Vaihdoin talven tullessa akun autoon. Ostin siihen jonkun pirun kalliin geeliakun. Nyt auto on käynnistynyt melkein ajatuksesta joka kerta. Silläkin on selvästi enemmän virtaa. Jätetään kuitenkin tuo aihe rasvanipoille.
Tein aika pienet ja jokaiselle mahdolliset muutokset elintapoihin marraskuun lopussa. Oli nähtävästi vaaka mennyt loman aikana rikki, joten sitä piti alkaa korjaamaan. Olin myös kuullut hurjia juttuja yhdestä pillerivalmisteesta. Ihmiset olivat valmiita kehumaan sitä maasta taivaaseen ja siitä ylikin.
Vaihdoin arkiruuasta kaikki pastat, riisit ja perunat pois. Vaihdoin ne pakastevihanneksiin ja -juureksiin. Muuten kaikki mässytykset pysyivät entisellään. Vihannesten ja juuresten päälle kipataan yhä se sama pastakastike, makkarahässäkkä tai mitä nyt kulloinkin nenän eteen on laitettu.
En muuttanut mitään muuta. Syön yhä makeisia niin paljon, että hammaslääkärini ei ikinä usko, kun yrittää löytää legoista jotain korjattavaa. Teen varmasti oman osuuteni virvoitusjuomateollisuuden ylläpitämiseksi. Tosin PepsiMax on melkein kokonaan vaihtunut Mountain Dew Freeksi jo jokin aika sitten. Tai siis silloin, kun tuo juoma ilmestyi kauppojen hyllyihin Suomessa.
Marraskuun lopussa aloin myös syömään sitä väitettyä ihmepilleriä. Ei sitä sinistä.
Vielä vuoden alussa ajattelin, että eipähän ole ollut mitään vaikutusta. Ne pakastealtaan tärkkelyksen korvikkeet ovat tosin alkaneet maistumaan hyvälle. Osa pusseista sisältää ruuaksi kelpaamattomia makuja, mutta muuten ruokaan on tullut uusia makuja. Nyt siinä maistuu muukin kuin kastike.
Pystyn kertomaan viikon, jolloin tapahtui iso muutos. Se tapahtui nopeasti. Sen huomasi jopa hierontapöydälläkin. Edeltäneellä viikolla sai purra kapulaa, kun väsyneitä jalkoja leivottiin. Nyt ne ovat höyhenen kevyet. Jopa naurettavan rennot. Voin näköjään tehdä rajattoman määrän treenejä päivässä. Normaalisti esimerkiksi tiistaiaamuisin jalat ovat olleet todella väsyneet. Poljen maanantaisin kaksi, jopa kolme spinningtuntia ennen lätkätreenejä. Eilen olisin voinut mennä vielä lenkille tuon paketin päälle.
Ainakin tässä kohtaa voin suositella samaa muutosta. Kannattaa ainakin kokeilla.
Ai mikä se pilleri on? Se on D-vitamiini. Oma päiväannos on noin 3.000 IU, eli 75 µg, siis kymmenkertainen annostus suomalaiseen suositukseen verrattuna. Chicago Blackhawks jyräsi viimeisissä Stanley Cup -finaaleissa 125 µg päiväannoksilla, siis lähes seitsemäntoistakertaisilla annoksilla suositukseemme nähden. Aika hurjaa...
[Aiheeseen liittyen: Lakritsioireyhtymä / Liikaa kahvia ]
BTW Tajusin tänään, kun luin Jokinorsun blogia, että tänä vuonna tulee 40 mittariin. Pitäisikö silloin tapahtua jotain? Mitä sen jälkeen? Onko sitten vanha? Onko se puolimatkan krouvi? Kääntyykö juna? Täytyykö ostaa Harrikka? Eikö sen jälkeen enää saa poikamaisesti kujeilla? Pitääkö ihan oikeasti aikuistua?
Päivän kysymys: Mistä tietää, että Harkimon ja Alahuhdan kanssa talviklassikkoa seuraamassa ollut Nokian toimitusjohtaja Stephen Elopp tulee maasta, jossa on lätkäkulttuuria?
11 kommenttia:
Uskomatonta miten minullekin oikeasti se tavallaan vasta nyt "iski" että se 40 kohta on tosiasia. Onhan se nyt tiedossa ollut jo varmasti oman aikansa mutta nyt kun olen tuon laskurin laittanut niin se tuntuu todellisemmalta.
Jaa-a, muuttuuko sitten mikään. Vaimoa en ajatellut vaihtaa, en huoli rakastajatartakaan, Harrikat eivät kiinnosta ja muutenkin on tylsä olo. Täysin höpöjen puhumista ( ja kirjoittamista ) en todellakaan aio lopettaa, suunnitelmissa on jopa sen puolen lisääminen.
Minä aion ainakin käyttää tulevan merkkipaalun hyvänä kannusteena, toinen valitettavasti silloin tällöin näkäyvä vaihtoehto olisi jonkinlaisen "kriisin" kehittäminen. Mitäpä tässä panikoimaan, luonto ja sitä myötä myöskään keho ei tiedä kymmenjärjestelmästä yhtään mitään. 39, 40 ja 41 ovat kehon kannalta aivan samanlaisia ikävuosia. Aion olla positiivinen.
Prkl, tuo D-vitamiini, olen sen aivan autuaasti unohtanut. Luin kyllä muistaakseni että aloit niitä napsimaan, unohdin vain suloisesti itse tehdä saman.
Huomenna haen, teiltähän taitaa myös saada. Voisin melkein lounassalilla ostella yhden purkin pois.
