Lounaseuraa vailla

Olen laiska lähtemään toimistolta lounaalle. Olen ollut aina sitä mieltä, että lounaalle poistuminen on ajan tuhlaamista. Siis työajan tuhlaamista. Turussa söin käytännössä poikkeuksetta nopeasti klubin keittiössä. Ehkä selasin Turun Sanomia. Nyt näytän jämähtäneeni päivän annokseni kanssa toimistooni. Ei tule käveltyä edes henkilökuntatiloihin syömään.

Töölö on täynnä loistavia lounaspaikkoja. Toki olen osassa jo pistäytynyt, kun olen saanut seuraa ja jonkun repimään minut pois toimistolounaasta. Tokyo 55 sushibuffet on tuttu. Samoin aasialainen Kok Thai on hivellyt makunystyröitä useasti kookosmaidoillaan. Dennistä ei tarvitse edes erikseen mainita, mutta silti mainitsen. Turkulaisen perimän omaavan voi aina viedä sinne lounaalle. Mitä muita kohteita on lähistöllä? Mihin sinä raahaisit minut ja ennen kaikkea koska?

Tämä on siis avoin lounaskutsu. Pari turkulaista on jo istunut kanssani lounaspöydässä, käväistessään pääkaupungin liikennevaloja katsomassa. Jokunen paikallinenkin on istunut jo samassa pöydässä, parantamassa maailmaa. Jos sinä kurvailet Töölön nurkilla, tai miksei keskustassakin, revi minut mukaasi, pois kellaristamme. Kurvailin juuri yksi päivä oikein ratikalla keskustaan. Olenkohan koskaan ennen ajanut tuolla välineellä Helsingissä? Ei jäänyt traumaa, vaikka mietinkin, saako lippuja ostaa tuosta vekottimesta. Sai.

Olen tainnut ennenkin kertoa, mutta maailmassa ei ole montaa ihmistä, joiden kanssa lähtisin tuulettaen lounaalle. Ei ehkä hyvä ottaa tätä tässä muodossa esiin, tässä kontekstissa, mutta otan silti, eikä se tee muusta lounasseurasta seuraavaa vähäisempää. Ykkösenä listalla on yhä Tommy Lee. Tosin tuo lounas voisi hyvinkin venyä. Sir Richard Bransson on ehdottomasti tällä lyhyellä listalla. Samassa huoneessa oli jo kunnia olla, mutta tuosta lisää myöhemmin. Suomesta voisin poimia Jussi 69:n ja ehkä Alex Stubb:n. Steve Jobs´n haluan pitää yhä listalla. Kenen kanssa sinä lounastaisit?

Yksin syödessään ei tule kylläiseksi. ~ Tansanialainen sananlasku

Tulevan talven lumia...

... jotka ovat kohta menneen talven lumia. Toiminnallinen harjoittelu on in. Viimeisin K&F:kin oli täynnä sitä. Aina kun joku on in kuntokeskusalalla, alkaa putkahtamaan kaikenlaisia hittituotteeseen liittyviä studioita joka kulmaan ja varastoon. Niin nytkin.

Missä tahansa on jokin vanha halli vapaana, niin sinne aukeaa CrossFit-keskus tai joku sen halpa kopio. Niin on käynyt Zumbassa, Pilateksessa, Joogassa, Spinningissä ja joskus taannoin jopa Stepissä ja ehkä myös Slidessä. Muistatteko? Niin on käynyt ja niin käy taas. Siis se, että niitä studioita kaatuu yhtä nopeasti, kuin niitä nousee.

Ennen kuin nostat karvat pystyyn, niin kerron sen saman, jota kerroin jo yli vuosi sitten. Silloin me lähdimme testaamaan kehittämäämme kuntokeskukseen sopivaa tuotetta, X-Method'ia, jossa on mukana myös toiminnallista harjoittelua. Pohdimme itsekin toiminnallisen harjoittelun keskuksen avaamista. Päätin toisin, kun tajusin, että ne studiot kaatuvat ihmisen laiskuuteen. Laji jää kuitenkin elämään kuntokeskuksiin. Kuntokeskuksen yhteyteen tuo kannattaa rakentaa.

