Tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin. Suomalaiselle tervehtiminen ei ole itsestään selvyys. Kuinka usein olet tervehtinyt tuntematonta? Entä sitä naapuria, jonka kohtaat jo kymmenettä kertaa naapurustossa? Tervehdys ei vain tule ja katse kääntyy pois toisesta ihmisestä.
Jäyhänä suomalaisena myönnän, että se tuntuu hyvältä, kun
ihmiset tervehtivät toisiaan lenkkipolulla ja kuntosalilla. Ikävä kyllä, täytyy
mennä merta edemmäs, jotta tuohon törmää. Yhdysvalloissa nautin suuresti siitä,
että lenkillä vastaan tulevat tervehtivät poikkeuksetta. Ja kuntosalilla - kaikki
tervehtivät toisiaan. Ollaan kuitenkin samassa veneessä. Ja se on kohteliasta
huomioida toiset.
Anneli Ranta oli alkuviikosta pitämässä henkilökunnalleni
koulutusta elekielestä. Käytiin läpi esimerkiksi juuri tuota tervehtimistä. Loistavaa
esiintymiskoulutusta, jota on varmasti syytä jatkaa. Olen seurannut asiaa
klubillamme ja haluan tervehtimiseen muutosta. Loppuviikosta puimme asiaa ketjun
klubijohtajien kanssa kokoustaessamme. Viikon päätin vielä huippumyyjä Kaisa Liskin esitykseen, jossa kerrottiin kaupan alkavan tervehtimisestä. Asiakkaan tervehtiminen on ensimmäisiä
asiakaspalvelutilanteen askelia. Jos pallo putoaa jo siinä, palloja saa
haeskella koko päivän lattioilta.
Heitin klubimme Facebook-sivulle kysymyksen:
Mitäköhän se vaatisi, että me kaikki Töölön klubilla käyvät oppisimme tervehtimään toisiamme?
Aavistin, että kysymyksessä voisin astua miinaan. Aavistin
oikein. Vastauksissa tuli esiin juuri ne asiat, jotka ajattelinkin. Toivottavasti
kukaan ei pahoita mieltään empiirisistä tutkimuksistani.
- Se on jonkun muun vika, että ei tervehditä.
- Osa kokee, että henkilökuntani tervehtii aina.
- Osa kokee, että henkilökuntani ei tervehdi juuri koskaan.
- Onko pakko, jos ei halua.
- En tervehdi muuallakaan.
Kohdat kaksi ja kolme ovat normaalia siinä mielessä, että ne
jotka tervehtivät, saavat melkein poikkeuksetta vastatervehdyksen joka
paikassa. Tervehdykseen on vaikea jättää vastaamatta. Kakkoskohdan ihmiset
eivät edes kiinnitä asiaan huomiota, kuin käskystä. Heille tervehtiminen on
niin arkipäivää. Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa ympäristönsä toimintaan.
Vaikka onkin anteeksiantamatonta, että asiakaspalvelutilanteissa henkilökunta
ei tervehdi, tämä ero kokemusten välillä on erittäin mielenkiintoinen.
Kokemuserot voivat johtua todella monesta asiasta, jopa täysin
tiedostamattomista käyttäytymismalleista, puolin ja toisin.
Kohdat neljä ja viisi ovat paljolti samaa asiaa keskenään.
Muistatte varmaan kaikki tämän kuvan, jossa suomalaiset seisovat
bussipysäkillä. Hyvin toden näköistä, että samat ihmiset ovat seisseet samaan
aikaan tuolla pysäkillä jo vuosia, ottamatta mitään kontaktia toisiinsa. Ei
edes pientä pään nyökkäystä pysäkille saavuttaessa.
Onko kuntokeskus verrattavissa bussipysäkkiin tai
keskustelussammekin mainittuun sporaan? Suurin osa asiakkaistamme käy aina
samaan aikaan, samoilla tunneilla, samojen ihmisten seurassa, siinä samassa
hikisessä veneessä. Voisiko ajatella, että ainakin tutut kasvot omaavat
henkilöt tulisi huomioitua? Siitähän se lähtee. Sen jälkeen voi alkaa
tervehtimään tuntemattomiakin. Ei se ole pois mistään. Annat sillä itsestäsi
miellyttävän kuvan.
Kuten aavistinkin, kukaan ei varsinaisesti vastannut
kysymykseen. Oma vastaukseni olisi ollut se, että alan tervehtimään kaikkia ja
katson, mitä siitä seuraa. Olen itse se muutos, jonka haluan tapahtuvan.
Tervehtiminen nostetaan nyt esille klubissamme.
Toivottavasti siitä seuraa hyvää ja pystymme piristämään asiakkaidemme päivää
tuollakin tavalla. Sano vastaantulijalle hei, siitä hetkestä eteenpäin, kun
astut portaita alas Töölön klubille. Muista, sen ensimmäinen terve, morjens tai
hei, voi olla isonkin asian alku.
You had me from hello