keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kyllä kansa tietää

Miten se olikaan, on hyvä, että kansan annetaan päättää heille tärkeistä asioista. 

No, silloin kansa saa, mitä ansaitsee. 

Paljonkohan tarvitaan vielä esimerkkejä siitä, että kansan ei saisi antaa äänestää yhtään mistään? Demokratia on tietysti yhä se paras mahdollinen vaihtoehto, mutta kyllä usko siihenkin alkaa rapisemaan, jos demokratia on rajatonta. Silloin tulos voi olla mitä vain, pahinkin mahdollinen.

Tosin, voimme hyvinkin sanoa viiden vuoden päästä, että onneksi kävi näin tässä äänestyksessä. Se on enemmän kuin mahdollista tässä nykyisessä maailmassa. Tuskin kukaan enää osaa ennustaa, mikä on milloinkin hyvä ratkaisu. Ainakaan äänestysgalluptoimistot eivät osaa ennustaa yhtään mitään. Turhia ovat. Sanoin monessa yhteydessä ja monelle henkilölle, että Trump voi ihan oikeasti voittaa. Eivät uskoneet. Nauroivat.

Pysähdyin bussipysäkillä, jossa oli jokin ala-asteen luokka. Pysähdyin kuuntelemaan keskustelua, kun aihe oli äänestyksen aamuinen tilanne. Ei minua tuollainen kiinnostanut tuossa iässä. Ei muuten pätkääkään.

Joku voi sanoa, että populismi pääsee somen voimin kukoistamaan ja Trumpin valinta on oiva esimerkki tuosta. Samoin Brexit. Varmasti, mutta some saa tuon kymmenvuotiaankin kiinnostumaan tästä aiheesta. Onko se hyvä asia, en tiedä, mutta minut se pysäytti.

En yllättynyt tuloksesta. En lainkaan, vaikka ennusteet kertoivat toista tulosta. On ihan eri asia kertoa kysyjälle äänestysvalinnastaan, kuin kirjoittaa se äänestyslappuun. Kun on Yhdysvaltoja nähnyt eri puolilta, tietää, että se ei ole sitä, miltä se turistista ja matkaoppaista näyttää. Se ei välttämättä ole joka puolella sellainen sivistysvaltio, jollaisena sitä pidämme. Trump osasi iskeä siihen suuren kansanosaan, joka on varsin tyytymätön tilanteeseen ja tästä kirjoitetaan vielä politiikan oppikirjoja. 

Joka tapauksessa tämä muuttaa politiikkaa isosti, ympäri maailman. Politiikka ei ole rehellistä, eikä tule sitä koskaan enää olemaan. Harmi.

Ja te piditte minua hulluna. ~ George W. Bush

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Mikä on tarpeeksi?

Miksi ihmisen pitää olla tällainen vaatehamsteri? Ette usko, kuinka paljon minulla on esimerkiksi treenivaatteita. Jopa lähes käyttämättömiä. Kuka tarvitsee? 

Kuinkakohan vähällä määrällä vaatteita sitä oikeasti pärjäisi? 

Kymmenet kalsarit, kymmenen paria sukkia, kymmenen t-paitaa, kymmenen pitkähihaista paitaa, kymmenet housut, jne... Olisiko kymmenen se luku? Ja jos ostaa uutta, vanhasta kympistä pitäisi sama määrä lähteä, kun uutta tulee tilalle. Pärjäisiköhän tuolla? Jos ne kymmenen paria sukkiakin olisivat identtiset, ei haittaisi, vaikka pesukone söisi parinpuolikkaan.

Tuolloin ei ainakaan pitäisi olla näin paljon kaappeja ja kahta varastohäkkiä kellarissa. Voisin ottaa kolmannenkin. 

Sorttasin t-paidat. Sen jälkeen jäi vielä kaappiin arviolta 120 t-paitaa. Mitä hittoa? Ja muistaakseni kellarissa on vielä yksi laatikollinen. Minulla oli t-paitoja kaapissa peräkkäisissä pinoissa. Eli takimmaisesta pinosta en ole käyttänyt paitoja ehkä pariin vuoteen. Nyt hajotin pinot ja oli kuin kaupassa olisin käynyt. Calvin Kleinin kalsareita löytyy armeijalle. Samoin sukkia. Farkkujen määrä saa jo nauramaan. Jalkineiden itkemään. Ihminen on tyhmä eläin. 

