Minuuttijohtaja

Olen aikaisemminkin nostanut esiin Ken Blanchardin (Raving Fans) ja Spencer Johnsonin (Who Moved My Cheese) kirjoja. Mahdollisesti ensimmäinen, joka olisi jo aikaisemmin pitänyt nostaa esille, on vuonna 1982 julkaistu The One Minute Manager, jota suuret yritykset ja niiden johtajat ovat käyttäneet käsikirjanaan jo kolmatta vuosikymmentä.

Monet kirjan lukeneista ovat kertoneet, kuinka kirjan kolme Minuutin Salaisuutta ovat saaneet heidät nauttimaan työstään enemmän, stressittömämmin. Saattaa olla, että kirjalla on ollut osansa myös omaan stressittömyyteeni, lukuisten muiden opusten ohella.

Minulla on kuitenkin vielä pitkä matka Minuutin Johtajuuteen, mutta uskon ottavani pieniä askeleita joka päivä. Palautteen antamisessa, oli se sitten positiivista tai negatiivista, on aina opittavaa. Tuskin kukaan osaa sitä aina täydellisesti. Oppia voi kuitenkin kuka tahansa, jos haluaa.

Onhan se aina helpompaa huomata alaisensa työssä kaksi virheellistä toimintatapaa kuin kahdeksan oikeaa. Toivottavasti sitä oppii löytämään yhä enemmän niitä hyviä asioita, huonojen sijaan, jotta muistaisi myös kehua.

Kehuminen on vähän vaikeaa, kun itse vaivautuu kehuista ja innostuu toimimaan haukuista. Välillä sitä kuvittelee kaikkien ihmisten olevan samalla tavalla kieroon kasvaneita, mutta harva kuitenkaan on.

Olen saanut aina tehdä töitä pääsääntöisesti erinomaisten työntekijöiden kanssa. Siitä kiitos heille. Moni asia olisi jäänyt kokematta ja saavuttamatta ilman heitä. Välillä on tietysti törmännyt myös omeniin, jotka ovat olleet ihan väärässä korissa, tai jopa mätiä, mutta niistä on onneksi selvinnyt aika vähäisin vaurioin.

Olen vakaasti sitä mieltä, että paska valuu alamäkeen, joten jos joku alaisistani ei osaa/jaksa/viitsi/halua tehdä työtään hyvin, se on minun vikani. En ole osannut ohjata ja motivoida työntekijää oikein, jotta hän ymmärtäisi työpanoksensa merkityksen sekä yritykselle, työkavereilleen että ennen kaikkea asiakkaille, jotka maksavat kaikki yrityksen palkat.

Kuinka kauan sinä viitsisit keilata, jos ei olisi keiloja lainkaan? Tai et tietäisi, montako keilaa sait nurin? Tai katsoa tai pelata lätkää, jos maalit otettaisiin kokonaan pois kentältä?

Työn johtaminen on pohjimmiltaan sitä, että maalit osoitetaan, ne lasketaan ja niistä tuuletetaan, eikä epäonnistumisista tehdä henkilöön kohdistuvia, vaan ne esitetään ja myös otetaan tekemisen virheinä, ei henkilökohtaisuuksina.

Yksinkertaista?

[ Aiheeseen liittyen: Hire The American Dream / Oletko korvattavissa? / Kuinka hyvä haluat olla? / FISH! / 4 Tunnin Työviikko ]

BTW Alli on ihmelääke. Niin nyt lehdissä lukee, mutta lukekaa ne artikkelit kunnolla. Onko laihtumisen syy Allin vai jonkin muun muutoksen yksilön tavoissa? Esimerkiksi päivän Ilta-Sanomissa lääkettä testannut toimittaja kertoo, kuinka "suosiolla jätin lähes kaiken ylirasvaisen pois" ja kuinka "rasvaisten aterioiden määrä putosi tavallisesti yhteen päivässä, iltapalaksi maistui mieluummin mandariini kuin makkaraleipä." Olisiko paino laskenut ilman mitään allejakin, jos vähentää rasvaisen ruuan määrää ja vaihtaa niitä hedelmiin? FDA pitää tuotetta potentiaalisesti haitallisena mahdollisen maksatoksisuutensa vuoksi, joten ehkä kannattaisi ensin kokeilla tuota Timonkin tekemää muutosta ruokavalioon, ilman pillereitä.

