keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Kylmä arvio

Olen käynyt lähipäivien aikana lukemattoman monta keskustelua liikunta-alan yrittäjien kanssa, puhelimessa, kasvotusten ja kaikilla viestimillä. Vaikka kyse onkin ollut paljolti vertaistuesta, neuvojen antamisesta ja saamisesta, sieltä keskustelusta kumpuaa järjetön huoli. Alalla yli 20 vuotta toimineena, nyt kolme vuotta konsultoineena, yritysten lukuja ja tilanteita seuranneena ja selvittäneenä teen erittäin kylmän arvion:
Puolet liikunta-alan toimijoista eivät tule selviämään koronan vaikutuksista.
Ihan turha sanoa, että olen negatiivinen ja maalailen piruja seinälle. En ole. Olen erittäin positiivinen ja itse asiassa ihan hemmetin innostunut. Aloin tänään innostua toden teolla. On hieno nähdä uutta innovatiivisuutta. Ihminen ja yrittäjä keksi kaikenlaista, kun on oikeasti paha paikka. Nyt se positiivisuus näkyy - niissä joilla on edes jonkinlainen mahdollisuus selvitä.

Pari yrittäjää uskovat, että valtio pelastaa heidät. Ei pelasta. Ensinnäkin yrityksen pitää olla elinkelpoinen joka tapauksessa, jotta sitä joku lisärahoittaisi. Näin ei ole, vaan iso osa liikunta-alan yrityksistä pysyvät hädin tuskin hengissä ja sekin vain kun yrittäjä kitkuttelee lähes palkatta. Lisärahoitusta ei saa ilman että yrittäjän pitää pantata omaisuutensa ja vähän muidenkin, jos ei ole vielä pantannut. Mikko Mustala on esimerkiksi päivän Iltalehden artikelissa täysin oikeassa kutsuessaan hallituksen tukia ”pelleilyksi”. Niistä tuista ei ole avuksi meidän alalle. Tämän alan yrittäjien tulee itse keksiä ratkaisut. Artikkeli kannattaa lukea, sillä siinä on paljon asiaa.

Miksi sitten noinkin raju arvio? No se perustuu ensimmäiseksi tuohon, että ei ole niitä puskureita. Ensimmäiset tippuvat siinä. Vuokranantajat ovat isossa roolissa tässä pelissä, kenellä on rahkeita auttaa vuokralaisiaan, kun omatkin kulut on maksettavana. Benito Casagranden tapaisia vuokranantajia, joka ei peri nyt ravintoloilta vuokraa, on kuitenkin aika harvassa. 

Toinen syy tulee itse asiassa toisessa aallossa. Jos ja kun tilanne rauhoittuu, tippuu vielä lisää toimijoita ja ne ovat niitä, jotka ovat löytäneet lisärahoitusta ja ehkä jopa saaneet vuokraan huojennusta tai maksuaikaa, ehkä jopa leasingmaksuja on järjestelty, mutta nuokin velat tulee maksaa. Kaikki koronan aikana tulleet tappiot pitää kuitata. Kuittaaminen onnistuu vain ja ainoastaan sillä, että koronan jälkeen asiakasmäärän on noustava olennaisesti siitä, mitä se oli ennen koronaa. Liikevaihtoa tarvitaan lisää, jotta selvitään kasvaneista kustannuksista ja tappioista. Se tuskin tapahtuu, ainakaan nopeasti, vaikka nallekarkit nyt jaetaankin kokonaan uudelleen.

Miksi nyt kirjoitan tätä, tässä tilanteessa, kun joku kokee tämän pirujen maalaamisena? No siksi, kun pitää olla nyt rohkeutta myös myöntää, että ei tule selviämään ja malttaa olla panttaamatta omaisuuttaan, jos sitä on vielä jäljellä. Se on suurin syy. Toinen on se, että nyt selviävät ne jotka ovat kaikkien asioiden hoidossa proaktiivisia ja jotka osaavat innovoida, keksiä uusia tulonlähteitä, joilla pidetään edes jonkinlaista kassavirtaa yllä, joka edes kattaisi koronan aikaiset kulut, joita tietysti tulee tarkastella isolla luupilla.

