keskiviikko 27. elokuuta 2008

Oikeinkirjoituksesta...

Vaikka äidinkieli ei koskaan ollutkaan lempiaineeni, enkä ole ollut koskaan millään tavalla kirjallisesti tai kielellisesti lahjakas, ainakaan opettajien mielestä, minua ärsyttää tekstarikulttuuri.

Tuo pätkimiskulttuuri kadottaa oikeinkirjoituksen kokonaan. Minusta tekstarikulttuurin kapulakieltä käyttävästä saa jollain tavalla kouluttautumattoman käsityksen, riippumatta asiayhteydestä. Tai siis minä saan, mikä on tietysti minun ongelmani.

Missä ovat isot kirjaimet ja välimerkit? Miksi yhdyssanoja ei osata enää kirjoittaa? Ymmärrän hyvin, että tuolla kapulakielellä säästetään merkkejä tekstareista, mutta miksi sitä pitää käyttää sähköpostissa, tai missä tahansa viestinnässä, jossa merkkien määrää ei ole rajattu?

Miksi ihminen kirjoittaa sellaista tekstiä virallisiin tai edes puolivirallisiin viesteihin? Laiskuuttaan? Välinpitämättömyyttään? Huolimattomuuttaan? Vai onko pohjalla jopa pientä vastustusta, jopa anarkiaa yhteiskunnan sääntöjä vastaan?

Miksi tuota näkee jopa työhakemuksissa? Mitä se kertoo työnantajalle? Minä en palkkaa yhtään henkilöä, joka lähestyy minua kapulakielellä tai kirjoitusvirheillä. No tuon periaatteen vuoksi esimerkiksi Einsteinin työhakemus olisi joutunut minulla hylättyjen pinoon. En tiedä, olisiko meillä ollut muutenkaan mitään käyttöä Einsteinin tietotaidolla...

Vaikka tuo kieli ärsyttääkin minua, siinä on samalla jotain todella kiehtovaa. Välillä sorrun tuohon myös itse, tekstareissa, mutta vain erittäin läheisen ihmisen kanssa tekstatessa. Ja kun sorrun siihen, se tuntuu ruokottomalta, jopa syntiseltä. Mielenkiintoista tuossa on kuitenkin se, että yllättävän pienellä merkkimäärällä tulee ymmärretyksi ja myös väärin ymmärretyksi.

Tuosta johtuen aika monessa foorumissa ja mediassa on jo keskusteltu oikeinkirjoituksen tarpeellisuudesta. Joku professorikin uskaltaa jo sanoa ääneen, että mitä sillä on väliä, miten kirjoittaa, jos lukija ymmärtää sanoman. Niinpä. Onko sillä oikeasti mitään väliä? Eihän ne viestit mene aina perille edes kirjakielellä.

Ymmärrän tuon keskustelun oikeinkirjoituksen tarpeellisuudesta englannin kielessä, jossa moni sana lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Yhdysvalloissa voidaan järjestää tavauskilpailujakin tuon syyn vuoksi. Suomessa vastaava kilpailu olisi aika tylsä, kun finaalissa olisi aina arviolta 98% lukutaitoisista ja kaikki olisivat jaetulla ensimmäisellä sijalla. Englannin kielessä on kuitenkin toisin.

Jostain luin, että arviolta neljännes englannin kielisistä ovat käytännössä (oikein)kirjoitustaidottomia, joille tavallisten lomakkeiden täyttökin tuottaa oikeinkirjoituksen suhteen ongelmia. Suomessa lomakkeiden täytön vaikeus ei johdu ongelmista oikeinkirjoituksesta, vaan ongelmista lomakkeiden laatijassa.

Onkohan se sittenkin niin, että tässäkin asiassa tuo nuorempi sukupolvi on sittenkin viisaampi. Voiko jopa syntyä täysin uusi, yleismaailmallinen kieli? Ehkä viestinnässä on sittenkin järkevämpää mennä yli matalimmasta kohdasta ja säästää merkkejä, tjms...

...niin ja BTW En tiedä, onko tämä nyt sitten yhtään parempi tapa viestiä ja kertoa asiaansa:
Tässä on nyt käynyt näin, mutta toisaalta olisi voinut käydä jotenkin toisinkin, tai sitten olisi voinut olla käymättäkin. Joka tapauksessa kuitenkin, väite tapahtuneesta ei ehdottomasti pidä paikkaansa, koska tämä asia on nyt niin, kuin olen jo aiemmin sanonut ja painotankin, että se on niin. En ole tehnyt mitään väärää, eikä kukaan muukaan ole tehnyt mitään väärää, sillä tiedän, etten tiennyt tietäväni, mutta en voi valitettavasti kertoa, mitä tiedän, sillä tiedän, että jos te tiedätte, mitä minä tiedän, niin silloin te tiedätte, että minä puhun täyttä paskaa. En kuitenkaan allekirjoita äskeistä väitettäni syistä, joita en voi kertoa.
Ehkä vähempi merkkimäärä olisi riittänyt sanomaan ei mitään...

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onhan esimerkiksi lol jo yleismaailmallinen lyhenne jonka merkityksen moni tietää mutta eivät tiedä mistä sanoista se oikeasti tulee ja toivottavasti tämä ärsyttää

Anonyymi kirjoitti...

Kieli on maailman historiassa aina ollut tapa pullikoida auktoriteetteja. Hyvänä esimerkkinä suomi ja irlantilaisten käyttämä versio sortajamaansa kielestä.

Spelling bee-kisat ovat sikälikin hieman erilaisia enkuksi, että sanoja on esimerkiksi suomeen verrattuna moninkertainen määrä.

Anonyymi kirjoitti...

" Minusta tekstarikulttuurin kapulakieltä käyttävästä saa jollain tavalla kouluttautumattoman käsityksen, riippumatta asiayhteydestä."
" Ehkä viestinnässä on sittenkin järkevämpää mennä yli matalimmasta kohdasta ja säästää merkkejä, tjms..."

"...niin ja BTW En tiedä,"

Mikäs se siellä on ? By the way ?

Sami Hurme kirjoitti...

Ai huomasit nuo... En ole koskaan väittänytkään olevani kouluja käynyt, koska en ole.

Ehkä pointti tuli kuitenkin esille tuossa ensimmäisen anonyymin kommentissa. Yllättävän moni kirjoittaa noin, jopa hakiessaan töitä. Voidaan kai kohtuudella sanoa tuollaisen esitystavan olevan epäselvää.

Tuohon kun lisää vielä niitä lyhenteitä, niin soppa on valmis.

Ei sillä, etteikö peräti koulussa olisi syytä opettaa lapsille noiden kaikenmaailman lyhenteiden merkitykset, jotta tulevat keskenään ymmärretyksi. On kuitenkin välinpitämättömyyttä kuvitella, että esimerkiksi minä tuntisin tuota koodikieltä tämän paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Oikees oot. Ei se oo mitää kivaa kuunnel jotai Numppaa, Kikee tai Nummisto Ilua radios ku vetävä murteel.

Tainu kansakoulu jäär keske kaikil. Äidinkieles viis ja laskennos neljä. Veistos kuus, uskonnos kymppi ja Numpal maantieros nolla ko ei käyny tunneil.

Sami Hurme kirjoitti...

Mää ole vähä eri miält ton suhtee.

Murteet on eri juttu. Murre on kielen rikkaus. Mummon o Raumalt ja hän puhuu kyllä niin vahvaa raumaa, että pois alta. Se kuulostaa aika hienolta ja hauskalta.

Murteella voi ihan hyvin puhua, eikä sitä pidä hävetä, mutta murteella ei kannata pelata virallisissa foorumeissa tai dokumenteissa. Silloin se kuulostaa ja näyttää hassulta.

Voiskohan tuota kapulakieltä jo nimittää jopa murteeksi?

Mietiskelin tässä tänään työn ohessa, että kuinka paljon niitä "virallisia ja hyväksyttyjä" lyhenteitä onkaan käytössä. Siis sellaisia kuten ym, tms, po, jne...

Wikistä löytyi tämän verran:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomen_kielen_lyhenteist%C3%A4

Sami Hurme kirjoitti...

Siinä Wikissä oli vielä parempi linkki:

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149

Nämäkin kun opettelee ensin...

Sami Hurme kirjoitti...

Heh, ja sillä, kirjoittaako hv, H.V. vaiko ihan vain HV, voi saada paljon väärinymmärrystä aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Pliis, jess, tänks... Ei kiitos näille nykyveivauksille. EVVK :)

Anonyymi kirjoitti...

Olen Samin kanssa samaa mieltä. Oikeinkirjoitus on katoavaa kansanperinnettä, jota ainakin itse pyrin vaalimaan kirjoittamalla esim. päiväkirjaa. En suo itselleni lyhenteiden käyttöä.