Ruisrock 2009

Taas on sen aika. Yksi vuoden kohokohdista jo 30 vuoden ajan. Tämän vuoden Ruisrock on kolmaskymmenes kerta kirjoittajalle.

Ensimmäiset vuodet menivät pelkästään taskurahoja tienaten, pulloja keräillen. Tuohon aikaan pantin sai rokissa jopa pullon kauloista ja pohjista. Sillä tavalla tulivat kaikki rikki menneet pullotkin napattua talteen. Harmi, että nykyään pullojen ja tölkkien kerääjien pitää olla valikoivia kun kaikista ei saa panttia. Hattu päästä niille, jotka keräävät nuo kaikki pullot pihoilta ja pientareilta.

Ensimmäinen bändi, jota tuli oikein fanitettua oli Girlschool, vuonna 1981. Yhdeksänvuotiaana pojan kloppina olin Girlschooliin törmännyt muistaakseni jossain Motörheadin yhteydessä, ehkä se oli jossain videolla lämppärinä, tai jotain, mutta oli iso kokemus rokata todellisen girlpowerin tahtiin.

Vuotta aikaisemmin ihmeteltiin Eppujen keikan peruuntumisesta johtunutta torikokousta, jonka seurauksena kyseisenä vuonna taidettiin pullonkierrätykseen viedä poikkeuksellisen paljon pullon pohjia ja kauloja.

Vuoden 81 jälkeen olikin kuvio sellainen, että kerättiin pulloja sen verran, että sai riittävästi taskurahaa kaikenlaiseen festaririhkamaan, U2:sen paidasta The Alarmin huiviin. (The Alarm oli ja on vieläkin kyllä ihan vieras.) Johnny Rotten taas komistaa Puplic Image Ltd:n paitaa ja moni muu rockhärpäke on kadonnut aikojen kuluessa, tai sitten ne pullahtavat joskus esiin Huhkolan varastoista.

Jossain vaiheessa vietiin enää vain yksi satsi pulloja kierrätykseen, kun sillä tavalla pääsi alueelle ilmaiseksi sisään. Tuota jatkettiin niin kauan, kun se meni läpi. Sosialistiseen aikaan tuli jopa nautittua virvokkeita järjestäjän piikkiin. Niitä sai, kun osasi oikein kysyä, eikä järjestävän tahon kontrolli ollut pettämätön. Ehkä sen vuoksi systeemi ei oikein taloudellisesti toiminutkaan.

Myöhemmin sisään päästiin Ruissalon kesäasukkaiden ilmaislipuilla, koska kesät vietettiin metsän takana mökillä. Tuolla mökillä taas järjestettiin aika moisia Rock-juhlia vielä täysi-ikäisenäkin, futiskentällä telttaillen...

Vaikka Ruisrockissa onkin ollut Parhaita Bändejä; Iron Maidenia, Metallicaa, Bon Jovia, Aerosmithiä, Billy Idolia, niin paras rokki on ehdottomasti ollut vuoden 1992 tapahtuma. Voi sitä yhteislaulun riemua, kun lavalla musisoi Extreme ja Bryan Adams peräkkäin. Se kokemus kaikessa hienoudessaan hieman lievitti edellisen päivän tuskaa, kun Pearl Jam ei mahtunut samalle lavalle Nirvanan kanssa. Oli kyllä kaikkien aikojen kesä...

Perjantaina taas startataan uuteen rokkiin, mahdollisesti ennätysyleisön turvin. Päivittelen tätä blogia aina festaripäivien jälkeen, kun päivän anti on maisteltu. Nikkola teki jo omat poimintansa tarjonnasta, joten tässä minun vastaavat tärpit, jotka sain rehtorilta:

Perjantai: Disturbed nousee esiin listalta. Löysin bändin tuon loistavan Genesis-coverin avulla vasta tuossa viime vuonna, joten kaikki biisit, varsinkaan vanhemmat, eivät vielä ole ihan tuttuja. Se kuitenkin täytyy katsoa. Veikkaan, että Slipknot ja Children of Bodom jää pariin biisiin, ellei liveveto yllätä erityisen positiivisesti. Dead By April tullee myös katsastettua, uutena makuna bänditarjottimella, mutta muut jäänevät satunnaisen vaeltelun tielle.

Joku väitti Slipknotin vieneen Disturbedin 6-0. Makunsa kullakin...
IltaSanomat: Raskas rock jyräsi Ruisrockissa
Turun Sanomat: Slipknot veti paikalle pitkänmatkalaisia
(Iltalehdellä ei tainnut olla toimittajaa paikalla lainkaan...)