Me selvitään tästä, jollakin tavalla. Ja ne jotka oikeasti selviävät, vahvistuvat ja ovat oppineet tolkuttoman paljon uutta, alasta ja asiakaskäyttäytymisestä sekä uskalluksesta uudistua, katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Siihen minä kannustan ja tänäänkin on mennyt kylmiä väreitä, kun on nähnyt ihmisten luovuutta ja intoa tehdä uutta. Sen sijaan, että kärvistelisin, nautin - siitä että saan olla mukana näin hiton isossa asiassa, joka tulee muuttamaan kertaheitolla liikuntabisnestä. Vaikka sitä tunteekin olevansa koskessa, kanootissa, ilman melaa ja tietää putouksen lähestyvä, niin silti siitä matkasta voi nauttia. Aion seistä sillä kanootilla, kun se syöksyy putoukseen ja nousta putouksen alta, kastuneena, mutta sanoen:

What a Ride!

Lisäys: Tutustu Business Finlandin tukihakuun, josko saisit siitä mitään apua

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Kaksi tapaa, oikea ja väärä

On vain kaksi tapaa keittää kahvia, oikea ja väärä. Näyttää olevan vain kaksi tapaa hoitaa koronavirusasiaa, oikea ja väärä. Molempien ongelma on se, kun se riippuu mielipiteestä ja niitä kun tuntuu ihmiskunnalla olevan yhtä paljon kuin... no vaikka neniä.

Tuntuu ihan karmealta lukea yrittäjien skenaarioita omasta toiminnastaan. Yksi läheinen, perheellinen yrittäjä kertoi, kuinka hänen normaali kuukausilaskutuksensa on normaalisti keskimäärin 8.000 euroa ja seuraava kuukausi lasketaan parissa sadassa eurossa. Mistä rahat kuluihin ja edes ruokaan lapsille? Ei niitä puskureita vaan ole, joista juuri kirjoitin. Näitä tarinoita on nyt vaikka kuinka paljon.

Henri Alen on ottanut hyvin kantaa asiaan Twitterissä ja tämän päivän twiitin seurauksena nyt kirjoitan tätä. Voisimmeko myös miettiä, miten tämän yhteiskunnan rattaat voitaisiin pitää pyörimässä, sen sijaan, että mietitään vain, että suljetaanko ihan kaikki ja koska?

Minäkin painin kumppanieni kanssa koko ajan ajatuksella, että pidetäänkö meidän studiot auki vai ei. Osa liikunta-alan yrittäjistä, pienistäkin, ovat laittaneet ovensa kiinni. Osa mahdollisesti lopullisesti. Eivät vaan välttämättä osaa sitä vielä tietää. Seuraan jatkuvasti tilanteen kehittymistä, niin viranomaisten mielipiteiden kuin myös asiakkaidemme mielipiteiden suhteen. Seuraan ja kysyn, mitä kukin on mieltä. Ainakin tähän asti tilanne näyttäisi siltä, että voidaan jatkaa toimintaamme, tekemillämme muutoksilla hygienian ja palvelujen suhteen.

Olemme esimerkiksi puolittaneet asiakaspaikkojemme määrän, lisänneet pintojen desinfioimista jo päivästä yksi, myös tuntiemme välissä, asiakkaat saavat henkilökohtaisen, pesuaineella kostutetun pyyhkeen mennessään tunnille, jolla voivat pyyhkiä käyttämänsä välineet ennen ja jälkeen käytön sekä tietysti muutenkin palveluumme kuuluvan, viilennetyn pyyhkeen tunnin jälkeen, jolla pyyhkiä ihoa tunnin jälkeen. Ei se silti tarkoita, etteikö jonkun mielestä pitäisi kaikki - siis ihan kaikki - palvelut sulkea ja lukita vielä kaikkien kotiovet. Mielipiteitä on, myös viranomaisilla.

Mitä esimerkiksi liikunta-alan yrittäjä voi nyt tehdä, jo ennen kuin päättää sulkea ovensa?