Tai eivät kaikki ole, vaikka minä olenkin. Tiedän yhden, joka noudattaa tuota määräpolitiikkaa, eli aina kun ostaa jotain, vanhasta pitää luopua. Mutta se luopumisen tuska! Ei ole helppoa luopua, kun jos sittenkin vanhassa on vara parempi. Jos vaan pitäisi ja saisi kaiken? Johonkin varastoon. Onhan niitä, varastoja maailmassa. Jos sittenkin on joskus se mökki, jota maalatessa voi käyttää sitä kauhtunutta paitaakin. Vaikkakin niitä ehtii sitä odotellessa kauhtumaan kymmeniä lisää. Ja en kuitenkaan jaksa itse sitä maalata, kun ammattilaiset ovat sitä varten.

Millä pääsen tästä luopumisen tuskasta eroon? Miksi kaikki pitää säilyttää ja varastoida? Miksi ei voisi vain silmät kiinni pistää vanhan menemään? Ei, muutto ei ole vastaus. Siitä on todisteena varastossa olevat laatikot, jotka ovat viihtyneet siellä hyvin, avaamattomina, yli neljä vuotta, edellisestä muutosta.

Mitä teen tuolle nyt poistuvalle vaatevuorelle? Kyllä, nyt lähtee iso määrä johonkin, vaikkakin tolkuton ja täysin tarpeeton määrä vielä jää. Millä saan tämän uudenhankkimisvimman loppumaan? Miksi aina pitää saada jotain uutta, erikoista ja kivaa? Voisiko sitä vain tyytyä siihen, mitä nyt on? Selviytyäkseni en tarvitse enää yhtään vaatepartta. Enkä varmaan muutakaan. Tämä vuori kaikkea riittäisi ja kestäisi varmasti lopun elämän. 

Minulla on liikaa varastotilaa. - Sanoi ei kukaan, koskaan.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Ilmaiseksi lätkämatsiin

En ole aikoihin kirjoitellut mitään lätkään liittyvää. Sitä tulee tällä hetkellä seurattuakin vain sivusilmällä. Kaikenlaisen taustakohinan ollessa kotimaisessa lätkässä taas pinnassa, tuon pitkään päässä pyörineen ajatuksen eetteriin.

Liigassa peräänkuulutetaan muutosta, jopa niin vahvasti, että pallit heiluvat nimettömien vaikuttajien räksyttäessä. Veikkaan, että nämä nimettömät räksyttäjät ovat yhtä munattomia itse tekemään mitään muutosta aiheuttavia ratkaisuja, kuin ovat munattomia nimettömyytensä takana. 

Yleensä kaikkein merkittävin ja mullistavin idea on se, josta kaikki ovat sitä mieltä, että ei toimi, ei ainakaan meillä Suomessa. 

TPS kertoi haluavansa nuorempia katsomoihin. Miksi? Miten, ei varmastikaan ole se interaktiivisuus, jota ajattelevat tarjoavan. Eivät näytä tietävän, mitä jonnet puuhaavat. En jaksa uskoa, että liveottelun houkuttavuus paranee interaktiivisuudella. Olen tosin mielelläni väärässä tässä.

Kuntokeskualalla pohdimme jatkuvasti, millä tavalla saamme sellaisia henkilöitä palvelujemme pariin, jotka eivät ole koskaan meillä käyneet ja joilla varmasti on jokin mielikuva kuntokeskuksesta. Yleensä se on väärä, joten se tuo lisähaasteen. Tämä sama haaste lienee kaikilla ihmisten vapaa-ajasta taistelevilla. Kuntokeskuspalvelujen ylivoimaisesti suurin käyttäjäryhmä on alle 35-vuotiaat. Johtamallani klubilla kaksi kolmesta asiakkaasta ovat yli 35. Uimme siis vahvasti vastavirtaan.

Me olemme kovaa vauhtia menossa omallakin alalla siihen, että pitää antaa yhä enemmän ilmaiseksi, jotta saadaan asiakas sitoutumaan pitkiksi ajoiksi maksavaksi asiakkaaksi. Väitän, että mitä enemmän annamme ilmaiseksi, sitä pidempi tulee asiakassuhteesta. Enkä tarkoita nyt ilmaista treeniaikaa, johon pystyvät kaikki, vaan ihan jotain muuta. Se olkoon oma tarinansa, mutta mitä lätkä voisi tehdä?

