Näytetään tekstit, joissa on tunniste positiivisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste positiivisuus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Kylmä arvio

Olen käynyt lähipäivien aikana lukemattoman monta keskustelua liikunta-alan yrittäjien kanssa, puhelimessa, kasvotusten ja kaikilla viestimillä. Vaikka kyse onkin ollut paljolti vertaistuesta, neuvojen antamisesta ja saamisesta, sieltä keskustelusta kumpuaa järjetön huoli. Alalla yli 20 vuotta toimineena, nyt kolme vuotta konsultoineena, yritysten lukuja ja tilanteita seuranneena ja selvittäneenä teen erittäin kylmän arvion:
Puolet liikunta-alan toimijoista eivät tule selviämään koronan vaikutuksista.
Ihan turha sanoa, että olen negatiivinen ja maalailen piruja seinälle. En ole. Olen erittäin positiivinen ja itse asiassa ihan hemmetin innostunut. Aloin tänään innostua toden teolla. On hieno nähdä uutta innovatiivisuutta. Ihminen ja yrittäjä keksi kaikenlaista, kun on oikeasti paha paikka. Nyt se positiivisuus näkyy - niissä joilla on edes jonkinlainen mahdollisuus selvitä.

Pari yrittäjää uskovat, että valtio pelastaa heidät. Ei pelasta. Ensinnäkin yrityksen pitää olla elinkelpoinen joka tapauksessa, jotta sitä joku lisärahoittaisi. Näin ei ole, vaan iso osa liikunta-alan yrityksistä pysyvät hädin tuskin hengissä ja sekin vain kun yrittäjä kitkuttelee lähes palkatta. Lisärahoitusta ei saa ilman että yrittäjän pitää pantata omaisuutensa ja vähän muidenkin, jos ei ole vielä pantannut. Mikko Mustala on esimerkiksi päivän Iltalehden artikelissa täysin oikeassa kutsuessaan hallituksen tukia ”pelleilyksi”. Niistä tuista ei ole avuksi meidän alalle. Tämän alan yrittäjien tulee itse keksiä ratkaisut. Artikkeli kannattaa lukea, sillä siinä on paljon asiaa.

Miksi sitten noinkin raju arvio? No se perustuu ensimmäiseksi tuohon, että ei ole niitä puskureita. Ensimmäiset tippuvat siinä. Vuokranantajat ovat isossa roolissa tässä pelissä, kenellä on rahkeita auttaa vuokralaisiaan, kun omatkin kulut on maksettavana. Benito Casagranden tapaisia vuokranantajia, joka ei peri nyt ravintoloilta vuokraa, on kuitenkin aika harvassa. 

Toinen syy tulee itse asiassa toisessa aallossa. Jos ja kun tilanne rauhoittuu, tippuu vielä lisää toimijoita ja ne ovat niitä, jotka ovat löytäneet lisärahoitusta ja ehkä jopa saaneet vuokraan huojennusta tai maksuaikaa, ehkä jopa leasingmaksuja on järjestelty, mutta nuokin velat tulee maksaa. Kaikki koronan aikana tulleet tappiot pitää kuitata. Kuittaaminen onnistuu vain ja ainoastaan sillä, että koronan jälkeen asiakasmäärän on noustava olennaisesti siitä, mitä se oli ennen koronaa. Liikevaihtoa tarvitaan lisää, jotta selvitään kasvaneista kustannuksista ja tappioista. Se tuskin tapahtuu, ainakaan nopeasti, vaikka nallekarkit nyt jaetaankin kokonaan uudelleen.

Miksi nyt kirjoitan tätä, tässä tilanteessa, kun joku kokee tämän pirujen maalaamisena? No siksi, kun pitää olla nyt rohkeutta myös myöntää, että ei tule selviämään ja malttaa olla panttaamatta omaisuuttaan, jos sitä on vielä jäljellä. Se on suurin syy. Toinen on se, että nyt selviävät ne jotka ovat kaikkien asioiden hoidossa proaktiivisia ja jotka osaavat innovoida, keksiä uusia tulonlähteitä, joilla pidetään edes jonkinlaista kassavirtaa yllä, joka edes kattaisi koronan aikaiset kulut, joita tietysti tulee tarkastella isolla luupilla.

