Viime viikolla oli FIBO:n messut, pitkästä aikaa. Oli kuin olisi ollut taas vuosi 2019 - paitsi että ei ollut. Näytteilleasettelijoita sekä myös vierailijoita oli tiettävästi 50 % aiempaa vähemmän, siis aikaa ennen koronaa. Saa nähdä, palataanko messujen suhteen enää koskaan aiemmalle tasolle. Ihmettelin paria asiaa messuilla, joista ehkä myöhemmin, mutta parasta messutuliaista olivat taas monet keskustelut liikunta-alan yrittäjien kanssa, tästä hetkestä ja tulevasta.
Varsin moni Suomessa ja maailmalla kertoo, että alalta on lähtenyt 20-30 % asiakkaista. Sen luvun kertoo niin moni, että se lienee totta ja voi jopa olla suurempikin. Kerron kohta, miksi noin on, mutta minulle esitettiin tähän liittyen kysymys:
Kuoleeko perinteinen kuntokeskus, sellaisena kuin me olemme tottuneet sen olevan?
Mitä mieltä sinä olet? On totta, että koronasta tuli alamme yksi iso disruptio, häiriötekijä. Ehkä suurin koskaan. Jokainen alan yrittäjä joutui miettimään tekemistään uusiksi, joku enemmän, toinen vähemmän, mutta korona vaikutti ihan jokaiseen alan toimijaan. Sellaista disruptiota ei välttämättä ole aiemmin koettu.
Oli pakko tehdä jotain - yrittää selviytyä. Se on selvää, mutta nyt poimimme sen ajan happamia hedelmiä. Iso osa aktiivisista ihmisistä opetetiin liikkumaan ulkona. Ne opetettiin liikkumaan kotioloissa. Ne opetettiin olemaan tarvitsematta kuntokeskusta, että ilmankin pärjää. Niinhän me olemme kaksi vuotta kertoneet. Kun olemme kaksi vuotta totuttaneet ihmiset tuohon, ei ole ihme, että 20-30 % ovat sillä tiellä yhä, osa oikeasti ihan pysyvästi.
Tämä samahan on tapahtunut ravintoloissa. Ihmiset oppivat wolttaamaan ja kokkaamaan kotona. Meillä on ollut kaksi vuotta aikaa opetella tekemään hemmetin hyvää ruokaa, jopa niin hyvää, että miksi enää mennä pettymään ravintolaan? Me olemme opettaneet asiakkaamme etävalmennuksiin, online-tunneille, joogaamaan kotona, samalla kun on opittu viettämään enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa - kotioloissa. Olisi tyhmää kuvitella, ettei kaksi vuotta olisi riittänyt muuttamaan merkittävän osan asiakkaista toimintamalleja ja rutiineja. Olisi tyhmää kuvitella, että nyt ne asiakkaat vaan kaikki tulevat takaisin. Eivät tule ja se on huomattu.
Veikkaukseni on, että menee vielä tämä koko vuosi, ennen kuin ollaan 2019 tasolla. Veikkaan sitä siksi, että ihmisillä on - edellä mainitun pointin lisäksi - paljon muutakin patoutunutta tekemisen tarvetta, joista ovat kaksi vuotta olleet paitsi. Aikaa on yhä 24 tuntia vuorokaudessa, vaikka monella vapaa-aika on lisääntynyt etätöiden vuoksi. Tuo vapaa-ajan lisääntyminen on meidän yksi markkinrako myöhemmin, mutta vain asutuskeskuksissa olevilla liikunta-paikoilla. Yrityspuistoissa olevat kärsivät pidempään, sijaintinsa vuoksi, joka saattoi olla hyvä ratkaisu vielä ennen koronaa. Etätyö ei ole poistumassa enää mihinkään.
Ai niin, se vastaus kysymykseen:
Kuolee, ihan varmasti, jos sen annetaan kuolla.
Ensi viikolla kerron, mitä muuta minun kristallipallossa näkyy. Kuka menestyy ja miksi. Mikä muuttuu ja miksi. Mitä sen perinteisen kuntokeskuksen tehdä, jotta säilyy hengissä. Ne säilyvät, jotka haluavat säilyä, mutta kilpailu asiakkaista muuttuu. On jo muuttunut. Ehkä olet huomannut jo sen.
Disruptio häiritsee silloin, kun et ole se, joka sen tekee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti