keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Ajattelitko perustaa yrityksen?

Olimme maanantaina luennoimassa HEO:n vastavalmistuneille personal trainereille, mitän heidän pitää tehdä nyt ja mitä odottaa tulevalta. Kävimme läpi esimerkiksi yrityksen perustamista. Näillä tiedoilla varustimme heidät matkaansa.

Kun mietit yrityksen perustamista, mieti ensin pitkään, miksi perustat yrityksenSen jälkeen mieti, oletko valmis kaikkiin niihin uhrauksiinjoita yrittäjän vapaus tuo tullessaan. Vain pieni osa yrittäjistä onnistuu ja yrityksistä menestyy. Pahimmillaan yrittäminen vie omaisuuden ja tulevienkin ansioiden lisäksi terveyden ja kaikki ihmissuhteet. Tuo riski on aina olemassa, kun lähtee yrittämään.

Moni yritys - varsinkin palveluyritys - perustetaan siksi, kun olisi kiva, kun omistaisi yrityksen. Asiakkaasta tulee yrittäjä siksi, kun se tuntuu kivalta, kun päätöksen tekee vain sillä perusteella, minkä näkee asiakkaan silmin, kun ei näe kulissien taakse. Kuntosaliharrastaja saattaa perustaa kuntosalin, jotta voi itse harjoitella siellä. Suuri osa kuntosaleista lienee perustetun tästä syystä. 

Yrittämisen perusajatus pitäisi lähteä toisesta kulmasta. Jos lähtee jo kilpailulle alalle, yrittämisen pitäisi aina lähteä siitä ajatuksesta, että haluaa ja osaa oikeasti tehdä asiat paremmin kuin muut. Silloin sinulla voi löytyä motivaatiota yrittämiseen. Silloin sinulla voi olla mahdollisuus onnistua. Jos aiot yrittäjäksi vain siksi, että se olisi kivaa, on epäonnistumisen riski varsin suuri.

Erään australialaisen tutkimuksen mukaan - johon palaan myöhemmässä blogikirjoituksessa - 80 % perustettavista kuntokeskuksista lopettaa toimintansa ensimmäisen viiden vuoden aikana. Niistä 20 %:sta jotka selviävät ensimmäisestä viidestä vuodesta, taas 80 % on lopettanut seuraavan viiden vuoden aikana. Väitän lukujen olevan Suomessa vähintään samat, elleivät vieläkin rajummat.

Mitkä sitten ovat ne merkittävimmät syyt epäonnistumiseen, tuon edellä mainitun asian lisäksi. Kiva ei ole koskaan syy perustaa yritys. Toinen erityisen vaikuttava syy yrityksen kaatumiseen on se, että se kokonaisuus toimii vain parhaassa mahdollisessa markkinatilanteessa. Liiketoiminta(suunnitelma) ei kestä yhtään takaiskua. Niitä ei ole osattu arvioida, vaan ne tulevat joko tietoisesti tai tiedostamatta yllätyksenä. Yritys perustetaan yksinkertaisesti liian hepposin tiedoin, perustein ja resurssein, liian ruusuisin kuvitelmin.

Yksi varteenotettava syy yrityksen kaatumiseen on se, että on valittu väärät ihmiset bussiin. Voi olla, että yritykseen mukaan lähtevien ihmisten tai instanssien odotukset eivät kohtaa, tai arvomaailmat, tai jokin muu, joka aiheuttaa erimielisyyksiä yrityksestä ja sen suunnasta. Voi olla, että rekrytoit huonoja paloja tiimiisi palapeliin. Ihmiset ovat aina avainasemassa yrityksen menestymisessä. Mikä tahansa bussimatka on kiva silloin, kun sen saa tehdä kivassa seurassa, vaikka matka olisi haastava tai bussi itsessään täysi romu.

Saattaa olla, että tuotteistuksessa tehdään merkittävä virhe, eikä tuotteelle tai palvelulle osata määritellä kohderyhmää tai sitä ei osata löytää tai sitä ei vain yksinkertaisesti ole. Oletko siis rakentanut tuotteen, jolle toivot asiakkaita vai etsinyt asiakkaita, joille rakennat tuotteen. Kumpi tapa on järkevämpi?

Viimeinen kohta, jonka tällä kertaa listaan, on myynti. Vaikka sinulla olisi maailman parhain tuote tai palvelu, mutta et osaa myydä sitä, olet väistämättä ojassa, menestyksen polulta. Myynti on kaikki kaikessa, halusit tai et. Myynti on kuitenkin palvelua ja sen voi oppia, joten sinulla ei ole hätää. Se kannattaa kuitenkin opetella ennen kuin ottaa lanttiakaan yritysluottoa.
Kun perustat yritystä, varaudu kaikkeen ja laske kaikki kulut yläkanttiin ja tulot alakanttiin. Älä menetä katsettasi tulevaisuuteen. Kaikki mitä sinulle tapahtuu - yrittäjänä - tapahtuu tulevaisuudessa ja siihen vaikuttaa se, mitä teet tänään. Kirjanpitosi luvut kertovat sinulle vain onnistumisesi eilen, ei sitä, miten sinulle käy huomenna.

