torstai 10. tammikuuta 2008

Mitä tarvitaan liigajoukkueen pyörittämiseen?

Kun en tiedä, ja aihe kiinnostaa, niin kysyn:
Mitä toimenkuvia tarvitaan tulokselliseen liigajoukkueeseen?
Joku alaa paremmin tunteva voisi oikeasti vastata.

Hiiteläkin pohtii, montako valmentajaa tarvitaan. Nikkola odottelee valmentajauutisia. Palloseuran toimitusjohtajan pallia heilutetaan ja valmennuspäällikköä tarvitaan...


Näin oletan asian olevan:


Yhtiölle tarvitaan tietysti hallitus, mutta pitääkö yksikään hallituksen jäsenistä olla palkollinen? Liikevaihdot näyttäisivät olevan kaikilla seuroilla niin pienet, että palkattua hallitusta tuskin tarvitaan. Hallituksen pitäisi olla sekoitus jääkiekon, talouden ja henkilöstöhallinnan osaamista.

Sen jälkeen yritykselle tarvitaan toimitusjohtaja. Toimitusjohtajalla pitää olla erittäin vahva talouden hallinnan koulutus sekä erityiset meriitit henkilöstöjohtamisesta. Talous on jääkiekkojoukkueen suurin kulmakivi. Talousosaamisesta, siis miljoonayrityksen taloudesta, pitää olla selkeät näytöt. Toiseksi suurin kulmakivi on henkilöstö, pelaajat mukaan lukien. Toimitusjohtajan pitää osata johtaa erilaisia yksilöitä, koska kaikenlainen muutosvastarinta on erityisen suurta, sekä seurojen toimistoissa että pukuhuoneissa. Jääkiekosta ei toimitusjohtajan tarvitse tietää mitään. Tuosta epätietoisuudesta on vain apua, koska osaa samaistua henkilöihin, joita hallille tarvitaan. Siis ihmisiin, joita jääkiekko ei hirveästi lajina kiinnosta, mutta jotka saattaisivat kokea ottelun viihteenä.

Jonkun pitää toimistossa hoitaa osto- ja myyntireskontraa, jonka voi helposti nykyään myös ulkoistaa. Jonkinlainen sihteeri tarvittaneen joka tapauksessa, vaikka laskutus olisikin ulkoistettu.

Kuinka monta henkilöä vaaditaan myyntiin? Liikevaihtoon suhteutettuna voisi myyntipäällikön lisäksi olla kaksi pääsääntöisesti provisiolla palkattua myyjää. Niiden kolmen henkilön pitäisi pystyä, valtakunnan ykköslajin ollessa kyseessä, tekemään vaadittu liikevaihto. Toinen voisi keskittyä yritysmyyntiin ja toinen kuluttajamyyntiin.

Eli kauppaa tehdään jo ja yritystä johdetaan. Sitten tarvitaan joukkueelle kokoaikainen valmentaja, kakkosvalmentaja, kaksi huoltajaa sekä osa-aikaiset maalivahtivalmentaja ja voimavalmentaja sekä mahdollisesti hieroja, joka tietysti voi olla myös ostopalveluna. Jääkiekosta pitää tietää vain valmentajien, scouttien ja valmennus/junioripäälliköiden, ei toimitusjohtajan. Näillä voisi joukkuekin jo toimia. Vai voisiko?

Jonkun pitää myydä otteluihin lippuja, mutta ne ovat osa-aikaisia henkilöitä tai voitu ulkoistaa halliyhtiön tai jonkin lippupalvelun hoidettavaksi. Lipunmyyjien palkkakulut eivät voi olla merkittäviä kulueriä, joten niillä tuskin lienee suurta merkistystä kokonaiskuluihin.

Fanituotekaupassa pitää olla pari myyjää, mutta ei yhtä aikaa. Kauppaa ei kannata pyörittää lainkaan, jos fanituotemyynti ei edes kata liikkeen henkilökunnan palkkoja, joten näillä kuluilla ei ole mitään merkitystä toimivan joukkueen taustaan, kuten ei muullakaan hallissa tapahtuvalla oheismyynnillä. Tuon oheismyynnin tarkoitushan on kasvattaa tuloja, ei kuluja.

Jonkinlainen junioripäällikkö tarvitaan, jos seuralla on junioritoimintaa ja jos sitä ei ole eriytetty emoseurasta, joka ehkä kannattaisi tehdä. Jätetään siis junioritoiminta omaksi eriytetyksi organisaatioksi, jolla ei ole välittömiä vaikutuksia emoseuran kuluihin.

