keskiviikko 30. toukokuuta 2007

Bora Bora

Vesa Keskisen episodissa sivutaan yhtä ehkä maailman parhaista lomakohteista, Bora Boraa, johon kyseiset tytöt halusivat matkalle. Ilta-Sanomien kainalojutussa kerrotaan hieman faktaa Borasta, joskin matkan kustannukset ovat aivan jotain muuta, kuin jutussa annetaan ymmärtää. Kyseisillä summilla saa hädin tuskin lentoliput kohteeseen.

Jos olet jo käynyt Mauritiuksella, Meksikossa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Barbadoksella sekä Havaijilla, lennä Helsingistä Pariisiin ja sieltä Los Angelesiin, josta jatkat matkaa Papeteen lentokentälle Ranskan Polynesiaan, siis Tahitille. Lennä vielä Bora Boralle. Matkaan kuluu yli 30 tuntia, mutta se kannattaa. Olet saapunut paratiisiin, jota saarilla käyneet väittävät maailman kauneimmaksi paikaksi. Turkoosin eri sävyillä kimalteleva laguuni, vehreä maasto, valkoiset hiekkarannat ja sininen taivas tekevät paikasta maanpäällisen paratiisin.

Jos et ole vielä käynyt alussa mainituissa paikoissa, kannattaa ne katsastaa ennen Bora Boraa, jotta et pety niihin, vaikka ovatkin loistavia ja näkemisen arvoisia matkakohteita. Havaijin saarista Maui kilpailee samassa sarjassa Bora Boran kanssa, mutta silti kannattaa ehkä Havaijinkin saaret katsastaa ennen Bora Boraa.

Tahitilla kävi vuonna 2005 vain alle 200 suomalaista. Ihan perinteinen suomalaisten lomakohde se ei siis ole. Saarilta löytyy hotelleja, joissa ei ole koskaan ollut yhtään suomalaista. Voit siis olla ensimmäinen suomalainen, joka astuu jalkansa johonkin saarista. Bora Bora on varsinkin amerikkalaisten julkkisten suosiossa. Marlon Brandon perheellä ja Jack Nicholssonilla on muiden tähtien lisäksi saarella bungalovit, joihin kadota julkisuusmyllyä. Amerikkalaisten lisäksi saarilla vierailee nykyään jonkin verran myös japanilaisia.

Bora Bora kuuluu Ranskan Polynesiaan ja sinne on 275 km Tahitilta. Tahitille lentää 8 tuntia Los Angelesista ja saman verran Sydneysta. Tokiosta matka kestää 11 tuntia ja Chilestä 10 tuntia. Saaret ovat siis todellakin keskellä valtamerta. Saaria on noin 120 ja Bora Bora on, Tahitin lisäksi, niistä ehkä kuuluisin. Bora Boralla asuu viitisentuhatta ihmistä, joiden pääelinkeino on turismi. Saaren asukkaat tietävät asuvansa paratiisissa ja ovat valmiita jakamaan tätä jumalien lahjaa vierailleen.

Nimi, Bora Bora juontaa juurensa pitkälle historiaan. Ennen eurooppalaisten saapumista, saarta kutsuttiin nimellä Vavau tai Mai Te Pora, eli pimeydestä noussut tai jumalien luoma, koska legendan mukaan saari oli alueen ensimmäinen, joka nousi merestä. Ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle joskus 800 luvulla ja Cook ankkuroi laivansa saaren edustalle 1769. Bora Bora oli Yhdysvaltojen tukikohtana toisen maailmansodan aikana, Pearl Harborin pommitusten jälkeen. Suuri osa saaren teistä ja vesijohtoverkosta on amerikkalaisten sotilaiden rakentamia. Saaren silloiset asukkaat ottivat sotilaslaivaston lämpimästi vastaan kanooteillaan ja lannevaatteissaan. Ensimmäinen hotelli saarelle rakennettiin 1967. Polynesian saariryhmä saatetaan muistaa myös Ranskan ydinkoealueena. Merenalaiset ydinkokeet Mururoalla, 1500 km Bora Boralta, lopetettiin 1997.