Jotain radikaalia muutosta siis haetaan. Tekisin niin, että päästäisin Turkuhallin yläkatsomoon aina katsojat ilmaiseksi. Kyllä, ainoastaan alakatsomoon edes pystyy ostamaan kausikortin tai paikkalipun. Yläkatsomo olisi jokaisessa runkosarjan pelissä avoin - ilmaiseksi - jokaiselle halukkaalle.

Mitä pahaa ja ikävää tästä voisi seurata:
  • Yleisömäärä olisi selkeästi nykyistä korkeampi.
  • Tunnelma hallissa paranisi.
  • Kahvio- ja tarvikemyynti lisääntyisi.
  • Kynnys tulla katsomaan peliä, alenisi olennaisesti, koko perheellä.
  • Kynnys tulla uudelleen katsomaan peliä, alenisi olennaisesti.
  • Kynnys ostaa paikkalippu alakertaan, alenisi olennaisesti.
  • Kynnys ostaa kausikortti, alenisi olennaisesti.
  • Yritykset kiinnostuisivat aiempaa enemmän katsojamäärää kasvattavasta tuotteesta.
  • Yritykset saattaisivat olla valmiita maksamaan yläkatsomon otteluisännyydestä ilmaiskatsojien määrän mukaan, kun saisivat markkinoida heille.
  • Kaikenlaisten ryhmien ja yhteisöjen olisi erityisen houkuttelevaa saapua hallille viettämään yhteistä aikaa ja juhlaa sekä nauttimaan hallin antimista.
Toisin vielä kaikki ilmaiseksi paikanpäälle, niillä matsibusseilla.

Jos tuonkaan jälkeen katsojamäärät eivät lisääntyisi, vika on itse tuotteessa ja ottelutapahtumassa, ei ainakaan hinnassa, jonka niin moni on valmis kertomaan syyksi, miksi ei käy peleissä, oli siellä koskaan käynyt tai ei.

Nyt joku viisas saa listata kommentteihin, miksi tätä ei kannattaisi/voisi/pystyisi/saisi tehdä. Minä en keksi mitään muuta kuin sen, että joku saattaa hypätä alakatsomosta yläkatsomoon, vain palatakseen takaisin, kun huomaa yläkatsomon olevan yläkatsomo. Voihan tietysti käydä myös niin, että yläkatsomosta tulee hallin tunnelmallisin paikka, oikea livekatsomo, johon voi alkaa muutaman vuoden kuluttua myymään lippuja, ensin eurolla....
Tavallisen ja epätavallisen erottaa toisistaan epätavallisuus.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Fitness trendit 2016

Vaikka blogi piteleekin pääasiassa hiljaiseloa, yksi asia on ja pysyy; Fitness trendit. Otin ensimmäisen kerran näihin kantaa jo vuonna 2010. Tuon vuoden ennustukset ovat ihan yhtä tosia tänäänkin, eivätkä itse asiassa ole juurikaan muuttuneet. Muistatteko, mitä ne olivat viime vuonna?

Vuoden 2016 Fitness trendit ACE:n mukaan ja omat ajatukseni niihin:

1. Yhteistyö julkisten ja yksityisten palvelujen välillä
Ulkoistaminen on kuuma peruna koko terveyssektorilla. Keskustelu ei tule rajoittumaan pelkästään sairauden hoitoon, vaan se laajenee myös terveyden ylläpitoon ja sairauksien ehkäisyyn, joissa kuntokeskukset ovat isossa roolissa. Tosin meillä Suomessa kunnalliset, julkiset palvelut myös liikuntapuolella ovat jo nyt aika tavalla paremmalla mallilla, kuin Yhdysvalloissa, joten siinä mielessä tämä tuskin meillä vielä tänä vuonna on ihan ykköstrendi alallamme.

2. Uskontoon pohjautuvat kuntoiluohjelmat
Nyt lienemme amerikkalaisen hapatuksen ytimessä. Vaikka mekin olemme tietyllä tavalla uskonnollinen kansa, uskonnon merkitys meidän arkeemme ei ole niin mittava kuin Yhdysvalloissa. En usko, että me innostumme käymään pyhäkirkossa, vaikka siellä olisi kyykkyräkki, jossa hikoilla. Tämänkin kohdan saa siis unohtaa meillä.