  • Ensiksi tietysti pitää huolehtia henkilökunnasta, tiloista ja asiakkaista, kaikin mahdollisin keinoin, joita nyt ei kannata tässä listata, kun ovat listattuna joka puolella. Ihmisten terveys ja turvallisuus edellä pitää mennä, omien näkemysten ja tilannetajun mukaisesti.
  • Kukaan ei tule millään tavalla sairaana töihin tai asiakkaaksi. Ehdoton sääntö.
  • Työntekijöiden lomautus. Tämä on iso päätös, koska sillä on merkitystä myös työntekijöiden talouteen, josta ainakin minä kannan huolta. Sovi tämäkin asia yhdessä työntekijöiden kanssa. Moni yrittäjä - minäkin - tuskailee joka kuukausi, että riittääkö yrityksen kassavarat palkkoihin, saati nyt tässä tilanteessa, myyntien laskiessa, joten lomauttamispäätöksen joutunee moni tekemään. Tässäkin ollee kuitenkin kahden viikon palkkavastuu työnantajalla. Myös yt-neuvottelut tulee kysymykseen, mikäli työntekijöitä on yli 20. Lue Suomen Yrittäjien info aiheesta.
  • Ostopalveluna ostettavat ryhmäliikunta- ja valmennuspalvelut, mitä näiden tuottajille, usein yksittäisiä yrittäjiä, perheellisiäkin, miten niiden kanssa toimitaan, kun eivät saa rahaa mistään, ovien sulkemisen jälkeen?
  • Neuvotella jo nyt vuokranantajan kanssa, löytyykö sieltä joustavuutta, jos pitää sulkea ovet tai myynti nyt laskee olennaisesti. Ei ole välttämättä helppo neuvottelu saada vuokranantaja alentamaan omia tulojaan, koska kiinteistöstä on väistämättä myös kuluja.
  • Neuvotella laite- ja muiden rahoittajien kanssa mahdollisista maksuaikataulujen muutoksista, ovatko he valmiita osallistumaan sinun toimentulosi turvaamiseen, leikkaamalla tulojaan.
  • Ottaa yhteyttä kaikkiin, joiden kanssa on palvelusopimus, esimerkiksi vaikka siivousyritys. Mitä tehdään, laitetaanko sopimus määräämättömäksi ajaksi tauolle ja tämä palveluyritys osallistuu sinun talkoisiin, tinkimällä ansioistaan.
  • Verottaja on nykyään ja varsinkin nyt, varsin joustava, mutta veroillekin on sovittava ajoissa maksuaikaa. Tee se nyt heti, jos näyttää siltä, että tulee vaikeuksia.
  • Katso yritysvakuutuksesi keskeytysturva ja ole yhteydessä vakuutusyhtiöön ja kysy, miten vakuutuksesi käyttäytyy tässä tilanteessa.
  • Pystytkö myymään palvelujasi ennakkoon, sillä aikaa kun ovet ovat kiinni? Tee siitä suunnitelma nyt heti.
Kun olet neuvotellut ja miettinyt nuo kuntoon, voit taas ottaa oman moraalikäsityksen vaakakuppiin. Tässä on helppo kysyä itseltään, että mikä on vastuullista toimintaa ja mikä ei? Jos yritystoimintasi lakkaa, ovien sulkemisen vuoksi, mitä tapahtuu? Mitä siitä seuraa sinulle ja läheisillesi? Entä kaikille edellä mainituille yrityksille, yrittäjille ja ihmisille - työntekijöillesikin - jos heidän tulonsa loppuvat sinun toimintasi osalta? Mitkä ovat kaikki välilliset vaikutukset? Pystytkö itse kantamaan oman taloudellisen riskin, mikäli ovet eivät avaudu enää koskaan tai et tokene tilanteesta, vaikka ovet vielä avautuisivat? Missä menee vastuu ovien sulkemisen seurauksista, kuka niiden seurausten vastuun kantaa? Joku muu kuin yrittäjäkö?

Paljon merkittäviä asioita pohdittavaksi. Välillä sitä toivoo, että ei tarvitsisi pohtia tällaisia, että voisi vain räksyttää, hyvesignaloida ja moralisoida muiden tekemisiä ja sitten itse kuitenkin tapella vessapapereista, tappituntumassa, täydessä supermarketissa. 

Joka tapauksessa, jos sinulla suinkin on mahdollisuus, tue nyt pienyrittäjiä ja osta heiltä palveluja - vaikka ennakkoon - koska tämä yhteiskunta tarvitsee meitä jatkossakin.

Älä usko kaikkea, mitä mietit


P.S. Kuulun itse erittäin vahvasti riskiryhmään, jolle tartunta voi todellakin olla kohtalokas.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Nyt mitataan puskureita

ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET MENKÖ SAIRAANA TREENAAMAAN!

Tuon pitää olla kaikille itsestään selvää ilman koronaakin, mutta kun ei tunnu olevan. Elixia Tapiola ilmoitti tänään, että kuntokeskus on suljettu toistaiseksi, koska keskuksessa on ollut koronaviruksen saanut henkilö. [Edit klo 10.40: Juuri tulleen tiedon mukaan kaikki Elixiat sulkevat ovensa kahdeksi viikoksi.]