Valuutta on paikallinen frangi, joskin USA:n dollari on käypää valuuttaa joka paikassa. Hinnat ilmoitetaan monessa paikassa myös euroissa, mutta niillä ei voi maksaa, vaan eurot tulee vaihtaa paikalliseen valuuttaan. Suurimmat luottokortit ovat paras maksuväline, paitsi Papeteen lentokentän Mc Donaldsissa. Hinnat ovat suomalaisen kukkarolle tuttuja ja parhaimman kurssin saa maksamalla luottokortilla. Palvelu kuuluu saaren mentaliteettiin, eikä siitä tarvitse maksaa erikseen. Tämä saattaa kuitenkin muuttua, kun amerikkalaiset matkailevat saarilla entistä enemmän, tartuttaen saarille juomarahakulttuurin.

Jos valitsit majapaikaksi Bora Bora Lagoon Resort & Spa hotellin, sinut noudetaan henkilökohtaisesti Bora Boran lentokentältä, suhteellisen näyttävällä veneellä. Lentokenttä pelkästään on jo näkemisen arvoinen. Jo siellä tiedät tulleesi todelliseen lomaparatiisiin. Vene vie sinut ainutlaatuisen, eri turkoosin värejä hohtavan laguunin läpi, hotellille. Hotellilla sinut otetaan jälleen henkilökohtaisesti vastaan ja maisemakierroksen jälkeen ohjataan meren päällä, tolppien varassa olevaan bungaloviin. Matkatavarat on tietysti tuotu jo lentokentältä suoraan huoneeseen. Palvelu on loman alusta loppuun erittäin henkilökohtaista ja kuuluu siis hintaan. Tunnet olevasi todellinen VIP vieras hotellille.

Voit valita bungalowin myös maan päältä, mutta silloin jäät paitsi omasta terassista, josta pääset uimaan auringonoton tai heräämisen jälkeen, tai josta voit pulahtaa kuutamouinnille, joka varmasti on kokemisen arvoinen. Jäät myös paitsi kalojen ruokkimiselta, jonka voit tehdä siirtämällä huoneen lasipöydän kantta hieman syrjään ja seurata, kuinka kirkkaan väriset kalat taistelevat sämpylän palasista. Tapaus, joka pitää kokea ja jota on mahdoton kuvailla. Terassilta voit nähdä myös ajoittaisia rauskujen vierailuja laguunissa tai seurata kookkaiden simpukoiden hidasta matkaa. Bungalovi meren päällä on siis ehdoton valinta.

Mahdotonta on myös kuvailla sitä rauhallisuutta, jonka alla olevan meren äänet tuovat, myös uneen. Aamulla heräät terassin ikkunasta sisään nousevaan aurinkoon ja tilaamasi aamupala tuodaan kanootilla terassillesi. Syöt terassilla, aamuauringossa, ruokit kalat, pulahdat uimaan ja nautit elämästä. Päivällä voit käydä vastarannalla olevassa Vaitape:n kylässä ostoksilla. Hotellin vene vie ja tuo, ilman eri veloitusta. Illalla nautit gourmet ruokaa hotellin Otemanu ravintolassa tai perinteisempää ruokaa allasbaarissa, Cafe Fare:ssa Mai Tai drinkkiä siemaillen. Otemanu nimi tulee pääsaaren vuorenhuipusta ja Mai Tai on suomeksi hyvä tai selvä, riippuen asiayhteydestä. Ruuan jälkeen palaat bungaloviin, laitat valon päälle, lasipöydän alle, ruokit kalat ja katsot aaltojen ja kalojen heijastamaa valoa huoneessa ja nukahdat rauhalliseen uneen.

Hotellit kirjaavat usein varusteluunsa fitness centerin, vaikka se tarkoittaisi vain käsipainoja ja vanhaa kuntopyörää. BB Lagoonissa se tarkoittaa erittäin hyvin varusteltua kuntoilupaikkaa. Kymmenkunta laitetta ovat Techno Gymin Selection sarjaa ja saman valmistajan aerobisia laitteitakin on riittävästi, joten vaativakin kuntoilija saa hien pintaan, loikoilun lomassa. Poikkeuksellisen hyvälle kuntosalille on oma tarinansa. Saariryhmän suurin uima-allas mahdollistaa kuntoilun myös uimalla, jos 30 asteinen meri ei houkuttele kuntouintiin.

Bora Boralla voit, kuntoilun lisäksi, sukeltaa ainutlaatuisissa paikoissa, kilpikonnien ja rauskujen kanssa, käydä ruokkimassa haiparvia tai seuraamassa valaita, kiivetä vastarannalla olevaan vuoreen ja tehdä saarikierroksia eri kokoisilla veneillä, normaalien loma-aktiviteettien lisäksi. Kaikki toiveesi toteutetaan varmasti ja häätkin järjestetään parilla tuhannella taalalla syrjäiseen saareen. Maisemia pääset ihailemaan myös helikopterilla, jonka hotelli järjestää, pientä korvausta vastaan.

