perjantai 26. kesäkuuta 2009

Kahdeksan tonnin burger

Kesällä on kiva grillata ja ihmetellä, mistä niitä senttejä oikein tulee vyötärölle.

Ei vaan, grillaaminen on itse asiassa hyvä tapa laittaa ruokaa, koska moni lihavalmiste päästää rasvansa grilliin. Kun makkarat vaihtaa vielä grillattuihin vihanneksiin, niin siinä meillä on loistavaa ravintoa.

Osa ihmisistä ovat lopen kyllästyneet kaikkeen terveysintoiluun ja kevyttuotteisiin. He haluavat nauttia elämästä. Ei ehkä niin kauan, kuin terveellisemmin elävä, mutta ehkä he sitten viettävät nautinnollisemman elämän. Elämä on täynnä omia valintoja.

Jos sinä kuulut ryhmään, jotka haluavat nauttia elämän pienistä ja suuristakin asioista, terveytensä uhalla, sinun kannattaa matkustaa Arizonaan. Miltä kuulostaa hampurilainen, jossa on 8.000 kcal? Luit ihan oikein! Se ei voi olla huono, eihän? Tuon hampurilaisen löydät Heart Attack Grill® -nimisestä ravintolasta. Ja jos painat yli 350 paunaa (n. 160 kg), syöt vielä ilmaiseksi!



Onneksi siellä on hoitajat omasta takaa, mutta muistutetaan kuitenkin seuraavaa:

Arizona State Law Requires Us To Inform You That The Women Who Work At The Heart Attack Grill Are Not Actually Nurses And Do Not Have Any Real Medical Training.
(This is your tax payers dollars at work)

Ihan oikeasti, et saa laittikolaa ja myytävät röökitkin ovat filtterittömiä. Hampurilaiset on nimetty ohitusleikkauksiksi. Oikeassa laardissa paistettuja ranskalaisia saat syödä niin paljon kuin jaksat. Paikka on mahdollisesti suoraan kardiologin painajaisesta tai sitten hänen kannattaisi perustaa vastaanotto naapuriin.

Yhdysvallat on siitä hauska maa, että jokaiselle löytyy paikka, josta ostaa ja jokaiselle tuotteelle löytyy ostaja. HAG ei ole ihan yksin valitsemallaan tiellä. Fat Burger on myös oivaltanut, että iso ihminen tarvitsee ison annoksen. Fat Burger ei kuitenkaan (tietääkseni) mainosta olevansa uhka terveydelle, kuten Heart Attack Grill® tekee, vaan he ovat ravintolaliiketoiminnassa mukana perinteisemmin menoin.

Fat Burgerista on yksi teksti tuolla julkaisemattomien tekstieni joukossa, mutta palataan sen taustoihin myöhemmin, kun kirjoitan suosimastani Johnny Rocket´s -burgerpaikasta. Fat Burger on ollut olemassa jo vuodesta 1952, joten se ei ole ihan uusi tekijä burgerimarkkinoilla. Fatin Kingburger jää kilokaloireissakin "vain" 850:een. JR aloitti toimintansa Melrose Avenuella, Los Angelesissa vuonna 1986. Heidän burgereiden kaloreista ei ole tietoa käytettävissä.
Montako kilokaloria tänään grillattaisiin?

[ Aiheeseen liittyen: 250 taalan pizza / Burger King romahti / Hesburger rules ]

BTW Kuka popin kuninkaan tilalle? Katsotaan alla oleva vankilaversio, vaikka tällainenkin on olemassa.

torstai 18. kesäkuuta 2009

AC/DC Helsinki 17.6.2009

Taas oli pikkupoika karkkikaupassa.

Toivomuslistasta sai keskiviikkona jäälleen viivata yhden bändin yli, kun AC/DC jyrisi Olympiastadionilla. Lista alkaa käymään lyhyeksi.

Odotusarvo oli tällä pikkupojalla taas ihan huipussaan, eikä turhaan. Oli valoa, oli ääntä, oli rumpuja, oli kitaraa - Tuli ROCK!

And the music was good
And the music was loud
And the singer turned and he said to the crowd
Let there be rock
En keksinyt eilen, enkä keksi vieläkään, yhtään kappaletta, joka olisi selvästi puuttunut soittolistalta. Mahdolliset puuttuvat biisit olisivat sitten olleet vain minimaalisia viilauksia, joilla ei juurikaan olisi ollut mitään merkitystä lopputulokseen.


Kitarasooloista voi olla montaa mieltä, mutta onhan Angus Young kunkku. Uskomaton energia! Uskomaton viihdyttäjä! Soittotaitokin lienee kohdallaan. En yhtään ihmettele kaverin statusta ja merkitystä koko AC/DC:n olemassaololle. Ei kai tuota bändiä voisi edes kuvitella ilman Angusta?

