Ryhmäliikunnan arvostus

Olen täällä ja keskusteluissa pohtinut väitettä, että ryhmäliikunta kuolee. Totuus on, että kaikki elävä, mitä ei hoida, kuolee. Ryhmäliikuntakin. Sen vuoksi on hienoa todistaa tässä ajassa ryhmäliikunnan ja ihmisten liikuttamisen riemua, kun vedetään TRIB3:ssä HIIT-treenejä täysille tuville. Minullakin on näkemykseni, miten ryhmäliikunta pystytään nostamaan uudelleen pinnalle, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ilta-Sanomat kirjoitti, että Suomessa on yksi ammattiryhmä, jota arvostetaan aivan liian vähän. Olen samaa ja eri mieltä. Arvostus on sellaista, joka aina ansaitaan. Sitä ei voi ostaa eikä muutoinkaan hankkia, kuin vain ja ainoastaan ansaitsemalla. Herättelin ryhmäliikuntaohjaajia isosti, väittämällä ennen koronaa, kuinka Ryhmäliikuntaohjaus on surkeaa. Tuo herätti sellaista keskustelua, joka on ehkä syytä sisäistää nyt uudelleen, kun moni liikuntapaikka ihmettelee, että mihin ryhmässä liikkuneet ovat jääneet.

Ilta-Sanomien kirjoituksessa puhuttiin myös palkkasuosituksista ja sitähän tunnetusti pidetään myös arvostuksen mittarina, jota se ei oikeasti ole. Palkka on maksu työsuoritteesta. Arvostus näytetään muilla keinoilla. Jos et usko, niin kysy niiltä, jotka kokevat olevansa parhaassa mahdollisessa työpaikassa. Tuo kokemus perustuu ihan johonkin muuhun kuin palkkaan, ja se korreloi suoraan työsuhteiden pituuksiin. Artikkelissa puhuttiin 2.944 euron palkkasuosituksesta ryhmäliikuntaohjaajalle. Paljon vai vähän ja onko sillä mitään tekemistä arvostuksen kanssa?

Vähän matematiikkaa:

Oletetaan, että ryhmäliikuntaohjaaja saa kk-palkkaa tuon 2.944 euroa. Tämän kustannus työnantajalle on vähintään 4.500 euroa. Yleinen vakio on, että työntekijän pitäisi omalla työllään tuoda 2,5-kertainen liikevaihto palkkaansa nähden, eli tuossa tapauksessa liikevaihtoa tulisi kertyä ryhmäliikuntaohjauksista 7.500 euroa.

Oletetaan, että ryhmäliikuntaohjaaja jaksaa ohjata 4 ryhmäliikuntatuntia jokaisena työpäivänä. Keskimäärin työpäiviä on 20 kuukaudessa. Ryhmäliikuntaohjaaja siis oletettavasti ohjaisi 80 ryhmäliikuntatuntia kuukaudessa.

Yhdestä ryhmäliikuntatunnista pitäisi siis tulla liikevaihtoa keskimäärin vähintään 94 euroa, jotta ohjaajan palkka saadaan maksettua. Joka tapauksessa työnantajan kulu on vähintään 56 euroa, oli ohjaajan tunnilla asiakkaita tai ei.

Ryhmäliikuntatuntiin kohdistuu toki myös infraan ja välineistöön liittyviä kuluja sekä myös sairaus- ja vuosilomia, mutta ei huomioida niitä, vaan ajatellaan vain palkkaa. 10 asiakkaan keskiarvolla jokaisen ryhmäliikunta-asiakkaan käynnistä noin 10 euroa menisi suoraan palkkakuluihin. 20 asiakkaan keskiarvollakin vielä 5 euroa.

Tuo on tietysti mahdollista, jos ohjaaja jaksaa ohjata 4 lähtöä joka työpäivä, 20 asiakkaan keskiarvolla ja asiakas maksaa riittävästi asiakkuudestaan. Tällöin arvioisin, että yhden ryhmäliikuntatunnin hinta asiakkaalle pitäisi olla keskiarvoltaan vähintään 10 euroa, ehkä jopa 15 euroa. Jos asiakkaat käyvät keskimäärin kaksi kertaa viikossa tunnilla, pitäisi kuukausihinnan olla tällöin vähintään 86 euroa, ehkä jopa 129 euroa.

Kysymys kuuluu, paljonko sinä itse olisit valmis maksamaan yhdestä omasta ohjaamastasi ryhmäliikuntatunnista?

Kaikki lähtee siitä, että esimerkiksi tuon Ilta-Sanomien jutun kirjoittaja - se asiakas - olisi myös valmis maksamaan riittävästi siitä ryhmäliikuntatunnista. Hänkin kertoo valinneensa halvimman vaihtoehdon ja se tarkoittaa tässä tapauksessa mielestäni myös sitä, että ryhmäliikuntaohjaus ei ole asiakaskokemuksena sillä tasolla, että hän - asiakkaana - olisi valmisä maksamaan siitä enemmän, vaikka kuinka kertoo arvostavansa ryhmäliikuntaohjaajia.

Tätä kirjoittaessa olemme myyneet tammikuussa TRIB3:llä 25 euron hintaisia kertakäyntejä 71 kpl, siis lähes 4 kertamaksua per päivä. Asiakas on kyllä valmis maksamaan ryhmäliikunnastakin, vaikka 25 euroa per kerta, jos kokee kyseisen ryhmäliikunnan sen arvoiseksi. 

Paljonko sinä voit tai uskallat pyytää asiakkaalta, yhdestä ryhmäliikuntatunnista? Miksi niin vähän?

Arvostus ansaitaan. Kun me - ryhmäliikuntaohjaajina - teemme hyvää duunia, tarjoamme erinomaisia asiakaskokemuksia ja jopa elämyksiä, meitä arvostetaan enemmän. Palkka ei siis ole arvostuksen mittari, vaan se asiakkaan maksama hinta, se kertoo olennaisimman arvostuksesta sekä myös meidän onnistumisesta.

Saadaksesi arvostusta, sinun on myös annettava sitä

Tervetuloa yrittäjän maailmaan

Olin viime viikonloppuna  puhumassa Miss Helsinki -kilpailun kandidaateille yrittäjyydestä. Hienoa nähdä, että tämäkin kilpailu kehittyy ja nimen omaan yrittäjyyden suuntaan. Aika usein, kun pyydetään puhumaan yrittäjyydestä, kuulijalla on ajatus, että saa tietoa byrokratiasta, miten yritys perustetaan ja mille kaikille viranomaisille pitää pokkuroida. Niitä en kertonut. 

Sen sijaan kerroin mitä yrittäjyys on, millainen yrittäjän maailma on ja millaiselta maailma näyttää yrittäjän silmin. Puhuttiin elämästä. Puhuttiin siitä, kuinka elämässä ja yrittämisessä esiintyvät ihan samat ilmiöt. Puhuttiin, kuinka me teemme elämästä ja yrittämisestä turhan vaikeaa, kun emme osaa keskittyä olennaiseen. Kerroin oman elämäni kahdesta tavoitteesta. Tässä tiivistelmä vielä muistutukseksi kandidaateille sekä muille, tälle elämämme polulle, jonka suunnan me valitsemme ihan itse.

Ensin ovat ne unelmat. Jotta unelmat muuttuvat tavoitteeksi ja sen jälkeen vielä saavutuksiksi, pitää olla realistinen ja ennen kaikkea aikataulutettu suunnitelma. Jokainen unelma vaatii työtä toteutuakseen, mutta se työn määrä ei ole lopulta se ratkaiseva tekijä. Se ei vie unelmiin, että puuhastelee hillittömästi kaikkea. Se vie, että tekee oikeita asioita, lopputuloksen kannalta merkittäviä asioita. Se vie saavutuksiin sekä elämässä että yrittämisessä. Ne elämän suuret kivet, ne ovat se juttu, ne tulee tiedostaa. Ja se, mitä oikeasti haluaa. Haluatko olla meksikolainen kalastaja?

Sitten tulee sydän. Seuraa sydäntäsi, seuraa intohimoasi, sanotaan. Se on hyvä ohje, kunhan muistaa, että pelkällä intohimolla ei makseta yhtään laskua. Intohimo vie eteenpäin. Se auttaa hyväksymään uhraukset. Mutta se ei takaa sitä, että intohimo näkyy myös tilillä. Intohimo pitää pystyä valjastamaan tuotantovälineeksi ja se onnistuu vain maksua pyytämällä. Pitää siis uskaltaa myös myydä sitä intohimoaan. Ilman intohimoa kaikenlainen puuhastelukin on raskasta, joten tee sitä, mistä saat suurinta nautintoa. Mitä sinä tekisit ilmaiseksi?

Sen jälkeen pitää keskittyä elämän kolmeen isoon asiaan, jotka vaikuttavat ihan jokaiseen ihmissuhteeseen, oli se parisuhde, asiakassuhde tai mikä tahansa kumppanuus. Ihmissuhteen onnistuminen kulminoituu kolmeen asiaan; luottamus, arvostus ja läsnäolo. Jos jokin noista mättää, suhde ei voi hyvin ja on erittäin todennäköistä että ajaudutaan erilleen. Suhteella on mahdollisuus kestää juuri niin kauan, kuin nämä kolme asiaa löytyvät suhteesta:

Luottamus

Luottamuksen voi menettää vain kerran. Usko minua, kun sanon, että se ei palaudu koskaan. Kun sen on kerran menettänyt, se seuraa siinä ihmissuhteessa hamaan tappiin asti, jossakin muodossa. Yrittäjänä sinun tulee muistaa, että ihmiset ostavat pääasiassa luotettavilta yrityksiltä ja ihmisiltä.

