Kipperi kertoo päivän Turun Sanomissa, että hän on taas kulkenut tämän kesän omia polkujaan. En tiedä miksi, mutta pääsin ottamaan hieman videota Kipperin treenistä:
Maalivahdit kulkevat aina omia polkujaan. Tietääkseni Jursikin ymmärsi tuon jo aikoinaan. Maalivahtien tulee antaa tehdä kesällä ihan mitä ne haluaa, koska tolppien välissä seisominen on jotain ihan muuta kuin kentällä surffailu.
Jampan sanoja lainaten, 3.000 metrin testin jälkeen: "Nyt saan taas paljon enemmän kiekkoja kiinni, kun aikakin parani."
Joku ihmetteli tuolla DBTL-bloggauksen kommenteissa, oliko Jampalla jotain vammoja, kun hän oli jäällä vain hikipuku päällä ja hanskat kädessä. Oli sellainen vamma kuin lievä väärinkäsitys. Ehkä tuli lyötyä pää kielimuuriin. Jamppa luuli että perjantain treeni on ihan vapaaehtoista höntyilyä, jota se ei sitten ollutkaan...
Maalivahti kulkee aina omia polkujaan...
Niin ja tässä olivat ne maalivahtimainokset.
BTW Kuinka kauan olemme saaneet nauttia Kinder-munista? Oletko koskaan kuullut, että ne olisivat jollain tavalla hengenvaarallisia? No oletko kuullut, että kukaan, lapsi, nuori tai aikuinen tai peräti vanhus olisi kuollut Kinderiin? Ai et? En minäkään. Ilmeisesti joku saksalainen on...
6 kommenttia:
Eihän junnut kanna nykyään edes lätkäkassejaan. Äidit kantaa, ettei pojan selkä väsy. Toista oli ennen kun poljettiin lätkäkassi selässä kakskytä kilsaa kotoa kupittaalle, vastatuuleen ja ylämäkeen, molempiin suuntiin ja ennen treeniä vielä lanattiin metrin lumikerros kentältä, kele.
Viittasit varmaan tuohon Kinder-jutussa olleeseen koulukirjojen keventämiseen?
Meidän vanhempamme pitivät meidän lapsuutta ruusuilla tanssimisena, kun hehän hiihtivät kouluun kesät talvet, kun pyörää ei oltu edes vielä keksitty...
Mutta olen samaa mieltä. Aika pehmeää on. Eikö niille lapsille voisi vain opettaa, että siellä Kinderin sisällä olevaa palloa ei saa yrittää niellä?
Tuohon kinder hössötykseen vielä vähän lisää tarkennusta.
Kiellon tarkoitushan ei ole suojella ihmisiä syömästä sitä keltaista sisusta vain kyse on siitä kun lelu on kätketty makeisen sisään, hiukan sama juttu kuin mäkkärin happymealit.
Ja siitä lelusta Kinderissä tai Happy Mealissa oli haittaa kenelle? Eikö sen voi jättää ostamatta, jos lelu ahdistaa?
Lasten opettaminen on maailman helpoin homma.
Tai oli siihen saakka, kunnes sain omia.
Ei kai kukaan kuvittele lasten kasvatuksen olevan helppoa? Vaikeudestaan huolimatta sekin täytyy tehdä.
Tuntuu vaan välillä oudolta, että miten me olemme oppineet asioita, joita ei meidän lapset oppisi? Opetettiinko meitä enemmän? Vietettiinkö meidän kanssa aikaa enemmän? Jouduimmeko ottamaan vastuuta enemmän? Opetettiinko meille vastuuta enemmän?
Jätetäänkö opetus nyt television ja koulun sekä harrastusten harteille? Noinkin välillä jossain lukee.
Meillä ei olisi tällä hetkellä mahdollisuutta viettää riittävästi aikaa lapsien kanssa, joten olemme katsoneet parhaaksi pidättäytyä niistä, vaikka lapset ovatkin vaikka kuinka kivoja ja niiden touhuja olisi kiva seurata...
Tyydyimme koiraan, joka nyt makoilee tuossa jalkojen juuressa, toimiston lattialla.
Lähetä kommentti