Halusi menestyä pitää olla suurempi,
kuin pelkosi epäonnistua

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pessimisti ei pety - paitsi elämäänsä

Wikipedian mukaan
pessimismi tarkoittaa huonojen puolien näkemistä kaikessa ja oletusta, että asiat pahenevat, epäilevää suhtautumista tulevaisuuteen. 
Pessimisti on siis nykytilanteesta huolimatta tyytymätön tulevaan. Tuon täytyy olla raskasta ihmiselle. Vaikka tilanne olisi tällä hetkellä kuinka hyvä tahansa, pessimisti ei osaa - ei pysty nauttimaan siitä, kun pessimistin mielessä tilanne huononee kuitenkin. Silloinkin kun huononemisesta ei ole mitään viitteitä.

Pessimistihän ei pety, koska hän tietää aina saavansa kaikkea pahaa ja sillä myös tilaa sitä itselleen. Pessimisti nauttii siitä, kun pääsee sanomaan, että tiesi niin käyvän. Ainahan niin käy - hänelle varsinkin. Ja käykin, koska hän toimii niin, että pahin mahdollinen tapahtuu. Pessimistin painajainen on se, että pahin mahdollinen ei tapahdukaan. Siksi hän tekee kaikkensa, saadakseen pahimman mahdollisen toteutumaan.

Pessimismi ja lannistuminen ovat kaksi eri asiaa. Optimistikin voi lannistua, kun hakkaa päätään seinään riittävän kauan. Fiksu osaa jopa luovuttaa ajoissa, ennen kuin lannistuu. En tiedä, voiko pessimisti koskaan lannistua, kun hän on käytännössä aina jo valmiiksi lannistunut. 
Ei tästä kuitenkaan mitään tule. Ei ole koskaan tullut. Eikä tule. Ei onnistu. Ei pysty. Ei kykene. Ei silloinkaan, kun näyttää siltä, että voisi tulla. 
Ei kai silloin voi lannistua?

Ihmiset taitavat jakaantua täysin kahteen leiriin tässä asiassa. Olet joko pessimisti tai optimisti. Lasisi on joko puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. Välimuotoa tai tilannevaihtuvuutta ei juurikaan taida olla. Optimistiksi taitaa kuitenkin pystyä opettelemaan. Tai siis pessimismin voi opetella pois sisältään. Ja sanotaan, että kokemus tekee optimististakin pessimistin. Optimististakin voi tulla pessimisti, oikeissa - tai siis väärissä olosuhteissa.

Totuus lienee se, että pessimismillä ei ole saavutettu yhtään ennätystä tai voitettu ainuttakaan mestaruutta. Pessimisti ei vaan usko koskaan niin käyvän, että voisi saavuttaa mitään hyvää tai voittaa yhtään kilpailua. Pessimistin ei oikeastaan kannata edes yrittää. Häviää kuitenkin. Pessimismi voi helposti tuhota elämän kokonaan, varsinkin tulevaisuuden, parisuhteet, tavan kommunikoida muiden kanssa, koko elämänkatsomus kääntyy helposti ainoastaan negatiiviseksi. Siksi omaa pesiimismiä kannattaa tarkkailla ja jos joku sanoo sinua pessimistiksi, todennäköisesti olet jo sitä.

Joku nokkela on keksinyt, että pessimistin ja optimistin lisäksi on olemassa realisti. Ehkä, niille jotka kokevat olevansa näitä kahta vaihtoehtoa parempia. Olen vain realisti, sanoo pessimisti.

Lainaa aina rahaa pessimistiltä.
Hän ei odota saavansa sitä takaisin.

torstai 25. toukokuuta 2017

Mitä tekisit ilmaiseksi

Olen ollut elämässäni varsin etuoikeutettu, erityisesti työn suhteen. Pääsin joskus koulun penkiltä suoraan töihin jääkiekkovarusteita myyvään ja maahantuovaan yritykseen. Se oli kiekkoilijalle unelmaduuni. En kokenut kymmeneen vuoteen olevani päivääkään töissä. En laskenut tunteja. Sain tehdä sitä, mitä olisin tehnyt ilmaiseksikin, mutta joku maksoi minulle siitä.

Tulin kuntokeskusalalle, sattumalta, vuonna 1999. Taas olen saanut tehdä sellaista, jota olisin tehnyt ilmaiseksikin, mutta tästäkin sai rahaa. Olen ohjannut sisäpyöräilyä vuodesta 2001. Sitäkin tekisin ilmaiseksi, mutta siitäkin maksetaan. 

Tiedän kuitenkin myös sen tunteen, kun pitää mennä töihin. Kun se herätyskello raikaa, niin tekisi mieli heittää se seinään. Ei siksi, kun se soi, vaan siksi, minkä takia se soi. En pystyisi siihen enää.

Olen taas elämässäni siinä kohtaa, kun voin valita, mitä teen jatkossa. Olen pyöritellyt lukemattomia ajatuksia mielessäni, kysyen aina itseltäni, tekisinkö tätä ilmaiseksikin. Jos en tekisi, se suunnitelma on saanut hautautua saman tien. Kun saa tehdä jotain sellaista, mitä tekisi ilmaiseksikin, se antaa elämälle sisältöä eikä ota sisältöä pois. Työ - tai oikeammin siitä maksettava palkka - on aina korvaus menetetystä vapaa-ajasta. 

Pystyisitkö sinä valitsemaan työsi sijaan intohimosi? Mikset tee niin?

