perjantai 27. toukokuuta 2022

Sunnuntain tuplapalkka

Taas käydään julkisuudessa ja sosiaalisen median kanavilla keskustelua pyhäpäivien tuplapalkasta, onko se tarpeellinen ja jos on, niin kenelle ja pitääkö sen enää olla lakiin kirjattuna vai voisiko se olla alakohtainen. Mielipiteitä on monia ja minullakin on omani. Olen osallistunut myös keskusteluihin aiheesta.

Mielestäni liikunta-alalla nimenomaisesti, pyhäpäivistä maksettavalla tuplapalkalla on työllisyyttä vähentävä vaikutus. Väitän, että liikunta- ja palvelutarjonta olisi olennaisesti parempi kuntokeskuksissa pyhäpäivinä, jos pyhäpäivästä ei olisi pakollista maksaa kaksinkertaista palkkaa. Pyhäkorotus on merkittävin syy siihen, että ryhmäliikuntaohjaajista ja personal trainereista on tullut yrittäjiä, toimeksiantosopimuksella toimivia, sen sijaan että olisivat työsuhteissa.

Ei ole järkevää palkata ohjaajaa, jota ei voi käyttää pyhäpäivänä, yhtenä parhaimpana päivänä. Ei voi käyttää, koska ryhmäliikunnan tai valmennuskerran kate ei kestä sitä eikä tuplakorvausta voi oikein jyvittää arkiohjauksiinkaan. Tämä on vapaa-ajan ala, olemme pääasiassa töissä, kun muut ovat vapaalla. Tämä on syytä muistaa jokaisen, jo alalle kouluttautuessaan. Ei liikunta-alalle hakeuduta pyhälisien vuoksi. Tosin en usko, että hoito- tai millekään palvelualallekaan hakeuduta mahdollisten lisien vuoksi. Alalle kouluttautumiseen on ihan muut syyt.

Pyhäkorotuksen voisi helpostikin poistaa laista. Työ on muuttunut olennaisesti, erityisesti aukioloaikojen vapautuessa, palvelutuntien lisääntyessä merkittävästi. Pyhäkorvausta ei ole enää syytä pitää pakottavana, lainsäädännössä määriteltynä, koska pyhät ovat menettäneet sen merkityksensä, joka niillä on ollut, lakia säädettäessä. Eihän laista poistaminen tarkoita, että se poistuisi minkään alan työehtosopimuksesta. Toki sen se voi aiheuttaa, että siitä tulee neuvottelukortti, mutta jos se kortti joskus jostakin työehtosopimuksesta pelataan pois, tilalle on varmasti tullut jotain parempaa, työntekijän kannalta. Ja jos ei ole, lisä ei ollut niin merkittävä, kuin sen on kuviteltu olevan ko. alalla.

Muutamia vuosia sitten oli parikymmentä personal traineria johdettavana, työsuhteessa. Meillä ei valmennettu pyhäpäivisin, vaikka se on yksi parhaista ja halutuimmista valmennuspäivistä. Kokeilimme myös pyhävalmennusten korotettua hintaa, mutta asiakkaat eivät ainakaan silloin olleet valmiita maksamaan pyhävalmennuksesta latiakaan enempää, kuin muina päivinä. Ennemmin sijoiteltiin ne valmennukset halvempiin päiviin, koska se oli mahdollista. Vaikka isoja ennätyksiä tehtiinkin, oltaisiin tehty vielä isompia, jos valmennukseen olisi voinut käyttää 7 päivää viikosta, 6 sijaan. Valmentajathan olisivat halunneet valmentaa ihan peruspalkalla, mutta se ei ollut mahdollista. Se olisi ollut laitonta eikä sitä kierrä millään.

Twitterkeskustelussakin tuli monta erilaista ehdotusta, miten tuota pyhäkorvausta voisi olevinaan kiertää, mutta poikkeuksetta ne kaikki viritykset ovat laittomia. Ei voi sopia mitään sellaista, ei edes missään työehtosopimuksessa, joka on huonompaa työntekijälle kuin mitä laki määrää. Kaikki keinotekoiset viritykset ovat lain kiertämistä. Ne on varsin helppo tunnistaa.

Valveutunut yrittäjä ei jätä koskaan ilmoille sellaista riskiä, että joku työntekijöistä voisi jälkikäteen pyytää korvauksia jostakin tällaisesta keinotekoisesta järjestelystä. Korvausvelvollisuus säilyy takautuvasti vähintään kaksi kalenterivuotta. Siinä puhutaan äkkiä isoista rahoista, kun työntekijä alkaakin soutaa venettä eri suuntaan, syystä mistä tahansa. Vaikka kuinka ollaan herrasmiessopimusta tehtäessä samassa veneessä, mikä tahansa puhuri voi muuttaa soutusuunnan ja sen jälkeen yrittäjällä on vain hävittävää.

Henkilökohtaisesti ottaisin mieluummin ihmisiä työ- kuin toimeksiantosuhteeseen. Ottaisin jo pelkästään direktio-oikeudellisista syistä ja siitä, että vaikka toimeksiantosuhteen ja työsuhteen erot ovat verotuksellisessa mielessä varsin selviä, menevät nämä Verohallinnon syventävät ohjeet Palkka- ja työkorvauksesta helposti sekaisin ja veteen piirretyksi rajaksi, lisäten riskialttiutta sille, että toimeksiantosuhde tulkitaankin työsuhteeksi, jopa vuosien jälkeen. Näissä kannattaa olla tarkkana, kun toimeksiantosopimuksia sorvaa. 