Me selvitään tästä, jollakin tavalla. Ja ne jotka oikeasti selviävät, vahvistuvat ja ovat oppineet tolkuttoman paljon uutta, alasta ja asiakaskäyttäytymisestä sekä uskalluksesta uudistua, katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Siihen minä kannustan ja tänäänkin on mennyt kylmiä väreitä, kun on nähnyt ihmisten luovuutta ja intoa tehdä uutta. Sen sijaan, että kärvistelisin, nautin - siitä että saan olla mukana näin hiton isossa asiassa, joka tulee muuttamaan kertaheitolla liikuntabisnestä. Vaikka sitä tunteekin olevansa koskessa, kanootissa, ilman melaa ja tietää putouksen lähestyvä, niin silti siitä matkasta voi nauttia. Aion seistä sillä kanootilla, kun se syöksyy putoukseen ja nousta putouksen alta, kastuneena, mutta sanoen:

What a Ride!

Lisäys: Tutustu Business Finlandin tukihakuun, josko saisit siitä mitään apua

tiistai 24. joulukuuta 2019

Pari sanaa joulusta

Ei ole aikoihin tullut kirjoitettua tänne mitään henkilökohtaista. Tosin aika hiljaista ollut muutenkin. Jotenkin näin vuoden vaihteessa voisi taas tehdä päätöksen aktivoitua täälläkin. Siihen löytyisi monta syytä. Puhutaan nyt kuitenkin joulusta.

Kirjoitan tätä juuri nyt, jouluaattona, kellon ollessa 17.20. Istun leppoisassa nojatuolissa, takkatulen ääressä, pimeää järvimaisemaa välillä katsellen, saunan lämmetessä ja odottaessaan minua sinne - yksin. Vaikka olenkin yksin jouluaattona, se ei tarkoita että tunnen olevani yksinäinen. Selailin juuri sosiaalisen median kanavia, jotka täyttyvät ihmisten, läheisten, tuttujen, puolituttujen ja tuntemattomien jouluperinteistä. Paljon on niidenkin taustalla sellaista, joka ei kuvissa ja teksteissä näy. Osa kuvissa olevista ovat paljon yksinäisempiä kuin minä, vaikka ympärillä onkin ihmisiä - läheisiäkin.

Kiiltokuvaa. Eikä jouluna saa muuta edes olla. Siltä tuntuu ja näyttää. Ehkä hyvä niin. Onhan joulurauha. En ole koskaan ollut sellainen jouluihminen, joka koristelee ovenkahvatkin, kulkee jo maaliskuusta asti jouluinen villapaita päällä ja vaihtaa juhannuskoivut joulukuuseen. Osallistun siihen kyllä, jos sellaista lähipiirissä harrastetaan, mutta minulle joulu on rauhoittumista, pysähtymistä, lähellä oloa, rauhaa - rauhaa riidoista ja erimielisyyksistä, aikaa jolloin on joulurauha, ihan jokaisella. Kehoitetaanhan meitä kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään. Tehkäämme siis niin.

Olen tehnyt aina paljon töitä, joten joulu on ollut yksi iso mahdollisuus pysähtyä, vain olla, mielellään valmiiden ruokapöytien ääressä, kotona, vanhempien luona. Meidän joulu on aikuisiällä ollut aina varsin maltillinen, monessa mielessä ja erityisesti rauhoittumisen aikaa. Syödään ja maataan sohvalla, elokuvia katsellen. Sellaista se on ollut. Ei hössötystä. Ei ylenpalttista lahjojen jakoa. Ei pönöttäviä perinteitä. Verkkarit päällä sohvalla selällään. Sellaista. Sellaiseen minä olen tottunut ja siihen tilaan pääsee itsekseenkin. Saapahan tehdä ja olla juuri niin kuin itse haluaa - tällainen itsekkääksi kehuttu.

Kulunut vuosi on ollut ihan helvettiä. Siihen on mahtunut paljon murhetta, huolta, kyyneleitä, sydänsuruja, menetyksiä, tappioita, puutetta, varmasti vihaakin, sellaista minkä alle olisi ollut helppo rusentua, vain luovuttaa, antaa olla. Se ei kuitenkaan kuulu omaan työkalupakkiin, pahoissakaan tilanteissa ja usko pois, sellaisia on ollut. Vaikka vuosi onkin täyttynyt edellä mainituista asioista - ollen tuossa mielessä ehkä karmein vuoteni ikinä - siihen on mahtunut tolkuton määrä myös hyviä juttuja. Onnistumisia, pelastumisia, pelastuksia, auttamista, hyvän tekemistä, rakkautta, iloa, naurua, yltäkylläisyyttäkin. Paljon asioita, joista voi olla tyytyväinen, kuten esimerkiksi tämä hetki, tässä ympäristössä, vaikka siitä pitääkin nauttia yksin. Vaikka sen mielellään jakaisi läheisten ihmisten kanssa. 

