tiistai 18. lokakuuta 2011

Logo sydämessä

Päivän Turun Sanomien välissä oli TPS:n Musta -lehti. Tuli ensimmäistä kertaa sanailtua sinne jotain. Tuli sanailtua logosta:
Tutullani on Palloseuran logo käsivarressa. Jollakin muulla se saattaa olla painettuna kahvikuppiin tai ommeltuna verkkareiden rintamukseen. Minulla se on sydämessä.
Vaikka olenkin myös TuTolainen, olen suurelta osin myös Tepsiläinen. Olen myös Interiläinen. Niihin kaikkiin on omat syynsä ja taustansa. Yhteistä niillä kaikilla on turkulaisuus. Olen turkulainen, henkeen ja vereen. Ja olen ylpeä turkulaisuudestani.
Seuran tai minkä tahansa yhteisön logo on omistajilleen ja haltijoilleen tärkeä asia. Se on välillä jopa niin tärkeä, että siihen ei saa koskea. Sitä ei saa muuttaa. Sitä ei saa vaihtaa. Sitä ei saa uudistaa. Sen tulee pysyä maailman tappiin asti. Näin on varsinkin silloin, kun logolla koetaan olevan perinteitä. Vastustus logon muutokselle on varsin luonnollinen ilmiö. Joku voi kokea sen jopa henkilökohtaisesti.
Ymmärrän varsin hyvin sen mellakan, joka aiheutui perinteikkään Palloseuran logon mahdollisesta muuttamisesta. Jos keskustelen mainostoimiston kanssa ja toimisto ensitöikseen ehdottaa yrityksemme logon muuttamista, nousen välittömästi pöydästä. Olen noussut moneen kertaan. Miksi siihen logoon pitää ensimmäiseksi koskea? Toisaalta miksi ei? Maailmalla muutetaan logoja koko ajan. Jotain enemmän, toista vähemmän ja kolmas kokonaan. Osa muutoksista onnistuu, osa ei. Olennaista muutoksissa lienee se, että se uusi tuntuu ja näyttää paremmalta kuin vanha. Silloin uudistus voi onnistua.
Logon muuttamiseen on tietysti mainostoimiston näkökulmasta selvä liiketoiminnallinen peruste. Kun logoa muutetaan, edes vähän, se tarkoittaa paljon lisätyötä laskutettavaksi. Täytyyhän kaikki - siis aivan kaikki markkinointimateriaali tehdä uudelleen. Käyntikortit, kirjekuoret, ne mukit ja verkkarit. Eihän niissä voi enää olla vanhaa logoa, kun on uudistuttu.
Monelle junnulle on ikimuistoinen hetki, kun saa ensimmäisen kerran pukea edustusjoukkueen paidan päälle. Siinä paidassa on se sama logo, joka siinä on voinut olla harrastuksen alusta asti. Siitä huolimatta juuri sen paidan logo on jotain suurta ja kunnioitusta herättävää. Se on se Aito Logo, jonka pukemista on tavoiteltu. Se on se logo, jonka käyttämistä on tuohon hetkeen asti vain harjoiteltu. Onko sillä sittenkään niin suurta merkitystä, millainen se logo on, jos se vain on se edustusjoukkueen logo?
Jokaiselle kiekkoilijalle on kunnia pukea jonkin tietyn seuran pelipaita päälleen. Jokaisella kiekkoilijalla on mielessään seura, jonka logoa kantaisi ylpeänä. Kaikki eivät saa koskaan kokea sitä. Me fanit voimme kokea omalta osaltamme tuon. Emme kentällä, mutta katsomossa. Miten me saisimme Turkuun kunnia-asiaksi pukea päällemme seuran logon, oli se logo uusi tai vanha? Ainakin silloin, kun menemme otteluun, oli se sitten minkä tahansa seuran ottelu. Mitä Sinä voisit tehdä asian eteen?
Olen monta kertaa toitottanut logojen ja värien tuomista katsomoon. Miksi se on meille suomalaisille niin vaikeaa? Kertokaa te.