AC/DC on aina ollut ROCK. Salamalla varustettu logo oli kirjailtuna Nokian kumpparien käännettyihin varsiinkin, isolla. Musiikki on aina kolahtanut kovaa. Suoraa ja simppeliä rokkia, jopa kantrimaista rokkia, varsinkin viimeisellä äänitteellä. Esimerkiksi Anything Goes voisi ihan hyvin olla jonkin kantristaran äänite. Me like.

Konsertit ovat yksinkertaisia ja ne etenevät rokin voimalla, vaikka biisien tauot ovatkin välillä vähän hiljaisia hetkiä. Jos jotain haluaisi keikasta parantaa, se voisi olla biisien välissä olevat tauot. Pitäisikö Brian Johnsonin oikeasti opetella välispiikkejä vielä vanhoilla päivillä?

Antaa kuvien ja videoiden puhua kieltään. Niitä on taas lisää naamarissa ja tuubissa...

BTW For Those About To Rock, I Salute You! Kanuunan voimalla juhannukseen. FIRE!
[Video latautumassa...]

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Kunnon kesätreeni, osa 7 /2009

Kunnon Kesätreenit alkoivat taas tänään. Olen jo muutaman viikon ajan yrittänyt löytää jonkinlaista motivaatiota hypätä taas ammattikiekkoilijoiden kelkkaan kesäharjoittelussa.

Kuten Karhuherrakin tuolla jo ehti toteamaan, viime kesä meni empiirisen tutkimuksen piikkiin, joten siltä osin ei ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia raahata itseään treeneihin aamuvarhaisella. Oli itse asiassa yllättävän helppoa heittäytyä mukaan tuohon treeniin. Ehkä sitä piti todistaa itselleen jotain.

Mitä nyt olisi siis enää todistettavaa? Nyt tiedän, että saan itseni ylös sängystä aikaisemmin, jos haluan. Tiedän, että pystyn harjoittelemaan kovaa aamuisinkin, vaikka en siitä pidä. Tiedän, että jaksan yhä harjoitella melkein kuin ammattilainen, jos vain haluan. Miksi siis menisin toisenkin kesän samanlaiseen ralliin? Seniorihöntsässä pärjää ilmankin.

Olen nuorena juossut kilpaa SM-tasolla 800 metrillä. Jopa aika kovaa. 1.5x.xx olivat ihan normaaleja kisa-aikoja. Alle kahden minuutin juostiin aina, jos ei kytätty. Olen monesti miettinyt, kuinka lujaa sitä pystyisi juoksemaan nyt 800 metriä.

Siitä saatiin Rautsin kanssa motivaatio. Rautsi on sitä mieltä, että pienehköllä juoksutreenillä voisin päästä 2.25 aikaan. Vaikka olenkin suurisuisena joskus uhonnut juoksevani vielä matkan kahden minuutin pintaan joskus, niin uskon sen bussin menneen jo aikoja sitten. Olen ollut oikeasti skeptinen 2.30 alitukseen.

Mitä mieltä sinä olet? Mihin aikaan pystyn juoksemaan 800 metriä parin kuukauden päästä? Voit äänestää oikealla.

Suuntaa antava testi juostiin tänään. En ole juossut askeltakaan 10 kuukauteen. Viimeksi siis viime kesän kesätreeneissä, tuolloinkin vain kaksi kertaa viikossa, eli hieman toista kymmentä kertaa. Sitä ennen juoksuaskeleista onkin aikaa. Joskus lomareissuilla on tullut lenkkeiltyä, mutta aika harvoin sielläkään.

Tänään klo 10 aloiteltiin Urheiluhallissa, koska Suomen kesä tarjoaa hyvät perusteet sisäliikuntaan. Pari kierrosta lämmittelyä ja viivalle. Tavoitteeksi otin 40 sekuntia per kierros, joka johtaa 2.40 loppuaikaan. Loppuajaksi kellotettiin 2.45.

Tässä viralliset selitykset lehdistölle: Lähdin liikkeelle ihan liian varovasti. Loppukirivaihdetta ei vain löytynyt enää vanhasta muistista. Olisin ehkä kiertänyt vielä pari kierrosta tuota vauhtia, kun diesel vasta lämpeni. Hallin ilmakin kävi henkeen ja kurkkuun.

Oikeasti olin vain tuossa juoksukunnossa. Vaikka kuinka pystyisi pyörän päällä polkemaan, se ei ole sama kuin juokseminen. Näiden lajien erosta kirjoitan myöhemmin kesän aikana, tässä samassa artikkelisarjassa.