Ihminen on pohjimmiltaan laiska. Sen lisäksi se kaipaa vaihtelua. Toiminnallinen harjoittelu, esimerkiksi mainittu CrossFit, on raskasta ja vaativaa, mahdollisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta. Tai juuri sen vuoksi, tiedä häntä. Kun laji on nyt in, on kohtalaisen helppo saada ihmisiä innostumaan lajista. Kaikki haluavat perustaa studion, kun se tuntuu olevan hyvä bisness. Se voi olla sitä nyt, mutta ei enää vuoden päästä.

Ihmismys Laiskimus innostuu helposti. Ja jaksaa oikein treenata, kun se saa tuloksia. Ongelma on jatkuvuudessa. Into laantuu ja sohva kutsuu. On eri asia treenata kolme kuukautta, kuin koko vuoden. Tai kaksi vuotta. Samaa lajia. Viikosta toiseen. Joku nyt kiroilee, kun CrossFit:hän on varsin vaihtelevaa. Ei ole. Tavallisen tallaajan näkökulmasta.

Siitä ei tule pitkäkestoista massatuotetta. Massojen ympärivuotinen laiskuus on liian iso vastus.

Muutama toiminnallisen harjoittelun keskus jää eloon, kuten on jäänyt muissakin edellä mainituissa hittilajeissa. Ne jäävät eloon, jotka saivat houkuteltua ne kaikkein eniten lajiin hurahtaneet seiniensä sisään. Muut kuolevat. Jo ensi syksynä me kuntokeskustoimijat saamme ostaa halvalla toiminnallisen harjoittelun välineitä konkurssipesistä.

Parhaiten laji jää eloon kuntokeskusten yhteyteen, jotka järjestävät erilaisia toiminnallisen harjoittelun bootcampejä, joilla ihminen saadaan nopeasti kuntoon, vaativalla harjoittelulla.

Ennen kuin sanot minun vain maalaavani piruja seinille, tutki, miten laji on jo nyt edennyt Yhdysvalloissa. Tai ehkä tarkemmin sitä, kuinka se on laskussa jo nyt. Hypen vika on hype itse.

Voit hypettää kyseenalaista tuotetta tovin, mutta et voi koskaan rakentaa siitä kestävää bisnestä.
~ Victor Kiam

Michael Jackson - The Immortal

Tunsin itseni taas etuoikeutetuksi hetki sitten Hartwall Areenalla. Cirque du Soleil toi Michael Jackson -tribuuttinsa meidän nähtäväksemme. Oli hieno kokemus. Sanaton.



Välillä oli vaikea uskoa silmiään. Jos ihmiseltä puuttuu toinen jalka ja silti tansii hienommin, paremmin ja vaikuttavammin kuin moni kaksijalkainen ammattitanssija, voi vain arvostaa - Isosti.

Sain todistaa mahtavaa kehonhallintaa. Ihmisvartalo pystyy aika hurjiin suorituksiin. Taisin saada taas pienen motivaation treeniin.

Vaikka illan päätähti liikkuikin sujuvasti, Michael Jacksonin kengät olivat isommat. Jos joku tässä elämässä harmittaa, se on, että maestro jäi näkemättä livenä. Ole hyvä maestro:

In a world filled with hate, we must still dare to hope.
In a world filled with anger, we must still dare to comfort.
In a world filled with despair, we must still dare to dream.
And in a world filled with distrust, we must still dare to believe.
~ Michael Jackson

X-Method - Tulostakuulla parempaan kuntoon

Suomalainen kuntokeskusyrittäjä on hakannut päätään seinään personal trainer palvelujen myymisen kanssa niin kauan kuin kyseistä palvelua on myyty Suomessa. Personal training ei koskaan lähtenyt sellaiseen lentoon, kuin mitä se on ollut esimerkiksi Yhdysvalloissa. Tuohon voi olla monta syytä, mutta meillä on siihen ratkaisu: X-Method.

Yksi merkittävä syy lienee personal trainerien ammattitaito, tai ehkä oikeammin sen puute. Kun ostit - tai ostat yhä - et tiedä mitä saat. Trainerien kirjo on kuin se kuuluisa konvehtirasia; et koskaan tiedä, mitä saat ja palvelu vaihtelee. Personal trainingiä ei oltu tuotteistettu mitenkään. Jos verrataan ryhmäliikuntaan, olisi sama asia kuin ryhmäliikunnan kalenterissa lukisi kaikkien tuntien kohdalla vain Jumppa. Et koskaan tiedä, mitä on tulossa, mitä sillä saavutetaan ja miten. Personal training ilman tuotetta on ihan sama asia.