Lauantai: Päälistalta poimitaan The Sounds. Vielä vähän vieras, mutta uskoisin livepotentiaalia löytyvän sen verran, että innostun helposti koko tuotannostakin. In Flames hieman tutumpana tulee myös mahdollisesti katsottua. Pikkulistalta pomppaa Eppu Normaali, Tehosekoitin ja Kotiteollisuus. Epun tietää, Teharin tahtiin voi muistella ja Kotiteollisuus on aina täysin arvoitus. Ihan sivuhuomautuksena, Teharien, kuten sunnuntaisen Apulannankin, ja miksei myös Eppujenkin, lontoonkieliset levyt ovat hauskoja.





Sunnuntai: Moni hehkuttaa Faith No More'a festarien ehdottomana pääesiintyjänä. Sitä moni on kehunut menevänsä katsomaan. Olen hauskuuttanut itseäni kysymällä näiltä rockpopulisteilta, että kerro vaikka kaksi FNM biisiä. Ok, kaksi saattaa vielä löytyä, mutta entä kolmas? Vaihtoehtoisesti voit pyytää kertomaan yhden levyn nimen, eikä kokoelmalevy(t) kelpaa. Testaa itse. Aika monella menee sormi suuhun... No se täytyy kuitenkin nähdä, vaikka pitääkin illan spinning käydä polkemassa välissä. Amorphis jää tuon tunnin vuoksi väliin, ikävä kyllä, mutta Volbeatin puoleen väliin ehtii takaisin. Onneksi päivällä on Stratovarius ja Apulanta.

Toivottavasti säät suosivat.

Kokiskamera roikkuu taas mukana, joten kuvaa ja ääntä on luvassa tänne jo festarien kuluessa, jos vain tilanteet ja mieli sallivat. Myös naamarista kannattaa käydä tarkistamassa mialialat ja ylijäämävideot löytyvät myöhemmin perinteiseen tapaan tuubista.

Muistutetaan vielä:

TYHMIN FESTARITEMPPU ON HEITTÄÄ 1½ LITRAN PULLO

(tai mikä tahansa muu esine)

YLEISÖN JOUKKOON.

SE VOI TAPPAA, URPOT!

Jälkilöylyt: Ennätysyleisö, 92.000! Rauhallista. Mike Monroe oli Rantalavalla. Illat kylmiä, väärät asusteet. Joko Tehosekoitin tai minä olimme vanhentuneet. The Soundsin suosio yllätti, kuinka pitkään mahtaa kestää? Ensi vuonna neljä päivää 40-vuotisjuhlien kunniaksi? Suomalainen on kärsivällinen jonottaja. Loistava festari, kerta kaikkiaan...

[ Aiheeseen liittyen: Ruisrock 2008 / DBTL 2008 ]

BTW Isot pisteet järjestäjälle siitä, että tämän vuoden VIP-passi-informaatio oli selkeääkin selkeämpi. Myös tällainen skimmingiä harrastava löysi olennaiset kohdat ohjeista, eikä mitään väärinkäsityksiä, tai yllätyksiä näyttäisi olevan tänä vuonna luvassa. Hienoa homma ja jo etukäteen ISO KIITOS JÄRJESTÄJÄLLE! Hienoa, että joku viitsii riskillään viihdyttää meitä.

Kahdeksan tonnin burger

Kesällä on kiva grillata ja ihmetellä, mistä niitä senttejä oikein tulee vyötärölle.

Ei vaan, grillaaminen on itse asiassa hyvä tapa laittaa ruokaa, koska moni lihavalmiste päästää rasvansa grilliin. Kun makkarat vaihtaa vielä grillattuihin vihanneksiin, niin siinä meillä on loistavaa ravintoa.

Osa ihmisistä ovat lopen kyllästyneet kaikkeen terveysintoiluun ja kevyttuotteisiin. He haluavat nauttia elämästä. Ei ehkä niin kauan, kuin terveellisemmin elävä, mutta ehkä he sitten viettävät nautinnollisemman elämän. Elämä on täynnä omia valintoja.

