keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Yrittäjän vapaus ja valmentaminen

Kirjoitin viimeksi empatiasta ja käytin esimerkkinä kuntokeskusalaa, peilaten jäsensopimusehtoja. Keskustelu meni Facebookissa siihen, että miksi personal trainer ei voisi käydä ilmaiseksi tai nimellisellä korvauksella valmentamassa omia asiakkaitaan jonkun muun yrittäjän omistamassa kuntokeskuksessa. Mentiin täysin sivuraiteille empatiasta sekä ymmärryksestä yrittäjän vapaudesta, johon myös keskutelussa viitattiin, että olisi jotenkin yrittäjän vapauteen liittyvä oikeus harjoittaa ammattia toisen yrittäjän omistamissa tiloissa, itselleen sopivalla tavalla ja hinnalla.

Tiedän aika paljon valmentamisella onnistumisesta sekä valmentajan että valmennuspalveluja tarjoavan yrityksen näkökulmasta, miten siitä saa itselleen elinkeinon, miten löytää ja säilyttää asiakassuhteita. Itse valmentamisesta en tiedä mitään, mutta sen asiakaspalvelukokemuksesta tiedän. Koulutan tätä valmentajille ja valmennuspalvelua tarjoaville yrityksille. Kaiken kokemuksen, tietämyksen ja datan pohjalta tiedän, että ei ole mitään järkevää perustetta sille, että yksityisyrittäjänä toimivan valmentajan pitäisi päästä harjoittamaan ammattiaan mihinkään, ilman ammatinharjoittamiseen liittyviä tila- ja välinekustannuksia. Ne valmentajalle kuuluvat kulut ovat merkittävä osa yrittäjyyttä ja myös yrittäjän riskiä ja asia mainitaan myös verottajan ohjeistuksessa, liittyen palkan ja työkorvauksen eroihin.

Valmennuspalvelut voivat olla yli 30% perinteisen kuntokeskuksen liikevaihdosta, kun valmennuspalvelut rakennetaan ja johdetaan hyvin, joten siinä ei todellakaan puhuta mistään marginaalisesta yritystoiminnan osa-alueesta. Valmennuskeskuksilla prosentti voi olla 70 tai enemmän. Toki on keskuksia, joilla ei ole halua/kykyä/osaamista/aikaa/ymmärrystä tarjota lainkaan (omia) valmennuspalveluja ja näihin voi päästä kuka tahansa valmentelemaan kuin havumajaan ja sekin on ihan ok - heille, mutta se ei tarkoita, että niitä tarjoavan pitäisi antaa ulkopuolisille valmentajille tiloja käyttöön, edes mitään korvausta vastaan.

Omassa tiimissäni, yhdessä kuntokeskuksessa, minulla oli työsuhteessa parikymmentä valmentajaa. Siitä olisi järki ja empatia ollut kaukana, jos olisin heittänyt heidän sekaan villejä valmentajia, joko ilman korvausta tai edes nimellisessä korvauksella, kun sitä ei oikein pysty perustelemaan edes riittävällä korvauksella. Olisin ollut tavattoman huono johtaja, jos olisin tehnyt tiimilleni noin. Vai mitä sinä olisit ajatellut asiasta, jos olisit ollut minulla töissä valmentajana?

Pureudun ensin muutamaan väitteeseen, johon olen törmännyt.

  • Valmentaja tuo asiakkaita
    • No niinhän sitä aina kuvitellaan, mutta totuus on usein ihan toinen, kun tuota olettamusta oikeasti realisoidaan.
    • Hyvällä valmentajalla on oikeasti vain 10 - 15 asiakasta, joiden kanssa hän käy keskimäärin kaksi kertaa viikossa treenaamassa. Jos asiakassuhteen pituus on keskimäärin 6 kk, joka on vielä huono, tämä tarkoittaa, että valmentaja pystyisi tuomaan vuoden aikana keskukselle parhaassakin tapauksessa vain 20 - 30 asiakasta.
    • Myös ne valmentajan tuomat asiakkaat kuluttavat salin resursseja, joten heidän tulee joka tapauksessa maksaa sama korvaus treenistä, kuin salin muutkin asiakkaat maksavat.
    • Yleensä ne valmentajan asiakkaat löytyvät pääsääntöisesti sen keskuksen asiakkaista, kun se on helpoin massa hankkia uusia valmennusasiakkaita ja sitä massaa sen valmentajan kannattaakin hyödyntää. Sitä massaa taas ei olisi olemassa ilman sitä kuntokeskusyrittäjää.
  • Valmentaja tuo lisäarvoa
    • Olen kysynyt usein, että millaista lisäarvoa valmentaja tuo, saamatta kuitenkaan vastausta
    • On totta, että jotakin lisäarvoa ja merkitystä asiakaspysyvyyteen voi tuoda sellaiselle keskukselle, jolla ei ole omia valmennuspalveluja tarjolla, mutta ei juurikaan sellaiselle salille, jolla niitä palveluja on omasta takaa.
    • Valmentajien luulot itsestään, ammattitaidostaan, houkuttelevuudesta ja arvostaan ovat usein epärealistiset eivätkä perustu yhtään mihinkään, ikävä kyllä. Omaa arvoa ei osata tunnistaa.
  • Valmentaja/valmennus/valmennettava ei kuluta salin resursseja
    • Kuntokeskuksen yhden käyttökerran kustannus on helppo laskea, kun jaetaan kaikki kulut käyntimäärällä. Oletetaan, että tuo kustannus on 10 euroa, joka on yleensä vahvasti alakantiin. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että mikäli valmentaja valmentaa viittä asiakasta päivässä, sen asiakasmäärän muodostama kulu kuntosalille on 50 euroa päivässä, eli 250 euroa viikossa eli 1.075 euroa kuukaudessa.
    • Oletetaan, että valmentajan itsensä käyntiin liittyvä kustannus on puolet tuosta, kun hän käy vessassa, ehkä suihkussa, kuluttaa välineitä, tarvitsee lämpöä, sähköä, asiakaspalvelun työntekijää.... Niin häneen kohdistuva välitön kulu on siis 538 euroa kuukaudessa, riippumatta lainkaan siitä, kuinka monta neliötä hän salista tarvitsee valmentaakseen.

Mitä eri toimintamalleja voi olla? Malleja voi olla ihan juuri niin paljon kuin on yrityksiäkin. Jokainen kuntokeskusyrittäjä päättää, millaista mallia hän tarjoaa valmentajille ja jokainen valmentaja päättää, millaiseen malliin suostuu. Ei ole mitään velvoitetta kumpaankaan suuntaa, miten asian pitäisi olla, mikä on reilua, empaattista tai asiakasystävällistä. On kyse liiketoiminnasta ja yrittäjän vapaus on juurikin tuota, että sopimusvapauteen peilaten voidaan yritysten välillä sopia mitä tahansa, paitsi laittomuuksia ja molempien tulee lähtökohtaisesti noudattaa sitä sopimusta, joka on tehty.

  • Itsenäinen yrittäjä
    • Perustat yrityksen ja harjoitat liiketoimintaa täysin omaan lukuun, hoitaen kaikki kulut ja riskit ja pitäen myös kaikki mahdolliset tuotot.
    • Tämä on kaikkein yksinkertaisin malli.
    • Harjoitat siis valmentajan ammattiasi omistamissasi tiloissa tai jossakin, josta ei koidu sinulle kuluja, vaikka pururadalla.
  • Vuokra joko liikevaihtoon mukautettuna tai könttäsummana
    • Pääset harjoittamaan yritystoimintaa johonkin paikkaan, jonka omistaa joku muu yritys. Tämä yritys hoitaa toimitila- ja välinekustannukset; vuokrat, veden, sähkön, lämmön, infran ylläpidon, välinekustannukset, huollot ja sinun yrityksesi maksaa siitä vuokraa.
    • Vuokra voi perustua yrityksesi liikevaihtoon, ollen vaikka 10% yrityksesi liikevaihdosta tai se voi olla kokonaiskorvaus, esimerkiksi kuukausivuokra.
    • Prosentin ja summan päättää tilan tarjoava yritys ja valmentaja päättää joko hyväksyä tai olla hyväksymättä ne. Joskus päätös tapahtuu neuvotteluteitse, toisinaan tilan tarjoava yritys sanelee ehdot ja sillä on siihen kaikki oikeus.
  • Yhteistyö
    • Voi olla, että edellä mainittu vuokra - prosentti tai summa - on edellistä selvästi korkeampi, jolloin puhutaan yleensä yhteistyöstä. Valmentaja voi saada muutakin etua, kuin vain käyttää tiloja ja siellä olevia välineitä.
    • Voi olla, että valmentaja saa mainostaa palvelujaan tiloissa, saa keskuksen markkinointikanavia käyttöönsä, voi hyödyntää asiakasrekistereitä ja saa muutakin apua toimintansa pyörittämiseen.
    • Muista, että palvelujen vaihto - oravannahkakauppa - on aina verotettavaa tuloa! 
  • Kumppanuus
    • Kumppanuudessa puhutaan 50/50-jaosta. Kaikki kulut, riskit ja tuotot jaetaan tasan, kumppanien kesken (tai omistusosuuksiensa mukaan).

Nuo ovat perinteisemmät mallit, joita meidän alalla käytetään ja jokainen valitsee niistä itselleen sopivimman. Jokaisessa on hyvät ja varmasti myös huonot puolensa enkä osaa edes kertoa muuta kuin mielipiteen, mikä korvaus missäkin mallissa ja paikassa on järkevä. Muuttujia on aina aika paljon ja jos minulla olisi esimerkiksi 2.000 neliön premium-kuntokeskus ja ottaisin sinne valmentajan harjoittamaan ammattiaan omaan lukuunsa, pyytäisin siitä 1.500 euron kuukausivuokran. Joku voi sanoa sitä summaa isoksi, mutta kyse on aina siitä, mitä sillä saa ja väittäisin, että sillä saisi minun keskuksessa paljon enemmän kuin pystyisi ikinä itse rakentamaan tuolla hinnalla. 

Ei se ole hullu, joka pyytää, mutta antajasta ei aina tiedä

perjantai 18. syyskuuta 2020

Empatian voima

Wikipedia kertoo, että empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Empaattisessa vuorovaikutuksessa henkilö ymmärtää toisen henkilön tunteet.

Näen aika usein rekryilmoituksissa, että haetaan empaattista työntekijää. Ja aina ihmettelen, että miksi, kun tiedän, että monessa yrityksessä ja työyhteisössä ei ole empatiaa eikä sille ole edes käyttöä, koska sille ei anneta tilaa. Tuntuu, että aniharvassa yrityksessä tehdään - tai saa tehdä - mitään päätöksiä empatiapohjalta.

Ajatellaan esimerkiksi kuntokeskusta. Jos olet koskaan lukenut yhdenkään kuntokeskuksen jäsensopimusehtoja, ymmärrät, mitä tarkoitan. Ne ei ole tehty empatiamielessä. Niissä ei ole ajateltu, miltä asiakkaasta tuntuu, miten haluttaisiin kunkin tilanteen ratkaistavan, jos itse olisi asiakkaan roolissa. Ne ehdot on tehty vain ainoastaan palvelemaan yrityksen numeroja. Paitsi etteivät pitkällä juoksulla palvele niitäkään.

Ajat muuttuvat ja niin pitää sopimustenkin muuttua, hinnoittelun ja tuotevalikoiman ohella. Ei korona ole ensimmäinen eikä viimeinen tekijä, joka olennaisesti muuttaa liikunta-alaa. Uskon koronan muuttavan meidän alaa empaattisempaan suuntaan. Ainakin toivon niin.

Olen konsultointikeikoilla puhunut paljon säännöistä ja niiden noudattamisesta. Aniharvoin törmään yrittäjään, joka jakaa näin vahvasti oman näkemykseni säännöistä ja niiden tarpeellisuudesta. Vai mitä olette mieltä näistä jäsensopimusehdoista:

  1. Jäsenyys on toistaiseksi voimassaoleva. Sen irtisanomisaika on 4 viikkoa.
  2. Mikäli Teillä on kysyttävää, me vastaamme mielellämme.
  3. Me pidämme Teistä huolen.

