perjantai 18. toukokuuta 2012

Seasonal Yoga - Avain elämään

Olenhan kertonut, että minusta tulee joogi? Opetanko yogaa koskaan? En tiedä. Ehkä koulutan itseäni vain oman hyvinvointini vuoksi. Valitsin taannoin Seasonal Yoga -koulutuksen, joka kestää vuoden. Kotitehtävänä oli kirjoittaa oma kuvaus Seasonal Yogasta. Se kuuluu näin:
Ehkä rohkeasti sanottu otsikossa. Tai sitten ei. Seasonal Yoga voisi olla myös avain elämän kiertokulkuun. Tavallaan kaikki olemassa oleva perustuu luonnon kiertokulkuun. On alkua, kasvua, kehitystä, paikallaan oloa, taantumista, loppumista. Käytännössä ihan kaikessa - elämässä, liiketoiminnassa, ihmisessä, yksilössä, ihmissuhteissa, tuotteessa, palvelussa...
Miksei siis joogakin voisi perustua kiertokulkuun - luonnon kiertokulkuun, vuodenaikoihin ja kellonaikoihin? Jooga on itsensä kehittämistä, joten on itse asiassa aika luonnollista huomioida luonto ja ympäristö kehityksen välineenä ja vaikuttimena. Vuodenajat vaikuttavat ihmiseen. Kellonajat vaikuttavat ihmiseen. Jooga vaikuttaa ihmiseen. Seasonal Yoga niputtaa nämä vaikuttimet yhteen, luonnollisella tavalla.
Seasonal Yoga on lähellä ihmistä. Se on myös lähellä luontoa, joka monelta kaupunkilaiselta pääsee käsistä asvaltin keskellä. Kosketus luontoon katoaa helposti urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Sen huomaa hyvin, jos hankkii koiran tai muun vastaavan lemmikin, joka vaatii päivittäistä ulkoilutusta. Kun vie koiran metsään joka päivä, huomaa kuinka luonto muuttuu vuodenaikojen mukana, kuukausittain, viikoittain ja jopa päivittäin. Tällöin huomaa myös luonnon vaikutuksen meihin ihmisinä. Tätä muutosta ja vaikutusta ei huomaa keskellä kaupunkia.
Ympäristön muutokset vaikuttavat meihin, halusimme tai emme, myös asvalttiviidakossa. Seasonal Yoga saa urbaaninkin cityihmisen ajattelemaan itseään osana luontoa ja sen vuosikehitystä. Seasonal Yoga avaa portin omaan sisäiseen metsäämme. Se auttaa ymmärtämään, miten me reagoimme eri ajankohtiin, jokainen yksilöllisesti, mutta silti niin samankaltaisesti. Me kaikki käyttäydymme eri tavalla talvella, verrattuna kesään. Eikä siihen ole syynä kalenteri, vaan se, miltä luonto näyttää ja miltä se tuntuu. Keväällä tuntemuksemme ovat erilaisia kuin syksyllä. Kevät saa meidät tekemään eri asioita kuin syksy - ja taas, halusimme tai emme.
Jos haluat tietää, miksi keväällä siivotaan, kesällä nautitaan, syksyllä masennutaan ja talvella murjotetaan, Seasonal Yoga kertoo sen. Samalla saatat kehittyä ja vahvistua yksilönä.
Mietin juuri tämän viikonlopun koulutuksen aikana, kuinka jokaisen johtajan pitäisi käydä joogakoulutuksessa. Ei siksi, että olisi kiva istua lotusasennossa pöydän päässä henkilökuntapalaverissa, vaan siksi, että oppii tuntemaan itseään. Miten ihmeessä ihminen voisi johtaa toisia, jos ei osaa johtaa itseään? Kun opit tuntemaan itsesi, osaat reagoida paremmin muihin ihmisiin.

Olin pari viikkoa sitten Seasonal Yoga retriitillä Ranskassa. Taidankin kertoa siitä hieman seuraavaksi.
Et voi tulla onnelliseksi. Voit ainoastaan olla onnellinen.
~ Happy Yoga 

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tuo jooga sanoo, kun aamulla v***ttaa mennä töihin, päivällä ****ttaa ahdistavat sähköpostit asiakkailta ja kiire työssä, illalla on hyvä olo kun jaksoi töissä, jossa käy kun on pakko jotta saa rahaa, jota tarvitaan enemmän kuin ennen, mutta palkka ei ole noussut samassa suhteessa, mikä v***ttaa taas ihan s****nasti. Urheilla pitäisi joo, mutta kun ei jaksa tai useimmiten ei löydy asennetta. Toisaalta vaimokaan ei urheile, miksi siis itse? Laita vaan tietoa lisää ja kerro mitäs se veljesi nykyään puuhaa vai laitteleeko sitä isoa paattia vaan hienoksi? Joko on tullut ajatuksia mitä teet jatkossa työksesi? Tarviiko sun tehdä enää - riittääkö rahat jos oot ilman töitä ?

Kunto Kortilla kirjoitti...

Ei jooga tuohon mitään sano. Se voi kuitenkin antaa avaimet vastaukseen, joka tulee sisältäsi joka tapauksessa.

Olen sitä mieltä, että kaikki asiat, jotka ahdistavat, on syytä jättää taakseen. Oli kyse töistä tai mistä tahansa. Jos joka päivä ottaa aivoon mennä töihin, se heijastuu väistämättä koko muuhunkin elämään. Se ei ole sen arvoista, missään tapauksessa.