X-Method'in raskaus alkoi
Alun perin ajatus tästä meidän tuotteestamme lähti 2011 alkupuolella siitä, kun Petri Mähkä ja Pasi Keskumäki - molemmat pitkän linjan valmentajia - ihmettelivät miksi monilta kuntosaleilta puuttuu nykyään tekemisen meininki. Ihmiset istuvat ja lukevat lehtiä kuntoillessaan. Tai hyppivät ohjatuilla tunneilla puolin tehoin, ilman päämäärää ja tavoitetta. Aloittelijoita ohjataan tekemään hauiskääntöä Bosupallon päällä tai jotain muuta yhtä viihdyttävää, mitä traineri oli ikinä keksinytkään, oman egonsa ja mielenvireytensä säilyttämiseksi.

Asia ei yksinkertaisesti saanut olla näin. Jos kiireiset ihmiset tulevat istumatyöstä istumaan salille, jättäen autonsa ensin mahdollisimman lähelle salin ulko-ovea, niin sille piti tehdä jotain. Ihmisen toiminnallisuuden perusasiat olivat jossain vaiheessa unohtuneet trainereiltä. Miten ihminen käy kyykyssä eri tavoin. Miten kuormaa nostetaan maasta. Miten punnerretaan. Miten kuormaa nostetaan pään yläpuolelle. Mitä se tarkoittaa, kun treenatessa tulee hiki, jo alkuverryttelyssä. Tai hengästyy ja väsyy. Mitä ne tekevät ihmiselle. Miten ylipäänsä liikutaan ja miksi.

X-Method'in synnytys
Pojat päivittelivät tuota eri yhteyksissä. He päivittelivät tuota niin kauan, kunnes Petri kyllästyi ja päätti tehdä asialle jotain. Hän sanoi itsensä irti silloisesta leipätyöstään ja päätti ryhtyä tekemään ihmisten hyvinvoinnille ja kuntosaliohjaukselle jotain. Olen tuntenut Petrin yhtä kauan kuin tämän alan. Arvostan Petriä. Petri on Minun Valmentajani, asuin missä tahansa. Puhuin Petrille varmasti joka kerta tavatessamme, että hänen valmentajan taitonsa menevät hukkaan ison yrityksen terveyspalveluja ja -tuotteita suunnitellessa. Viesti taisi mennä perille.

X-Method syntyi
Petri heitti idean valmennuskonseptista Pasille keväällä 2011. Minäkin kuulin siitä ja pidin ideaa järjettömän hyvänä. Petri oli oikealla tiellä. Sillä tiellä, jossa Petrin lahjat ja tietotaito pääsevät oikeuksiinsa. Pasin näkisin mieluusti kulkevan samaa tietä. Petri ja Pasi löivät molempien 12+ vuoden valmennuskokemuksen paperille ja näyttivät tuloksen minulle. Pieniä viilauksia ja yksinkertaistamisia ja meillä oli valmis konsepti kuntokeskuksiin. Minun tehtäväksi jäi viilata tuo tuotos sopimaan jokaiseen kuntokeskukseen ja markkinoitavaksi näille. Onnistuimme tuotteistamisessa erittäin hyvin. Pyöritimme kaikenlaisia nimiehdokkaita mielissämme, mutta kuten aina, se ensimmäinen, se joka taisi taas tulla mieleeni vessassa istuessani, oli paras. X-Method näki päivänvalon.

Olin ensimmäinen virallinen koekaniini. Testasimme Petrin kanssa ohjelmia syksyllä 2011. Ensimmäiset ohjauspaketit myytiin Turun M&M Kuntotalossa heti tammikuun alussa. Palaute on koko ohjelman olemassaoloajan ollut huikea. Yli 90 % X-Methodilla aloittaneista asiakkaista jatkaa X-Methodin parissa yhä, ohjelmasta toiseen. Nyt näitä kahdeksan viikon ohjelmia on olemassa jo kuusi, kukin aikaisempaa ohjelmaa rankempi. Oma kehitykseni oli hurjaa. Viiden kuukauden aikana rasvaprosenttini tippui 16,7:stä 6,7:ään. Rasvaa katosi 9,8 kiloa ja lihasmassa lisääntyi 1,8 kiloa. Kunto koheni kohisten. Olin elämäni kunnossa jo viiden kuukauden treenin jälkeen. Lisää referenssejä löytyy tästä.