Jos sinä kuulut ryhmään, jotka haluavat nauttia elämän pienistä ja suuristakin asioista, terveytensä uhalla, sinun kannattaa matkustaa Arizonaan. Miltä kuulostaa hampurilainen, jossa on 8.000 kcal? Luit ihan oikein! Se ei voi olla huono, eihän? Tuon hampurilaisen löydät Heart Attack Grill® -nimisestä ravintolasta. Ja jos painat yli 350 paunaa (n. 160 kg), syöt vielä ilmaiseksi!


Onneksi siellä on hoitajat omasta takaa, mutta muistutetaan kuitenkin seuraavaa:

Arizona State Law Requires Us To Inform You That The Women Who Work At The Heart Attack Grill Are Not Actually Nurses And Do Not Have Any Real Medical Training.
(This is your tax payers dollars at work)

Ihan oikeasti, et saa laittikolaa ja myytävät röökitkin ovat filtterittömiä. Hampurilaiset on nimetty ohitusleikkauksiksi. Oikeassa laardissa paistettuja ranskalaisia saat syödä niin paljon kuin jaksat. Paikka on mahdollisesti suoraan kardiologin painajaisesta tai sitten hänen kannattaisi perustaa vastaanotto naapuriin.

Yhdysvallat on siitä hauska maa, että jokaiselle löytyy paikka, josta ostaa ja jokaiselle tuotteelle löytyy ostaja. HAG ei ole ihan yksin valitsemallaan tiellä. Fat Burger on myös oivaltanut, että iso ihminen tarvitsee ison annoksen. Fat Burger ei kuitenkaan (tietääkseni) mainosta olevansa uhka terveydelle, kuten Heart Attack Grill® tekee, vaan he ovat ravintolaliiketoiminnassa mukana perinteisemmin menoin.

Fat Burgerista on yksi teksti tuolla julkaisemattomien tekstieni joukossa, mutta palataan sen taustoihin myöhemmin, kun kirjoitan suosimastani Johnny Rocket´s -burgerpaikasta. Fat Burger on ollut olemassa jo vuodesta 1952, joten se ei ole ihan uusi tekijä burgerimarkkinoilla. Fatin Kingburger jää kilokaloireissakin "vain" 850:een. JR aloitti toimintansa Melrose Avenuella, Los Angelesissa vuonna 1986. Heidän burgereiden kaloreista ei ole tietoa käytettävissä.

Montako kilokaloria tänään grillattaisiin?

[ Aiheeseen liittyen: 250 taalan pizza / Burger King romahti / Hesburger rules ]

BTW Kuka popin kuninkaan tilalle? Katsotaan alla oleva vankilaversio, vaikka tällainenkin on olemassa.

AC/DC Helsinki 17.6.2009

Taas oli pikkupoika karkkikaupassa.

Toivomuslistasta sai keskiviikkona jäälleen viivata yhden bändin yli, kun AC/DC jyrisi Olympiastadionilla. Lista alkaa käymään lyhyeksi.

Odotusarvo oli tällä pikkupojalla taas ihan huipussaan, eikä turhaan. Oli valoa, oli ääntä, oli rumpuja, oli kitaraa - Tuli ROCK!

And the music was good
And the music was loud
And the singer turned and he said to the crowd
Let there be rock

En keksinyt eilen, enkä keksi vieläkään, yhtään kappaletta, joka olisi selvästi puuttunut soittolistalta. Mahdolliset puuttuvat biisit olisivat sitten olleet vain minimaalisia viilauksia, joilla ei juurikaan olisi ollut mitään merkitystä lopputulokseen.


Kitarasooloista voi olla montaa mieltä, mutta onhan Angus Young kunkku. Uskomaton energia! Uskomaton viihdyttäjä! Soittotaitokin lienee kohdallaan. En yhtään ihmettele kaverin statusta ja merkitystä koko AC/DC:n olemassaololle. Ei kai tuota bändiä voisi edes kuvitella ilman Angusta?

AC/DC on aina ollut ROCK. Salamalla varustettu logo oli kirjailtuna Nokian kumpparien käännettyihin varsiinkin, isolla. Musiikki on aina kolahtanut kovaa. Suoraa ja simppeliä rokkia, jopa kantrimaista rokkia, varsinkin viimeisellä äänitteellä. Esimerkiksi Anything Goes voisi ihan hyvin olla jonkin kantristaran äänite. Me like.