Kaikkihan on kiinni asenteesta!

Veljeni puhukoon yhä puolestaan.

Olen tietysti siitä onnellisessa tilanteessa, että olen aina säästänyt, myös silloin kun siihen ei ole ollut oikeasti varaa. Tämän vuoksi olisin hyvinkin voinut olla joutomiehenä pitkäänkin. Enkä muuten saa edes mitään korvauksia, kun olen kirjoissa ja kansissa yrittäjä. Tai no, en edes yrittänyt hakea. Tiedän kuitenkin jo, mitä teen isona. Tai siis ainakin syksyllä. Siitä lisää myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Miten sinä voit passata ruisrockin ??
Ja muuten, mikähän tässä Samin elämänmuutoksessa on se juttu? Miksi hän muutti pois Turusta, jota hän jumaloi usein blogissaan silloin, kun kaikki oli vielä hyvin.
-Tj-status katosi samalla, kun Samin päässä myllersi ja tässä rytäkässä hän muutti vielä uuden rakkauden perään Lohjaan.
-ISOin Kysymys ei ole se, että jäikö exä Turkuun, eikä se saiko Jani (veljeksistä kuuluisampi) juuri pojan vai tytön vaan sittenkin se, että ottiko Sami koiransa mukaan Lohjaan ?

Anonyymi kirjoitti...

päivitä vähän ajatuksiasi meille. lupasitkin joskus. miten näet onnistuneen viimeiset vuodet ja mitä ajatuksia seuraavat pari vuotta - tavoitteita ? minkälaisia ?

Kunto Kortilla kirjoitti...

Miten voin passata Ruisrockin? Enköhän jo vetänyt riittävän pitkän putken sitä juhlaa. Nyt oli aika katsastaa kotikaupungin tarjonta Rantajamien merkeissä. Osuivat samaan viikonloppuun. Valinta oli varsin hyvä. Hauska viikonloppu.

"Silloin, kun kaikki oli vielä hyvin." Tarkennathan hieman? Mikä nyt on huonosti? Ainakin minulla on kaikki aiempaa paremmin. Kyllä jokin muukin kuin rock'n'roll saa miehen irti juuriltaan. En kai tässä ole erityisen suuri poikkeus. En ole koskaan ollut statuksien perään, joten tj nimen yhteydessä ei tee minusta yhtään sen parempaa ihmistä. Ja nytkin nimeen voi halutessaan liittää Club & Spa Manager. Spa on mielenkiintoinen uusi haaste.

Vaikka mies repiikin itsensä juuriltaan, ei koiralle välttämättä kannata tehdä samoin, jos ei ole pakko. Varsinkaan Bernille, joka ei ole muutosten ystävä.

Nyt kun lomat alkavat kohta olemaan ohi, otan tavoitteeksi sen, että tekstiä pukkaa aina perjantaisin. Onhan minulla vielä aika paljon sanottavaa ja annettavaa. Sitä on pelkästään elämäni ensimmäisestä kesälomasta. Nyt on uudet kuviot, joten niistä on helppo ammentaa uusia juttuja...

Mikä siinä muuten on, että muiden elämät tuntuvat kiinnostavan monia omaansa enemmän? Unohtaako silloin elää itse?

Anonyymi kirjoitti...

Se on kohteliaisuutta olla kiinnostunut toisen tapahtumista yms. eikä tuputtaa omia juttuja vaan ja lopuksi vielä kertaus ja kysymys kuten eiks ollu hurja juttu..
No sun tapauksesi kiinnostaa kun avauduit näkemyksistä ja tuntemuksista ja reissuistasikin. (Ja kertoisit joskus Janin tilannetta ja ratkaisuja - ei kerrota muille..)
Nyt odotellaan että onko kerran yrittäjä aina yrittäjä. Ja miksi Lohja, miksei Stadi tai Nuottaranta tai westend - karhusaares olis kimin kioskikin myynnis vielä..
Kyllä tässä 40 ohitettua itsekukin huomaa että kyllä ne elämän parhaat vuodet on 23-33 - silloin pitää mennä ja uskaltaa ja vaikka mokatakin sekä tehdä lapset, eikä empiä ja säästää johonkin suureen tms. Sinä olet ollut aika hyvä esim. täysillä elämisessä, siksi sitä on ollut kiva seurata, kun vielä olet avoin ja ulospäinsuuntautunut sekä nuoruudesta asti arrogantti ja flegmaattisuuden vastakohta. Tunnistatko itsesi näistä ?

Kunto Kortilla kirjoitti...

Elämän parhaat vuodet 23-33? Ei hemmetissä! Silloin on tehnyt vääriä valintoja. Elämän kuuluu parantua koko ajan!

Kiva kuulla, jos tuntuu uloskin päin, että elän täysillä. Yritän tehdä niin parhaan kykyni mukaan. Tehdä ratkaisuja ja juttuja, joita kaikki muut eivät välttämättä uskalla/viitsi/jaksa tehdä. Avasin päivän epistolassa tuota hieman lisää.

Piti oikein katsoa, mitä arrogantti oikeasti tarkoittaa: kopea, julkea, röyhkeä. Olenko (ollut) tuollainen? Flegmaattinen tuskin olen ollut, eikä sellaista minusta saa ja ihmisten kanssa olen aina viihtynyt. Ja uutta kokiessani tunnen eläväni. Ehkä kuoreni on arrogantti, mutta totuus on ihan jotain muuta, kun minut oppii tuntemaan. Ja niitä ei ole monta, jotka oikeasti tuntevat...