Mikäli hotellin ja saarien tarjoamat aktiviteetit eivät kiinnosta, vaan haluat vain nauttia olemisesta tai palautua aktiviteeteista, varaa aika Maru Spa:han. Puuhun rakennetussa Maru Spassa on mahtavat näkymät yli laguunin, josta voit nauttia vaikka 2,5 tuntia kestävässä Honeymoon Bliss paketissa. Ananas ja fariinisokerikuorinnan jälkeen nautit 80 minuutin Monoi öljyhieronnasta. Tämän jälkeen istut kookosmaitoiseen kukkakylpyyn ja nautit näkymistä rentouttavan juoman kanssa. Hintaa tälle paketille kertyy kohtuulliset 545 euroa, mutta hinta onkin kahdelle hengelle.

Kun olet rentoutunut tarpeeksi, kannattaa käydä ostamassa kuuluisia mustia helmiä. Mustat helmet, jotka itse asiassa heijastavat saariryhmän eri värejä, meren turkoosia, kasvien vihreää ja taivaan sinistä, ovat Tahitin ehdoton hittituote. Helmiä viljellään eri puolilla saaria ja niitä saa pyöreinä, "nappeina" ja päärynän muotoisina. Helmen voit valita itse ja sen ympärille rakennetaan haluamasi koru. Koko loman muistot voi siis kätevästi paketoida helmeen, jonka voi ripustaa kaulaan tai laittaa korviin, kylminä talvipäivinä, tuomaan Tahitilaista lämpöä.

Teit Bora Boralla mitä tahansa, mieli lepää ja yön lepäät vielä paremmin, aaltojen loiskuessa sängyn alla. Aurinko paistaa, meri on turkoosi ja veden lämpötila on 30 astetta. Rantahiekka on valkoista ja palvelu pelaa eikä Elisan liittymät toimi. Mitä muuta ihminen voisi vaatia lomalta?

perjantai 25. toukokuuta 2007

Miehet kuntoon

EVA RAPORTTI ”Miehet kuntoon! Kansalaiskunnon lasku ja korjaavat toimenpiteet” osoittaa, että suomalaisten kunto heikkenee hälyttävällä vauhdilla. Kehitys on huolestuttava niin kansantalouden kuin yritysten kannalta. Raportin on kirjoittanut EVA-kumppani ja Nuori Suomi ry:n kehityspäällikkö Petteri Laine.

Raportin mukaan miehet ovat historiallisen huonossa kunnossa. Mutta niin ovat naisetkin. Huolimatta siitä, että iso osa yrityksistäkin tukee jo työntekijöidensä liikuntaa, vastuu liikunnasta on silti ihmisellä itsellään, kuten raportissa todetaan. Työikäisten huono kunto ei vielä välttämättä näy yksittäisissä yrityksissä niin vahvasti kuin se näkyy terveydenhoitosektorilla. Yritykset eivät voi - eivätkä halua - pelastaa suomalaisten heikentyvää kunto yksin. Talkoisiin tarvitaan vanhempia, koulua ja harrastuksia, jotka opettavat ihmiset liikkumaan sekä tietysti myös valtiovaltaa, edellä mainittujen tukitoimissa.

Huono kunto kehittyy yleensä hitaasti ja huomaamatta tai sairauden aiheuttamana. Ehkä jokainen meistä kuvittelee olevansa paremmassa kunnossa, mitä todellisuudessa on. Laine on valinnut raportissaan kulmakiviksi kolme muuttujaa: fyysinen kunto, ravinto ja ajankäyttö. Muita muuttujia, kuten päihteitä raportissa ei tarkastella. Oikein valittu ravinto ja liikunta ovat tehokkain yhdistelmä liikalihavuutta vastaan. Ravintotottumukset opitaan jo lapsena ja lapsuusiän lihavuus johtaa useimmissa tapauksissa myös aikuusiän lihavuuteen. Einesten ja puolivalmisteiden määrä kasvaa koko ajan ruokapöydissä. Niiden sisältämä piilorasva ja nopeiden hiilihydraattien määrä vaikeuttaa painonhallintaa ja pahentaa varsinkin lasten ylipaino-ongelmaa. Kouluikäisten ylipaino on jo silmiinpistävää.