Mitä edellä mainitun lisäksi tarvitaan?
Mitä unohdin?
Ja mitä edellä mainituille pitää maksaa palkkaa?

13 kommenttia:

Kunto Kortilla kirjoitti...

Päivän lehden ottelumainoksesta luin, että Palloseuran kauppa onkin jo suljettu.

Eikö nuo fanituotteet voisi antaa jonkin urheiluliikkeen myytäväksi? Great Skate, Sport Service, Intersport... Kun ne antaa vielä myyntitilille, niin urheiluliikkeelle ei tule mitään riskiä varastotappioista...

Anonyymi kirjoitti...

Esimerkiksi NHL:ssä seurojen omat fanikaupat ovat halleissa, mutta tuotteita saa toki kaikkialta, kuten urheiluliikkeistä, käytännössä kaikista tavarataloista, matkamuistoliikkeistä ja vielä lentokentältä.

Jos toimitusjohtaja on NHL-mallin GM, niin jääkiekkotieto on kaiken alku ja juuri. Jos toimitusjohtaja on CEO, niin jääkiekon tuntemus putoaa erittäin pieneen rooliin.

Koivu toimarina olisi kaikkien aikojen vitsi tai virhe, miten vain.

Kielitaidoton, ei koulutusta. Jättänyt lähes kaiken kesken. Nuorten maajoukkue, Karhunpesä, Lukko x 2, lukion aamujäät, Tepsin valmennuspäällikön hommat, ja nyt tietysti Hockey Akatemia jäisi kesken, jos se olisi vain ehtinyt alkamaan.

Tavallaan Akatemia unohdettiin heti julkistamistilaisuuden jälkeen, koska sen tarkoitusperä oli täyttynyt - saatiin jalka Ruissalon oven väliin.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Suomessa pyöritetään vielä niin pientä liikevaihtoa lätkäjoukkueissa, että CEO olisi jo ylilyönti.

Toimitusjohtajan, GM, ei Suomessa tarvitse tietää jääkiekosta, vaan taloudesta ja henkilöjohtamisesta. Jos jääkiekkotuntemusta tarvitaan ylimpään johtoon, sitä voisi olla hallituksessa, vaikka hallituksen puheenjohtajalla.

Toimari joutuu painimaan kuitenkin pääasiassa talouden ja henkilöstöjohtamisen kanssa, joka päivä. Näin ainakin olettaisin.

Vertaan esimerkiksi kuntokeskuksen johtamiseen, jossa allekirjoittaneellakin on usein enemmän haittaa kuin hyötyä liikunnallisesta taustasta. Tulee tehtyä liikaa virhearviointeja mutu-pohjalta, kun yrittää saada passiivisempia ihmisiä innostumaan kuntoilusta...

Meidänkin alalla parhaat vastaukset melkein kaikkiin kysymyksiin saa henkilöiltä, jotka eivät kuntoile. Niistä vastauksista oppii eniten.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä jonkun pitää tehdä rakenteelliset jääkiekkopäätökset, eikä se saa olla johtokunta tai valmentaja (joka saa marraskuussa monoa kuitenkin).

Eli sen on oltava joko toimitusjohtaja tai urheilutoimenjohtaja. Tästä johtuen Elitserienissä on sarjan sääntöjen mukaan PAKKO olla sportchef ja NHL:ssä tietysti jokaisella seuralla on GM (joka toimii kuin UTJ/sportchef, eli ei tee bisnespäätöksiä muuta kuin pelaajabudjetin sisällä).

Jari Nikkola kirjoitti...

Tuntuu siltä, että myös fanituotteiden mallistoja pitäisi uusia ja satsata laatuun. Niin kestävyyteen kuin designiinkin. Ja ehkä kaventaa sortimenttia? Hyvä paikka tehdä uudistuksia olisi eittämättä nyt kun homma on muutenkin muutosvaiheessa.

Toimarihomma herättää näköjään kirpeää keskustelua. Hyvä niin sillä asioiden tuleekin olla selkeitä ja läpinäkyviä.

Anonyymi kirjoitti...

Laitetaan nyt linkki, ettei veljen tarvitse. Jamppa on ollut hot eller heta.
http://www.expressen.se/sport/ishockey/1.1001032/hurme-hyllad-efter-malmosegern

Kunto Kortilla kirjoitti...

Minua ei saa vakuuttuneeksi siitä, että toimarin pitäisi tietää lätkästä mitään.

Toimari on operatiivinen johtaja, joka ehdottaa hallitukselle seuraavan kauden budjetin. Kun budjetti on hyväksytty, toimarin tehtävä on pyrkiä noudattamaan sitä.