Testin jälkeen vetelin vielä vähän kelkkaa perässä, jotta jalat tottuvat räjähtävämpään juoksuun. Päivän sykekäyrä on tässä:

Kuten huomaat, en päässyt edes maksimikestävyysalueelle testin aikana. Se kertoo karua kieltä juoksukunnosta. Jalat eivät pysy vielä muun kropan mukana. Vähän juoksua alle, niin eiköhän se siitä...

[ Aiheeseen liittyen: Kunnon kesätreeni, osa 6 - I am a Ranger / Täytyykö treenaamisen olla ikävää ]

BTW Will it blend? Olettehan nähneet, kuinka Blendtec tehosekoitin on tehnyt aivan loistavaa sissimarkkinointia tuotteensa kanssa. Mitä tahansa voi heittää heidän sekoittimeen ja sekoittuu. Miten kukaan voi harkita jotain toista tehosekoitinta, kun tässä sekoittuu jopa iPhone:

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Mihin aika katoaa?

Onko sinulla kiire? Oletko koskaan miettinyt, miksi sinulla on kiire? Tai edes mihin sinulla on kiire? Mikä syö sinun aikaasi? Mihin aika katoaa?

Tietoviikko raotti viime viikolla osasyitä ajan katoamiseen. Tutkimusyhtiö Nielsen Onlinen mukaan kuluvan vuoden huhtikuussa aikaa katosi 13,9 miljardia minuuttia - Facebookkiin! Siis 69,5 minuuttia käyttäjää kohden. Facebook on noussut suosituimmaksi yhteisöpalveluksi, toisena olevan MySpacen käytön tippuessa 30% vuoden aikana.

Kuinka suuren siivun sinä leikkaat tuosta miljardikakusta ja kuinka suuren osan siitä nostat työnantajaltasi palkkaa? Teetkö sen luvatta ja salaa?

En yhtään ihmettele, että osa työpaikoista on laittanut estot moisille sivuille. Meillä ei ole ollut tuon suhteen ongelmia, koska kehotan työntekijöitämme toimimaan kyseisillä yhteisösivuilla. He voivat osaltaan myös auttaa työpaikaansa kehittämään yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisiä verkkoja sekä tietysti markkinoimista niissä. Näen tuollaiset palvelut enemmänkin mahdollisuutena kuin uhkana työyhteisössä.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan blogeissa ja yhteisösivuilla käytetään 83% enemmän aikaa kuin vuosi sitten. Hurja lisäys! Miten ihmeessä me olemme pystyneet irrottamaan tuplasti enemmän aikaa tällaiseen, vaikka meillä oli kiire jo vuosi sitten?

Ja lisää on tulossa. Jos et ole vielä kuullut Twitteristä, niin nyt siihen kannattaa tutustua. Jos katsoit eilisen The Tonight Show with Conan O'Brien -jakson, etkä ymmärtänyt Tweetseistä mitään, niin ei hätää, suurin osa suomalaisista ei tiedä niistä vielä yhtään mitään. Ei tiedä, vaikka Twitterin käytön lisäys on huimat 3.712% vuoden takaiseen verrattuna.

Twitter tulee ja kovaa, olet valmis tai et.

Totuushan on se, että meillä kaikilla on yhä 24 tuntia vuorokaudessa. Me kaikki käytämme ne tuntimme juuri niin kuin itse parhaaksi näemme. Me löydämme kaikkiin niihin toimiin riittävästi aikaa, joihin haluamme. Minäkin löydän lukemattomia syitä sille, miksi minun pitää käydä lukemassa kaiken maailman blogeja ja naamakirjoja.

[ Aiheeseen liittyen: Facebook - Kyllä nykyään on helppoa / Twitter alkaa hahmottumaan ]

BTW Nyt ottaa ihan oikeasti päähän, kun en pääse Tampereelle. The Bändi, jonka olen nähnyt useimmin livenä, Mötley Crüe, käynnistelee sydämiä tänään kaapeleilla Saunassa. Ja minä olen Turussa. Aina ei ole reilua. Radiorock'n sivuilla voit vielä tänään listata parhaita Mötley Crüe -biisejä, jotka sitten voit kuunnella klo 18 alkaen kyseiseltä asemalta. En edes yritä listata niitä, mutta jos yrittäisin, tämä olisi listalla:

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Robin Hoodin kuntosali

Edellisen kirjoituksen kommenteissa sivuttiin urheiluseuran yhteiskuntavastuuta. Onko voittoa tavoittelevalla urheiluseuralla mitään yhteiskuntavastuuta sen suhteen, että sen pitäisi tarjota tuotteitaan vähävaraisemmille halvemmalla?