Arvostus

Niin kauan kun ihmissuhteessa on arvostusta, kaksi muuta kulmakiveä voivat toteutua. Arvostus on kaiken keskipisteenä. Yrittäjänä sinun tehtäväsi on ansaita asiakkaasi arvostus. Kohtele asiakkaitasi, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Läsnäolo

Elämä ja yrittäjyys on hektistä. Läsnä oleminen tuntuu välillä ihan mahdottomalta. Jokainen tietää elämässään sellaisia ihmisiä, jotka ovat lähes aina läsnä, joilla on aina aikaa. Miltä se tuntuu? Sinä valitset ihan itse, oletko läsnä vaiko jossakin muualla, myös asiakassuhteessa.

Sinä itse teet elämäsi polun. Itse teet kaikki sen valinnat. Mikään ei oikeasti pakota sinua valintoihisi vaan sinulla on vapaus valita. Valinnoilla on kuitenkin aina seurauksensa, siksi niitä kutsutaan valinnoiksi. Lahjakkuus ei tässä elämässä riitä kuin johonkin pisteeseen. Sen näkee kaikista laulukilpailuista. Niistäkin lahjakkaista vain ne, jotka ovat valmiita tekemään töitä - niitä oikeita asioita - menestyvät. Moni lahjakas jää lähtötelineisiin, kun ei viitsi juosta.

Se elämän tärkein valinta on valita oma asenne. Mikään tapahtuma tai elämäntilanne ei vaadi minkäänlaista valittamista tai mielensä pahoittamista. Ne me valitsemme tehdä ihan itse. Voin kokemuksesta sanoa, että on keskimäärin kivampaa puhaltaa herneitä nenästä kuin vetää niitä sisään. On sinun päätös, valitsetko valittaa vaiko tehdä asialle jotain. Sinä päätät, sinä valitset.

Ja vielä viimeisempänä, valitse oikeat ihmiset elämäsi bussiin, niin matkanteko on miellyttävämpää. Kaikkia ei kannata ottaa elämän eikä yrityksen busiin ja osa kannattaa ohjata takaovesta ulos. Joskus se voi vaatia väkivallattoman niska-perse-otteen. Valitse niitä ihmisä, joiden kanssa polun tallaaminen on miellyttävää. Valitse niitä ihmisisä, jotka tekevät elämästäsi helpompaa, ei haastavampaa ja ennen kaikkea, ole sellainen ihminen sinun elämäsi ihmisille. Sieltä löytyy elämän tarkoitus - olla merkityksellinen toisille, eläen oman näköistä elämää, omilla ehdoilla. 

Se ihan sama on myös yrittämisen tarkoitus - olla merkityksellinen asiakkaille, oman näköisessä yrityksessä, omilla yrittäjän ehdoilla.

Elämä on sattumaa. Ei ole mitään taetta, että se jatkuu.

Kolme tärkeää asiaa elämässä

Eilen vietettiin Yrittäjän päivää. Päivä on monessa mielessä varmasti poikkeuksellinen, vallitsevasta tilanteesta johtuen. Kuten Jack Björklundkin setissään ihmettelee, minäkin ihmettelen suomenkielen sanaa yrittäminen - yrittäjä. Tai en nyt niinkään sitä sanaa, vaan millainen kaiku sillä on Suomessa. En ole koskaan ymmärtänyt sen negatiivista kaikua, kuinka yrittämistä ruoskitaan ja kuinka sitä pyritään selkeästi vaikeuttamaan tälläkin hetkellä, jopa hallituksenkin toimesta. Yrittäjyys ja yrittäjät nähdään pahana, vaikka yrittäjyys käytännössä mahdollistaa sen kaiken hyvän, jota meidän pohjoisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on. Yritykset tämän maksavat.

Perustin ensimmäisen yritykseni, toiminimen, parikymppisenä. Sen jälkeen on tullut yritettyä, perustettu yrityksiä, yhdessä ja yksin, ostettu ja myyty osakkuuksia, jopa haettu niitä yrityksiä konkurssiin. Olen monelle sanonut, että toiset maksaa omakotitaloja itselleen ja toiset, kuten minä, maksamme vähän kalliimpia harrastuksia, kuten nyt vaikka yrittäjyyttä. Olennaista on se, että jos olisin eilen voittanut päävoiton Eurojackpotissa, jatkaisin tätä ihan samaa yrittämistä, auttaisin muita yrittäjiä onnistumaan.

Olen ollut juuri sellainen yrittäjä, joka eli yrittämisestä. Enkä tarkoita nyt edes taloudellisesti. Sitä on joskus jättänyt pitkiäkin jaksoja palkkoja itselleen maksamatta, jotta työntekijät ovat saaneet palkkansa. Tarkoitan ajankäytöllisesti. Yrittäminen täytti lähes kaiken vapaa-ajan, nukkumisen jälkeen. Se on vienyt mukanaan ihmissuhteitakin. Se ei ole ollut hyvä juttu. Nyt näen ja ymmärrän, että yrittämisessä ei ole kyse siitä, että pitää aina olla kurjaa ja kovaa sekä niukkaa ja ennen kaikkea aina töissä. Yrittämisen ei tarvitse olla jatkuvaa suorittamista ja oman selkänahan repimistä. Se voi olla myös kivaa, kunhan tekee Oikeita Asioita, uskaltaa luopua.

Olen nyt viimeistään koronan myötä ymmärtänyt Mukava Elämä -konseptin yrittämisessä. Sen ymmärtäminen on vaatinut monta kirjaa, lukuisia luentoja, itse pidettyjä ja kuuntelijana istuttuja, tavattoman monta epäonnistumista ja onnistumista, pohdintaa, istuskelua rantakalliolla, oman elämän tulkintaa ja analysointia sekä tietysti mietintää siitä, mitä haluan isona. Haluan Mukavaa Elämää ja saan sitä, kun kerron siitä myös muille. Kerron, kuinka less is more - yrittämisessäkin. Yrittäminen ja elämä yleensäkin on varsin yksinkertaista, vaikka sitä helpoksi ei voikaan luonnehtia.

Olen ymmärtänyt, että tekemällä oikeita asioita, keskittymällä olennaiseen, huolehtimaan niistä juuri sen hetken tärkeimmistä asioista, pääsee mukavammin maaliin. Yksinkertainen on vain kaunista. Jos haluat onnistua yrittäjänä, sinulla on vain muutama Todella Tärkeä Asia ja ihan ensimmäinen niistä on myynti. Kun huolehdit, että yrityksessäsi myydään tarpeeksi, on todennäköisempää, että sinulla on riittävä kassavirta, josta huolehtiminen on toiseksi tärkein asia. Kassavirran tyrhetyminen voi kaataa varsin elinkelpoisenkin yrityksen. Jos lipsut noista, millään muulla asialla ei ole kohta enää mitään merkitystä, niitä ei ole kohta enää olemassa. 

Kolmanneksi tärkein on henkilökunnasta huolehtiminen, jos sinulla on sellainen. Jos ei ole, itsestään huolehtiminen on se kolmanneksi tärkein asia. Ja siinä kolme tärkeintä asiaa ovat lepo, ravinto ja aktiivisuus. Jos haluat saada itsestäsi kaikki tehot irti, elää Mukavaa Elämää, sinun pitää huolehtia siitä, että nukut riittävästi ja että unen laatu on hyvää. Et voi unohdella ruoka-aikoja ja syödä vaan pikaruokaa, nopeasti autossa istuen, kiiruhtaessasi johonkin, mistä olet jo myöhässä. On pakko laittaa niitä lenkkarin nauhoja välillä vähän kireämmälle, jotta jaksat kaikki yrittämisen haasteet ja pystyt tekemään yrittämisessä mahdollisimman vähän. 

Sama kolmen asian kaava toistuu ihmissuhteissa. Parisuhteessakin on käytännössä kolme asiaa, joista tulee huolehtia, jotta ihmissuhde ei näivety ja kuole pois. Suhteessa pitää olla luottamusta, siinä täytyy olla arvostusta sekä siinä on oltava läsnä. Jos suhde ei toimi, vika on jossakin noista tai kaikissa. Muilla ei juurikaan ole merkitystä, jos nuo kaikki kolme kohtaa toteutuvat tai jäävät toteutumatta. Jos haluat ansaita hyvät alaiset, ansaitset ne huolehtimalla nuo kolme asiaa välillänne kuntoon.

Yrittäjän polkuni on ollut aikamoinen ralli. Se on antanut paljon, mutta myös ottanut. Voisi nopeasti ajatella, että jotkin ratkaisut ovat olleet varsin tyhmän riskin ottamista, mutta ei se ole niin. En olisi tässä enkä olisi koskaan tajunnut Mukava Elämä -konseptia, jos en olisi niitä hurjiakin ratkaisuja tehnyt. Ne ratkaisut mahdollistavat nyt sen, että saan toisesta puolikkaasta tätä elämää paljon enemmän irti, ilman että hukuttaudun töihin. Ja saan vielä auttaa muita samanlaiseen tulevaisuuteen.

Olen kohdannut lähiaikoina yrittäjiä, jotka ovat mahdollisesti myös ymmärtäneet, että yrittämisen vastakohta ei ole Mukava Elämä, vaan yrittäminen voi mahdollistaa Mukavan Elämän. Pitää vaan tehdä Oikeita Asioita ja uskaltaa luopua, ehkä jopa kipuakin tuottavista asioista. Pitää kohdata myös häpeä. Pitää keskustella itsensä kanssa, millainen ja mikä se oma yrittäjän identiteetti on, mihin se perustuu ja miksi. Tämä identiteettikysymys onkin usein se haastavin, kun yrittäjäminä on niin vahva ja sitä omaa identiteettiään peilaa yrittämisen suorittamisen kautta. 

Näkisin mieluusti, että yrittäminen nähtäisiin sellaisena, jossa tehdään asioita ja töitä tavalla, johon suuri osa ihmisistä ei pystyisi, jotta voisi elää loput elämästä tavalla, johon suurella osalla ihmisistä ei ole mahdollisuutta. Onhan se niin, että jos et toteuta omia unelmiasi, kaikella todennäköisyydellä joku on palkannut sinut toteuttamaan hänen unelmiaan. Ja siihen elämä on kyllä liian lyhyt. 

Jos ihmiset ihmettelevät, kuinka pitkälle voit mennä, mene niin pitkälle, että et enää kuule heitä

Oletko tässä?

