torstai 27. marraskuuta 2014

Mennään bussilla - ja tullaan myös

Yleensä matkustan Vainion bussilla
Istun bussissa, matkalla töihin. Taas tunnin matka. Ja illalla tunti kotiin. Moni ahdistuisi kahdesti päivässä.

Otin tänään kahvia mukaan. Vaimo teki todella herkullisen leivänkin matkaan, kun tuli (taas) makoiltua naisten kanssa sängyssä liian pitkään enkä ehtinyt syömään aamupalaa kotona. Naiset olivat tärkeämpiä.

Laitoin kuulokkeet korville. Hyvää musaa. Minulla on vapaus valita. Voin selailla ja vastailla meileihin. Voin torkahtaa. Voin vain istua ja miettiä maailman menoa. Voin myös kirjoittaa vaikka blogia. Voin valita samoin paluumatkallakin. Vaikka matka kestää vartin kauemmin tällä bussilla kuin autolla, istun taas tänään bussissa, tekemässä tuota valintaa. En olisi ikinä uskonut tykästyväni työmatkailuun bussilla. Valitsin tykkääväni tästä. Kiinnitin huomioni kaikkiin hyviin puoliin ja tässä nyt istun - tyytyväisenä.

En siis suinkaan ahdistu. En bussista, en työmatkan pituudesta, en, koska minulla on vapaus valita olla ahdistumatta. Minulla on vapaus valita, että kiinnitän huomiota asioihin, joita minulla on, en niihin, joita minulla ei ole. Bussissa voin tehdä asioita, joita en voi tehdä ajaessa, mutta se maksaa puoli tuntia vapaa-aikaa päivässä. Oma valinta. Ei voi valittaa.

Linnanahde kysyi televisiohaastattelussa Hyysalolta, mitä ajattelet ihmisistä, jotka valittavat pienistä asioista, kuten räntäsateesta tai putkiremontin viivästymisestä. Pekka kertoi näiden ihmisten olevan loppujen lopuksi pirun onnekkaita, kun voivat valittaa niin tylsistä asioista.

Niin, miettikää omaa elämäänne. Kuinka etuoikeutettuja te olette - töissä, kotona, lomalla, bussissa, autossa - että saatte valittaa niistä asioista, joista valitatte ja ennen kaikkea ahdistua niistä asioista, joista ahdistutte ja joiden annatte pilata päivänne, kerta toisensa jälkeen. Kuinka pieniä asioita ne ovatkaan. Ja kuinka isoja valittamisen ja ahdistumisen aiheita voisi olla. Voisitko olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on, jos oikein yrittäisit?

Minulta kysyttiin viimeksi työnohjauksessa, mitä vihaan. Helppo vastaus, en mitään. Valitsen olla vihaamatta. Viha syö sitä energiaa, jonka voin kohdentaa niihin asioihin, joita rakastan. Niitä on tolkuton määrä, niin paljon, ettei jää energiaa vihaan. Samoin on valittamisen ja ahdistumisen kanssa. Miksi käyttäisin aikaa ja energiaa niihin, kun minulla on kaikki tavattoman hyvin. Niin on sinullakin, jo pelkästään siksi, että pystyit lukemaan tämän tekstin. Kaikki eivät pysty.

Positiiviset ajatukset luovat positiivisia tuntemuksia, jotka luovat positiivisia elämänkokemuksia.