 |
| Yleensä matkustan Vainion bussilla |
Istun bussissa, matkalla töihin. Taas tunnin matka. Ja
illalla tunti kotiin. Moni ahdistuisi kahdesti päivässä.
Otin tänään kahvia mukaan. Vaimo teki todella herkullisen
leivänkin matkaan, kun tuli (taas) makoiltua naisten kanssa sängyssä liian
pitkään enkä ehtinyt syömään aamupalaa kotona. Naiset olivat tärkeämpiä.
Laitoin kuulokkeet korville. Hyvää musaa. Minulla on
vapaus valita. Voin selailla ja vastailla meileihin. Voin torkahtaa. Voin vain
istua ja miettiä maailman menoa. Voin myös kirjoittaa vaikka blogia. Voin
valita samoin paluumatkallakin. Vaikka matka kestää vartin kauemmin tällä
bussilla kuin autolla, istun taas tänään bussissa, tekemässä tuota valintaa. En
olisi ikinä uskonut tykästyväni työmatkailuun bussilla. Valitsin tykkääväni
tästä. Kiinnitin huomioni kaikkiin hyviin puoliin ja tässä nyt istun - tyytyväisenä.
En siis suinkaan ahdistu. En bussista, en työmatkan
pituudesta, en, koska minulla on vapaus valita olla ahdistumatta. Minulla on
vapaus valita, että kiinnitän huomiota asioihin, joita minulla on, en niihin,
joita minulla ei ole. Bussissa voin tehdä asioita, joita en voi tehdä ajaessa,
mutta se maksaa puoli tuntia vapaa-aikaa päivässä. Oma valinta. Ei voi
valittaa.
Linnanahde kysyi televisiohaastattelussa Hyysalolta, mitä
ajattelet ihmisistä, jotka valittavat pienistä asioista, kuten räntäsateesta tai putkiremontin viivästymisestä. Pekka kertoi näiden
ihmisten olevan loppujen lopuksi pirun onnekkaita, kun voivat valittaa niin tylsistä asioista.
Niin, miettikää omaa elämäänne. Kuinka etuoikeutettuja te
olette - töissä, kotona, lomalla, bussissa, autossa - että saatte valittaa
niistä asioista, joista valitatte ja ennen kaikkea ahdistua niistä asioista, joista ahdistutte ja joiden
annatte pilata päivänne, kerta toisensa jälkeen. Kuinka pieniä asioita ne ovatkaan. Ja kuinka isoja
valittamisen ja ahdistumisen aiheita voisi olla. Voisitko olla tyytyväinen
siihen mitä sinulla on, jos oikein yrittäisit?
Minulta kysyttiin viimeksi työnohjauksessa, mitä vihaan.
Helppo vastaus, en mitään. Valitsen olla vihaamatta. Viha syö sitä energiaa,
jonka voin kohdentaa niihin asioihin, joita rakastan. Niitä on tolkuton määrä,
niin paljon, ettei jää energiaa vihaan. Samoin on valittamisen ja ahdistumisen
kanssa. Miksi käyttäisin aikaa ja energiaa niihin, kun minulla on kaikki
tavattoman hyvin. Niin on sinullakin, jo pelkästään siksi, että pystyit
lukemaan tämän tekstin. Kaikki eivät pysty.
Positiiviset ajatukset luovat positiivisia tuntemuksia, jotka luovat positiivisia elämänkokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti