Kilauta kaverille - Vartin metodi

Täällä taas, pienen tauon jälkeen. Näppäimistö lauloi hetken kovalevylle, kun tuli kuun vaihteessa palautettua uuden, syksyllä julkaistavan kirjan käsikirjoitus. Elokuussa ilmestyy Kunnon-kirjasarjan seuraava teos, KUNnON 15 MINUUTTIA - Vartin vaille muutos. Kirja käsittelee varttia, kuinka paljon pystyt parantamaan elämääsi vain vartin säännöllisillä muutoksilla. Kirjaa on tilattu jo ennakkoon toista tuhatta, joten mikset sinäkin tilaisi sitä tästä?

Oli silmiä avaavaa kirjoittaa tuota ja huomata, kuinka sitä voi ihan itsekin alkaa toteuttaa saarnaamaansa. Kirjassa on luonnollisesti 15 eri elämänaluetta, joita käsittelemme. Yhdessä niistä käsitellään aihetta, kenelle voisit antaa vartin ajastasi ja miksi. Mitä se tekisi ihmissuhteillesi, jos vaikka soittaisit vartin puhelun jollekin kaverille.

On helppo sanoa, että ei ole aikaa ystäville. Meistä jokaiselta löytyy varmasti vartti - vaikka joka päivä - jos vain haluamme. Ajattelin itse ottaa nyt härkää sarvista ja aloittaa tänään oman Vartin metodini, soittamalla joka päivä jollekin kavereistani. En missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan randomisti valiten, kuka tulee mieleen tai kenen yhteystieto luurista osuu silmään. Jos koet olevasi kaverini etkä ihan heti saa puhelua, niin se ei tarkoita, että olisit b-listalla tai kokonaan ulkona listoilta. En siis arvota soiton saavia millään tavalla. Mikään ei myöskään estä sinua soittamasta ensin minulle.

Tiedätte sen tunteen, kun näkee kavereitaan pitkästä aikaa. Aika ja elämä vain kuluu eikä pidetä yhteyttä, mutta sitten nähdään jossakin ja kaikki on kuin silloin, kun viimeksi nähtiin. Aivan kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Sovitaan, että nyt pidetään yhteyttä ja nähdään useammin, mutta sitten taas aika ja elämä kuluu. Kuitenkin se yhteydenpitäminen on vain vartin päässä. Se on aika vähän ja sillä voisi saada elämäänsä aika paljon rikkautta lisää - ainakin kivoja ihmissuhteita.

Kun sinä innostut tekemään samoin, niin heittele palautteita someen. Voit kirjoittaa niitä tämän blogin kommentteihin tai Facebookissa. Voit myös vain tägätä postiisi #vartinmetodi tai lähettää tarinasi ja kokemuksesi osoitteeseen vartinmetodi[q]kunnonoy.fi. Tarinoiden seuraaminen onnistuu myös Instagramissa. Parempi elämä on vain ja ainoastaan omissa käsissäsi. Sinä teet elämäsi ja päätät, mihin varttisi käytät. Kuka ystävistäsi tai kavereistasi on tämän päivän vartin arvoinen?

Hyvät ystävät ovat kuin tähdet

et aina näe niitä

mutta siellä ne ovat

15 minuuttia päivässä

Löytäisitkö sinä 15 minuuttia päivässä, jos oikeasti haluaisit? Mitä vartissa saisi aikaan?

Kysyn aina koulutuksissa, kuinka monella ei ole aikaa lukea kirjoja. Käsiä nousee enemmän, kuin pysyy alhaalla. Väitän, että on olemassa vain tekosyitä, miksi ei ehtisi lukemaan ja opiskelemaan uutta. Siihen riittää vartti päivässä. Jokaiselta löytyy vartti päivässä, esimerkiksi ennen nukkumaan menoa.

Oletetaan, että luet kirjaa 15 minuuttia joka päivä. Tai sanotaan vielä, että luet 15 minuuttia joka arkipäivä. Viikonloppuna ei tarvitse lukea, siitäkin huolimatta, että monella olisi silloin enemmän aikaa. Otetaan nyt vain 15 minuuttia jokaisesta arkipäivästä.

15 minuuttia päivässä on 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa. Jos yhden kirjan lukemiseen menee keskimäärin neljä tuntia, kuukaudessa lukee yhden kirjan. Se tekee vuodessa siis 12 kirjaa. Vaikka olisi kaksi kuukautta lukematta, ehtii vuodessa lukemaan kymmenen kirjaa, vain 15 minuutin panostuksella, joka arkipäivä. On siis pelkkää selittelyä, että itseään ei ehtisi sivistämään.

Jos et löydä aikaa lukemiseen, löydät varmasti aikaa kuunteluun. Ala kuuntelemaan äänikirjoja, kuten minä teen, esimerkiksi autossa istuessani, kuten elokuun blogissa kerroin.

Löydämme aina aikaa sille, mille haluamme löytää aikaa. Terävöitin kohta valmistuville personal trainereille sitä, että he eivät lue päättökoetta varten, vaan sitä aikaa varten, joka alkaa valmistumisen jälkeen. Nousee aina karvat pystyyn, kun näen esimerkiksi Facebookissa, Liikunta-alan ammattilaisten ryhmässä, kuinka joku myy oppikirjojaan valmistuttuaan. Ja on vielä kirjoittanut myyntitekstiin, että kirjat lähes avaamattomia. Toivon aina, että tämä myyjä on päättänyt lähteä tältä alalta. Tosin hän ei pärjäisikään, kun ei ole kirjoja jaksanut avata edes koulussa.

Oppikirjoja tarvitsee oikeasti vasta valmistumisen jälkeen. Silloin kun tulee niitä oikeita asiakkaita, oikeiden ongelmien kanssa. Mitään ei opiskella vain kokeen vuoksi, vaan sen jälkeisen ammattiosaamisen vuoksi. Paitsi tietysti Piin likiarvoa, sitä en ole tarvinnut koskaan mihinkään. Tuskin sinäkään.

Jos opiskelet muistaaksesi, 

unohdat

Jos opiskelet ymmärtääksesi,

muistat

Aika on rahaa arvokkaampaa

On sanottu, että aika on rahaa. Mielestäni aika on jotain muuta, kuin rahaa, vaikka ymmärrän toki tuon lauseen sanoman. Aika on kuitenkin jotain arvokkaampaa kuin raha. Aikaa et saa koskaan takaisin. Et ainuttakaan sekunnin sadasosaakaan.

Vaikka menettäisit kaikki rahasi, voit saada ja tehdä sitä lisää, mutta aika - sen kun menetät, sitä ei korvaa eikä hyvitä millään. Aika on ehtyvä luonnonvara, ainakin näin ihmisen näkökulmasta. On totta, että ihmisen taival on hyttysen pissan pienintä molekyyliäkin pienempi, kun katsotaan aikaa yleisesti, mutta jokaiselle ihmiselle aika on aina ainutkertainen. Jokainen hetki on ainutkertainen. Jokaisen hetken menetät ikuisiksi ajoiksi - ainakin siihen asti, kunnes opimme siirtymään ajassa.

Aika on ihmisen keksimä määre. Aikaa ei sinällään ole olemassa, mutta kysy minuutin merkitys siltä, joka juuri myöhästyi lentokoneesta tai sekunnin merkitys siltä, joka juuri vältti onnettomuuden tai sekunnin sadasosan merkitys Juha Miedolta. Aika ratkaisee ja merkitsee, vaikka sitä ei ole olemassa.

Aikaa ei siis ole tuhlattavaksi, mutta me tuhlaamme sitä koko ajan. Me tuhlaamme sitä koko ajan enemmän ja uskoakseni vain siksi, että sitä on koko ajan enemmän tuhlattavaksi. Tai näin me luulemme. On sanottu, että on kahdenlaisia tietokoneita, niitä jotka tuhlaavat arvokasta aikaa ja niitä jotka tuhlaavat sitä tuplasti nopeammin. Vaikka kymmeniä vuosia sitten eläneillä ei ollut läheskään yhtä paljon vapaa-aikaa, kuin nyt meillä, he olivat kiireettömämpiä. Mihin sinä käytät eniten aikaa? Entä mihin tuhlaat eniten aikaa? Oletko sinä jonottanut tuntitolkulla ilmaista ämpäriä? Kannattiko? Olisitko voinut käyttää tuon ajan johonkin tärkeämpään, mukavampaan tai muuten vain tähdellisempään?

