuvaamisen, koska yhä se kuva voi toimia myös markkinointivälineenä. Sinne voi ja kannattaa tehdä säännöt kännyköiden käytölle, kuten voi tehdä pukutiloihinkin, jossa myös kovaääniset keskustelut sekä erityisesti kuvaamiset saavat ihmiset hengästymään. Ryhmäliikuntatiloihin kännykät eivät kuulu, eivät kenellekään eivätkä mistään syystä. Jos ei voi olla ilman matkapuhelinta ryhmäliikuntatunnilla, sinne ei ole mitään syytä mennä alkuunkaan.

Loppujen lopuksi jokaisella matkapuhelimen käyttäjällä pitäisi olla jonkinlaiset yleiset käyttäytymissäännöt takaraivossaan, kun sen luurinsa kanssa touhuaa. Mutta ei ole, tai ne eroavat toisten säännöistä ja yhteentörmäys on väistämätön. Tämän vuoksi asiaa ei voi jättää käyttäjien päätettäväksi, vaan kunkin yrityksen ja tilan haltijan tulee luoda ja tiedottaa ne säännöt, joita kyseisessä paikassa noudatetaan, jokaisen kohdalla, samalla tavalla. Myös sen päivystävän lääkärin kohdalla.

Ilmeisesti rakastamme omaa kännykkäämme, mutta vihaamme toisten

Kunnon liiketoimintaa -kirjan sisällysluettelo valmis

Tässä se nyt on, kirjan sisällysluettelo, mikäli menee tällaisenaan taitosta läpi. Tekstit ovat kasassa, taittoa valmiit painoon. 

Tämä paketti sisältää 44.087 painavaa sanaa, jolla on mahdollista onnistua hyvinvointibisneksessä.