Mitä luulette, paljonko noissa ehdoissa on empatiaa? Onko ehdot epäselvät? Onko nuo ehdot helppo asiakkaan allekirjoittaa? Mitä muuta oikeasti muka tarvitaan ja miksi?

Nyt saatat pyöritellä päässäsi kaikenlaisia skenaarioita, mutta pyörittelet niitä ihan turhaan. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kortittoman tuominen treenaamaan. Jokainen kuntokeskuksen asiakkaana oleva tietää, että niin ei voi tehdä, ihan ilman että se on kirjattu mihinkään ehtoihin. Jos sellainen tilanne ilmenee, niin asiakkaaseen ollaan yhteydessä joka tapauksessa, oli se kirjattu ehtoihin tai ei ja se asia käydään asiakkaan kanssa läpi, eikö? Asiakkuus joko jatkuu tai se ei jatku ja se riippuu siitä, mihin tulokseen asiakkaan kanssa päästään, ymmärtääkö hän yskän vai ei ymmärrä.

Empaattinen yritys osaa ratkaista kaikki ongelmatilanteet ilman eri sääntöjä, kun taas empatiakyvytön yritys joutuu piiloutumaan sääntöjen taakse. Puhun paljon esimerkiksi keskeytyssäännöistä. Miksi sellaisia ehtoja pitää olla? Muutama yrittäjä on vastannut minulle, että muuten kaikki asiakkaat keskeyttäisivät koko ajan. Miksi ihmeessä ne niin tekisivät?

Liikuntapalveluja tuottavan yrityksen ydinliiketoimintaa on saada asiakas liikkumaan. Siitä kirjoitin tovi sitten. Jos asiakas haluaa keskeyttää, hänellä on siihen varmasti syynsä. Ei kukaan halua keskeyttää silloin, kun haluaa tai kykenee kuntoilla, vaan silloin kun siihen on jokin syy tai este. Jos hän haluaa keskeyttää vain siksi, ettei huvita, niin vikahan on silloin meidän ydinliiketoiminnassamme. Olemme epäonnistuneet asiakkaan liikuttamisessa. Silloin meidän pitää tehdä sille jotain - sille asiakkaan motivaatiolle, eikö?

Tuolla edellä mainitulla keskuksella on kaksi asiakkuutta:

  • Toistaiseksi voimassa oleva sopimus, neljän viikon irtisanomisajalla
  • 12 kerran kortti

Noilla pärjää mainiosti, kun tiskin alla on vielä 12 kuukauden asiakkuus, joka pitää maksaa kerralla ja joka myydään niille, jotka sellaista erikseen kysyvät. Nyt taas pyörittelet mielessässi kaikenlaista ja olet eri mieltä. Kerro minulle, miksi tarvitaan mitään muita asiakkuuksia, kuin nuo. Asiakkaan näkökulmasta nuo ovat joka tapauksessa riittävät vaihtoehdot ja helpottavat olennaisesti ostopäätöksen tekemistä. Ostopäätöksen helpottaminenkin on empatiaa. Ostamisen esteiden poistaminen on empatiaa, asiakkaan saappaisiin hyppäämistä.

Aika moni yrittäjä on valmis laittamaan puheissaan asiakkaan keskiöön, mutta todellisuus on ihan jotain muuta. Sama pätee henkilöstöön. Koska viimeksi sinä olet kysynyt asiakkaalta tai työntekijältä, miten hänellä menee, mitä hänelle oikeasti kuuluu ja sinulla on ollut aikaa vielä kuunnella se vastaus?

Kun ei ole sääntöjä, neuvotteleminen on helpompaa

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Kolme tärkeää asiaa elämässä

Eilen vietettiin Yrittäjän päivää. Päivä on monessa mielessä varmasti poikkeuksellinen, vallitsevasta tilanteesta johtuen. Kuten Jack Björklundkin setissään ihmettelee, minäkin ihmettelen suomenkielen sanaa yrittäminen - yrittäjä. Tai en nyt niinkään sitä sanaa, vaan millainen kaiku sillä on Suomessa. En ole koskaan ymmärtänyt sen negatiivista kaikua, kuinka yrittämistä ruoskitaan ja kuinka sitä pyritään selkeästi vaikeuttamaan tälläkin hetkellä, jopa hallituksenkin toimesta. Yrittäjyys ja yrittäjät nähdään pahana, vaikka yrittäjyys käytännössä mahdollistaa sen kaiken hyvän, jota meidän pohjoisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on. Yritykset tämän maksavat.

Perustin ensimmäisen yritykseni, toiminimen, parikymppisenä. Sen jälkeen on tullut yritettyä, perustettu yrityksiä, yhdessä ja yksin, ostettu ja myyty osakkuuksia, jopa haettu niitä yrityksiä konkurssiin. Olen monelle sanonut, että toiset maksaa omakotitaloja itselleen ja toiset, kuten minä, maksamme vähän kalliimpia harrastuksia, kuten nyt vaikka yrittäjyyttä. Olennaista on se, että jos olisin eilen voittanut päävoiton Eurojackpotissa, jatkaisin tätä ihan samaa yrittämistä, auttaisin muita yrittäjiä onnistumaan.

Olen ollut juuri sellainen yrittäjä, joka eli yrittämisestä. Enkä tarkoita nyt edes taloudellisesti. Sitä on joskus jättänyt pitkiäkin jaksoja palkkoja itselleen maksamatta, jotta työntekijät ovat saaneet palkkansa. Tarkoitan ajankäytöllisesti. Yrittäminen täytti lähes kaiken vapaa-ajan, nukkumisen jälkeen. Se on vienyt mukanaan ihmissuhteitakin. Se ei ole ollut hyvä juttu. Nyt näen ja ymmärrän, että yrittämisessä ei ole kyse siitä, että pitää aina olla kurjaa ja kovaa sekä niukkaa ja ennen kaikkea aina töissä. Yrittämisen ei tarvitse olla jatkuvaa suorittamista ja oman selkänahan repimistä. Se voi olla myös kivaa, kunhan tekee Oikeita Asioita, uskaltaa luopua.

Olen nyt viimeistään koronan myötä ymmärtänyt Mukava Elämä -konseptin yrittämisessä. Sen ymmärtäminen on vaatinut monta kirjaa, lukuisia luentoja, itse pidettyjä ja kuuntelijana istuttuja, tavattoman monta epäonnistumista ja onnistumista, pohdintaa, istuskelua rantakalliolla, oman elämän tulkintaa ja analysointia sekä tietysti mietintää siitä, mitä haluan isona. Haluan Mukavaa Elämää ja saan sitä, kun kerron siitä myös muille. Kerron, kuinka less is more - yrittämisessäkin. Yrittäminen ja elämä yleensäkin on varsin yksinkertaista, vaikka sitä helpoksi ei voikaan luonnehtia.

Olen ymmärtänyt, että tekemällä oikeita asioita, keskittymällä olennaiseen, huolehtimaan niistä juuri sen hetken tärkeimmistä asioista, pääsee mukavammin maaliin. Yksinkertainen on vain kaunista. Jos haluat onnistua yrittäjänä, sinulla on vain muutama Todella Tärkeä Asia ja ihan ensimmäinen niistä on myynti. Kun huolehdit, että yrityksessäsi myydään tarpeeksi, on todennäköisempää, että sinulla on riittävä kassavirta, josta huolehtiminen on toiseksi tärkein asia. Kassavirran tyrhetyminen voi kaataa varsin elinkelpoisenkin yrityksen. Jos lipsut noista, millään muulla asialla ei ole kohta enää mitään merkitystä, niitä ei ole kohta enää olemassa. 

Kolmanneksi tärkein on henkilökunnasta huolehtiminen, jos sinulla on sellainen. Jos ei ole, itsestään huolehtiminen on se kolmanneksi tärkein asia. Ja siinä kolme tärkeintä asiaa ovat lepo, ravinto ja aktiivisuus. Jos haluat saada itsestäsi kaikki tehot irti, elää Mukavaa Elämää, sinun pitää huolehtia siitä, että nukut riittävästi ja että unen laatu on hyvää. Et voi unohdella ruoka-aikoja ja syödä vaan pikaruokaa, nopeasti autossa istuen, kiiruhtaessasi johonkin, mistä olet jo myöhässä. On pakko laittaa niitä lenkkarin nauhoja välillä vähän kireämmälle, jotta jaksat kaikki yrittämisen haasteet ja pystyt tekemään yrittämisessä mahdollisimman vähän. 

Sama kolmen asian kaava toistuu ihmissuhteissa. Parisuhteessakin on käytännössä kolme asiaa, joista tulee huolehtia, jotta ihmissuhde ei näivety ja kuole pois. Suhteessa pitää olla luottamusta, siinä täytyy olla arvostusta sekä siinä on oltava läsnä. Jos suhde ei toimi, vika on jossakin noista tai kaikissa. Muilla ei juurikaan ole merkitystä, jos nuo kaikki kolme kohtaa toteutuvat tai jäävät toteutumatta. Jos haluat ansaita hyvät alaiset, ansaitset ne huolehtimalla nuo kolme asiaa välillänne kuntoon.

Yrittäjän polkuni on ollut aikamoinen ralli. Se on antanut paljon, mutta myös ottanut. Voisi nopeasti ajatella, että jotkin ratkaisut ovat olleet varsin tyhmän riskin ottamista, mutta ei se ole niin. En olisi tässä enkä olisi koskaan tajunnut Mukava Elämä -konseptia, jos en olisi niitä hurjiakin ratkaisuja tehnyt. Ne ratkaisut mahdollistavat nyt sen, että saan toisesta puolikkaasta tätä elämää paljon enemmän irti, ilman että hukuttaudun töihin. Ja saan vielä auttaa muita samanlaiseen tulevaisuuteen.

Olen kohdannut lähiaikoina yrittäjiä, jotka ovat mahdollisesti myös ymmärtäneet, että yrittämisen vastakohta ei ole Mukava Elämä, vaan yrittäminen voi mahdollistaa Mukavan Elämän. Pitää vaan tehdä Oikeita Asioita ja uskaltaa luopua, ehkä jopa kipuakin tuottavista asioista. Pitää kohdata myös häpeä. Pitää keskustella itsensä kanssa, millainen ja mikä se oma yrittäjän identiteetti on, mihin se perustuu ja miksi. Tämä identiteettikysymys onkin usein se haastavin, kun yrittäjäminä on niin vahva ja sitä omaa identiteettiään peilaa yrittämisen suorittamisen kautta. 

Näkisin mieluusti, että yrittäminen nähtäisiin sellaisena, jossa tehdään asioita ja töitä tavalla, johon suuri osa ihmisistä ei pystyisi, jotta voisi elää loput elämästä tavalla, johon suurella osalla ihmisistä ei ole mahdollisuutta. Onhan se niin, että jos et toteuta omia unelmiasi, kaikella todennäköisyydellä joku on palkannut sinut toteuttamaan hänen unelmiaan. Ja siihen elämä on kyllä liian lyhyt. 

Jos ihmiset ihmettelevät, kuinka pitkälle voit mennä, mene niin pitkälle, että et enää kuule heitä

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Mitä minä odotan?

Meinasin ensin otsikoida tämän postauksen, että Mitä sinä odotat, kunnes muistin, että minähän olen jo kirjoittanut sellaisen tekstin ja nimen omaan vielä Nickelbackin biisiä mukaillen, jouluaattona 2014. Eli se kortti oli jo käytetty, kysymysten ollessa - nyt kohta kuusi vuotta myöhemmin - ihan yhtä aiheellisia. 