Operatiiviseen johtamiseen kuuluu olennaisena osana henkilöstöjohtaminen, jotta kaikki yhteisön jäsenet saadaan vetämään kelkkaa samaan suuntaan.

Joukkueen rakentaminen voi olla jonkun muun tehtävä, esimerkiksi urheilutoimenjohtajan, mutta se rakennetaan joka tapauksessa budjetissa määritetyillä varoilla. Tuo budjettihan on jokaisen joukkueen palkkakatto.

UTJ:n ymmärrän hyvin. Onko siihen jokaisessa seurassa varaa, on taas toinen asia.

Tuo NHL:n tapa kuvastaa juuri hyvin sitä, että talouden hallinta ja joukkueen rakentaminen on eri henkilön käsissä. Jos ne molemmat ovat toimitusjohtajan käsissä, tarvitaan liigan määräämä palkkakatto, kun tulee ahneuksissaan tehtyä vääriä hankintoja.

Aina tarvitaan siis joku, joka kertoo, kuinka paljon joukkueen rakentamiseen saa käyttää rahaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kai se pointti on juuri se, että jonkun täytyy osata se jääkiekko. Ellei siihen ole varaa palkata UTJ:tä, niin toimitusjohtajan on silloin jääkiekosta tiedettävä.

Kun bisnes on jääkiekko, niin jonkun pitää jääkiekosta tietää.

Jääkiekossa pelaajat ovat sekä työntekijöitä että tuote. Suurin yksittäinen menoerä ja samalla se, mitä asiakkaat ostavat.

Ihan sama, mikä tämän kiekko-operaatioista vastaavan titteli on, mutta sellainen henkilö pitää jokaisessa kiekko-organisaatiossa olla.

Millään johtokunnalla ei saa olla mitään tekemistä pelaajien hankkimisessa tai signaamisessa. He hyväksyvät vain budjetin, millä toimitaan.

Valmentaja saa olla mukana keskusteluissa, mutta valmentaja ei saa olla päättävässä asemassa. Joukkuetta pitää rakentaa sekä lyhyen että pidemmän aikavälin huomioiden, joten vain tätä päivää ajatteleva koutsi ei moiseen pysty.

Uskon, että NHL-malli on varmasti järkevämpi, koska heillä on 3 x enemmän vuosia takana kuin S/M-liigalla.

Summa summarum: ellei ole muuta henkilöä, joka alan ymmärtää, niin silloin toimitusjohtajan pitää se henkilö olla.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Joo, varmasti tuolloin, jos keneltäkään muulta ei tuota osaamista löydy.

Siinä vaan tuppaa käymään niin, että kassan vartija käyttää kassaa liian avokätisesti. Budjetin ylittäminen on aina helpompi selittää itselleen, kuin "ulkopuoliselle".

Jos joutuu selittämään ylitystä hallitukselle asti, on kurat jo yleensä housuissa.

Olen vähän erimieltä pelaajista tuotteena. Faneille ja lätkätuntijoille pelaajat ovat se tuote, jota ostetaan. Jääkiekko tarvitsee katsomoon kasvavassa määrin myös asiakkaita, jotka eivät tiedä jääkiekosta juurikaan mitään.

Nämä henkilöt pitävät tuotteena kokonaisuutta, parkkipaikoista ja liikenneruuhkista alkaen.

En tarkoita sitä, että kentällä voisi olla mitä tahansa suhareita, vaan sitä, että kokonaisuudessa on paljon muutakin kuin pelaajat, joiden pitää toimia. Hyvät pelaajat eivät pelasta mitään, jos mikään muu ei toimi tai vain osa kokonaisuudesta toimii.

Tämä siis varsinkin silloin, jos katsomossa on paljon muita kuin lätkäfriikkejä.

Hitto. Olen yhdeksän vuoden aikana muuttanut käsityksen kuntosalipalveluista aivan toiseksi, jollaisena sitä joskus pidin. Kun tyypillinen uusi asiakas ei olekaan enää hyväkuntoinen nuori, vaan keski-ikäinen tai vanhempi henkilö, jolla on jo terveydellisiä ongelmia, joutuu ajattelemaan asiaa uudelleen.

Lätkässä on vähän sama juttu. Lätkä itsessään ei riitä kaikille viihteeksi, vaan sen täytyy antaa myös jotain muuta, joka kilpailee muun muassa kuntosalin kanssa siitä samasta vapaa-ajasta...

Ehkä pelaajankin pitää osata nykyään viihdyttää, eikä vain pelata. Hyvät suoritukset tietysti viihdyttävät, mutta ehkä pitää mennä vielä pidemmälle. Onko pelaajilta tapettu mahdollisuus oikeasti viihdyttää katsojia?