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
”Puh!”, kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain että olet siinä.”

Frank Martela kirjoittaa kirjassaan Elämän tarkoitus, kuinka onnellisuus on vain tunnetila. Frank on oikeassa. Ja tunnetilat me valitsemme, sen olemmeko onnellisia vaiko emme. Edellä mainittua kirjaa voi helposti suositella. Ei ole korkealentoista rakettitiedettä, vaan varsin maanläheistä ja ainakin omia ajatuksia herättelevä.

Martela kirjoittaa, psykologisten tutkimusten pohjalta, kuinka maksimaalista onnellisuutta tavoittelevien on keskimääräistä vaikeampaa nauttia elämästä ja kuinka tuo onnellisuuden tavoittelu tuhoaa ihmissuhteita. Ja kuinka elämän merkityksellisyys taas tulee siitä, että on merkityksellinen jollekin toiselle, ei siis itselleen. 

Elämän tarkoitus ei taida lurkkia itsekeskeisyydessä, vaikka moni onkin valmis vannomaan, että omien tarpeiden kuuluu mennä kaiken muun edelle. Ehkä se ei sittenkään ole niin, jos haluamme olla onnellisia ja saada elämään jotain merkitystä - ehkä jopa tarkoitusta. Ehkä sitä on itsekin ymmärtänyt nyt uudella tavalla oman hymnini, It's My Life, sanat. Ehkä se todellinen sanoma onkin kertosäkeiden välissä.

Korona on lähentänyt ihmisiä, mutta se on myös erottanut ihmisiä. Ennen kuin Sebastian Vettelistä tuli formulamaailman suurimpia tähtiä, Aki Hintsa pyysi Sebastiania [kuten monia muitakin] listaamaan niiden ihmisten nimet suljettuun kirjekuoreen, jotka ovat hänelle juuri sillä hetkellä tärkeimmät ja merkityksellisemmät. Ja muistamaan ne, no matter what, vaikka kuinka paljon ympärillä tulisi pyörimään ihmisiä. 

Ne nimet olivat ne, jotka tuovat merkityksen elämään myös silloin, kun menee lujaa, saati silloin kun menee huonosti. Niitä ihmisiä ei kannata unohtaa, vähätellä eikä jättää huomiotta.

Mitä nimiä sinä kirjoittaisit omaan listaasi? Kenet sinä haluaisit nähdä vierellä, jakamassa onnistumisia? Haluatko saman ihmisen vierelle, kun taistelet hengestäsi sairaalavuoteella? Miten kohtelet heitä nyt? Voitko olla varma, että he ovat vierelläsi tuolloin, kun sinä haluaisit? Mistä tiedät? Mitä sinä olet tehnyt sen eteen tänään? Eilen? Viime viikolla....

Kuten joku teistä on saattanut sosiallisen median kanaviltani lukea, korona on tehnyt minulle hyvää. Se ei suinkaan ole ollut pelkkää lakua, hattaraa ja auringonpaistetta, vaan se on ollut myös tuskaa, sydänsurua ja hemmetin monta saavillista kyyneliä. Kaikilla on ollut tarkoituksensa tai ainakin paikkansa ja ne ovat muuttaneet minua. Minä olen tässä. En ollut aiemmin. En etsi enää mitään - olen tässä. Hetkessä.

En minä pysähtynyt kuvaamaan auringonlaskua. En laitumella makaavia lehmiä. En syöttämään oravia. Hitto, kun se tuntuu hyvältä - olla tässä. Tuntuu hyvältä tietää, keiden haluaa olevan elämässä. Kuka tuo merkitystä ja kenelle sitä haluaa olla merkityksellinen. Kirjoitin tuon listan eilen ja mietin, mahdankohan minä olla jonkun listalla ja jos olen, olenko ansainnut olla sillä listalla.

Jos teet jotakin pääsääntöisesti kerran vuodessa, neljä kertaa, kuusi kertaa... - montako kertaa tulet tekemään sitä vielä tämän elämän aikana? Onko se riittävästi? Haluaisitko tehdä sitä enemmän? Miksi et tee? Jos se on jonkin ihmisen näkeminen, ajan viettäminen hänen kanssaan, onko se määrä riittävästi?

Korona on jo tähän mennessä opettanut minulle tärkeitä asioita. Sen, mihin kannattaa tässä elämässä keskittyä, jos haluaa elämälleen tarkoituksen. Ja keskittyä siihen hetkeen, missä on, koska muita hetkiä ei ole - eikä välttämättä enää tule. Mietin eilen, myyntikäyriä katsellessa, että miten vaikka kymmenen vuoden päästä näitä erilaisia ajan käyriä tarkastellaan, sanotaanko, että tuo kohta käyrällä oli se koronavuosi vai sanotaanko, että tuosta kohdasta tämä alkoi...

Nasu: Miten rakkaus kirjoitetaan?

Nalle Puh: Sitä ei kirjoiteta, se tunnetaan sydämellä.

Maailman paras työpaikka

Christa kysyi minulta tänään, että millaisista asioista koostuu maailman paras työpaikka - minulle? Mitä asioita ja ihmisiä siellä on ja mikä on tärkeää? Hänen kysymykseensä liittyvää keskustelua voit seurata LinkedIn'ssä.

Ei tarvinnut paljoa miettiä, vaan näpytellä vain selkäytimestä seuraavat ajatukset, jotka tulivat juurikin tässä järjestyksessä:

1. Johtamisen pitää olla johtamisen kolmannella tasolla, jossa asioita tehdään automaattisesti yrityksen edun mukaisesti, ilman että kaikkea pitää pyytää saati käskeä. Työyhteisön jäsenet haluavat tehdä asioita, joista on yritykselle hyötyä. Ihmiset tekevät mielellään myös asioita, joita eivät välttämättä haluaisi tehdä. Tuo on luottamuksen korkein taso johtamisessa, jota ennen ovat juurikin nuo pyytäminen ja käskeminen.

2. Työntekijöillä on vapaus tehdä ratkaisut oman maalaisjärkensä perusteella - oikeus tehdä päätöksiä niin kuin haluaisi itselleen tehtävän ja minkä näkee parhaimmaksi vaihtoehdoksi kussakin tilanteessa.

3. Vaikka olisikin esimies/alaissuhteet, niin toimitaan tiiminä, esimiehn ollessa tiimistään vastuussa ylöspäin, mutta muuten tiimi on sisäisesti tasa-arvoinen. Jokainen tiimin jäsen on tärkeä osa palapeliä, jolla tuloksia tehdään.

4. Jokaisen työntekijän omia  vahvuuksia ja osaamista hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti. Oikeasti pyritään hyödyntämään jokaisen yksilön taidot ja myös halu sekä mielenkiinto tehdä asioita, joista on työyhteisölle ja yritykselle eniten hyötyä.

5. Tiimin jäsenet ovat aina valmiit auttamaan toisiaan, missä ikinä apua tarvitaankin, myös vastuualueidensa yli. Jos joku jää tiimissä jälkeen, häntä autetaan, jotta tiimin yhteinen tavoite täyttyy. Jokainen kantaa silti vastuun tontistaan, tekee parhaansa.

6. Tehtävänkuvaukset ja vastuualueet ovat selkeitä ja jokainen työntekijä ymmärtää työnsä merkityksen, miksi tekee mitä tekee ja mikä sen merkitys yritykselle on. 

7. Ihmiset ovat kykyjensä mukaan oikeilla positioilla. Ihmiset istuvat oikeilla paikoilla yritysbussissa, myös ne takapenkin rääväsuut. Ihmiset kohdataan ihmisinä.

8. Työyhteisö koostuu positiivista ihmisistä, joilla saa olla myös huonojakin päiviä, mutta ne hoidetaan niin, etteivät ne näy asiakaspinnassa eikä yhdelläkään ole oikeutta aiheuttaa negatiivisen asenteen leviämistä saati kiusata työkaveriaan. Asioita - virheitäkin - lähestytään positiivisen oppimisen kautta.

9. Kun tehdään töitä, tehdään töitä, tosissaan mutta ei koskaan totisesti. Ei siis tuhlata aikaa eikä makseta tunneista vaan työn tuloksesta. Jokainen on selvillä siitä, mitä häneltä odotetaan ja on sen puitteissa vapaa toimimaan tarpeelliseksi katsomaansa aikaa ja muita resursseja käyttäen. Ei siis ole työaikaa, vaan työtulos, joka määrittelee työpäivien sisällön ja pituuden.

10. Kun saavutetaan tavoitteita, niistä nautitaan ja niitä juhlistetaan - yhdessä.

Tuossa oli minun kymmenen käskyä parhaimmaksi työpaikaksi. Tällaisia työpaikkoja minä haluan olla luomassa ja toivon, että ainakin välillä osun maaliin. Kaksi vuotta sitten kirjoitin, miten tuo tehdään.

Mitä sinä lisäisit vielä tuohon? Vai poistaisitko jotain ja miksi?

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella,

se on vihreää siellä, missä kastelet sitä

Supliikisti Suplassa

Oli suuri kunnia tulla kutsutuksi Joni Jaakkolan isännöimään Supla podcastiin, jossa puhuttiin kuntokeskusalan ja personal trainingin sudenkuopista. Podcastin pääset kuuntelemaan tästä, 30 päivän ajan, siis 18.10.2018 asti. Oli kiva tehdä taas jotain uutta.

Siitä on aikaa, kun kävin Optimal Performance Centerissä kahvilla, juttelemassa Jonin kanssa ensimmäisen kerran. Toki tein siellä treeninkin ja väänsin pari tankoa mutaklle ja haukkasin levypainosta palasen. Kiinnitin ensimmäisenä huomiota siihen, kuinka kaikki levypainot ja välineet olivat täydellisessä järjestyksessä. Laittaisin kuvan tähän, mutta en löytänyt niitä enää luurista. 