Olen lähiaikoina miettinyt paljon, että mitä minä oikein odotan. Ja oikeammin miksi. Onko odottamisessa järkeä. Mitä siinä menettää. Kuinka kauan on järkevää mitäkin odottaa. Kuunnellako sydäntä - ja toimia sen mukaan, vaikka sen mukaan toimiminen voi olla järjetöntä, - vai pitääkö uskoa järkeä, vaikka järkevästi toimiminen voi olla sydämetöntä.

Kuolema on ollut nyt esillä monessa yhteydessä. Viimeksi viikonlopun leffassa, lähinnä ihmisen elämän viimeiset hetket, kuten myös Saarijärvelle ajaessani, auton kaiuttimista korvien kautta aivonystyröille soljunneessa äänikirjassa Paras. Ehkä sitä alkaa itsekin tiedostamaan kuolevaisuutensa ja se aiheuttaa osaltaan pysähtymisen, arvomaailman järjestymisen sekä asioiden aistimisen aiemmasta poikkeavalla tavalla. Elämälle alkaa muodostua ihan oikea tarkoitus. Alkaa oikeasti hahmottumaan, mikä tässä elämässä on tärkeää.

Meinasin kuolla ensimmäisen kerran jo vauvana. Onneksi kuumekrampista johtuva, hengenvaarallisen korkea kuume saatiin lopulta laskemaan sairaalassa, jääpalavuoteella, sairaalahuoneen ikkunoiden avautuessa paukkupakkaseen. Minulla oli aina olo, että lähden täältä varsin varhain, kunnes ne aistimukset katosivat vuonna 2013, kun meinasin kuolla kahteen otteeseen, kolmen kuukauden aikana. Tai toisella kerralla jo taisin niin hetkellisesti tehdä, kun heräsin vaatteet leikattuina elvytystoimien johdosta.

Olen kirjoittanut niistä muutamia kertoja ja näköjään taas olen aiheen ympärillä. Olen sen ympärillä, koska jokainen päivä on elämän alku, siis loppuelämän ensimäinen päivä. Virran samaan kohtaan ei voi toista kertaa astua. Mitään vanhaa ei saa muutettua, vaikka haluaisi, mutta tulevan suunnan voi aina päättää. Miehen eliniän odote Suomessa on 80 vuotta. Se tarkoittaa, että minulla olisi elinikää 11.391 päivää. Laitoin laskurin tuohon sivupalkkiin, niin voin aina käydä tsekkaamassa, että paljonko aikaa on vielä tuhlattavana. Tosin olen ajatellut elää ainakin 100-vuotiaaksi, joten tässä ollaan vasta puolimatkassa.

Onko toistakymmentätuhatta päivää paljon vai vähän? Ainakin se näyttää hupenevan joka sekunti. Hyvä asia tuossa on se, että minä saan päättää, miten tuon ajan käytän. Minä saan valita, kuka sen ajan kanssani käyttää. Minä saan päättää, odotanko jotain vai olenko odottamatta. Käytänkö aikani sellaisten ihmisten seurassa, jotka haluavat olla minun seurassa, jotka eivät epäröi sitä tai ole siinä silloin kun se sopii heille tai hyödyttää heitä. Ketkä ovat ne ihmiset, jotka haluan vaikuttavan elämääni ja miten. Seura kuitenkin tekee kaltaisekseen, kuten kirjoitin vuonna 2017. Arvostus on varmasti yksi perustarpeistamme, joten jos joku kohtelee sinua, kuten hän ei välittäisi sinusta, usko sitä. Kuka tuo iloa elämään ja kuka syö sitä.

On mielenkiintoista, kuinka elämän asiat nivoutuvat toisiinsa. Aloin kirjoittaa tätä tekstiä Saarijärvellä, mökin rannassa, laiturilla, kun odottelin retkeä Pyhä-Häkin luonnonpuistoon. Siellä pitkospuilla kävellessä tuli puheeksi henkinen kasvu ja erityisesti odottaminen, oikean hetken odottaminen. Odottaminen senkin suhteen, että koska on oikea aika perustaa kuntokeskus. Onko mitään järkeä perustaa se nyt tähän hetkeen, keskellä koronakriisiä. Miksi ei olisi? Miksi odottaisi ja mitä odottaisi? Myhäilin hiljaa keskustelun lomassa, kuinka universumi taas yhdistelee asioita ja tasoja sekä tuo ihmisiä elämään. Kuinka me muka sattumalta puhutaan pitkospuilla odottamisesta. Mikään ei ole sattumaa. Elämä on tässä ja nyt. Sitä ei kannata tuhlata odottamiseen.

Erik Bertnard Larsen on mentaalivalmentaja, henkinen valmentaja, motivaatiovalmentaja. Hänen kirjansa Paras, vahvisti entisestään käsitystäni siitä, mitä haluan elämälläni tehdä ja mitä en halua enää odottaa. Haluan olla - koen olevani Erikin kaltainen henkinen valmentaja, vaikka saappaat ovatkin varsin isot. Haluan luoda erityisesti liikunta-alan yrittäjille mukavampaa elämää, kuten yhden pitkän projektin nimesimme sen alkumetreillä, kun aloin kuntokeskusyrittäjiä sparramaan. Se on se mitä haluan tehdä, Mukavaa Elämää. Jos Sinä haluat Mukavaa Elämää liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjänä, anna minun auttaa. Onnistutaan siinä varmasti - yhdessä. Ei se helppoa ole, mutta tavattoman yksinkertaista.

Jos elät joka päivä, kuin se olisi viimeisesi, olet lopulta oikeassa

tiistai 25. elokuuta 2020

Minä olin materialisti

Tuntuupa hyvältä kirjoittaa minä olin materialisti. Se tuntuu hyvältä kahdesta syystä, ensimmäinen on se, että pystyn tuon myöntämään ja toinen on lauseen imperfekti. Minulla on ollut suuria vaikeuksia myöntää tuo asia, vaikka läheiset siitä ajoittain kysyivätkin. Miksi kirjoitan siitä tänään? Miten se liittyy tähän ajankohtaan? Odottakaapas....

Istun takapihan terassilla, tätä kirjoittaessani, auringonpaisteessa, vaikka ennusteen mukaan piti sataa. Musiikki soi kaiuttimesta, huomasin lauleskelevani mukana, hyvä fiilis, kun aamupala tuli juuri nautittua. Kirjoitin tovi sitten sosiaaliseen mediaan näin:

Kuppi kahvia kivassa kahvilassa 5 €

Smoothie 6 €

Pari voileipää 8 €

Aamupala omalla terassilla, auringonpaisteessa, PRICELESS

Jonnet eivät muista vanhoja Master Cardin mainoksia, mutta katsokaa vaikka tämä YouTubesta, niin saatte kopin. Elämässä on tolkuton määrä mahtavia asioita, joita ei rahalla saa. Luulin, että vain rahalla ja materialla on väliä, että se tuo hyvää oloa ja että sitä saadakseen pitää uppoutua töihin, olla aina töissä, kuten tunnollisen yrittäjän kuuluu. Niin maailma makasi ja kompensoin materialla sitä puutetta, jota sillä materialla ei korvaa. Se ei tuonut onnea, onnellisuutta eikä hyvää oloa, vaan päinvastoin, teki ne mahdottomaksi.

Nykyään, kun minulta kysytään, mitä teen työkseni, lähes poikkeuksetta vastaan ensimmäiseksi, että mahdollisimman vähän. Itse asiassa tuotahan minä koulutan, kuinka päästä mahdollisimman vähällä tavoiteltuun tulokseen. Kuinka tehdä oikeita asioita - niitä joilla on suurin merkitys tavoitteeseen nähden. Laiskuus on tässä kohtaa hyve. Olen hyvä keksimään, miten tehdä asioita nopeammin, tehokkaammin ja ennen kaikkea vähemmällä vaivalla. Se ei tarkoita, etteikö saisi silti paljon aikaiseksi. Uskoakseni saan sitä enemmän aikaiseksi, mitä vähemmän osaan tehdä.

Korona on pysäyttänyt paljon asioita - myös minut. Huomasin esimerkiksi, että onneksi kaikki yrittämisen suunnitelmani eivät menneet, kuten olin suunnitellut. Olisin hukkunut töihin ja elämä olisi jäänyt elämättä. En olisi koskaan saanut tietää, miltä tuntuu viettää viikonloppu siten, ettei edes mieti töitä. Ei ole tietokonetta mukana minilomalla eikä työpuhelimessa ääniä päällä. On ollut mahtavaa elää välillä, nauttia, olla läsnä juuri siinä missä sillä hetkellä on ja nauttia ihmisistä ympärillä. Nauttia niistä hetkistä ja ihmisistä, joita ei rahalla voi ostaa ja jotka voivat kadota iäksi, jos niitä ei arvosta. Samaan kohtaan virtaa voi astua vain kerran.

Keskustelin viime viikolla yhden kuntokeskusyrittäjän kanssa, joka soitti kysyäkseen neuvoa, sulkeako toinen keskuksista. Kysyin ensimmäisenä, miten elämänlaatusi muuttuisi, jos lopettaisit sen huonommin menestyvän keskuksen. No se elämä muuttuisi olennaisesti helpommaksi. No sitten kysyin talousnäkökulmasta, että miten oma tulotaso muuttuisi. Sekin paranisi. Mikä meitä estää tekemästä näitä kivuliaita päätöksiä luopua jostakin sellaisesta, mistä todellakin tulee luopua? Ensi viikolla lounastamme ja teemme uskoakseni ensimmäiset askelmerkit kohti parempaa elämää.

Minulle viimeisin luopumisen päätös oli jo helppo, koska tiesin, kuinka paljon elämäni helpottuisi päätöksen jälkeen. Ja sen se teki. Nyt saan taas tehdä sitä, mitä oikeasti haluan, auttaa ihmisiä samassa tilanteessa tai estää sitä tilannetta konkretisoitumasta. Se on minun elämäntehtäväni työn saralla juuri tässä hetkessä, enkä osaisi sitä tehdä, jos en olisi itse tehnyt niitä päätöksiä. Pari viikkoa sitten sain kiitosmeilin yhdeltä yrittäjältä, joka viimeinkin oli uskaltanut lopettaa kannattamattoman yrityksensä ja alkaa toteuttaa unelmiaan...

En edes muista, koska olisin ostanut mitään, jonka voisin liittää materialismiin. Kellosta ranteessa luovuin muutama kuukausi sitten. Pidin itseäni kelloharrastajana. Joku teistä on nähnyt kellokokoelmani. Toki suurella osalla niistä kelloista on tarinansa, mutta nyt ne jäävät tarinoihin. Muistan ne tarinat kun kävelen kellolaatikoiden ohi. Saatan ehkä vielä jopa kellonkin laittaa ranteeseen, kun on jokin juhla, mutta silloin se kello tulee valittua sen tarinan vuoksi, ei sen kellon arvon tai ulkonäon vuoksi.

Älä pelkää luopua asioista, jotka eivät ole sinulle hyväksi. Äläkä pelkää pyytää apua luopumisprosessiin. Muista kuitenkin, että kukaan ei tee sitä prosessia puolestasi, sen kivun joudut käymään itse läpi, mutta järjestelyissä on apua aina saatavilla. Luopumiset kannattaa tehdä oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Pakottamalla tehdyt rikkovat helposti kaiken.

Joskus on onnenpotku, kun et saa, mitä haluat

torstai 13. elokuuta 2020

Mitä koronan jälkeen?

Tuntuu hieman absurdilta tuo kysymys, mitä koronan jälkeen, kun toinen aalto ja siihen liittyvät toimet ovat nyt täällä. Eihän tässä ole toivuttu juuri mihinkään siitä ensimmäisestä aallostakaan, niin nyt jo uhkaa uusi taloudellinen kurimus. Siitäkin pitää selviytyä.

Nyt on varmasti kaikkien elinkelpoisten yritysten kulurakenne tarkistettu ja kaikki mahdolliset kulut vedetty ihan minimiin. Olen konsultoimilleni yrityksille painottanut sitä, että tämä nykyinen on pitkään normaali. Kulujen lisäämistä ei voi harkita, paitsi yhteen asiaan ja se on myynnin tukeminen. Tästä kuopasta noustaan nyt vain ja ainoastaan myyntiä kasvattamalla. Kulut on jo varmasti leikattu.