Kirjoitin syksyllä 2018 Isoista puskureista, kuinka kuntosaleilla sellaisia harvoin on - siis talousmielessä. Nyt näitä puskureita tullaan mittamaan, myös kuntokeskusalalla. Isojakin yrityksiä kaatuu tai ainakin heiluu, lentoyhtiöt etunenässä. Norjan valtio tullee Norwegianin apuun, koska siellä kassassa ei ole tiettävästi latin latia, selviytymään tästä tilanteesta. FlyBe:llä leikki loppui lyhyeen.

Mitä luulette, kuinka monella kuntokeskuksella on puskurit kunnossa? Onko sinun keskuksella? Mietitään tilanne, jossa käytännössä kaikki kuukausikulut säilyvät ennallaan, vuokra, palkat ja kaikki ne, mitkä eivät liity asiakasvirran tuottamaan, pieneen osaan kuluista ja sinulta otetaan vaikka alkuun kuukauden liikevaihto pois. Leikataan siis 8 % pois sinun vuotuisesta liikevaihdosta, ei tuotosta, vaan liikevaihdosta. Miten sinun keskukselle käy?

Salit tultaneen sulkemaan siitäkin huolimatta, että jopa iltapäivälehden haastattelema asiantuntija piti kuntokeskusta erittäin epätodennäköisenä paikkana saada tartunta, juurikin siitä syystä, että sinne ei yleensä mennä sairaana, mutta aina toki joku hölmö voi mennä. Niin ehkä nytkin. Oletetaan, että kaikki keskukset joudutaan sulkemaan yhdeksi kuukaudeksi. Mitä tapahtuu? Ei paljon auta tilannetta, että kilpailijallakin on ovet kiinni. Se ei auta sinun ostolaskujen maksussa yhtään.

Ensinnäkin iso osa kuntosaleista ajautuu väistämättä ja varsin nopeasti sellaiseen talouskurimukseen, josta on vaikea nousta - monelle mahdotonta, viitaten juurikin tuohon aiemmin kirjoittamaani puskuriasiaan. Toisekseen, meillä on varsin fanaattisia asiakkaita, joille liikkuminen on enemmän kuin elämäntapa. Syntyykö jo kuukaudessa kuntoilun sisäpiirejä, mustaa markkinaa, jotta tuota viettiä ja addiktiota saadaan tyydytettyä? Väittäisin, että tasan varmasti. Hiusten voi antaa kasvaa ja paljon muuta, mutta kuntoilu on monelle lähes päivittäinen elämäntapa. Sen vieminen ihmiseltä saattaa olla aika kivulias paikka.

Mites yksilövalmennus, personal trainerit? Entä ryhmäliikunnan ohjaamisesta kokonaan tai osittain toimeentulonsa saavat? Kaikilta kuukauden tienestit pois. Mitä heille tapahtuu? Tuskin kukaan heistä on varautunut tällaiseen tilanteeseen, harva edes on vakuuttanut itsensä sairauden varalta, turvatakseen edes osan ansioistaan, sairastuessaan. Näistä on taas otollista puhua huomenna, kohta valmistuville personal trainereille.

Entä huippu-urheilu? Tai kevyempikin kilpaurheilu? Saavatko sellaiset yksilöt nyt etua, jotka saavat hankittua jonkin paikan esimerkiksi kuntosalitreeniinsä? Elektronisessa urheilussa tämä lienee varsin normaali tilanne, kun voi muutenkin mennä pari viikkoa pelituolissa, ilman ulkoilmaa, kunhan energiajuomia on riittävästi saatavilla, jos sallitte kärjistyksen.

On päivän selvää, että liikunta-alallakin tulee olemaan erittäin isoja kärsijöitä. Keskuksien avaamisiakin lykkääntyy ja sattuneesta syystä tiedän, paljonko se maksaa, joka viikko ja kuukausi. Juuri avatut keskukset joutuvat pulaan heti etsikkoaikansa alussa. Välittömiä ja välillisiä vaikutuksia on vaikka kuinka paljon ja nyt näyttää pahasti siltä, että tuo tilanne tulee eteen myös Suomessa, kaikki palvelut menevät kiinni, myös kuntosalit, vaikka kuinka toivoisi muuta.

