keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

I am Canadian

Näytti päivän Aamusetissa olevan taas tuotos omalta näppikseltä, Alakoukku-kolumnissa. Se kuuluu näin:
Otsikko on olutmainoksesta. Tämä ei ole kuitenkaan olutmainos, vaikka se voisi hyvin olla.

Minä olen kanadalainen. Niin otsikossa lukee. En ole fyysisesti kanadalainen, mutta henkisesti kyllä. Haluaisin ehkä olla fyysisestikin.

Jos joskus haluat löytää minut todistajansuojeluohjelmasta, tule etsimään minua Kanadasta.

Kysyin Kanadassa asuvalta suomalaiselta ystävältäni, mikä pitää hänet Kanadassa. Listalta löytyvät ilmainen terveydenhuolto, kevyempi verotus, halvemmat talot, autot ja polttoaine sekä hyvät opiskelumahdollisuudet. Edellä mainittujen asioiden edellä on kuitenkin yksi juttu. Hänen mukaansa ihmisten kohteliaisuus ja avuliaisuus ovat ehdottomasti listan kärjessä.Tuntemattomatkin ihmiset tervehtivät tai hymyilevät, jos tulevat kadulla vastaan.

Olen omakohtaisesti päässyt kokemaan ihmisten ystävällisyyden. Minulla on ollut oikeus vierailla Kanadassa lukuisia kertoja. Ensimmäinen retki oli jo joskus junnuna, kun kävimme lätkimässä kiekkoa Drummondvillessä. Kaikki retket ovat olleet hienoja. Moni on saanut ensikosketuksensa kanadalaisuuteen Olympialaisten aikana. Uskon, että kosketus on ollut jokaiselle positiivinen elämys.

Kuten ystävänikin toi esiin, ympäristö Kanadassa on mitä loistavin. On rantaviivaa, vuoria, jokia, järviä, koskia, korpea ja aroa. On lunta talvella ja lämmintä kesällä - jokaiselle jotakin. Valoakin on talvella tunteja pidempään kuin Suomessa. Elintaso on hyvällä mallilla. Luonnonvarojakin löytyy. Ihmiset voivat silmin nähden kohtalaisen hyvin ja näyttävät pitävän itsestään hyvää huolta. Hieno maa.

Kanadassakin kiekkoilleen suomalaisen lapset halusivat nopeasti takaisin Kanadaan, koska he pitävät suomalaisia töykeinä. Lapset availivat ovia puolisen tuntia suomalaisessa ostoskeskuksessa. Ainoastaan kaksi sanoi tytöille kiitos. Tuossa tilanteessa minäkin haluaisin olla kanadalainen ja lähteä takaisin kotiin.

Minä haluaisin olla kanadalainen, koska he ovat mukavia ihmisiä. He ovat vieraanvaraisia. He ovat positiivisia, mutta eivät yltiöpositiivisia kuten jenkit. He ovat kohteliaita. He ovat urheilukansaa, jolla on maailman paras jääkiekkojoukkue. He ovat isänmaallisia. He osaavat voittaa. He osaavat kannustaa. He osaavat arvostaa myös muiden hyvyyttä. He ovat parempi painos meistä suomalaisista.

Kuten ystäväni kiteytti kanadalaisuuden: "Ihmiset ja hockey. Kaikki muu on rekvisiittaa."

Siksi minä haluaisin olla kanadalainen.

Ja tietysti siksi, että sieltä on lyhyempi matka Floridaan.
Veikkaan, että jos olet käynyt Kanadassa, tämä teksti ei kaipaa selittelyjä. Jos et ole käynyt, voit hyvinkin pitää minua epäisänmaallisena. Sitä en kuitenkaan myönnä enkä tunne olevani. Viihdyn vain paremmin positiivisten ihmisten seurassa.

Jos kanadalainen verotuskäytäntö kiinnostaa, käy täällä.

[ Aiheeseen liittyen: Canadian / Minä olen sovinisti ]

BTW Jokipojat kulkevat tuttua tietä. 1994 velkataakkaa oli 11 miljoonaa markkaa, kun kiekot ammuttiin katsomoon ja jatkettiin kakkosesta. 2001 sitä oli pari miljoonaa markkaa ja taas aloitettiin alusta. Sopivasti liigakarsintojen alla jälleen pieni maksuhäiriö, kun eläkevakuutuksien maksussa on jotain häikkää. Jo tammikuussa ilmeisesti alkanut perintä etenikin nyt yllättäen konkurssihakemukseen, jota selitellään saatavan riitaisuutena. Maksukykyä kyllä on. Miksi sitä ei maksettu ja selvitetty jälkikäteen?
- Summa ei ole iso, kymppitonnin kahta puolta. On meillä sen verran rahaa, Jokipoikien puheenjohtaja Jussi Jormakka kertoi Ilta-Sanomille.
Kymppitonnin kahta puolta? Eläkevakuutusmaksut eivät ole suurta rakettitiedettä. Voisi kuvitella, että parin perintäkuukauden aikana tuo epäselvyys olisi jo saatu selvitettyä.