Mitä X-Method on?
Olemme kirjoittaneet kotisivullemme näin:

X-Method valmennusohjelma koostuu kolmesta kahden kuukauden harjoittelujaksosta. Viikko-ohjelmaan kuuluu kolme harjoitusta, joista kaksi tehdään yhdessä valmentajan kanssa. Harjoitusohjelma muuttuu asteittain haasteellisemmaksi ohjelman edetessä.

Ohjelman aikana opitaan oikeat suoritustekniikat, käytetään useita erilaisia harjoitusmenetelmiä ja harjoitellaan jokaisen henkilökohtaiselle kunnolle sopivalla tasolla. Tämä takaa turvallisen ja tehokkaan pohjan kokonaisvaltaiselle kunnon kehittymiselle.

Motivaatio ja onnistumisen elämykset ovat tärkeä osa harjoittelua. Ohjelmassa seurataan oppimista ja kunnon kehittymistä jokaisella harjoituskerralla X-Method tuloskortin avulla.

X-Method on vaativa, mutta palkitseva valmennusohjelma. Takaamme motivoituneille ja ohjelmaan sitoutuneille huikean kehityksen – tulostakuulla!

Me todellakin annamme tulostakuun tuotteellemme. Mikäli kaikki kolme kunnon osa-aluetta ei kohene ohjelman aikana, saat rahat takaisin.

Mihin X-Method on menossa?

Pidimme yhtiökokouksen aiheesta pari viikkoa sitten. Meillä on tavoitteemme. X-Method alkoi juuri Forever kuntoklubeilla. Minä saan palkata heti kaksi valmentajaa lisää Töölön klubille, jo koulutettujen avuksi, kun esittelytuntien varaajia on niin paljon. Oman aikasi voit tilata tästä.  Lohjan Aplico toimii X-Method valmennuksen lisäksi X-Method Group ryhmäliikunnan testiklubina ja ryhmäliikuntatuotteen ensimmäinen koulutus on kahden viikon päästä, 22.9.2012 Lohjalla. Ryhmäliikuntatuotteen palaute on myös ollut pelkästään positiivista. Harvoin näkee pukuhuoneessa tuollaista jälkikuhinaa minkään ryhmäliikuntatuotteen jälkeen. Tuomme tuohonkin lajiin täysin uusia ulottuvuuksia seurantakorteilla. X-Methodia tarjoavat klubit ja valmentajat löytyvät tästä.

Mihin me sitten olemme menossa? Aika näyttää. Nyt keskitymme laittamaan ihmisiä elämänsä kuntoon. Ja julkaisemme kohta uuden tuotteen; X-Method Food. Ensimmäiset koekaniinit ovat jo käyneet valmentajan kanssa ruokakaupassa. Tiesitkö, että kestää 8 viikkoa, että huomaat muutoksen vartalossasi? 16 viikkoa, että ystäväsi huomaavat. 24 viikkoa, että koko muu maailma huomaa. Kuukauden päästä sinua harmittaa, että et aloittanut jo tänään.

Practise doesn't make perfect. Perfect practise makes perfect.

Työmatkan merkitys

Tämän hetken kuuma peruna on selvästi kilometrikorvauksiin kohdistuvat leikkaukset. Ei nyt puhuta kuitenkaan niistä, vaan ihmetellään hetki työmatkan pituuden merkitystä ihmiselle. Tai no ainakin minulle.

Tuolla aiemman kirjoituksen kommenteissa ihmeteltiin sitä, että miksi vaihdoin työmatkan Helsingin liikenteeseen. Minäkin olen joskus ihmetellyt ääneen, kuinka joku viitsii ajaa pitkiäkin matkoja töihin, joka arkipäivä. Kun ajoin nykyiseen työhön ensimmäistä kertaa, juuri siinä Helsingin ruuhkassa, matka kesti 75 minuuttia. Mietin, että nyt olen tehnyt tyhmän ratkaisun. Meinasin kääntyä ja perua koko työn. Onneksi tajusin, että ei ole pakko ajaa ruuhkassa, jos ei halua.