PS. Eikö olekin ruokailun jälkeen huikea olo kun ei tule sitä valtavaa hiilariähkyä? Ekoilla ruokailuilla olo oli ainakin minulla "häh, tässäkö tämä oli?". Ei enää 45 asteen kulmassa nousevaa ja laskevaa veren sokeria. Vasta muutama viikko mennyt ja nyt jo alkaa puhdistetuista jauhoista ( esim pizzapohja ) mahdoton närästys. Ei kehoa ole todellakaan luotu moisia käyttämään.
Kiistämättä D-vitamiinin saanti on täällä pohjolassa täysin päin metsää. Ja nuo saantisuositukset vastaavat "riisitaudin välttämistä", eli niillä ei ole mitään tekemistä riittävän saannin kanssa. Jos sallit, niin pistän oman linkkini tähän.
Oma elämä heitti viime talveen verrattuna pienen kuperkeikan siinä mielessä, että treenaus ja liikunta on lisääntynyt räjähdysmäisen paljon tuon yhden puolitriathlonhaasteen takia, D-vitamiinia otetaan purkista auringon ollessa piilossa ja tulokset ovat erinomaisia. Nukun paremmin, olo on parempi ja esim. lounasajan minitorkkuja ei ole edes ikävä. Mahtia. (tosin helppoahan minulla on, tulen ikämittarilla 10 vuotta perässä)
Enää pitää keksiä, miten VR:n junille saisi syötettyä tuota D-vitamiinia marras-huhtikuun ajan.
Pienenä lisähaasteena tuohon selvästi toimivaan kuvioosi heittäisin tosin vielä seuraavan idean: Luovu pakastekasviksista ja osta kunnon veitsi.
Idea ei ehkä tuollaisenaan aukea, joten lukaisepa ehtiessäsi tämä linkki.
En sano, että pakastevihanneksissa on mitään vikaa. Sanon vain, että aina voi parantaa ja ruoanlaitossa tuo vaiva on todella minimaalinen. Sinäkin liikut siihen malliin, että on aika lailla väliä, mitä suuhusi pistelet.
Mulla on edessä big 50. Täytyy sanoa, että siihen verrattuna 40 oli tosi kevyttä kamaa. Harmillista on ajan kulumisen kiihtyminen.
40-50 väli menee paaaaljon nopeammin kuin edellinen kymppi. Vanhempani kertovat seuraavan kympin suorastaan lentävän.
Tämän kirjoittamiseenkin meni koko päivä.
Kyllä, D-vitamiinia on kaupan. Ihan kohtuullista kerta-annostakin.
Hiilariähky. Sä sen sanoit. Sehän on poissa kokonaan. Ei tee mieli päikkäreille lounaan jälkeen.
Pakastevihanneksista en vielä luovu. Tai jos luovun, niin luulen, että kokkini menee vaihtoon.
Kaveri sanoi nyt reissun jälkeen, että lähtee kanssani lomalle koska tahansa uudelleen. Itse asiassa hän haluaisi viettää jopa viimeisen elinviikkonsa kanssani. Se kun tuntuisi ikuisuudelta.
Onko tosiaan niin, että neljästäkympistä kiihtyy nopeammin viiteenkymppiin kuin kolmesta neljäänkymppiin? Olisihan tuo jotenkin loogista.
Onneksi tämän kommentin kirjoittamiseen ei mennyt minuuttia kauempaa.
Jos ruoanlaitossa miettii, riittääkö siihen aika, niin haluaisin tässä kohtaa lainata suhteellisen viisaita sanoja ajankäytön hallinnasta.
Johtajan painoarvo
:)
Petri,
Kyse ei ole ajasta. Olen sattumalta ajautunut sellaiseen tilanteeseen, että minulle tehdään ruoka valmiiksi. En koskaan pyytänyt, enkä olettanut asian olevan niin, mutta se vain on niin.
Jos nyt pyytäisin kokkiani opettelemaan ruuanlaiton kokonaan uudelleen, löytäisin varmasti itseni keittiöstä jatkossa. Siinäkään ei ole mitään vikaa. Pidän valtavasti ruuanlaitosta. Olen kuitenkin naisista oppinut sen verran, että jos alan tekemään itse ruokani, aikaisemman käytännön sijaan, se kääntyy kuitenkin minua vastaan jotenkin.
Positiivisiin tilanteisiin ajautumista kannattaa kyllä suojella vaikka pakastevihannesten voimin, jos kokonaishyöty on plussan puolella. Toki, jos on todella ovela, kuten oma puoliskoni, ostaa toiselle veitsen ja keittokirjan. Halpaan menin, piruvie.
Ja vanhana viisautena: naisia ja luonnonvoimia voi uhmata vain niin kauan, kunnes uhmaus loppuu.
Mistäs sen sitten tietää? Sen Elopin kanadalaisuuden?
Sanoo "hockey", eikä "ice-hockey"?
Kaiva jostakin, vaikka Turun Sanomasta kuva, jossa mainitut henkilöt istuvat virekkäin ja yritä sitten vastata päivän kysymykseen.
Jos kuvasta on kysymys, niin sitten äijällä on ollut pelipaita päällä tai jotain vastaavaa älyttömän kivaa. Kyl ne osaa.
Moro Sami!
Vieläkö d-vitamiiniannostuksesi on pitänyt? Vai onko se muuttunut, esim. kesällä ajan mittaan? Mikä on fiilis näiden suositustesi jälkeen? Kerro kokemuksesi viimeisen vuoden ajalta d-vitamiinin suhteen, please! :-)
Lähetä kommentti