Mitä tuo järjestys kertoi minulle heti? Sen, että toimintaa ohjaa aito intohimo, halu tarjota asiakkaille paras mahdollinen treeniympäristö. Siitä on hyvä ponnistaa. Ilman tuota intohimoa, harvoin pystyy tarjoamaan asiakkailleen parasta mahdollista ja vielä vähän enemmän. Kuten Joninkin kanssa olemme puhuneet, intohimolla ei kuitenkaan maksa vielä yhtään laskua. 

Treenaisin tuolla, jos minulla olisi sinne alle 7 minuuttia matkaa.

Kävimme Jonin kanssa aika kattavasti läpi alan juttuja ja tuosta setistä on varmasti ammennettavaksi itse kullekin, varsinkin kun tämä liittyy nyt tällä hetkellä esillä olevaan tuloksen tekemiseen liikunta-alalla, miten se tehdään. Jos et jaksa lukea Kunnon liiketoimintaa -kirjaa, kuuntele edes tuo yhteenveto. Kuuntelin tuon itse aamulla ja opin itsekin taas jotain, vaikka olin paikalla jo äänitystilanteessa. Olimme ihan hyviä.

Jos sinulla on tämän kuukauden aikana yksi tunti ja 11 minuuttia, viisi varttia, viisi prosenttia jostakin päivästä, käytä se tämän Suplan kuunteluun. Uhraamalla yhden tunnin ajasta, väitän että se tuo sinulle monta kertaa tunnin uhrausta enemmän. Se saattaa jopa pelastaa omaisuutesi. Paljon luvattu, mutta tuskin ainakaan menetät taloasi, kuuntelemalla tunnin meidän jorinoita.

Johtajuus ja oppiminen ovat toisilleen välttämättömiä

Tänään on kaunis päivä

Tänään on kaunis päivä, kun aurinko paistaa.

Tänään on kaunis päivä, kun sai juoda aamukahvinsa auringonpaisteessa.

Tänään on kaunis päivä, kun sai kuntoilla heti aamusta.

Tänään on kaunis päivä, aloittaa ja rakentaa jotain uutta.

Tänään on kaunis päivä, kun saa rekrytä uusia ihmisiä yritykseensä.

Tänään on kaunis päivä, kun uusi kirja, KUNnoON 15 MINUUTTIA ilmestyy.

Tänään on kaunis päivä, siitäkin huolimatta, että viimeinenkin isovanhemmistani nukkui aamulla pois.

Minä en saa hänen kanssaan enää sitä 15 minuuttia. En voi soittaa hänelle, jutellakseni 15 minuuttia. Yritin muutamia vuosia sitten ja juteltiinkin tovi, vuosien tauon jälkeen. Tuntui hyvältä, mutta siitä ei seurannut hyvää. Suku on joskus pahin. Nyt en enää saa sitä mahdollisuutta. Se vietiin minulta haluamattani. Voin vain jättää jäähyväiset.

Vaikka olitkin minulle jo vuosia varsin etäinen, tahtomattani, olit mielessä tavattoman usein. Kyyneleen sait silmääni joka kerta, kun lähetit kortin lapsenlapsenlapsellesi. Nyt kortteja ei enää tule, mutta ne kyllä säilyy. Viimeisimmässä oli ballerinan kuvia, tietysti.

Emme pysty valitsemaan sukuamme. Voimme kuitenkin valita, millainen suku haluamme olla. Millaisia ihmisiä haluamme olla. Suku on kuin puun oksat. Ne kasvavat eri suuntiin, mutta juuret ovat aina samat. Jos juurista ei pidä huolta, oksatkin kuihtuvat.

Piti kirjoittaa kirjan ilmestymispäivänä ihan jotain muuta, mutta ehkä tämä on herättävä avaus, koska kirjakin on varsin herättävä. Ainakin minä heräsin tänään varsin erilaiseen aamuun. Ote kirjasta, jonka yhdessä kappaleessa pohditaan, kenen kanssa haluaisit istua alas vartiksi:

Olisiko sinun vartissa edesmennyt fammu tai pappa? Kenties joku edesmennyt läheinen? Mitä haluaisit kysyä? Mistä haluaisit puhua? Kaipaisitko joitain viisaita neuvoja? Onko joku isovanhempasi yhä elossa? Voisitko käydä nämä samat keskustelut hänen kanssaan, jos siihen vielä oikeasti on mahdollisuus? Entä omat vanhemmat? Mitä voisit heidän eteensä tehdä juuri tänään? Olisiko sinulla aikaa soittaa ja kysyä heidän kuulumisiaan tai mennä kylään vartin kahville? Onko ruokaa tehty kotona niin paljon, että siitä voisi viedä vähän heillekin ja ilahduttaa tällaisella vartin vierailulla? Moni meidän ja muiden isovanhemmista istuu kotona tai palvelutalossa yksin kaikki päivät. Mieti miten suuri asia jollekin vanhukselle olisi, että kävisit vartin kahvilla kerran viikossa? Kun on sinun vuoro istua siinä keinutuolissa, niin kuka tulee silloin katsomaan sinua?

Tänään on kaunis päivä. Nauti siitä ja ota siitä kaikki sen suoma ilo irti. Iloa on - aina.

Rakkaus on suurin lahja, minkä edellinen sukupolvi voi jättää seuraavalle

Kilauta kaverille - Vartin metodi

Täällä taas, pienen tauon jälkeen. Näppäimistö lauloi hetken kovalevylle, kun tuli kuun vaihteessa palautettua uuden, syksyllä julkaistavan kirjan käsikirjoitus. Elokuussa ilmestyy Kunnon-kirjasarjan seuraava teos, KUNnON 15 MINUUTTIA - Vartin vaille muutos. Kirja käsittelee varttia, kuinka paljon pystyt parantamaan elämääsi vain vartin säännöllisillä muutoksilla. Kirjaa on tilattu jo ennakkoon toista tuhatta, joten mikset sinäkin tilaisi sitä tästä?

Oli silmiä avaavaa kirjoittaa tuota ja huomata, kuinka sitä voi ihan itsekin alkaa toteuttaa saarnaamaansa. Kirjassa on luonnollisesti 15 eri elämänaluetta, joita käsittelemme. Yhdessä niistä käsitellään aihetta, kenelle voisit antaa vartin ajastasi ja miksi. Mitä se tekisi ihmissuhteillesi, jos vaikka soittaisit vartin puhelun jollekin kaverille.

On helppo sanoa, että ei ole aikaa ystäville. Meistä jokaiselta löytyy varmasti vartti - vaikka joka päivä - jos vain haluamme. Ajattelin itse ottaa nyt härkää sarvista ja aloittaa tänään oman Vartin metodini, soittamalla joka päivä jollekin kavereistani. En missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan randomisti valiten, kuka tulee mieleen tai kenen yhteystieto luurista osuu silmään. Jos koet olevasi kaverini etkä ihan heti saa puhelua, niin se ei tarkoita, että olisit b-listalla tai kokonaan ulkona listoilta. En siis arvota soiton saavia millään tavalla. Mikään ei myöskään estä sinua soittamasta ensin minulle.

Tiedätte sen tunteen, kun näkee kavereitaan pitkästä aikaa. Aika ja elämä vain kuluu eikä pidetä yhteyttä, mutta sitten nähdään jossakin ja kaikki on kuin silloin, kun viimeksi nähtiin. Aivan kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Sovitaan, että nyt pidetään yhteyttä ja nähdään useammin, mutta sitten taas aika ja elämä kuluu. Kuitenkin se yhteydenpitäminen on vain vartin päässä. Se on aika vähän ja sillä voisi saada elämäänsä aika paljon rikkautta lisää - ainakin kivoja ihmissuhteita.

Kun sinä innostut tekemään samoin, niin heittele palautteita someen. Voit kirjoittaa niitä tämän blogin kommentteihin tai Facebookissa. Voit myös vain tägätä postiisi #vartinmetodi tai lähettää tarinasi ja kokemuksesi osoitteeseen vartinmetodi[q]kunnonoy.fi. Tarinoiden seuraaminen onnistuu myös Instagramissa. Parempi elämä on vain ja ainoastaan omissa käsissäsi. Sinä teet elämäsi ja päätät, mihin varttisi käytät. Kuka ystävistäsi tai kavereistasi on tämän päivän vartin arvoinen?

Hyvät ystävät ovat kuin tähdet

et aina näe niitä

mutta siellä ne ovat

Johtajuus on muuttunut

Olen päässyt käymään hyviä keskusteluja yrittäjien ja johtajien kanssa johtajuudesta, pitämissäni konsultaatiotilaisuuksissa. Johtajuutta on vaikea hahmottaa, varsinkin kun suomen kielessä leader ja manager tarkoittavat samaa asiaa, kuten kirjoitin runsas vuosi sitten, Johtaja vai johtaja -tekstissä.

Johtajuus on muuttunut. Tuloksia tehdään nykyään ihan eri metodein, kuin vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Jonkun mielestä johtajuus on muuttunut lässymmäksi ja työntekijät herkimmiksi. Voi olla, mutta minä näen asian niin, että johtajuus on muuttunut ja tulee muuttua inhimillisemmäksi ja positiivisemmaksi. Uskon, että sillä saa parempia tuloksia. Olen sen todistanut itselleni monta kertaa, joten kaikki tähän viittaava kirjallisuus ei ole sekään hölyn pölyä.

Yhdessä keskustelussa otin esiin jääkiekkovalmennuksen. Otetaan esimerkiksi neljä ansioitunutta valmentajaa:

• Hannu Jortikka
• Raimo Summanen
• Jukka Jalonen
• Erkka Westerlund

Jokainen vähääkään jääkiekkoa seurannut tietää näiden valmentajien meriittejä. Vaikka ei olisi hirveästi seurannutkaan, saattaa näistä henkilöistä olla jonkinlainen mielikuva, jopa heidän valmennusmetodeistaan. Jokainen on ansioitunut, mutta päässeet menestykseen eri tavoin. Kenen valmennettavana juuri sinä haluaisit olla ja miksi?