Minulla oli vuosia työmatka 12 minuttia, plus/miinus yksi minuutti. Se tuntui kohtuulliselta ja varsin järkevältäkin. Kun muutin 100 kilometrin päähän työpaikasta, moni ihmetteli, että miten jaksan ajaa tuon matkan joka päivä, ja vielä kaksi kertaa. Tiesin jo ennen kuin olin ajanut sitä tuömatkaa kertaakaan, että se ei tulisi olemaan ongelma. Pidän autolla ajamisesta. Voin hyvin ajaa erittäinkin pitkiä matkoja, jos rakko ja tankki antavat myöden. Lappiin olen punnertanut yhdellä tankkauksella. Tukholmasta Mälmöön sammuttamatta autosta virtaa.

Kaveri kertoi tovi sitten, kuinka hän on nyt ikionnellinen siitä, että ei tee enää töitä kotona. Se oli alkuun ollut niin hienoa, kun voi tehdä töitä kalsareissa, sängyssä tai sohvalla maaten. Jonkin ajan kuluttua se alkoi ahdistamaan. Olit käytännössä aina töissä. Koti muuttui työpaikaksi. Se keittiön nurkassa nököttävä kahvinkeitin olikin kohta työpaikan kahvinkeitin. Kalsarit vaihtuivat ensin työasuun. Viimein oli jopa kravatti kaulassa päivällä kotona. Ei auttanut, vaikka siirtyi aina tekemään töitä työhuoneeseen. Kaverini oli henkisesti aina töissä. Oli pakko hommata toimisto, oikean työmatkan päästä.

Toinen kaveri oli hommanut työpisteen asuinkiinteistönsä alakerrasta. Tuli sama vika. Koti oli liian lähellä. Työ ja vapaa-aika sekoittuivat liian helposti. Jos joku soitti työasiaa illalla, kesken leffan, oli liian helppo sanoa, että odota kun kipaisen toimistolle. Työmatkalla on siis merkitystä.

Ymmärrän ihmettelyn, jos ei pidä ajamisesta. Minulle ajaminen on jopa jonkinlaista terapiaa. Autossa on helppo ajatella ja pohtia syntyjä syviä. Huomasin tuon kun ajoin tunnin töihin, parin kuukauden ajan, päivittäin. Olin ajatellut, että kuuntelen matkalla äänikirjoja. Yhden aloitin. Huomasin usein ajavani kotiin täydellisessä hiljaisuudessa. Ei edes paljon rakastamani musiikki soinut. Siis aina. Aika usein musiikki kyllä soi, ja lujaa. Nyt on pari päivää soinut Nightwishin tuotanto. Seuraavassa autossa on vielä nykyistäkin parempi äänentoistojärjestelmä.

Tunti oli ehkä hieman pitkä työmatka. Nyt minulla on 40 minuuttia. Se tuntuu varsin sopivalta. Tunti on kuitenkin 50 % enemmän kuin tuo 40 minuuttia. Tuossa ajassa saa aamulla suunniteltua hyvin päivänsä ja soitettua mahdolliset päivän puhelut. Ei tarvitse lainkaan miettiä töitä vielä aamupalapöydässä, vaan vasta kun auto rullaa tallista päivänvaloon. Takaisin tullessa tuossa ajassa ehtii hyvin nollaamaan päivän. Jos joku puhelu jäi soittamatta, sen voi vielä tehdä. Kun auto syöksyy taas tallista sisään, työpäivä on jäänyt matkalle. Ja jos jotain unohtui, se unohtui. Se pysyy siellä 40 minuutin päässä ja odottaa siellä aamulla.

Tuo aiemmin ollut 12 minuutin työmatka tuntuu nyt jotenkin hölmöltä. Työasiat pyörivät käytännössä aina mielessä, kun pää ei tyhjentynyt kotimatkalla. Ja voi ihan hyvin mennä hetkeksi töihin myös viikonloppuna, kun matkaan ei mene aikaa. En kaipaa yhtään lyhyttä työmatkaa, mutta uskon, että moni aamuruuhkassa mateleva vaihtaisi siihen silmää räpäyttämättä, jos se olisi mahdollista.