Siitäkin huolimatta, että tartuntojen määrä nyt nousee ja rajoitustoimia saattaa taas tulla, pitää kääntää katse nyt kuluista myyntiin. Pitää saada asiakkaita lisää ja pitää saada asiakkaasta enemmän rahaa, sille ei voi mitään, sitä ei voi sivuuttaa. Se on meidän ainoa keino selviytyä. Mitä sinä olet tehnyt liikevaihdon kasvattamiseksi? Mitä myyntiä tukevia toimia sinä olet nyt tehnyt, jotta saat koronakuopan täytettyä? Oliko teillä hyvä heinäkuu? Entä elokuun alku? Monessa paikassa on ollut ja on ollut hienoa päästä todistamaan, että oikeanlaisilla toimilla voi tässäkin tilanteessa tehdä ennätyskuukausia tai vähintään viime kesää parempia kuukausia.

Pahassa tapauksessa sinua odottavat vielä tälle vuodelle tuplavuokrakuukaudet, jos vuokranantajasi on vain siirtänyt vuokrien maksupäiviä. Mistä ajattelit tehdä kassavirtaa tuon tuplavuokran maksamiseen? Tai normaalin vuokran, jos nyt olet hädin tuskin saanut maksettua mahdollista alennettua vuokraa? Myynnin tukitoimien aika on viimeistään nyt!

Mikäli tarvitset apua yrityksesi kassavirran palauttamisessa, niin ota rohkeasti yhteyttä. Jo pienillä muutoksilla voidaan saada isoja asioita aikaiseksi. Älä pelkää kysyä apua! Syksylle on vielä muutamia konsultointipäiviä vapaana.

Järjestämme Trainer4You:n kanssa kaksi luentotilaisuutta, joissa käydään näitä asioita läpi ja joissa pääset keskustelemaan samojen ongelmien kanssa painivien yrittäjien kanssa:

1. Asiakaskadon paikkaaminen - Mitä ja Miten? 

Päivämäärä ja paikka : 15.9.2020 Kauppi Sport Center Tampere, klo 9-16


2. Myynnin räjäyttäminen uusiin lukemiin ja kassavirran palauttaminen

Päivämäärä ja paikka : 22.10.2020 Kauppi Sport Center Tampere, klo 9-16


Koulutuksen hinta on 390€ / hlö, alv 0 %. 

Koulutuksiin otetaan maksimissaan vain 15 osallistujaa, joten ole nopea paikkojen suhteen. 

Ilmoittautumiset ja kysymykset koulutuksista Eerik Jortikalle.

E-mail: eerik.jortikka@trainer4you.fi

Puh: 040-7618863

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Oletko tässä?

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
”Puh!”, kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain että olet siinä.”
Frank Martela kirjoittaa kirjassaan Elämän tarkoitus, kuinka onnellisuus on vain tunnetila. Frank on oikeassa. Ja tunnetilat me valitsemme, sen olemmeko onnellisia vaiko emme. Edellä mainittua kirjaa voi helposti suositella. Ei ole korkealentoista rakettitiedettä, vaan varsin maanläheistä ja ainakin omia ajatuksia herättelevä.

Martela kirjoittaa, psykologisten tutkimusten pohjalta, kuinka maksimaalista onnellisuutta tavoittelevien on keskimääräistä vaikeampaa nauttia elämästä ja kuinka tuo onnellisuuden tavoittelu tuhoaa ihmissuhteita. Ja kuinka elämän merkityksellisyys taas tulee siitä, että on merkityksellinen jollekin toiselle, ei siis itselleen. 

Elämän tarkoitus ei taida lurkkia itsekeskeisyydessä, vaikka moni onkin valmis vannomaan, että omien tarpeiden kuuluu mennä kaiken muun edelle. Ehkä se ei sittenkään ole niin, jos haluamme olla onnellisia ja saada elämään jotain merkitystä - ehkä jopa tarkoitusta. Ehkä sitä on itsekin ymmärtänyt nyt uudella tavalla oman hymnini, It's My Life, sanat. Ehkä se todellinen sanoma onkin kertosäkeiden välissä.

Korona on lähentänyt ihmisiä, mutta se on myös erottanut ihmisiä. Ennen kuin Sebastian Vettelistä tuli formulamaailman suurimpia tähtiä, Aki Hintsa pyysi Sebastiania [kuten monia muitakin] listaamaan niiden ihmisten nimet suljettuun kirjekuoreen, jotka ovat hänelle juuri sillä hetkellä tärkeimmät ja merkityksellisemmät. Ja muistamaan ne, no matter what, vaikka kuinka paljon ympärillä tulisi pyörimään ihmisiä. 

Ne nimet olivat ne, jotka tuovat merkityksen elämään myös silloin, kun menee lujaa, saati silloin kun menee huonosti. Niitä ihmisiä ei kannata unohtaa, vähätellä eikä jättää huomiotta.

Mitä nimiä sinä kirjoittaisit omaan listaasi? Kenet sinä haluaisit nähdä vierellä, jakamassa onnistumisia? Haluatko saman ihmisen vierelle, kun taistelet hengestäsi sairaalavuoteella? Miten kohtelet heitä nyt? Voitko olla varma, että he ovat vierelläsi tuolloin, kun sinä haluaisit? Mistä tiedät? Mitä sinä olet tehnyt sen eteen tänään? Eilen? Viime viikolla....

Kuten joku teistä on saattanut sosiallisen median kanaviltani lukea, korona on tehnyt minulle hyvää. Se ei suinkaan ole ollut pelkkää lakua, hattaraa ja auringonpaistetta, vaan se on ollut myös tuskaa, sydänsurua ja hemmetin monta saavillista kyyneliä. Kaikilla on ollut tarkoituksensa tai ainakin paikkansa ja ne ovat muuttaneet minua. Minä olen tässä. En ollut aiemmin. En etsi enää mitään - olen tässä. Hetkessä.

En minä pysähtynyt kuvaamaan auringonlaskua. En laitumella makaavia lehmiä. En syöttämään oravia. Hitto, kun se tuntuu hyvältä - olla tässä. Tuntuu hyvältä tietää, keiden haluaa olevan elämässä. Kuka tuo merkitystä ja kenelle sitä haluaa olla merkityksellinen. Kirjoitin tuon listan eilen ja mietin, mahdankohan minä olla jonkun listalla ja jos olen, olenko ansainnut olla sillä listalla.

Jos teet jotakin pääsääntöisesti kerran vuodessa, neljä kertaa, kuusi kertaa... - montako kertaa tulet tekemään sitä vielä tämän elämän aikana? Onko se riittävästi? Haluaisitko tehdä sitä enemmän? Miksi et tee? Jos se on jonkin ihmisen näkeminen, ajan viettäminen hänen kanssaan, onko se määrä riittävästi?

Korona on jo tähän mennessä opettanut minulle tärkeitä asioita. Sen, mihin kannattaa tässä elämässä keskittyä, jos haluaa elämälleen tarkoituksen. Ja keskittyä siihen hetkeen, missä on, koska muita hetkiä ei ole - eikä välttämättä enää tule. Mietin eilen, myyntikäyriä katsellessa, että miten vaikka kymmenen vuoden päästä näitä erilaisia ajan käyriä tarkastellaan, sanotaanko, että tuo kohta käyrällä oli se koronavuosi vai sanotaanko, että tuosta kohdasta tämä alkoi...

Nasu: Miten rakkaus kirjoitetaan?
Nalle Puh: Sitä ei kirjoiteta, se tunnetaan sydämellä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Koronakesän tarjous

Olen ollut aina sitä mieltä, että Kympin kesä on paras kesäkampanja kuntokeskukselle, jos kesälle jotain kampanjaa pohtii. Kirjoitin siitä jo vuonna 2010. Kesä on otollista aikaa myydä asiakkuuksia tavalla, jossa asiakas maksaa kesästä jonkin nimellisen korvauksen ja varsinainen sopimusasiakkuus alkaa esimerkiksi elokuussa. En tiedä parempaa kampanjaa kesälle. Kerro, jos sinä tiedät.

Vaikka Kympin kesä on paras kesätarjous ikinä, se ei ole sitä tänä kesänä. Saattaa olla, että olet selviytynyt nyt näistä koronakuukausista ja toiminta pyörii rampaisena tai harkitset ovien avaamista taas, mutta ongelma ei ole ollut nämä kuluneet kuukaudet vaan tulevat, miten selviät niistä.

Sinulla on saattanut olla puskureita, voi olla että vuokranantajakin on tullut vuokrissa vastaan, ehkä henkilökuntakin on hengannut kotona, kulut ovat olleet siis maksimaalisessa minimissä. Siksi puskurit tai kassavirta ovat auttaneet sinua selviytymään. Mutta se kiva loppuu ja mahdollisesti osa, ehkä 10-30 % asiakkaistasi ovat lopettaneet, joka siis tarkoittaa vastaavaa vajetta nykyiseen ja tulevaan kassavirtaan. Kestääkö nykyinen kassavirtasi kulujen normaalisoitumisen, kun toimintosi käynnistyvät taas? 

Ikävä kyllä, tämän hetken kassavirtasi tulee olemaan normaali kassavirtasi aika pitkään. On utopistista kuvitella, että saisit paikattua tuon asiakaskatosi kesän tai edes vielä syksyn aikana. En väitä sitä mahdottomaksi, mutta paljon joudut tekemään asioita uudella tavalla, jos siinä aiot onnistua. Joka tapauksessa ottaa kuukausia paikata kassavirta kattamaan normaalit kulusi, joten nyt olisi tavattoman tyhmää myydä mitään isolla alennuksella. Vuonna 2011 pohdittu Alennusta tarjouksessa toimii hyvin tähänkin hetkeen.

Kaikella todennäköisyydellä kassasi huutaa rahaa tällä hetkellä. Nyt ei ole se hetki, jolloin myydään alennuksella. Ensinnäkin kuntoilemaan tulevat nyt ne, joilla kuntoilun tarve on korkealla elämän prioriteeteissa. Hinnalla ei ole juurikaan merkitystä, mutta sillä on, mitä sillä saa. Nämä kuluttajat eivät hirveästi piittaa tarjouksista. He maksavat sen, mitä nyt pitää maksaa, kunhan saavat kuntoilutarpeensa tyydytettyä. Nyt ei tule tarjouksen perässä juoksevia heräteostosliikkujia ovista, heillä on nyt kaikki tekosyyt olemassa, joilla välttää kuntoilu ja he käyttävät ne. 

Samankaltaiset ihmiset joille kuntoilu on korkealla omassa arvomaailmassa, ovat nytkin jatkaneet kuntosalimaksujen maksamista, vaikka eivät olisi käyttäneet palvelujasi, joten mieti miltä heistä nyt tuntuu, kun ovat koronakuukaudet maksaneet sinulle täyttä hintaa, mahdollisesti vielä jonkin tukiasiakkuuden kaupan päälle ja nyt annat uusille asiakkaille kesän ilmaiseksi. Älä toimi niin! 

Älä pissaa nyt omiin muroihisi vaan usko siihen, että kuntoilu on se, jota ihmiset nyt kaipaavat, eivät alennuksia. Jokainen asiakas tietää, että jokainen euro on tällä hetkellä tärkeä jokaiselle palvelualan yrittäjälle. Älä osoita sitä muuksi, antamalla palvelujasi pilkkahintaan.

Mitä sinun pitää tehdä nyt, on miettiä ja laskea paljonko kassavirtasi antaa mahdollisuutta käynnistää toimintaasi sekä erityisesti sinun tulee tehdä myyntiin liittyvä suunnitelma, mikä kassavirtasi tulee olemaan seuraavat kuukaudet ja mitä se vaatii, että asiakasmäärä ja kassavirta lähtisi jälleen nousuun. Jos tarvitset tuossa apua, älä epäröi olla yhteydessä. Tämä on nyt tärkeintä, mitä voit tehdä, tilanteesi pelastamiseksi. Koronatilanne ei suinkaan ole ohi etkä ole päässyt säikähdyksellä, vaan nyt vasta ne ongelmat alkavat, jos ovat alkaakseen. Pidä nyt huoli, etteivät ala.