Kaikesta karmeudesta ja kurjuudesta huolimatta vuosi on ollut loppuunsa mahtava kokemus - koettelemus - joka on opettanut minusta ja minulle paljon. Tiedän selviytyväni varmasti mistä tahansa. Olen käynyt aiemmin läpi isoja terveydellisiä ongelmia, joita seurataan yhä. Avioeron. Tunteen, joka tulee, kun ei voi olla niin paljon läsnä lapsensa elämässä kuin haluaisi. Ihmissuhteiden haasteita. Nyt tämän vuoden pohjalta olen vielä yhtä konkurssiakin rikkaampi. Olen oppinut siitäkin, itse prosessista, mutta myös minusta ja myös läheisten suhtautumisesta. On aika selvää, ketkä ovat niitä elämän tärkeitä ihmisiä ja asioita. Ketkä ovat valmiita auttamaan pahoissa paikoissa ja ketkä kusevat muroihin. On myös tullut yllätyksiä, erityisesti jälkimäisessä. Kaikki eivät ole sitä miltä näyttävät ja mitä esittävät - joulun kiiltokuvissakaan.

Tämän kirjoituksen voi varmasti lukea negatiivisena, mutta se ei ole sitä. Sen ei ainakaan ole tarkoitus olla. Sen tarkoitus on kertoa, että kaikesta selviää. Olisin toivonut, että olisin pystynyt kertomaan sen parhaalle ystävälleni, ennen kuin se oli myöhäistä. Toivon, että pystyn opettamaan sen tyttärelleni. Toivon, että lähellä olevat ihmiset ovat kauttani oppineet, että kaikesta selviää, niistä karmeimmista peloistaankin. Toivon, että olen pystynyt kertomaan tuon konsultaatioissa, luennoilla, koulutuksissa, missä tahansa, jossa olen jakanut osaamistani. 

Olen tehnyt paljon ikäviä asioita, ollut typerä, ärsyttävä, laiminlyövä, ilkeäkin, mutta uskon olleeni myös hyvä, antava, mukava, kiva ja opettavainen. Vaaka uskoakseni kallistuu jälkimmäisiin. Helppoa minusta ei koskaan saa, ei ihmissuhteissa eikä muillakaan elämän osa-alueilla. It's my life, kuten lauletaan. Biisi, joka olin minä, ensikuuntelulta. 
This ain't a song for the broken-hearted / No silent prayer for the faith-departed / I ain't gonna be just a face in the crowd / You're gonna hear my voice / When I shout it out loud
Viikonloppuna, kuten lähes aina, lopetin koulutuksen taas ajatukseen: 
Tavoite ei ole tehdä asioita niiden kanssa, jotka haluavat, mitä sinulla on, vaan niiden kanssa, jotka uskovat siihen, mihin sinä uskot!
Niin se on. Ympäröi itsesi niillä ihmisillä, jotka menevät samaan suuntaan. Jos joku vetää sinua jatkuvasti pois siitä, mihin sinä uskot, irrota siitä. Tämän kirjoittamiseen näytti menneen 55 minuuttia. Monessa osoitteessa on joulupukki juuri nyt, jossakin se on jo käynyt ja johonkin se on menossa. Joka tapauksessa Joulupukki on olemassa. Se asuu meidän jokaisen sydämessä. Tämän kirjoituksen aikana päätin, että tämä on viimeinen joulu, jonka vietän yksin, oli tilanne mikä tahansa. Kiiltokuvaa se ei kuitenkaan tule koskaan olemaan. Nauttikaa hetkistä, iloista, läheisistä, positiivisista asioista. Niitä on aina enemmän kuin negatiivisia - aina!

Edit klo 19:15: Hetken sohvalla maatessani päätin, että ensi jouluna toteutan jo pari vuotta pohtimani ajatuksen, että olen ensi jouluna joulupukkina - ihan ilmaiseksi, niille joilla ei sellaiseen ole muuten mahdollisuutta. Pitää vaan hankkia kunnon joulupukin vetimet...

Edit 25.12. klo 20:29: Kavereissa on voimaa. Tänään aamulla sain tarjouksen, jossa kaverini lupasi tulla kuskiksi ensi jouluna. Muorin paikalle hän ei kuitenkaan taivu. Hetkeä myöhemmin toinen kaveri ilmoitti hommaavansa viimeisen päälle pukin kamat minulle. Nyt kun joku vielä lupautuu maskeeramaan minulle kunnon pukinmaskin vuoden päästä, niin päästään antamaan lapsille elämyksiä ja kokemuksia, joita muistella pitkään. Saas nähdä, mitä tuosta vielä kehittyy...

