Musta valkoinen joulu

Saimme kuin saimmekin valkoisen joulun ihan Etelä-Suomeen asti. Lumi, pienikin määrä, antaa aina kelpo säväyksen joulun tunnelmaan. Tunnelmaan, joka monessa osoitteessa on varsin musta. Ravintola-alalla jaettiin lomautuslappuja hieman aiemmin ja nyt kuntokeskusala sai mustan joululahjan, kun eilen ilmoitettiin taas koronasulusta, joka alkaa joulun jälkeen, meidän alan parhaaseen myyntiaikaan, josta juuri pari päivää sitten kirjoitin.

En edes jaksa tässä todistella, kuinka kuntokeskukset olisi pitänyt jättää sulun ulkopuolelle. Sitä hoitavat muut todella tarmokkaasti ja asiaan vedoten, kuten Katajiston Ari. Sen sanon, että hallituksella ja viranomaisilla on ollut kohta kaksi vuotta aikaa hoitaa hommat siihen mallin, ettei tällaisia älyttömyyksiä enää tapahdu. Eivät ole hoitaneet.

Vai mitä sanotte siitä, että kun kuntokeskuksessa on alkoholiluvilla varustettu baari, jossa saa siis myydä sinne saapuville asiakkaille alkoholia klo 17 asti vaikka kuinka ja asiakkaat voivat istuskella keskuksen baarissa, vaikka halaillen toisiaan, mutta se sama porukka ei saa samassa tilassa, samaan aikaan, harrastaa kuntoilua, riittävillä turvaväleillä, desinfioiduilla välineillä, hyvin ilmastoidussa tilassa. Ryypätä saa, mutta ei kuntoilla. Tätä ei oikeasti uskoisi todeksi, jollei sitä itse todistaisi.

Perinteisesti olen jouluaattona vähän kerrannut vuotta ja kyllä täytyy sanoa, että kun viime jouluna harmittelin sitä, että en voinut toteuttaa haavettani toimia ilmaiseksi pukkina vähävaraisille perheille, niin en uskonut sen olevan samoin tänäkin jouluna. Syksyllä jo näytti hyvältä ja tein suunnitelmia, mutta tässä sitä taas sohvalla istutaan, kun voisi tehdä lapsille elämyksiä. Olisiko jo ensi jouluna mahdollista?

Tämäkin vuosi on ollut koronan varjostama. Monet itkut olen konsultointityöni puolesta kuunnellut, kun korona syö elinkeinon ja pahimmissa tapauksissa koko kerätyn ja tulevan omaisuuden. Ei ole lapsille kerrottavia tarinoita nuo. Olen myös todistanut isoja onnistumisia, jopa ennätysmyyntejä ja -tuloksia. Kokonaisuutena vuosi on ollut erittäin opettavainen, ihmisten ostokäyttäytymisen ja asiakasuskollisuuden suhteen. Uskon olleeni jäljillä siinä, miten palveluyritys voi selvitä pahoistakin kriiseistä. Se lähtee asiakkaan kunnioittamisesta, ettei asiakas ole vain pelkkä numero kirjanpidossa.

Oma elämä on varsin nätisti asettunut uomiinsa. Olen osannut toteuttaa vähemmän on enemmän -mentaliteettia, ymmärtänyt yhä enemmän elämän helppoutta ja yksinkertaisuutta, kuinka siitä pystyy karsimaan kaikenlaista ylimääräistä sälää pois. Ihmisiäkin. Materialismi välillä houkuttaa tyhmiin päätöksiin, mutta niitäkin onnistun koko ajan välttämään enemmän ja sekin tekee vain hyvää. Luopumisen tuskaa pitää vielä työstää isosti, että omistamisen minimalismihalukkuuteni toteutuu. Ehkä tuleva vuosi on se, kun myyn kaappeja tyhjäksi kaikesta materialismin aikaisesta krääsästä.

