Törmäsimme aika karuun näkyyn, kun ajelimme safarin ja Johannesburgin väliä. Etelä-Afrikka on yksi maailman suurimpia platinan tuottajia. Jopa yli 80 % maailman platinasta kaivetaan Etelä-Afrikasta. Platinakaivoksia on siis aika paljon, vaikka sitä tuotetaan vuositasolla vain pari sataa tonnia. Näimme lukuisia kaivoksia pelkästään tuolla ajomatkalla. Ja kaivoksen vieressä peltihökkelislummin.
Olen tykästynyt platinaan, (Pt) koska pidän sen väristä. Pidän yleensäkin harvinaisista asioista ja platina on yksi Maan harvinaisimpia metalleja. Sitä on maaperässä ainoastaan 5 μg/kg. Pidän myös siitä, että näkemällä ei juurikaan pysty erottamaan platinaa hopeasta tai muistakaan harmaista metalleista, ei välttämättä edes titaanista. Harjatun platinan sekoittaa helposti titaaniin. Tunnistat sen usein vain painosta. Platina ei ole lainkaan niin pröystäilevää, kuin kulta voi olla, vaikka oikeasti onkin arvokkaampaa. Vähän sama, kuin kaverillani on timantti sormuksen sisäpinnalla. Tykkään ajatuksesta.

Mieleen juolahti sana riistäjä. Joku lukijoista voi pitää omaa työnantajaansa riistäjänä. Joku pitää kaikkia yrittäjiä riistäjinä. Jopa minuakin. Mietin autossa istuessani, että olisiko tuon kaivoksen omistaja se oikea riistäjä? Millaista olisi jutella kaivoksen omistajan kanssa? Mitä mieltä hän olisi työntekijöistään? Arvostaisiko hän heitä? Onko se oikein, että raaka työ kaivoksessa riittää vain platinan väriseen peltihökkeliin, peltihökkelislummissa? Lähtisikö hän vahingoittumattomana keskustelutuokiostamme?

Montakohan mainarin kuukausipalkkaa minulla on sormessa? Paljonko platinasta pitäisi maksaa enemmän, jotta afrikkalainen mainarikin saisi oikean talon ansioillaan?
Platina merkitsee minulle ikuista rakkautta, jota tulee juhlia erityisimmällä tavalla.
~ Ram Kapoor
2 kommenttia:
Kaikki Afrikassa kaivettu metalli, jopa se kännyköiden värinähälyttimessä hyödynnettävä (metallin nimi tähän) on vähintäänkin kyseenalaisissa oloissa esiin kaivettu.
Kritisointi on helppoa, mutta jos tuo kaikki otettaisiin pois käytöstä, niin pärinä olisi varmasti suurempaa. Ja vaikka hinnat nostettaisiinkiin eettiselle tasolle, on melko epätodennäköistä, ettei joku rikkoisi tuotakin pykälistöä, orjakauppa kun on tehokkain tapa nostaa kilpailukykyä.
Sama koskee käytännössä kaikkea, mitä tässä näppäimistön äärellä tulee katseltua. Vaatteet, elektroniikka, kalusteet, Adoben käyttäjätuki ja selaimen taustakoodi. Lista ei lopu ja vaakakupissa on yhtä lailla työllisyyden tuoma vaurastuminen noille alueille että halpojen tuotantokustannusten monesti vähintäänkin kyseenalainen etiikka.
Täällä Pohjolassa asiat ovat todella järkyttävän hyvin mallillaan ja samalla valittamisen kynnys tuntuu olevan alhaisin. Kumpikohan loppuu ennemmin, valittaminen vai toisten hyvinvoinnilla nostettu elintaso? Veikkaan itse jälkimmäistä.
Olet, Petri, aivan oikeassa. Veikkauksesi taitaa osua kohdalleen.
Lähetä kommentti