Liikunnan harrastaminen on sidoksissa käytettävissä olevaan aikaan. Erityisen suuri ongelma liikunnan suhteen on hyötyliikunnan vähentyminen. Työelämään astuvat nuoret ovat fyysisen kunnon osalta vaikeimmassa asemassa. Ajankäyttö muodostaa lähes ylitsepääsemättömän esteen oman kunnon kohentamiselle. Perheen perustaminen, ensiasunto, uusi työ ja sosiaalinen elämä vie periaatteessa kaiken ajan omalta itseltään. Tämä yhtälö tulee olemaan kohtalokas suomalaisille yrityksille. Työn tekemisen kustannukset ovat jo nyt korkeat, mutta tulevaisuudessa terveydenhuoltokustannusten noustessa nopeaa tahtia, maksaa työn teettäminen Suomessa entistä enemmän. Jos yritysten johto panostaisi yhdessä työntekijöidensä kanssa fyysiseen kuntoon, voitaisiin nimen omaan terveydenhuollon kustannuksissa säästää suuria summia, samalla kun työtehokkuus ja -viihtyvyys kasvaa. Hyvä kunto on ensisijaisesti aina yksilön etu, mutta samalla myös yrityksen mahdollisuus.

Kuinka huonossa kunnossa meidän pitää olla, että herätään ja otetaan terveyshaaste vastaan?

maanantai 21. toukokuuta 2007

Vanhenemisen kauhu

Satuin eilen sattumalta katsomaan Subtv:n Tosipaikan dokumentin Vanhenemisen kauhu. Vaikka ohjelman runko perustuikin lähinnä kauneusleikkauksiin ja muihin uhrauksiin, joita ihmiset ovat valmiita tekemään säilyäkseen nuoren näköisenä, siinä oli kuitenkin asiaakin. 

Ymmärrän hyvin, että joku saattaa mennä kasvojen kohotukseen. Kyseisessä ohjelmassakin näytettiin viidennellä kymmenennellä oleva nainen ennen ja jälkeen kasvojen kohotuksen ja täytyy sanoa, että kasvoilta katosi 10 vuotta elämää. Jollekin se saattaa vaikuttaa olennaisesti hyvinvointiin, tai jopa tuloihin, joten miksei? 

Miksi kauneusleikkauksia pidetään jossain määrin jopa moraalittomina? 

En näe niissä juurikaan eroavaisuuksia tatuointien ja lävistysten suhteen. Kaikissa niissä on myös terveydelliset riskit ja toimenpiteet tehdään vain itsensä kohentamiseksi tai viestittämään jotain. Meikkaaminen tai hiusten kampaaminen, parran ajaminen ja varsinkin muotoilu sekä kaikki karvojen poistot tai pigmentoinnit sekä värjäämiset ja solariumissa käynnit voidaan niputtaa samaan kategoriaan kauneusleikkausten kanssa. 

Minulla ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä, mutta ei minulla myöskään ole oikeutta moralisoida niitä, joilla niitä on. Mielipiteeni niistä saan ilmoittaa, jopa kysymättä, mutta moralisointiin ei riitä oikeudet. Ylilyönnit ovat aina säälittäviä ja meitä huijataan aika kovalla kädellä, kun tavoittelemme nuoruuden lähdettä. Parhaimmat työkalut nuoruuden ikuisessa tavoittelussa taitavat kuitenkin olla lähestulkoon ilmaisia. Aika pienillä uhrauksilla ja pienellä vaivalla saa yllättävän paljon aikaiseksi, jos haluaa näyttää paremmalta alasti tai vaatteet päällä. 

Yhden liikuntatunnin väitetään lisäävän elinaikaa kaksi tuntia, joten liikunta kannattaa aina. Tupakoinnin ja päihteiden haitat ja vaikutukset elinikään ja ulkonäköön tietävät kaikki. Kuten ohjelmassakin todettiin, rasvakudosta pidetään yleisesti elottomana, ainoastaan epämiellyttävän näköisenä kudoksena, jota se todellisuudessa ei ole. Viimeisimmissä tutkimuksissa on pystytty, jopa kiistatta, osoittamaan rasvakudoksen olevan suhteellisen aktiivinen tekijä joissakin sairauksissa, joten se ei pelkästään näytä pahalta, vaan se myös tekee pahaa. 