Tyttö aloitti koulun ja on se vaan totta, että lapsista näkee ajan kulun. Ei uskoisi, että mittariin tuli 50 vuotta. Ei muuten tunnu siltä, vaikka välillä voi siltä näyttää. Elämänohjeitakin tuli taas kirjattua kymmenen lisää. Tytöstä on helppo olla ylpeä, mutta niin kai sitä jokainen vanhempi on jälkikasvustaan. Toivottavasti osaamme tytön äidin kanssa sekä muiden läheisten ihmisten kanssa tarjota turvallisen ja luottamusta sisältävän ympäristön kasvaa, ensin teiniksi ja siitä kohti aikuisuutta.

Elämä on sellaista, mitä siitä tekee. Sen saa, minkä haluaa ja ansaitsee. Miten reagoida tilanteisiin ja miten osaa tulkita ja ennen kaikkea hallita tunteitaan. Fuck your feelings, kuten Mark Manson kirjoittaa. Minusta on tullut iso Mark Manson fani, vaikkakin paras tänä vuonna lukemani kirja on Saku Tuomisen Kaikki on hyvin. Yhdyn kirjan jokaiseen ajatukseen ja siinä on hyvä opus juurikin myös noiden tunteiden hallintaan. 

Riippumatta siitä, miten kaikki on, kaikki on hyvin.

Jos haluaa nähdä sateenkaaren, pitää sietää sadetta

50 on uusi 30

Kun täytin 40, listasin tänne 40 asiaa, jotka olin oppinut 40 ensimmäisen elinvuoden aikana. Allekirjoitan yhä niistä ihan jokaisen. Varmasti hyviä elämänohjeita itse kullekin, vai mitä? 

Tuosta on nyt 10 vuotta ja tänään tulee mittariin 50 vuotta. Onko se paljon vai vähän? Ainakin se on 18.250 päivää. Vaihtaisinko niistä jonkun pois? Ehkä. Riippuisi siitä, mihin pitäisi vaihtaa. Ehkä en olisi minä, sellaisena kuin nyt olen, jos jokin päivistä vaihtuisi.

Sen sanon, että ei siltä tunnu, että olisi ehtinyt jo puolen vuosisataa täällä hengailla. Tai siis, kyllä sen puolesta, mitä kaikkea elämässä on tapahtunut ja mitä kaikkea on ehtinyt kokemaan, mutta viisikymppiseksi en itseäni koe. Minusta tuskin tulee koskaan henkisesti viisikymppistä, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Joku sanoo odottavansa, että kasvaisin edes täysi-ikäiseksi. 

Kymmenen vuotta on hujahtanut hiton nopeasti. Tovi sitten laitoin tuohon oikealle laskurin, joka laskee elinaikaa keskimääriseen miehen elinikään. Tänään näyttäisi päiviä olevan jäljellä 10.956. Onko se paljon vai vähän? Ainakin se on vähemmän kuin niitä on ollut. Ei ei ole kriisiä. En ole ostamassa moottoripyörää. Nythän on talvi! Mitä sillä talvella tekee?

Tytär täytti seitsemän kesällä ja meni syksyllä kouluun. Mitä hittoa? Vastahan tyttö syntyi. Lapsista näkee ajan kulumisen, sanotaan. Ovat oikeassa. Sanotaan myös, että aika kuluu nopeammin kun on mukavaa. Sitä ilmeisesti on ollut.

Vaikka viimeisin kymppi onkin mennyt aika haipakkaa, olen oppinut kymmenen käskyä lisää, tuon 40 listaamani käskyn päälle. Ne ovat tässä, olkaa hyvät:

41. Nuku riittävästi. Kuvittelin aiemmin, että pärjäisin vähemmällä unella, mutta olin väärässä. Koronan aikana annoin itselleni mahdollisuuden nukkua öitä niin pitkään kuin nukutti ja minulle riittävä yöuni on 9-10 tuntia. Elämä on hitokseen parempaa, kun ei väsytä.