Onkohan niin, että viihdyttävät pelaajat saavat tulevaisuudessa eniten palkkaa? Vai onko se jo nyt niin?

HIFK vetää kyllä taas oikeasta narusta, jos Jere vielä pelaa niillä tällä kaudella. Tuon kaiken jälkeen Jere taas vetää väkeä katsomoon...

Kunto Kortilla kirjoitti...

Ja vähän vielä...

Mielestäni tuon bisneksen nimi ei ole jääkiekko, vaan viihdepalvelut, siis ihmisten viihdyttäminen. Se on vapaa-ajan palvelu. Ehkä sitä katsotaan vielä liikaa sieltä jääkiekon näkökulmasta, ei asiakkaan näkökulmasta. En tiedä...

Olen joskus kertonut M&M Kuntotalon tehtävän ja tuotteen olevan mahdollisimman monipuolisten liikuntapalvelujen tuottamisen. Hieno ajatus, mutta...

Nykyään näen tehtävämme ja tuotteemme olevan hyvää oloa ja virkeää mieltä, silloin kun Sinulle sopii. Tuo on se, mitä me haluamme tarjota.

Jari Nikkola kirjoitti...

Olen samaa mieltä tuosta viihdepuolesta. Uskoakseni vain kapea yleisömarginaali kokee lätkän lajinomaisesti, lopuille homma on eskapismia, rentoutumista, viihdettä. Ja tämä "suuri enemmistö" on se osa yleisöstä, jolle markkinointia pitäisi nykytilanteessa tehdä. HC-fanit tai bisnespuolen VIP:t tulevat paikalle joka tapauksessa. He eivät ole poistuneet Turkuhallistakaan mihinkään, mutta tavalliset kansalaiset kylläkin.

Joukkue häviää enemmän kuin voittaa, ei ole mestariehdokas, siitä ei normaali ihminen tunnista Bergin ja Kiprusoffin lisäksi yhtään pelaajaa, katsomo on puolityhjä, palvelutaso hallilla ja lähiympäristössä on huono. Tässä ongelmavyyhteä perattavaksi kerrakseen.

Anonyymi kirjoitti...

Allekirjoitetaan nyt noi kaikki reunaehdot, jep, jep, jep, jep, mutta täytyy silti sanoa, että se yhdin kiekkoviihdetapahtumassa on edelleen jääkiekko.

Olen tehnyt tämän johtopäätöksen vertailemalla menestyksen vaikutusta yleisömääriin (tieteellinen osuus mun tutkimuksessa) ja sitten olen hallin käytävillä/ulko-ovella seurannut ihmisten ilmeitä ja puheita (ei-tieteellinen osuus).

Turkuhalliin voidaan siirtää täydellinen NHL-matsin tasoinen presentaatio ja yleisömäärien kasvu on edelleen marginaalista. Laitetaan kentälle mestaritason joukkue ja punaiset penkit alkavat kadota.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Olen yhä hieman eri mieltä.

Jos puitteet eivät ole kunnossa liikennejärjestelyjä myöten, Turkuhallia ei saa illasta toiseen täyteen pelkän nimekkään joukkueen avulla. Jossain kohtaa asiakas sanoo, että nyt kyllä riittää.

Ihmisten käsitys viihteestä muuttuu koko ajan. Ihmisten mukavuudenhalu kasvaa koko ajan. Ympäristöllä on yhä suurempi merkitys kaikkeen vapaa-ajan toimintaan. Viihteen tulee olla ensisijaisesti vaivatonta.

Pelaajat ovat yksi osa tuota palapeliä, mutta eivät kokonaisuus.

Minulla on kiekkotausta, mutta minulle on periaatteessa aivan sama, kuka kaukalossa pelaa, jos saan auton helposti parkkiin, katsomossa on paljon väkeä, katsomon penkki on mukava istua myös pitkälle hemmolle, erätauolla saan lähes jonottamatta virvokkeita ja saan tuoda niitä myös katsomoon, ottelussa tehdään paljon maaleja ja tapellaan, yleisö kannustaa ja tunnelma on hyvä sekä pääsen ilman tönimistä ottelun jälkeen autolle sekä ilman ruuhkaa kotiin.

Tuo on se viihteellisen puolen osuus...

Jos en väärin muista, niin Palloseuralla on ollut mestaruuksista huolimatta laskeva katsojakeskiarvo. Eikö nimen omaan uuden hallin merkitys katsojien määrässä ollut merkittävä 90-luvun alussa?

Joku vois listata katsojakeskiarvot ja sijoitukset samaan taulukkoon ja analysoida sitä. Mutu vastaan luvut...