Rauhallista joulua, juuri Sinulle.

tiistai 13. elokuuta 2019

Maailman paras työpaikka

Christa kysyi minulta tänään, että millaisista asioista koostuu maailman paras työpaikka - minulle? Mitä asioita ja ihmisiä siellä on ja mikä on tärkeää? Hänen kysymykseensä liittyvää keskustelua voit seurata LinkedIn'ssä.

Ei tarvinnut paljoa miettiä, vaan näpytellä vain selkäytimestä seuraavat ajatukset, jotka tulivat juurikin tässä järjestyksessä:
1. Johtamisen pitää olla johtamisen kolmannella tasolla, jossa asioita tehdään automaattisesti yrityksen edun mukaisesti, ilman että kaikkea pitää pyytää saati käskeä. Työyhteisön jäsenet haluavat tehdä asioita, joista on yritykselle hyötyä. Ihmiset tekevät mielellään myös asioita, joita eivät välttämättä haluaisi tehdä. Tuo on luottamuksen korkein taso johtamisessa, jota ennen ovat juurikin nuo pyytäminen ja käskeminen.
2. Työntekijöillä on vapaus tehdä ratkaisut oman maalaisjärkensä perusteella - oikeus tehdä päätöksiä niin kuin haluaisi itselleen tehtävän ja minkä näkee parhaimmaksi vaihtoehdoksi kussakin tilanteessa.
3. Vaikka olisikin esimies/alaissuhteet, niin toimitaan tiiminä, esimiehn ollessa tiimistään vastuussa ylöspäin, mutta muuten tiimi on sisäisesti tasa-arvoinen. Jokainen tiimin jäsen on tärkeä osa palapeliä, jolla tuloksia tehdään.
4. Jokaisen työntekijän omia  vahvuuksia ja osaamista hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti. Oikeasti pyritään hyödyntämään jokaisen yksilön taidot ja myös halu sekä mielenkiinto tehdä asioita, joista on työyhteisölle ja yritykselle eniten hyötyä.
5. Tiimin jäsenet ovat aina valmiit auttamaan toisiaan, missä ikinä apua tarvitaankin, myös vastuualueidensa yli. Jos joku jää tiimissä jälkeen, häntä autetaan, jotta tiimin yhteinen tavoite täyttyy. Jokainen kantaa silti vastuun tontistaan, tekee parhaansa.
6. Tehtävänkuvaukset ja vastuualueet ovat selkeitä ja jokainen työntekijä ymmärtää työnsä merkityksen, miksi tekee mitä tekee ja mikä sen merkitys yritykselle on. 
7. Ihmiset ovat kykyjensä mukaan oikeilla positioilla. Ihmiset istuvat oikeilla paikoilla yritysbussissa, myös ne takapenkin rääväsuut. Ihmiset kohdataan ihmisinä.
8. Työyhteisö koostuu positiivista ihmisistä, joilla saa olla myös huonojakin päiviä, mutta ne hoidetaan niin, etteivät ne näy asiakaspinnassa eikä yhdelläkään ole oikeutta aiheuttaa negatiivisen asenteen leviämistä saati kiusata työkaveriaan. Asioita - virheitäkin - lähestytään positiivisen oppimisen kautta.
9. Kun tehdään töitä, tehdään töitä, tosissaan mutta ei koskaan totisesti. Ei siis tuhlata aikaa eikä makseta tunneista vaan työn tuloksesta. Jokainen on selvillä siitä, mitä häneltä odotetaan ja on sen puitteissa vapaa toimimaan tarpeelliseksi katsomaansa aikaa ja muita resursseja käyttäen. Ei siis ole työaikaa, vaan työtulos, joka määrittelee työpäivien sisällön ja pituuden.
10. Kun saavutetaan tavoitteita, niistä nautitaan ja niitä juhlistetaan - yhdessä.
Tuossa oli minun kymmenen käskyä parhaimmaksi työpaikaksi. Tällaisia työpaikkoja minä haluan olla luomassa ja toivon, että ainakin välillä osun maaliin. Kaksi vuotta sitten kirjoitin, miten tuo tehdään.

Mitä sinä lisäisit vielä tuohon? Vai poistaisitko jotain ja miksi?

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella,
se on vihreää siellä, missä kastelet sitä

torstai 29. maaliskuuta 2018

Johtajuus on muuttunut

Olen päässyt käymään hyviä keskusteluja yrittäjien ja johtajien kanssa johtajuudesta, pitämissäni konsultaatiotilaisuuksissa. Johtajuutta on vaikea hahmottaa, varsinkin kun suomen kielessä leader ja manager tarkoittavat samaa asiaa, kuten kirjoitin runsas vuosi sitten, Johtaja vai johtaja -tekstissä.