42. Tee mahdollisimman vähän. Tämä aiheuttaa aina keskustelua, kun se mielletään laiskuudeksi, kun en pyri enää suorittamaan. Laiskuus onkin hyve, silloin kun se pakottaa tekemään mahdollisimman vähän, siis juuri sen, mikä on maksimaalisen tai riittävän tuloksen saavuttamiseksi tarpeellista. Kun tekee oikeita asioita, pystyy tekemään mahdollisimman vähän.

43. Voit elää vain omaa elämää. Apulanta laulaa Valot pimeyksien reunoilla -biisissä, kuinka viisaus on siinä, että ymmärtää, ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa. Noin se on. Itse teet oman elämäsi. Hienot ovat sanat kokonaisuudessaankin.

44. Älä vie lapsuutta pois, kuten Klamydia sanoittaa. Sitä opettelen tyttären kanssa, jotta hän saisi turvallisen ja oman näköisensä lapsuuden. Ainakin tähän asti ollaan onnistuttu tytön äidin kanssa varsin hyvin, joskin äiti lienee merkittävin vaikuttaja tässä yhtälössä.

45. Rahaa saa aina jostakin lisää, mutta aika on korvaamatonta. Voit elää vain tässä ja nyt. Olen joutunut pohtimaan pahan päivän juttuja, kun elämä pysäytti ja heitti sen totaalisesti uusille raiteille, joilla edetään yhä. Mitä muuten sinä tekisit, jos sinulla olisi kuukausi elinaikaa?

46. Elämässä on ollut tolkuton määrä ihan hirveitä tilanteita, jotka eivät ole koskaan toteutuneet. Näin varmasti sinullakin. Onneksi joka päivä onnistun paremmin siirtämään mielestä sellaiset pelot ja ajatukset, joiden toteutumisesta ei ole varmuutta. Se on hyvä taito ja auttaa nukkumaan yötkin rauhassa.

47. Älä odota lottovoittoa. Tai mitään muutakaan ihmettä. Odottavan aika on pitkä. Tee itse elämäsi onnistumiset. Elät joko omaa tai jonkun muun unelmaa. Uskalla elää ja tehdä asioita. Uskalla sanoa kyllä ja myös ei, mutta mahdollisimman vähän jälkimmäistä. Kadumme enemmän asioita, joita jätämme tekemättä, kuin niitä joita teemme. Älä elä sitku-elämää vaan elä nyt, sillä mitä on.

48. Kuuntele. Yksi parhaita kirjoja, minkä olen kuunnellut, on Kate Murphyn Et taida kuunnella. Tunnen puukot yhä selässä, vaikka monia asioita olenkin opetellut. Ehkä on taas aika kuunnella tuo kirja. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka kokee kommunikoinnin tarpeelliseksi taidoksi.

49. Materialismi ei ole hyvä asia. Minä olin materialisti. Onneksi sekin on alkanut rapistua pois, elämän iloa tukahduttamasta. Jos aina haluaa jotain enemmän, isompaa, parempaa, kauniimpaa, niin jää elämä helposti elämättä ja ainakin hyvät jutut nauttimatta. Pystyin jo kävelemään Via Condottin, koskematta yhteenkään ovenkahvaan.

50. Kaikki on hyvin. Jos aiot lukea yhden kirjan enää tässä elämässä, lue Saku Tuomisen kirja Kaikki on hyvin. Riippumatta siitä, miten kaikki on, kaikki on hyvin. Allekirjoitan kirjan jokaisen sanan ja pilkkujen paikatkin. Olen 50 ja kaikki todellakin on hyvin.

En tiedä, mitä seuraavat kymmenen vuotta opettavat, mutta voi pojat kun olisi nelikymppisenä jo sisäistänyt nuokin kymmenen asiaa, niin.... Tai paskat. Hyvä näin. Oppimista on tämä elämän polku.

Tänään on taas yhdestoista hetki. Hyvää syntymäpäivää minulle Roomasta, mistäpä muualtakaan kuin Pantheonin edestä Piazza della Rotondolta, jossa nostan maljan elämälle ja sen mutkille sekä kaikille hienoille muistoille, joita Roomakin on elämääni tuonut. My haven.

Olen elossa.

Mene sinne, jossa tunnet eniten eläväsi