Onnellisuutta on positiivinen kassavirta

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Sano asiat suoraan

Kirjoitin eilen sosiaalisen median kanavillani erityisen paljon rektioita saaneen ajatuksen:
Mikä siinä on, että naiset eivät ymmärrä, että miehille pitää asiat sanoa suoraan, jos haluaa jotain.
Jos vastaus on ei, niin mitä sitten, kun vastaus voi olla kyllä ja saa haluamansa.
Vihjailemalla vastaus on lähestulkoon aina ei, eikä mies edes tajua vastanneensa ei, kun ei ole kuullut tai nähnyt kysymystä tai pyyntöä lainkaan.
Miksi me - kyllä, miehetkin - kiertelemme kysymystemme kanssa? Miksi me haluaisimme että olisi kiva, että esimerkiksi kumppanit ymmärtäisivät vihjailuistamme asioita, joita emme uskalla kysyä? Siis esimerkiksi näin:
1. Voisitko hieron minun hartioita?
2. Hitto kun on ollut rankka viikko, koneellakin joutunut näpyttelemään tosi paljon. Hartiatkin on varmaan ihan jumissa. Päätäkin särkee.
Miten hitossa kohdasta 2 voi olettaa olevan kyse kohdasta 1?
Teemme tuota, koska pelkäämme kieltävää vastausta. Ei meistä ole kivaa tulla torjutuksi. Ei meistä ole kivaa, kun pyynnöillemme ja toiveillemme sanotaan ei. Siksi toivomme, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtäisivät vihjeet. Ja kyllä, tuostakin esimerkistä voi ymmärtää vihjeen - myös sen, mitä pois menevä päänsärky voisi mahdollistaa - mutta kyllä tuo on helposti tulkittavissa vain jutusteluksi, johon riittää myös vain kuuntelu.

Mutta miksi kirjoitan tästä nyt täällä? No kun tämähän on yhtälailla johtamiskysymys. Sanotko sinä aina alaisillesi selkeästi, mitä haluat heidän tekevän? Ovatko ohjeesi selkeät? Käykö niistä selväksi, mitä odotat työntekijältä, minkä odotat työn suorittamisen lopputuloksen olevan? Onko teillä kirjalliset työnkuvat, joista nuo asiat selviävät?

Puhun koulutuksissa paljon, kuinka johtaminen ja yrittäjyyskumppanuus on verrattavissa parisuhteseen. Ette usko, kuinka toivonkaan kehittyväni siinä, että osaisin kotioloissa sanoittaa ja pyytää asioita yhtään niin selkeästi, kuin osaan työelämässä, jossa siinäkin on parannettavaa, Samat lainalaisuudet pätevät, käytännössä kaikissa ihmissuhteissa. Kerro, mitä haluat ja kerro, mikä tuntuu hyvältä ja mikä huonolta. Kerro se niin kuin se on ja minkä haluat muuttuvan. On ihan turha mutista, että kumppani tai alainen ei keksi sitä vihjeistäsi.

Niin yksinkertaista, mutta se ei tee siitä helppoa. Ainakin kannattaa olla varovainen, jos lähettää miehen kauppaan näillä ohjeilla, erityisesti joulun aikaan, koska lopputulos voi olla jokin muu kuin toivottu:
Tuo kaupasta kaksi maitoa. Jos kaupassa on munia, tuo kuusi. 
Ole selkeä siis myös ohjeistuksissa, koskivat ne ketä tahansa. Selkeys vähentää yllätyksiä. Pelosta tuli kirjoitettua jo 2009, The 50th Law -kirjoituksessa. Pitänee lukaista tuokin kirja uudelleen.

Vaara voi olla todellinen, mutta pelko on aina valinta

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Seiso väitteesi takana

Törmäsin Instagramissa varsin absurdiin väitteeseen, kun Anni Sirviö oli postannut meemin, jossa kertoi, että ihminen ei tarvitse hiilihydraatteja. Meemin saatteeksi oli vielä vahvistettu teksti:
Yleinen harhakäsitys on, että ihminen tarvii välttämättä hiilihydraatteja tai suorituskyky kärsii. 
Selvennetäänpäs tämä vanha ja väärä uskomus kertaheitolla:

On olemassa välttämättömiä rasvahappoja ja välttämättömiä aminohappoja, mutta sellaista asiaa ei ole olemassakaan kun välttämätön hiilihydraatti. Piste.
Ajoittain tulee kommentoitua postauksia, joissa ei vaan yksinkertaisesti ole mitään tolkkua. Silloin kun ammattilaisena esiintyvä kirjoittaa jotain tuollaista, erityisesti yrittäessään myydä jotain, näihin tulee puuttua. 