Pyhäpäivä on hyvä päivä liikkua ja liikuttaa ihmisiä. Se varmasti huomattiin taas eilen, helatorstaina, kun ihmiset pääsivät liikkumaan vaikka keskellä päivää, jos tarjontaa oli. Itselläkin oli tupa puolen päivän aikaan jokaista asiakaspaikkaa myöden täynnä. On harmillista, että pyhäpäivän tuplapalkka vähentää näitä mahdollisuuksia, vaikka toki ymmärrän, että eilen oli varmasti kiva saada tuplasti parempi palkka kuin ensi tai viime torstaina. Mutta hulluahan sen on.

Herätään sunnuntaina aikaisin ja menään treenille, sanoi ei kukaan koskaan

perjantai 6. toukokuuta 2022

35 ikävuoden rajapyykki

Missä ovat keski-ikäiset naiset? Se kysymys tuntuu olevan aika monen liikunta-alan yrittäjän huulilla juuri nyt. En osannut itsekään ennustaa, että keski-ikäiset naiset ovat se joukko, joka ei palaa liikuntapalvelujen pariin näin koronan jälkeen. Ei ollut ennustettavissa, mutta nyt tavattoman helposti selitettävissä.

Jos aikoo perustaa kuntokeskuksen, kerron aina, että ihan ensimmäinen, kohderyhmään liittyvä kysymys on alle vai yli 35-vuotiaille. Se on tärkein ensimmäisistä päätöksistä. Se on sitä siksi, että tuossa iässä kuntoilun perusolemus muuttuu olennaisesti. Tavattoman usein tuossa kohtaa elämänjanaa kuntoilu muuttuu mukavasta ajanvietteestä pakoksi ja sillä on väistämättä merkitystä liiketoimintaan.

Mitä sitten tapahtuu? Ensinnäkin ikääntymisen fysiologia tapahtuu. Alamme rapistua. Pitää kuntoilla siksi, että kroppa pysyisi kasassa ja kivuttomana sekä toimintakykyisenä. Parikymppisenä ei ole tästä vielä mitään hajua ja liikunta onkin vain mielekästä puuhastelua kaverien kanssa. 

Parikymppisenä ei välttämättä ole vielä hajua, mitä elämän prioriteeteille ja ajankäytölle tapahtuu, kun jaloissa alkaa pyöriä jälkikasvua. Kuinka se viikon yksikin treenihetki on omaa aikaa, poissa arjen hulinasta ja sen vaatimuksista, kuinka voi olla kiva treenata vaikka ilman mitään taustamusiikkia tai muuta hälinää ympärillä.

Parikymppisenä ei välttämättä ole mitään hajua, miten se haluttu elintaso rahoitetaan ja mitä uran tekeminen vaatii. Miten niin muka ei löydy aikaa treenata? Miten muka työ voi viedä niin paljon aikaa ja resursseja? Miten niin ei muka jaksaisi tai ehtisi treenata montakin kertaa viikossa?

Nämä kaikki kun vielä niputetaan yhteen, syntyy todellinen oravanpyörä, jossa ei ehdi kuntoilla, vaikka pitäisi. On siis täysin perusteltua väittää, että suurin osa 35+ ikäisistä, normaaleista ihmisistä taistelevat joka kerta lukuisia (teko)syitä vastaan, kun miettivät kuntoilua. Hurahtaneet ovat aina asia erikseen. Postimerkkeilyynkin riittää aikaa niillä, jotka siihen hurahtavat.

Tässä on vielä sukupuolinen ero, jonka erityisesti korona toi nyt esiin ja joka näkyy myös K&F:n julkaisemissa tilastoissa. Se keski-ikäinen nainen, joka on aina taistellut niitä tekosyitä vastaan, sai koronasta hyvän ja todellisen syyn lopettaa kuntokeskusasiakkuutensa. Nyt se ei ollut enää tekosyy sanoa, että lopetan. Nyt sai oikean syyn eikä sädekehä pään päällä vaurioitunut. Ja nyt voi sen varjolla makoilla yhä siellä sohvalla, kun sängyn alusta on täynnä kotikuntoiluvälineitä ja puhelimen muisti täyttynyt kuntoilusovelluksista, joista yksikään ei hotsita, kun ei ole pakko. Korona vei pakon. Ja on vähän yskääkin.

Kauanko sohvalla makoilu jatkuu? En tiedä, mutta en usko ihan hirveän nopeaan paluuseen. En myöskään ole vielä keksinyt mitään kikkaa tai temppua, jolla tuota takaisinvirtaamista nopeutettaisiin - paitsi se vanhoille asiakkaille soittaminen. Se on ollut tehokkain keino ja toimii satavarmasti. On toiminut ihan joka paikassa, jossa sitä ollaan tehty. Kerron varmasti heti, kun keksin, miten keski-ikäinen nainen saadaan takaisin. Uskon, että peli alkaa ihan alusta, jos yhä tuota kohderyhmää haluaa kosiskella.

Viimeksi kerroin, että mitä nyt sitten. Jos tekstissä mainitut asiat muuttuvat, niin sitten moni muukin asia muuttuu. Tunnelma - erityisesti ryhmäliikunnassa - tulee joka tapauksessa olemaan aiempaa merkittävämmässä roolissa, jos aikoo kassakonetta tiuhaan hakata. Ne valovoimaiset, tunteita herättävät ja elämyksiä luovat sekä mielipiteitäkin jakavat ohjaajat tarvitaan takaisin. Miksi ihmeessä kukaan menisi enää takaisin salille, pelkkien virtuaalituntien pariin? Videoiden tahtiin voi jumpata kotonakin. Ja niinhän ne nyt tekevätkin. Tai kertovat tekevänsä.

Mikä on erona kuunnella musiikkia kotona tai livenä