Johtaa voi edestä, takaa, sivulta, ylhäältä tai alhaalta sekä positiivisuudella tai negatiivisuudella. Johtaa voi etsimällä virheitä tai etsimällä onnistumisia. Virheet voidaan käsitellä julkisesti tai kahden kesken, kuten myös onnistumiset. Joukkuehenkeä voi luoda pelolla johtaen tai yhdessä tekemällä. Yhteistä tavoitetta voi tukea Joukkueena mennään -mentaliteetilla tai heittämällä yksilöitä bussin alle. Kaikki nämä voivat toimia, mutta kumpaan sinä uskot? 

Kummalla tavalla haluaisit sinua johdettavan?

Meistä lähes jokainen vastaa noihin kysymyksiin samalla tavalla. Siitä huolimatta toistakin tapaa näkee ihan päivittäin. On vain tavattoman paljon helpompaa osoittaa virheitä kuin löytää onnistumisia. On paljon helpompaa käskeä kuin saada ihminen toimimaan oma-aloitteisesti. On helpompaa heitellä johdettavia bussin alle kuin ottaa itse vastuu johtamisestaan. On helpompi olla huonompi johtaja kuin parempi. On vaikea ymmärtää, että johtaja tarvitsee johdettaviaan paljon enemmän, kuin johdettavat johtajaansa. Yrittäjä tarvitsee työntekijöitään paljon enemmän, kuin työntekijät yrittäjää.

Mitä jos alkaisit virheiden etsimisen sijaan etsimään onnistumisia ja toisit niitä enemmän esiin? Uskon niitä kuitenkin olevan paljon enemmän, ehkä sen kymmenen kertaa enemmän, jotka positiivisuudellaan kumoavat yhden negatiivisuuden. Ei yksikään johdettava päätä aamulla, töihin lähtiessään, että aikoo olla huono työntekijä sinä päivänä. Ei kukaan päätä, että aikoo sössiä hommansa. Ei kukaan päätä jäädä jälkeen työpanoksestaan. Jokainen - ihan jokainen - haluaa olla työssään hyvä, joka päivä ja saada siitä kiitosta ja arvostusta.

Mitä jos käyttäisit johtajana jokaisesta työpäivästä edes 15 minuuttia positiivisten asioiden löytämiseen ja kertoisit niistä tiimillesi? Mitä se voisi tehdä yhteisöllenne? Voisiko tilanne mennä huonompaan vai parempaan suuntaan? Ja se vaatisi vain 15 minuuttia.

Et pysty luomaan positiivista ympäristöä negatiivisuudella

Hienon aikakauden päätös

Tiedättekö tunteen, kun toivoisi jonkin asian jatkuvan hamaan tappiin asti? Kun toivoisi, että mikään ei muuttuisi ja veisi pois jotain hienoa - jotain, mikä on ollut sydäMMessä pitkään? Jotain, joka vei sydäMMen kokonaan. Jotain, jonka tietää pysyvän sydäMMessä ainiaan. Kunpa kaikki kaunis voisi vain jatkua ja pysyä kauniina, sellaisena jollaiseksi se rakennettiin - sydäMMellä, rakkaudesta, intohimosta, palavasta halusta - halusta olla paras. Halusta antaa ihmisille jotain suurta ja samalla saada itselleen jotain vieläkin suurempaa. Nämä ovat jäähyväiset rakkaalle.

Hieno aikakausi päättyi, kun Itäharjun M&M sulki ovensa tänään viimeisen kerran, oven joka oli kunnia-asia pitää puhtaana. Kirjoitan tätä kyyneleet silmissä. Menee tunteisiin. Piti mennä treenaamaan vielä kerran. Piti mennä ohjaamaan spinning vielä kerran. Piti, en pystynyt. Katsoin Renjan postaaman videon juuri, lauantai-iltana, kymmenen aikaan ja nousin sängystä kirjoittamaan tätä. M&M Itäharju oli ensimmäinen lapseni. Nyt se jatkaa eloaan Kupittaalla, uskoakseni yhdessä hienoimmassa kuntokeskuksessa, jonka olen nähnyt, enkä edes ole nähnyt sitä vielä täysin valmiina. 

Itäharjun M&M jatkaa eloaan Kupittaan M&M:n seinällä, johon on kirjattu ne mietelauseet, joilla Itäharjulla on menty eteenpäin, niillä jotka oli kirjoitettu toimistotuolini selän taakse. Oli varsin hieno ele siirtää ne lentävät lauseet - se henki niissä - mukana Kupittaalle. Silloinkin silmä kostui, kun näin niiden siirtyneen uuteen paikkaan. Ne auttoivat minua uskomaan kaikissa yrittämisen haasteissa, että haasteiden voittaminen kannattaa aina. Että kannattaa miettiä, mitä on eikä sitä, mitä ei ole.

Itäharjun M&M:stä voisi kirjoittaa kirjan. Ehkä joskus kirjoitetaankin. Ehkä sitä jo vähän kirjoitettiinkin vuosi sitten, Kunnon liiketoimintaa -kirjan muodossa. Tarinoita olisi varmasti vaikka moneenkin kirjaan. Elin ja hengitin M&M:ää 13 vuoden ajan. Muistan varsin hyvin, kun astuin ensimmäistä kertaa ovesta sisään ja näin niiden lukemattomien putkien ja muun sälän keskeltä pilkottavan kuntokeskuksen. Teimme jotain suurta ja erikoista vuonna 2001. Olimme aikaamme edellä, kuten M&M Kuntotalo on aina ollut. Muistan, kuinka katsoimme hienoista tv-järjestelmistä 911-tapausta, tuoreessa kuntokeskuksessa. Jo silloin syötimme CNN uutisfiidiä netistä salimme televisioihin, erityisen matriisijärjestelmämme kautta. Tämä blogi on täynnä M&M:ää.

Oli kunnia jättää tuo lapsi veljen ja hänen Heimonsa hoitoon, muutama vuosi sitten. Ovat hoitaneet tonttinsa enemmän kuin esimerkillisesti. Nyt runsas 16 vuotta sitten alkanut Itäharjun tarina tuli päätökseen. Kiinteistö - kaikista sen puutteista huolimatta ja ehkä niiden vuoksi - palveli hyvin. Keskus ei ollut koskaan hengetön. Se eli isolla sydäMMellä ensimmäisestä päivästä viimeiseen. Valtava määrä asiakkaita kulkivat tuon saman polun, avajaisista päätökseen. Voisin nimetä heidät. Tiedätte - juuri te, jotka olitte niissä ensimmäisissä joulujuhlissakin - että arvostan suuresti tuota tavattoman pitkää asiakassuhdetta ja erityisesti sitä, että ne jatkuvat nyt Kupittaalla. Osa teistä - työntekijöistäkin - tuli mukanani jo keskustan M&M:stä, jossa minä aloitin vuonna 1999. Ette pysty ymmärtämään, kuinka paljon olette kaikki antaneet minulle. Osalla teistä on M&M ollut sydäMMessä jo yli 20 vuotta. Vuonna 1987 perustettu brändi elää ja voi hyvin.

Tämä on Sinulle, Rakas M&M Itäharju! Juon sinulle huomenna lasillisen kuplivaa. Sytytän tähtisadetikun ja katson, kuinka tähtisateen myötä jäät muistoihini asumaan. Kuinka joka kerta, kun törmään Sinuun jossakin, saat minut haikeaksi, mutta samalla hyvälle tuulelle. Meillä oli kivaa, kaikista haasteistamme huolimatta. Kiitän Sinua. Teit minusta sen, jota olen. Sinun hedelmiäsi poimin nyt ja tulevaisuudessa. 

Kiitos. Olit ja tulet olemaan arvokas ja korvaamaton! Nähdään tulevaisuudessa - Kupittaalla.

Olet aina mielessä,

ikuisuuden sydäMMessä

Kun joku ihminen pysäyttää

Tiistaina pysähdyin. Ihminen pysäytti minut. Pyyhin kyyneileitäkin. Siitäkin huolimatta, että tiesin aika tarkastikin, mitä tuo ihminen on ja tekee. Silti. Nähdä jotain noin hienoa ja mahtavaa, livenä, vei täysin mennessään. Omat murheet lähtivät taas sen sileän tien, vaikka ne itselleni isoja murheita ovatkin. Miten joku voi vaikuttaa olemuksellaan noin vahvasti? Miten jollakin voi olla noin positiivinen asenne? Hatun nostan päästä.

Nick Vujicic. Nyt osa jo ymmärtää. Ymmärtää, miksi Nick pysäyttää. Vaikka olen katsonut lukuisia hänen videoitaan ja kuunnellut puheitaan sekä lukenut tarinoitaan, pysähdyin. Kun näin hänet, livenä, ihmisenä, oikeana ihmisenä. Haltioiduin. Vain kuuntelin ja ihastelin. Nick'n ohjeet kun muistaisi, ei elämässä olisi ainoatakaan hädän eikä tuskan päivää.

Nick neuvoo vain miettimään kolmea asiaa, joista voi olla kiitollinen juuri nyt. Ne kolme asiaa ovat ne kaikkein tärkeimmät elämässä. Ne joita kannattaa vaalia. Kun olet keksinyt ne kolme tärkeintä asiaa, ne kolme asiaa, joista olet eniten kiitollinen, huolehdi niistä koko sydämestä. Älä päästä niitä elämästäsi.

Älä myöskään valita siitä, mitä sinulta puuttuu, vaan iloitse siitä, mitä sinulla on. Jos ihmisellä ei ole käsiä ja jalkoja, ainoastaan pieni jalan nysä, jossa varpaita, voi siitä nysästäkin olla iloinen, sen sijaan että murehtisi niitä puuttuvia raajoja. Kyllä, niinkin voi olla ja joku pärjää ilman raajojakin. Sillä jalan nysällä. Menestyy ja on perheen isä.