Ihminen tarvitsee elintoimintoihinsa niin kipeästi glukoosia - hiilihydraattia - että se tekee sitä itse, jos sitä ei ole helposti saatavissa ravinnosta. Glukoosi on esimerkiksi ainoa aivojen energialähde. [Edit: Aivot voivat ainakin osittain hyödyntää myös ketoaineita energialähteenä, mutta esimerkiksi punasolut ja lisämunuaisydin tarvitsevat aina glukoosia.] Jos tarkoitus postauksella oli tuoda esiin, että hiilihydraatit eivät ole välttämätön ravintoaine, väitteen ja postauksen tulisi myös kertoa niin. Toki jotain sellaista pitää ihmisen suusta sisään laittaa, josta elimistö voi glykoneogeneesiksen kautta muodostaa glukoosia. Käytännössä lähes kaikessa ravinnoksi luokiteltavassa syötävässä on hiilihydraatteja, mutta meidän kannattaa toki katsoa, mistä ja missä muodossa niitä kurkusta alas laitamme.

En väännä yhdenkään kanssa mistään ruokavaliosta tai syömistavasta. Jokainen tehköön, miten haluaa, mutta elimistön ketoosi on merkki siitä, että elimistö ei voi hyvin, siten kuten elimistön tulisi toimia. Sen haistaa ketoosissa olevan henkilön läheisetkin. Tai en ainakaan usko, että kukaan pitää hengityksen haisemista kaatopaikalle normaalina tilana.

Se, mikä sai minut nyt kirjoittamaan, koskee asiaa, jota yritän opettaa valmistuville valmentajille. Miettikää, mitä suustanne tai näppäimistöltä päästätte ja kun päästätte, seisokaa väitteenne takana loppuun asti tai vaihtoehtoisesti nostatte käden pystyy virheen merkiksi. Ette toimi niin, kuin nyt tässä tapauksessa kirjoittaja toimi.

Anni reagoi varsin erikoisella tavalla kritiikkiini tuota väitettä vastaan. Perustelin kantani varsin
asiallisella tavalla, johon hän vastasi mahdollisesti copy/pastaamalla nippelitietoa aiheesta, väistäen kuitenkin loppuunsa koko asian. Sen jälkeen hän poisti kritiikkini sekä kaikkien muidenkin, väitteen virheellisyyteen liittyvät kommentit. Ammattilainen ei toimi niin, vaan hän on valmis puolustamaan näkökantaansa. Mikäli siihen ei pysty tai kykene, todistaa mahdollisesti vain tietämättömyytensä aiheesta. Kritiikin poistamisen tulee aina saada hälytyskellot soimaan. Kaikki ei ole silloin sitä, miltä näyttää.

Kommenttien poistamisen lisäksi napsahti nykymaailmaan istuva blokki omalle Instagram-tililleni. Kun ihmiset toimivat näin, kuplautuen omaan maailmaansa, kriittinen ajattelu kärsii. Olen aina ollut sitä mieltä, että mihinkään hurahtaminen ei ole terveellistä. On varmasti totta, että ketogeenisillä dieeteillä saa nopeita tuloksia, mutta kuten kaikki dieetit, ne ovat usein jollakin tavalla terveydelle haitallisia - ja vain dieettejä. Voi olla, että joku saa jopa eufoorisen, kaikkeen pystyvän fiiliksen, leikkaamalla kaikki mahdolliset hiilihydraatit pois ruokavaliostaan, mutta niin sen fiiliksen saa myös monista huumeista eikä sekään ole terveellistä - ainakaan pitkällä juoksulla.

Olkaa hereillä ja varovaisia, kun hurahdatte asioihin. Se ei ole välttämättä hyvä juttu.

Talk the talk and walk the walk

perjantai 24. tammikuuta 2020

Älä tee itsestäsi tarpeetonta

Paitsi jos olet johtaja. Silloin sinun pitää pyrkiä tekemään itsestäsi organisaatiollesi tarpeetonta, mutta hyödyllistä. Mitä enemmän alaisesi tarvitsevat sinua, sitä huonommin olet johtajan tontin hoitanut.