Ja koska kirjoitan paljon tekstejä työssäni, olen pakostakin tarkkana myös omissa teksteissäni. Mielestäni on lukijan halventamista, jos kirjoittaa mitä sattuu. Sen verran pitää lukijaa kunnioittaa, että edes hetkeksi asettuu hänen asemaansa ja kysyy itseltään ymmärtäisikö itse omaa kirjoitustaan. Tämä on jo ihan perusasia, toisen huomioon ottaminen, joka sekin katoaa.

Eräänä aamuna kävelin työpaikalleni kädet täynnä kantamuksia. Edelläni käveli kolme nuorta miestä, joista kukaan ei avannut minulle ovea. Vastineeksi olisi saanut kehuja ja mielestäni kauniin hymyni, mutta jäivät pojat näitä vaille.

Ah, nykyaika. Ja kirjoituksesta varmaan huomaa, että olen 42 vee... :-)

Anonyymi kirjoitti...

42v. vasta junnu tälle palstalle. Muistan hyvin, kun olin 42v. Taidettiin siinä pyörää keksiä, mutta kommunikointi kundien kanssa tapahtui pelkillä lyhenteillä. No, äännähdyksillä.

Pieriminen oli silloinkin hauskaa. Hakattiin toistemme karvaisia selkiä aivan kippurassa nauraen. Hoh, hoh, hoh, pruut, hoh, hoh.

Anonyymi kirjoitti...

Ööh...mää oon ns."kouluja käynyt" (pari luokkaa kiertokoulua vastapäivään ja sitä rataa, no oikeesti siis vähän enemmän koulutettu kun keskimäärin, vaikka ei sitä kyllä kirjoituksestani(kaan)huomaa...

On kivaa kirjoittaa vähän "niinku sinnepäin". Eihän puhe/lyhennekielen käyttäminen sitä tarkoita että ei osaisi kirjoittaa kirjakielellä silloin kun on "pakko". Tai myöskään sitä että aliarvioisi lukijaa...jotenkin on vaan rennompaa kirjoittaa "vapaasti" ilman oikeinkirjoitussääntöjä. Ok, sen verran on myönnettävä että jos koko ajan kirjoittelee sinnepäin, voi oikeinkirjoitus "unohtua" tai jotenkin hämärtyä. (= Jos virallista tekstiä kirjoittaa ei huomaa jotain selvää kirjoitusmokaansa.)

Hyvää ja oikeinkirjoitettua suomenkieltä ei näe juuri missään. Lähes kaikki lehdet ovat täynnä kirjoitusvirheitä, tai ainakin sanajärjestys on ihan päin prinkkalaa...enkkujen käänteinen sanajärjestys on läsnä kaikilla....

Olen Samin kanssa samaa mieltä että työpaikkahakemukset ja jotkut muut viralliset docut pitäisi kirjoittaa niin hyvällä suomenkielellä kun osaa...

(toi Samin jostain kaapima tekstinpätkä oli kyllä hyvä!!, ei siis kielellisesti, mutta muuten :) tollai määkin haluaisin jutella kiperässä tilanteessa :) Pätkästä tuli lukioajan äikäntunnit mieleen ja opettajan esimerkit siitä miten ei ainakaan saa kirjoittaa...

Sammaa mieltä Samin kaa myös murteitten käytöstä...ne on mukavia ja niitä pittää saaha käyttää...ol niigon gotonas, ookko nää Oulusta, syökkö nää leijonaa? sie oot muuten haaskan näkönen ;) vai miten nuo nyt menneekään..

BTW: Kylläpä suuta kuivaa tällaisen tilityksen jälkeen...ei kenelläkään olis "lainata" altaallista vettä juotavax ;) tai ainakin kukkien kasteluun..ai hemmetti nyt alkaa Hill street blues, täytyy lähtee kattoon...

Sami Hurme kirjoitti...

Ehkä tuo oli vähän provokatiivisesti kirjoitettu tuo "riippumatta asiayhteydestä". Kai kirjoittamisessakin pätee maassa maan tavalla -periaate, samoin kuin puhumisessa.

Jokainen tuntee varmaan jonkun, joka puhuu aina kirjakieltä, huolellisesti artikuloiden. Ei sovi joka tilanteeseen.

Fiksuuttahan on se, että tunnistaa ympäristönsä ja osaa toimia ympäristön mukaan. Muuhan on aina anarkistista...