sunnuntai 22. elokuuta 2010

U2 - Helsinki 2010

Kaksi konserttia ja 106.000 katsojaa, lipun keskihinnan ollessa pitkälti toista sataa euroa. Se kertonee kaiken. Tai ei ehkä ihan. Piti ehkä olla paikalla tajutakseen sen suuruuden. U2 organisaation suuruuden ja mahtavuuden. Ainakin lauantainen konsertti oli suuri show. Ihan uskomaton. Perjantaihan oli vain kenraaliharjoitus, vai mitä?

En ole suuri U2 fani. Ihan ok musiikkia, mutta ei herätä ihan mielettömiä tunteita. Itse asiassa suuri osa kappaleista on jotenkin mitään sanomattomia. Hissimusaa. Hitit ovat kauttaaltaan ihan mukiin meneviä ja osa jopa hyviäkin. Silti stadionille oli pakko päästä. Menin katsomaan tapahtumaa ja sain mitä tilasin. Ehkä jopa vähän enemmänkin. No okei, paljon enemmän.

U2:n musiikki herää ihan eri tavalla eloon livenä, kuin levyltä kuunneltuna. Noissa puitteissa hissimusiikkikin on kuin raketin kyydissä lentäisi. Kerrassaan loistavaa. Hieno tapahtuma. Magnificent, sanoisi jenkki. Oli ehdottomasti hienoin ja toimivin lavarakennelma, jonka olen koskaan nähnyt missään. Onneksi sade alkoi vasta viimeisen biisin päälle.

Sinistä ja valkoista näkyi katsomossa, mutta suomalaisen sadetakki ei taida yleensä olla sininen eikä valkoinenkaan. Valkoisia liinoja aika moni näytti heiluttelevan, varsinkin kentällä. Minäkin olin pukeutunut sinivalkoisin värein. Vaisuksi tuo tosin jäi. Hyvä idea toki ja onnistuessaan tuollainen juttu voisi saada isonkin rokkarin nikottelemaan. Pitäisi varmaan toteuttaa jossain Iron Maidenin keikallakin.

Bono ja U2 osaavat yleisönsä nuoleskelun. Tuli Turkua ja Tamperettakin. Vitsailtiin 7 veljeksellä. Ihan niin kuin kuuluukin, valoittaakseen suomalaisten sydämiä. Välispiikkien livetekstityskin oli ihan hyvä idea, vaikka joku kritisoikin sitä suomalaisten kielitaidon aliarvioimisena. Ehkä ei kannattaisi olla niin herkkähipiäinen.

U2 on iso. U2 on mahtava. Jättimäisyytensä vuoksi se on helppo maalitaulu tekopyhyyttä metsästäville. On ihan ymmärrettävää väittää Bonoa orkestereineen tekopyhyyden perikuviksi, kun rundaavat yli sadan rekan voimalla ympäri palloa ja puhuvat samalla kovaan ääneen luonnon puolesta, ihmisoikeuksien lisäksi. Ehkä he kuitenkin ovat plussalla tuossa hommassa. Kriitikot tuskin ovat. Propagandan kun voisi jättää esittämättäkin ja soittaa vain musiikkia. Moni muu bändi tyytyy siihen. Se kannattaa muistaa, jos arvostelee.

Aika paljon tuli ikuistettua tilaisuutta, joten videota ja kuvaa pukkaa sunnuntain aikana, kun lataukset valmistuvat. Päivitän blogia sitä mukaa. Hienoa materiaalia luvassa. One valmistui ensimmäisenä Tuubiin, vaikka eka lataus menikin taas käteen. Canonin suora YouTube-palikka ei tunnu toimivan kuten ohjeissa. Tehdään siis perinteisen kaavan mukaan, muutetaan tiedosto ensin .avi-muotoon ja sitten ladataan Tuubiin. Muutos jo kestää tovin, mutta HD-videon lataaminen Tuubiin kestää tuntikausia.



Where The Streets Have No Name löytyy tästä. Koko konsertin ehkä hienoin ja vaikuttavin pala on alla.



Vertigo. I still haven't foud what I'm looking for.

Konsertista on tulossa myös kooste. Saattaa mennä tiistaille latausviiveiden vuoksi.


