tiistai 17. kesäkuuta 2008

Bon Jovi Helsinki

Ooh, she's a little runaway. Daddy's girl learned fast All those things he couldn't say. Ooh, she's a little runaway.
Tuo kertosäe, tai ehkä pikemminkin kappaleen kosketinriffi, iski takaraivoon halon lailla vuonna 1984. Taisin joutua koulussa välillä jopa pilkan kohteeksi, kun liruttelin tuota biisiä, mutta eipä tuo hirveästi haitannut. Voi olla, että joku tuolloin pilkkaan syyllistynyt lirutteli sitä eilen stadionilla, 24 vuotta kypsempänä.

Vaikka ensimmäisellä ja toisellakin levyllä oli muutamia muitakin hyviä ralleja, Slippery When Wet on yksi levyarkistoni helmistä ja yksi eniten soittamistani levyistä.

Idea levyn nimeen kerrotaan tulleen siitä, kun Doc McGhee näki liikennemerkin, jossa varoitettiin vuorille menevän tien olevan liukas sateella. Jon sai kuitenkin lauseesta toisenlaisen mielikuvan, johon kuului tanko ja isokeuhkoinen blondi.

Levyn kannessahan piti alunperin olla kuva, jossa nuo edellä mainitut elementit yhtyvät. Siisti tarina kertoo, että kannen kuvaa pidettiin liian rohkeana ja kansi päätettiin vaihtaa aivan viime hetkellä.

Tosiasiassa tarinan kerrotaan menneen niin, että Jon ei ollut keikkakiireistä johtuen nähnyt tuota kansikuvaa ennen kuin se oli menossa painoon ja hän ei hyväksynyt kannen pinkkiä värimaailmaa. Uusi kansi piti tehdä päivässä. Jon ryntäsi valokuvaajan luokse, pyysi häneltä mustan jätesäkin, roiski siihen vettä ja kirjoitti Slippery When Wet ja pyysi ottamaan kuvan siitä.

Että noin tehtiin yksi hienoimmista kansista, mitä olen nähnyt. Yksinkertaista!

Bon Jovi on myöhemmilläkin levyillä onnistunut tekemään mieleistäni musiikkia. Jopa tuo neljän levyn, pääasiassa tähteistä koostuva, faniboksin materiaalikin on loistavaa ja leppoisaa rokkia, jota saimme eilen kuulla stadionilla, 120 miljoonan myydyn levyn jälkeen. Kun 44.000 ihmistä laulaa stadionilla yhteislaulua, niin siinä menee iho väkisinkin rullalle.

Ensimmäinen Kulttuuritalon keikka meni taannoin ohi, mutta sen jälkeen Jovia on kytätty täällä kotomaassakin muistaakseni pari kertaa hallissa, kerran stadikalla ja tietysti Ruisrockissa, jossa nuo suuret Ruotsinlaivamme pääsivät yllättämään. Ehkä ikimuistoisin Jovin keikka oli kuitenkin Ottawassa...

Eilen oli loistavat puitteet stadionkeikalle, kun aurinko laski hiljalleen horisonttiin ja kaikilla on niin mukavaa. Tällä kertaa lippumme eivät olleet ihan parhaille paikoille, vaikka D28:ssa oltiinkin. Olimme hieman liian ylhäällä, kun missasin lipunmyynnin avautumisen reissun vuoksi. Tuossa katsomon yläosassa, katoksen alla, eivät soundit pääse ihan oikeuksiinsa, joten en voi niitä sen enempää edes kommentoida. Kun yleisö laulaa kitapurjeet lepattaen, ei niillä soundeilla taida olla niin väliäkään...

Saimme varmasti tuon yli kahden tunnin aikana sitä, mitä halusimme. Keikka eteni Jovimaisesti ilman suurempia välispiikkejä, hitistä toiseen. Jovin kappaleetkin ovat sellaisia, että ne eivät vaadi juurikaan ylimääräisiä laulatuksia, vaan niitä lauletaan alusta loppuun, koko kappaleen ajan. Meillä tulee vaikeuksia, Iron Maidenin keikalla, yhteislaulaa tuo konsertti suohon...