No entä kuntosalilla, voiko sillä olla mitään yhteiskunnallista vastuuta tarjota palvelujaan halvemmalla vähempivaraisille, tai päinvastoin pitäisikö kuntokeskusten veloittaa enemmän niiltä, jotka maksavat jo verojakin enemmän?

Voisiko kaikkien tuotteiden ja palvelujen hinnoittelu olla verotuksen mukaisesti progressiivista?

No ei nyt keskustella siitä. Tai saatte keskustella kommenteissa, jos siltä tuntuu.

Törmäsin jokunen vuosi sitten Lontoossa toimivaan, 90-luvun alussa perustettuun Greenwich Leisure Limited -nimiseen kuntokeskukseen. Keskus toimii pääsääntöisesti jäsenyysperiaatteella kuten käytännössä kaikki muutkin Lontoon kuntokeskukset. Muuten keskus on kummajainen muiden joukossa.

Ensinnäkin se sijaitsee köyhissä ja etnisesti kirjavissaa kaupunginosissa, joita kaikki suuret ketjut ovat välttäneet. Miksi GLL on sitten onnistunut kyseisillä alueilla?

GLL on yksi Brittien menestyneimmistä yhteiskunnallisista yrityksistä. Vaikka GLL onkin henkilökuntansa omistama, se ei saa jakaa voittoaan omistajilleen, vaan sen tulee siirtää mahdolliset voittovarat kokonaisuudessaan takaisin liiketoimintaan. GLL tavoittelee 5% vuosittaista tuottoa, joka siis siirretään sivuun investointeja varten.

GLL on hinnoitellut tuotteensa siten, että ne lienevät markkinoiden edullisimmat. Vähävaraiset saavat vielä niistä edullisistakin hinnoista puolet alennusta. Vähävaraisuuden mittaria en kuitenkaan ole saanut selville.

Sitä en myöskään ole saanut mistään selville, voiko kyseinen yhteiskunnallinen yritys maksaa henkilöstölleen, siis omistajilleen, mitä tahansa palkkaa. Jos siinä ei ole rajoitteita, omistajat voivat tietysti nostaa tuloja jopa kohtuuttoman palkan muodossa. Veikkaisin kuitenkin, että tuossa on jokin yhteiskunnallinen rajoite.

Tilanne Briteissä on siis käytännössä sama, kuin meillä Suomessa. Suomessa kunnilla on yhteiskuntavastuunsa liikuntapalvelujen tuottamisesta kuntalaisille, kun Briteissä sitä varten on perustettu yhteiskunnallisia yrityksiä, joiden ei tarvitse maksaa veroja lainkaan. GLL:n vuotuinen veroetu on kolmisen miljoonaa puntaa ja liikevaihto 72 miljoonaa puntaa. Ihan pienestä yrityksestä ei siis ole kyse.

Molempia tilanteita voidaan tietysti pitää normaalia kilpailua häiritsevinä, mutta kyllähän joku yksityinen ketju olisi voinut perustaa keskuksensa köyhälle alueelle jo ennen GLL:ää.

Toki olen sitä mieltä, että kaikilla yrityksillä on jokin yhteiskunnallinen vastuunsa. Mikä se vastuu on ja miten sitä tulee käsitellä, jää taas jokaisen yrittäjän mietittäväksi. Yhteiskunnallisen vastuun ei pitäisi kuitenkaan olla uhka yrityksen olemassaololle. Tuolloin se olisi enemmänkin yhteiskuntavastuuttomuutta.

Mitä jos valtio ottaisi yhteiskuntavastuuta ja antaisi vähentää henkilöverotuksessa kuntoiluun liittyvät kulut? Voisiko se olla terveyden edistämistä parhaimmillaan?

[ Aiheeseen liittyen: Futisjoukkueen arvot / Yrityksen arvot / Liikkuisitko enemmän, jos... / Kuntoilua vai kulttuuria ]

BTW Käytimme jälleen tilaisuuden hyödyksi, kun saimme hankittua eräästä konkurssipesästä periaatteessa uudet Precorin spinningpyörät erittäin edullisesti. Toisen epäonni on välillä toisen onni. Ostimme 20 pyörää, joista osa tulee korvaamaan punaisia Reebokin spinningpyöriä, spinningsaliin ja osa tulee cardio-osastollemme lämmittelylaitteiksi. Mikäli olet kiinnostunut ostamaan täysin käyttökelpoisen Reebokin punaisen spinningpyörän, niin ole meihin yhteydessä. Tulemme myymään 5-10 kpl pyöriä 300 euron kappalehintaan, sisältäen alv:n.