Konsertit ovat yksinkertaisia ja ne etenevät rokin voimalla, vaikka biisien tauot ovatkin välillä vähän hiljaisia hetkiä. Jos jotain haluaisi keikasta parantaa, se voisi olla biisien välissä olevat tauot. Pitäisikö Brian Johnsonin oikeasti opetella välispiikkejä vielä vanhoilla päivillä?

Antaa kuvien ja videoiden puhua kieltään. Niitä on taas lisää naamarissa ja tuubissa...

BTW For Those About To Rock, I Salute You! Kanuunan voimalla juhannukseen. FIRE!
[Video latautumassa...]

Kunnon kesätreeni, osa 7 /2009

Kunnon Kesätreenit alkoivat taas tänään. Olen jo muutaman viikon ajan yrittänyt löytää jonkinlaista motivaatiota hypätä taas ammattikiekkoilijoiden kelkkaan kesäharjoittelussa.

Kuten Karhuherrakin tuolla jo ehti toteamaan, viime kesä meni empiirisen tutkimuksen piikkiin, joten siltä osin ei ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia raahata itseään treeneihin aamuvarhaisella. Oli itse asiassa yllättävän helppoa heittäytyä mukaan tuohon treeniin. Ehkä sitä piti todistaa itselleen jotain.

Mitä nyt olisi siis enää todistettavaa? Nyt tiedän, että saan itseni ylös sängystä aikaisemmin, jos haluan. Tiedän, että pystyn harjoittelemaan kovaa aamuisinkin, vaikka en siitä pidä. Tiedän, että jaksan yhä harjoitella melkein kuin ammattilainen, jos vain haluan. Miksi siis menisin toisenkin kesän samanlaiseen ralliin? Seniorihöntsässä pärjää ilmankin.

Olen nuorena juossut kilpaa SM-tasolla 800 metrillä. Jopa aika kovaa. 1.5x.xx olivat ihan normaaleja kisa-aikoja. Alle kahden minuutin juostiin aina, jos ei kytätty. Olen monesti miettinyt, kuinka lujaa sitä pystyisi juoksemaan nyt 800 metriä.

Siitä saatiin Rautsin kanssa motivaatio. Rautsi on sitä mieltä, että pienehköllä juoksutreenillä voisin päästä 2.25 aikaan. Vaikka olenkin suurisuisena joskus uhonnut juoksevani vielä matkan kahden minuutin pintaan joskus, niin uskon sen bussin menneen jo aikoja sitten. Olen ollut oikeasti skeptinen 2.30 alitukseen.

Mitä mieltä sinä olet? Mihin aikaan pystyn juoksemaan 800 metriä parin kuukauden päästä? Voit äänestää oikealla.

Suuntaa antava testi juostiin tänään. En ole juossut askeltakaan 10 kuukauteen. Viimeksi siis viime kesän kesätreeneissä, tuolloinkin vain kaksi kertaa viikossa, eli hieman toista kymmentä kertaa. Sitä ennen juoksuaskeleista onkin aikaa. Joskus lomareissuilla on tullut lenkkeiltyä, mutta aika harvoin sielläkään.

Tänään klo 10 aloiteltiin Urheiluhallissa, koska Suomen kesä tarjoaa hyvät perusteet sisäliikuntaan. Pari kierrosta lämmittelyä ja viivalle. Tavoitteeksi otin 40 sekuntia per kierros, joka johtaa 2.40 loppuaikaan. Loppuajaksi kellotettiin 2.45.

Tässä viralliset selitykset lehdistölle: Lähdin liikkeelle ihan liian varovasti. Loppukirivaihdetta ei vain löytynyt enää vanhasta muistista. Olisin ehkä kiertänyt vielä pari kierrosta tuota vauhtia, kun diesel vasta lämpeni. Hallin ilmakin kävi henkeen ja kurkkuun.

Oikeasti olin vain tuossa juoksukunnossa. Vaikka kuinka pystyisi pyörän päällä polkemaan, se ei ole sama kuin juokseminen. Näiden lajien erosta kirjoitan myöhemmin kesän aikana, tässä samassa artikkelisarjassa.

Testin jälkeen vetelin vielä vähän kelkkaa perässä, jotta jalat tottuvat räjähtävämpään juoksuun. Päivän sykekäyrä on tässä:

Kuten huomaat, en päässyt edes maksimikestävyysalueelle testin aikana. Se kertoo karua kieltä juoksukunnosta. Jalat eivät pysy vielä muun kropan mukana. Vähän juoksua alle, niin eiköhän se siitä...