3. Kuntoiluvideot ja niiden striimaus
Kyllä, tulee nousemaan kohisten, vaikka tämän nousua on povattu jo tovin. Nyt nämä netissä itseään myyvät trainerit ja ohjelmat ovat lyöneet läpi myös Suomessa. Tarjontaa on jo ihan tolkuttomasti ja jokainen kynnelle kykenevä haluaa näköjään päästä osingoille. Muistan, kuinka jo vuosituhannen alussa suunnittelimme, että ohjaamani sisäpyöräilytunti voisi olla netistä ladattavissa tai katsottavissa. Nyt se on kohta arkipäivää ja tulee olemaan jopa mahdollisuuksia osallistua livetunnille omasta olohuoneesta. Kuntokeskukset ovat jo tarttuneet tähän aiheeseen virtuaalituntien muodossa.

4. Teknologia, joka mittaa suoritusta ja analysoi kehon eri toimintoja
Kyllä, kovassa nosteessa. Tämäkin on ollut listalla jo muutaman vuoden, odottamassa kovaa läpimurtoa, jonka kynnyksellä alamme nyt olemaan. Todellinen läpimurto koetaan, kun joku kehittää sirun, joka laitetaan ihon alle ja josta tiedot menevät automaattisesti palvelimille. Kaikenlaisia aktiivisuusmittareita näkyy jo aika monen ranteessa, omassakin. Yöunia minulla mittaa yhä Beddit, jonka voit muuten ostaa vaikka edustamaltani klubilta, jossa sykettäsi ja suoritustasi seuraa iQniter.

5. Tasaisen sykkeen harjoittelun paluu
Kyllä, HIIT-harjoittelun aika alkaa olemaan massatuotteena taas ohi ja palataan peruskestävyysharjoittelun pariin. Syy on varsin looginen; ihminen on peruslaiska. Vaikka kroppa sinällään voisi ekstääkin kovatehoiset ja suuret sykevaihtelut omaavat harjoitteet, laiskuus lyö kapulat rattaisiin. HIIT-harjoittelu on mukavaa hetken, varsinkin kun tulee nopeasti tuloksia, mutta se on pitkän päälle varsin kuluttavaa ja ikävää. Siinähän joutuu oikeasti tekemään. On helpompaa ja mukavampaa harjoitella peruskuntoharjoitteita. Toki se voi olla monen kohdalla myös järkevämpää.

6. Yhdistelmätunnit ryhmäliikunnassa
Kyllä, kun edellä mainitut kovatehoiset tunnit menettävät suosiotaan, tilalle tulee yhdistelmämahdollisuuksia, joissa voi valita kevyen ja kovatehoisen tunnin kombinaation tai lihaskunto- ja cardiotunnin kombinaation. Kombinaatioita voi olla moneen suuntaan ja tämä aiheuttaa sen, että yksittäisten lähtöjen pituudet lyhenevät. Esimerkiksi 30 minuutin lähdöt lisääntyvät, mutta tehdään helpoksi yhdistää kaksi erilaista 30 minuutin lähtöä, 60 minuutin kokonaisuudeksi.

7. Kuntovalmennuksesta terveysvalmennukseen
Kyllä, sama trendi on jo nyt havaittavissa yksilövalmennuksessa. Asiakkaat tarvitsevat yhä enemmän apua muuhunkin, kuin voiman, kunnon tai kestävyyden hankintaan. Tämä haastaa valementajia kouluttautumaan myös muille valmennuksen osa-alueille, kuten ravinto, uni, henkinen tasapaino jne. Valmentajat havahtuvat ennemmin tai myöhemmin - jo aikovat pysyä alalla - että perinteinen kuntosaliohjelma ja -harjoitus ovat vain yksi osa terveysvalmennusta. Personal trainerit alkavat nimittämään itseään terveysvalmentajiksi.

8. Elämyksestä, ei pelkästään kuntoilusta, tulee normi
Kyllä, tosin meillä tämän voisi jo nyt kirjata vuoden 2017 trendeissä aika korkealle. Kaikenlainen studiotoiminta lisääntyy ja alkaa ilmestymään studioita klubien sisälle. Itsekin sitä suunnittelee, miten voisi vuokrata kuntokeskuksen sisäpyöräilysalin ja tuoda sinne täysin uuden kokemuksen ja elämyksen, pientä lisämaksua vastaan tietysti. Tästä tulee trendi ja jopa arkipäivää, muutaman vuoden sisään. ryhmäliikuntatunnit kehittyvät elämyksiksi, joissa tärkeää on ääni ja visuaalinen maailma, sen kuntoilusuoritteen lisäksi.