Nykyinen on uusi normaali - vielä pitkään

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Rahaa ei revitä seinästä

Empiirisen tutkimukseni, lukuisten liikunta-alan yrittäjien kanssa käymieni keskustelujen pohjalta olen yllättynyt siitä, kuinka moni kuvittelee, että valtio vain lapioisi rahaa nyt yrityksille, jotta ne voisivat maksaa laskujaan. Ei lapioi, ei nyt eikä tuskin tulevaisuudessakaan! Vain sinä voit pelastaa yrityksesi.

Tästä Suomen Yrittäjien selkeästä yhteenvedosta näet, mitkä ovat sinun ja yrityksesi mahdollisuudet saada mitään hallituksen kertomaa tukea yrittäjille. Suomen Yrittäjät ry on keränyt hyvän koronainfopaketin yrittäjille.

Ensimmäisenä pitää huomioida, että yrityksen pitää olla elinkelpoinen, eli et voi saada rahoja vanhojen laskujen maksuun. Yritykselläsi ei saa olla esimerkiksi verovelkaa, sen on pitänyt tehdä voitollista tulosta ja näin ollen myös yrityksen oma pääoma pitää olla kunnossa. Jos jokin näistä ei ole kunnossa, olet täysin omillasi, ilman mitään tukimahdollisuutta.

Jos nyt kuitenkin kaikki kohdat ovat kunnossa ja haaveilet jostakin tuesta, sitä pitää hakea johonkin uudistumis- ja kehittämishankkeeseen, jolla aiot nyt korvata koronatilanteesta johtuvaa liikevaihdon menetystä. Saat siis tukea toimintasi uudelleenjärjestelyyn, et pelkästään erääntyvien laskujen maksuun. Sinun pitää pystyä osoittamaan yrityksesi sopeutumis- ja muuttumisvalmius tässä tilanteessa ja mitä se kustantaa. Mikäli tällaista hanketta et pysty osoittamaan hakemuksessasi, se kaikella todennäköisyydellä hylätään, ikävä kyllä.

Saattaa olla, että lainoitus on ainoa vaihtoehtosi. Siinäkin pätevät edellä mainitut yrityksen elinkelpoisuusedellytykset. Tai vaihtoehtoisesti joudut panttamaan omaisuuttasi mahdollisesti jopa lainan summan verran. Finnveran takaamanakin joutunet itse rahoittamaan vähintään 20 % uudistumishankkeen lainoituksesta. Ole erityisen varovainen ja analyyttinen tässä vaihtoehdossa. Älä usko unelmiin ja lottovoittoon, vaan ole realisti.

Yksinyrittäjille on suunnitelmissa turvaverkko, jossa sivutoimisen yritystoiminnan perusteella henkilöllä olisi oikeus työttömyysetuuteen ja jossa päätoimisesti työllistyneen yrittäjän työttömyysetuuden saaminen ei edellyttäisi yritystoiminnan lopettamista. Tämä on kuitenkin vasta vireillä.

Muista, että myös maksuaika - on se sitten vuokraan, laiteliisareihin tai mihin tahansa - on myös rahoitusta, siis lainaa, joka pitää maksaa takaisin. Ja sinun tulee maksaa se takaisin kasvavalla liikevaihdolla. Tarvitset siis enemmän asiakkaita koronatilanteen jälkeen, mitä sinulla oli sen alkaessa, jotta pystyt maksamaan esimerkiksi vuokrarästit, jotka aiheutuvat tältä ajalta. Laske tarkasti, onko sinulla oikeasti varaa ja mahdollisuus pitää yrityksesi hengissä. Joskus voi olla järkevintä uskoa numeroita, ihan oma mielenrauhan vuoksi.

Ensi viikon keskiviikkona, 8.4. pidän Trainer4You:n kanssa webinaarin aiheesta Miten pelastan liiketoimintani. Katso myös muut tilanteeseen liittyvät webinaarit ja varaa paikkasi heti tästä.

Numerot eivät valehtele,
mutta saat ne valehtelemaan

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Kylmä arvio

Olen käynyt lähipäivien aikana lukemattoman monta keskustelua liikunta-alan yrittäjien kanssa, puhelimessa, kasvotusten ja kaikilla viestimillä. Vaikka kyse onkin ollut paljolti vertaistuesta, neuvojen antamisesta ja saamisesta, sieltä keskustelusta kumpuaa järjetön huoli. Alalla yli 20 vuotta toimineena, nyt kolme vuotta konsultoineena, yritysten lukuja ja tilanteita seuranneena ja selvittäneenä teen erittäin kylmän arvion:
Puolet liikunta-alan toimijoista eivät tule selviämään koronan vaikutuksista.
Ihan turha sanoa, että olen negatiivinen ja maalailen piruja seinälle. En ole. Olen erittäin positiivinen ja itse asiassa ihan hemmetin innostunut. Aloin tänään innostua toden teolla. On hieno nähdä uutta innovatiivisuutta. Ihminen ja yrittäjä keksi kaikenlaista, kun on oikeasti paha paikka. Nyt se positiivisuus näkyy - niissä joilla on edes jonkinlainen mahdollisuus selvitä.

Pari yrittäjää uskovat, että valtio pelastaa heidät. Ei pelasta. Ensinnäkin yrityksen pitää olla elinkelpoinen joka tapauksessa, jotta sitä joku lisärahoittaisi. Näin ei ole, vaan iso osa liikunta-alan yrityksistä pysyvät hädin tuskin hengissä ja sekin vain kun yrittäjä kitkuttelee lähes palkatta. Lisärahoitusta ei saa ilman että yrittäjän pitää pantata omaisuutensa ja vähän muidenkin, jos ei ole vielä pantannut. Mikko Mustala on esimerkiksi päivän Iltalehden artikelissa täysin oikeassa kutsuessaan hallituksen tukia ”pelleilyksi”. Niistä tuista ei ole avuksi meidän alalle. Tämän alan yrittäjien tulee itse keksiä ratkaisut. Artikkeli kannattaa lukea, sillä siinä on paljon asiaa.

Miksi sitten noinkin raju arvio? No se perustuu ensimmäiseksi tuohon, että ei ole niitä puskureita. Ensimmäiset tippuvat siinä. Vuokranantajat ovat isossa roolissa tässä pelissä, kenellä on rahkeita auttaa vuokralaisiaan, kun omatkin kulut on maksettavana. Benito Casagranden tapaisia vuokranantajia, joka ei peri nyt ravintoloilta vuokraa, on kuitenkin aika harvassa. 

Toinen syy tulee itse asiassa toisessa aallossa. Jos ja kun tilanne rauhoittuu, tippuu vielä lisää toimijoita ja ne ovat niitä, jotka ovat löytäneet lisärahoitusta ja ehkä jopa saaneet vuokraan huojennusta tai maksuaikaa, ehkä jopa leasingmaksuja on järjestelty, mutta nuokin velat tulee maksaa. Kaikki koronan aikana tulleet tappiot pitää kuitata. Kuittaaminen onnistuu vain ja ainoastaan sillä, että koronan jälkeen asiakasmäärän on noustava olennaisesti siitä, mitä se oli ennen koronaa. Liikevaihtoa tarvitaan lisää, jotta selvitään kasvaneista kustannuksista ja tappioista. Se tuskin tapahtuu, ainakaan nopeasti, vaikka nallekarkit nyt jaetaankin kokonaan uudelleen.

Miksi nyt kirjoitan tätä, tässä tilanteessa, kun joku kokee tämän pirujen maalaamisena? No siksi, kun pitää olla nyt rohkeutta myös myöntää, että ei tule selviämään ja malttaa olla panttaamatta omaisuuttaan, jos sitä on vielä jäljellä. Se on suurin syy. Toinen on se, että nyt selviävät ne jotka ovat kaikkien asioiden hoidossa proaktiivisia ja jotka osaavat innovoida, keksiä uusia tulonlähteitä, joilla pidetään edes jonkinlaista kassavirtaa yllä, joka edes kattaisi koronan aikaiset kulut, joita tietysti tulee tarkastella isolla luupilla.

Me selvitään tästä, jollakin tavalla. Ja ne jotka oikeasti selviävät, vahvistuvat ja ovat oppineet tolkuttoman paljon uutta, alasta ja asiakaskäyttäytymisestä sekä uskalluksesta uudistua, katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Siihen minä kannustan ja tänäänkin on mennyt kylmiä väreitä, kun on nähnyt ihmisten luovuutta ja intoa tehdä uutta. Sen sijaan, että kärvistelisin, nautin - siitä että saan olla mukana näin hiton isossa asiassa, joka tulee muuttamaan kertaheitolla liikuntabisnestä. Vaikka sitä tunteekin olevansa koskessa, kanootissa, ilman melaa ja tietää putouksen lähestyvä, niin silti siitä matkasta voi nauttia. Aion seistä sillä kanootilla, kun se syöksyy putoukseen ja nousta putouksen alta, kastuneena, mutta sanoen:

What a Ride!

Lisäys: Tutustu Business Finlandin tukihakuun, josko saisit siitä mitään apua

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Kaksi tapaa, oikea ja väärä

On vain kaksi tapaa keittää kahvia, oikea ja väärä. Näyttää olevan vain kaksi tapaa hoitaa koronavirusasiaa, oikea ja väärä. Molempien ongelma on se, kun se riippuu mielipiteestä ja niitä kun tuntuu ihmiskunnalla olevan yhtä paljon kuin... no vaikka neniä.

Tuntuu ihan karmealta lukea yrittäjien skenaarioita omasta toiminnastaan. Yksi läheinen, perheellinen yrittäjä kertoi, kuinka hänen normaali kuukausilaskutuksensa on normaalisti keskimäärin 8.000 euroa ja seuraava kuukausi lasketaan parissa sadassa eurossa. Mistä rahat kuluihin ja edes ruokaan lapsille? Ei niitä puskureita vaan ole, joista juuri kirjoitin. Näitä tarinoita on nyt vaikka kuinka paljon.

Henri Alen on ottanut hyvin kantaa asiaan Twitterissä ja tämän päivän twiitin seurauksena nyt kirjoitan tätä. Voisimmeko myös miettiä, miten tämän yhteiskunnan rattaat voitaisiin pitää pyörimässä, sen sijaan, että mietitään vain, että suljetaanko ihan kaikki ja koska?

Minäkin painin kumppanieni kanssa koko ajan ajatuksella, että pidetäänkö meidän studiot auki vai ei. Osa liikunta-alan yrittäjistä, pienistäkin, ovat laittaneet ovensa kiinni. Osa mahdollisesti lopullisesti. Eivät vaan välttämättä osaa sitä vielä tietää. Seuraan jatkuvasti tilanteen kehittymistä, niin viranomaisten mielipiteiden kuin myös asiakkaidemme mielipiteiden suhteen. Seuraan ja kysyn, mitä kukin on mieltä. Ainakin tähän asti tilanne näyttäisi siltä, että voidaan jatkaa toimintaamme, tekemillämme muutoksilla hygienian ja palvelujen suhteen.

Olemme esimerkiksi puolittaneet asiakaspaikkojemme määrän, lisänneet pintojen desinfioimista jo päivästä yksi, myös tuntiemme välissä, asiakkaat saavat henkilökohtaisen, pesuaineella kostutetun pyyhkeen mennessään tunnille, jolla voivat pyyhkiä käyttämänsä välineet ennen ja jälkeen käytön sekä tietysti muutenkin palveluumme kuuluvan, viilennetyn pyyhkeen tunnin jälkeen, jolla pyyhkiä ihoa tunnin jälkeen. Ei se silti tarkoita, etteikö jonkun mielestä pitäisi kaikki - siis ihan kaikki - palvelut sulkea ja lukita vielä kaikkien kotiovet. Mielipiteitä on, myös viranomaisilla.