[Aiheeseen liittyen: Logomo.ka / Ei nimi miestä pahenna]


BTW Kauppalehdessä kerrottiin tovi sitten, kuinka menestyksen salaisuus on rutiinien rakastamisessa.
Lakipalveluyritys Fondian toimitusjohtaja Timo Lappi muistuttaa viisaudesta, jonka mukaan yritysidean merkitys on ainoastaan kymmenen prosenttia yrityksen menestyksestä. Loppu on periksiantamatonta työntekoa.
Herra Lappi on asian ytimessä. Olen seurannut meidänkin alalla, kuinka "aloittelevat yritykset yleensä yliarvioivat satakertaisesti omat markkinamahdollisuutensa." Tuo on niin totta. Sen huomaa omassakin tekemisessä. Toisen ja kolmannen vaiheen voi myös allekirjoittaa. Erään yrittäjän kanssa juuri tänään keskustelimme, kuinka meidän alalle kuvitellaan vain tultavan. Kunhan rakentaa keskuksen, niin saranat pitää vaihtaa jo viikon jälkeen. Totuus on tarua ihmeellisempää.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno homma, että sait tuon tutolaisuuden kolumnissa läpi, sillä nyt Reijo Leppäselläkin on mahdollisuudet saada numero jäädytetyksi!

Tietysti kaikki perustuu vain olettamukseen (että Leppäsen uran alun kaudet TuTo:ssa on se ongelma), mutta onhan se suorastaan rikollista olla kunnioittamatta SM-liigan yhtä kaikkien aikojen parhaista pelaajista.

Leppänen on maaleissa kakkonen ja pisteissä nelonen liigan kaikkien aikojen tilastoissa. Playoffseissa seiska ja kasi, vaikka hänen aikoina ei kannua Turun suunnalla nähty kuin liigan ensimmäisen kauden päätteeksi - seuraava 13 vuoden kuluttua.

Maaginen liigapelaaja!

Leppänen täytti juuri 60 vuotta, joten menossa oleva kausi, ja nimen omaan ennen vuoden vaihtumista, olisi ollut täydellinen aika korjata tämä virhe.

Erikoista tässä Leppäsen ja hänen uransa dissaamisessa on se, että asiasta päättävät ihmiset ovat jo vaihtuneet muutamaan kertaan.

Juuso Wahlsten on pelannut Ilveksessä, Kalpassa, HJK:ssa ja ties missä, eikä hänellä oli lähimainkaan Leppäsen tasoisia saavutuksia TPS-paidassa, mutta numero kyllä jäädytettiin.

(Tämä ei ole Juusoa vastaan, vaan Leppäsen puolesta tehty vertaus)

Jonain päivänä tämä virhe korjataan ilman muuta, mutta miksi nykyjohto haluaa tehdä itsestään samalla tavalla speden kuin edeltäjänsä?

Häpeätahra on poistettava Tepsin logosta!

Jari Nikkola kirjoitti...

TuTon suunnalla ilmeisesti havitellaan paitojen jäädytyksiä jos ei muualla. Eräskin legendapakki kaiketi listalla ykkösenä.

Anonyymi kirjoitti...

ja Pärren kunnianosoitus tulee tehdä hänen elinaikanaan, jolloin viimeisten terveystietojen perusteella menossa oleva kausi on parempi kuin sopiva.

Anonyymi kirjoitti...

Luepa sami jatkoaika.com:sta juttu khl-bloggarilta. hauskaa kerrontaa ja (tosi)asiallista kuvaa khl:stä. olisitko sinä lähtenyt khl:ään tai jani jos olisi ollut joskus mahdollista? Siellä kun vaikuttaa urheilullisten ja taloudellisten houkuttimien lisäksi muutkin tekijät.

Anonyymi kirjoitti...

Jännää tässä on se, että Pärre ei ansaitse numeroaan kattoon TuTo:ssa, sillä hän ei siellä ehtinyt kovinkaan paljoa saavuttamaan.

TuTo:ssa kärjessä lienee Pappa Lindström ja Upi Ylönen.

Suosikkipelaajia siellä on ollut paljonkin, kuten Hantta Luojola, Ville Kaunonen, Mamo Torkkel, Petu Vihanto, Jonni Johansson... ja tietysti kaikkien aikojen raketti Gepardi Paksal.

Oi niitä aikoja, avo-Kupittaa ja tummalta taivaalta hiutaleita... kuuma mehu tai makkara Kupittaan sinapilla kättä lämmittämässä.

Kunto Kortilla kirjoitti...

En olekaan käynyt tänä vuonna Jatkoajassa vielä varmaan kertaakaan. Täytyykin käydä jossakin vaihessa katsastamassa artikkeli ja muukin tilanne.

Nuo paidanjäädytysjutut ovat kyllä henkimaailman asioita, näköjään.