Eräs yrittäjä oli jossakin aurinkohotellissa lomalla. Hän heräsi muuta perhettä aiemmin ja meni hotellin altaalle näpyttelemään tietokonettaan. Ohi käveli pariskunta, joka ihmetteli varsin kuuluvaan ääneen, kuinka harmillista on, että joku ei voi lomallaakaan irtaantua töistään. Tämä yrittäjä taas ajatteli, tuon kuultuaan, kuinka harmillista on, että jollain on niin vastenmielinen työ, että joutuu ottamaan siitä lomaa.

Tämä on minullakin se ajatus, jolla yritän elantoni valita. Sellaisen tavan, jota ei tarvitse lähteä karkuun, vaan jota tekee mielellään - vaikka ilmaiseksikin. Tässä on vain kohdallani sellainen huono puoli, kun vastaan neuvottelussa, kysyttäessä paljonko haluan korvausta, että tekisin ilmaiseksikin, vastapuoli taitaa saada valttikortin korvausneuvotteluun.

Toisaalta, Jokeri on sanonut niinkin, että mikäli olet hyvä jossakin, älä koskaan tee sitä ilmaiseksi.

Seuraa unelmiasi ja
muuta elämäsi

maanantai 22. toukokuuta 2017

Seura tekee kaltaisekseen

Katso ympärillesi. Kenen kanssa sinä vietät elämässäsi eniten aikaa? Katso puhelimesi soitetut numerot. Kenelle soitat kaikkein eniten? Kenen kanssa kommunikoit useimmin? Entä Facebookin fiidisi, kuka siellä on eniten esillä? Nämä löytämäsi ihmiset määrittelevät, mitä sinä olet ja mihin suuntaan olet elämässäsi menossa.

On sanottu, että olemme keskiarvo niistä noin viidestä henkilöstä, joiden kanssa vietämme eniten aikaa ja joiden kanssa kommunikoimme eniten. Tuskin tämä mikään absoluuttinen totuus on, mutta siinä on varmasti jotain perää, sillä esimerkiksi asenteet tarttuvat. 

Negatiivinen ihminen vaikuttaa väistämättä ympäristöönsä. Samoin positiivinen. Sinulle tuli heti molemmista ainakin yksi henkilö mieleen, vain mitä? Tuli mieleen se tyyppi, jota aina haluat vältellä, kun sillä on kaikki aina huonosti. Ja se tyyppi, jonka tapaamista odotat, koska hän saa sinut hyvälle tuulelle. Kumpi löytyi sinun TOP 5:stä?

Jos haluat oppia jotain, sinun tulee hakeutua itseäsi parempaan ja viisaampaan seuraan. Jos haluat oppia paremmaksi jossakin pelissä, sinun tulee pelata parempiasi vastaan. Jos haluat menestyä, sinun tulee hengata niiden seurassa, jotka ovat menestyneet sinua paremmin. Jos haluat olla positiivisempi, sinun tulee hakeutua sinua positiivisempaan seuraan. Sitä kohti pitää mennä, mitä haluat lisää elämääsi.

Tarkastele ympäristösi ihmisiä. Mitä he antavat sinulle. Tai mitä he ottavat. Taas sinulle tuli mieleen joku, joka antaa aina ja toinen, joka ottaa aina - aina kun tapaatte. Toisen henkilön tavattuasi olet täynnä virtaa, kun toinen taas imee sinusta kaiken energian. Tiedät kyllä nuo ihmiset. Joku valaisee aina koko huoneen, kun toinen tuo myrskyn tullessaan. Toinen tekee juhlan tullessaan, toinen lähtiessään. Kumpi sinä olet?

Oppimista on myös se, että osaa jakaa osaamistaan. Kävin tovi sitten juttelemassa erään kuntokeskusyrittäjän kanssa. Toivon, että hän sai keskustelusta yhtä paljon kuin minä, vaikka varmasti jaoin tietoa ja taitoa keskustelussamme. Uskon, että se näkyy yrittäjän lompakossakin. Opettamalla oppii myös, mutta oppi pitää aina hankkia viisaammilta. Jokainen osaa jotakin. Jokaiselta voi oppia jotakin. Jokainen osaa opettaa jotakin.

Kun seuraavan kerran ajattelet, että ei kannata lähteä seminaariin, luennolle, messuille, tapaamiseen, mihin tahansa, josta voisi oppia jotain, muista, että sekin on oppia, jos ei opi mitään. Silloin oppi on se, että osaa jo ja omat käsitykset vahvistuvat.

Oletko sinä sellainen henkilö,
jonka kanssa sinä haluaisit hengata

perjantai 19. toukokuuta 2017

Tee itsestäsi tarpeeton

Olen vaahdonnut monelle kollegalle, kuinka he tekevät ihan vääriä asioita. Kirjoitan myös Kunnon liiketoimintaa -kirjassa, kuinka johtajan pitää pyrkiä tekemään itsestään tarpeeton johtamalleen työyhteisölle, mutta hänen pitää olla sille hyödyllinen. Näissä on iso ero.