Työajan tuhlaaminen on mahdollisesti tyhmintä, mitä voi tehdä. Työ vie meidän vapaa-aikaa ja siitä saatava palkka on korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Joka kerta, kun tuhlaat työaikaa, tuhlaat vapaa-aikaasi, siitäkin huolimatta, että sinulle saatetaan maksaa siitä palkkaa. Jos sinulle maksetaan työpanostasi enemmän, voit olla varma, ettei makseta pitkään. Aika voi todellakin olla rahaa - sinulle tuloa ja yrittäjälle menoa - jos tuhlaat työaikaa. Etkä koskaan saa niitäkään minuutteja tai tunteja takaisin, joten voisitko olla senkin ajan hyödyllinen? Mitä se maksaisi sinulle?

Ajan kulumisen huomaa silloin, kun sitä menettää. Vähän kuin terveys, sen olemassaolon huomaa vasta silloin, kun sen menettää tai se lähestyy loppuaan. Katso kelloa hetki. Jokainen viisarin värähdys tai numeron vaihtuminen on kadonnut iäisyyteen. Siinä näet konkreettisesti ajan kulumisen. Tuohon kannattaa välillä pysähtyä ja miettiä, teetkö juuri nyt niitä asioita, joilla haluat tuon ajan täyttää. Ja jos et tee, mikä estää?

Kalifornian yliopistossa tehdystä tutkimuksesta luin joskus, että aikaa arvostavat ovat onnellisempia kuin rahaa arvostavat. Uskon tuon. Tähän liittyy myös aiempi pohdintani siitä, Mitä tekisit ilmaiseksi. Aikaa voi käyttää arvokkaasti, ilman rahallista arvoa. Aika ei siis läheskään aina ole rahaa. Se on vain muuten arvokasta ja korvaamatonta. Tuhlaa aikaa siis viisaasti.

Hetki, jonka tuhlaamisesta nautit,

ei ole hukattua aikaa

Kyykky, näpy, näpy, selfie, kyykky

Pohdin kirjaa kirjoittaessani, että voisiko kuntokeskus, ja erityisesti sen liikuntatilat, olla täysin matkapuhelinvapaita vyöhykkeitä. Olen pohtinut sitä harjoitellessani nuorten aikuisten suosimassa kuntokeskuksessa, kun olen ihmetellyt mielessäni, että miksi pitää räplätä kännykkää jokaisen sarjan ja välillä jopa toistonkin välissä. Itsellä kun on tapana jättää kännykkä pukukaappiin. On itsestään selvyys minulle, että puhelinta ei oteta häiritsemään harjoitusta. Sen räpläämiseen ei vaan ole aikaa kuntoillessa.

Olin jokin aika sitten joogassa, jossa eräällä miehellä oli kännykkä mukanaan joogatunnilla. Hän sattui olemaan tunnilla minun vieressä ja häiriinnyin siitä, että mies vilkuili kännykkäänsä vähän väliä. Kyllä, en ole vielä niin valaistunut joogi, etten pysty sulkemaan koko ulkomaailmaa pois, harjoittaessani mielen ja kehon temppeliäni. Sitten se kännykkä tietysti soi, värisi ja vilkkui kesken tunnin ja mies lähti joogasta hätäisesti, jättäen maton ja palikat toisten pois korjattavaksi. En saanut tuosta joogasta sitä, mitä lähdin hakemaan. Asiakaspalvelussa asiaa ihmetellessäni, sain kuulla, että mies oli joku päivystävä lääkäri - siis Erittäin Tärkeä Ihminen - ja siksi puhelin oli hänellä mukana. Ja sekö antoi hänelle luvan häiritä minun tuntia? Oikeuden huonontaa minun kokemustani tuosta joogatunnista? Hänen ammattinsa oli siis niin tärkeä, että hän saa toimia noin? Ihanko oikeasti?

Kuka määrittelee tuon tärkeyden, kuka saa joogassa vastata puhelimeen ja kuka ei? Tai missä tahansa? Ja miksi lääkärin pitää edes päästä joogaan, jos hän päivystää ja tietää, että hän voi joutua häiritsemään muiden tuntia? 