Iltalehden kriitikon oli näköjään ihan pakko löytää kritisoitavaa ilmeisesti säilyttääkseen kriittisen toimittajan kasvot. En sattunut huomaamaan tunnelman latistumista yleisössä. Ehkä toimittajan paita kastui, kun ei ollut varautunut sääennusteen mukaan. Mitä sitten, jos takki tippui kerran henkarilta? Mitä sitten, jos joku nuotti tai ajoitus ei ole kohdallaan? Se tekee bändistä ja artisteista eläviä, oltiinhan me sentään livekeikalla. Enkä saa keikasta latteaa tekemälläkään, enkä ole edes fani.

[ Aiheeseen liittyen: Metallica 15/7/07 / Iron Maiden Helsinki / Bon Jovi Helsinki ]

BTW Olen aina puhunut, kuinka bändit ovat livenä usein ihan jotain muuta kuin levyllä. Nyt täytyy myöntää, että myös U2 nousi muutaman pykälän arvoasteikolla. Kyllä tuosta showsta oli hissimusat kaukana. Käykää siis konserteissa, hyvät ihmiset, käykää! Saatte sisältöä elämäänne ja varsinkin hyviä kokemuksia.

6 kommenttia:

Petri kirjoitti...

Perjantaina harjoiteltiin tosiaan hieman tuota näyttöpaneeleiden käyttöä. Tosin se ei ikinä korjaantunutkaan, mutta ainakaan itse en tätä tiennyt ennen lauantaita. Hieno se oli, vaikkei täysin toiminutkaan. Aurinkoinen ja lämmin ilta kompensoivat todella kivasti.

Itsellä oli pieni pelko, että bändi on kliininen ja jämpti livenäkin, mutta rosoisuus, särmä ja inhimilliset virheet puskivat läpi koko keikan ajan ja sekös lämmitti. Yksi maailman tarkimmista kitaristeista tekee sittenkin virheitä, eikä halua aina kuulostaa täydellisen puhtaalta, jos ei siltä tunnu.

Lisäksi lava oli kaikessa överiydessään juuri niin täydellinen kuin siltä odottikin. Katolla pyörinyt Tohtori Sykerön torni ei varmasti näkynyt kaikille, mutta kai sekin palveli tarkoitustaan. Kaikilla tuntui olevan hyvät paikat, kenttäpaikoissa oli ennätysmäärä eturivin spotteja ja lavan takaa, 30€ lipulla, näki ja kuuli täydellisesti. Ei tuota uskonut millään ennakkoon.

Bono nyt on oma hahmonsa, mutta kyllä hän myös lienee tehnyt osansa vähäosaisempien auttamiseksi. Toki, vaikuttaahan se hieman oudolta, kun suuryritysten yhteiskuntavastuusta kiukutteleva Bono siirtää U2:n kirjat Hollantiin, kun Irlannissa loppui verovapaus. Ei puhuta kovin pienistä summista ja Irlannissa riittää vielä paljon korjattavaa.

Mahtava kokemus kaiken kaikkiaan. Rekkojen määrästä voi aina kiukutella, mutta ei se paikallinen Prismakaan kovin pientä rekkamäärää pyöritä vuositasolla. 100000 ihmiselle jaettuna tuo konsertti oli kuitenkin aika pieni tekijä ympäristövaikutukseltaan mitattuna.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä sä yrität sanoa näillä teksteillä?

Keskittyisit vaan David-housujen myymiseen, jos siitäkään nyt mitään tulee.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Arvon Anonyymi,

Kerro sinä, mitä sinä löysit näistä teksteistäni ja miksi sinäkin tulit lukemaan. Jätin tarkoituksella eväistäsi syömättä sen Lauantaimakkaran.

Ja ihan tiedoksi myös sinne 80-luvulle, että me kauppaamme ainoastaan Adidaksen tuotteita.

Petri,

Ilmeisesti paneeli oli tosiaan ollut puolin valoin pelissä perjantaina. Hieno ilmestys ainakin lauantaina.

Anonyymi kirjoitti...

Iltalehden kritiikki saa lukijoiltaankin kritiikkiä.

Anonyymi kirjoitti...

Miksei Karri kommentoinut omalla nimellään?

Anonyymi kirjoitti...

Olen sähkökitaroiden kustomoija/ rakentelija/muusikko/säveltäjä joten tiedänkin jotain ja minun täytyy myöntää tunnelman olleen paikka paikoin lähes harras ja tuntuu siksi väärältä kirjoittaa näitä muutamiakin lauseita.

Jos löytyy enemmän kuvia joita voisi laittaa vaikka taustakuvaksi jne. niin laita ihmeessä sivustolle.

Kaikkea hyvää t. Matti