Mitä tahansa sosiaalisen median portaalia voi kukin käyttää haluamallaan tavalla. Käytit sitten Facebookia, Twitteriä, Instagramia tai mitä tahansa, et voi käyttää sitä väärin. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa. On vain erilaisia käyttäjiä ja erilaisia tarkoitusperiä. Jos jonkin toisen käyttäjän tapa ärsyttää, hänet voi aina jättää huomiotta.
Selasin omaa Instagramia, parvekkeella maatessani. Olen näköjään postannut ekan kuvan vain 49 viikkoa sitten, eli viime vuoden juhannuksena. Kuvia selatessani tuli aika etuoikeutettu olo. Vuoteen on mahtunut paljon juttuja ja osasta ei ole edes kuvitusta. Ilmankos on vuosi mennyt taas nopeasti. Tekevä ehtii aika paljon. On näköjään eletty, kun eletään. Joku on tekemisistä tykännytkin.
Instagram on näköjään aika mukava Elämäni kuvina -portaali, kun ei jokaista ateriaa ja vessassa käyntiä kuvaa sinne. Taidan jatkaa sitä samalla tavalla seuraavankin vuoden. Saa nähdä, mitä kaikkea siihen mahtuu.
Aika monelle sosiaalinen media lienee kanava hakea hyväksyntää. Kanava luoda virtuaalista minää, joka on mahdollisesti parempi, kuin todellinen minä. Se on kulissi. Hyväksyntä mitataan kaverien, seuraajien ja tykkääjien määrällä. Minulle nuo ovat aina olleet yhdentekeviä, myös täällä blogissa. En tiedä, montako kaveria minulla on Facebookissa. Tai seuraajaa Twitterissä. Sillä määrällä ei ole mitään merkitystä. Hyödynnän näitä välineitä vain itsekkäisiin tarkoituksiin ja jaan muille vain sen, minkä haluan, jos haluan. Ja otan siltä sen, mitä tarvitsen.
Kun katselin kuvia, huomasin, että siellä ei ollut lainkaan kuvia niistä pahoista elämän kolhuista, joita kuluneeseen vuoteen on myös mahtunut. Kuvia olisi voinut olla ambulanssista, sairaaloista, tippapulloista ja vaikka mistä, mutta ei ole. Ehkä niitä ei ole syytä muistella? Tai ehkä silloin on ollut tosi kyseessä eikä siinä ole sijaa kameroille. Tosin olen päivittänyt kolhuja muissa välineissä, blogissakin. Se on ollut sitä itsekästä terapiaa. Mutta miksi niistä ei ole lainkaan kuvia?
Joka tapauksessa, kun katselen kulunutta vuotta kuvina, voin rehellisesti sanoa eläväni ja kokevani. Kuvien avulla tuo on helppo todentaa itselleenkin. Ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja vievät mukaviin ajatuksiin ja muistoihin. Jos olet ollut mukana, niin tiedät, mistä kirjoitan.
Foursquaressakin näyttää olevan tägejä ympäri maailmaa, joten ainakin passille on ollut käyttöä. Siitä huolimatta niitä parhaita kuvia voi ottaa lähtemättä merta edemmäs. Välillä on hyvä käydä kaukana, nähdäkseen lähelle. Hyvän kuvan saisi tästäkin, mitä nyt näen, omalta parvekkeelta, auringon paistaessa leppoisaan sunnuntaipäivään. Elämästä voi nauttia monin keinoin. Toivottavasti sinulla se ei ole vain kulissia.
Ei ole olemassa huonoja kuvia; naamasi vain näyttää välillä siltä.
~ Abraham Lincoln
4 kommenttia:
Moro.
Joo, kuvia on tullut. Olen varmaankin huono ihminen kun näin kirjoitan mutta enpä ole siitä ennenkään välittänyt. :D
Vahvasti on tullut elvistelyn maku, poistin sinut oikeastaan siksi Facebookissakin. Jos haluan katsella tuon kaltaisia kuvia niin katson ennemmin sitten vaikka jotain reality-sarjaa.
Anteeksi. Tämä on vain oma mielipiteeni.
Moi Jokinorsu, pitkästä aikaa.
Kommenttisi on monessa mielessä erittäin mielenkiintoinen. Arvostan isosti, että tuot esille tuntemuksesi. Jokaisella on täysi oikeus mielipiteeseensä.
Ensinnäkin näissä medioissa on tosiaan se hyvä puoli, että voi valita, kenen tilejä seuraa. Typerintä on seurata jotakin tiliä ja kitistä sen sisällöstä.
Minulla on mahtunut kuluneeseen vuoteen ihan hemmetisti kaikkea. Paljon myös iloista ja hyvää sekä aivan mahtavia kokemuksia. Harmi, jos minun onneni ja kokemukseni tuntuvat elvistelyltä. Ne eivät kuitenkaan ole keneltäkään pois eikä kuvien ja kokemusten jakamisen tarkoitus ole olla elvistelyä. Eikä minulla ole mitään syytä myöskään hävetä tai peitellä niitä.
Kaikki kuvat ja kokemukset olen elänyt. Yksikään niistä ei ole feikki, vaan minun todellisuuttani. Siinä mielessä se on realityä, mutta ei lavastettua, vaan aitoa ja oikeaa.
Omasta mielestäni olen jokaisen kokemuksen ansainnut. Mitään en ole saanut ilmaiseksi tai automaattisesti, vaan jokaisen kokemuksen eteen olen joutunut tekemään tolkuttomasti töitä. Tiedän, että harvasta on tekemään sitä kaikkea, jota huimat kokemukset ja kuvat vaativat.
Positiivisten kokemusten kautta tätä elämää kannattaa elää. Niin aion tehdä jatkossakin ja nauttia siitä kaikin mahdollisin keinoin.
Hyvää yötä! ( Kesäloma alkoi muutama päivä sitten ja rytmi alkaa jo kääntymään iloisen sekaisin )
Ei tuossa Facebook-poistossa tosiaan olekaan muusta kyse kuin mainitsemastasi suodatuksesta, minulla on muitakin ihmisiä ketkä olen somessa poistanut mutta muuten olemme kyllä tekemisissä. Syitä on erinäisiä mutta ei niistä enempää.
"Some-ystävyys" on jännä asia, itse koen sen hyvin pinnallisena millä ei ole oikeiden välien kanssa mitään tekemistä, joidenkin ihmisten mielestä se on sama asia kuin sukulaisuussuhde ja loukkaannutaan verisesti kun ei ollakaan enää "Naamakirjakavereita".
Ei nuossa kuvissa sinänsä mitään vikaa ole, varmasti ovat olleet hienoja kokemuksia mutta samalla tavalla kuin jos tuttuni somessa minulle näkyvä pääasiallinen sisältö olisi vaikka copypastetut vitsit niin kyllähän se aika nopeasti wanhaksi muuttuisi.
Olet varmaan lukenut Amerikan Psykon? Kauanko jaksaisit lukea statuspäivityksiä jotka ovat kuin kirjan 200 - 300 ensimmäistä sivua namedroppeineen. ;D
En ole lukenut Amerikan Psykoa. Enkä ole ajatellut lukea. Kulttikirjan statuksestaan huolimatta, aihe ei kiinnosta lainkaan.
Somessa on juuri se hyvä puoli, että sitä voi käyttää, kuten haluaa. Seurattavat saa valita, puolin ja toisin. Jokaisella on oikeus iloon ja onneen, mistä niitä ikinä saakaan.
Lähetä kommentti