[ Aiheeseen liittyen: Kunnon kesätreeni, osa 6 - I am a Ranger / Täytyykö treenaamisen olla ikävää ]

BTW Will it blend? Olettehan nähneet, kuinka Blendtec tehosekoitin on tehnyt aivan loistavaa sissimarkkinointia tuotteensa kanssa. Mitä tahansa voi heittää heidän sekoittimeen ja sekoittuu. Miten kukaan voi harkita jotain toista tehosekoitinta, kun tässä sekoittuu jopa iPhone:

Mihin aika katoaa?

Onko sinulla kiire? Oletko koskaan miettinyt, miksi sinulla on kiire? Tai edes mihin sinulla on kiire? Mikä syö sinun aikaasi? Mihin aika katoaa?

Tietoviikko raotti viime viikolla osasyitä ajan katoamiseen. Tutkimusyhtiö Nielsen Onlinen mukaan kuluvan vuoden huhtikuussa aikaa katosi 13,9 miljardia minuuttia - Facebookkiin! Siis 69,5 minuuttia käyttäjää kohden. Facebook on noussut suosituimmaksi yhteisöpalveluksi, toisena olevan MySpacen käytön tippuessa 30% vuoden aikana.

Kuinka suuren siivun sinä leikkaat tuosta miljardikakusta ja kuinka suuren osan siitä nostat työnantajaltasi palkkaa? Teetkö sen luvatta ja salaa?

En yhtään ihmettele, että osa työpaikoista on laittanut estot moisille sivuille. Meillä ei ole ollut tuon suhteen ongelmia, koska kehotan työntekijöitämme toimimaan kyseisillä yhteisösivuilla. He voivat osaltaan myös auttaa työpaikaansa kehittämään yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisiä verkkoja sekä tietysti markkinoimista niissä. Näen tuollaiset palvelut enemmänkin mahdollisuutena kuin uhkana työyhteisössä.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan blogeissa ja yhteisösivuilla käytetään 83% enemmän aikaa kuin vuosi sitten. Hurja lisäys! Miten ihmeessä me olemme pystyneet irrottamaan tuplasti enemmän aikaa tällaiseen, vaikka meillä oli kiire jo vuosi sitten?

Ja lisää on tulossa. Jos et ole vielä kuullut Twitteristä, niin nyt siihen kannattaa tutustua. Jos katsoit eilisen The Tonight Show with Conan O'Brien -jakson, etkä ymmärtänyt Tweetseistä mitään, niin ei hätää, suurin osa suomalaisista ei tiedä niistä vielä yhtään mitään. Ei tiedä, vaikka Twitterin käytön lisäys on huimat 3.712% vuoden takaiseen verrattuna.

Twitter tulee ja kovaa, olet valmis tai et.

Totuushan on se, että meillä kaikilla on yhä 24 tuntia vuorokaudessa. Me kaikki käytämme ne tuntimme juuri niin kuin itse parhaaksi näemme. Me löydämme kaikkiin niihin toimiin riittävästi aikaa, joihin haluamme. Minäkin löydän lukemattomia syitä sille, miksi minun pitää käydä lukemassa kaiken maailman blogeja ja naamakirjoja.

[ Aiheeseen liittyen: Facebook - Kyllä nykyään on helppoa / Twitter alkaa hahmottumaan ]

BTW Nyt ottaa ihan oikeasti päähän, kun en pääse Tampereelle. The Bändi, jonka olen nähnyt useimmin livenä, Mötley Crüe, käynnistelee sydämiä tänään kaapeleilla Saunassa. Ja minä olen Turussa. Aina ei ole reilua. Radiorock'n sivuilla voit vielä tänään listata parhaita Mötley Crüe -biisejä, jotka sitten voit kuunnella klo 18 alkaen kyseiseltä asemalta. En edes yritä listata niitä, mutta jos yrittäisin, tämä olisi listalla:

Robin Hoodin kuntosali

Edellisen kirjoituksen kommenteissa sivuttiin urheiluseuran yhteiskuntavastuuta. Onko voittoa tavoittelevalla urheiluseuralla mitään yhteiskuntavastuuta sen suhteen, että sen pitäisi tarjota tuotteitaan vähävaraisemmille halvemmalla?

No entä kuntosalilla, voiko sillä olla mitään yhteiskunnallista vastuuta tarjota palvelujaan halvemmalla vähempivaraisille, tai päinvastoin pitäisikö kuntokeskusten veloittaa enemmän niiltä, jotka maksavat jo verojakin enemmän?