Samaa voi kysyä pienten lasten vanhemmilta, että oikeastiko se puhelin täytyy kantaa mukana joka paikkaan, vain siksi, että se oma pieni timoterttu voi soittaa ja kertoa näkkileivän tippuneen väärinpäin lattialle kotona? En minäkään voinut lapsena sitä kertoa vanhemmilleni kännykässä, eikä minusta tämän hullumpaa ja vaikeampaa tapausta tullut. Kyllä, ymmärrän, että tekniikka kehittyy, olen sen kehityksen suuri hyödyntäjä. Ja kyllä, minulla on pieni lapsi. Tosin vasta kaksi ja puolivuotias, joten hänellä ei ole vielä kännykkää. Tai ei siis toimivaa sellaista.

Olenko erikoinen vai vanhanaikainen vaiko jopa itsekäs, jos haluaisin kuntokeskusten - ja erityisesti ryhmäliikuntatuntien - olevan matkapuhelimista vapaita? Eikö tuo lääkäri ole itsekäs, kun hän kokee oikeudekseen saada häiritä muita joogatunnilla? Tai kuka tahansa, joka kokee mistä tahansa syystä oikeudekseen altistaa muut oman ammattinsa varjopuoliin tai mihin tahansa elämänsä hallinnan menettämisestä aiheutuneeseen oikkuun?

Kirjaan tätä pohtiessani tulin siihen lopputulokseen, että ehkä ei ole syytä kieltää kännykkää kuntosalilta, koska:

• Yksikään kuntoilusuoritus ei ole olemassa, jos siitä ei ole somemerkintää, Facessa, Instassa, Snapissä, Twitterissä ja kaikissa muissakin portaaleissa, johon sen vain jotenkin saa tuupattua.
• Kuntoilija saattaa kuunnella siitä musiikkia, joka taas osaltaan vähentää kuntokeskuksessa soitettavan musiikin tuottamaa asiakaspalautevirtaa.
• Harjoitusohjelma saattaa olla kännykässä.
• Harjoituspäiväkirja saattaa olla kännykässä.
• Jokainen somepäivitys on asiakkaan valjastamista markkinointikanavaksi.

Mutta siellä voi kieltää kovaäänisen puhumisen, tai yleensäkin puhumisen kännykkään. Siellä voi kieltää kuvaamisen tai ainakin kanssakuntoilijoiden kuvaamisen, koska yhä se kuva voi toimia myös markkinointivälineenä. Sinne voi ja kannattaa tehdä säännöt kännyköiden käytölle, kuten voi tehdä pukutiloihinkin, jossa myös kovaääniset keskustelut sekä erityisesti kuvaamiset saavat ihmiset hengästymään. Ryhmäliikuntatiloihin kännykät eivät kuulu, eivät kenellekään eivätkä mistään syystä. Jos ei voi olla ilman matkapuhelinta ryhmäliikuntatunnilla, sinne ei ole mitään syytä mennä alkuunkaan.

Loppujen lopuksi jokaisella matkapuhelimen käyttäjällä pitäisi olla jonkinlaiset yleiset käyttäytymissäännöt takaraivossaan, kun sen luurinsa kanssa touhuaa. Mutta ei ole, tai ne eroavat toisten säännöistä ja yhteentörmäys on väistämätön. Tämän vuoksi asiaa ei voi jättää käyttäjien päätettäväksi, vaan kunkin yrityksen ja tilan haltijan tulee luoda ja tiedottaa ne säännöt, joita kyseisessä paikassa noudatetaan, jokaisen kohdalla, samalla tavalla. Myös sen päivystävän lääkärin kohdalla.

Ilmeisesti rakastamme omaa kännykkäämme, mutta vihaamme toisten

Kunnon liiketoimintaa -kirjan sisällysluettelo valmis

Tässä se nyt on, kirjan sisällysluettelo, mikäli menee tällaisenaan taitosta läpi. Tekstit ovat kasassa, taittoa valmiit painoon. 

Tämä paketti sisältää 44.087 painavaa sanaa, jolla on mahdollista onnistua hyvinvointibisneksessä.