14 kommenttia:

Tero kirjoitti...

Aamen!

Suomi on upea maa ja Kanada huikean upea maa. Varsinkin suomalaisen on todella helppo rakastua Kanukkilaan. Melkein kaikki suomen vahvuudet ja sen päälle vielä paljon extraa. Totta kai riippuu missä päin Kanadaa asuu. Itse en mielellään muuttaisi kuin muutamaan kaupunkiin, mutta sama tilanne on myös suomessa. Itse on pysyvästi asunut vain Vancouverissa, joten kommenttini on räikeän puolueellinen, mutta ko kaupunki on yksi maailman upeimpia varsinkin kesällä.

Terveisin,
Tero Isokauppila

Ps. Loisto blogi sulla! Itse en lätkä läppään syty, mutta muuten pelkkiä helmi kirjoituksia täynnä.

Anonyymi kirjoitti...

Canada on Ruotsi tai Suomi steroideilla.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Kiitoksia, Tero, kommentista ja kehuista.

Lätkäläppää joutuu välillä heittämään, koska se(kin) on niin lähellä sydäntä.

Anonyymi kiteyttää Kanadan aika hyvin kommentissaan.

Antti kirjoitti...

Minusta vertailu ei ole noin yksiselitteinen. Merkitsevää varmasti on mihin Suomessa vertaa.

( Väittäisin esim. ihmisten muuttuvan keskimäärin rennommiksi Suomessa, mitä pohjoisempaan mennään.)

Kaupan ovi -esimerkki on kyllä ihan totta, anteeksipyyntö-esimerkit vielä enemmänkin. Toisaalta tietty sanallinen kohteliaisuus on vain pintaa. Suomalainen, joka sanoo 'hei' ja kanadalainen joka kysyy miten voit, ovat yhtä kohteliaita pinnan alla. Toinen on vain tottunut tavan vuoksi pidentämään sanaa "hei".

Kanada on iso maa, joten luontoakin löytyy kaikkien makuun, toisaalta sitten myös tapoja tuhota sitä löytyy samalla mittakaavalla ( vaikkapa Sudbury menneisyydessä ja Albertan hiekkaöljy tulevaisuudessa).

Eli pointtini on, että kanadalaiset ovat ihan normaaleja ihmisrodun edustajia. Suomen sisäiset erot ovat suunnilleen samansuuruisia Kanadan ja Suomen välisiin eroihin. Kanadassa on hyviä yliopistoja, mutta huono peruskoulutus. Halvempia taloja, mutta ei niin hyvin kylmään adaptoitunutta rakentamista jne. Joku asia paremmin, joku huonommin, positiivisilla linsseillä täältäkin löytyy hyviä asioita.

( Toisen kirjoituksen aihe olisi mitä on kanadalaisuus, paras mihin itse pääsin, on sen määrittely tietynlaiseksi kyvyksi asua yhdessä erilaisesti. )

Anonyymi kirjoitti...

Huono peruskoulutus Kanadassa?

Antti kirjoitti...

Anonyymi Yksi tai Kaksi:

Niin, huono peruskoulutus vrt. Suomeen oli mielipiteeni. Huonolla tarkoitan helpoutta ja suppeutta. Ilmeisesti korkeakouluissa otetaan ero nopeasti kiinni ja jos en ole täysin väärin ymmärtänyt, Bachelor's degreet ovat yleisluontoisempia kuin meidän alemman korkeakoulutason tutkinnot. Sinulla voi olla tottakai erilaisia kokemuksia, mutta tuo on omani.

Anonyymi kirjoitti...

Aihe ja teksti oli hyvä. Ajatuksia avaava.

Teknisesti tekstin lopun toisto ei enää toiminut kuten edellisessä kirjoituksessa. "Sovinisti" jutussa toista-lauseet oli kuin kirsikat kakun päällä. Tekivät siitä iskevän. Tässä lopun "konekivääri" toisto jo hieman häiritsi.