Mitä esimerkiksi liikunta-alan yrittäjä voi nyt tehdä, jo ennen kuin päättää sulkea ovensa?

  • Ensiksi tietysti pitää huolehtia henkilökunnasta, tiloista ja asiakkaista, kaikin mahdollisin keinoin, joita nyt ei kannata tässä listata, kun ovat listattuna joka puolella. Ihmisten terveys ja turvallisuus edellä pitää mennä, omien näkemysten ja tilannetajun mukaisesti.
  • Kukaan ei tule millään tavalla sairaana töihin tai asiakkaaksi. Ehdoton sääntö.
  • Työntekijöiden lomautus. Tämä on iso päätös, koska sillä on merkitystä myös työntekijöiden talouteen, josta ainakin minä kannan huolta. Sovi tämäkin asia yhdessä työntekijöiden kanssa. Moni yrittäjä - minäkin - tuskailee joka kuukausi, että riittääkö yrityksen kassavarat palkkoihin, saati nyt tässä tilanteessa, myyntien laskiessa, joten lomauttamispäätöksen joutunee moni tekemään. Tässäkin ollee kuitenkin kahden viikon palkkavastuu työnantajalla. Myös yt-neuvottelut tulee kysymykseen, mikäli työntekijöitä on yli 20. Lue Suomen Yrittäjien info aiheesta.
  • Ostopalveluna ostettavat ryhmäliikunta- ja valmennuspalvelut, mitä näiden tuottajille, usein yksittäisiä yrittäjiä, perheellisiäkin, miten niiden kanssa toimitaan, kun eivät saa rahaa mistään, ovien sulkemisen jälkeen?
  • Neuvotella jo nyt vuokranantajan kanssa, löytyykö sieltä joustavuutta, jos pitää sulkea ovet tai myynti nyt laskee olennaisesti. Ei ole välttämättä helppo neuvottelu saada vuokranantaja alentamaan omia tulojaan, koska kiinteistöstä on väistämättä myös kuluja.
  • Neuvotella laite- ja muiden rahoittajien kanssa mahdollisista maksuaikataulujen muutoksista, ovatko he valmiita osallistumaan sinun toimentulosi turvaamiseen, leikkaamalla tulojaan.
  • Ottaa yhteyttä kaikkiin, joiden kanssa on palvelusopimus, esimerkiksi vaikka siivousyritys. Mitä tehdään, laitetaanko sopimus määräämättömäksi ajaksi tauolle ja tämä palveluyritys osallistuu sinun talkoisiin, tinkimällä ansioistaan.
  • Verottaja on nykyään ja varsinkin nyt, varsin joustava, mutta veroillekin on sovittava ajoissa maksuaikaa. Tee se nyt heti, jos näyttää siltä, että tulee vaikeuksia.
  • Katso yritysvakuutuksesi keskeytysturva ja ole yhteydessä vakuutusyhtiöön ja kysy, miten vakuutuksesi käyttäytyy tässä tilanteessa.
  • Pystytkö myymään palvelujasi ennakkoon, sillä aikaa kun ovet ovat kiinni? Tee siitä suunnitelma nyt heti.
Kun olet neuvotellut ja miettinyt nuo kuntoon, voit taas ottaa oman moraalikäsityksen vaakakuppiin. Tässä on helppo kysyä itseltään, että mikä on vastuullista toimintaa ja mikä ei? Jos yritystoimintasi lakkaa, ovien sulkemisen vuoksi, mitä tapahtuu? Mitä siitä seuraa sinulle ja läheisillesi? Entä kaikille edellä mainituille yrityksille, yrittäjille ja ihmisille - työntekijöillesikin - jos heidän tulonsa loppuvat sinun toimintasi osalta? Mitkä ovat kaikki välilliset vaikutukset? Pystytkö itse kantamaan oman taloudellisen riskin, mikäli ovet eivät avaudu enää koskaan tai et tokene tilanteesta, vaikka ovet vielä avautuisivat? Missä menee vastuu ovien sulkemisen seurauksista, kuka niiden seurausten vastuun kantaa? Joku muu kuin yrittäjäkö?

Paljon merkittäviä asioita pohdittavaksi. Välillä sitä toivoo, että ei tarvitsisi pohtia tällaisia, että voisi vain räksyttää, hyvesignaloida ja moralisoida muiden tekemisiä ja sitten itse kuitenkin tapella vessapapereista, tappituntumassa, täydessä supermarketissa. 

Joka tapauksessa, jos sinulla suinkin on mahdollisuus, tue nyt pienyrittäjiä ja osta heiltä palveluja - vaikka ennakkoon - koska tämä yhteiskunta tarvitsee meitä jatkossakin.

Älä usko kaikkea, mitä mietit


P.S. Kuulun itse erittäin vahvasti riskiryhmään, jolle tartunta voi todellakin olla kohtalokas.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Nyt mitataan puskureita

ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET MENKÖ SAIRAANA TREENAAMAAN!

Tuon pitää olla kaikille itsestään selvää ilman koronaakin, mutta kun ei tunnu olevan. Elixia Tapiola ilmoitti tänään, että kuntokeskus on suljettu toistaiseksi, koska keskuksessa on ollut koronaviruksen saanut henkilö. [Edit klo 10.40: Juuri tulleen tiedon mukaan kaikki Elixiat sulkevat ovensa kahdeksi viikoksi.]

Kirjoitin syksyllä 2018 Isoista puskureista, kuinka kuntosaleilla sellaisia harvoin on - siis talousmielessä. Nyt näitä puskureita tullaan mittamaan, myös kuntokeskusalalla. Isojakin yrityksiä kaatuu tai ainakin heiluu, lentoyhtiöt etunenässä. Norjan valtio tullee Norwegianin apuun, koska siellä kassassa ei ole tiettävästi latin latia, selviytymään tästä tilanteesta. FlyBe:llä leikki loppui lyhyeen.

Mitä luulette, kuinka monella kuntokeskuksella on puskurit kunnossa? Onko sinun keskuksella? Mietitään tilanne, jossa käytännössä kaikki kuukausikulut säilyvät ennallaan, vuokra, palkat ja kaikki ne, mitkä eivät liity asiakasvirran tuottamaan, pieneen osaan kuluista ja sinulta otetaan vaikka alkuun kuukauden liikevaihto pois. Leikataan siis 8 % pois sinun vuotuisesta liikevaihdosta, ei tuotosta, vaan liikevaihdosta. Miten sinun keskukselle käy?

Salit tultaneen sulkemaan siitäkin huolimatta, että jopa iltapäivälehden haastattelema asiantuntija piti kuntokeskusta erittäin epätodennäköisenä paikkana saada tartunta, juurikin siitä syystä, että sinne ei yleensä mennä sairaana, mutta aina toki joku hölmö voi mennä. Niin ehkä nytkin. Oletetaan, että kaikki keskukset joudutaan sulkemaan yhdeksi kuukaudeksi. Mitä tapahtuu? Ei paljon auta tilannetta, että kilpailijallakin on ovet kiinni. Se ei auta sinun ostolaskujen maksussa yhtään.

Ensinnäkin iso osa kuntosaleista ajautuu väistämättä ja varsin nopeasti sellaiseen talouskurimukseen, josta on vaikea nousta - monelle mahdotonta, viitaten juurikin tuohon aiemmin kirjoittamaani puskuriasiaan. Toisekseen, meillä on varsin fanaattisia asiakkaita, joille liikkuminen on enemmän kuin elämäntapa. Syntyykö jo kuukaudessa kuntoilun sisäpiirejä, mustaa markkinaa, jotta tuota viettiä ja addiktiota saadaan tyydytettyä? Väittäisin, että tasan varmasti. Hiusten voi antaa kasvaa ja paljon muuta, mutta kuntoilu on monelle lähes päivittäinen elämäntapa. Sen vieminen ihmiseltä saattaa olla aika kivulias paikka.

Mites yksilövalmennus, personal trainerit? Entä ryhmäliikunnan ohjaamisesta kokonaan tai osittain toimeentulonsa saavat? Kaikilta kuukauden tienestit pois. Mitä heille tapahtuu? Tuskin kukaan heistä on varautunut tällaiseen tilanteeseen, harva edes on vakuuttanut itsensä sairauden varalta, turvatakseen edes osan ansioistaan, sairastuessaan. Näistä on taas otollista puhua huomenna, kohta valmistuville personal trainereille.

Entä huippu-urheilu? Tai kevyempikin kilpaurheilu? Saavatko sellaiset yksilöt nyt etua, jotka saavat hankittua jonkin paikan esimerkiksi kuntosalitreeniinsä? Elektronisessa urheilussa tämä lienee varsin normaali tilanne, kun voi muutenkin mennä pari viikkoa pelituolissa, ilman ulkoilmaa, kunhan energiajuomia on riittävästi saatavilla, jos sallitte kärjistyksen.

On päivän selvää, että liikunta-alallakin tulee olemaan erittäin isoja kärsijöitä. Keskuksien avaamisiakin lykkääntyy ja sattuneesta syystä tiedän, paljonko se maksaa, joka viikko ja kuukausi. Juuri avatut keskukset joutuvat pulaan heti etsikkoaikansa alussa. Välittömiä ja välillisiä vaikutuksia on vaikka kuinka paljon ja nyt näyttää pahasti siltä, että tuo tilanne tulee eteen myös Suomessa, kaikki palvelut menevät kiinni, myös kuntosalit, vaikka kuinka toivoisi muuta.

Onnellisuutta on positiivinen kassavirta

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Sano asiat suoraan

Kirjoitin eilen sosiaalisen median kanavillani erityisen paljon rektioita saaneen ajatuksen:
Mikä siinä on, että naiset eivät ymmärrä, että miehille pitää asiat sanoa suoraan, jos haluaa jotain.
Jos vastaus on ei, niin mitä sitten, kun vastaus voi olla kyllä ja saa haluamansa.
Vihjailemalla vastaus on lähestulkoon aina ei, eikä mies edes tajua vastanneensa ei, kun ei ole kuullut tai nähnyt kysymystä tai pyyntöä lainkaan.
Miksi me - kyllä, miehetkin - kiertelemme kysymystemme kanssa? Miksi me haluaisimme että olisi kiva, että esimerkiksi kumppanit ymmärtäisivät vihjailuistamme asioita, joita emme uskalla kysyä? Siis esimerkiksi näin:
1. Voisitko hieron minun hartioita?
2. Hitto kun on ollut rankka viikko, koneellakin joutunut näpyttelemään tosi paljon. Hartiatkin on varmaan ihan jumissa. Päätäkin särkee.
Miten hitossa kohdasta 2 voi olettaa olevan kyse kohdasta 1?
Teemme tuota, koska pelkäämme kieltävää vastausta. Ei meistä ole kivaa tulla torjutuksi. Ei meistä ole kivaa, kun pyynnöillemme ja toiveillemme sanotaan ei. Siksi toivomme, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtäisivät vihjeet. Ja kyllä, tuostakin esimerkistä voi ymmärtää vihjeen - myös sen, mitä pois menevä päänsärky voisi mahdollistaa - mutta kyllä tuo on helposti tulkittavissa vain jutusteluksi, johon riittää myös vain kuuntelu.

Mutta miksi kirjoitan tästä nyt täällä? No kun tämähän on yhtälailla johtamiskysymys. Sanotko sinä aina alaisillesi selkeästi, mitä haluat heidän tekevän? Ovatko ohjeesi selkeät? Käykö niistä selväksi, mitä odotat työntekijältä, minkä odotat työn suorittamisen lopputuloksen olevan? Onko teillä kirjalliset työnkuvat, joista nuo asiat selviävät?