Pelko estää meitä kaikkein eniten tekemästä ja saavuttamasta jotain sellaista, mitä oikeasti tarvitsisimme ja haluaisimme. Pitää pystyä päättämään, mitä voi muuttaa elämässään eikä surra sitä, mitä ei voi muuttaa. Pitää miettiä, mitä haluaa tehdä elämässään ja elämällään, mikä on oma tarkoitus tällä pallolla, omassa elämässä. Miettiä, mitkä ovat kolme suurinta estettä, jotka estävät sen, mitä haluaisi olla ja sen jälkeen korjata ne esteet, poistaa se pelko, joka estää korjaamasta.

Epäonnistuminen ei tee epäonnistujaa. Nick ei ole pitänyt 3.000 puhetta sattumalta. Joku olisi varmasti lopettanut yrittämisen jo aiemmin. Ainakin samoista lähtökohdista lähtevä - viimeistään sen viidennenkymmenennen puhelun kohdalla. Epäonnistumisista oppii. Ei niitä kannata jäädä murehtimaan. Analysoida kannattaa, mutta ei murehtia ja märehtiä.

Viisaita sanoja. Viisas mies. Jos et tiedä, mistä kirjoitan, katso tämä, mutta varoitan, sinulla voi mennä koko 45 minuuttia, kun aloitat katsomisen:

En ole koskaan tavannut katkeraa ihmistä, joka olisi kiitollinen

Enkä kiitollista, joka olisi katkera

~ Nick Vujicic

Miten tehdään paras työpaikka

Human to human on trendikästä. Se on sitä erityisesti palvelualoilla. Se on ollut sitä aina, paljon ennen tätä trendikkyyttä. Human to human ei kuitenkaan koske pelkästään yrityksen ja asiakkaan välistä kanssakäymistä, vaan myös yrityksen ja sen työntekijöiden välistä kanssakäymistä, työntekijöiden ja heidän esimiestensä välistä kanssakäymistä. Tämän ymmärtämisellä on suuri merkitys, kun halutaan tehdä niitä parhaita työpaikkoja.

Jos haluat, että työntekijäsi viihtyvät töissä, antavat enemmän kuin mistä heille maksetaan, ajattelevat myös yrityksen etua, joustavat tarpeen tullen ja tulevat mielellään töihin, ilman että jäävät kotiin jollakin verukkeella, sinun pitää johtajana huomioida ihminen. Olla ihminen ihmiselle. Jokaiselle työyhteisön jäsenelle - ihminen.

Jos haluat, että työntekijäsi palvelevat asiakkaitasi, sinun on - johtajana - palveltava työntekijöitäsi. Sinun pitää johtaa tiimiäsi työntekijälähtöisesti. Mitä nopeammin ymmärrät tämän, etkä pidä tuota ajatusta vain turhanpäiväisen jaaritteluna, sitä nopeammin menestyt. Jos et kunnioita työntekijöitäsi, he eivät kunnioita yritystäsi. Jos olet sitä mieltä, että vain sinä tiedät, mitä yrityksesi pitäisi tehdä ja miten asiat pitäisi yrityksessäsi hoitaa, ajat lopulta ojaan. Kukaan ei halua olla sinulla töissä - palvella sinua ja yritystäsi.

Työntekijälähtöisyyshän on verrattavissa asiakaslähtöisyyteen. Varsin moni yritys ainakin kertoo hoitavansa asioita asiakaslähtöisesti. Tämä on korulauseissakin itsestään selvä asia. Työntekijälähtöisyys on taas harvinaisempaa, vieläkin, vaikka sen hyödyistä on lukemattomia menestystarinoita. Parasta palvelua tarjoaa paras mahdollinen työpaikka. Fakta, jota tuskin kukaan pystyy kumoamaan.

Parhaalla työpaikalla on aina yhteinen tavoite. Siellä puhalletaan yhteiseen hiileen, oman edun tavoittelun sijaan. Työntekijät tuntevat ammattiylpeyttä ja saavat vastuuta, taitojaan vastaavia tehtäviä. Parhaalla työpaikalla saa tehdä virheitä, mutta niistä opitaan - yhdessä. Virheistä puhutaan, niitä ei peitellä eikä niistä ruoskita, vaan ne käytetään oppimateriaalina.

Jos johtaja haluaa pitää langat vain omissa käsissä, että vain johtaja tietää ja osaa, niissä olosuhteissa ei synny koskaan parasta työpaikkaa. Eikä tällöin myöskään parasta palvelua. Kirjoitin alkuvuodesta, mitä eroa on johtajalla ja johtajalla, liiderillä ja managerilla. Liiderit rakentavat parhaita työpaikkoja. Liiderit antavat työntekijöidensä kukoistaa ja sallivat työntekijöiden onnistua, kun managerit antavat määräyksiä ja kieltoja.

Parhailla työpaikoilla nähdään ja tunnetaan ihminen nimen takana. Työntekijät eivät ole vain resursseja, numeroja, vaan voimavara, jolla yritys joko onnistuu tai epäonnistuu. Käskyttäen ei kukaan palvele, hymyile ja mene ekstramailia. Ei kukaan. Sen aika on ohi, jos sellaista aikaa koskaan on ollutkaan.

Veikkaan että sinäkin - johtajana - haluaisit olla töissä parhaassa työpaikassa. Siellä, johon on kiva tulla ja jossa on positiivisia ihmisiä. Jossa on tyytyväisiä asiakkaita. Jossa on hyvä henki. Ja ennen kaikke siellä, joka kehittyy yhteistyöllä yhä paremmaksi yritykseksi. Veikkaan niin enkä usko olevani väärässä.

Et rakenna bisnestä,

rakennat ihmisiä,

jotka rakentavat bisneksesi

Puhelin ei soita itsekseen

Tein myyntikoulutuksen materiaaleja, kun jäin pohtimaan puhelinta. Tai oikeammin soittamista. Onko soittaminen yleisesti vähentynyt? Vastaammeko harvemmin puhelimeen, kuin ennen? Miksi niin on? Miksi soittaminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin ennen, vaikka luuri on jokaisen käden ulottuvilla, koko ajan? Miksi asioita hoidetaan muilla viestimillä, kun soittamalla ne hoituisivat yhä nopeimmin?

Teippasin taannoin läppäriini Post It -lapun, jossa luki 

Lopeta sähköpostijohtaminen

Kirjoitinkin aiheesta, työpöydän tyhjäämisen yhteydessä, kuinka tuolla sähköpostikäyttäytymiselläni oli iso merkitys oman työajan hallintaan. Huomasin, että saan monen asian hoidettua puhelimitse paljon nopeammin, kuin esimerkiksi sähköpostilla. Viestien pallotteluun ja kuittailuun menee tolkuttomasti aikaa. Puhelimessa asian saa usein hoidettua kerralla ja bonuksena vielä tulee harvemmin väärinymmärretyksi. Tekstin voi aina käsittää helpommin väärin, kuin puhutun sanan. Teksti ei sisällä äänen sävyjä ja ilmeitä, hymiöistään huolimatta.

Mutta se mitä jäin pohtimaan, oli, kuinka vaikeaa on soittaa liidiin, kun haluaa myydä jotain. Miksi tuntuu olevan koko ajan vaikeampaa saada työntekijät soittamaan asiakkaille? Myös silloin, kun ei tarvitse myydä mitään, kun voisi vain kysyä kuulumisia. Soittamalla saa kuitenkin ilahdutettua asiakkaita, kuten saat myös ystäväsi ilahtumaan. Kokeile vaikka. Viestin sijaan soita tänään ystävälle ja kysy kuulumiset. Tunnustele hänen reaktiota. Ja omaasi. Miltä sinusta tuntuu puhelun jälkeen.

Asiakas saa samanlaisen positiivisen reaktion, suurimmassa osassa tapauksia. Milloin sinulle on viimeksi soitettu jostakin yrityksestä? Mistä aiheesta? Miltä se tuntui? Aihe varmasti vaikutti siihen, miltä se tuntui. Jos sinulle soitettiin muuten vain, kuulumisia tai tyytyväisyyttäsi kysyen, se tuskin häiritsi sinua. Se taisi saada sinut tuntemaan tärkeäksi. Voi olla, että se oli päiväsi paras tapahtuma. Voi olla, että se piristi päiväsi ja muutti sen kokonaan toisenlaiseksi.

Saattaa olla, että olen vanhanaikainen, mutta kyllä minä kuulen mieluummin ystäväni äänen, kuin luen hänen viestinsä, jos saan valita. Ja kuka lähettää viestin, 

soita minulle

Puhelin ei koskaan soita itsekseen. Sitä ei voi ohjelmoida, kuten voi ajastaa minkä tahansa viestin lähettämisen. Puhelin on aina henkilökohtainen viestin. Puhelu on väistämättä henkilökohtainen, kun kommunikaatio tapahtuu livenä, juuri sillä hetkellä, kun molemmat keskustelijat ovat läsnä. Jokainen tuntee tuon kontaktin henkilökohtaisuuden.

Miksi soittaminen on sitten niin vaikeaa? Johtuuko se nimen omaan tuosta henkilökohtaisuudesta? Totuus lienee kuitenkin se, että esimerkiksi parhaat myyjät eivät ujostele tarttua luuriin. Parhaat personal trainerit soittelevat asiakkaille ilman tuskaa. Parhaat asiakaspalvelupisteet osaavat soittamisen jalon taidon. Parhaat johtajat osaavat soittaa. Ja vastata puhelimeen. Puhelin toimii. Puhelin on human to human.

Kokeile yhden viikon ajan, mitä tapahtuu, kun hoidat puhelimitse kaiken, minkä pystyt hoitamaan. Yksi viikko. En pyydä paljoa. Pystyt siihen varmasti. Mutta varoitan, että saatat jatkaa sitä tuon viikon jälkeenkin. Mutta siitä ei ole sinulle kuin hyötyä.