Jatka ihmeessä juttujen tekemisiä. Esittämistapaa kuitenkin kannattaa pohtia (=vaihdella), koska aiheen lisäksi kirjoitustapa tekee kirjoituksesta raikkaan.

Juttu oli lehden mielenkiintoisimmasta päästä.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Kiitoksia.

En ole koskaan pohtinut sen kummemmin esittämis- kuin kirjoitustapaakaan. Kirjoitan, mitä näppäimistöltä milloinkin irtoaa.

Jutut tulevat ihan amatöörimäisesti hetken mielijohteena eikä niihin tule hirveän montaa minuuttia uhrattua.

En tiedä, olisiko hyvä, jos niitä joskus vähän pohtisi hetkeä pidempäänkin.

Antille, että mikään vertailu ei ole koskaan yksiselitteinen, jos sen ei halua antaa olla selkeä.

Minusta suomalaisen ja kanadalaisen ihmisen erot tavoissa toimia ja elää ovat huikeat, kanadalaisten hyväksi.

Silti minä yhä asun täällä ja asun niin kauan kunnes joku pakottaa minut pois täältä.

Anonyymi kirjoitti...

Suomi on tuppisuisten pänttääjien luvattu maa. Loppu hoidetaan kännissä - tekstaamalla.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Provokatiivisesta kommentistaan huolimatta edellinen Anonyymi voi hyvinkin olla jäljillä.

Ehkä meidän(kin) koululaitoksen tulisi opettaa enemmän elämisen ja kanssakäymisen taitoja ikuisen pänttäämisen sijaan.

Suomalaisessa koulussahan pärjää mainiosti, jos on hyvä muisti. Käytännön taitoja siellä ei liiemmälti taideta opettaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hurmeen tekstissä taidettiin mainita opiskelumahdollisuuksista, mikä nyt ainakin poistaa ajan, jolloin on kouluvelvollisuus.

Mutta uskon ajatuksena olleen vielä tuosta 16v. rajasta siirtyminen nimenomaan lukion jälkeiseen aikaan. Silloin koululaisista tulee opiskelijoita, jos opiskelupaikan sattuvat saamaan.

Tässä Kanadan universityt ja colleget:

http://www.vec.ca/english/2/colleges-universities.cfm

Kanadassa "tuition" maassa asuvalle maksaa 2.000-5.000 euroa vuodessa, joten ilmaiseksi oppia ei jaeta. Toisaalta ei myöskään tarvitse maksaa USA:n hintoja.

Ehkä tuon opintojen hinnan säästää kuitenkin muualla.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Kyllä, opiskelumahdollisuuksista oli kyse.

Meillä on tapana kehua meidän koululaitosta ja varmasti ihan aiheesta.

Saattaa kuitenkin olla niin, että kun oikeasti astutaan työelämään, monen muun maan kansalaiset kiilaavat tiedoissaan ja taidoissaan pitkälle eteen.

Pelkästään sosiaaliset taidot saattavat avata vaikka kanadalaiselle sellaisia ovia, jotka meiltä pysyvät kiinni.

Voi kun joku olisi koulussa joskus opettanut minulle sosiaalisia taitoja. Niin järjettömän paljon on vielläkin kurottavaa...

Anonyymi kirjoitti...

Olen aina ollut salaa kateellinen joukkuelajien harrastajille siitä, että he ovat yleensä sosiaalisesti paljon lahjakkaampia kuin muut.

Koulussakin monet lätkän ja futiksen pelaajat onnistuivat luovimaan itsensä läpi kursseista olemalla mukavia ja sosiaalisia tyyppejä, toisin sanoen siis pidettyjä persoonia sekä oppilastovereiden että opettajien keskuudessa.

Eivätkö sosiaaliset kanadalaisetkin monesti tapaa olla aika hyviä joukkuelajeissa? Suomalaiset tuppisuut sen sijaan ovat perinteisesti pärjänneet yksilölajeissa. Liittyvätkö nämä asiat jotenkin toisiinsa, ja voisiko siitä oppia jotain?

Kunto Kortilla kirjoitti...

Erittäin hyä pointti.

Onhan se niin, että joukkueurheilussa joutuu väkisinkin ottamaan muita huomioon, myös lajin ulkopuolella.

Jos nyt vaikka vertaa keskimatkojen juoksua lätkään, niin lajit ovat sosiaalisesti todella erilaiset.

Pääsääntöisesti sai yksi treenata ajatustensa kanssa, kun harjoitteli juoksua. Kilpailutapahtumatkin ovat täysin henkilökohtaisia. Yksin voitit ja hävisit, ellei ollut kyse viestistä.