Johtaja onnistuu täydellisesti, kun hän tekee itsestään tarpeettoman, sanoo ranskalaisprofessori.
No niinpä! Isaac Getz on oikeassa. Onhan hän johtamistaidon professori, arvostetussa ESCP Europessa. Tuon oivaltamiseen ei kuitenkaan tarvita professoria. Maalaisjärki riittää. Harmittavan usein ihminen kokee itsensä hyödylliseksi ainoastaan ollessaan tarpeellinen. Hän kokee olevansa tärkeä, kun kaikki langat ovat omissa käsissä. Tarpeellinen tuo tärkeyttä ja se koetaan arvostettavana asiana, kun oikeasti arvostusta ansaitsevat ne oikeasti yhteisölleen hyödylliset persoonat.
Getz vakuuttaa, ettei vapauden lisääminen vaaranna yritysten menestystä vaan päinvastoin.  Se lisää tuottavuutta ja parantaa työilmapiiriä.
Onhan se totta, että kuten artikkelissakin mainittiin, niin työntekijän valvominen perustuu vain siihen, että taannoin tarjolla oli vain luku- ja kirjoitustaidottomia työntekijöitä, joita todellakin piti valvoa. Tässä tullaankin yrityksen menestymisen merkittävimpään asiaan, rekrytointiin. Jos yhä palkkaat niitä "luku- ja kirjoitustaidottomia", varaudu siihen, että saat ja joudut valvomaan - öitäkin.

Kun palkkaat penaalin terävimmässtä päästä ja sinua parempia, siinä rekrytoitavassa roolissa, voit nukkua rauhassa ja uskallat sanoa kysyvälle työntekijälle, että itse asiassa, olet minua parempi tässä, joten ratkaise sinä ja tule kertomaan minulle, miten ratkaisit, niin minäkin opin jotain.

Eisain esimerkki artikkelissa on myös loistava ja ollutkin lukuisten blogien aiheena ja tulee olemaan. 
He ymmärsivät, että jos lääkeyritys ajattelee ensisijaisesti potilaita ja heidän perheitään, siitä seuraa väistämättä taloudellista menestystä.
Niin, jokaisen yrityksen ja yrittäjän pitäisi pysähtyä miettimään, miksi yritys on olemassa. Jos se on ensisijaisesti vain elinkeino tai rahasampo, niin en tiedä, ehkä minä ainakin miettisin uudelleen asiaa. Kun tietää, miksi tekee jotain, miten ja mitä ovat automaatio, kuten aiemmin kirjoitin

Mistä sitten tarpeettomaksi tekeminen alkaa? Miten se tehdään? Ensimmäinen askel on ajan ottaminen haltuun. Siihen saat hyviä vinkkejä tästä. Työpöytä pitää saada tyhjäksi. Ja pää - kaikesta ylimääräisestä.

Yksinkertaistaminen tarkoittaa sitä,
että poistat tarpeettoman, 
jotta tarpeellinen pääsee ääneen

tiistai 16. toukokuuta 2017

Asiakkaan etu vai yrityksen etu

Kävin mielenkiintoisen keskustelun erään yrittäjän kanssa tovi sitten. Keskustelimme, voiko asiakkaan etu mennä koskaan yrityksen edun edelle. Mitä mieltä sinä olet? Voiko mennä?

Tämä yrittäjä oli vahvasti sitä mieltä, että ei voi, koska yritys on olemassa yritystä varten, yrittäjää varten. Se on hänen tulonlähteensä ja sitä rataa. Kyllä, varmasti ihan oikeassa, mutta en sulattanut enkä sulata noin raadollista ja vahvaa näkökulmaa.

On totta, että jos yritys ei voi hyvin, sen asiakkaatkaan eivät voi hyvin - ainakaan pitkään. Loppujen lopuksihan ei ole asiakkaita ja sen jälkeen ei ole yritystäkään. Mutta tämä on mielestäni muna/kana-asetelma. Pitää osata nähdä, kumpi tulee ensin, tyytyväiset asiakkaat vai tyytyväinen yrittäjä. Kun kysyn asian noin, aika moni kääntää jo takkia, edellisestä.

Kun yrityksestä itsestään tulee tärkeämpi, kuin sen asiakkaista, mennään metsään. Yritys on olemassa omistajiaan varten, mutta se on olemassa asiakkaille. Tässä on vinha ero. Jos unohdetaan tuo, kenelle ollaan olemassa ja katsotaan vain, miksi ollaan olemassa, tehdään asiakaskokemuksen suhteen varmasti vääriä ratkaisuja. Ja kun asiakaskokemus on huono tai huononee, tuloskin huononee. Olennaista on tuo miksi ollaan olemassa. Siis oikeasti, ei kai yritys voi koskaan olla olemassa (vain) yrittäjää varten? Se on vain yrittäjän tulonlähde, mutta se ei voi olla yrityksen olemassaolon tarkoitus. Vai voiko?

Miksi Apple onnistui saamaan niin paljon uskollisia asiakkaita ja sitä kautta myös tulosta? Vastaus lienee varsin yksinkertainen: Tuotteet ovat asiakkaille, asiakkaita varten, eivät yritykselle, yritystä varten. Eihän Applen teknikka kuitenkaan ollut puhelimissa tai podeissa ja pädeissä mitään alaa mullistavaa, vaan varsin moni teki - ja tekee varsinkin nykyään - teknisesti parempia tuotteita. Apple osasi myydä tarpeen asiakkaille. He olivat asiakkaille. He tekivät päätöksiä ja ratkaisuja, jotka hyödyttivät asiakasta - tai niin se ainakin osattiin myydä. Ja osataan yhä, vaikka kilpailu onkin kiristynyt merkittävästi.