1.2      Tappava liikkumattomuus      

1.3      Trendit ja megatrendit     

1.3.1   Fitnesstrendien kehittyminen  

1.4      Liikunta-alan villit työehdot   

2         Liikuntaliiketoiminnan aloittaminen  

2.1      Liiketoimintamalli ja kohderyhmä  

2.1.1   Valitse asiakkaasi  

2.1.2   35 – Maaginen rajapyykki    

2.2      Pareton periaate toimii  

2.3      Yhteistyöverkosto onnistumisen ytimenä    

3.        Kehity johtajana    

3.1      Lopeta sähköpostijohtaminen   

3.2      Sujuva arki yrityksessä  

3.3      Menestyvä omistaja  

4.        Yrityksen verenkierto - Budjetointi, hinnoittelu, kassavirta, seuranta   

4.2      Budjetti onnistumisen työkaluna  

4.1      Kassa kuralla – Lama opettaa   

4.2      Hinta on tekosyy     

4.2.1   Halvimmaksi pääsee aina    

4.2.2   Ilmainen tutustuminen on järjetöntä         

4.3      Markkinointi ja myynti   

4.3.1   Liidi ei ole markkinoinnin onnistumisen mittari     

4.3.2   Mainoksen ja mainostamisen tarkoitus         

4.4      Ensivaikutelma ratkaisee 

4.5      Ei pakkojäsenyyttä        

4.6      Yrityksen maine ja arvot markkinointivälineenä     

5.        Mitä on hyvä asiakaspalvelu – Asiakkaita vai faneja      

5.1      Tervehdys ei maksa mitään     

5.2      Muistamisen voima     

6.        Puntteja, laitteita, räkkejä vai köysiä       

6.1      Kohderyhmä määrittelee kalustuksen 

6.2      Laitehuolto on asiakaspalvelua      

6.3      Salietiketti on osa viihtyvyyttä     

7.        Ryhmäliikunnan monet kasvot    

7.1.     Tähtiä vai tiimipelaajia    

7.2.     Lajivalikoima – toimiva kattaus vai järjetön kaaos?  

7.3.     Ryhmäliikuntaa asiakaslähtöisesti      

7.4.     Ryhmäliikuntakalenterin suunnittelu 

7.5.     Ryhmäliikunnan arjen hallinnointi   

7.6.     Palkkausmalli ryhmäliikuntaan          

7.7.     Mitä ryhmäliikunnan pyörittäminen maksaa?      

8.        Valmennuspalvelut - Kulu vai sijoitus?     

8.1      Henkilöbrändi myy yksilövalmennuksessa        

8.2      Valmennustuote vai suklaarasia?    

8.2.1   Case: X-Method – Tulostakuulla parempaan kuntoon   

8.3      Kalenteriin ei mahdu lisää asiakkaita   

8.4      Pienryhmävalmennus yksilövalmennuksen vaihtoehtona 

8.5      Ei minun tarvitse myydä      

8.5.1   Kenen kannattaa hoitaa liidit     

8.6      Trainerit tekevät ilmaista työtä     

8.7      Valmennuksen tunnusluvut 

9.        Onko oheispalveluissa mitään järkeä? 

10.      Miten rakennetaan voittava tiimi      

10.1    Rekrytointi - Onko paras sopivin?   

10.2    Kouluttaminen kannattaa aina         

10.3    Miten työntekijöiden vaihtuvuus saadaan kuriin?   

10.4    Hyvinvoiva henkilöstö tuottaa parhaiten    

10.5    Työhyvinvoinnista työssä jaksamiseen 

11       Kiire – Mikä ihana tekosyy   

11.1    Työaika hallintaan        

11.2    Johtajan 40/20/40 -malli   

12       Huolehdi itsestäsi - Onko ylipainoinen johtaja vakuuttava?  

12.1    Menestyksen portaat

12.2    Tahdonvoima

Varmasti paketissa voisi olla paljon muutakin, mutta pitäähän sitä jotain jättää myös tuleviin kirjoihin. Toivottavasti sinäkin löydät tästä jotakin kiinnostavaa.