Mielenkiintoisinta koko ohjelmassa oli kuitenkin yli 100 vuotiaille tehdyt tutkimukset ja haastattelut. Yli 100 vuotiaiden tutkimiseen erikoistunut tutkija kertoi, että hän ei juurikaan ole törmännyt yli 100 vuotiaaseen henkilöön, joka olisi kärttyinen tai muuten epämiellyttävä. Kaikki haastatellut, pitkäikäiset yksilöt, kertoivat pitkän iän salaisuudeksi asenteen elämää kohtaa. Puhuttiin mm. kyvystä hallita stressiä, hyväksyä asiat joita ei pysty muuttamaan ja positiivisten asioiden hakemisesta. 

Ohjelmassa haastateltiin 76-vuotiasta lakimiestä, joka on ajatellut jäädä eläkkeelle heti, kun hänen isänsä jää eläkkeelle heidän lakifirmastaan. Molemmat kertoivat asenteen ja aivojen jumppaamisen olevan syy pitkään ikään ja erityisen pitkään työikään. Kuten oikealla lukee, maailmassa on monta asiaa, joita et voi muuttaa, mutta omaa asennetta voit muuttaa aina. Voit samalla saada hieman lisää elinaikaa, varsinkin kun muutat vielä elämäntapoja. 

Minä olen ajatellut elää 100+ ikäiseksi.

tiistai 15. toukokuuta 2007

Miksi emme voita?

Pari päivää tulosta sulatellessa ei voi olla toteamatta kuin, että asenteessa pitää olla jotain vikaa. Ennen kuin asetut puolustuskannalle ja aloitat mesoamisen siitä, että hopea oli loistava saavutus tuolla porukalla, niin lue eteenpäin, ajatuksella. Olen samaa mieltä, että saavutus oli loistava, mutta miksi Suomi ei taaskaan voittanut?

Puristan asian pieneen pähkinään. Rick Nashin viimeinen maali oli mielestäni oiva esimerkki siitä, mikä ero on eurooppalaisessa ja pohjoisamerikkalaisessa jääkiekossa. Jos pakki, joka kierretään, hyppää eurooppalaisen pelaajan reppuselkään, pelaaja kaataa itsensä, levittelee käsiään ja odottaa rankkaria tai vähintään jäähyä. Jos se pakki hyppää pohjoisamerikkalaisen pelaajan reppuselkään, pelaaja pelaa tilanteen loppuun asti ja tekee maalin ja sen jälkeen levittelee käsiään tuuletellessaan. Tämä pohjoisamerikkalainen pelaaja tietää, että jäähy tulee joka tapauksessa, mutta on parempi tehdä maali heti, kun siihen on nyt paikka, eikä vasta rankkarista tai jäähyn aikana. Pieni ero voittamisen ja häviämisen välillä.
"Our theme here was digging in for Canada and we were digging in there pretty deep until Nash got that final goal," said Murray

Eikö ole niin, että Canada lähti taas näihin kisoihin voittamaan, kaivamaan kultaa, kuten treenipaidoissakin taisi lukea, kun Suomi lähti tekemään parhaansa ja katsomaan mihin asti se riittää. Pieni ero voittamisen ja häviämisen välillä. Suomalainen pitää voitontahtoa ylimielisenä koppavuutena, jota se kuitenkaan harvoin on. Tommi Evilä herättää negatiivisia tunteita, kun hän kertoo menevänsä voittamaan ja haluavansa olla maailman paras, mutta vain sillä asenteella voitetaan suuria saavutuksia.

Saavutushan oli joka tapauksessa loistava, mutta olisi kiva joskus taas olla voittajien puolella, kotikatsomossakin.

keskiviikko 9. toukokuuta 2007

65.000.000 USD pesulalasku

Maanantain Hesarissakin oli juttu pesulan kadottamista housuista. Onhan se ikävää, kun haet puvun pesulasta ja saat pelkästään takin takaisin. Jos pesula on kadottanut housut, niin oikeuteenhan siitä pitää mennä. Onhan se nyt aivan luonnollista, että muutaman sadan taalan housujen kadottamisesta pitää saada 65 miljoonaa korvausta. Itse asiassa vahinko on tarkalleen 65.462.500,00 Yhdysvaltain dollarin arvoinen.