Puhun koulutuksissa paljon, kuinka johtaminen ja yrittäjyyskumppanuus on verrattavissa parisuhteseen. Ette usko, kuinka toivonkaan kehittyväni siinä, että osaisin kotioloissa sanoittaa ja pyytää asioita yhtään niin selkeästi, kuin osaan työelämässä, jossa siinäkin on parannettavaa, Samat lainalaisuudet pätevät, käytännössä kaikissa ihmissuhteissa. Kerro, mitä haluat ja kerro, mikä tuntuu hyvältä ja mikä huonolta. Kerro se niin kuin se on ja minkä haluat muuttuvan. On ihan turha mutista, että kumppani tai alainen ei keksi sitä vihjeistäsi.

Niin yksinkertaista, mutta se ei tee siitä helppoa. Ainakin kannattaa olla varovainen, jos lähettää miehen kauppaan näillä ohjeilla, erityisesti joulun aikaan, koska lopputulos voi olla jokin muu kuin toivottu:
Tuo kaupasta kaksi maitoa. Jos kaupassa on munia, tuo kuusi. 
Ole selkeä siis myös ohjeistuksissa, koskivat ne ketä tahansa. Selkeys vähentää yllätyksiä. Pelosta tuli kirjoitettua jo 2009, The 50th Law -kirjoituksessa. Pitänee lukaista tuokin kirja uudelleen.

Vaara voi olla todellinen, mutta pelko on aina valinta

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Seiso väitteesi takana

Törmäsin Instagramissa varsin absurdiin väitteeseen, kun Anni Sirviö oli postannut meemin, jossa kertoi, että ihminen ei tarvitse hiilihydraatteja. Meemin saatteeksi oli vielä vahvistettu teksti:
Yleinen harhakäsitys on, että ihminen tarvii välttämättä hiilihydraatteja tai suorituskyky kärsii. 
Selvennetäänpäs tämä vanha ja väärä uskomus kertaheitolla:

On olemassa välttämättömiä rasvahappoja ja välttämättömiä aminohappoja, mutta sellaista asiaa ei ole olemassakaan kun välttämätön hiilihydraatti. Piste.
Ajoittain tulee kommentoitua postauksia, joissa ei vaan yksinkertaisesti ole mitään tolkkua. Silloin kun ammattilaisena esiintyvä kirjoittaa jotain tuollaista, erityisesti yrittäessään myydä jotain, näihin tulee puuttua. 

Ihminen tarvitsee elintoimintoihinsa niin kipeästi glukoosia - hiilihydraattia - että se tekee sitä itse, jos sitä ei ole helposti saatavissa ravinnosta. Glukoosi on esimerkiksi ainoa aivojen energialähde. [Edit: Aivot voivat ainakin osittain hyödyntää myös ketoaineita energialähteenä, mutta esimerkiksi punasolut ja lisämunuaisydin tarvitsevat aina glukoosia.] Jos tarkoitus postauksella oli tuoda esiin, että hiilihydraatit eivät ole välttämätön ravintoaine, väitteen ja postauksen tulisi myös kertoa niin. Toki jotain sellaista pitää ihmisen suusta sisään laittaa, josta elimistö voi glykoneogeneesiksen kautta muodostaa glukoosia. Käytännössä lähes kaikessa ravinnoksi luokiteltavassa syötävässä on hiilihydraatteja, mutta meidän kannattaa toki katsoa, mistä ja missä muodossa niitä kurkusta alas laitamme.

En väännä yhdenkään kanssa mistään ruokavaliosta tai syömistavasta. Jokainen tehköön, miten haluaa, mutta elimistön ketoosi on merkki siitä, että elimistö ei voi hyvin, siten kuten elimistön tulisi toimia. Sen haistaa ketoosissa olevan henkilön läheisetkin. Tai en ainakaan usko, että kukaan pitää hengityksen haisemista kaatopaikalle normaalina tilana.

Se, mikä sai minut nyt kirjoittamaan, koskee asiaa, jota yritän opettaa valmistuville valmentajille. Miettikää, mitä suustanne tai näppäimistöltä päästätte ja kun päästätte, seisokaa väitteenne takana loppuun asti tai vaihtoehtoisesti nostatte käden pystyy virheen merkiksi. Ette toimi niin, kuin nyt tässä tapauksessa kirjoittaja toimi.

Anni reagoi varsin erikoisella tavalla kritiikkiini tuota väitettä vastaan. Perustelin kantani varsin
asiallisella tavalla, johon hän vastasi mahdollisesti copy/pastaamalla nippelitietoa aiheesta, väistäen kuitenkin loppuunsa koko asian. Sen jälkeen hän poisti kritiikkini sekä kaikkien muidenkin, väitteen virheellisyyteen liittyvät kommentit. Ammattilainen ei toimi niin, vaan hän on valmis puolustamaan näkökantaansa. Mikäli siihen ei pysty tai kykene, todistaa mahdollisesti vain tietämättömyytensä aiheesta. Kritiikin poistamisen tulee aina saada hälytyskellot soimaan. Kaikki ei ole silloin sitä, miltä näyttää.

Kommenttien poistamisen lisäksi napsahti nykymaailmaan istuva blokki omalle Instagram-tililleni. Kun ihmiset toimivat näin, kuplautuen omaan maailmaansa, kriittinen ajattelu kärsii. Olen aina ollut sitä mieltä, että mihinkään hurahtaminen ei ole terveellistä. On varmasti totta, että ketogeenisillä dieeteillä saa nopeita tuloksia, mutta kuten kaikki dieetit, ne ovat usein jollakin tavalla terveydelle haitallisia - ja vain dieettejä. Voi olla, että joku saa jopa eufoorisen, kaikkeen pystyvän fiiliksen, leikkaamalla kaikki mahdolliset hiilihydraatit pois ruokavaliostaan, mutta niin sen fiiliksen saa myös monista huumeista eikä sekään ole terveellistä - ainakaan pitkällä juoksulla.

Olkaa hereillä ja varovaisia, kun hurahdatte asioihin. Se ei ole välttämättä hyvä juttu.

Talk the talk and walk the walk

perjantai 24. tammikuuta 2020

Älä tee itsestäsi tarpeetonta

Paitsi jos olet johtaja. Silloin sinun pitää pyrkiä tekemään itsestäsi organisaatiollesi tarpeetonta, mutta hyödyllistä. Mitä enemmän alaisesi tarvitsevat sinua, sitä huonommin olet johtajan tontin hoitanut.

Mutta otsikkoon. Luin Facebookista tällaisen, liikunta-alan ammattilaisen ohjeen:
"Personal trainerin tehtävä on rahastamisen sijaan tehdä itsestään tarpeeton siinä vaiheessa, kun asiakas on valmis ottamaan ohjat takaisin omiin käsiinsä."
Karvat nousi taas pystyyn. Kysyn valmennuksen myyntikoulutuksissa aina, että kuka haluaa olla niin hyvä valmentaja, että asiakkaat oppivat treenaamaan itsekseen. Noin puolet kurssilaisista nostaa kätensä ja toinen puoli ihmettelee kysymystä, mahdollisesti josko siinä nyt on jokin kompa. Ja onhan siinä. Jatkokysymys on, että kuka haluaa olla niin hyvä valmentaja, että pystyy auttamaan asiakasta vaikka lopun elämänsä. Todellisen ammattilaisen ero ajattelumallissa.
"Valmentajan tehtävä on auttaa asiakasta oppimaan ja pärjäämään omillaan, ei tehdä asiakasta itsestään riippuvaiseksi."
On valmentajalta varsin typerää ajatella tekevänsä itsestään tarpeetonta asiakkaalle. Ihmisellä on poikkeuksetta aina jotain terveydellistä tai liikunnallista tavoitetta tai kehitettävää, jossa valmentaja pystyy auttamaan. Oikeasti ammatitaitoinen valmentaja osaa löytää nuo asiakkaan uudet tavoitteet ja tarpeet ja tarjota niihinkin ratkaisua. Ammattitaitoinen valmentaja saa asiakkaansa hyvällä tavalla riippuvaiseksi itsestään. Riippuvuussuhde päättyy väistämättä, jos sen tavoitteet eivät enää täyty, olivat ne mitä tahansa.

On itse asiassa aika älytöntä kuvitella, että jos vaikka asiakas on nyt oppinut liikkumaan säännöllisesti tai syömään paremmin tai saanut painoaan pudotettua, että se olisi hänen ainoa tarpeensa terveytensä ja kuntonsa suhteen. Ensimmäisen tavoitteen saavuttaminen voi hyvinkin avata useita muita mahdollisia tavoitteita, joita ei ollut edes olemassa ennen sen ensimmäisen tavoitteen saavuttamista. Suurin osa valmentajista vastaa halusta auttaa, kysymykseen, miksi haluaa olla valmentaja. Miksi ihmeessä ei siis haluaisi auttaa asiakasta kaikessa, missä vaan ikinä voi?

Samoin on ongelmallista postauksessa ja keskustelussa ilmennyt ajatus, että valmentaja myy jotain toistaiseksi voimassa olevaa juttua. Siinähän ei silloin ole mitään tavoitetta vaan hengaillaan vaan yhdessä niin kauan kuin asiakkaasta siltä tuntuu. Se kuitenkin oli postauksessa ihan ok, siis hengaillaan ilman tavoitetta, kun asiakas vaan tykkää niin paljon valmentajasta. Ei valmentaja voi toimia noin. Ei koskaan, jos haluaa onnistua valmentajana. Ei se ole vastuullista valmentamista - ei edes mitään valmentamista. Se on rahastusta.

Valmentajalla on kaksi päätehtävää:

  1. Saada asiakas saavuttamaan määräajassa tavoite, joka on yhdessä sovittu harjoitusjakson alkaessa.
  2. Löytää uusi valmennuksellinen tavoite, jossa asiakasta voi auttaa.

Näillä pärjää varsin pitkään, kun vielä ymmärtää, että suurimman osan asiakkaista kanssa, kohta yksi vaatii vähintään kaksi yhteistä (treeni)tapaamista viikossa.

Totta postauksessa on se, että jokainen pysyköön kuitenkin omalla osaamisalueellaan. Asiakkaalle ei myydä sellaista, mitä ei osaa toteuttaa.

Tavoittele jatkuvaa kehitystä,
täydellisyyden sijaan

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Haluatko laihtua?

Tammikuu on herkullinen ajankohta kirjoittaa laihduttamisesta. Kaikki tuutit ja tarjottimet ovat täynnä laihduttamista, tipattomien juomien lisäksi. Eilen seurasin mielenkiinnolla aiheeseen liittyvää keskustelua Twitterissä, jossa väännettiin aiheesta oikein kunnolla - jatkuen vielä tänäänkin. Laihduttaminen kun on kuitenkin tavattoman yksinkertaista - jos siis puhutaan vain painosta määreenä. Helpoksi sitä ei voi sanoa, koska ihminen keksii tukun tekosyitä ja selityksiä, miksi ei siinä onnistu. Niin me vain toimimme, valehtelemme itsellemme kaikenlaista, koko ajan.

Jokainen laihduttaja tietää tasan tarkkaan, miksi ei onnistu. Siis se tavallinen, normaalilla pääkopalla varustettu mussuttaja. Siitä huolimatta, tänäkin keväänä, moni kymmenen kilon painonpudotustavoitteen ottaneen suureksi yllätyksesi hän jää tänäkin vuonna vaivaiset kaksitoista kiloa tavoitteestaan.

Kyllähän vähänkään fiksu ihminen tajuaa jo pari päivää ruokapäiväkirjaa pitämällä sen, mistä kiikastaa, mutta siitäkin huolimatta suurin osa ihmisistä tarvitsee apua laihdutukseen - varsinkin kun mitään oikotietä tai poppaskonstia ei ole. Pitää katsoa mitä syö ja aktivoitua - siinä se. Helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi on valmentajia.