Steve Jobs on ohjeistanut, että mene niin lähelle asiakasta kuin mahdollista. Niin lähelle, että pystyt kertomaan heille, mitä tarvitsevat, ennen kuin he itsekään huomaavat tarvitsevansa sitä.

Kun asiakas on yrityksen keskiössä, keskitytään asiakkaaseen. Kun yritys on yrityksen keskiössä, keskitytään yritykseen, tuohon tekniikkaan, turhiin ja vaikeasti hallittaviin ominaisuuksiin, johon muut elektroniikkavalmistajat keskittyivät. Kun seuraavaksi teet päätöstä, mieti päätöksen vaikutus ensisijaisesti asiakkaan näkökulmasta. Mikä on päätöksen hyöty tai haitta asiakkaalle ja vasta sen jälkeen, mikä se on yritykselle. Älä kuitenkaan koskaan tee päätöstä vain asiakkaan etua ajatellen, mutta yrityksen etu katsotaan vasta asiakkaan edun jälkeen.

Jos et aidosti välitä asiakkaistasi,
he eivät todennäköisesti välitä sinusta
- ainakaan pitkään

lauantai 13. toukokuuta 2017

Hyvästä fiiliksestä kannattavaa liiketoimintaa

Joni Jaakkola otti tovi sitten esiin mielenkiintoisen näkökulman otsikon aiheeseen Facebookissa:
Yks juttu häiritsee 2017 johtajuus / esimies / yrittäjyys -keskustelussa.
Se, että ulostulot ja dialogit käydään aina helppojen, positiivisten ja No Shit, Matlock -tyyliasten juttujen ympärillä ja sit peukutetaan ja ollaan, että "vau, miten hienoa!"
Että kun firma tahkoo hilloa ja ollaan mediassa että "meillä työntekijä on keskiössä", "meillä ei ole top down managementtia vaan ollaan kaikki yhtä perhettä" ja "meillä saa tehä aina vaan kivoja juttuja!" niin onhan se hieno juttu mutta en mä siitä nyt mitalia myöntäisi.
Näkisin, että jyvät karsitaan akanoista ja true johtaja -mitalit jaetaan silloin kun kakka osuu tuulettimeen ja enemmän kiinnostaisi miten asiat hoidetaan kun pitää laittaa jengiä pihalle, kioskia kiinni tai sanoa työntekijälle "ei" for the greater good ja firman strategia.
Niin, olen muutamaan otteeseen huumorilla heittänyt, että saataisiinkohan NBF:ään tai muuhun vastaavaan, nykyaikaisen johtamisen seminaariin luennoitsija, joka olisi todellinen riistäjä. Sellainen, joka tulisi kertomaan, millä tavalla työntekijät ovat vain numeroita ja massaa, josta kuuluu ottaa kaikki irti, mitä siitä massasta saadaan. Näitä yrittäjiä kuitenkin on - ehkä enemmän kuin valveutuneita ihmisjohtajia. 

Jenkkilässä on sanonta, että yrittäjäksi kasvaa vasta konkurssin tehtyä. En allekirjoita. Yrittäjäksi kasvaa, kun pelastaa konkurssikypsän yrityksen. Ei konkurssi ja työntekijöiden pihalle heittäminen mitään opeta, muuta kuin helppoon ratkaisuun. Kun käärii hihat ja onnistuu yrityksen ja työpaikkojen pelastamisessa, oppii paljon enemmän.

Kyllä se opettaa tulkitsemaan lukuja, asiakkaita, henkilöstöä ja kaikkea yrityjkseen liittyvään, kun aloittaa jokaisen työpäivän tutkimalla tilin saldon, tulevat tilisuoritukset ja maksamattomat laskut ja alkaa soittelemaan velkojille, samalla kun firmasta lähtee sähköt, maksamattoman laskun vuoksi. Soittelu katkeaa ja käyt tyhjäämässä omaa tiliä, sen rippeistä, kun et ole pystynyt nostamaan itse palkkaa aikoihin, jotta olet saanut työntekijöiden palkat hoidettua ja käyt käteisellä maksamassa laskun sähkölaitokselle ja sen jälkeen jatkat puheluja, odotellen sähköjen palaamista. Sellaisen firman kun nostaa parhaaseen AAA-luottoluokkaan, niin oppii varmasti enemmän kuin konkursseista koskaan.

Uskon, että jokainen johtaja käy oman polkunsa läpi. Joistakin kasvaa todellisia liidereitä - niitä luennoitsijoita - koska ovat käyneet pohjalla ja ehkä huomanneet siellä, kuinka tärkeitä työntekijät loppujen lopuksi ovat. Ne viimekädessä firman nostaa suosta, ei yrittäjät tai johtajat. Johtajia tarvitaan toki, jotta henkilöstö tekee, mitä yrityjksen nostaminen vaatii, mutta vain positiivinen johtaminen ja positiivinen henki voi nostaa yrityksiä suosta. Ja kun ne nousee, ne nousevat lujaa, henkilöstöä myöden. Minä myöntäisin mitalin siitä. 