Did we get this far just to feel your hate? Did we play to become only pawns in the game? How blind can you be, don't you see? You chose the long road, but we'll be waiting.
~ Nightwish

Tuli tuosta vielä mieleen, mikä on paras autoilubiisi ikinä?

Minua hävetti

Olin eilen lähdössä ketjun klubijohtajien kokoukseen, kun puhelin soi. Yksi Forever Töölön asiakkaista soitti ja kysyi, ehdinkö juttelemaan hetken, ehkä kymmenen minuuttia. Vastasin ehtiväni, mutta vasta hetken kuluttua, kun olin autotallissa. Sanoin, että palataan asiaan, kun pääsen liikenteeseen ja puhelin on hands freessä.

Mietin autoon istuessani, että mitäköhän me olemme töpänneet. Että nyt tulee jokin vakava palauteryöppy, kun piti varata aikaakin puhelun kestoon. Kelasin mielessäni, oliko minulta jäänyt jokin asia hoitamatta. En keksinyt mitään. Voin vain odottaa, hieman lannistuneena, mitä tuleman pitää.

Jännittyneenä aloin kuuntelemaan asiakkaan murheita. Ehkä jo toisesta lauseesta alkaen minua alkoi hävettämään. Tuntui, että vajoan syvälle auton penkin syövereihin. Minua hävettivät ajatukseni. Minua hävettivät me suomalaiset. Minua hävetti kaiken sen puolesta, mitä edustan. Minua hävetti samaan aikaan, kun tunsin suunnatonta ylpeyttä. Ihoni oli kananlihalla varmaan koko puhelun ajan.

Asiakas kehui edustamaani yritystä, Forever Töölöä ja sen henkilökuntaa ainakin vartin. Asiakas kertoi olevansa eläkeiässä ja nähneensä maailmaa. Hän kertoi kiertäneensä ja olleensa jäsenenä eri ketjun keskuksissa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja vierailleensa lukuisissa paikoissa. Hänellä on ollut päällekkäisiä jäsenyyksiä, joten hän kertoi tietävänsä, mistä puhuu. En ole eläissäni kuunnellut vastaavaa puhelua, jossa asiakas oikeasti kehuu tuotettamme, palveluamme, puitteitamme ja henkilökuntaamme noin vuolaasti. Ja minua hävetti. Ja nolotti. Samaan aikaan, kun leijuin ylpeydestä.

Kiitin mielessäni Leenaa, jolta sain perintönä tuon keskuksen johdettavakseni. Kiitin, että hän on tehnyt loistavaa työtä ja minä saan jatkaa työtä hänen viitoittamallaan tiellä. Kiitin Allaa, Fustra Traineriämme, jota asiakas kehui maasta taivaaseen. Hänkin on tehnyt valtavan hienoa työtä, kun asiakas kokee sen tuolla tavoin. Ne pienet asiat. Ne olivat tämänkin asiakkaan kohdalla toimineet parhaiten. Toki ohjelmat ovat toimivat ja ohjaajat ovat aina ammattitaitoisia, mutta ne pienet jutut - asiakkaan huomioiminen - ne erottavat jyvät akanoista ohjaajissakin. Kiitin asiakaspalveluamme, joka on ottanut asiakkaan aina iloisesti ja avuliaasti vastaan. Kiitin siistijöitämme, jotka pitävät tilat siistinä. Kiitin laitehuoltoa, joka on pitänyt laitteet kunnossa. Näin jokaisen kehuihin liittyvän työntekijäni kasvot mielessäni sitä mukaa, kun asiakas kehui jotakin osa-aluettamme.

Tällaiset asiakkaat ovat kullan arvoisia. Muistatteko, kun kerroin kirjasta Raving Fans? Tämäkin asiakas lupasi tuoda kaikki ystävänsä meille kuntoilemaan. Hän kertoi raahaavansa ne vaikka väkisin klubillemme. Hän opasti markkinoimaan tuotettamme myös varttuneemmille, koska meidän klubimme oli kuulema ensimmäinen, jota hän voi ja uskaltaa suositella saman ikäryhmän ystävilleen. Tuokin oli kiva kuulla.