Johtajuus on muuttunut. Tuloksia tehdään nykyään ihan eri metodein, kuin vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Jonkun mielestä johtajuus on muuttunut lässymmäksi ja työntekijät herkimmiksi. Voi olla, mutta minä näen asian niin, että johtajuus on muuttunut ja tulee muuttua inhimillisemmäksi ja positiivisemmaksi. Uskon, että sillä saa parempia tuloksia. Olen sen todistanut itselleni monta kertaa, joten kaikki tähän viittaava kirjallisuus ei ole sekään hölyn pölyä.

Yhdessä keskustelussa otin esiin jääkiekkovalmennuksen. Otetaan esimerkiksi neljä ansioitunutta valmentajaa:

  • Hannu Jortikka
  • Raimo Summanen
  • Jukka Jalonen
  • Erkka Westerlund
Jokainen vähääkään jääkiekkoa seurannut tietää näiden valmentajien meriittejä. Vaikka ei olisi hirveästi seurannutkaan, saattaa näistä henkilöistä olla jonkinlainen mielikuva, jopa heidän valmennusmetodeistaan. Jokainen on ansioitunut, mutta päässeet menestykseen eri tavoin. Kenen valmennettavana juuri sinä haluaisit olla ja miksi?

Johtaa voi edestä, takaa, sivulta, ylhäältä tai alhaalta sekä positiivisuudella tai negatiivisuudella. Johtaa voi etsimällä virheitä tai etsimällä onnistumisia. Virheet voidaan käsitellä julkisesti tai kahden kesken, kuten myös onnistumiset. Joukkuehenkeä voi luoda pelolla johtaen tai yhdessä tekemällä. Yhteistä tavoitetta voi tukea Joukkueena mennään -mentaliteetilla tai heittämällä yksilöitä bussin alle. Kaikki nämä voivat toimia, mutta kumpaan sinä uskot? 

Kummalla tavalla haluaisit sinua johdettavan?

Meistä lähes jokainen vastaa noihin kysymyksiin samalla tavalla. Siitä huolimatta toistakin tapaa näkee ihan päivittäin. On vain tavattoman paljon helpompaa osoittaa virheitä kuin löytää onnistumisia. On paljon helpompaa käskeä kuin saada ihminen toimimaan oma-aloitteisesti. On helpompaa heitellä johdettavia bussin alle kuin ottaa itse vastuu johtamisestaan. On helpompi olla huonompi johtaja kuin parempi. On vaikea ymmärtää, että johtaja tarvitsee johdettaviaan paljon enemmän, kuin johdettavat johtajaansa. Yrittäjä tarvitsee työntekijöitään paljon enemmän, kuin työntekijät yrittäjää.

Mitä jos alkaisit virheiden etsimisen sijaan etsimään onnistumisia ja toisit niitä enemmän esiin? Uskon niitä kuitenkin olevan paljon enemmän, ehkä sen kymmenen kertaa enemmän, jotka positiivisuudellaan kumoavat yhden negatiivisuuden. Ei yksikään johdettava päätä aamulla, töihin lähtiessään, että aikoo olla huono työntekijä sinä päivänä. Ei kukaan päätä, että aikoo sössiä hommansa. Ei kukaan päätä jäädä jälkeen työpanoksestaan. Jokainen - ihan jokainen - haluaa olla työssään hyvä, joka päivä ja saada siitä kiitosta ja arvostusta.

Mitä jos käyttäisit johtajana jokaisesta työpäivästä edes 15 minuuttia positiivisten asioiden löytämiseen ja kertoisit niistä tiimillesi? Mitä se voisi tehdä yhteisöllenne? Voisiko tilanne mennä huonompaan vai parempaan suuntaan? Ja se vaatisi vain 15 minuuttia.

Et pysty luomaan positiivista ympäristöä negatiivisuudella


lauantai 7. lokakuuta 2017

Kun joku ihminen pysäyttää

Tiistaina pysähdyin. Ihminen pysäytti minut. Pyyhin kyyneileitäkin. Siitäkin huolimatta, että tiesin aika tarkastikin, mitä tuo ihminen on ja tekee. Silti. Nähdä jotain noin hienoa ja mahtavaa, livenä, vei täysin mennessään. Omat murheet lähtivät taas sen sileän tien, vaikka ne itselleni isoja murheita ovatkin. Miten joku voi vaikuttaa olemuksellaan noin vahvasti? Miten jollakin voi olla noin positiivinen asenne? Hatun nostan päästä.