Olen samaa mieltä, että juurikin siinä kohtaa, kun yrityksellä on vaikeaa, erottuvat jyvät akanoista. Akanoista ei vaan ole tarinoiksi asti. Jyvistä on ja niitä me kuuntelemme, koska ne jyvät ovat kasvaneet mielenkiintoisiksi tarinoiksi. Konkursseista kertovat kirjat eivät ole kivoja tarinoita. Surullisia ovat ne tarinat.

Pahin konkurssi on se, kun
yrittäjän intohimo on loppunut

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Unelmapäivä

Minulta kysyttiin tovi sitten, millainen olisi minun unelmapäiväni. Olen kirjoittanut Miehen ja naisen unelmapäivistä. Kumpikaan niistä ei vastaa kuitenkaan minun unelmapäivääni.

Ihmisillä on erilaisia unelmia, sellaisiakin, joista ei koskaan tule totta tai edes tavoitteita. Joku haluaa voittaa Lotossa, vaikka ei koskaan lottoa. Toinen haluaa elämäänsä jotakin, jonka eteen ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään - tai ainakaan vaadittavaa. Kolmas vain unelmoi ja ihmettelee, miksi unelmat eivät hänen kohdallaan koskaan toteudu. Hänhän tietää sen jo ennalta ja saa, mitä tilaa.

Jäin miettimään tuota unelmapäivää, vaikka vastasinkin jotain. Jäin myös miettimään jatkokysymystä, olisinko sanonut samat asiat viisi vuotta sitten. En olisi.

Unelmapäiväni on varsin yksinkertainen ja tämä unelmapäivä on varsin helppo toteuttaa. Se menee näin:

  • Ei tarvitse herätä kellon soittoon, hyvin nukutun yön jälkeen.
  • Saa herätä tärkeiden ihmisten seurasta ja syödä heidän kanssaan aamupalaa.
  • On mahdollisuus harrastaa päivän aikana, ehkä käydä soittamassa rumpuja, kuntosalilla, joogassa, sisäpyöräilyssä tai pelaamassa lätkää, mielellään hyvässä seurassa nämäkin.
  • On mahdollisuus käydä lounaalla tai kahvilla ystävän, rakkaan ihmisen tai fiksun kollegan kanssa, maailmaa parantaen.
  • Saa tehdä työtä, joka ei tunnu työlle. Työssä, jossa saa auttaa muita menestymään ja onnistumaan.
  • Päivällinen jälleen hyvässä seurassa, itse tehtyä ruokaa nauttien.
  • Ilalla vielä yhteistä aikaa läheisten kanssa, ennen kuin saa ottaa rakkaan ihmisen kainaloon nukahtamaan ja kuunnella hänen nukahtavan, kun on ensin peitellyt sen arvokkaimman.
Sellainen on minun unelmapäiväni. Ei tuo vaadi paljon. Tai toiseaalta vaatii, tukun hyviä valintoja elämässä ja niitä unelmia, joita ei pelkää tavoitella ja toteuttaa. Mitäköhän vastaisin vuoden päästä? Viiden vuoden? Kymmenen? Ehkä palaan tähän täällä joskus.

Elämässä on kuitenkin kyse aika pienistä ja yksinkertaisista asioista, kun ajatellaan onnellisuutta ja mistä se rakentuu. Toki kannattaa ajatella isosti ja rakentaa myös isoja unelmia ja suunnitelmia, mutta tuota onnellisuuden perustaa ei kuitenkaan voi ostaa. Se kannattaa miettiä läpi, kun niitä isoja suunnitelmia ja uria alkaa haikailla.

Milloin sinä elit viimeksi unelmapäivän? Onko sinulla siihen tällä hetkellä mahdollisuus? Jos ei ole, mikä estää? Miksi et tee esteelle mitään? Mitä valintoja sinun pitäisi tehdä, elääksesi unelmapäiviä? Miksi et tee niitä valintoja? Vai pitääkö sinun luopua jostakin? Jos voit kuvitella unelmapäivän, pystyt myös toteuttamaan sellaisen, jos vain haluat.

Älä unelmoi elämääsi,
vaan elä unelmaasi

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Arvostus korreloi työsuhteen pituuteen

Milloin viimeksi koit arvostusta töissä? Onko siitä pitkä aika? Oletko tuona aikana miettinyt työpaikan vaihtoa? Mitä pidempi aika viimeisestä arvostuksen kokemuksestasi on, sitä ilmeisemmin olet miettinyt työpaikan vaihtoa.

Kun sinua ja työtäsi arvostetaan, todennäköisimmin viihdyt työssäsi. Meistä jokainen kaipaa ja tarvitsee arvostusta, vaikka osa meistä ei sitä näytäkään ulos päin. Arvostus on siitä jännä veijari, että usein sen olemassaolon huomaa vasta, kun sitä ei ole. Arvostusta ei välttämättä tule ajateltua, ennen kuin tajuaa sen loppuneen tai että sitä ei koskaan ollutkaan. 

Jokainen huomaa jossakin vaiheessa arvostuksen puutteen, jos sen puutetta on. Tuon huomion jälkeen alkaa lähtölaskenta ja työnhakusivustojen selailu sekä ajatus CV:n päivittämisestä. Tuo viimeinen on muuten jo varma merkki siitä, että lähtö on edessä.