1.2      Tappava liikkumattomuus      

1.3      Trendit ja megatrendit     

1.3.1   Fitnesstrendien kehittyminen  

1.4      Liikunta-alan villit työehdot   

2         Liikuntaliiketoiminnan aloittaminen  

2.1      Liiketoimintamalli ja kohderyhmä  

2.1.1   Valitse asiakkaasi  

2.1.2   35 – Maaginen rajapyykki    

2.2      Pareton periaate toimii  

2.3      Yhteistyöverkosto onnistumisen ytimenä    

3.        Kehity johtajana    

3.1      Lopeta sähköpostijohtaminen   

3.2      Sujuva arki yrityksessä  

3.3      Menestyvä omistaja  

4.        Yrityksen verenkierto - Budjetointi, hinnoittelu, kassavirta, seuranta   

4.2      Budjetti onnistumisen työkaluna  

4.1      Kassa kuralla – Lama opettaa   

4.2      Hinta on tekosyy     

4.2.1   Halvimmaksi pääsee aina    

4.2.2   Ilmainen tutustuminen on järjetöntä         

4.3      Markkinointi ja myynti   

4.3.1   Liidi ei ole markkinoinnin onnistumisen mittari     

4.3.2   Mainoksen ja mainostamisen tarkoitus         

4.4      Ensivaikutelma ratkaisee 

4.5      Ei pakkojäsenyyttä        

4.6      Yrityksen maine ja arvot markkinointivälineenä     

5.        Mitä on hyvä asiakaspalvelu – Asiakkaita vai faneja      

5.1      Tervehdys ei maksa mitään     

5.2      Muistamisen voima     

6.        Puntteja, laitteita, räkkejä vai köysiä       

6.1      Kohderyhmä määrittelee kalustuksen 

6.2      Laitehuolto on asiakaspalvelua      

6.3      Salietiketti on osa viihtyvyyttä     

7.        Ryhmäliikunnan monet kasvot    

7.1.     Tähtiä vai tiimipelaajia    

7.2.     Lajivalikoima – toimiva kattaus vai järjetön kaaos?  

7.3.     Ryhmäliikuntaa asiakaslähtöisesti      

7.4.     Ryhmäliikuntakalenterin suunnittelu 

7.5.     Ryhmäliikunnan arjen hallinnointi   

7.6.     Palkkausmalli ryhmäliikuntaan          

7.7.     Mitä ryhmäliikunnan pyörittäminen maksaa?      

8.        Valmennuspalvelut - Kulu vai sijoitus?     

8.1      Henkilöbrändi myy yksilövalmennuksessa        

8.2      Valmennustuote vai suklaarasia?    

8.2.1   Case: X-Method – Tulostakuulla parempaan kuntoon   

8.3      Kalenteriin ei mahdu lisää asiakkaita   

8.4      Pienryhmävalmennus yksilövalmennuksen vaihtoehtona 

8.5      Ei minun tarvitse myydä      

8.5.1   Kenen kannattaa hoitaa liidit     

8.6      Trainerit tekevät ilmaista työtä     

8.7      Valmennuksen tunnusluvut 

9.        Onko oheispalveluissa mitään järkeä? 

10.      Miten rakennetaan voittava tiimi      

10.1    Rekrytointi - Onko paras sopivin?   

10.2    Kouluttaminen kannattaa aina         

10.3    Miten työntekijöiden vaihtuvuus saadaan kuriin?   

10.4    Hyvinvoiva henkilöstö tuottaa parhaiten    

10.5    Työhyvinvoinnista työssä jaksamiseen 

11       Kiire – Mikä ihana tekosyy   

11.1    Työaika hallintaan        

11.2    Johtajan 40/20/40 -malli   

12       Huolehdi itsestäsi - Onko ylipainoinen johtaja vakuuttava?  

12.1    Menestyksen portaat

12.2    Tahdonvoima

Varmasti paketissa voisi olla paljon muutakin, mutta pitäähän sitä jotain jättää myös tuleviin kirjoihin. Toivottavasti sinäkin löydät tästä jotakin kiinnostavaa.

TILAA KIRJA TÄSTÄ

Kunnon liiketoimintaa Facebookissa

Asiakkaan palveleminen ei ole rangaistus. Se on etuoikeus.

KUNNON LIIKETOIMINTAA – HYVINVOINNISTA BISNESTÄ

Liikunta ja hyvinvointi ovat tämän ajan yksi kasvava ja kiehtova trendi. Liikunta ja hyvinvointi ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä tekijöitä, kun kansan keski-ikä nousee ja liikkumis- sekä ravitsemustottumukset muuttuvat.

Yhä useampi vaihtaa alaa ja siirtyy liikuttamaan ja huolehtimaan ihmisistä tavalla tai toisella, samalla kun koulujen penkeiltä valmistuvat tulevat intoa puhkuen kasvattamaan ihmisten hyvinvointia.

Ihmiset tarvitsevat lisääntyvässä määrin apua liikunta- ja ruokailutottumustensa korjaamiseen ja tukemiseen, joten on luonnollista, että terveyteen liittyvillä aloilla on imua.

Miten kunnon liiketoimintaa tehdään ja mitä se vaatii? Oletko ajatellut liikuntaan ja terveyden edistämiseen liittyvän yrityksen perustamista? Oletko jo tällä alalla ja tarvitset tukea omaan toimintaasi? Haluatko kehittyä johtajana, oli alasi mikä tahansa? Onko sinun budjettisi tasapainossa? Entä henkilöstö, miten se voi?

Kunnon liiketoimintaa on idearikas ja käytännönläheinen opas kaikille yrittäjille. Vaikka esimerkit ovatkin liikunta-alalta, opit sopivat kaikille itseään arvostaville johtajille. Aina on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Kunnon liiketoimintaa on yksi työkalu parempaan huomiseen.

Kunnon liiketoimintaa auttaa rakentamaan voittavia tiimejä, hallitsemaan budjettia ja kassavirtaa, sekä miettimään omaa ja tiimisi ajankäyttöä. Ennen kaikkea se kertoo paljon yrittäjän ja yrittämisen arjesta.