Nick Vujicic. Nyt osa jo ymmärtää. Ymmärtää, miksi Nick pysäyttää. Vaikka olen katsonut lukuisia hänen videoitaan ja kuunnellut puheitaan sekä lukenut tarinoitaan, pysähdyin. Kun näin hänet, livenä, ihmisenä, oikeana ihmisenä. Haltioiduin. Vain kuuntelin ja ihastelin. Nick'n ohjeet kun muistaisi, ei elämässä olisi ainoatakaan hädän eikä tuskan päivää.

Nick neuvoo vain miettimään kolmea asiaa, joista voi olla kiitollinen juuri nyt. Ne kolme asiaa ovat ne kaikkein tärkeimmät elämässä. Ne joita kannattaa vaalia. Kun olet keksinyt ne kolme tärkeintä asiaa, ne kolme asiaa, joista olet eniten kiitollinen, huolehdi niistä koko sydämestä. Älä päästä niitä elämästäsi.

Älä myöskään valita siitä, mitä sinulta puuttuu, vaan iloitse siitä, mitä sinulla on. Jos ihmisellä ei ole käsiä ja jalkoja, ainoastaan pieni jalan nysä, jossa varpaita, voi siitä nysästäkin olla iloinen, sen sijaan että murehtisi niitä puuttuvia raajoja. Kyllä, niinkin voi olla ja joku pärjää ilman raajojakin. Sillä jalan nysällä. Menestyy ja on perheen isä.

Pelko estää meitä kaikkein eniten tekemästä ja saavuttamasta jotain sellaista, mitä oikeasti tarvitsisimme ja haluaisimme. Pitää pystyä päättämään, mitä voi muuttaa elämässään eikä surra sitä, mitä ei voi muuttaa. Pitää miettiä, mitä haluaa tehdä elämässään ja elämällään, mikä on oma tarkoitus tällä pallolla, omassa elämässä. Miettiä, mitkä ovat kolme suurinta estettä, jotka estävät sen, mitä haluaisi olla ja sen jälkeen korjata ne esteet, poistaa se pelko, joka estää korjaamasta.

Epäonnistuminen ei tee epäonnistujaa. Nick ei ole pitänyt 3.000 puhetta sattumalta. Joku olisi varmasti lopettanut yrittämisen jo aiemmin. Ainakin samoista lähtökohdista lähtevä - viimeistään sen viidennenkymmenennen puhelun kohdalla. Epäonnistumisista oppii. Ei niitä kannata jäädä murehtimaan. Analysoida kannattaa, mutta ei murehtia ja märehtiä.

Viisaita sanoja. Viisas mies. Jos et tiedä, mistä kirjoitan, katso tämä, mutta varoitan, sinulla voi mennä koko 45 minuuttia, kun aloitat katsomisen:


En ole koskaan tavannut katkeraa ihmistä, joka olisi kiitollinen
Enkä kiitollista, joka olisi katkera
~ Nick Vujicic

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Tuntuuko pahalta palata töihin?

Elokuu ja lomat alkavat olla taas tältä kesältä lusittu, jos eivät jo ole. Millä mielellä sinä palaat työpisteellesi? Ottaako päähän? Onko lomaltapaluupaha, josta kirjoitin taannoin kolumnin Aamuset-kaupunkilehteen? Vai palaatko mielelläsi, energiaa täynnä, akut hyvin latautuneena, valmiina pitkään työputkeen?

Jos ahdistaa, kannattaa miettiä, voisiko elämällään tehdä jotain muuta. En tarkoita, etteikö sitä voisi harmittaa, että lomat on ohi ja kesäkin oli kylmä, vaan sitä, että harmittaa mennä töihin. Ne ovat eri asioita. Jälkimmäinen vaatii varmasti hieman lähempää tarkastelua, josko sille voisi tehdä jotain.

Kun viihdyt töissä, sinne on kiva mennä, lomankin jälkeen ja joskus jopa sen vuoksi. Mukavaa ja kivaa työympäristöä jopa hieman odottaa, jos työ antaa enemmän kuin se ottaa. Mukavia työkavereita on kiva nähdä. Mukavia pomojakin on kiva nähdä. Ainakin enemmän kuin niitä epämukavia.

Jos todellakin harmittaa mennä takaisin töihin, mieti, mitä tapahtuisi, jos et menisi. Mikä muuttuisi? Olisiko se katastrofi? Vai luuletko vain? Mitä tekisit elämälläsi? Olisiko se mahdollista? Riskitöntä tuskin, mutta olisiko se mahdollista? Jos olisi, miksi et muuttaisi elämääsi ja hakisi sellaista tekemistä, jonka pariin on mukava palata? Mitä tekisit ilmaiseksi, kuten tovi sitten kirjoitin.