Arvostus saa meidät kokemaan itsemme tarpeelisiksi. Hyvän itsetunnon yksi peruskivistä on tuntea itsensä tarpeelliseksi. Kun saa terveellisen määrän arvostusta, sen rakentumalla itsetunnolla on mahdollisuus kehittyä terveeseen suuntaan. 

Siirappiset, teennäiset imartelut ovat taas asia erikseen. Ne eivät ole arvostusta. Arvostusta ei voi opetella lukemalla kirjoja tai edes tätä blogia. Arvostus tulee ihmisen sisältä ja mikäli ihminen on rikki sisältä, hän tuskin kykenee aitoon arvostukseen. Tämä on vähän kuin happinaamari lentokoneessa; Jos et laita sitä ensin itsellesi, et voi auttaa muita.

Arvostusta kokeva työntekijä pysyy työsuhteessa sitä pidempään, mitä enemmän ja useammin hän kokee itsensä arvostetuksi. Samahan pätee parisuhteissa ja käytännössä kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Hyvä ihmissuhde perustuu aina merkittävältä osin arvostukseen. Samoin on esimies-alaissuhteissa.

Johtaja voi osoittaa arvostusta monella eri tavalla. Työntekijän aito kuunteleminen on varmasti helpoin tapa osoittaa arvostusta. Läsnäolo on arvostusta. Kun johtajalla on aikaa työntekijöille, nämä kokevat arvostusta. Arvostaminen ei tarkoita palkitsemista, vaikka tavattoman moni näkee nuo synonyymeinä. Arvostus on arjen teoissa. Ari Rämö listasi taannoin blogissaan työyhteisössä näkyviä arvostuksen esimerkkejä:
  • tervehtii töihin tullessa kaikkia
  • hymyilee ja on ystävällinen
  • katsoo silmiin puhuessaan
  • kuuntelee aidosti mitä toisella on sanottavaa
  • jaksaa kuunnella lauseet loppuun ilman että tunkee omaa mielipidettä väliin
  • haluaa tietää ja ymmärtää miksi toinen ihminen ajattelee niinkuin ajattelee
  • lopettaa kaiken muun tekemisen keskustelun ja kohtaamisen ajaksi
  • ei räplää kännykkää toisen puhuessa
  • antaa toisen oikeasti olla sitä mieltä mitä on
  • toisen esittämä ongelma on oikeasti totta
  • toisen esittämä idea on oikeasti huomioitava
  • ryhmässä kaikkien mielipiteet huomioidaan
  • ryhmässä kaikkia kuunnellaan
  • antaa aikaa toiselle
  • tekee kaikkensa auttaakseen toista
  • ei ole kiire minnekään
  • rauhoittuu kohtaamiseen aidosti
Tunsitko piston sydämmessä? Niin minäkin.

Jos et anna arvostusta niille, jotka sitä ansaitsevat,
he lopettavat tekemästä sitä, mitä sinä arvostat

torstai 4. toukokuuta 2017

Miksi, miten, mitä

Olen kirjoittanut, kuinka manuaalit on syytä heittää roskiin. Manuaaleissa on usein yksi merkittävä vika. Ne kertovat, mitä asioita työntekijän pitää tehdä - tai ei saa tehdä, harvoin edes miten asioita tehdään, eivätkä juuri koskaan, miksi asioita tehdään. Manuaalit ovat mikrojohtamisen käsikirjoja, joissa jokainen toimi ja tehtävä on selitetty tehtäväksi jollakin tietyllä tavalla.

Manuaalia ei saa tehdä niin, paitsi ehkä niissä yrityksissä, joissa ei haluta tarjota asiakkaille yksilöllisiä wau-elämyksiä, vaan tasaisen varmaan asiakaskokemusta. Esimerkiksi kaikenlaisessa liukuhihnatyössä on varmasti paikallaan kertoa manuaalissa, mitä siinä hihnalla tulee tehdä. Toki sille hihnatyöntekijällekin voisi olla paikallaan tietää, miksi hän sitä työtä tekee tai ainakin miten. Se voisi tehdä työstä mielekkäämpää, tarkoituksellista, eikä vain ansaintakeinoa.

Palvelubisneksen manuaalissa ei saa lukea lainkaan, mitä asioita tehdään. Siinä pitää lukea vain miksi asioita tehdään, mikä on se lopputulos, johon pyritään, haluttu asiakaskokemus. Kun se on kerrottu manuaalissa mahdollisimman kattavasti ja työntekijälle annetaan mahdollisuus toteuttaa työnsä, kuten parhaaksi näkee, lopputulostavoite huomioiden, työntekijä keksii itse, mitkä asiat pitää tehdä ja miten. Asiakkaat saavat tällöin varmasti erinomaisia palvelukokemuksia ja työntekijä viihtyy työssään.

Mitä tarkempi kuva meillä on siitä, miksi mitäkin tehdään, sitä helpommin löydämme luovia, tehokkaita ja erityisesti asiakkaille sopivia kokemuksia tuovia ratkaisuja työssämme. Kun tiedämme, miksi asioita tehdään, miten ja mitä hoituvat usein itsestään. Simon Sinek on kirjoittanut aiheesta loistavan kirjan, Start with Why

Tässä Ted Talkissa Sinek tiivistää asian hienosti 18 minuuttiin:


Jos omistajille ja johtajille ei ole selkeää kuvaa siitä, miksi yritys on olemassa, miksi ihmiset tulevat töihin, heillä ei ole myöskään mahdollisuutta menestyä isosti. Heillä ei voi tällöin olla kykyä saada työntekijöitäkään ymmärtämään, miksi he tekevät, mitä ikinä tekevätkään töissä. Miksi on olennainen asia menestymistä.