Ei ole mitään niin äänekästä,

kuin hiljainen puhelin

Keskinkertainen kuolee

Osallistuin tällä viikolla parilla kommentilla Facebookissa käytyyn keskusteluun ravintovalmennuksesta ja sen tulevaisuudesta. Siitä kirjoitan joskus erikseen, kun vähän jäsentelen asioita vielä. Keskustelu kääntyi siinäkin hinnoitteluun, kuinka joku kitisee siitä, kun toinen polkee hintoja ja joku myy asiakkaille vain rahkalappuja ravintovalmennuksena. Kuinka hintojen polkeminen on ikävää ja tekee hallaa alalle ja sitä rataa. Ei tee hallaa, ei alalle eikä kenenkään ammattitaidolle. Hinta ei kerro kenenkään ammattitaitoa, mutta se voi antaa viitteitä siitä. Kirjoitin tovi sitten hinnan merkityksestä.

Oli mielenkiintoista seurata keskustelua, koska siinä näkyivät jälleen kerran yrittäjien asenne-erot. Tai oikeammin se, kuinka osa yrittäjistä ei vain ymmärrä sitä, että hinta ja arvo ovat eri asioita. Liikunta-alalla tuijotetaan ihan liikaa hintaan. Kiukutellaan, kun joku myy netissä rahkalappuja ruokavalioina, vaikka minä täällä omassa kioskissani osaisin tehdä ruokavalion paljon ammattitaitoisemmin. Ei vain ole asiakkaita, jotka maksaisivat ammattitaidostani sen, jonka haluaisin. Ja siihen on vain syynä rahkalappuja myyvä instanssi, joka osaa markkinoinninkin minua paremmin. Minussa tai tuotteessani ei ole vikaa.

Sama koskee halpasalien tuloa markkinoille. Kiukutellaan, kuinka joku voi tarjota tämän saman tuotteen, jota itse myy, paljon halvemmalla. Ei osata katsoa peiliin ja miettiä, miksi niin oikeasti on. Miksi joku pystyy tekemään niin. Pitäisikö valittamisen sijaan tutkia, mitä tuo yritys tekee ja ennen kaikkea miten? Mitä minun pitäisi tehdä, pärjätäkseni kilpailussa? Mutta markkina- ja hintahäiriköistä valittaminen on helpompaa. Kaikki liikennöitsijäthän olivat sitä mieltä, että Onnibus ei voi tuottaa, ei voi tehdä bisnestä noin halvoilla hinnoilla. Jokaiselle liikennöitsijälle tuli eteen ongelma, tiputanko hintaa vai lisäänkö arvoa.

Kun kohdataan hintakilpailua, yrityksellä on kaksi vaihtoehtoa, lähteä mukaan hintakilpailuun tai luoda hinnalleen parempaa arvoa. Asiakas maksaa aina arvosta, lähes poikkeuksetta. Jos siis saman tuotteen, jota tarjoat, saa muualta halvemmalla, netistä tai läheisestä putiikista, se on sinulle ihan oikein, että asiakas menee ja ostaa sen sieltä. Et pysty tuottamaan asiakkaallesi sellaista arvoa, josta hän olisi valmis maksamaan ja silloin sinun on syytäkin menettää asiakkaasi. Bisnes toimii niin, hyväksyit sen tai et.

Keskinkertainen bisnes kuolee. Jos tarjoat keskinkertaista palvelua tai tuotetta keskinkertaisella hinnalla, häviät väistämättä kaikille. Et pärjää hintakilpailussa, koska keskinkertaista pystyy tarjoamaan halvemmallakin - ja joku tarjoaa varmasti. Et pärjää arvokilpailussa, koska joku tarjoaa parempaa ja todennäköisesti vielä korkeammalla hinnalla. Jos siis koet netistä ostettavien rahakalappujen syövän bisnestäsi, tuijotat väärään paikkaan. Sinun tulisi parantaa oman tuotteesi arvoa siten, että se voittaa rahakalapun mennen tullen. Silloin joku voi vaihtaa rahkalapun sinun palveluusi. Ei muuten.

Sama näkyy kuntokeskusmaailmassa yleisesti. Jos olet keskinkertainen ja lähistölle avautuu halpasali, häviät väistämättä asiakkaita. On helppo siirtyä keskinkertaisesta halpaan, koska tuote ja palvelu ei muutu, koska et ole tarjonnut hinnallesi riittävää arvoa. Asiakas on käynyt keskuksessasi, kun hänellä ei ole ollut vaihtoehtoa. Halvemmalla hinnalla saa nyt toisaalta saman arvon, joskus jopa paremman arvon. Halpasalin kanssa pärjää se keskus, jonka tuotetta ja palvelua ei saa halpasalista, jota ei pysty kopioimaan, joka antaa asiakkaalle hintaansa enemmän arvoa. Asiakkaalla ei ole syytä vaihtaa, tässä tapauksessa huonompaan.

Arvon noustessa, hinnan merkitys vähenee. Jos lähdet hintakilpailuun, joutunet väistämättä karsimaan palvelujasi, siis heikentämään tuotettasi eli alentamaan arvoasi. Ja silti Halvimmaksi pääsee kuka tahansa. Kun tarjoat asiakkaalle hintaasi enemmän arvoa, pärjäät kilpailussa, oli hintasi mikä tahansa. Jos pystyt myymään erinomaista, keskinkertaisen hinnalla, pärjäät varmasti, mutta saatat hukata paljon euroja, kun asiakas olisi valmis maksamaan enemmänkin. Ei kukaan sanonut tätä helpoksi. Helppoa tekevät kaikki.

Tuskin heräsit tänään ollaksesi keskinkertainen

Seura tekee kaltaisekseen

Katso ympärillesi. Kenen kanssa sinä vietät elämässäsi eniten aikaa? Katso puhelimesi soitetut numerot. Kenelle soitat kaikkein eniten? Kenen kanssa kommunikoit useimmin? Entä Facebookin fiidisi, kuka siellä on eniten esillä? Nämä löytämäsi ihmiset määrittelevät, mitä sinä olet ja mihin suuntaan olet elämässäsi menossa.

On sanottu, että olemme keskiarvo niistä noin viidestä henkilöstä, joiden kanssa vietämme eniten aikaa ja joiden kanssa kommunikoimme eniten. Tuskin tämä mikään absoluuttinen totuus on, mutta siinä on varmasti jotain perää, sillä esimerkiksi asenteet tarttuvat. 

Negatiivinen ihminen vaikuttaa väistämättä ympäristöönsä. Samoin positiivinen. Sinulle tuli heti molemmista ainakin yksi henkilö mieleen, vain mitä? Tuli mieleen se tyyppi, jota aina haluat vältellä, kun sillä on kaikki aina huonosti. Ja se tyyppi, jonka tapaamista odotat, koska hän saa sinut hyvälle tuulelle. Kumpi löytyi sinun TOP 5:stä?

Jos haluat oppia jotain, sinun tulee hakeutua itseäsi parempaan ja viisaampaan seuraan. Jos haluat oppia paremmaksi jossakin pelissä, sinun tulee pelata parempiasi vastaan. Jos haluat menestyä, sinun tulee hengata niiden seurassa, jotka ovat menestyneet sinua paremmin. Jos haluat olla positiivisempi, sinun tulee hakeutua sinua positiivisempaan seuraan. Sitä kohti pitää mennä, mitä haluat lisää elämääsi.

Tarkastele ympäristösi ihmisiä. Mitä he antavat sinulle. Tai mitä he ottavat. Taas sinulle tuli mieleen joku, joka antaa aina ja toinen, joka ottaa aina - aina kun tapaatte. Toisen henkilön tavattuasi olet täynnä virtaa, kun toinen taas imee sinusta kaiken energian. Tiedät kyllä nuo ihmiset. Joku valaisee aina koko huoneen, kun toinen tuo myrskyn tullessaan. Toinen tekee juhlan tullessaan, toinen lähtiessään. Kumpi sinä olet?

Oppimista on myös se, että osaa jakaa osaamistaan. Kävin tovi sitten juttelemassa erään kuntokeskusyrittäjän kanssa. Toivon, että hän sai keskustelusta yhtä paljon kuin minä, vaikka varmasti jaoin tietoa ja taitoa keskustelussamme. Uskon, että se näkyy yrittäjän lompakossakin. Opettamalla oppii myös, mutta oppi pitää aina hankkia viisaammilta. Jokainen osaa jotakin. Jokaiselta voi oppia jotakin. Jokainen osaa opettaa jotakin.

Kun seuraavan kerran ajattelet, että ei kannata lähteä seminaariin, luennolle, messuille, tapaamiseen, mihin tahansa, josta voisi oppia jotain, muista, että sekin on oppia, jos ei opi mitään. Silloin oppi on se, että osaa jo ja omat käsitykset vahvistuvat.

Oletko sinä sellainen henkilö,

jonka kanssa sinä haluaisit hengata

Tee itsestäsi tarpeeton

Olen vaahdonnut monelle kollegalle, kuinka he tekevät ihan vääriä asioita. Kirjoitan myös Kunnon liiketoimintaa -kirjassa, kuinka johtajan pitää pyrkiä tekemään itsestään tarpeeton johtamalleen työyhteisölle, mutta hänen pitää olla sille hyödyllinen. Näissä on iso ero.

Helsingin Sanomat otsikoi:

Johtaja onnistuu täydellisesti, kun hän tekee itsestään tarpeettoman, sanoo ranskalaisprofessori.

No niinpä! Isaac Getz on oikeassa. Onhan hän johtamistaidon professori, arvostetussa ESCP Europessa. Tuon oivaltamiseen ei kuitenkaan tarvita professoria. Maalaisjärki riittää. Harmittavan usein ihminen kokee itsensä hyödylliseksi ainoastaan ollessaan tarpeellinen. Hän kokee olevansa tärkeä, kun kaikki langat ovat omissa käsissä. Tarpeellinen tuo tärkeyttä ja se koetaan arvostettavana asiana, kun oikeasti arvostusta ansaitsevat ne oikeasti yhteisölleen hyödylliset persoonat.

Getz vakuuttaa, ettei vapauden lisääminen vaaranna yritysten menestystä vaan päinvastoin.  Se lisää tuottavuutta ja parantaa työilmapiiriä.

