Olen muutamia kertoja istunut lentokoneen etuosassa pitkillä matkoilla. En ole kertaakaan aikaisemmin ostanut etupään lippuja. Aikaisemmat kerrat ovat olleet lentomailien kautta ansaittuja. Matkustusmukavuus on aina ollut tällaiselle isolle miehelle miellyttävä. Niin nytkin.
Lentoyhtiöt ovat karsineet peruslippujensa sisältöä siihen malliin, että kalliimmat liput alkavat kiinnostamaan. Jo pelkästään matkalaukkujen määrän karsiminen tuo houkuttelevuutta paremman lipun ostamiselle. Olen lentänyt rapakon yli kutakuinkin kaikkien lentoyhtiöiden kanssa, joihin Suomesta on järkevät yhteydet. Finnair, SAS, Lufthansa, Air France/KLM ja British Airways ovat tuleet tutuiksi. Vaikka Virgin Atlantic on vielä kokematta, BA on nyt selvä suosikki.
Vaikka ensimmäinen Lontoon kautta Miamiin suuntautunut reissu keskeytyikin viikoksi Lontooseen, samalla reitillä tuli nytkin livahdettua Sunshine Staten huomaan. British Airways on loistava lentoyhtiö. Hoitivat mukisematta viikon kulummekin Lontoossa, toisin kuin kotimainen yhtiö teki. Koneet ovat monin verroin parempia kuin esimerkiksi AF/KLM:llä, pienemmistä yhtiöistä puhumattakaan. En olisi uskonut, että sanon tätä koskaan, mutta ruoka on BA:lla ihan loistavaa.
Miamin kentälle tultaessa päästään otsikon aiheeseen. Ajelen Hertz'n vuokra-autolla toista kuukautta joka vuosi. Siitä johtuen kuulun Hertzin #1 Club Gold'iin. Esimerkiksi Miamin kentän Hertzissä auto on odottanut nimetyllä paikalla takaluukku avoimena. Ei ole tarvinut kuin ladata laukut autoon ja painaa kaasua. Ei mitään paperihässäköitä tai jonottamisia tiskillä. Käynnistä ja aja.
Eilen kentälle tullessa ei näkynyt nimeä listalla, joka kertoo ruudun, jossa auto odottaa. Club Goldin tiskilläkin oli jonoa. Mitä ihmettä? Ei muuta kuin jonottamaan, muiden vihaisten ihmisten jatkoksi. Seurasin ihmisten kiukkua ja päätin taas lähestyä tilannetta eri tavalla. Muistutin itselleni, että
Muista käyttäytyä!Kun tuli vuoroni, yritin olla mahdollisimman ymmärtäväinen tilanteelle, jossa virkailija kertoi, ettei heillä ole lainkaan autoja tallissa. Suurin osa jonossa olleista ajautui tiedosta raivon partaalle, joku soccer mom jopa sen ylikin. Jälkikasvunkin pelihousut revittiin. Hillitsin itseni.
Juttelin virkailijan kanssa niitä näitä heidän selvitellessään ongelmia. Kehuin Miamin kentän uutta autonvuokraussysteemiä ja sitä, kuinka hieno Club Gold -palvelu on. Nyt kun joutui pitkästä aikaa jonottamaan, tajusi kuinka hieno palvelu heillä on meille kanta-asiakkaille. Olin varmasti ainoa, joka ei räyhännyt tiskillä.
Lähdimme hallista viimeisen päälle hienolla, valkoisella GMC Yukon -mallilla, muiden jäädessä ihmettelemään tilannetta. Autoa ei ollut millään listalla, mutta virkailija kaivoi sen jostakin, mahdollisesti vain siksi, että älysin ymmärtää, että tilanne ei ollut virkailija vika. On muuten ihan hemmetin hieno kulkupeli, kaikilla mahdollisilla herkuilla. Ja maksamme siitä silti peruskärryn hinnan. Kannatti käyttäytyä. Se kannattaa aina, pitkällä juoksulla, uskokaa pois.