Tarvitsetko sinä lomaltapaluurahan, palataksesi töihin? Tai nykyäänhän tuota nimitetään lomarahaksi, ehkä juuri siksi, että sen saa siihen oikeutetut kuin Manu illallisen, työehtosopimuksen tai muun erillisen sopimuksen perusteella, vaikka eivät palaisikaan töihin ajallaan. Tiesitkö, että lomaltapaluuraha keksittiin juurikin siksi, että työntekijät palaisivat ajallaan lomiltaan takaisin töihin? Että ryyppy- ja muut putket katkeaisivat, kun pitäisi olla taas sorvin ääressä. Jättäisikö joku nykyään palaamatta lomalta töihin, jos ei saisi lomarahaa? Jättäisitkö sinä?

Joka tapauksessa syksy on täällä ja työt häiritsevät jälleen vapaa-aikaa. Tämä blogikin aktivoituu jälleen, kesän jäljiltä, kun tekin olette palanneet koneidenne ääreen. Tiedän, että monella odottaa järjetön loman jälkeinen työkuorma, jonka alle voi helposti jäädä, jos ei toimi järkevästi. 

Ensimmäisenä vinkkinä annan sen, että siirrä kaikki lomasi aikana tulleet sähköpostit omaan lomalaatikkoon, lukematta niistä yhtäkään. Mikään ei kaadu, vaikka tyhjäisit inboxisi tyystin ja aloitat syksyn tyhjällä laatikolla. Kyllä joku varmasti kysyy jonkin meilin perään, jos on tarpeen ja löydät sen lomalaatikosta. Mutta usko, ei kysy. Eikä mitään katastrofaalista tapahdu. Ole rohkea!

Oikeasti, nyt heti siirrät kaikki loman aikana tuleet sähköpostit pois inboxista, lomalaatikkoon ja nautit tyhjästä taulusta. Sitten hoidat jokaisen meilin heti, kun se saapuu. Luet meilin vain kerran ja hoidat sen maaliin. Älä ikinä jätä niitä roikkumaan inboxiin. Mieti, paljonko aikaa kuluu, kun selaat niitä tunneittain ja tunnet stressin nousevan. Voit tehdä nyt kaiken toisin, jos vain haluat. Siksi on kiva palata töihin.

Tarvitsen kuuden kuukauden loman,
kaksi kertaa vuodessa

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pessimisti ei pety - paitsi elämäänsä

Wikipedian mukaan
pessimismi tarkoittaa huonojen puolien näkemistä kaikessa ja oletusta, että asiat pahenevat, epäilevää suhtautumista tulevaisuuteen. 
Pessimisti on siis nykytilanteesta huolimatta tyytymätön tulevaan. Tuon täytyy olla raskasta ihmiselle. Vaikka tilanne olisi tällä hetkellä kuinka hyvä tahansa, pessimisti ei osaa - ei pysty nauttimaan siitä, kun pessimistin mielessä tilanne huononee kuitenkin. Silloinkin kun huononemisesta ei ole mitään viitteitä.

Pessimistihän ei pety, koska hän tietää aina saavansa kaikkea pahaa ja sillä myös tilaa sitä itselleen. Pessimisti nauttii siitä, kun pääsee sanomaan, että tiesi niin käyvän. Ainahan niin käy - hänelle varsinkin. Ja käykin, koska hän toimii niin, että pahin mahdollinen tapahtuu. Pessimistin painajainen on se, että pahin mahdollinen ei tapahdukaan. Siksi hän tekee kaikkensa, saadakseen pahimman mahdollisen toteutumaan.

Pessimismi ja lannistuminen ovat kaksi eri asiaa. Optimistikin voi lannistua, kun hakkaa päätään seinään riittävän kauan. Fiksu osaa jopa luovuttaa ajoissa, ennen kuin lannistuu. En tiedä, voiko pessimisti koskaan lannistua, kun hän on käytännössä aina jo valmiiksi lannistunut. 
Ei tästä kuitenkaan mitään tule. Ei ole koskaan tullut. Eikä tule. Ei onnistu. Ei pysty. Ei kykene. Ei silloinkaan, kun näyttää siltä, että voisi tulla. 
Ei kai silloin voi lannistua?

Ihmiset taitavat jakaantua täysin kahteen leiriin tässä asiassa. Olet joko pessimisti tai optimisti. Lasisi on joko puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. Välimuotoa tai tilannevaihtuvuutta ei juurikaan taida olla. Optimistiksi taitaa kuitenkin pystyä opettelemaan. Tai siis pessimismin voi opetella pois sisältään. Ja sanotaan, että kokemus tekee optimististakin pessimistin. Optimististakin voi tulla pessimisti, oikeissa - tai siis väärissä olosuhteissa.