Onhan se totta, että kuten artikkelissakin mainittiin, niin työntekijän valvominen perustuu vain siihen, että taannoin tarjolla oli vain luku- ja kirjoitustaidottomia työntekijöitä, joita todellakin piti valvoa. Tässä tullaankin yrityksen menestymisen merkittävimpään asiaan, rekrytointiin. Jos yhä palkkaat niitä "luku- ja kirjoitustaidottomia", varaudu siihen, että saat ja joudut valvomaan - öitäkin.

Kun palkkaat penaalin terävimmässtä päästä ja sinua parempia, siinä rekrytoitavassa roolissa, voit nukkua rauhassa ja uskallat sanoa kysyvälle työntekijälle, että itse asiassa, olet minua parempi tässä, joten ratkaise sinä ja tule kertomaan minulle, miten ratkaisit, niin minäkin opin jotain.

Eisain esimerkki artikkelissa on myös loistava ja ollutkin lukuisten blogien aiheena ja tulee olemaan. 

He ymmärsivät, että jos lääkeyritys ajattelee ensisijaisesti potilaita ja heidän perheitään, siitä seuraa väistämättä taloudellista menestystä.

Niin, jokaisen yrityksen ja yrittäjän pitäisi pysähtyä miettimään, miksi yritys on olemassa. Jos se on ensisijaisesti vain elinkeino tai rahasampo, niin en tiedä, ehkä minä ainakin miettisin uudelleen asiaa. Kun tietää, miksi tekee jotain, miten ja mitä ovat automaatio, kuten aiemmin kirjoitin. 

Mistä sitten tarpeettomaksi tekeminen alkaa? Miten se tehdään? Ensimmäinen askel on ajan ottaminen haltuun. Siihen saat hyviä vinkkejä tästä. Työpöytä pitää saada tyhjäksi. Ja pää - kaikesta ylimääräisestä.

Yksinkertaistaminen tarkoittaa sitä,

että poistat tarpeettoman, 

jotta tarpeellinen pääsee ääneen

Asiakkaan etu vai yrityksen etu

Kävin mielenkiintoisen keskustelun erään yrittäjän kanssa tovi sitten. Keskustelimme, voiko asiakkaan etu mennä koskaan yrityksen edun edelle. Mitä mieltä sinä olet? Voiko mennä?

Tämä yrittäjä oli vahvasti sitä mieltä, että ei voi, koska yritys on olemassa yritystä varten, yrittäjää varten. Se on hänen tulonlähteensä ja sitä rataa. Kyllä, varmasti ihan oikeassa, mutta en sulattanut enkä sulata noin raadollista ja vahvaa näkökulmaa.

On totta, että jos yritys ei voi hyvin, sen asiakkaatkaan eivät voi hyvin - ainakaan pitkään. Loppujen lopuksihan ei ole asiakkaita ja sen jälkeen ei ole yritystäkään. Mutta tämä on mielestäni muna/kana-asetelma. Pitää osata nähdä, kumpi tulee ensin, tyytyväiset asiakkaat vai tyytyväinen yrittäjä. Kun kysyn asian noin, aika moni kääntää jo takkia, edellisestä.

Kun yrityksestä itsestään tulee tärkeämpi, kuin sen asiakkaista, mennään metsään. Yritys on olemassa omistajiaan varten, mutta se on olemassa asiakkaille. Tässä on vinha ero. Jos unohdetaan tuo, kenelle ollaan olemassa ja katsotaan vain, miksi ollaan olemassa, tehdään asiakaskokemuksen suhteen varmasti vääriä ratkaisuja. Ja kun asiakaskokemus on huono tai huononee, tuloskin huononee. Olennaista on tuo miksi ollaan olemassa. Siis oikeasti, ei kai yritys voi koskaan olla olemassa (vain) yrittäjää varten? Se on vain yrittäjän tulonlähde, mutta se ei voi olla yrityksen olemassaolon tarkoitus. Vai voiko?

Miksi Apple onnistui saamaan niin paljon uskollisia asiakkaita ja sitä kautta myös tulosta? Vastaus lienee varsin yksinkertainen: Tuotteet ovat asiakkaille, asiakkaita varten, eivät yritykselle, yritystä varten. Eihän Applen teknikka kuitenkaan ollut puhelimissa tai podeissa ja pädeissä mitään alaa mullistavaa, vaan varsin moni teki - ja tekee varsinkin nykyään - teknisesti parempia tuotteita. Apple osasi myydä tarpeen asiakkaille. He olivat asiakkaille. He tekivät päätöksiä ja ratkaisuja, jotka hyödyttivät asiakasta - tai niin se ainakin osattiin myydä. Ja osataan yhä, vaikka kilpailu onkin kiristynyt merkittävästi.

Steve Jobs on ohjeistanut, että mene niin lähelle asiakasta kuin mahdollista. Niin lähelle, että pystyt kertomaan heille, mitä tarvitsevat, ennen kuin he itsekään huomaavat tarvitsevansa sitä.

Kun asiakas on yrityksen keskiössä, keskitytään asiakkaaseen. Kun yritys on yrityksen keskiössä, keskitytään yritykseen, tuohon tekniikkaan, turhiin ja vaikeasti hallittaviin ominaisuuksiin, johon muut elektroniikkavalmistajat keskittyivät. Kun seuraavaksi teet päätöstä, mieti päätöksen vaikutus ensisijaisesti asiakkaan näkökulmasta. Mikä on päätöksen hyöty tai haitta asiakkaalle ja vasta sen jälkeen, mikä se on yritykselle. Älä kuitenkaan koskaan tee päätöstä vain asiakkaan etua ajatellen, mutta yrityksen etu katsotaan vasta asiakkaan edun jälkeen.

Jos et aidosti välitä asiakkaistasi,

he eivät todennäköisesti välitä sinusta
- ainakaan pitkään

Hyvästä fiiliksestä kannattavaa liiketoimintaa

Joni Jaakkola otti tovi sitten esiin mielenkiintoisen näkökulman otsikon aiheeseen Facebookissa:

Yks juttu häiritsee 2017 johtajuus / esimies / yrittäjyys -keskustelussa.
Se, että ulostulot ja dialogit käydään aina helppojen, positiivisten ja No Shit, Matlock -tyyliasten juttujen ympärillä ja sit peukutetaan ja ollaan, että "vau, miten hienoa!"

Että kun firma tahkoo hilloa ja ollaan mediassa että "meillä työntekijä on keskiössä", "meillä ei ole top down managementtia vaan ollaan kaikki yhtä perhettä" ja "meillä saa tehä aina vaan kivoja juttuja!" niin onhan se hieno juttu mutta en mä siitä nyt mitalia myöntäisi.

Näkisin, että jyvät karsitaan akanoista ja true johtaja -mitalit jaetaan silloin kun kakka osuu tuulettimeen ja enemmän kiinnostaisi miten asiat hoidetaan kun pitää laittaa jengiä pihalle, kioskia kiinni tai sanoa työntekijälle "ei" for the greater good ja firman strategia.

Niin, olen muutamaan otteeseen huumorilla heittänyt, että saataisiinkohan NBF:ään tai muuhun vastaavaan, nykyaikaisen johtamisen seminaariin luennoitsija, joka olisi todellinen riistäjä. Sellainen, joka tulisi kertomaan, millä tavalla työntekijät ovat vain numeroita ja massaa, josta kuuluu ottaa kaikki irti, mitä siitä massasta saadaan. Näitä yrittäjiä kuitenkin on - ehkä enemmän kuin valveutuneita ihmisjohtajia. 

Jenkkilässä on sanonta, että yrittäjäksi kasvaa vasta konkurssin tehtyä. En allekirjoita. Yrittäjäksi kasvaa, kun pelastaa konkurssikypsän yrityksen. Ei konkurssi ja työntekijöiden pihalle heittäminen mitään opeta, muuta kuin helppoon ratkaisuun. Kun käärii hihat ja onnistuu yrityksen ja työpaikkojen pelastamisessa, oppii paljon enemmän.

Kyllä se opettaa tulkitsemaan lukuja, asiakkaita, henkilöstöä ja kaikkea yrityjkseen liittyvään, kun aloittaa jokaisen työpäivän tutkimalla tilin saldon, tulevat tilisuoritukset ja maksamattomat laskut ja alkaa soittelemaan velkojille, samalla kun firmasta lähtee sähköt, maksamattoman laskun vuoksi. Soittelu katkeaa ja käyt tyhjäämässä omaa tiliä, sen rippeistä, kun et ole pystynyt nostamaan itse palkkaa aikoihin, jotta olet saanut työntekijöiden palkat hoidettua ja käyt käteisellä maksamassa laskun sähkölaitokselle ja sen jälkeen jatkat puheluja, odotellen sähköjen palaamista. Sellaisen firman kun nostaa parhaaseen AAA-luottoluokkaan, niin oppii varmasti enemmän kuin konkursseista koskaan.

Uskon, että jokainen johtaja käy oman polkunsa läpi. Joistakin kasvaa todellisia liidereitä - niitä luennoitsijoita - koska ovat käyneet pohjalla ja ehkä huomanneet siellä, kuinka tärkeitä työntekijät loppujen lopuksi ovat. Ne viimekädessä firman nostaa suosta, ei yrittäjät tai johtajat. Johtajia tarvitaan toki, jotta henkilöstö tekee, mitä yrityjksen nostaminen vaatii, mutta vain positiivinen johtaminen ja positiivinen henki voi nostaa yrityksiä suosta. Ja kun ne nousee, ne nousevat lujaa, henkilöstöä myöden. Minä myöntäisin mitalin siitä. 

Olen samaa mieltä, että juurikin siinä kohtaa, kun yrityksellä on vaikeaa, erottuvat jyvät akanoista. Akanoista ei vaan ole tarinoiksi asti. Jyvistä on ja niitä me kuuntelemme, koska ne jyvät ovat kasvaneet mielenkiintoisiksi tarinoiksi. Konkursseista kertovat kirjat eivät ole kivoja tarinoita. Surullisia ovat ne tarinat.

Pahin konkurssi on se, kun

yrittäjän intohimo on loppunut