Jokaisella yrityksellä ja yrittäjällä on tarinansa. Tämä on kahden liikunta-alan ammattilaisen ja vaikuttajan tarina. Näillä eväillä on rikottu ennätyksiä, tehty tyytyväisiä asiakkaita sekä rakennettu pitkiä työsuhteita.

KAUPOISSA MAALISKUUSSA 2017

Kirja julkaistaan 16.-17.3.2017 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa, Gymtec-messujen yhteydessä.

TILAA KIRJA TÄSTÄ

Kunnon liiketoimintaa Facebookissa

Syön 1.800 kertaa tänä vuonna

Viime tammikuussa otin tavoitteeksi tehdä #365 treeniä vuoden aikana. Yhdeksi treenikerraksi riitti 30 minuutinkin suoritus, venyttelykin. Tavoite oli tiputtaa painoa juhannukseen mennessä 15 kiloa, 105 kilosta 90 kiloon.

Moni piti tavoitetta hulluna. Moni oli valmis sanomaan, että ei onnistu. Sehän motivoi vain enemmän. Painotavoite, 90 kiloa, tuli tavoitettua kaksi viikkoa ennen juhannusta. Oli hauska huomata, kuinka muutama asiakaskin innostui haasteesta ja jopa läpäisivät sen myös. Ei se siis ole lainkaan mahdoton haaste, kun venytellä ja punnertaa voi vaikka televisiota katsellessa sen 30 minuuttia.

Maaliskuussa aloin vielä tuon kuntoilun ohella katsomaan hieman, mitä laitoin suusta alas. Noudatin menetelmään, jossa arkisin syön ravitsevaa, oikeaa ruokaa, sopivia annoksia ja viikonloppuisin sai vedellä mitä mieli teki.

Tuo toimi hyvin, joskin hiljalleen myös viikonlopun mässäilyt jäivät, kun siitä alkoi tulemaan tavattoman huono olo. Kroppa alkoi reagoimaan kaikenlaiseen sontaan. Kun se tapahtui noin, alkoivat mieliteotkin kadota, varsinkin kun niitä yhä sai olla ja toteuttaa, niin halutessaan. Nyt paino on pysynyt koko ajan alle tuon 90 kiloa.

No teinkö 365 treeniä? Uskoisin, +- 5 treeniä. Lopetin laskemisen kesälomalla, kun olimme kaksi viikkoa Espanjassa ja huomasin kuntoilevani käytännössä päivittäin. Tuolloin totesin tuosta tulleen tapa, joten laskemisesta ei ollut enää mitään käytännön hyötyä.

Tänä vuonna ajattelin syödä 1.800 kertaa, #1800ateriaa. Paljon vai vähän? Ei tämän tavoitteen tarkoitus ole kerätä paino neuvolapainosta takaisin yli sadan kilon, vaan tavoitteena on voida entistäkin paremmin. Ruoka on meidän polttoaine. Sitä pitää saada tasaisesti ja sen pitää olla laadukasta. Itsestäänselvyys, mutta kuitenkin niin tavattoman vaikea välillä. Jos tankki on usein tyhjä tai polttoaine on ihan kuraa, ei matka etene ja se eteneminen on ainakin nykivää.

1.800 kertaa tarkoittaa viisi ateriaa päivässä. Minä kokoan sen niin, että syön aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan sekä jossakin näistä väleistä yhden välipalan, riippuen siitä, miten kukin päivä rakentuu. Ruuan pyrin pitämään mahdollisimman sokerittomana ja viljattomana, erityisesti vehnää ajattelin vähentää radikaalisti. Maitotuotteita en ihan hirveästi käytä muutenkaan, mutta esimerkiksi ruuanlaittoon löytyy paljon hyviä (lehmän)maidottomia tuotteita, joten kiinnitän vähän siihenkin huomiota, kun sekin tuntuu olevan varsin trendikästä.

Katsotaan, mitä minulle tapahtuu. Ei varmaan mitään kamalaa ja pahaa ainakaan. Pitäisikö ottaa jokin ruokailun seurantaväline taas käyttöön, esimerkiksi FatSecret?

Syöminen on pakollista, mutta kokkaaminen on taidetta