9. Palautumisesta tulee yhtä tärkeä kuin kuntoilusta
Kyllä, tähän ja myös unen laatuun keskitytään enemmän. Tämän mahdollistaa elektroniikan ja kaikenlaisten anturien kehittyminen ja lisääntyminen. Valmentajista tulee valveutuneempia tämän suhteen, koska pystyvät seuraamaan asiakkaidensa elämää erilaisista portaaleista, analysoiden muitakin elämän tilanteita, kuin sitä tunnin kuntoiluosiota.

10. Workshopit kuluttajille
Kyllä, näitä suunnittelemme ja jo toeutamme omallakin klubilla. Pienet intensiiviryhmät lisääntyvät, koska osa asiakkaista haluavat oppia teknisesti enemmän. Tällaista henkilökohtaista opastusta ei välttämättä pystytä tarjoamaan ryhmäliikuntatunneilla eikä välttämättä asiakkaan resurssit kuitenkaan riitä oman valmentajan palkkaamiseen. Nyt ei siis ole kuitenkaan puhe pienryhmäharjoittelusta, vaan nimen omaan esimerkiksi teknisistä workshopeista, joissa opetellaan jonkin lajin tekniikka, painojen nostossa, pilateksessa, joogassa, kahvakuulassa, jne.

Näitä siis olisi tarjolla kuluvalle vuodelle. Kun unohdamme tuon alun amerikkalaisuuden, niin voimme muuten ratsastaa näillä samoilla trendeillä. Ei hirvittävän isoja muutoksia aiempaan eikä aiemmatkaan trendiennustukset kaikki ole maaliin menneet, mutta aika hyvin olen näköjään ollut aiemmissa arvioissa kartalla. Kannattaa siis seurata näitä juttuja, ajatuksieni pohjalta.

Tämä pitää kutinsa kuitenkin vuodesta toiseen:
Ainoa huono harjoitus on se, jonka jätit tekemättä
BTW, 365 vähintään 30 minuutin terveysliikuntasuoritusta tavoitteena tälle vuodelle. Seuraa #365treeniä 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Missä mä olen?

No täsä mää olen.

Näkyy tuo aika lentävän siivillä. Vaikka täällä onkin ollut vähän hiljaista viimeaikoina, ei tuo näppäimistö ihan käyttämättä ole ollut. On tullut vierailtua näissä työnantajan kanavissa:

On tullut kirjoitettua Forever kuntoklubien omassa blogissa:

Ja Kauneus&Terveys -lehden sivuston blogissakin Seniorien sisäpyöräilystä.

Monta, todella monta asiaa olisi voinut täällä avata, mutta kun ei ole jaksanut ja viitsinyt. Välillä täytyy pitää vähän taukoa kaikesta kantaaottavuudesta. Saa nähdä, kuinka pitkä tuo tauko on. En osaa edes arvioida. Odotelkaa rauhassa. Tai olkaa odottamatta.

Rauhallista joulua on helppo toivottaa Ari Rämön blogin sanoin.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Menestyksen portaat

Oletko koskaan miettinyt, olisiko sinusta menestymään? Tai miksi joku toinen on menestynyt? Oletko miettinyt, olisiko sinusta niihin uhrauksiin, joita menestyminen useinkin vaatii? Olisitko sinä valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven ja sen ekstramailin? Mistä voisit tietää, olisiko sinusta siihen, jos et ole kokeillut?

Menestyminen vaatii tahtoa. Se vaatii muutoksia. Se vaatii päättäväisyyttä. Se vaatii uskoa. Sen vaatii paljon erilaisia asioita.

Olet varmaan kuullut tahdon portaista? Sellaiset ovat Turussakin, Kuuvuorella. Sellaiset löytyvät Tampereelta, Pispalasta. Sellaiset löytyvät Lohjaltakin, uimahallin rinteestä. Mutta miten portaat nyt liittyvät tähän?

Portaat ovat hyvä paikka testata, onko sinusta olemaan sillä epämukavuusalueella, jolla usein täytyy olla, saavuttaakseen jotain. Kun seuraavan kerran odotat hissiä, valitse sittenkin portaat. Tee tuo valinta kymmenen kertaa peräkkäin, ilman mitään selityksiä tai tekosyitä. Kymmennen seuraavaa kertaa kuljet portaita. Jos pystyt siihen, sinulla saattaa olla mahdollisuuksia menestyä. Sinulla saattaa olla tahtoa ja päättäväisyyttä riittävästi. Sinulla saattaa olla kykyä olla vaadittavalla epämukavuusalueella.