Tajusin eilen, että kaikista bändeistä olen nähnyt Bon Jovin useimmin livenä. Minähän olen Bon Jovi fani!
It´s My Life
video

BTW Jos Jon Bon Jovin elämä kiinnostaa yhtään, voin suositella Laura Jacksonin kirjoittamaa kirjaa. Muutama muukin Bon Jovin historiaan liittyvä opus on tullut luettua, mutta tuo tuntuisi olevan vähiten väritetty. Jon on kuuluisa monista hyväntekeväisyystempauksista. Mahdollisesti juuri tuon työn johdosta hänen yksityiskoneensa sai lentää 100 mph säädettyä kovempaa, kun hän yritti ehtiä toisen poikansa pari viikkoa ennen aikaiseen synnytykseen. FAA jopa tyhjensi Washingtonin alueen ilmatilan Jonin lennolle ja state trooper oli häntä vastassa kentällä, jotta hän ehti synnytykseen mukaan. Lue lisää juttuja kirjoista...

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mikä juroihin suomalaisiin oikein on mennyt? Eilen 44 000 ihmistä lauloi ja eli täysillä mukana Jovin keikalla, perjantaina Hjalliksen areenalla Kylien konsertissakin bailattiin oikein tosissaan. Pelkästään sateenkaarikansan piikkiin hillumista ei voi laittaa, sillä eilinen yleisö näytti koostumukseltaan olevan aika kattava otanta Suomen väestöstä. Miksei konserteissa enää istuta hiljaa kädet polvilla?

Bon Jovin keikassa huomio kiinnittyi välispiikkien vähyyteen. Okei, eihän niitä koskaan paljon ole ollut, mutta yleensä Jonilla on ollut tapana nuolla suomalaisyleisöä muistelemalla, miten Suomi oli P-Amerikan ulkopuolella ensimmäisiä maita, jossa he löivät läpi. Euroopan valloitus ikään kuin alkoi täältä. Joskus spiikkeihin on tainnut kuulua myös joitain yöelämämuisteluita, joissa suomalaisnaiset on ylistetty maasta taivaisiin.

Tällä kertaa setti vedettiin konemaisesti läpi suunnitellun kaavan mukaisesti. Olihan keikka taas hemmetin hyvä, mutta jotenkin vaan bändin takavuosien hauskanpito on muuttunut rahantekemiseksi. Kannattaa katsoa vaikka Youtubesta liveversiot Livin' On A Prayerista 80-, 90- ja 2000-luvulta. Kyllä niissä jotain muutakin eroa on kuin Jonin hiusten pituus.

Btw. Muistaako Sami, millä kuntosalilla Bon Jovin pojat kävivät pumppaamassa rautaa viime Turun vierailullaan elokuussa 2000?

Anonyymi kirjoitti...

Bon Jovin bändin jäsenet ovat laulajallaan hommissa. Bändin omistaa siis Jon ja hän maksaa kundeille palkkaa. Näin on ollut alusta saakka ja homma toimii. Ehkä sen takia.

Sami Hurme kirjoitti...

Jos en ihan väärin muista/tiedä, niin taisivat käydä Nautiluksessa. Eikö heput asuneet Börssissä, kadun toisella puolella?

Täytyy ehkä hivenen myöntää, että setti vedettiin konemaisesti läpi, mutta 2 tuntiin ja 10 minuuttiin oli kyllä ympätty aika paljon tavaraa.

On totta, että välillä Jon yltyy kaikenlaisiin tarinointeihin, joskin uskallan väittää, että valtaosa keikoista on eilisen kaltaisia, eli täysillä koko ajan eteenpäin.

Henkilökohtaisesti olin stadikalla kuuntelemassa musiikkia, en nuoleskelua tai naisjuttuja, joten tuo versio keikasta sopii minulle hyvin...

Ja bändin nimihän on Bon Jovi, ei esimerkiksi Sam Bora...

Anonyymi kirjoitti...