Twitterin keskustelussakin puhuttiin mittaamisesta. Siitä saa hyvän keskustelun aikaiseksi. Jos ihminen haluaa laihtua, tuleeko sillä vaa'alla käydä vai ei ja kuinka usein, jos pitää. Parantainen otti asiaan hyvin kantaa Pölli tästä -blogissaan jo vuonna 2015. Eipä tuo ajatus kai hirveästi ole tuosta muuttunut. Jostakin syystä ne TV:n laihdutusohjelmiin osallistuvatkin pillahtavat itkuun, nähdessään sen kalori- tai rasvamäärän, jonka ovat viikon aikana syöneet. Eivät olisi (mittaamatta) uskoneet.

Personal trainereille suunnatussa koulutuksessa puhun paljon laihdutukseen liittyvästä tuotteistamisesta, kuinka tuotteistaisin laihdutusvalmennuksen ensimmäisenä, jos olisin valmentaja. Tekisin kolme tuotetta, joille lupaisin täyden tulostakuun. Käyttäisin otsikkoa, Haluatko laihtua? Tai mahdollisesti jotain tosi raflaavaa, josta moni pahoittaisi mielensä iäksi.

Mutta siis, Haluatko laihtua:
  • 10 kiloa? Ohjelman kesto on 6 kk, meillä olisi yhteensä 48 tapaamista ja saisit kaikki tarvittavat ohjeet ja ohjelmat sekä tuen, jotta tuo 10 kilon painonpudotus onnistuu, rahat takaisin takuulla.

  • 5 kiloa? Ohjelman kesto on 3 kk, meillä olisi yhteensä 24 tapaamista.

  • Pari kiloa? Ohjelman kesto on 6 vko, meillä olisi yhteensä 12 tapaamista.
Ja hinnoittelisin nuo paketit esimerkiksi 350 € / kilo. Lähettäisin ensimmäisen laskun heti ja seuraavan aina kun yksi kilo on tippunut. Tuotteistaisin tähän varmasti toimivat ohjelmat, jotta uskallan luvata tuon takuun. Jokainen vähääkään itseään valmentajaksi kutsuvat saa asiakkaaltaan nuo kilomäärät pois mainitussa ajassa ja mainituilla tapaamiskerroilla. Tule ensi viikolla Tampereelle kuuntelemaan Omasali.fi sponsoroima koulutus jossa saat tähänkin sopivia työkaluja.

Eikä asiakas edes pelkästään laihdu tuossa ajassa, hyvässä valmennuksessa, vaan tervehtyy monessakin mielessä ja ennen kaikkea, näyttää paremmalta alasti! Meistä tavallisista uuden vuoden lupaajista käytännössä kaikilla on tuo motiivi. Muut motiivit ovat itsepetosta. Oikeasti.

Mutta siitä mittaamisesta.... Jos lupaan asiakkaalle kilomäärään liittyvän tavoitteen toteutumisen, niin kyllä sitä pitää mitata. Mittaisin sitä kahden viikon välein, jotta me molemmat tietäisimme, että olemmeko vauvan kasvukäyrällä, jonka siis olen suunnitellut ja näyttänyt asiakkaalle valmiiksi ja jota yhdessä seurataan, motivaation ylläpitämiseksi. 

Jos taas lupaat trendikkäästi kokonaisvaltaista, räätälöityä hyvinvointivalmennusta ja elämäntapamuutosta, niin tuotteesi tavoitteen mittaaminen on käytännössä mahdotonta, jotta mitään voisi rahat takaisin -takuulla luvata. Hyvinvointi lisääntyy ja elämäntavat muuttuvat, mutta jotain täytyy myös mitata, jos asiakas haluaa ensisijaisesti laihtua - pudottaa painoaan. Ja hei, kukaan joka tuskailee peilin edessä vatsamakkaroitaan, ei ajattele, että kuuklaampa nyt jonkin kokonaisvaltaisen hyvinvointivalmentajan ja elämäntapamuuttajan, vaan arvaa, mitä hän kuuklaa ja haluaa? Ja mahdollisimman nopeasti.

Jos haluat laihtua,
syö peilin edessä

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Fitnesstrendien 10 vuotta

Olen kirjoittanut ja kommentoinut nyt kymmenen vuotta ACSM:n jokavuotisiin fitness trendeihin. Niin nytkin. Kymmenen vuotta sitten, kuluneen vuosikymmenen alkaessa trendeinä listattiin edullisten kuntoilumuotojen nousu laman johdosta, ryhmäliikunta, lyhyet harjoitteet kiireisille, kuntoiluun liittyvät (konsoli)pelit, suurten ikäluokkien kuntoiluohjelmat, toiminnallinen harjoittelu, ihmisten lisääntyvä tietoisuus terveydestä ja kuntoilusta, ammattitaidon tärkeyden lisääntyminen, erikoiset, massasta poikkeavat ryhmät sekä kuntoiluun liittyvät seurantavälineet. Hyviä juttuja, jotka varmasti kaikki ovat toteutuneet, tavalla tai toisella.

Trendit eivät juurikaan ole muuttuneet viime vuodesta tai edes sitä edeltävistä. Trendit ovat olleet selkeästi pysyviä, ainoastaan järjestys tuntuu hieman muuttuvan. Mutta otetaan nyt kiinni tämän vuoden trendeihin.
1. Teknologiset asusteet: Tämä on säilyttänyt paikkansa ykkösenä ja saattaa olla, että pysyy ainakin kärkikolmikossa varsin pitkään. Olen käyttänyt OURA:a nyt jo yli kaksi vuotta. Helppo siis uskoa näiden trendikkyyteen. Meillä TRIB3:llä on sykeseuranta olennaisessa osassa koko treeniä. Onhan se aika huiman näköistä, kun 42 asiakkaan syketiedot heijastuu Adlonin vanhan elokuvateatterin silverscreenille. Anturiteknologian kehittyessä saamme yhä enemmän tietoa kropastamme ja se tulee väistämättä näkymään alallamme. Pintaa on vieläkin vasta raapaistu kevyesti.
2. High-Intensity Interval Training (HIIT): HIIT oli edellisvuonna paalupaikalla, viime vuonna kolmospallilla, noustakseen täksi vuodeksi kakkospaikalle. HIIT säilyttää yhä suosiotaan, itse asiassa uskon vahvasti nopean, kovatehoisen harjoittelun kasvuun. Uskon siihen muutamasta syystä; ihmiset haluavat enemmän ja entistä nopeammin, pitää tuntea harjoitelleensa, HIIT antaa elämyksiä. Tätä on TRIB3. Todistamme koko ajan valtavaa asiakasmäärän kasvua HIIT:n pariin, joten on tosi helppo uskoa tämän treenin trendikkyyteen. 
3. Group Training: Intensiivinen harjoittelu ryhmissä, ohjatusti ja konseptoidusti sekä tavoitteellisesti lisääntyy koko ajan. Erilaiset ryhmäytymiseen liittyvät konseptit kasvattavat suosiotaan, koska treeni on kivampaa jaettuna. TRIB3 on jo varmasti nostanut ryhmäliikunnan rimaa ja We Sweat Together -slogan näkyy päivittäin sosiaalisen median kanavissa. Perinteisten salien pitää panostaa ryhmäliikuntaan ja sen tiloihin sekä siitä saatavaan elämykseen, entistä selvästi enemmän, koska muuten osa asiakkaista valuvat väistämättä esimerkiksi butiikkisalien asiakkaiksi. 
4. Vapailla painoilla harjoittelu. Ja tähän liittyen vielä toiminnallinen harjoittelu, jotka ovat olleet trendikkäitä Crossfitin myötä jo tovin. Perusharjoittelu näkyy myös selvästi kuntokeskuskentässä, vapaapainoalueiden kasvaessa, osan keskuksista keskittyen jo pelkästään tuohon. Tämä on muuten varmasti tuonut ison loven lompakkoon perinteisille laitetoimittajille ja -valmistajille. Keskuksen perutamiskustannus ilman perinteisiä laitteita on tavattomasti edullisempi. Tämä trendi on varmasti mukana vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. 
5. Personal Training: Yksilövalmennus on noussut taas aiempaa ylemmäs. Valmennuksessa on nähdäkseni menossa kuitenkin aika iso murros, kun monet trendin perässä valmentajiksi aikoneiden unelmat ovat kariutuneet. Minäkin osaltani ammun niitä unelmia alas koulutuksissa, realismilla, kuinka kovaa työtä jo pelkästään asiakashankinta on. Siihen ne monen unelmat lopahtavat, kun pitää tehdä oikeasti töitä unelmiensa eteen. Jyvät erottuvat akanoista.
6. Liikunnan terveysvaikutukset. Liikunta on lääke. Lääkäri- ja fysioterapiapalvelut tulevat kuntokeskuksiin, joskin milloin ja miten, aika näyttää, kun nyt nämä tämänhetkiset kokeilut antavat jotain tulosta. On mielenkiintoista seurata, miten isot terveysalan toimijat pystyvät hyödyntämään alaamme. Sitä olennaisesti muuttamaan niistä ei taida kuitenkaan olla, vaikka saatoin vielä aiemmin niin uskoa. Nykyisellään näytöt ovat vähäiset. 
7. Body Weight Training: Sitkeästi tämä pysyy trendilistalla. Toki suuri osa nettivalmennuksista perustuvat tähän harjoittelumuotoon, joten se pitänee oman kehon painon avulla harjoittelemisen pinnalla, koska sitähän voi tehdä käytännössä missä ja koska tahansa. 
8. Kunto-ohjelmat varttuneimmille. Tämä on selkeä kohderyhmä, joka jonkin toimijan olisi syytä ottaa haltuun, brändätä itsensä varttuneempien keskukseksi. Tällä vuosikymmenellä varmasti merkittävä kohderyhmä. Mutta onko se sitä enää kymmenen vuoden kuluttua, on taas toinen asia.
9. Hyvinvointivalmennus: Kyllä, varsin trendikästä tällä hetkellä. Jokainen valmentaja puhuu kokonaisvaltaisesta hyvinvointivalmentamisesta, jossa yritetään tarjota jokaiselle jotakin, jokaiselle elämän osa-alueelle. Hyvinvointivalmennus tulee olemaan monelle kova pähkinä purtavaksi, markkinointimielessä. Kun yrittää tarjota kaikille kaikkea, ei loppuunsa tarjoa kenellekään mitään - mikä kiinnostaisi.
10. Koulutetut ja kokeneet alan ammattilaiset: Ala ammattimaistuu. Alalta siivoutuu pois ne, jotka ajattelivat vain, että olisi kiva omistaa kuntosali tai olla personal trainer. Se ei ole vain kivaa, se on oikeaa työtä - ihan joka päivä. Todistan tätä viikoittain konsultoidessani keskuksia ympäri Suomen. Harmillista on, että yrittäjät pyytävät apua pääsääntöisesti liian myöhään, kun ei ole enää mitään tehtävissä, jotta toiminnan pelastaisi.
Jooga ja pilates ovat nyt tippuneet pois trendilistalta. Tämä on mielenkiintoista, monessakin mielessä. Kuitenkin palautumisesta ja kevyemmästä kuormittamisesta puhutaan yhä, mutta silti tämä nyt loistaa poissaolollaan. Mistä luulette sen johtuvan? 

Mitä tällä vuosikymmenellä tapahtuu kuntokeskusalalla? Mitä te luulette? En usko mitään erityisen mullistavaa tapahtuvaksi, jos alan pirstaloitumista ei lasketa. Se lienee merkittävin muutos, joka heiluttaa stabiliteettia. Suomessakin tulee lyömään läpi juuri lanseeratut Class Pass ja Urban Sports Club, jotka ovat meidän alan Airbnb, tarjoten jäsenyyttä, jolla voi käydä eri keskuksissa ympäri maailman. Se on myös meidän alan tulevaisuutta ja tukee tuota pirstaloitumista. Ihmiset kaipaavat jatkuvaa vaihtelua myös kuntoiluunsa - tai ainakin sen mahdollisuutta. Millainen on sinun tulevaisuutesi? Kerro se meille.

Tulevaisuus vaikuttaa nykyisyyteen yhtä paljon kuin menneisyys