Työntekijäsi mahdollisesti tietää, että soivaan puhelimeen tulee vastata. Se varmaan lukee manuaalissa. Mutta lukeeko siellä, miten puhelimeen vastataan? Voi olla, mutta veikkaan, että siellä ei lue, miksi siihen tulee vastata. Jos työntekijä tietäisi, miksi puhelimeen pitää vastata, sinun tuskin tarvitsee kertoa, että siihen tulee vastata eikä välttämättä edes sitä, miten siihen vastataan. Työntekijä keksii kyllä nuo itse, mitä paremmin hän on ymmärtänyt, miksi puhelimeen yleensäkin vastataan yrityksessäsi.

Ensin he kysyvät, miksi teet sen,
sitten he kysyvät miten teit sen.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Värillä on väliä

Värit ovat isossa ja jopa tärkeässä roolissa, meidän jokaisen elämässä, jotka värejä näemme. Väri voi vaihtaa ajatuksiasi, mielialaasi, mielikuvaasi, saada sinut toimimaan tai passivoitumaan, se voi aiheuttaa reaktioita. Värit värittävät maailmamme.

Kun sanon sinappi, jokaiselle tulee mieleen aika lailla sama väri. Voisiko sinappi olla punaista? Teknisesti se varmasti voisi olla minkä väristä tahansa. Vaikka punainen sinappi maistuisi yhä sinapille, olisiko se mielissämme yhä sinappia? Vai olisiko se sinapin makuista ketsuppia?

Jalostaja kertoi aikoinaan kotisivuillaan sinapin historiasta seuraavaa:
Sinappi keksittiin jo tuhansia vuosia sitten. Aluksi sitä käytettiin lääkkeenä erilaisiin vaivoihin sekä pahojen henkien torjuntaan, mutta ainakin jo antiikin kreikkalaiset käyttivät sitä myös ruoan mausteena. Roomalaisten mukana sinappi levisi eurooppaan. Uutuus sai etenkin ylimystön herkkuna uskomattoman suosion. Kruunupäiden pidoissa sinappia saattoi hyvinkin kulua satoja litroja. Ahnein sinapinsyöjä oli 1400-luvulla Ranskaa hallinnut Ludvig XI, jolla aina oli taskussaan sinappipurkki, josta hän tuon tuostakin koukkasi sinappia suuhunsa. Suomessa sinappi oli vielä viime vuosisadalla lähinnä herrojen herkku. Koko kansan mausteeksi sinappi sukeutui meillä sotien jälkeen. 
Lähde: Nakit ja muusi - suomalainen makkarakirja Otava, Markku Haapio, Antti Vahtera ja Visa Nurmi
Ketsupeissa on jo pikantteja aromeja, chilistä alkaen. Samoin sinapeissa, sekaan on laitettu jo varmasti kaikki maailman maut ja mausteet. Voisiko chiliä sisältävä sinappi olla punaista, varoittavan punaista? Entä voisiko maito olla vihreää?

Onko punainen maailman tehokkain ja radikaalein väri? Miten keltainen voi olla yhtä aikaa ilon ja varoituksen väri? Mitä jos sininen poistettaisiin kokonaan, minkä väriset olisivat taivas ja meri?

Monet maailman tunnetuimmista brändeistä luottavat väriin, jopa merkittävimpänä tunnisteena, myös kuntokeskusmaailmassa. Väri on yritykselle varmasti yhtä tärkeä tunnistettavissa oleva ominaisuus kuin logo. Kun pohdit oman yrityksesi värejä, haluatko olla tavallinen vai erikoinen, erottua muista yrityksistä? Värillä voi erottua kohtalaisen helposti, kunhan valitsee epätavallisen värin. 

Orangetheory on tehnyt oranssista oman värinsä, nimeään myöden. Sisustuksen värimaailmasta ei voi erehtyä, missä paikkassa sitä on. Frank Sinatran kerrotaan sanoneen, että oranssi on maailman onnellisin väri. Voi olla. Toinen taas kertoo oranssin olevan uusi musta. Oranssi on tehokas väri, varsinkin mustalla pohjalla. Henry Ford taas lupasi asiakkailleen, että voivat valita minkä tahansa värin autolleen, kunhan se on musta.

Muistatko oikeasti miettineesi yrityksesi värejä, kun perustit sitä? Olisiko kannattanut? University of Loyolan Maryland-tutkimuksen mukaan väri lisää brändin tunnistettavuutta 80 %. Jopa 60 % kerroista, ihminen päättää, pitääkö hän näkemästään viestistä vai ei, pelkästään väriin perustuen. Olisi siis kannattanut. Ihmiset näkevät ja tunnistavat värin, ennen kuin sisäistävät mitään muuta, katsomastaan kohteesta, esimerkiksi mainoksesta. Yrityksesi väreillä on siis väliä. Ole ylpeä yrityksesi väreistä ja käytä niitä aina, kun se vain suinkin on mahdollista.

Lopetan pukeutumisen mustaan,
kun keksitään tummempi väri.