Mutta otsikkoon. Luin Facebookista tällaisen, liikunta-alan ammattilaisen ohjeen:
"Personal trainerin tehtävä on rahastamisen sijaan tehdä itsestään tarpeeton siinä vaiheessa, kun asiakas on valmis ottamaan ohjat takaisin omiin käsiinsä."
Karvat nousi taas pystyyn. Kysyn valmennuksen myyntikoulutuksissa aina, että kuka haluaa olla niin hyvä valmentaja, että asiakkaat oppivat treenaamaan itsekseen. Noin puolet kurssilaisista nostaa kätensä ja toinen puoli ihmettelee kysymystä, mahdollisesti josko siinä nyt on jokin kompa. Ja onhan siinä. Jatkokysymys on, että kuka haluaa olla niin hyvä valmentaja, että pystyy auttamaan asiakasta vaikka lopun elämänsä. Todellisen ammattilaisen ero ajattelumallissa.
"Valmentajan tehtävä on auttaa asiakasta oppimaan ja pärjäämään omillaan, ei tehdä asiakasta itsestään riippuvaiseksi."
On valmentajalta varsin typerää ajatella tekevänsä itsestään tarpeetonta asiakkaalle. Ihmisellä on poikkeuksetta aina jotain terveydellistä tai liikunnallista tavoitetta tai kehitettävää, jossa valmentaja pystyy auttamaan. Oikeasti ammatitaitoinen valmentaja osaa löytää nuo asiakkaan uudet tavoitteet ja tarpeet ja tarjota niihinkin ratkaisua. Ammattitaitoinen valmentaja saa asiakkaansa hyvällä tavalla riippuvaiseksi itsestään. Riippuvuussuhde päättyy väistämättä, jos sen tavoitteet eivät enää täyty, olivat ne mitä tahansa.

On itse asiassa aika älytöntä kuvitella, että jos vaikka asiakas on nyt oppinut liikkumaan säännöllisesti tai syömään paremmin tai saanut painoaan pudotettua, että se olisi hänen ainoa tarpeensa terveytensä ja kuntonsa suhteen. Ensimmäisen tavoitteen saavuttaminen voi hyvinkin avata useita muita mahdollisia tavoitteita, joita ei ollut edes olemassa ennen sen ensimmäisen tavoitteen saavuttamista. Suurin osa valmentajista vastaa halusta auttaa, kysymykseen, miksi haluaa olla valmentaja. Miksi ihmeessä ei siis haluaisi auttaa asiakasta kaikessa, missä vaan ikinä voi?

Samoin on ongelmallista postauksessa ja keskustelussa ilmennyt ajatus, että valmentaja myy jotain toistaiseksi voimassa olevaa juttua. Siinähän ei silloin ole mitään tavoitetta vaan hengaillaan vaan yhdessä niin kauan kuin asiakkaasta siltä tuntuu. Se kuitenkin oli postauksessa ihan ok, siis hengaillaan ilman tavoitetta, kun asiakas vaan tykkää niin paljon valmentajasta. Ei valmentaja voi toimia noin. Ei koskaan, jos haluaa onnistua valmentajana. Ei se ole vastuullista valmentamista - ei edes mitään valmentamista. Se on rahastusta.

Valmentajalla on kaksi päätehtävää:

  1. Saada asiakas saavuttamaan määräajassa tavoite, joka on yhdessä sovittu harjoitusjakson alkaessa.
  2. Löytää uusi valmennuksellinen tavoite, jossa asiakasta voi auttaa.

Näillä pärjää varsin pitkään, kun vielä ymmärtää, että suurimman osan asiakkaista kanssa, kohta yksi vaatii vähintään kaksi yhteistä (treeni)tapaamista viikossa.

Totta postauksessa on se, että jokainen pysyköön kuitenkin omalla osaamisalueellaan. Asiakkaalle ei myydä sellaista, mitä ei osaa toteuttaa.

Tavoittele jatkuvaa kehitystä,
täydellisyyden sijaan

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Haluatko laihtua?

Tammikuu on herkullinen ajankohta kirjoittaa laihduttamisesta. Kaikki tuutit ja tarjottimet ovat täynnä laihduttamista, tipattomien juomien lisäksi. Eilen seurasin mielenkiinnolla aiheeseen liittyvää keskustelua Twitterissä, jossa väännettiin aiheesta oikein kunnolla - jatkuen vielä tänäänkin. Laihduttaminen kun on kuitenkin tavattoman yksinkertaista - jos siis puhutaan vain painosta määreenä. Helpoksi sitä ei voi sanoa, koska ihminen keksii tukun tekosyitä ja selityksiä, miksi ei siinä onnistu. Niin me vain toimimme, valehtelemme itsellemme kaikenlaista, koko ajan.

Jokainen laihduttaja tietää tasan tarkkaan, miksi ei onnistu. Siis se tavallinen, normaalilla pääkopalla varustettu mussuttaja. Siitä huolimatta, tänäkin keväänä, moni kymmenen kilon painonpudotustavoitteen ottaneen suureksi yllätyksesi hän jää tänäkin vuonna vaivaiset kaksitoista kiloa tavoitteestaan.