Vaikka et mittaisikaan mahdollisuuksiasi, valitse silti ne portaat, aina kun se on mahdollista. Portaat ovat parasta mahdollista hyötyliikuntaa. Olen nyt helmikuun alusta alkaen noussut tai laskenut arviolta 7.500 porrasta. Montako porrasta sinä olet kulkenut viimeisen kahden kuukauden aikana? Montako olisit voinut kulkea? Seisotko rullaportaissakin? Entä sillä lentokentän liikkuvalla matolla?

Tiesitkö, että esimerkiksi iPhonen Terveys-appissa on mahdollisuus kirjata ylös nousemasi kerrokset? Asumme ylimmässä kerroksessa, johon on 70 porrasta. Aika nopeasti totuin kulkemaan automaattisesti nuo portaat, kun havahduin hyötyliikuntani olemattomaan määrään. Ehkä minulla sittenkin on kyky menestyä.
Sinun ei tarvitse nähdä koko porraskäytävää, ottaaksesi ensimmäisen askeleen.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

ABC halpuuttaa asiakkaitaan

Ostan polttoainetta keskimäärin 120 eurolla viikossa. Valitsen tutuista tankkauspisteistä sen, jossa kelpaa American Express maksuvälineenä. Muita valintaperusteita minulla ei ole. Voin tankata missä tahansa asemalla, oli se sitten Neste, Shell, ABC tai mikä tahansa, kunhan voin maksaa Amexilla.

Olen tankannut autoni tavattoman usein ABC:llä, edellä mainitusta syystä ja kun tuon kyltin omaava asema löytyy kodin läheltä. Amex on toiminut automaatissakin, mutta ei toimi enää. On täysin käsittämätöntä, että Amex maksuvälineenä on poistettu automaateista, mutta se kuitenkin kelpaa myymälässä. Voin siis yhä maksaa polttoaineen ABC:llä Amexilla, kunhan maksan sen sisällä myymälässä.

Oli ihan pakko kysyä asiasta ABC:ltä:


Ymmärrättekö te tuon logiikan? Vähän sama kuin ostoskärryralli.

Yritän aina löytää omista asiakaspalvelutoiminnoistamme tällaisia todellisia asiakkaiden halpuuttamisia, joissa ei ole mitään järkeä ja todellista logiikkaa. Tällä ainoastaan kiusataan asiakkaita ja ohjataan niitä muualle. Joku typerä lukuniilo on vain katsonut luvuista, että oho, maksamme paljon provisiota Amexille. Tehdään sille jotain, niin kuluista lähtee viipale, ajattelematta lainkaan, että tuloistakin lähtee, paljon isompi viipale.

Tiedän, että Amex on kauppiaalle kallis maksuväline, mutta sen käyttäjät höyläävät korttiaan keskivertoa enemmän ja isommin. Minulla ei ole koskaan ollut varaa jättää sitäkään korttia pois hyväksymistäni maksuvälineistä, juurikin tuosta syystä. Amex kertoo tuossa keskustelussakin, kuinka heidän kortillaan ostetaan kaksi ja puoli kertaa suurempia polttoaineostoksia, kuin jonkin muun kortin höylääjät tekevät. Hurja ero. Silti ABC katsoo, että näitä asiakkaita kannattaa halpuuttaa. En uskaltaisi.

On totta, että varmasti monella Amexin käyttäjällä on muitakin, kauppiaalle halvempia kortteja lompakossaan ja he käyttävät niitä, kun Amex ei kelpaa, mutta miten ABC katsoo järkeväksi ohjata näitä asiakkaita muualle ostamaan polttoainetta, kun kertaostomäärät ovat 250 % keskiverto-ostoksesta?

Amexin korttiprovisio saattaa olla kaksinkertainen kauppiaalle, verrattuna tavallisiin kortteihin, mutta silti puhutaan ABC:n kokoisessa ketjussa ehkä enintään prosentin erosta. Vaikka se ero olisi kaksi prosenttia, niin voitte itse laskea kuinka vähän Amexin haltijoita tarvitaan vaihtamaan tankkauspaikka, jotta maksuvälineen poistaminen syö itseään. Niitä vaihtajia löytyy varmasti helposti tuo määrä.

Tämä on yksinkertaisesti ollut järjetön päätös S-ryhmän halpuuttamisvimmassa.

Vaimoni halusi, että vien hänet johonkin kalliiseen paikkaan.
Vein hänet huoltoasemalle.