Mielipiteiden vangit

Jonossa on hyviä juttuja, mutta otetaan silti tähän kohtaan poiminta keskiviikon Aamusetista:

Meistä jokaisella on mielipiteitä. Mielipiteemme muodostuvat kokemustemme ja ennakkoarvioidemme pohjalta.  Mielipiteemme ovat henkilökohtaista omaisuuttamme, pääomaa, jota on syytä opetella käyttämään. Meidän pitäisi esittää mielipiteemme useammin ja vahvemmin. Miksi emme sitten tee niin?

Ympäristömme pitää meitä vankeinaan. Olemme ympäristömme suhteen mielipiteidemme vankeina. Emme uskalla kertoa, mitä mieltä me oikeasti olemme. Kuten Einstein on sanonut: "Vain harva pystyy tyynesti ilmaisemaan lähiympäristön ennakkoasenteista poikkeavan mielipiteen. Moni ei pysty lainkaan muodostamaan eriävää mielipidettä." Pelkäämme ympäristön reaktioita mielipiteisiimme. Miksi?

Varsinkin julkisuuden henkilöt ovat koko ajan mielipiteidensä kanssa suurennuslasin alla. Kaikkia pitäisi pystyä miellyttämään. Hengellisesti elämäänsä suhtautuva ei saa esittää vakaumuksensa mukaisia ajatuksia. Ulkomaalaisvastaisen leiman saa todella nopeasti otsaansa. Kaikilla heteroilla tuntuu olevan homofobia. Ja homoilla heterofobia. Kaikista sanoista saadaan väännettyä mitä tahansa halutaan, kun niitä kohdellaan kuten Tervo Raamattua - tai siis kun luetaan kuin piru Raamattua. Niinhän se meni. Valtavirran vastaisesti ajattelevia katsotaan kieroon suvaitsevaisuuden nimissä. Eikö olekin kieroa?

On paljon helpompi olla jees-mies. Päivästä selviää haavoittumatta, kun on aina kaikkien kanssa samaa mieltä. Ihan sama, mitä mieltä ympäristö on. Jees-miehiä on yllättävän paljon. Moni poliitikkokin on pelkkä jees-mies. Tasa-arvon vuoksi täytyy varmaan mainita myös jees-naiset. Myös ne poliitikot. Jotta oltaisiin korrekteja, niin puhutaan sittenkin jees-henkilöistä. Jees-henkilöiden mielestä kaikki ovat hänen kanssaan aina samaa mieltä. Täytyyhän niiden olla, koska heidän ajatuksensa eivät koskaan ui vastavirtaan. Mielipidekin vaihtuu aina ympäristön mukaan ja pää nyökyttelee hyväksyvästi. He lopettavatkin usein mielipiteensä sanoen, kaikki muutkin ovat tätä mieltä. Vaikka eivät oikeasti ole.

Katselin eräänä iltana ulkomaista ohjelmaa, jossa pohdittiin mitä rauha on. Eri ryhmittymillä oli ainakin omasta mielestään erittäinkin yleviä näkemyksiä ja mielipiteitä rauhasta. Muiden mielipiteet olivat aina vääriä. Talouden nimeen vannovat näkevät rauhan olevan lähes yhtä kuin vapaan kaupan määrä. Voi olla. Naureskelin kuitenkin mielessäni tuota pohdintaa. Miksi rauha on niin vaikeasti käsitettävissä? Minun mielessäni asia on ihan yksinkertainen. Rauha on yksinkertaisesti sitä, kun ei halua vahingoittaa toista. Mitä mieltä sinä olet? Ole nyt edes jotain mieltä.

Ole jotain mieltä. NYT!


[ Aiheeseen liittyen: Mikään ei tunnu miltään / Ajattele kuin Einstein ]


BTW Täytin eilen vuosia. Facebookin kautta tuli jokunen onnittelu. Osassa luki vain HBD. Näin me nykyään toivottelemme toisillemme asioita. Lyhyesti ja ytimekkäästi, netissä. Ajatushan on tärkein, vai mitä? Facebook on siitä mukava, kun se muistuttaa kaverien, tai siis FB-kaverien merkkipäivistä. Olen ottanut omaksi käytännökseni sen, että en juurikaan onnittele FB-kavereita. Saatan satunnaisesti onnitella, mutta onnittelut tuntuvat menevän niille, joita onnittelen muillakin tavoilla. Älkää ymmärtäkö väärin. Onnittelut ovat hieno asia ja FB on oiva välinen onnitteluihin. Minä vain toimin eri tavalla. En lähetä joulukorttejakaan. Olen kuitenkin kiitollinen onnitteluista, ihan jokaisesta. Totesin myös, että CDON.com ja Flying Blue ovat ottaneet tavaksi onnitella asiakkaitaan sähköpostilla. Hieno ele, vaikka se onkin automatisoitu. Tuo automatisointikin on enemmän kuin yksikään muu klubi, johon kuulun, on nähnyt vaivaa. Siitä pisteet edellisille. Mahtoikohan kotiin tulla yhtään perinteistä korttia? Vai onko posti jossakin lakossa taas? Perinteisen kortin voima kasvaa koko ajan, sitä mukaa kun postikortti harvinaistuu. Miten sinä haluaisit onnittelujen tulevan? Vai haluatko niitä lainkaan?