Kyllähän vähänkään fiksu ihminen tajuaa jo pari päivää ruokapäiväkirjaa pitämällä sen, mistä kiikastaa, mutta siitäkin huolimatta suurin osa ihmisistä tarvitsee apua laihdutukseen - varsinkin kun mitään oikotietä tai poppaskonstia ei ole. Pitää katsoa mitä syö ja aktivoitua - siinä se. Helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi on valmentajia.

Twitterin keskustelussakin puhuttiin mittaamisesta. Siitä saa hyvän keskustelun aikaiseksi. Jos ihminen haluaa laihtua, tuleeko sillä vaa'alla käydä vai ei ja kuinka usein, jos pitää. Parantainen otti asiaan hyvin kantaa Pölli tästä -blogissaan jo vuonna 2015. Eipä tuo ajatus kai hirveästi ole tuosta muuttunut. Jostakin syystä ne TV:n laihdutusohjelmiin osallistuvatkin pillahtavat itkuun, nähdessään sen kalori- tai rasvamäärän, jonka ovat viikon aikana syöneet. Eivät olisi (mittaamatta) uskoneet.

Personal trainereille suunnatussa koulutuksessa puhun paljon laihdutukseen liittyvästä tuotteistamisesta, kuinka tuotteistaisin laihdutusvalmennuksen ensimmäisenä, jos olisin valmentaja. Tekisin kolme tuotetta, joille lupaisin täyden tulostakuun. Käyttäisin otsikkoa, Haluatko laihtua? Tai mahdollisesti jotain tosi raflaavaa, josta moni pahoittaisi mielensä iäksi.

Mutta siis, Haluatko laihtua:
  • 10 kiloa? Ohjelman kesto on 6 kk, meillä olisi yhteensä 48 tapaamista ja saisit kaikki tarvittavat ohjeet ja ohjelmat sekä tuen, jotta tuo 10 kilon painonpudotus onnistuu, rahat takaisin takuulla.

  • 5 kiloa? Ohjelman kesto on 3 kk, meillä olisi yhteensä 24 tapaamista.

  • Pari kiloa? Ohjelman kesto on 6 vko, meillä olisi yhteensä 12 tapaamista.
Ja hinnoittelisin nuo paketit esimerkiksi 350 € / kilo. Lähettäisin ensimmäisen laskun heti ja seuraavan aina kun yksi kilo on tippunut. Tuotteistaisin tähän varmasti toimivat ohjelmat, jotta uskallan luvata tuon takuun. Jokainen vähääkään itseään valmentajaksi kutsuvat saa asiakkaaltaan nuo kilomäärät pois mainitussa ajassa ja mainituilla tapaamiskerroilla. Tule ensi viikolla Tampereelle kuuntelemaan Omasali.fi sponsoroima koulutus jossa saat tähänkin sopivia työkaluja.

Eikä asiakas edes pelkästään laihdu tuossa ajassa, hyvässä valmennuksessa, vaan tervehtyy monessakin mielessä ja ennen kaikkea, näyttää paremmalta alasti! Meistä tavallisista uuden vuoden lupaajista käytännössä kaikilla on tuo motiivi. Muut motiivit ovat itsepetosta. Oikeasti.

Mutta siitä mittaamisesta.... Jos lupaan asiakkaalle kilomäärään liittyvän tavoitteen toteutumisen, niin kyllä sitä pitää mitata. Mittaisin sitä kahden viikon välein, jotta me molemmat tietäisimme, että olemmeko vauvan kasvukäyrällä, jonka siis olen suunnitellut ja näyttänyt asiakkaalle valmiiksi ja jota yhdessä seurataan, motivaation ylläpitämiseksi. 

Jos taas lupaat trendikkäästi kokonaisvaltaista, räätälöityä hyvinvointivalmennusta ja elämäntapamuutosta, niin tuotteesi tavoitteen mittaaminen on käytännössä mahdotonta, jotta mitään voisi rahat takaisin -takuulla luvata. Hyvinvointi lisääntyy ja elämäntavat muuttuvat, mutta jotain täytyy myös mitata, jos asiakas haluaa ensisijaisesti laihtua - pudottaa painoaan. Ja hei, kukaan joka tuskailee peilin edessä vatsamakkaroitaan, ei ajattele, että kuuklaampa nyt jonkin kokonaisvaltaisen hyvinvointivalmentajan ja elämäntapamuuttajan, vaan arvaa, mitä hän kuuklaa ja haluaa? Ja mahdollisimman nopeasti.

Jos haluat laihtua,
syö peilin edessä