Hotellissa meitä odotti mukava yllätys. Saavuimme hotellille kymmenen aikaan illalla. Vaikka managerin työvuoro oli alkanut jo 12 tuntia aikaisemmin, hän odotti meitä hotellin aulassa. Managerilla ei ollut mitään hajua saapumisajastamme ja hän kertoikin jo epäilleensä, että emme tule lainkaan, mutta hän ei kuitenkaan uskaltanut lähteä kotiin. Oli jo muutamia kertoja soittanut perheelleen, että menee vielä tovi töissä. Tuon vuoksi tämä on nyt 12. kerta tässä hotellissa. Arvostavat rahaamme, jonka voisimme viedä mihin tahansa muuhunkin rannan hotelliin.
[ Aiheeseen liittyen: Muistamisen voima / Turhia kieltoja ]
BTW Päivän todellinen lätkäuutinen on turkulaisittain mielenkiintoinen. Suikkanen taisi kokea juuri Venäjän kiekkoliigan merkillisyyden. Suikkanen ei saanut joukkettaan toista sijaa ylemmäs lohkossaan, joten täytyyhän siitä monoa saada. Vaatimukset ovat rajan takana ihan jotain uskomatonta. Vain voittamalla voi voittaa. Tietysti taustalla voi olla jotain muutakin kuin sijoitus. Turussa tuskin kannattaa odottaa messiaan paluuta. Verottaja pitänee siitä huolen. Herkullinen tilanne olisi toki, kaikin puolin.
3 kommenttia:
Lentoyhtiöitä sivuten, koko A380-laivasto on grounded. Quantasin uuden jätin mottori oli räjähtänyt ilmassa. Aika kova isku Airbusin uudelle jättikoneelle.
Bisnesluokka on ainoa oikea tapa matkustaa. Tosin eroja on lentoyhtiöiden tasossa.
Esimerkiksi Lufthansan tuoli menee kyllä makuuasentoon, mutta polvien alapuolelta tuoli jää "roikkumaan", jolloin kyljellään nukkuessa polvien pitäisi taipua sivusuuntaan kuin kiekkomolarilla... Ei hyvä!
Kyllä lentoyhtiöt osaa palvella enemmän maksavia. Saat ottaa enemmän matkalaukkuja, pääset ekana koneeseen, syöt parempaa ruokaa ja nopeampaan, matkustat mukavammin, ja perillä pääset ekana ulos, matkalaukkusi tulee ekana hihnalta ja pääset ekana passijonoihin, joita ainakin Pohjois-Amerikassa eteen osuu.
Kentillä tietysti lounget on käytössä, mutta pitää olla tarkkana, ettei mene väärään loungeen. Siis oikean lentoyhtiön tai allianssin väärään loungeen.
Menin bisneslipulla vahingossa Senators-loungeen ja minut ohjattiin nopeasti tavallisten bisnesmatkaajien loungeen.
Jäi kaivelemaan, sillä olikohan siellä isojen poikien loungessa jotain muutakin palvelua juoman, syömisen, suihkujen, lukemisen jne. lisäksi? Hmm.
Isojen poikien loungesta tuli väkisinkin mieleen kysymys: Jos matkustaa bisnesluokassa, kauanko menee, että alkaa haluamaan First Classiin?
Mielestäni on hienoa, kun pari yhtiötä ovat keksineet luoda sikaosaston ja bisneksen väliin tuotteen. SAS taisi olla yksi ensimmäisistä. Väliluokka voi hyvinkin olla juuri se, josta yhtiöt saavat lisää tuulta siiven alle. Tuli siiven alla taas ei taida olla hirmukivaa.
BA:n bisnesluokan lippuun kuuluu kaikkea kivaa Heathrown kentällä. Spa-hoitoja ja jopa ruokailu G. Ramsayn kuppilassa, vitosterminaalissa. Matkatavaroitakin voi raijata mukana periaatteessa rajattomasti. Hyviä juttuja, joita ei oikein osaa arvostaa, ennen kuin ne kokee.
Lähetä kommentti