USA on tunnetusti aggressiivisten asianajajien luvattu maa ja siellä on kaikki mahdollista. Kun oikeusjutun eteläkorealaista pesulayrittäjäperhettä vastaan on nostanut washingtonilainen hallintoasioiden tuomari, kyseinen korvauspyynti luonnollisesti vastaa täysin aiheutetun vahingon suuruutta, sadan taalan tarkkuudella. Chungin perhe löysi housut viikon kuluttua, mutta tämä järjettömän suuri vahinko oli jo päässyt tapahtumaan ja ei kun oikeuteen vaan puolustamaan rahojaan.
Miten tuomari Pearson oli päätynyt runsaaseen 65 miljoonaan taalaan? Kyse ei ole, tällä kertaa, kivusta, särystä ja mielipahasta, vaan kyseisen tuomarin mukaan paikallinen kuluttajasuojalaki antaa hänelle oikeuden kyseiseen summaan, ilman mitään kohtuuttomuutta. Joskus 60-70 -luvulla laaditun lain mukaan Pearsonilla näyttäisi olevan oikeus 1.500 taalan korvaukseen per rikkomus per henkilö per päivä. Kun Chungin yrittäjäperheessä on kolme jäsentä, ovat kaikki velvollisia maksamaan kyseisen summan 12 rikkomuksesta, 1.200 päivän ajalta, koska tämä veret seisauttava tapahtuma sattui toukokuussa 2005 ja asia puidaan oikeudessa 11.6.2007. Laskekaa siitä...
Kuuluu summaan tietysti myös yksi 15.000 taalaa, koska tuomari ei enää halua käyttää naapuripesulan palveluja, vaan hän joutuu nyt vuokraamaan auton joka viikonloppu, 10 seuraavan vuoden ajan, jotta voi viedä pyykkinsä kauempana sijaitsevaan pesulaan. Reilua vai mitä?
Olemme, ikävä kyllä, menossa Suomessa samaan suuntaan, kun vahinkoja ei ole enää olemassa. Joskus, jos lapsi tippui kaivoon, se oli onnettomuus, mutta nyt kaivetaan kaivon omistaja esiin ja saatetaan edesvastuuseen, vaikka poika olisi itse kaivon kannen aukaissut. Sähköyhtiökin joutuu varmasti edesvastuuseen, kun pari päivää sitten uutisoitiin Iltasanomissa parin pojan repineen peltiseen sähkömuuntamon seinään aukon, josta pääsi sisään ja onnettomuudekseen toinen pojista sai vakavan sähköiskun. Täytyyhän vika olla sähköyhtiön, kun rakentaa muuntamoja, joihin pääsee väkivalloin murtautumaan...

keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Cooperin testi

Ainakin minä olen joskus vitsaillut sillä, että olen juossut Cooperin testin joskus hieman yli 11 minuuttiin. Muistan, kun joskus naureskelin itsekseni, kun eräs suomalainen aivotutkija (jonka kuuluisammat meriitit taitaa liittyä talouspuolen sotkuihin) kehui kerran salilla, siis ihan tosissaan, että oli juossut Cooperin testin 11.30 minuuttiin.

Ruotsissa, tarkemmin Malmö Redhawksien treeneissä kyseiset ajat Cooperin testissä ovat kuitenkin arkipäivää. "Vi gjorde det traditionella Cooperstest... Snabbast var Patrik ”Peppe” Lundh som sprang på 10:27, vilket är ett riktigt, riktigt bra resultat... Hurme som inte har sprungit på nästan tre år och han gjorde en tid på ca 11:30 på Coopers." Jamppa on varmasti oikaissut, tai sitten ne vaan ovat Ruotsissa tässäkin parempia!
Mikä tässä on sitten hauskaa? Cooperin testi on yksi tunnetuimmista verenkiertoelimistön kunnon arvioimiseen tarkoitetuista testeistä. Se on kenttätesti, ja alunperin kehitetty Yhdysvaltain armeijan tarpeisiin. Suomessa armeijan lisäksi Cooperin testi tuli myös koulujen vakiotestiksi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Cooperin testissä on tarkoitus edetä, yleensä juosten, tasaisella nopeudella mahdollisimman pitkä matka 12 minuutin aikana. Tulos määräytyy edetyn matkan perusteella, ja voidaan ilmoittaa kuntoluokituksena, jossa perustana on joko edetty matka tai edetyn matkan avulla arvioitu maksimaalinen hapenkulutus.
Mutta noin muualla...
Ihan vain vertailuksi: 3000 m maailmanennätys 7.20,67 Daniel Komen, Euroopan ennätys 7.26,62 Mohammed Mourhit, Suomen ennätys 7.43,20 Ari Paunonen. 5000 m maailmanennätys 12.37,35 Kenenisa Bekele ja Suomen ennätys 13.16,3 Lasse Virén.