TILAA KIRJA TÄSTÄ

Kunnon liiketoimintaa Facebookissa

Asiakkaan palveleminen ei ole rangaistus. Se on etuoikeus.

KUNNON LIIKETOIMINTAA – HYVINVOINNISTA BISNESTÄ

Liikunta ja hyvinvointi ovat tämän ajan yksi kasvava ja kiehtova trendi. Liikunta ja hyvinvointi ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä tekijöitä, kun kansan keski-ikä nousee ja liikkumis- sekä ravitsemustottumukset muuttuvat.

Yhä useampi vaihtaa alaa ja siirtyy liikuttamaan ja huolehtimaan ihmisistä tavalla tai toisella, samalla kun koulujen penkeiltä valmistuvat tulevat intoa puhkuen kasvattamaan ihmisten hyvinvointia.

Ihmiset tarvitsevat lisääntyvässä määrin apua liikunta- ja ruokailutottumustensa korjaamiseen ja tukemiseen, joten on luonnollista, että terveyteen liittyvillä aloilla on imua.

Miten kunnon liiketoimintaa tehdään ja mitä se vaatii? Oletko ajatellut liikuntaan ja terveyden edistämiseen liittyvän yrityksen perustamista? Oletko jo tällä alalla ja tarvitset tukea omaan toimintaasi? Haluatko kehittyä johtajana, oli alasi mikä tahansa? Onko sinun budjettisi tasapainossa? Entä henkilöstö, miten se voi?

Kunnon liiketoimintaa on idearikas ja käytännönläheinen opas kaikille yrittäjille. Vaikka esimerkit ovatkin liikunta-alalta, opit sopivat kaikille itseään arvostaville johtajille. Aina on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Kunnon liiketoimintaa on yksi työkalu parempaan huomiseen.

Kunnon liiketoimintaa auttaa rakentamaan voittavia tiimejä, hallitsemaan budjettia ja kassavirtaa, sekä miettimään omaa ja tiimisi ajankäyttöä. Ennen kaikkea se kertoo paljon yrittäjän ja yrittämisen arjesta.

Jokaisella yrityksellä ja yrittäjällä on tarinansa. Tämä on kahden liikunta-alan ammattilaisen ja vaikuttajan tarina. Näillä eväillä on rikottu ennätyksiä, tehty tyytyväisiä asiakkaita sekä rakennettu pitkiä työsuhteita.

KAUPOISSA MAALISKUUSSA 2017

Kirja julkaistaan 16.-17.3.2017 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa, Gymtec-messujen yhteydessä.

TILAA KIRJA TÄSTÄ

Kunnon liiketoimintaa Facebookissa

Missä mä olen?

No täsä mää olen.

Näkyy tuo aika lentävän siivillä. Vaikka täällä onkin ollut vähän hiljaista viimeaikoina, ei tuo näppäimistö ihan käyttämättä ole ollut. On tullut vierailtua näissä työnantajan kanavissa:

On tullut kirjoitettua Forever kuntoklubien omassa blogissa:

• Seniorien sisäpyöräilystä
• Ryhmäliikuntakalenterin rakentamisesta
• X-Methodin koukuttavuudesta
• Löylykauhojen tapauksesta
• Ketjumme ryhmäliikunnan uudistamisesta

Ja Kauneus&Terveys -lehden sivuston blogissakin Seniorien sisäpyöräilystä.

Monta, todella monta asiaa olisi voinut täällä avata, mutta kun ei ole jaksanut ja viitsinyt. Välillä täytyy pitää vähän taukoa kaikesta kantaaottavuudesta. Saa nähdä, kuinka pitkä tuo tauko on. En osaa edes arvioida. Odotelkaa rauhassa. Tai olkaa odottamatta.

Rauhallista joulua on helppo toivottaa Ari Rämön blogin sanoin.

Se tunne, kun...

Tiedättehän sen tunteen, kun työpöytä on tyhjä ja sähköpostin inboxikin on tyhjä? Pöydällä ei ole yhtään paperia, joille pitäisi tehdä jotain eikä sähköpostissa yhtään meiliä, johon pitäisi vastata. Kyllä te tuon tunteen tiedätte. Ihan arkipäiväistä.