Valtaosa keikoista on varmaan juuri tuota hittiä toisensa perään ilman turhia rupatteluja, ja se sopii meikäläisellekin hyvin.

Nuoleskelua tai ei, mutta jotenkin sitä kuitenkin kaipaisi jonkinlaista kanssakäymistä yleisön kanssa tai edes jotain viitettä siitä, että artisti tietää, missä ollaan. Enkä nyt tarkoita mitään Paul Stanleyn "I know about Finland and alcohol."-heittoja.

Sambora taisi eilen kerran huutaa jonkin "Helsinki Finland" -jutun. Siinä kaikki. Ilmeisesti ne eturivissä heiluneet Venäjä-liput hämäsivät.

Eipä silti voi valittaa. Hyvä setti, ja yleisö kympillä mukana. Hyvin sä vedät Jon!

Anonyymi kirjoitti...

Luulisi Bon Jovin bändin palkkajärjestelmän olevan ainakin hieman poikkeuksellinen, kun ABC asian erikseen esille nostaa?

Voin olla väärässäkin, mutta silti ihan hyvä pätkä, joka kantsii katsoa ilman asennetta.

http://www.cbsnews.com/sections/i_video/main500251.shtml?id=4176301n?source=search_video

Sami Hurme kirjoitti...

Tuo oli hyvä pätkä! Kiitos vinkistä.

Juuri noiden asioiden vuoksi kunnioitan suuresti Bon Jovia orkesterina ja Jonia henkilönä. Tarinat, joita olen edellä mainituista lukenut tai kuullut, ovat aina yhtä hienoja ja kunnioitettavia.

Tuollainen bändiorganisaatio toimii varmasti. Mitä useampi kokki, sitä sakeampi soppa. Kun bändi on yhtä kuin neljä henkeä, siellä on aina myös neljä mielipidettä ja suunnannäyttäjää.

Tuossa tapauksessa Jon kertoo, mitä tehdään ja koska ja miten ja maksaa siitä muille riittävästi, jotta muiden ei tarvitse ihmetellä...

Sami Hurme kirjoitti...

Tällä kertaa taisin olla TS:n toimittajan kanssa eri konsertissa!

"Uusimmat poiminnat sen sijaan eivät näyttäneet liikuttavan sanottavasti edes lavan edustan fanieriötä"

Höpö, höpö. Harvoin näkee suomalaisten jammaavan koko konsertin läpi. (Paitsi Maidenin ja Metallican keikoilla.)

"...viileässä kesäillassa..." ???

"...luomus (lava) poikkesi alan vallanneista avoimista estradeista..." Mitä?

Metallicallakin oli vastaavanlainen laatikko, jonka tarkoitus lienee suojata sateelta, jota joskus Suomenkin taivaalta ripottelee.

Avoimia estradeita näkee yleensä vain halleissa ja silloinkin sen vuoksi, että voidaan loppuunmyytyyn halliin myydä vielä näköestepaikkoja, kun lavaa riisutaan.

Matti on nähnyt Jovin aikaisemminkin, joten nyt taisi istumapaikat olla huonot ("...sivukatsomoista näki lähinnä solistin...") tai olo muuten huono, kun juttukin ehti vasta keskiviikon lehteen;)
6.8.2000:
http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2000-08-06,104:7:53017,1:0:0:0:0:0:

Tämän päivän arvostelua en netistä löytänyt. Olisitte päässet itse lukemaan...

Anonyymi kirjoitti...

Toi Always joka pyörii päässä nyt on yx parhaista :) ja koko biisin sanat muuten nyt näkyvissä, Vau!!

BTW: miten se on mahdollista Sami että oot lähes aina eri konsertissa TS toimittajan kanssa ;)

Sami Hurme kirjoitti...

Se oli Hesarin toimittaja viimeksi...

Anonyymi kirjoitti...

No niin, nyt ne Always-biisin sanat jäi taas jotenkin jumiin :(

Minkäs firman toimittaja oli muuten Ossin konsertissa eri keikalla Samin kaa :)