Voisiko kaikkien tuotteiden ja palvelujen hinnoittelu olla verotuksen mukaisesti progressiivista?

No ei nyt keskustella siitä. Tai saatte keskustella kommenteissa, jos siltä tuntuu.

Törmäsin jokunen vuosi sitten Lontoossa toimivaan, 90-luvun alussa perustettuun Greenwich Leisure Limited -nimiseen kuntokeskukseen. Keskus toimii pääsääntöisesti jäsenyysperiaatteella kuten käytännössä kaikki muutkin Lontoon kuntokeskukset. Muuten keskus on kummajainen muiden joukossa.

Ensinnäkin se sijaitsee köyhissä ja etnisesti kirjavissaa kaupunginosissa, joita kaikki suuret ketjut ovat välttäneet. Miksi GLL on sitten onnistunut kyseisillä alueilla?

GLL on yksi Brittien menestyneimmistä yhteiskunnallisista yrityksistä. Vaikka GLL onkin henkilökuntansa omistama, se ei saa jakaa voittoaan omistajilleen, vaan sen tulee siirtää mahdolliset voittovarat kokonaisuudessaan takaisin liiketoimintaan. GLL tavoittelee 5% vuosittaista tuottoa, joka siis siirretään sivuun investointeja varten.

GLL on hinnoitellut tuotteensa siten, että ne lienevät markkinoiden edullisimmat. Vähävaraiset saavat vielä niistä edullisistakin hinnoista puolet alennusta. Vähävaraisuuden mittaria en kuitenkaan ole saanut selville.

Sitä en myöskään ole saanut mistään selville, voiko kyseinen yhteiskunnallinen yritys maksaa henkilöstölleen, siis omistajilleen, mitä tahansa palkkaa. Jos siinä ei ole rajoitteita, omistajat voivat tietysti nostaa tuloja jopa kohtuuttoman palkan muodossa. Veikkaisin kuitenkin, että tuossa on jokin yhteiskunnallinen rajoite.

Tilanne Briteissä on siis käytännössä sama, kuin meillä Suomessa. Suomessa kunnilla on yhteiskuntavastuunsa liikuntapalvelujen tuottamisesta kuntalaisille, kun Briteissä sitä varten on perustettu yhteiskunnallisia yrityksiä, joiden ei tarvitse maksaa veroja lainkaan. GLL:n vuotuinen veroetu on kolmisen miljoonaa puntaa ja liikevaihto 72 miljoonaa puntaa. Ihan pienestä yrityksestä ei siis ole kyse.

Molempia tilanteita voidaan tietysti pitää normaalia kilpailua häiritsevinä, mutta kyllähän joku yksityinen ketju olisi voinut perustaa keskuksensa köyhälle alueelle jo ennen GLL:ää.

Toki olen sitä mieltä, että kaikilla yrityksillä on jokin yhteiskunnallinen vastuunsa. Mikä se vastuu on ja miten sitä tulee käsitellä, jää taas jokaisen yrittäjän mietittäväksi. Yhteiskunnallisen vastuun ei pitäisi kuitenkaan olla uhka yrityksen olemassaololle. Tuolloin se olisi enemmänkin yhteiskuntavastuuttomuutta.

Mitä jos valtio ottaisi yhteiskuntavastuuta ja antaisi vähentää henkilöverotuksessa kuntoiluun liittyvät kulut? Voisiko se olla terveyden edistämistä parhaimmillaan?

[ Aiheeseen liittyen: Futisjoukkueen arvot / Yrityksen arvot / Liikkuisitko enemmän, jos... / Kuntoilua vai kulttuuria ]

BTW Käytimme jälleen tilaisuuden hyödyksi, kun saimme hankittua eräästä konkurssipesästä periaatteessa uudet Precorin spinningpyörät erittäin edullisesti. Toisen epäonni on välillä toisen onni. Ostimme 20 pyörää, joista osa tulee korvaamaan punaisia Reebokin spinningpyöriä, spinningsaliin ja osa tulee cardio-osastollemme lämmittelylaitteiksi. Mikäli olet kiinnostunut ostamaan täysin käyttökelpoisen Reebokin punaisen spinningpyörän, niin ole meihin yhteydessä. Tulemme myymään 5-10 kpl pyöriä 300 euron kappalehintaan, sisältäen alv:n.