Minulla kävi taas noin. Ei yllättäen eikä pyytämättä, vaan muutaman viikon aktiivisen työajanhallinnan avulla. Alan olemaan tässäkin jo aika hyvä, kun päästän niin usein työajan hallinnastani, kunnes otan taas aikaa niskasta kiinni ja tyhjään pöydän. Kiire on niin ihana tekosyy.

Mehän käytämme kaikkeen aina juuri niin paljon aikaa, kuin siihen on. Suurimman osan työtehtävistä voisimme tehdä aina heti pois, mutta emme viitsi/jaksa/kykene. Pyörittelemme ihan turhaan papereita pöydällä, kun ne voisi aina heti hoitaa määränpäähänsä eikä vain siihen pöydän kulmalla olevaan pinoon. Samoin on sähköpostien kanssa, silmäilemme samoja posteja monta kertaa päivässä tai jopa viikossa. Miettikää, paljonko tuohon turhautuu aikaa ja mitä se tekee stressitasolle. Tuhlaamme tolkuttomasti aikaa.

Otan ajan haltuun siten, että minulla on työpöydällä kalenteri. Siitä saan varata enintään neljälle työtehtävälle slotin jokaisesta työpäivästä. En yhtään enempää, koska kokemuksesta osaan jo sanoa, että neljä tehtävää on se maaginen määrä, jonka viitsii/jaksaa/ehtii tehdä. Aloitan niistä heti toimistolle saavuttuani.

Sen jälkeen luen meilit ja vastaan lukemaani meiliin heti, jos siihen pitää vastata. Muut meilit menevät omiin kansioihinsa. Jos johonkin pitää vastata tai reagoida myöhemmin, se menee tehtäväksi pöytäkalenteriin, vieden yhden niistä kullekin päivälle varatusta neljästä slotista. Jokaiselle tehtävälle on aikansa, niin ne eivät rasita pääkoppaa, tekemättömänä työnä.

Kun nuo hommat ovat paketissa, on aika avata päivän postit, jotka varmasti ovat jo siihen aikaa ilmestyneet lokerooni. Sama juttu näissä, kukin posti on nenän edessä vain kerran, jonka jälkeen se löytää lopullisen päämääränsä tai se jää keskeneräisiin ja varaa merkinnän pöytäkalenterista, jolloin se hoidetaan maaliin. Kun se ei jää vain pyörimään pöydälle, se ei myöskään kuormita voimavaroja.

Tuota kaavaa noudattamalla työpöytä ja meilin inbox tyhjenee muutamassa viikossa. Kokeile. Samaa kaavaa noudattamalla se pysyykin sellaisena, mutta jostain syystä sitä helpolla taas lipsuu kaavasta, kun aika tuntuu lisääntyvän. Olen mantrannut 40/20/40 -säännöstä aiemmin ja nyt pitäisi taas olla aikaa noudattaa tuota mantraa. Oikeasti niihin meileihin ja posteihin - toteuttamiseen - menee maksimissaan tuo 20 % työajasta, jos työajan käyttää järkevästi. Suunnitteluun ja seurantaan pitää johtajalla jäädä 40 % työajasta kumpaankin.

Sain taannoin johtamisvalmentajalta hyvän vinkin, kun kirosin ääneen sähköpostien tulvaa. Vinkki oli yksinkertainen:

Jos haluat vähemmän sähköposteja, lopeta niiden lähettäminen.

Siitä asti läppärin nurkassa on ollut lappu, Lopeta sähköpostijohtaminen.

Kun saa ajan hallintaan, tulee melkein välittömästi olo, että en ole enää tarpeellinen. Tosin olen aina sanonut, että johtaja osaa hommansa silloin, kun hän on tarpeeton, mutta hyödyllinen. 4 tunnin työviikossa on tietyllä tavalla järkeä.

Minun maanantai alkoi siten, että olen nyt runsaan tunnin aikana hoitanut taas kaikki meilit ja postit. Nyt saan loppupäivän suunnitella ja seurata sekä parantaa tuotetamme ja asiakaskokemusta. Niissä olen parhaimmillani. Siitä klubimme ja asiakkaamme hyötyvät eniten.

Aikaa on rajallisesti. Tuhlaa sitä viisaasti.