Mutta miksi me ajattelemme aina pahinta, kun asiakas soittaa? Tai miksi me lähes aina annamme vain negatiivista palautetta, mutta emme kehu? Edustaako sana arvostelu sinulle positiivista vai negatiivista. Veikkaan jälkimmäistä.

Mitä jos tänään, huomenna, ylihuomenna tai tästä päivästä eteenpäin kehuisit jotakin vähintään kerran päivässä. Kokeile, miten täysin tuntematon reagoi kehuun. Kokeile, miltä tuntuu antaa jollekin yritykselle positiivinen palaute. Käytät varmasti päivittäin tuotteita ja palveluja, joihin olet varsin tyytyväinen. Kokeile, miltä tuntuu kehua ystävää, perheenjäsentä tai työkaveria. Kokeile, millainen voima kehussa on. Minä hehkun tuosta kehusta vieläkin. Vaikka hävettääkin.

Aina kun olet vihainen minuutin ajan, menetät kuusikymmentä onnellista sekuntia. 

~ Ralph Waldo Emerson

Se oli loma

Elämäni ensimmäinen kesäloma on takana. Joskus ihmettelin, Miksi pitäisin kesälomaa? Nyt en ihmettele. Pidän sellaisen jatkossa joka kesä. Kokemus oli erittäin vapauttava ja viihdyttävä. En oikein edes osaa kuvailla tuntemuksia, kun ajatukset lentävät ihan jossakin sfääreissä. Ehdin kokemaan vaikka mitä. Tosin lomakin oli normaalia kesälomaa pidempi. Oikea loma on tähän asti ollut vain hakusessa.

Ehdin rentoutumaan Pasadenassa, viihtymään Las Vegasissa, kellumaan Lohjan järvellä, tallustelemaan Tallinnassa ja syömään krokotiilia Korsaarissa, jopoilemaan Hangossa ja tähyilemään Bengtskärin majakastakin, noin nopeasti muisteltuna. Ei ollut juurikaan päiviä, jolloin en olisi tehnyt mitään tai ollut jossakin. Vaatteet vain vaihtuivat kassissa ja taas mentiin. Toki lepopäiviäkin oli muutamia. Varsin antoisa loma. Ei tarvinnut uhrata yhtään ajatuksia töille. Se oli outoa, mutta siihenkin voisi helposti tottua, näköjään.

Nyt on ihan hyvä fiilis aloittaa sorvin ääressä, hyvin rentoutuneena. Pidin jopa yli kuukauden tauon kaikesta kuntoilusta. Ensimmäistä kertaa tuokin. Ennen kesää tuli enemmän tai vähemmän julkiseksi sekin, mitä teen jatkossa. En ollut missään vaiheessa lähdössä kuntoilualalta mihinkään. Pidän alasta sen verran paljon, että tullen olemaan sillä niin kauan, kuin viitsin tehdä töitä. Missä ja miten, sen näyttää aika, mutta nyt käänsin uuden lehden.

Viime syksynä uhoin kovaan ääneen, että en usko muuttavani Turun alueelta koskaan mihinkään. Helmikuusta alkaen olen ollut lohjalainen. Talvella mietin ääneen, että olisi todella outoa olla töissä jollekin muulle. No nyt olen, vaikka tietysti omistussuhde M&M:ään on yhä tallella ja X-Methodinkin kautta saa leikkiä yrittäjää, varsinaisen uuden työn ohella. Keväällä, Mannerheimintietä kävellessäni kerroin, kuinka en voisi edes kuvitella olevani töissä Helsingissä. Nyt olen - Mannerheimintiellä. Käyntikortissa lukee Club & Spa Manager, Forever Töölö.

Joskus ne vaihtoehdot, joita pitää epätodennäköisimpinä elämässään, ovat juuri niitä parhaita.

Ai niin. Sain vedettyä listalta yli Van Halenin, jonka näin ensimmäistä kertaa livenä Staples Centerissä. Lämppärinä tuolla oli niinkin kova metallibändi kuin Kool & The Gang. Colosseumilla veti Celine Dion aika vaikuttavan konsertin. Paljon tuli kesällä nähtyä ja kuultua. Musiikin täytteinen kesäloma päättyi kerrassaan loistavan työmoraalin omaavan Bruce Springsteenin konserttiin. Huikeaa!

~ En tiennyt, että sitä ei pysty tekemään, joten menin ja tein sen.