Totuus lienee se, että pessimismillä ei ole saavutettu yhtään ennätystä tai voitettu ainuttakaan mestaruutta. Pessimisti ei vaan usko koskaan niin käyvän, että voisi saavuttaa mitään hyvää tai voittaa yhtään kilpailua. Pessimistin ei oikeastaan kannata edes yrittää. Häviää kuitenkin. Pessimismi voi helposti tuhota elämän kokonaan, varsinkin tulevaisuuden, parisuhteet, tavan kommunikoida muiden kanssa, koko elämänkatsomus kääntyy helposti ainoastaan negatiiviseksi. Siksi omaa pesiimismiä kannattaa tarkkailla ja jos joku sanoo sinua pessimistiksi, todennäköisesti olet jo sitä.

Joku nokkela on keksinyt, että pessimistin ja optimistin lisäksi on olemassa realisti. Ehkä, niille jotka kokevat olevansa näitä kahta vaihtoehtoa parempia. Olen vain realisti, sanoo pessimisti.

Lainaa aina rahaa pessimistiltä.
Hän ei odota saavansa sitä takaisin.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Seura tekee kaltaisekseen

Katso ympärillesi. Kenen kanssa sinä vietät elämässäsi eniten aikaa? Katso puhelimesi soitetut numerot. Kenelle soitat kaikkein eniten? Kenen kanssa kommunikoit useimmin? Entä Facebookin fiidisi, kuka siellä on eniten esillä? Nämä löytämäsi ihmiset määrittelevät, mitä sinä olet ja mihin suuntaan olet elämässäsi menossa.

On sanottu, että olemme keskiarvo niistä noin viidestä henkilöstä, joiden kanssa vietämme eniten aikaa ja joiden kanssa kommunikoimme eniten. Tuskin tämä mikään absoluuttinen totuus on, mutta siinä on varmasti jotain perää, sillä esimerkiksi asenteet tarttuvat. 

Negatiivinen ihminen vaikuttaa väistämättä ympäristöönsä. Samoin positiivinen. Sinulle tuli heti molemmista ainakin yksi henkilö mieleen, vain mitä? Tuli mieleen se tyyppi, jota aina haluat vältellä, kun sillä on kaikki aina huonosti. Ja se tyyppi, jonka tapaamista odotat, koska hän saa sinut hyvälle tuulelle. Kumpi löytyi sinun TOP 5:stä?

Jos haluat oppia jotain, sinun tulee hakeutua itseäsi parempaan ja viisaampaan seuraan. Jos haluat oppia paremmaksi jossakin pelissä, sinun tulee pelata parempiasi vastaan. Jos haluat menestyä, sinun tulee hengata niiden seurassa, jotka ovat menestyneet sinua paremmin. Jos haluat olla positiivisempi, sinun tulee hakeutua sinua positiivisempaan seuraan. Sitä kohti pitää mennä, mitä haluat lisää elämääsi.

Tarkastele ympäristösi ihmisiä. Mitä he antavat sinulle. Tai mitä he ottavat. Taas sinulle tuli mieleen joku, joka antaa aina ja toinen, joka ottaa aina - aina kun tapaatte. Toisen henkilön tavattuasi olet täynnä virtaa, kun toinen taas imee sinusta kaiken energian. Tiedät kyllä nuo ihmiset. Joku valaisee aina koko huoneen, kun toinen tuo myrskyn tullessaan. Toinen tekee juhlan tullessaan, toinen lähtiessään. Kumpi sinä olet?

Oppimista on myös se, että osaa jakaa osaamistaan. Kävin tovi sitten juttelemassa erään kuntokeskusyrittäjän kanssa. Toivon, että hän sai keskustelusta yhtä paljon kuin minä, vaikka varmasti jaoin tietoa ja taitoa keskustelussamme. Uskon, että se näkyy yrittäjän lompakossakin. Opettamalla oppii myös, mutta oppi pitää aina hankkia viisaammilta. Jokainen osaa jotakin. Jokaiselta voi oppia jotakin. Jokainen osaa opettaa jotakin.

Kun seuraavan kerran ajattelet, että ei kannata lähteä seminaariin, luennolle, messuille, tapaamiseen, mihin tahansa, josta voisi oppia jotain, muista, että sekin on oppia, jos ei opi mitään. Silloin oppi on se, että osaa jo ja omat käsitykset vahvistuvat.

Oletko sinä sellainen henkilö,
jonka kanssa sinä haluaisit hengata